Vuosi: 2020
Luova prosessi tutuksi
Helsinkiläinen valokuvausyhdistys Kameraseura täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi luvassa on tapahtumia, historiikki ja digitaalinen markkinointikampanja. Olin projektityönä mukana suunnittelemassa juhlavuoden kampanjaa kyseiselle valokuvausharrastusta edistävälle seuralle. Aloitin työn heinäkuussa intoa puhkuen. Oli mahtavaa päästä tekemään kokonaista markkinointikampanjaa aina kartoituksesta valmiisiin sisältöihin asti. Projektini jaettiin kahteen isoon kokonaisuuteen: brändin kartoitukseen sekä kampanjasuunnitelmaan. Kartoitusvaiheessa keräsin ja analysoin Kameraseuran mielikuviin liittyvää aineistoa muun muassa teemahaastatteluiden, kyselyn ja benchmarkingin avulla. Kampanjan suunnittelussa keskityin puolestaan kampanjan konseptin luovaan ideointiin, sloganin muodostamiseen ja graafisen ohjeiston koostamiseen. Molemmat projektin vaiheet olivat äärimmäisen opettavaisia kokemuksia. Markkinoinnin opintojaksoilta olin saanut osaamista ja työkaluja brändinhallintaan sekä kampanjasuunnitelman tekemiseen. Projektin aikana koen kuitenkin oppineeni markkinoinnista enemmän kuin koskaan aiemmin. Erilaiset markkinoinnin teoriat jäivät mieleeni entistä paremmin, kun pääsin valjastamaan opit käytäntöön. Koen, että olen nyt aiempaa parempi markkinoinnin osaaja. Ihanaa, että opintoihimme kuuluu työelämäprojekteja, joissa on mahdollisuus kehittää omaa ammattitaitoa ja -identiteettiä! Projektini luova osuus oli aiemmista opinnoista huolimatta minulle täysin uudenlaista tekemistä. Konseptien suunnittelu oli hauskaa puuhaa. Ideat saattoivat olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Luovan prosessin alkuvaiheessa (erityisesti etätyöskentelystä johtuen) jumituin kuitenkin ensimmäisiin hyviin ideoihin. Jumittuminen on myrkkyä loistavan markkinointikampanjan kehittämiselle, koska ensimmäinen idea on harvoin se paras. Säästääkseni muut luovan prosessin hidastumiselta kokosin muutaman hyväksi havaitsemani vinkin ideoinnin vauhdittamiseen: Älä jää yksin ideointiprosessissa. Mainostoimistoissakin työskennellään usein työpareina. Hyvien ideoiden kehittämiseksi tarvitset toisen elävän ihmisen, jonka kanssa ideoita voi pallotella. Hanki aivoillesi virikkeitä. Tietokoneen ruudun tuijottaminen ei ole hirveän inspiroivaa tekemistä. Jos ideoita ei synny, lähde ulos katsomaan maailmaa. Ympärilläsi on yllättävän paljon aiheita hyvään konseptiin. Sinun täytyy vain havaita ne. Älä tuomitse ideoita heti niiden syntyessä. Anna aikaa myös ”typerille ideoille”. Jos tuomitset idean heti alkuunsa, voi sen lopullinen potentiaali jäädä havaitsematta. Kirjaa kaikki ideat ylös ja katsele niitä myöhemmin uudelleen tuorein silmin. Ole lempeä itsellesi. Sinun ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Sorruin itse siihen, että halusin kehitellä ”idean jota kukaan muu ei ole koskaan keksinyt”. Pian huomasin, ettei se ole kuitenkaan mahdollista. Maailmassa elää ja on elänyt niin paljon nerokkaita ihmisiä, että suurin osa ideoista on jo käytetty jossain. On siis turhaa luoda itselleen paineita siitä, että täytyy olla uniikki. Monet kampanjat muistuttavat toisiaan. Tärkeää on se, että idea on toimiva ja teet siitä oman näköisen. Ihanaa joulun ja koronarokotteen odotusta! Venla Vainio Kulttuurituottaja 2018
Tuottajana harrastajateatterissa
Vuosi sitten näihin aikoihin olin mukana projektissa, jonka kautta halusin perehtyä tuottamisen erityisalueeseen, teatterin tuottamiseen. Toimin toisena tuottajana pienen helsinkiläisen ylioppilasteatterin vuoden suurimmalle tuotannolle, uusien jäsenten produktiolle. Mikä on tuottajan rooli teatterissa? Kun otin selvää mitä tuottaja tekee teatterituotannoissa, törmäsin moneen erilaiseen kuvaukseen. Yleisesti voisi sanoa, että tuottajan tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että produktio etenee suunnitellussa aikataulussa ja pitää huoli tuotannon jäsenten hyvinvoinnista. Mitä pienempi teatteri on kyseessä sitä enemmän tuottaja on vastuussa kaikista tuotannon osa-alueista, joihin kuuluu esimerkiksi budjetointi, markkinointi ja tiedotus, lipunmyynnin järjestäminen ja aikataulutus. Ohjaajan ja tuottajan suhde on erityisen tärkeä koko produktion etenemisen aikana. Kirjassa Teatterituottajan opas, Jukka Hytti tiivistää: ”Ohjaaja on teatterituotannossa koko porukan hengenluoja ja tuottaja sen ylläpitäjä.” Kuten kaikissa projekteissa, myös teatterin maailmassa on erityisen tärkeää etukäteen määritellä vastuut. Joskus käy niin, että vaikka olisi näennäisesti tehnyt kaikki esivalmistelut oikein, aukkoja löytyy ja niitä ei voi enää paikata jälkeenpäin. Jälleen Jukka Hyttiä lainaten: ”Tuottaja on riittävän vahvoilla, kun muu työyhteisö tietää jo etukäteen mitä tuottajan työhön kuuluu.” On äärimmäisen tärkeää, että tuottajan, ohjaajan ja muun työryhmän välinen työnjako on selkeällä pohjalla. Vie aikaa koko produktiolta, jos työryhmä kokee että tuottaja on jättänyt jotain olennaista tekemättä tai puuttunut johonkin osa-alueeseen liikaa. Olen ollut Ilves-Teatterin jäsen syksystä 2018 lähtien ja tänä aikana olen pohtinut paljon tuottajan roolia harrastajateatterissa. Ylioppilasteatterin jäseniä yhdistää intohimoinen suhtautuminen teatteriin taiteenalana ja sen lisäksi myös yleensä pyrkimys päästä tekemään teatteria myös ammatillisesti. Kun itse hain Ilves-Teatterin jäseneksi, minulla ei ollut aiempaa kokemusta teatterin tekemisestä. Tuottajana olen huomannut, että toisinaan erilainen suhtautumiseni teatteriin on erottanut minut muusta työryhmästä, joilla on enemmän kokemusta ja suurempaa paloa juuri teatteriin taiteenalana. Ensimmäisessä teatteriproduktiossa tuli vastaan myös oma teatteriproduktion tekemiseen liittyvä kulttuurinsa ja minä opin käsitteet kuten enskalahja ja välikaronkka, mitkä teatteria tehneille konkareille ovat itsestään selvyyksiä. Toisaalta koen, että kaikissa taiteellisissa projekteissa on tärkeää, että työryhmässä on henkilö, joka pystyy tarkastelemaan produktiota myös etäämmältä. Teatterituottamisessa antoisinta on päästä työskentelemään ihmisten kanssa, jotka suhtautuvat työhön intohimoisesti, vaikka teoriassa kyse onkin ’vain’ harrastustoiminnasta. Olit intohimoinen teatteriharrastaja tai et, suosittelen antamaan mahdollisuuden ylioppilasteattereille alustana päästä kehittämään omaa ammattitaitoaan. Voin varmuudella sanoa, että mihin tahansa harrastajateatteriin päädytkin, sinut otetaan avosylin vastaan. Kaikille teatterituottamisesta kiinnostuneille kulttuurituottajille suosittelen lämpimästi viittaamaani Jukka Hytin teosta Teatterituottajan opas, teoksen ensimmäinen painos on julkaistu 2005 mutta se sisältää edelleen varsin kattavan ja relevantin kuvauksen tuottajan roolista teatterialalla.
Sisäinen viestintä etätyössä
Vaikka etätyö ei monilla aloilla ole ollut aikaisemminkaan harvinaista, iski se tänä vuonna työntekoon ennenkuulumattomalla voimalla. Koronan myötä etätöihin siirtyi karkeasti arvioiden noin miljoona suomalaista eli noin 50 % työssäkäyvistä. Heistä noin puolet haluaa ja myös pystyy tekemään työnsä etänä kokonaan tai lähes kokonaan myös jatkossa. Etäily on ollut merkittävässä kasvussa jo pidempään, ja jos etätyötä oli haastava perustella aikaisemmin, sitä tuskin tarvitsee yhtä lailla perustella jatkossa. Etätyöskentely ei tarkoita ainoastaan työntekoa poissa sen perinteisestä ympäristöstä ja virtuaalisten työkalujen välityksellä. Sen vaikutukset ovat kokonaisvaltaisemmat. Etätyöskentely poistaa tai vähintään rajoittaa työntekijöiden yhteyttä kollegoihin ja omaan työyhteisöön. Kysymysten huikkaaminen ohimennen, nopeat luovat aivoriihet, yhteiset lounaat ja kuulumisten vaihto kahvihuoneessa eivät toteudu helposti etäoloista käsin. Koronatilanne on haastanut työyhteisöjen perinteistä sisäistä viestintää ja monin osin korostanut sen merkitystä. Tiedon välityksessä on jouduttu viimeistään nyt siirtymään suunnitelmalliseen, tiuhaan ja vuorovaikutteiseen sisäiseen viestintään. Siinä jokaisen työntekijän rooli on avain asemassa. Vinkkejä sisäiseen viestintään etätyössä: Suunnittele Tiedonkulkua ei tule jättää sattuman tai toiveiden varaan. Viestinnässä tulee miettiä muun muassa kelle viesti on oleellinen, onko viestini selkeä vai jättääkö se liikaa tulkinnan varaa ja onko ajankohta ja sävy oikea. Myös kanavavalinnoilla on merkitystä. Viestinkö asiani kattavasti sähköpostissa, nopealla tekstiviestillä vai tulisiko keskustelu käydä kasvokkain? Hyvin suunniteltu viestiminen selkeyttää työntekoa ja karsii epäselvyyksien muodostumista. Sanoita tunteita Virtuaalisessa kommunikoinnissa emme saa samanlaisia vihjeitä kuin fyysisesti läsnä ollessamme. Emme havaitse kehonkieltä tai äänensävyjä yhtä voimakkaasti tai pysty aina reagoimaan ajankohtaisesti toisen sanomisiin. Esimerkiksi työyhteisön sisäiset ongelmat jäävät usein varjoon, kun niistä ei saada etäarjessa välttämättä vihiä. Siksi on tärkeä oppia sanoittamaan työyhteisössä omia haasteita, onnistumisia, turhautumista tai kiitosta aktiivisesti ulospäin. Ole avoin Avoimuus on avain yhteisöllisyyteen ja yhteisiin päämääriin. Avoimuus edistää myös luonnollisesti tiedonkulkua ja näin työn sujuvuutta. Avoimuus tarkoittaa läpinäkyvyyttä kaikessa toiminnassa: avointa kommunikointia, yhteistyötä ja päätöksentekoa sekä tasapuolista mahdollisuutta ja vaatimusta osallistua työn suunnitteluun ja työtä koskeviin päätöksiin. Se tarkoittaa sitä, että hyvässä ja pahassa, asiat pystytään puimaan yhdessä läpi. Pelisäännöt Yhdessä sovitut pelisäännöt auttavat työyhteisöä sitoutumaan yhteisiin toimitapoihin ja pää- määriin. Myös jokaisen vaikuttaminen niihin on tärkeää. Tällöin säännöistä päästään paremmin yksimielisyyteen ja niitä tulkitaan samalla tavalla. Etätyötä ajatellessa yhteisesti on hyvä määritellä esimerkiksi se, miten ja milloin kunkin tulee olla tavoitettavissa, mitä kanavia käytetään viestintään ja milloin etätyö ei ole esimerkiksi suositeltavaa. Sisäisellä viestinnällä on voima joko yhtenäistää tai haastaa yrityksen kulttuuria ja työyhteisöä. Haasteiden, kuten koronan myötä sen merkitys korostuu. Yrityksen kaikki viestintä lähtee kuitenkin sisältäpäin ja ongelmat sisäisessä viestinnässä heijastuvat herkästi myös yrityksen ulkoiseen viestintään ja markkinointiin.
Kaksoisvoittoon palvelumuotoilulla
Sain työtehtäväkseni kehitellä kaupan alan toimijalle tapahtumakonseptin. Koin työn hyvin mielenkiintoiseksi, mutta myös haastavaksi. En ollut aiemmin miettinyt, mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon suunnitellessa yrityksen brändin mukaista tapahtumaa, joka toisi uudenlaisia kävijöitä, sitouttaisi vanhoja ja ylipäätään olisi yritykselle kannattava. Taloudellisten mittareiden lisäksi yksi projektin tavoitteista oli luoda tilaajalle vahvempaa jalansijaa alan toimijana ja eräänlaisena riman asettajana. Lähtökohtana projektille haluttiin ajatella konseptia asiakaslähtöisesti ja keskittyä hyvään asiakaskokemukseen. Konseptista haluttiin asiakaslähtöinen ja hyvään asiakaskokemukseen keskittyvä. Tutustuin Juha Tuulaniemen Palvelumuotoilu (2011) teokseen ja törmäsin termiin kaksoisvoitto. ”Kaksoisvoitto tarkoittaa iloista asiakasta ja tyytyväistä organisaatiota” Kaksoisvoitto, eli miten otetaan huomioon sekä asiakkaan, että organisaatioin tarpeet ja huolehditaan molempien tyytyväisyys. Näitä tavoiteltavia ominaisuuksia voidaan mukaan pohtia kysymällä seuraavat kysymykset: Hyödyllisyys – Kuinka hyvin palvelumme vastaa asiakkaiden tarpeisin? Saatavuus – Mitkä jakelukanavat toimivat parhaiten? Käytettävyys – Kuinka vaivatonta palvelua on käyttää? Kokemus – Millainen on käyttäjäkokemus? Erottuminen – Kuinka tehdä palvelusta erottuva, ainutlaatuinen ja mieleenpainuva? Lisäksi asiakkaat haluavat palvelun olevan yksilöllinen, mieleenpainuva, vaivaton, lopputulokseltaan luotettava, enemmän kuin hän itse saisi aikaan ja jotakin mahdollistava. ”Yrityksen näkökulmasta tuloksellinen palvelu on silloin, kun se tuottaa lupaamansa. Palvelu on tehokas silloin kun resurssit ovat järkevästi käytettyjä eli kokonaistaloudellisesti tuotettuja.” Vastaamalla näihin kysymyksiin ja huomioimalla molempien näkökulmat, palvelun voidaan olettaa johtavan kaksoisvoittoon. Mikäli haluat tutustua enemmän palvelumuotoiluun esimerkiksi jonkin projektin tiimoilta, voin suositella tämän Tuulaniemen kirjan lisäksi Palvelumuotoilun bisneskirja (2019) kirjoittajina Koivisto, Säynäkangas ja Forsberg.
Amisten asialla – kiertuetyöntekijänä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitolla
Tein opiskeluprojektin Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n valtakunnallisella opiskelijakorttikiertueella, joka järjestettiin elo-lokakuun aikana. SAKKI on vuonna 1987 perustettu valtakunnallinen ammattiin opiskelevien, tutummin amisten, etuja ja oikeuksia ajava liitto. SAKKI:n toiminta on laaja-alaista: toimintaa tehdään niin paikallisesti yhdessä opiskelijatasolla kuin myös ministeriötasolla ja kansainvälisesti. Työskentely SAKKI:lla kiinnosti minua, sillä koen koulutuksen tärkeäksi osaksi kasvua ja yksilön mahdollisuutta toteuttaa itseään. SAKKI:n toiminta resonoi minussa, vaikka en olekaan taustaltani amis. SAKKI:n opiskelijakorttikiertueella matkataan ympäri Suomea ammatillisissa oppilaitoksissa kertomassa SAKKI:n toiminnasta sekä tekemässä jäsenhankintaa myymällä opiskelijakorttia. Kiertue oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettu kahteen osaan: Uudenmaan ja maakunnan kiertueisiin. Kahtiajaon ajatuksena oli tavoittaa entistä laajempi joukko opiskelijoita ja ammatillisia oppilaitoksia, sekä saada kiertue pakettiin ennen koulujen syyslomaviikkoja. Työtehtäväni kiertueella koostuivat oppilaitosten kontaktoinnista, matkojen ja majoitusten suunnittelusta, kiertueauton ajamisesta ympäri Suomen, jäsenhankinnasta oppilaitoksilla sekä kiertueen raportoinnista. Ajomatkat veivät ehdottomasti eniten aikaa ja energiaa, erityisesti kiertueen alussa, jolloin ajomatkoihin kuluu lähes kokonainen päivä. Kuluneen vuoden poikkeuksellinen tilanne heijastui kiertueeseen. Joitakin oppilaitosvierailuja jouduttiin perumaan kokonaan. Kaikkia opiskelijoita ei ollut mahdollista tavoittaa, sillä he eivät koronatilanteen takia olleet kiertuepäivinä paikalla. Tästä huolimatta kiertue oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja jäsenhankinta ylitti kaikkien odotukset. Vaikeasta tilanteesta huolimatta monet oppilaitokset ottivat meidät avosylein vastaan, koska SAKKI:n tekemä työn opiskelijoiden hyväksi nähtiin tärkeänä. Olen itse toiminut Metropolian kulttuurialan opiskelijayhdistyksessä koko opiskeluaikani ja siksi oli hienoa nähdä, kuinka tärkeäksi opiskelijoiden edunvalvonta koettiin.
Itsensä johtaminen – matka täydestä kalenterista tyhjiin sivuihin
Mitä on itsensä johtaminen? Aikatauluttamista, stressitöntä arkea, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa? Näiden kysymysten äärellä pyörin aloittaessani kolmatta ja viimeistä itsenäistä projektiani, syventymisalueena itsensä johtaminen. Tein projektin hyvin itseohjautuvasti työharjoitteluni ohella. Aloitin tammikuussa 2020 tuotantoassistenttina Cirko – Uuden sirkuksen keskuksella. Harjoittelun oli tarkoitus loppua kesäkuussa 2020, mutta eräänä (varmasti kaikkien mieleen painuneena) maaliskuisena perjantaina kaikki muuttui. Minä, niin kuin varmasti moni muukin, jouduin tilanteeseen, jossa työt loppuivat seinään koronapandemiasta aiheutuneen tapahtuma-alan pysähtymisen myötä. Olin päässyt projektissani jo pitkälle opiskelemalla teoriaa ja kirjoittamalla päiväkirjaa mm. aamusivut-metodilla. Tämän takia en halunnut pistää pillejä pussiin, vaan jatkoin projektiani – tosin näkökulma muuttui hieman. Kiireinen harjoittelu muuttui yhtäkkiä kotona oleiluun ja arjen uudelleen rakentamiseen. Koen, että projekti sattui mitä parhaimpaan ajankohtaan, sillä jos jostain niin itsensä johtamisen taidoista on apua tällaisessa kriisitilanteessa. Alun järkytyksen laannuttua aloin täyttämään päiviäni verkkokursseilla ja kotona opiskelulla. Opin projektin aikana sen, että itsensä johtaminen ei todella ole pelkkää aikatauluttamista ja stressitöntä arkea. Se on valtava paketti erilaisia teorioita, toimintamalleja ja noh, myös sitä tasapainoisen elämän löytämistä. Eniten oppia toi ehdottomasti päiväkirjan kirjoittaminen ja se, että onnistuin löytämään omille pohdinnoilleni taustoja ja selityksiä lähdekirjallisuuden avulla. Nyt voisinkin suositella kaikille, siis ihan kaikille, aamusivujen kirjoittamista. Jos konsepti ei ole sinulle vielä tuttu, niin lukaise tämä pieni ohjenuora, jonka jaan nyt projektini kohokohtana. Aamusivut Aamusivut, The morning pages, on Julia Cameronin kirjasta The Artist’s Way lähtöisin oleva harjoite, jonka tarkoituksena on avartaa omia näkemyksiä, kirjata ylös päässä pyörivät sekalaiset ajatukset ja löytää luovuutta. Tehtävä on yksinkertainen: Kirjoita joka aamu kolme sivua tekstiä. Sisällöllä ei ole sinänsä mitään merkitystä, ajankohdalla taas on. Aamuisin mieli on tyhjempi arjen tuomista ajatuksista ja näin ollen se on oivallinen hetki dumpata ajatukset paperille. Kirjoita käsin paperille ja riittävän suurille sivuille (tarralappu on liian pieni, A4 taas vallan hyvä). Älä palaa lukemaan sivuja – ainakaan ihan heti seuraavana päivänä. (Itse tein tässä pienen poikkeuksen, sillä tarvitsin sivuilta löytyvää dataa projektissa etenemiseen.) So simple. Heti herättyäsi, kolme sivua, käsin paperille. Vahva suositus! - Saana , Kutu17
Hanketuottamisen salat
Mitä on hanketuottaminen? Millaista työtä kulttuurituottaja tekee hankkeissa? Lähdin haastattelemaan hankkeissa työskennellyttä alan ammattilaista Elina Ala-Nikkolaa selvittääkseni hanketuottamisen saloja. Elina Ala-Nikkolalla on pitkä, laaja ja monipuolinen tausta kulttuurituottajana. Hän on valmistunut Mikkelin ammattikorkeakoulusta 2005 Kulttuurituottajaksi ja opiskellut myöhemmin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon Metropoliassa. Elina on työskennellyt tähänastisella työurallaan muun muassa ammattikorkeakoulujen opiskelijajärjestöissä pääsihteerinä, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiassa (nykyään Metropolia Ammattikorkeakoulu) teatterituottajana, koulutussuunnittelijana, TKI-suunnittelijana sekä hanketuottajana ja julkaisukoordinaattorina. Nykyisin hän työskentelee asiantuntijana Metropolia Ammattikorkeakoulussa osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimissä. Oma matka hankkeiden parissa Hanketuottajan tehtävissä Elina Ala-Nikkola on työskennellyt kolmessa eri hankkeessa. Jokainen hanke on ollut erilainen ja antanut Ala-Nikkolalle paljon uusia ja tärkeitä näkökulmia oman osaamisen kehittämiseen. Erittäin tärkeää Elina Ala-Nikkolalle on aina työssään ollut vaikuttaminen, ihmisten äänten kuuleminen, osallistaminen ja toimintatapojen kehittäminen. Tämän vuoksi Ala-Nikkola onkin päätynyt työskentelemään erilaisiin hankkeisiin. Hankkeissa työskennellessä näitä on päässyt toteuttamaan. Kohti luovaa arkea -tutkimushankkeessa (2015—2017) tutkittiin luovuuden ja osallistavuuden merkitystä vanhustyössä. Sosiaalisen kuntoutuksen valtakunnallisessa kehittämishankkeessa (2015—2018) tutkittiin, miten luova työote edistää sosiaalista kuntoutusta. Teiniminnotalkoot -hankkeessa (2016—2018) puolestaan kehitettiin monialaista ja moniammatillista toimintamallia, jossa tuotiin yhteen korkea-asteen ja toisen asteen opiskelijoita eri aloilta ratkomaan yritysten antamia aitoja työelämän haasteita. Tuottajan on hyvä osata nähdä kokonaisuuksia Tärkeänä hanketuottamisessa Ala-Nikkola pitää mukautumista erilaisiin työympäristöihin, ihmistuntemusta, hyvää soveltamiskykyä, viestintätaitoja sekä kykyä itsenäiseen ajatteluun. Myös eri projektipäälliköiden kanssa työskentely on erilaista jokaisessa hankkeessa. Hän kokeekin yhdeksi hanketuottamisen keskeisimmistä asioista projektipäällikön työparina työskentelyn. Ala-Nikkola on halunnut hankkeissaan olla projektipäällikölle sparripari ja peilipinta, jonka kanssa voi pohtia mitä ja miten tulisi seuraavaa asiaa lähteä tekemään. Samalla hän on tuottajana hoitanut käytännön asioita muun muassa koordinointi- ja tiedotustyötä. Tuottajan on hyvä osata nähdä kokonaisuuksia, mutta osata myös huomioida yksityiskohtia, joita ne sisältää. “Hyvä tuottaja tekee hyvät suunnitelmat, mutta pystyy soveltamaan niitä tilanteessa toisin” Minustako hanketuottaja? Hanketuottajan työpäivät ovat erittäin vaihtelevia ja hankkeesta riippuvia. Usein hankkeessa pääseekin hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja aikaisempaa kokemustaan. Ala-Nikkola on päässyt esimerkiksi vetämään työpajoja ja havainnoimaan tutkimushankkeissa tutkimustilanteita. Hanketuottajalle tyypillisiä tehtäviä ovat esimerkiksi sisäinen ja ulkoinen viestintä, tapahtumien järjestäminen, aikataulutus, ongelmien ratkaisu, kokonaiskoordinointi ja raportointi. Hanketuottamisessa Ala-Nikkolan mukaan on tärkeää olla halu muuttaa nykyistä maailmaa. Tuottajan tehtävät hankkeissa ovat laajat ja monen tuottajan haasteeksi saattaakin tulla täydellisyyden tavoittelu. Ala-Nikkola kannustaa keksimään omia tapoja saada itsensä relattua ja muistaa nukkumisen, syömisen ja liikunnan merkityksen. Avoimuus ja jakaminen työyhteisössä on myös tärkeää. Asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin. Elina Ala-Nikkola kokee, että hanketuottaminen on ollut hänelle itselleen todella antoisaa ja mukavaa. Hankkeet mahdollistavat työskentelyn monenlaisten asioiden äärellä ja ne ovat tuottajalle todella hyvä oppimisen paikka. Ala-Nikkola kannustaa tuottajia ehdottomasti lähtemään kokeilemaan hanketuottamista. Itse kiinnostuin hankkeista haastattelun aikana ja haluaisin ehdottomasti päästä kokeilemaan hanketuottamista urani aikana. Hanketuottajan työtehtävät ovat mielestäni omalla tavallaan erilaisia ja kiinnostavia. Ne haastavat tuottajaa minulle uudella tavalla. Haastattelussa 15.9.2020 Elina Ala-Nikkola, kulttuurituottaja YAMK Haastattelijana Wilhelmiina Palovaara, kulttuurituotannon 1. vuoden opiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulusta.
Yhdistyksen apurahat haussa
Tein projektin Inspis Lahti ry:lle, jossa suuntautumisalueenani oli apurahat. Projektin aikana perehdyin yhdistyksen erilaisiin rahoitusmahdollisuuksiin ja pääasiassa säätiöiden myöntämiin apurahoihin. Projektin tavoitteena oli kartoittaa erilaisia mahdollisuuksia ja sen pohjalta luoda apurahahakemukset sopiville tahoille. Yhdistysten rahoitus koostuu usein hyvin monesta eri lähteestä. Projektissani perehdyin apurahojen maailmaan, joita yhdistykset voivat hakea muun muassa kunnilta, seurakunnilta, eri ministeriöiltä ja säätiöiltä. Apurahojen hakemiseen, siihen mistä haetaan ja mitä haetaan, vaikuttaa vahvasti yhdistyksen aatteet, toimintakenttä ja tavoitteet. Eri toimijat myöntävät avustuksia erilaiselle toiminnalle, joten niihin kannattaa varata reilusti aikaa tutustuakseen. Hakemukset Usein apurahahakemukset ovat sähköisiä lomakkeita, joissa on valmiit alaotsikot ja kysymykset. Käytännössä ne on siis melko helppo täyttää, mutta sisältöä kannattaa miettiä tarkasti. Hakemuksiin kuuluu projektin suunnitelma ja budjetti ja projektin tavoitteet on tärkeä miettiä ajatuksella ja haettavan tahon tavoitteita ja arvoja tukemaan. Jokaisen säätiön sivulla on ohjeet hakemuksen täyttämiseen tai laatimiseen. Tähän olen koonnut yleisiä ohjeita apurahahakemuksen tekemiseen, jotka tulivat ilmi projektini aikana. Kartoita aluksi eri säätiöt ja niiden hakuajat. Tutustu huolella säätiön tavoitteisiin ja kuvaile hakemuksessa, miten oma projektisi edistää säätiön tavoitteita. Laadi rahoitussuunnitelma. Budjetoi tarkasti mistä rahoitus koostuu ja mihin rahaa tarvitaan. Projektin tavoitteet on mietittävä tarkkaan ja tavoitteita tulee tarkastella monesta näkökulmasta, (paikallinen, valtakunnallinen, yhteisö, osallisuus, työllisyys) mitä kaikkea projektisi saa aikaan? Projektisuunnitelma on jopa tärkein osa hakemusta. Käytä sen miettimiseen reilusti aikaa. Toimita hakemus ja liitteet ajoissa! Omasta mielestäni oli hyvin mielenkiintoista perehtyä yhdistysmaailmaan ja toiminnan rahoittamisen mahdollisuuksiin. Suomessa kolmannen sektorin toiminta on hyvin yleistä ja sinne tarvitaan ammattitaitoisia henkilöitä kehittämään toimintaa vielä paremmaksi ja laadukkaammaksi palveluiden tuottajaksi. Neea Järvinen Kulttuurituottaja 2017
Aloittamisen vaikeus ja itsensä johtaminen
Aloittamisen vaikeuteen törmää usein, oli sitten kyse isosta tai pienestä tehtävästä. Tekosyitä on helppo keksiä, vaikka tietäisi etteivät ne ole oikeita syitä lykätä tehtäviä. Erityisesti etätyön ollessa uusi normi, halusin selvittää, miten voisin paremmin johtaa itseäni. Luin Satu Pihlajan teoksen Aikaansaamiseen taika, joka inspiroi minua kovasti. Satu Pihlajan vinkkejä työn aloittamiseen ja rytmittämiseen: 1) Aloita pienestä asiasta. Esimerkiksi esseetä kirjoittaessa voi aloittaa kirjoittamalla tiedoston otsikon, kirjoittaa alustavaa runkoa tai lainata kirjastosta tarvittavia kirjoja. Näinkin ns. mitättömien asioiden tekeminen saa aikaan aikaansaamisen tunteen ja lisää energiatasoja. 2) Työskentele ainoastaan 15 minuuttia, esimerkiksi 15 minuuttia päivässä. On helpompi aloittaa tehtävä tietäen, että sitä tarvitsee tehdä ainoastaan vartin ajan, jolloin saa itsensä niin sanotusti huijattua työskentelyyn. 3) Vaikuta omaan tunnetilaasi. Ideana on muistella jotain aiempaa onnistumista: mitä muistoja se tuo ja miltä se tuntui kehossa? Onnistumista ennakoiva olotila helpottaa työskentelyn aloittamista, kun taas epäonnistumisten miettiminen ei motivoi työhön. 4) Työn rytmittäminen. Kokeile Pomodoro-menetelmää, jossa tekeminen pilkotaan 25 minuutin jaksoihin, joiden välissä on 5 minuutin tauot. Neljän työjakson jälkeen pidetään pidempi tauko, 15-30 minuuttia, jonka jälkeen jatketaan taas uudella työjaksolla. 5) Pidä kiinni rutiineista. Vaihda aamuisin päivävaatteet päälle, käy aamukävelyllä ikään kuin suorittaisit työmatkan ja palaa kotiin työskentelemään tai vaihtoehtoisesti mene kirjastoon tai kahvilaan. Työskentelyä voi helpottaa hakeutuminen ympäristöön, jossa on muitakin työskenteleviä ihmisiä. 6) Muista tauot. Tauon aikana tulisi syödä, juoda ja irrottaa ajatukset työstä, jolloin mieli pääsee lepäämään ja kehon ravitsemustila pysyy hyvänä. Aloittamista ja rytmittämistä helpottavia keinoja on monia, tärkeää onkin löytää itselleen sopivia tapoja. Jos haluat oivaltaa lisää itsestäsi ja oppia uusi tapoja johtaa itseäsi, suosittelen Satu Pihlajan Aikaansaamisen taika: näin johdat itseäsi kirjaa erittäin lämpimästi. Tsemppiä kaikille etätyöskentelyyn ja -opiskeluun! Maija Luoma, kutu16
Hanketuottaja rakentaa ihmiselle merkityksellistä kulttuuritoimintaa
Haastattelin Mai Salmenkangasta, sosiaalialan lehtoria ja CONNEXT for inclusion –hankkeen projektipäällikköä, hanketuottamisesta sekä hänen monipuolisesta ihmisläheisestä urastaan. Salmenkangas ei ole tuottaja, mutta on kuitenkin työskennellyt useiden hankkeiden parissa. Salmenkangas kertoi omin sanoin hänen toimenkuvansa olevan “hajanainen ja hirmu monimutkainen”, joten keskityin tässä haastattelussa saamaan irti juuri projektipäällikön työstä hankkeessa. CONNEXT for inclusion CONNEXT for inclusion –hankkeen tavoitteena on edistää nuoria maahanmuuttajia löytämään opiskelupaikan peruskoulun jälkeen ja kiinnittymään niihin opintoihin. Hankkeessa tuotetaan monipuolista ohjausmateriaalia, joiden avulla pyritään saamaan nuoria maahanmuuttajia tekemään ja oppimaan aktiivisesti esimerkiksi peleillä ja leikeillä. Hanke vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä, sillä siitä on varmasti paljon apua maahanmuuttajataustaisille nuorille. Mai Salmenkangas kertoi työskentelevänsä hankkeessa projektipäällikkönä. Hänen monipuoliseen työalueeseensa hankkeessa kuuluu esimerkiksi raportointi, budjetit, viestintä, nettisivut, uutiskirjeet ja markkinointi. Salmenkankaan mukaan työn hyvät puolet ovat luovuus sekä se, että pääsee kehittelemään asioita, joista on oikeasti hyötyä ja joilla pystyy vaikuttamaan. Hyvä puoli on myös se, että projektipäällikkönä pääsee itse vaikuttamaan omaan työhönsä ja voi ehdottaa muillekin mitä ja miten tehdä asioita. Narujen omissa käsissä pitäminen kuulostaa mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta. Projektipäälliköllä on kuitenkin paljon vastuuta, minkä takia työn voisi kuvitella olevan melko stressaavaakin. Hankkeessa työskentelyn huonoja puolia ovat Salmenkankaan mukaan lyhyet projektit, sillä hankkeiden parissa tulevaisuus voi olla epävarmaa ja aika on rajallista. Pitää pystyä nopeasti tutustumaan projektissa työskenteleviin ihmisiin ja heidän tapoihinsa toimia. Ajanhallinta on Salmenkankaalle haastavaa. Sen uskon, että kun tekee paljon itse, se vie aikaa ja voi olla vaikea hahmottaa paljonko pitää tehdä mitäkin tunnissa, päivässä tai viikossa. Polku hanketyöhön ja tulevaisuuden suunnitelmat Salmenkangasta alkoi jo opiskeluaikoina kiinnostamaan monikulttuurisuus. Hän matkusteli maailmalla, tutustui ihmisiin ja verkostoitui. Opinnäytetyön tekemisen kautta Salmenkangas päätyi hankkeeseen töihin ja sen jälkeen onkin työskennellyt useissa hankkeissa monikulttuurisuuden parissa sekä tehnyt erilaisia kehittämishankkeita. Hän on työskennellyt hankkeiden lisäksi myös järjestöissä, työministeriössä ja YK:lla Turkissa. Suurimpia ja mieleenpainuvimpia saavutuksia urallaan Salmenkangas kertoo olevan eräs projekti Turkissa, jossa he pystyttivät pakolaisleiriä ja hankkivat sinne erilaisia tarvikkeita lyhyessä ajassa. Tulevaisuudessa Mai Salmenkangas haluaisi saada toimenkuvaansa vielä jotain uutta, sillä hän kaipaa lisää haastetta urallaan. Seuraava haaste hänelle voisi olla syksyllä 2020 alkava CRASH Creativity and Arts in Social and Health Fields ylempi AMK-tutkinto, jonka yhteyteen hän kaavailee jo uusia hankkeita. Työn merkityksellisyys on Salmenkankaalle tärkeää, joten hän aikoo jatkaa samantyyppisissä tehtävissä, mitä nyt tekee. Kulttuuri- ja sosiaalialan hankkeiden erot Kulttuuri- ja sosiaalialan hankkeet poikkeavat Salmenkankaan mukaan siinä, että niiden painopisteet ovat erit. Kulttuurialalla pyritään hallitsemaan tuotantoprosessi ja viestintä hyvin sekä tapahtumat tuotetaan ammattimaisesti alusta loppuun. Sosiaalialalla tavoitteena on päästä lähelle ihmisiä. Heidät kohdataan, heitä tuetaan ja kannustetaan sekä heidän rinnalla kuljetaan. Tässä on mielestäni melko suuri ero, sillä opintopaikkaa hakiessa on varmasti tietoinen kumpi kiinnostaa enemmän. Sosiaalialalle hakeneiden ihmisten suurin mielenkiinto yleensä on juuri ihmisten auttaminen ja heidän kanssaan työskenteleminen. Itseäni kiinnostaa nimenomaan tapahtumien tuotanto ja koko prosessi sen takana, mikä onkin syy siihen, että päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa. Sosiaalialankin hanketyössä on monia itseä kiinnostavia asioita, kuten ihmisläheisyys ja juuri Main erikoisala eli monikulttuurisuuteen liittyvät hankkeet. Olin yläkoulussa tukioppilaana koulumme valmistavan opetuksen luokalle, jossa oli ikäisiämme turvapaikanhakijoita. Se oli mielestäni palkitsevaa, kun näki miten he tykkäsivät pelata meidän kanssamme ja oppia uutta. Olisi myös työelämässä mahtavaa, jos näkisi työn merkityksellisyyden ihan käytännössä. Monilla kulttuuritapahtumillakin on sosiaalista ja terveydellistä merkitystä, yksi esimerkki on ihmisten syrjäytymisen ehkäiseminen. Ehkä itselle sellainen työ olisi unelma, jossa saa työskennellä kulttuuritapahtumissa, joilla on merkitys ihmisille. Haastattelussa Connext-hankkeen projektipäällikkö Mai Salmenkangas, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Haastattelijana Veera Palmu, Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon ensimmäisen vuoden opiskelija.
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku