Lokakuussa 2024 yli neljäkymmentä kuvataiteen ammattilaista eri puolilta Eurooppaa kokoontui Liettuan Taiteilijaseuran galleriaan keskustelemaan ajankohtaisista aiheista kuvataiteen kentällä. Työskentelin International Association of Art (IAA) Europen viestintäassistenttina Suomen Taiteilijaseuran kautta, joka toimii tällä kaudella puheenjohtajamaana. Myös minä pakkasin laukkuni ja pääsin elämäni ensimmäiselle ulkomaan työmatkalle. Ennen tätä kaikkea lähetin lukuisia sähköposteja, julkaisin some-postauksia, istuin zoom palavereissa ja valmistelin matkaa.
IAA Europe on eurooppalaisten kuvataidekattojärjestöjen yhteenliittymä. Sen tarkoituksena on edistää kuvataiteilijoiden asemaa poliittisessa vaikuttamistyössään sekä ylläpitää kansainvälisiä suhteita kuvataiteen kentällä. Vuosittainen yleiskokous järjestettiin tänä vuonna aurinkoisessa ja ruskan koristamassa Vilnassa. Yleiskokouksen jälkeiselle päivälle olimme yhdessä Liettuan ja Iso-Britannian Taiteilijaseurojen kanssa tuottaneet ”Art and War” Symposiumin, jossa kuultiin kuusi kiinnostavaa puheenvuoroa mm. Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Teemu Mäeltä sekä ukrainalaiselta korutaiteilija Tetyana Chornalta.
Kokemukseni IAA Europessa oli merkityksellinen pian valmistuvana kulttuurituottajana. Kansainvälisyys on aina vetänyt puoleensa ja tällä kertaa pääsin syventymään siihen perin pohjin. Oli inspiroivaa tavata ihmiset kasvotusten Vilnassa ja viettää tiiviisti aikaa kuvataidealan ammattilaisten kanssa. Koen kehittyneeni monipuoliseksi viestijäksi ja löysin itsestäni uudenlaista itsevarmuutta työskentelyyn myös epämukavuusalueella. Antoisinta koko kokemuksessa oli tutustuminen uusiin ihmisiin ja heidän kanssaan työskentely. Kokeneilta kuvataidealan ammattilaisilta pääsin oppimaan kansainvälisestä työstä ja löysin sitä kautta myös rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin.
Kansainvälinen työ voi aluksi tuntua haastavalta ja jännittävältä, mutta tässäkin projektissa sain muistutuksen siitä, että lopulta kaikki ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka haluavat toisilleen vain hyvää.
Liisa Mustakallio, kulttuurituotannon opiskelija 2020–2024
Kulttuurituotannon bloggaajat
Bloggaajat ovat Metropolian kulttuurituotannon opiskelijoita. Blogeissa kurkistetaan kulissien taakse, esitellään tuotantoja ja ajankohtaisia kulttuuritapahtumia. Opiskelijat kertovat kulttuurituotannon opiskelusta Metropoliassa ja siitä mitä tuotannoissa sekä projekteissa tapahtuu. Ota yhteyttä
Omaan taustaani kuuluu työkokemusta useilta eri aloilta jo ennen korkeakouluopintoja. Alanvaihtajana tämä kokemus voi ajoittain tuntua irralliselta, mutta nykyään tällainen monipolvinen työura on yhä tavallisempi. Näenkin, että itsensä johtamisen taitojen tulisi olla entistä kiinteämpi osa opiskelijaelämää. Omalla matkalla kohti kulttuurituottajaksi valmistumista tietoinen työskentely aiheen parissa on ollut käänteentekevää ammatti-identiteettini ja kestävämmän työelämän kehittymistä ajatellen. Prosessin aikana olen kokeillut uusia toimintatapoja, kuten mentorointiohjelmaa. Tämä avasi täysin uuden näkökulman johdattaen näin myös työn ääreen, jota en olisi muuten hakenut. Kyse oli ajatusmaailman muutoksesta ja oman rohkeuden sisäistämisestä.
Itsetuntemus
Vuonna 2025 työskentelin oman itsetuntemuksen parissa tietoisesti ja etenin itsensä johtamisessa vaihe vaiheelta sisältä ulospäin. Ajattelen, että tänä päivänä itsetuntemus tarvitsee tilaa jopa tylsistymiseen asti, jolloin voi kuulla itsestään hiljaisia viestejä. Muutos alkaa itsestä ja usein etsimämme vastaukset löytyvät lähempää kuin uskommekaan. Itsetuntemusta on mahdollista harjoittaa improvisaatio- ja taidelähtöisten menetelmien avulla ja etenkin kehollisuuteen yhdistettynä ne toimivat itselleni, kunhan päästää irti täydellisyyteen pyrkimisestä. Omaan itseen syväsukelluksen rinnalla tarvitsemme kuitenkin myös kontaktia muiden kanssa, jotta pystymme hahmottamaan itsemme todellisemmin.
Mentorointi
Olen ollut kiinnostunut mentoroinnista jo pitkään, mutta se tuntui itselleni aluksi todella kaukaiselta. Ehkä asia vaati hieman sulattelua ja olin vielä matkalla itsetuntemuksen kanssa, jonka kautta olin valmiimpi astumaan enemmän esille. Miltä sinusta kuulostaisi työelämän hiljaisen tiedon jakaminen ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa? Itselleni mentorointi osoittautui yhdeksi parhaimmista yhteistyön muodoista tarjoten työkaluja kehittymiseni tueksi. Eri järjestöjen sekä yhdistysten kautta tämä on saavutettavampaa kuin osasin ajatella ja sain itse olla mukana aktorina Suomen Mentorit ry:n mentorointiohjelmassa. Kokemus näytti uudenlaisen asenteen työelämää kohtaan ja tulen pitämään mentoroinnin lähellä elämääni jatkossakin. Kulttuurialalla mentorointi olisi tärkeää saada tunnistetuksi osaksi työelämää, sillä jokainen meistä ansaitsee kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen.
Kiitollisuus
Tällä hetkellä kaiken alta nousee valtava kiitollisuus ja ehkä olen oppinut pysähtymään ja kuulemaan sen uudesta tietoisuuden tasosta käsin. Olen kokenut kiitollisuutta omaa matkaani kohtaan eri ammattinimikkeillä sekä niistä aidoista kohtaamisista, jotka ovat opettaneet minulle avun pyytämisen ja antamisen arvon. Itsensä johtaminen on myös palkitsemista ja kaunista sisäistä puhetta prosessin aikana ja siinä piilee valtava sisäisen motivaation voima, sillä silloin ei ole enää riippuvainen ulkoisesta hyväksynnästä. Olen löytänyt avoimuuden ja monipuolisen työskentelyn kautta entistä vahvemman yhteyden sisäiseen kompassiin ja tunnen olevani oikeassa paikassa tässä hetkessä. Tämän kaiken myötä olen oivaltanut, että on oltava myös valmis katsomaan asioita kärsivällisesti yksinkertaisten peruspilareiden kautta.
Mitä itsensä johtaminen merkitsee sinulle?
Suosittelen lämmöllä tutustumaan lisää mentorointiin osoitteessa: https://suomenmentorit.fi/mentorointiohjelma/
Valma Merimaa, kulttuurituotanto -24
Toimin Hoasin Kannelmäen vaihto-oppilaiden hostina lukuvuoden 2025-2026. Hostin tehtävään kuului yleisesti vaihto-oppilaiden tukena oleminen sekä vähintään kerran kuukaudessa tapahtuman tai muun aktiviteetin suunnittelu ja järjestäminen yhdessä työparin kanssa. Lisäksi olin vastuussa taloyhtiön kerhohuoneiden varausjärjestelmästä sekä vaihto-oppilaiden WhatsApp-chatin ja sähköpostin ylläpidosta ja niissä kysymyksiin vastaamisesta. Lukukausien alussa teimme oppaan Hoasilla ja Suomessa asumiseen.
Projektin aikana pääsin kohtaamaan useita ihmisiä ja olen oppinut huomioimaan tapahtumia suunnitellessa eri kulttuureista tulevat sekä myös erilaiset ihmistyypit. Kehitin viestintätaitojani varsinkin englanniksi ja sain palautetta, jonka pohjalta pystyin oppimaan lisää. Opin projektin aikana paljon omista työtavoistani ja pääsin myös kehittämään tapahtumia paremmiksi.
Tässä muutama oppi ja vinkki vaihto-oppilaiden tukemiseen:
Ole kohtelias
Kulttuurierot voivat aiheuttaa tahattomia väärinkäsityksiä. Jos on mahdollista, selvitä etukäteen, miten vieraassa kulttuurissa on tapana toimia. Jopa oikea tapa tervehtiä on erilainen eri kulttuureissa. Myös kielitaito vaikuttaa paljon kommunikaation selkeyteen. Muista olla kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Tilanne voi olla jännittävä molemmille.
Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä.
Ole valmis auttamaan kaikessa ystävällisesti ilman, että vaihto-oppilaalle tulee kiusaantunut olo. Arkipäiväiset asiat, jotka itsellesi tuntuvat yksinkertaisilta voivatkin olla toisella uutta. Esimerkiksi iLOQ-avaimen käyttäminen tai verkkopankissa laskun maksaminen saattavat aiheuttaa haasteita.
Ryhmäyttäminen on tärkeää.
Vaihto-oppilaat saapuvat uuteen maahan usein ilman ystäviä. Suurimmalla osalla ei ole aluksi vapaa-ajallaan töitä, harrastuksia tai muita menoja, jolloin saattaa tuntea olonsa helposti yksinäiseksi. Tapahtumien ja myös pienempien aktiviteettien järjestäminen on hieno tapa tuoda ihmisiä yhteen.
Kuuntele palautetta.
On tärkeää selvittää, mitä vaihto-oppilaat haluaisivat tehdä. Itselle vieraaseen kulttuuriin saattaa kuulua esimerkiksi juhlapäivä, mitä vaihto-oppilaat haluaisivat juhlia. Heillä saattaa myös olla jo odotuksia ja toiveita, mitä haluaisivat kokea Suomessa vaihtonsa aikana.
Suosittelen työskentelyä vaihto-oppilaiden parissa kaikille, joita kiinnostaa kotikansainvälistyminen.
Anni Rantanen, kulttuurituotannon vuosikurssi 2022
Maailma kylässä -festivaali tarjoaa järjestöille paikan kohdata yleisöjä, lisätä näkyvyyttä ja nostaa esiin globaaleja kysymyksiä. Opinnäytetyöni keskeinen havainto on kuitenkin se, ettei vaikuttavuus synny pelkästä mukanaolosta. Jotta festivaaliosallistuminen tukee järjestön tavoitteita, sen on oltava suunniteltu prosessi: mitä tapahtuu ennen festivaalia, sen aikana ja sen jälkeen.
Järjestöjen toimintaympäristö on muuttunut nopeasti. Resurssit ovat tiukentuneet, rahoitus on epävarmempaa ja samalla järjestöiltä odotetaan yhä selkeämpää kykyä osoittaa työnsä vaikuttavuus. Tässä tilanteessa Maailma kylässä -festivaalin kaltaiset tapahtumat ovat järjestöille arvokkaita paikkoja kohdata ihmisiä. Parhaimmillaan festivaali on tila, jossa järjestö ei puhu vain omalle valmiille yleisölleen, vaan kohtaa ihmisiä, jotka pysähtyvät aiheen äärelle ehkä ensimmäistä kertaa.
Opinnäytetyössäni tarkastelin Maailma kylässä -festivaalia kansalaisvaikuttamisen alustana ja erityisesti sitä, miten Fingon jäsenjärjestöt osallistuvat festivaalille. Yksi kiinnostavimmista havainnoista oli, että festivaalin mahdollisuudet tunnistetaan laajasti, mutta niitä ei aina hyödynnetä suunnitelmallisesti. Mukanaolo ei vielä itsessään tarkoita vaikuttavaa osallistumista.
Festivaalilla on monta tavoitetta
Järjestöjen tavoitteet festivaaliosallistumiselle ovat monitasoisia. Festivaalilta haetaan yleisökohtaamisia, näkyvyyttä, tunnettuutta, uusia vapaaehtoisia, jäseniä ja lahjoittajia. Lisäksi osa järjestöistä tavoittelee suoraa yhteiskunnallista vaikuttamista tuottamalla sisältöjä, jotka nostavat esiin esimerkiksi ihmisoikeuksia, kestävää kehitystä ja globaalia oikeudenmukaisuutta.
Siksi ei ole yhdentekevää, millä tavalla järjestö festivaalille osallistuu. Osallistumisen tapa kannattaa valita sen mukaan, halutaanko ensisijaisesti lisätä tunnettuutta, käydä keskustelua, tavoittaa uusia toimijoita vai vaikuttaa yleisön ajatteluun.
Tavoitteet ensin, toteutus sitten
Festivaaliosallistumisen suunnittelussa ei riitä, että kysytään, onko järjestö mukana. Olennaisempaa on kysyä, miksi se on mukana ja mitä osallistumisella halutaan saada aikaan.
Tässä korostuu myös festivaalin järjestäjän rooli. Kaikilla järjestöillä ei ole samoja resursseja, kokemusta tai mahdollisuuksia muotoilla osallistumistaan strategisesti. Festivaalin ei pitäisi vain tarjota osallistumispaikkoja, vaan myös auttaa järjestöjä kirkastamaan tavoitteitaan ja valitsemaan niihin sopivia osallistumisen tapoja.
Tavoitteiden kirkastamisen rinnalla tarvitaan järjestöjen keskinäisen verkostoitumisen vahvistamista. Kaikilla toimijoilla ei ole mahdollisuutta tuottaa omaa laajaa ohjelmaa, ylläpitää näyttävää festivaalipistettä tai käyttää paljon työaikaa tapahtuman suunnitteluun.
Kun järjestöt löytävät toisensa ajoissa, ne voivat yhdistää osaamistaan, jakaa työmäärää ja rakentaa yleisölle vahvempia kokonaisuuksia kuin yksin olisi mahdollista.
Järjestäjän rooli on suurempi kuin usein ajatellaan
Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, että järjestöjen pitäisi suunnitella paremmin. Myös festivaalin rakenteet, aikataulut, tiedonkulku ja järjestöille tarjottavat tavat olla mukana vaikuttavat siihen, kuinka realistista tavoitteellinen osallistuminen on.
Jos tavoitteita ei sanoiteta etukäteen, onnistumista on vaikea arvioida jälkikäteen. Silloin osallistuminen voi jäädä yksittäiseksi tapahtumasuoritukseksi: tullaan paikalle, ollaan esillä ja puretaan piste päivän päätteeksi. Työ voi silti olla arvokasta, mutta osa sen potentiaalista jää käyttämättä.
Festivaalilla vaikuttaminen tapahtuu usein pienissä hetkissä: lyhyessä keskustelussa, kysymyksessä, ohjelman jälkeen syntyvässä ajatuksessa tai siinä, että ihminen uskaltaa tulla juttelemaan aiheesta, joka on hänelle vieras.
Juuri siksi kohtaamisia pitää miettiä etukäteen. Mitä haluamme ihmisen muistavan tästä kohtaamisesta? Mihin haluamme kutsua hänet mukaan? Mikä on se yksi ajatus, jonka toivomme jäävän elämään?
Järjestöjen osallistumista voidaan vahvistaa erityisesti osallistumismahdollisuuksia selkeyttämällä, yleisökohtaamisten laatua tukemalla ja kytkemällä festivaaliosallistuminen vahvemmin osaksi järjestöjen muuta toimintaa. Näiden rinnalla tärkeäksi nousee myös järjestöjen välinen verkostoituminen ja yhteisten toteutusten tukeminen.
Festivaali on prosessi, ei yksittäinen tapahtuma
Tämä edellyttää festivaalin järjestäjiltä aktiivista mahdollistajan roolia. Jos festivaalia kehitetään kansalaisvaikuttamisen alustana, festivaalin tehtävä ei ole vain koordinoida tapahtumaa, vaan rakentaa edellytyksiä sille, että järjestöt voivat osallistua siihen tavoitteellisesti ja yhdenvertaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa selkeämpiä osallistumisen polkuja, yhteistä suunnittelua ja festivaalin jälkeistä arviointia.
Lopulta kyse on yksinkertaisesta mutta tärkeästä muutoksesta ajattelussa. Festivaalille osallistumista ei kannata nähdä irrallisena tapahtumana, vaan osana järjestön vaikuttamistyötä. Prosessi alkaa ennen tapahtumaa, kun järjestö määrittelee tavoitteensa, kohderyhmänsä, viestinsä, resurssinsa ja mahdolliset yhteistyökumppaninsa. Festivaalin aikana prosessi näkyy siinä, miten yleisöä kohdataan. Festivaalin jälkeen ratkaisevaa on, mitä saadulla näkyvyydellä, kontakteilla ja kokemuksilla tehdään.
Siksi vaikuttava festivaaliosallistuminen alkaa jo ennen tapahtumapäivää. Se alkaa siitä, että kysytään: miksi olemme mukana, keitä haluamme kohdata, kenen kanssa voimme tehdä yhteistyötä ja mitä haluamme saada yhdessä aikaan?
Johanna Eurakoski on kokenut kulttuurituotannon ammattilainen ja vastavalmistunut kulttuurituotannon YAMK. Hän työskentelee Maailma kylässä -festivaalin ohjelmapäällikkönä Fingossa. Hänen osaamisensa painottuu vaikuttavien ja osallistavien tapahtumakonseptien kehittämiseen, verkostomaiseen yhteistyöhön sekä kulttuurin ja yhteiskunnallisten kysymysten yhdistämiseen. Opinnäytetyö on ladattavissa tästä Maailma kylässä -festivaali kansalaisvaikuttamisen alus-tana: Järjestöjen osallistumisen tarkastelu ja kehittäminen
Näkymätön näkyväksi – viestintä ja vaikuttaminen sosiaalialalla -webinaari 9.11.2023
Kuinka toteuttaa yhteiskunnallisesti vaikuttavaa viestintää? Millä keinoin tuoda asiakkaan ääni kuuluviin?
Jos nämä ovat kysymyksiä, joita joudut työssäsi pohtimaan, tule kuuntelemaan viestinnän ja vaikuttamisen asiantuntijoita, jotka kertovat keinoistaan toteuttaa vaikuttavaa viestintää. Tapahtumassa pääset myös kuuntelemaan, kuinka monin eri tavoin Metropolian sosiaalialan (YAMK) opiskelijat ovat toteuttaneet viestintää omissa opinnoissaan ja työympäristöissään.
Webinaari järjestetään 9.11.2023 klo 13.00–15.45.
Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu webinaariin Metropolian Tapahtumat-sivulta.
Onnistunut etäkotihoito -webinaari 30.11.2023
Uudet digitaaliset innovaatiot ovat tuoneet sote-alan palveluorganisaatioiden työ- ja toimintatapoihin muutospaineita. Digitaaliseen kuva- ja ääniyhteyteen perustuvaa hoivapalvelua toteutetaan ikääntyneiden kotihoidossa jo laajalti. Millaista on onnistunut virtuaalivälitteinen kotihoito? Mikä on oleellista etäkotihoidon johtamisessa? Miten etäkotihoidossa varmistetaan henkilöstön työhyvinvointi?
Kotihoidon etähoito työntekijöiden hyvinvoinnin ja johtamisen näkökulmasta -tutkimushankkeessa on tutkittu työhyvinvoinnin ja tulevaisuuden osaamisen vaatimuksia ikääntyneiden kotihoidon asiakastyössä. Hankkeessa on haastateltu Espoon, Turun, Seinäjoen, Uudenkaupungin ja Keski-Satakunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän kotihoidon henkilöstöä ja esimiehiä.
Tervetuloa kuulemaan hankkeen tuloksia sekä keskustelemaan etäkotihoidon tulevaisuudesta webinaarissa torstaina 30.11.2023 klo 13.00–15.30. Tilaisuudessa esitellään toimintaohjeita, jotka hankkeessa on laadittu tukemaan onnistuneen etäkotihoidon toteuttamista ja johtamista työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimushankkeen toteuttajia ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Webinaari on samalla hankkeen päätöstilaisuus.
Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu webinaariin Metropolian Tapahtumat-sivulta.
Tiedote: Marianne Roivas, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Matkailu avartaa, näin sanotaan. Ja kyllähän se pitää paikkansa.
Matkasimme marraskuussa 2017 Skotlantiin Edinburghin U!REKA-konferenssiin, jossa tutustuimme paikallisen Napierin yliopiston kirjastoon. Samalla reissulla kävimme Englannin puolella Newcastlessa tutustumassa Northumbrian yliopiston kirjastoon.
Mikä U!REKA?
Urban Research and Education Knowledge Alliance on kuuden eurooppalaisen korkeakoulun yhteistyöliittouma.
U!rekan yhteydessä järjestetyssä follow-on -konferenssissa tapasimme muiden yhteistyökorkeakoulujen kirjastojen henkilökuntaa. Keskustelimme kirjastoja koskevista ajankohtaisista aiheista ja pohdimme millä alueilla voisimme tehdä yhteistyötä. Keskustelu oli hyvin antoisaa, totesimme kohtaavamme hyvin samanlaisia haasteita ja mahdollisuuksia työssämme.
Vierailimme myös paikallisissa korkeakoulukirjastoissa etsimässä ideoita ja vinkkejä Metropolian tuleviin kampuskirjastoihin. Kaikkein innostavinta matkalla olivatkin juuri vierailut kirjastoissa. Innostuimme varsinkin erilaisista työskentely- ja oppimistiloista joita kirjastoissa oli runsaasti. Seuraavassa kuvia erilaisista kirjastojen tilaratkaisuista.
Napierin yliopiston kirjasto Edinburghissa
Edinburgh Napier yliopiston kirjasto Sighthillin kampuksella on sijoitettu viiteen kerrokseen.
[caption id="attachment_3244" align="aligncenter" width="620"] Avoimia ryhmätyötiloja Napierin yliopiston kirjastossa[/caption]
Tiloissa oli paljon erilaisia ryhmätyöskentelyyn tarkoitettuja tiloja: sekä avoimia että vähän suojaisampia.
[caption id="attachment_3246" align="aligncenter" width="620"] Kalusteilla voidaan luoda rauhallisempaa ryhmätyöskentelytilaa.[/caption]
[caption id="attachment_3247" align="aligncenter" width="620"] Iso ruutu auttaa ryhmätyöskentelyssä[/caption]
[caption id="attachment_3249" align="aligncenter" width="620"] Kirjastossa ei ole koskaan liikaa tietokoneita![/caption]
[caption id="attachment_3251" align="aligncenter" width="620"] Opiskella voi myös kotoisasti sohvalla. Taustalla tutunoloisesti rakennustyömaa.[/caption]
Northumbrian yliopiston kirjasto Newcastlessa
Newcastlessa vierailimme Northumbrian yliopiston City Campus -kirjastossa, jossa on luku- ja työskentelytiloja sekä kirjallisuutta kahdeksassa kerroksessa. Kirjastossa oli hurjan paljon erilaisia työskentelytiloja.
[caption id="attachment_3254" align="aligncenter" width="620"] Kirjaston ja muiden korkeakoulupalvelujen perustason asiakaspalvelu hoidettiin Ask4help-pisteessä, joka on avoinna yötä päivää.[/caption]
[caption id="attachment_3255" align="aligncenter" width="620"] Library Reading Room ei ollutkaan hiljainen lukusali, vaan monipuolisen ryhmätyöskentelyn mahdollistava tila.[/caption]
[caption id="attachment_3256" align="aligncenter" width="620"] Kuvan työskentelypisteiden yläpuolella on akustoivat varjostimet.[/caption]
[caption id="attachment_3260" align="aligncenter" width="620"] Työskentelytilaa on erittäin monenlaista - jokaiselle jotakin![/caption]
Saimme kirjastovierailuista paljon ideoita omien tulevien kampuskirjastojemme suunnitteluun. Molemmat kirjastot olivat vilkkaita ja varsinkin opiskelu- ja ryhmätyötilat olivat kovassa käytössä. Vaikka kirjastoissa oli myös tarjolla hiljaista tilaa, olivat kirjastot kuitenkin pääasiassa eloisia ja monimuotoista opiskelua tukevia opiskelijoiden tiloja, eivät kirjavarastoja.
Näistä on hyvä ammentaa!
Sari S. ja Päivi Y-K
Lisää kuvia:
Napierin kirjasto
Northumbrian kirjasto
U!REKAn verkkosivut
Edinburgh Napierin yliopiston kirjasto
Northumbrian yliopiston kirjasto
Lähtiessäni ECIL2017-konferenssiin minulla oli melko selkeä kuva siitä, mitä tarkoitan puhuessani työelämän informaatiolukutaidosta (IL). Matka St Maloon osoitti kuitenkin, että asian voi ymmärtää jopa hämmentävän monella tavalla. Konferenssiesityksissä työelämän IL saattoi tarkoittaa
oman työyhteisön informaatiovirtojen hallintaa
erilaisten työyhteisöjen informaatiokäytänteiden tunnistamista
kirjasto- ja informaatiotieteiden opiskelijoiden työllistymistä muualle kuin kirjastoon
että kirjastoalalla tulee ottaa haltuun uusia, työhömme ei niin perinteisesti kuuluneita osaamisia.
IL näyttää myös haarautuneen yhä useampiin alalukutaitoihin, jotka liittyvät esimerkiksi talouteen, tekijänoikeuksiin tai terveyteen.
Kuilu ja kuinka se kurotaan
Konferenssin kaikki pääpuhujat toivat esiin työelämän muutoksen sekä korkeakoulumaailman ja työelämän välisen kuilun. Opiskelijoille ei synny oppimistehtävien yhteydessä annettavasta IL-opetuksesta taitoja, joita voisi suoraan soveltaa työpaikoilla. Bonnie Cheukin mukaan ongelma on, että akateeminen IL-yhteisö on katsonut asiaa omasta, liian kapeasta ikkunasta ja kadottanut ns. ison kuvan. Meiltä puuttuu malli, joka ohjaisi työelämän IL:n opettamista ja soveltamista työelämässä.
[caption id="attachment_3160" align="aligncenter" width="1000"] Bonnie Cheukin malli työelämän IL:n tavoitteista.[/caption]
Cheuk näkee IL:n suuren potentiaalin yritysmaailmassa strategisen työn välineenä. Hän puhuu tietoperustaisesta strategiatyöstä, jossa juuri IL-taidot ovat keskeisiä. Ongelmana on, että puhumme samasta asiasta eri käsitteillä. Yritysmaailmassa ei tunnisteta IL-käsitettä ja kuinka siihen liittyvällä osaamisella voidaan edistää yrityksen strategiaa ja liiketoiminnan kasvua. IL:stä voisi puhua
tutkimustaitoina
kriittisenä ajatteluna
kykynä arvioida ja esittää tietoa
digitaalisina taitoina.
Näin olisimme lähempänä yhteisymmärrystä. Myös Charles Inskip puhui esityksessään käsitteisiin liittyvistä ongelmista. Opinnoissa ja työelämässä informaatioon liittyvä sanasto ei kohtaa toisiaan. Näin IL-taitoihin liittyvät osaamisvaatimukset jäävät tunnistamatta siirryttäessä koulutusympäristöstä työelämään.
Cheuk haastaakin kirjastoammattilaiset: onko meillä rohkeutta
siirtyä pois opettajan roolista ja kouluympäristöstä?
muuttaa IL-opetusta reflektoivaan suuntaan?
auttaa oppijoita ymmärtämään erilaisia skenaarioita ja systeemejä sekä liikkumaan ketterästi erilaisten ympäristöjen välillä ja ymmärtämään niiden rajoituksia?
Tavoitteena on IL-taitoinen työntekijä, joka auttaa yritystä luomaan tietoperustaisen strategian ja ympäristön, jossa oleellinen tieto kulkee hyvin.
IL - työkalu työelämän muutoksessa
Näitä taitoja tarvitaan kaikenlaisessa työssä.Andrew Whitworthin esityksen keskiössä oli myös erilaisuus hieman toisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa IL on merkityksellistä, jos käytämme sitä työkaluna tunnistaa erilaisuus laajemminkin kuin kielen tasolla. IL:n avulla voimme arvioida erilaisissa konteksteissa ja eri aikoina syntynyttä erilaista tietoa. Meidän tulee kohdata nämä erilaiset informaatioyhteisöt ja -käytänteet niiden arvoja ja toimintatapoja kuunnellen. Keskustelun kautta voimme tarjota tilanteeseen ja ympäristöön sopivia ratkaisumalleja. Käytännön esimerkkinä hänellä oli meillekin hyvin ajankohtainen asia: työyhteisön siirtyminen uusiin monitilatyötiloihin ja sen vaikutus työyhteisön informaatiokäytänteisiin. Erilaisuuden tunnistaminen antaa IL:lle poliittisen luonteen.
Stéphane Goldstein keskittyi esityksessään työelämän muutokseen ja sen myötä muutostarpeisiin IL:n opetuksessa. Mitä jää jäljelle automatisoidussa maailmassa ja ”keikkataloudessa”, jota leimaavat mm. työsuhteiden epävarmuus, itsensä työllistäminen sekä työn yleinen sirpaleisuus? Goldsteinin vastaus on kriittinen ajattelu, luovuus, henkilökohtainen vuorovaikutus, verkostoituminen, kyky yhteistyöhön ja tunneäly. Lisääntyvä teknologinen kehitys on muuttanut yleisiä työelämätaitoja. Nyt tarvitaan kykyä mm. autonomiaan, ongelmanratkaisuun ja verkostoitumiseen.
Goldsteinin mukaan uudessa tilanteessa ongelmana on se, että nykyiset visiot IL:stä koskevat korkeakouluperustaisia ammatteja (white collar). Miten suorittavan työn (blue collar) tekijät, kuten siivoojat tai huoltomiehet, ovat osa organisaation informaatiokulttuuria? Miten itsensä työllistämiseen ja pätkätöihin liittyviä kysymyksiä voidaan ratkaista IL-taidoilla? Muuttuvassa tilanteessa hän näkee IL:n arvon kykynä selvittää omat oikeudet työelämässä ja kykynä oppia nopeasti uuden työpaikan työkulttuuri ja informaatioympäristö. Yksilön tasolla nopeat vaihdot tilanteesta toiseen korostavat hänen ”hoksaavuuttaan” ja ”kimmoisuuttaan” informaation suhteen.
[caption id="attachment_3165" align="aligncenter" width="1000"] Mitä IL voisi tarkoittaa työn uudessa paradigmassa?[/caption]
Fake news ja IL
Tänä vuonna esityksissä nousi esiin myös IL:n poliittinen aspekti, josta en ole kuullut aikaisemmissa konferensseissa. Ilmapiiriä sähköisti valeuutiset - fake news. Whitworth aloitti esityksensä kommentoimalla Englannin brexit-äänestyksen kampanjointia. Yleisökysymysten yhteydessä oli havaittavissa myös itsesensuuria siinä, mitä asioita esiintyjät halusivat kommentoida julkisesti. John M. Budd ja John N. Gathegi ottivat sen sijaan aiheeseen reippaasti kantaa valeuutisiin keskittyvissä esityksissään.
Väärän tiedon ja puolitotuuksien levittäminen vastustajasta ei sinällään ole uusia asia ihmiskunnan historiassa. Nyt verkko ja sosiaalinen media kuitenkin mahdollistavat ”uutisten” leviämisen laajalta ja nopeasti suoraan ”kuluttajalle”. Perinteisten medioiden journalistinen suodatus ja faktantarkistus jäävät tällöin puuttumaan. Uudenlaisessa uutisympäristössä kyky erottaa feikki luotettavasta sosiaalisen median uutisvirrasta onkin entistä tärkeämpää. Kriittinen lukutaito ja monipuolisten lähteiden käyttö muuttuvat tieteellisistä kompetensseista yleisiksi (työelämän)taidoiksi. IL:n opetuksessa onkin otettu käyttöön erilaisia malleja verkkoaineiston analyysiin. Näitä ovat mm I-LEARN -malli ja CRAAP -testi.
[caption id="attachment_3168" align="alignleft" width="620"] St.Malon herkkuja[/caption]
St. Malo
Ajatteluani avasi myös itse konferenssipaikka, St. Malo, joka osoittautui helpoksi paikaksi olla. Vapaa-ajalla tutustuttiin kollegojen kanssa paikalliseen ruokakulttuuriin ja lähiympäristöön. Inspiroivan konferenssi-matkan kruunasi retki Unescon maailmanperintökohteeseen, Mont Saint-Michelin luostarisaarelle. Paikka itse oli kuin Tylypahka ja sen pääkatu kuin Viistokuja.
[caption id="attachment_3173" align="aligncenter" width="620"] Mont Saint-Michelin luostarisaari[/caption]
710-luvulla rakennetusta rukoushuoneesta luostariksi kasvanut linnamainen rakennuskompleksi toimi 1800-luvulla vankilana. Sääli, koska vankilajakson aikana tuhottiin kaikki koristeelliset maalaukset. Rakennus on joka tapauksessa hyvin vaikuttava. Alueen maisemat ovat upeita - lisänsä siihen tuo voimakas vuorovesi, jonka vaihtelu kertojasta riippuen on 10-20 km. Paljastuneelle merenpohjalle ei ollut menemistä ilman opasta, koska osa alueesta on juoksuhiekkaa.
[caption id="attachment_3188" align="aligncenter" width="620"] Laskuveden paljastamaa rantaa[/caption]
Tässä muutama nosto ECIL2017 -konferenssista. Paljon virikkeitä ja ajateltavaa. Tapahtuman esityksiin voi tutustua tarkemmin konferenssin sivuilla.
-Hellevi Hakala
Kommentit
Ei kommentteja