Vuosi: 2019
Oppia voi myös teorian kautta
Assistenttina LanTrek-tapahtumassa Taustaa lyhyesti: LanTrek on Suomen toiseksi suurin pelitapahtuma ja se järjestetään perinteisesti Tampereen messu- ja urheilukeskuksella Keski-Suomen jälkimmäisellä hiihtolomaviikonloppuna maaliskuun alussa. Vuonna 2018 tapahtumaan myytiin tuhansia kävijälippuja sekä 1400 konepaikkalippua, jonka lunastaneet voivat tuoda oman pelikoneensa (pääsääntöisesti tietokoneen) tapahtumaan ja siten pelata ja osallistua turnauksiin yhdessä kaverien kanssa. Hain LanTrek-tapahtumaan GameCrew-vastaavan Miisa Nuorgamin assistentiksi. GameCrew:n vastuulla on järjestää ja hallinnoida kaikki tapahtuman aikana pelattavat ammattilais- ja amatööriturnaukset, joita järjestetään tapahtuman aikana toistakymmentä. Minun tehtäväni assistenttina oli avustaa Nuorgamia tarvittaessa ennen tapahtumaa sekä erityisesti tapahtuman aikana. Minulle annetut opintoihin verrattavat työtehtävät sekä työtehtävät yleisesti jäivät tässä projektissa melko vähäiselle, joten minulle jäi runsaasti aikaa kierrellä tapahtuma-alueella. Projektisuunnitelmaa kirjoittaessani valitsin teoreettiseksi näkökulmaksi alaistaidot syventääkseni koulussa käydyiltä johtajuuskursseilta saamaani osaamista. Näkökulma soveltui mielestäni erinomaisesti LanTrekin yli 100 vapaaehtoisesta koostuvan työryhmän havainnointiin ja analysoitiin. Teorian pohjalta opin muun muassa erottelemaan vapaaehtoistyöntekijöistä erilaisia alaisrooleja, joihin vaikuttivat esimerkiksi henkilön osaaminen, henkilön sitoutuneisuus tapahtumaan sekä työryhmä, johon henkilö kuului. Varsinaisten työtehtävien puutteesta huolimatta tämä projekti oli mieluisa toteuttaa ja koin päässeeni asettamiini tavoitteisiin, joita olivat alaistaitoihin perehtymisen lisäksi ammattimaisen pelitapahtuman kokonaisuuden hahmottaminen, erilaisten peliturnausten läpivienti sekä pelialalla verkostoituminen. Tässä projektissa koin kuitenkin oppineeni eniten vasta raportointivaiheessa, kun peilasin havaintojani alaistaitojen teoriaan. Toni Talasjoki, Kutu15
Ainutlaatuinen Seurasaaren Joulupolku muutoksen edessä!
Seurasaaren Joulupolku (www.joulupolku.fi)on lapsille suunnattu joulutapahtuma, joka tavoittaa vuosittain noin 15 000 kävijää. Joulupolulla on pitkät perinteet ja se järjestettiin 15.12.2018 jo 23. kerran. Tapahtuma tulee muuttumaan seuraavien vuosien aikana, sillä uusi tekijäpolvi on ottamassa ohjat käsiinsä ja samalla aikaisemmat järjestäjät pääsevät siirtymään tuotannon puolelta nauttimaan itse tapahtumasta. Ideaali tilanne on, että konkarit pääsevät näyttämäänuusille järjestäjille seuraavien Joulupolkujen aikana, miten asiat on aikaisemmin toteutettu. Joulupolku toteutetaan kymmenen hengen työryhmällä, joiden lisäksi ohjelmasisältöä rakentavatlukuisat yhteistyökumppanit. Olin tapahtuman toinen tuottaja javastasin viestinnästä sekä yhteistyökumppaneiden hankinnasta. Tämä osoittautui yllättävän helpoksi, sillä samat kumppanit halusivat jatkaa toimintaansa. Suurin työ projektissa oli oppia tuntemaan sen vakiintunut tekijäkaarti, yhteistyökumppanit sekä tapahtuman luonne. Lähes jokainen tekijä on ollut toteuttamassa tapahtumaa alusta alkaen ja heillä on vankka kokemus, siitä miten tapahtuma toteutetaan. Päätuottaja Elina Koskipahdan kanssa olimme ainoat uudet. Emme tienneet, miten asiat ovat aikaisemmin toteutettu ja kokonaisvaltaista kuvaa ei ollut saatavilla. Vasta tuotannon päätyttyä ymmärsi, mitä kaikkea muuta saaressa on tehty ja mitä kaikkea tuottajien tulee ottaa huomioon. Lähdimme Koskipahdan kanssa kehittämään Joulupolun rakennetta, jotta tulevina vuosina tuotantoon mukaan tuleville olisi jotain tarttumispintaa. Osaava työryhmä mahdollisti sen, että saimme Koskipahdan kanssa keskittyä omaan työkuvaamme tuottajina ja pystyimme keräämään tärkeäätietoa kasaan. Jokainen työryhmässä oleva teki omaa osa-aluettaan samalla tavalla kuin aikaisempina vuosina. Tuottajana en itse osannut kysyä, mitä he tekevät ja minne, koska en ollut tietoinen kaikesta saaressa tapahtuvista asioista. Tämän takia tulevaisuutta varten tulee olla konkreettista tietoa. Joulupolku tuotetaan suurella sydämellä ja se tekee siitä myös ainutlaatuisen. En ole koskaan nähnyt vastaavaa työryhmää. Kaikki tekevät työtä vapaaehtoisesti toisen työn ohella ja ovat valmiita kuluttamaan siihen paljon aikaa. Jokainen, joka osallistuu tuotantoon tietää, millainen tapahtumapäivästä tulee. Tuotannon aikana hehkutettiin, kuinka upea tunnelma Joulupolulla ja niin se myös oli! En osannut edes kuvitella, millainen tunnelma kauniissa ja idyllisessä Seurasaaressa tulee olemaan. Tapahtumapäivänä kaikki työ palkittiin. Päivän tunnelmaa ei voi selittää. Siellä täytyy itse olla paikan päällä. Vaikka en itse olisi ensi vuonna tuottamassa Joulupolkua, olen siellä varmasti kiertelemässä. Tuottajatonttu, Ronja
Sosiaalisen median strategia kukkakaupalle
Kukkakauppa-ala on suuren murroksen keskellä – markettien kasvava kukkavalikoima haastaa kivijalkamyymälät, kun taas digitalisaatio ja monipuolistunut kukkien ja viherkasvien kulutus tuo uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia kukkakauppiaille – ja kulttuurituottajille. Visuaalisuus yhdistää kukkamaailmaa ja somekanavia, mutta sosiaalinen media on yhä alusta, jota harvat kukkakaupat täysin hyödyntävät. Erityisesti pienille kivijalkaliikkeille sosiaalinen media voi olla kilpailukeino, joka auttaa erottautumaan joukosta ja vahvistaa brändimielikuvaa. Somen kautta kukkakaupat yltävät tavoittamaan myös nuoren, kukka- ja viherkasvitrendistä haltioituneen asiakaskunnan. Ideasta inspiroituneena marssin lähikukkakauppaani, Delite Flowers & Design -myymälään, ja tarjosin apukäsiä sosiaalisen median strategian laatimiseen. Delitellä oli jo valmiina kanavat, mutta yrittäjillä oli sekä suunnitelman, että ajan puutteesta johtuvia haasteita kanavien ylläpitämisessä. Strategia tehtiin helpottamaan yrittäjien arkea, sillä se asettaa suuntaviivat sosiaalisen median käytölle, sekä tarjoaa ideoita sisältöihin ja työkaluja suunnitteluun. Itsenäisestä projektista tuli erityisen antoisa, koska pääsin yhdistelemään monia kiinnostuksen kohteitani – sosiaalista mediaa, markkinointia ja kukka-alaa. Vastasin strategian toteuttamisesta itsenäisesti, joten projekti vaati myös rutkasti oma-aloitteisuutta ja tarkkaa aikataulutusta. Kulttuurituottajien ehdoton vahvuus on toimia eri alojen rajapinnoilla ja meillä olisi paljon annettavaa myös kukkakauppa-alalle. Sosiaalisen median lisäksi erityisesti elämyksellisyyden hyödyntäminen, uusien palvelujen innovointi ja yhteistyöideat eri toimijoiden välillä voisivat olla potentiaalisia keinoja päivittää kukkakauppoja tähän päivään. Roosa Rauatmaa, kolmannen vuoden kulttuurituotannon opiskelija
Oodi metsälle
Viime vuoden huippuhetki oli minulle itsenäisyyspäivän aatto, jolloin avattiin uusi keskustakirjasto Oodi. Osana avajaispäivän ohjelmaa esitettiin koreografi Hanna Brotheruksen teos Oodi metsälle. Sain ilon työskennellä teoksen tuotantoassistenttina koko syksyn ajan. Hanna Brotherus tunnetaan erityisesti taidostaan yhdistää töissään esiintyjiä huipputason taideammattilaisista harrastelijoihin. Myös Oodi metsälle -teoksen yli 200 esiintyjän joukko koostui ammattitanssijoista, ala-aste ikäisistä lapsista, lukiolaisista ja eläkeläisistä. Kirjava ja ylisukupolvinen joukko sopi täydellisesti toivottamaan tervetulleiksi ensimmäiset kävijät uuteen yhteiseen tilaan, joka on tarkoitettu meille kaikille. Lukuisista väenpaljouteen ja valtavaan esiintyjäkaartiin liittyvistä kauhuskenaarioista huolimatta kokonaiskestoltaan kuusituntinen esitys sujui jopa yli odotusten. Esitys huipentui illalla yhteisteokseen harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kanssa. Vauhtia riitti ja omaan askelmittariini kertyi avajaisten aikana yli 30 000 askelta - Oodin käytävät ehtivät tulla todella tutuiksi. Pian valmistuvana kulttuurituotannon opiskelijana oli upeaa päästä työskentelemään itselleni tärkeän taiteenlajin ja suuresti ihailemani koreografin kanssa. Oli ikimuistoista olla osana hartaasti odotetun kirjaston avajaistuotantoa. Tämäkin blogiteksti on naputeltu Oodin kolmannen kerroksen kirjataivaassa. Tara Nyman, Kulttuurituotannon opiskelija
Musiikki & Median kansainvälisen ohjelman projektinhallinnan palvelumuotoilu
Siinäpä vasta otsikko! Rikotaan sitä vähän osiin: Musiikki & Media on Tampereella järjestettävä Suomen suurin musiikkialan kokoontuminen. Konferenssi sisältää klassiseen tapaan paneeleja, puheita, showcaseja ja palkinnonjakoja. Konferenssi on yllättävän kansainvälinen, ja viime vuonna siellä pääsi tapaamaan 44 korkeatasoista kansainvälistä delegaattia, nauttimaan englanninkielisestä konferenssisisällöstä ja showcase-esiintyjätkin saivat laajaa näkyvyyttä. Kansainvälisen ohjelman tuottaa suomalaisen musiikin vienninedistämisjärjestö Music Finland ry. Sain ilon toimia Musiikki & Median aikaan assistenttina Music Finlandilla, johon projektinikin perustuu. Koska hankkeeseen astuu joka vuosi mukaan uusi harjoittelija, löytyi teräksisen ammattimaisesta kansainvälisyystiimin sisäisessä projektinhallinnastakin jotain kehittämisen varaa. Itsenäisenä projektinani käytin palvelumuotoilun keinoja tehdäkseni useita dokumentteja ja tiedonhallinnallisia työkaluja edistämään tiimin sisäistä viestintää, riskien minimointia sekä informaation hallintaa. Kaikille palvelumuotoilusta kiinnostuneille, Juha Tuulaniemen Palvelumuotoilu -kirjaan ei suotta ole pitkät lainausjonot joka kirjastossa. Omassa projektissani ei edes päässyt herkuttelemaan kaikilla kirjan tarjoamilla työkaluilla, sillä niitä tulee aina vahvasti soveltaa projektikohtaisesti sopiviksi. Suosittelen näkökulmaa valittavaksi, jos olet luomassa jotain täysin uutta ja haluat päästä revittelemään metodeilla. Palvelumuotoilu toki toimii kehitystyöhönkin mainiosti. xoxo, Ida Sällinen / kutu15 Psst. Haluatko jutella Musiikki & Mediasta, Music Finlandista tai musiikkiviennistä kanssaopiskelijan kanssa? Ota huoletta yhteyttä.
Uudenlainen ruokailu tapahtuma – Food Trail
Food Trail on avotuliruokailutapahtuma, joka järjestettiin ensimmäisen kerran lauantaina 15. syyskuuta 2019 Teijon kansallispuistossa Salossa. Food Trail rakennettiin pienen järven ympäri menevän reitin varrella oleville nuotiopaikoille. Lähtöpisteeltä asiakkaat saivat ruokapassin, jonka kanssa he kiersivät kaikki neljä ruokarastia. Food Trailin taustalla on ajatus yhdistää lähiruoka ja ulkoilu. Kaikki ruuissa käytetyt raaka-aineet olivat hankittu lähituottajilta kolmenkymmenen kilometrin säteellä. Ruokapisteillä tarjottiin saaristolaisleipää graavikuhalla, kalkkunakvenellejä juureksilla ja juustolastuilla, naudan ribsiä perunasalaatilla sekä muurinpohjalettuja hillolla ja paikallisen paahtimon kahvia. Tapahtuma saavutti yllättävän suosion ja liput myytiin loppuun kolmessa viikossa. Kävijöitä tapahtumassa oli 180. Food Trail sai paljon positiivista palautetta ja toivottiin että se järjestettäisiin uudelleen. Tänä vuonna Food Trail järjestetään uudelleen. Oma tehtäväni tapahtumassa oli viestintä ja markkinointi, mutta painotin itse viestintää. Tapahtuma herätti ennakkoon niin paljon kyselyitä, että markkinointia eioikeastaan tarvittu lippujen myynnin edistämiseen. Viestinnän näkökulmasta pääasiassa vastailin asiakkaiden viesteihin, olin yhteydessä sähköpostilla sponsoreihin ja päivitin Facebook-tapahtumaan tietoja ja kuvia sponsoreistamme. Lisäksi olin mukana kokkien palavereissa ja tein Food Trailin mainosmateriaalin. Itselleni jäi koko projektista hyvä fiilis. Olin tyytyväinen omaan suoritukseeni ja iloinen koko tapahtuman puolesta, että se onnistui. Olga Tammi. Toisen vuoden kulttuurituotannon opiskelija. 1. itsenäinen projektityö.
Tuottajuus + peliala = <3
Viidessä vuodessa larppaavasta assarista pelien parissa uraa luovaksi tuottajaksi. Mitä ihmettä tapahtui? Kun aloitin opintoni syksyllä 2014 moni vanhempi opiskelija ja opettaja toisti ensimmäisen vuoden aikana mantraa, että ryhtymällä tekemään ei ikinä tiedä minne päätyy. Siksi kannattaa seurata intressejään. En tiedä uskoinko tähän silloin, mutta keväällä 2015 hain tuottamaan ohjelmaa harrastuskenttäni merkittävimpään tapahtumaan, Ropeconiin. Niin isosta tehtävästä minulla ei vielä ollut kokemusta, mutta luottamusta irtosi opintojen ansiosta. Kulttuurituotannon mahtaviin ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus ohjata koulutuksen sisältöä merkittävästi omien tavoitteiden mukaan, ja tein roolistani vuoden 2016 Ropeconin ohjelmavastaavana ensimmäisen ison kouluprojektini. Kunnianhimo kasvoi tehdessä, ja sisällytin pelialaa käsittelevän ohjelmasarjan tuottamisen osaksi kokonaisuutta. Digipelialaan tutustuminen oli hyppy jokseenkin tuntemattomalle alueelle, mutta kiinnostukseni heräsi entisestään. Pystyin tunnistamaan kokemuksistani liveroolipelien tuottajana ja aktiivisena pelaajana paljon asioita, jotka auttoivat minua ymmärtämään pelien tekemistä. Minulle muodostui ensimmäistä kertaa selkeä suunta opinnoille. Kulttuurituotannosta pelipuolelle Kulttuurituottajaa ajatellaan helposti tapahtumatuottajana tai kulttuurialan toimijana, mutta me voimme olla niin paljon muutakin. Tietenkin pelialalla voi toimia myös tapahtumien, järjestöjen ja kulttuurin parissa. Pelien tuottaminen sen sijaan on aivan erilaista ammattiosaamista. Tästä syystä minulle ei ollut selkeää miten lähteä hankkimaan sitä tarvittavaa ammattiosaamista. Suoraan tuottajalle muotoiltuja kursseja ei Metropolian pelipuolella ollut, muutaman opintopisteen alkeistason lisäksi. Me pelejä tuottavat tunnumme olevan pieni niche niin kulttuurituotannossa, pelikoulutuksessa kuin pelialallakin. Opinahjomme vahvuus, eli modulaarisuus ja laaja tarjonta, pelastivat jälleen. Hyppäsin toisen vuoden puolivälissä perusopinnoista suoraan työharjoitteluun Metropolia Game Studion tuottajaksi, jossa viihdyin suorittamassa opintojani kaikkiaan noin 10 kuukautta. Työskentelin kaikkien studion projektien ja pelitiimien kanssa, ja pääsin perehtymään pelien teknisiin ulottuvuuksiin, tiimijohtajuuteen ja pelituottajan ydinosa-alueeseen - ohjelmistokehitykseen. Pelien tuottaminen on yhdistelmä useita taitoja, joista monia kulttuurituotanto opettaa. Resursointi, budjetointi, projektinhallinta, johtajuus ja niin edelleen. Peleistä kiinnostunut kulttuurituottaja on enemmän kuin kykenevä oppimaan erilaisia tuotantomenetelmiä, sekä vihkiytymään pelinkehityksen teknisiin aspekteihin. Se pelialan jokin Mikään teoreettinen tieto ei pysty opettamaan tai kommunikoimaan sitä, minkälaista pelin tuottaminen oikeasti on. Ainoa tapa ymmärtää pelin tekemistä on tehdä peli. Pelin tekemisestä ja pelialasta on paljon kiillotettuja ja vääriä mielikuvia, sillä ala on monella tapaa kilpailtu, haastava ja epävarma, ja siellä alkuun pääseminen tuottajana on hartiavoimin tehtävää työtä. Pelituottajana alalla toimivat ihmiset ovat päätyneet tehtäväänsä milloin mistäkin, eikä mitään yhtä kaavaa tehtävään opiskelulle ole. Silti se on mahdollista, ja Metropolian pelitiimeihin liittyminen on kulttuurituottajalle näistä keinoista paras. Alalle haluavan kannattaa olla henkisesti valmistautunut yrittäjyyteen, sillä moni saa palkkatyöhön tarvittavan kokemuksen nimenomaan omien indie-pelien julkaisusta. Suomalainen peliala on onneksi yhteisöllinen ja lämmin, ja se tukee uusia tekijöitä anteliaasti uran alkumetreillä. Uutena alalle tullessa pitää siis omaksua paitsi kaikki oman ammattitaidon kehittämiseen vaadittava tieto, myös ymmärrys siitä miten pelialalla rakennetaan uraa, miten pelejä myydään ja julkaistaan, sekä minkälaiset pelit pärjäävät ja miksi. Ja kaikkea tätä tietoa pitää päivittää koko ajan. Ehkä juuri siksi ala on niin kiehtova. Se on jatkuvasti muuttuva mysteeri. Pelin tekeminen on hyvin erilaista kuin moni kuvittelee, mutta se on juuri niin intohimolla tehtävää työtä kuin voisi odottaa. Vaikeinakin päivinä tiedän tekeväni pelejä muiden ihmisten kanssa jotka haluavat tehdä pelejä. Ajatuksesta tulee kotoisa olo, ja siitä tiedän olevani oikealla alalla. Teksti ja kuva: Veera Schneider. Kirjoittaja on pelialalla toimiva yrittäjä, toiminnanjohtaja ja opiskelija kulttuurituotannon linjalla.
Kutitus-taidefestivaali 3-7.10.2018 Espoon kulttuurikeskuksessa
Kutitus on lasten ja nuorten vuosittainen taidefestivaali, joka tarjoaa monipuolisesti korkeatasoista taidetta pääkaupunkiseudun asukkaille. Tapahtuman järjestäjä on Espoon kulttuurikeskus, jonka ansiosta Kutitus-festivaalilla on 18 yhteistyökumppania mahdollistamassa huikeaa festivaalia. Syksyllä 2018 festivaali järjestettiin yhdeksättä kertaa, jolloin teemana oli Merelliset seikkailut, Itämeren ja ympäristön suojelu. Festivaali tuki John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hanketta. Vuoden 2018 Kutitus-festivaali sai kävijäennätyksen. Viiden päivän festivaaleilla kävi reilusti yli 12 000 kävijää. Tapahtuman esityksissä kävi yhteensä yli 6000 katsojaa. Toimin Kutitus-festivaalissa tuotantokoordinaattorina. Työskentelin pääsääntöisesti festivaalin tuottajan kanssa, kulttuurikeskuksen toimijoiden ja festivaalin yhteistyökumppaneiden kanssa. Projektini alkoi tuotannollisilla tehtävillä reilu viikkoa ennen festivaalia työskentelemällä kulttuurikeskuksen toimistolla, jolloin valmistelin festivaalin liittyviä toteutuksia. Festivaalin rakentaminen tapahtui kaksi päivää ennen festivaalia, jossa olin mukana tapahtumatilan visuaalisen ilmeen rakentamisessa ja festivaalin tuotannossa. Toimin tuotantokoordinaattorina viidenpäivän ajan sekä lopuksi osallistuin festivaalin purkuun ja purkupalaveriin. Näkökulmana sisäinen viestintä Festivaalin onnistumiselle tärkeään osaan nousi hyvä suunnitelmallisuus, hyvät resurssit, ammattitaitoinen toteutus ja toimiva sisäinen viestintä. Kun viestintä toimii loistavasti, se on työyhteisön voimavara. Yllätyin, kuinka paljon positiivinen yhteishenki voi vaikuttaa sisäiseen viestintään ja sen myötä tuloksiin. Vaikka sähköinen viestintä nykypäivänä on nopeaa ja tehokasta, silti kasvotusten käydyt keskustelut ovat mielestäni hyvä tapa hoitaa viestintää, täten molemmat osapuolet saavat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Sisäiseen viestintään kuuluu yhteistyö ja tiedotus. Yhteistyöllä pyritään toimimaan sujuvasti ja hyvässä hengessä yhteisen tavoitteen, tehtävän tai toiminnan eteen. Tiedotuksella välitetään sanomaa, tietoa, informaatiota talon sisällä. Sisäiseen viestintään liittyy myös sisäinen markkinointi, jolla yhteisö ja sen visio, arvot, tavoitteet, yhteisökulttuuri, toiminta ja tuotteet sekä palvelut tulevat tutuiksi henkilöstölle. Oli hienoa havaita, kuinka Espoon kulttuurikeskuksessa kannustava ja iloinen yhteishenki tukivat yhteistoimintaa ja tiedotusta. Sisäinen viestintä yhteisössä sitouttaa, motivoi ja tuo tuloksia. Havaitsin, että festivaaliin sitoutuneet työntekijät olivat hyvin motivoituneita työhönsä. Heidän keskinäinen viestintä oli positiivista ja vuorovaikutteista. Näin rakentui hyvä yhteishenki ja ”yhteen hiileen puhaltaminen”. Mielestäni hyvä viestintä on suunniteltua, johdettua ja tavoitteellista toimintaa. Viestinnän onnistuminen perustuukin ammatilliseen osaamiseen ja kaikkien työskentelevien oman panoksen laittamista yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Festivaalissa korostui suullinen viestintä mutta samalla nousi esiin myös sanaton viestintä, joka on selkeästi kielellisestä viestintää vahvempaa ja vaikuttavampaa. Se välittää myös enemmän tunnetiloja. Suullisessa viestinnässä asiat saavat merkityksiä, toisaalta elekieli voi kertoa jostain aivan muusta. Ihmisen eleet ovatkin mielestäni tärkeä viestinnän muoto. Suullisessa viestinnässä toisaalta sanat ja eleet voivat lähettää meille myös ristiriitaisen sanoman. Toiminnan kieli voi olla myös tahatonta tai tahallista viestintää, yhdistävää tai hajottavaa viestintää. Espoon kulttuurikeskuksessa oli iloinen, kannustava ja yhteisöllinen ilmapiiri, joka inspiroi työntekijöitään. Kommunikointi oli hyvin toverillista, kaikista asioista voitiin puhua heti, suoraan ja kasvotusten, joka selvästi rakensi luottamusta. Kun yhteinen työilmapiiri on loistava työyhteisössä, on selvästi helpompi kommunikoida ja työskennellä yhteisönä. Mielestäni tuottajana työskenteleminen vaatii aktiivista sosiaalisuutta ja ammattimaista viestinnällistä osaamista. Pohdin, mitä sisäinen viestintä voi parhaimmillaan olla? Uskon, että yhteistyön ja tiedotuksen lisäksi arvostusta omaa ja muiden tekemistä kohtaan. Selvästi positiivinen viestintä vaikuttaa työntekemisen laatuun ja tavoitteisiin. Oli hienoa havaita, kuinka kulttuurikeskus toivotti kaikki työntekijät tervetulleiksi joukkoonsa, mikä selvästi edisti heti ryhmähenkeä: ajatuksella, että olet yksi meistä. Tiivis sosiaalinen yhteisö, jossa toimitaan yhdessä, jokainen hoitaen oman vastuualueensa - on selvästi yrityksen voimavara.
Minustakin kulttuurituottajaksi?
Opiskelupaikkaa hakiessasi mietit, millainen olet, mikä kiinnostaa ja millainen työ sinulle sopisi. Mutta entä jos et ole varma? Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Ensimmäinen lukukausi uudessa opiskelupaikassa on takana. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Mennyt syksy toi uusia haasteita, joista tulevan kulttuurituottajan oli totta kai selvittävä. Kun jättää armaan 3 000 asukkaan pikkupitäjän Pohjanmaalta ja muuttaa Kontulaan soluasuntoon, on siinä jo tarpeeksi totuttelua. Mutta miten minä, Tiia, 19, päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa? Hain alalle, joka yllätti itsenikin Yläasteikäistä itseäni kuvailisin myöhästelijäksi, hiukan huolimattomaksi ja haaveilijaksi. Hyvät lähtökohdat suuntautua alalle, missä on oltava täsmällinen, huolellinen ja idearikas. Jos minulle oltaisiin silloin kerrottu, että tulevaisuudessa opiskelen kulttuurituottajaksi, olisin varmaan naurahtanut ja lähtenyt kotiin selailemaan hauskoja videoita. Positiivista on, että meillä ihmisillä on tapana muuttua. Voin rehellisesti tunnustaa olleeni syksyn aikana ainoastaan yhden kerran myöhässä koulusta. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Vapaus lisää vastuuta. Pikainen päätös Paineet viime kevään yhteishakujen alla olivat niin kovat, että jouduin selaamaan netistä ammattinimikkeitä ja kulttuurituottaja sattui kuulostamaan tarpeeksi mediaseksikkäältä. Mutta hei, olinhan lukiossa tuottanut messuja ja toiminut ohjelmavastaavana, joten ala varmaan sopisi minulle. Lähetin Metropolialle ennakkotehtävään vaaditut tekstit ja video-CV:n. Onnekseni paikka avautui pääsykokeisiin. Olen hämmästellyt muutamaan otteeseen, kuinka ihmeessä valikoiduin opiskelemaan tähän upeiden ihmisten kirjavaan joukkoon. Olen luokkamme kuopus, eikä minulla ei ole tuottamisesta paljoa työkokemusta. Välillä tuntuu, että juukelispuukelis, olisipa sitä kokemusta. Olen elävä esimerkki! Minulla on musiikkitausta, josta koen olleen hyötyä hakuprosessissa. Ihmiskeskeisenä teen myös vapaaehtoistyötä tiiminvetäjänä, joka antaa potkua opiskeluun ja päinvastoin. Vaikka en vieläkään tiedä juuri sitä minun paikkaani tässä yhteiskunnassa, koen tulevaisuuden työni pyörivän lähtökohtaisesti ihmisten hyvinvoinnin ympärillä. Lohduttavaa on, että kaikesta vaivannäöstä on hyötyä ja mitään en ainakaan menetä. Kaikki on vain plussaa tässä elämän pelissä. Moni elämässäsi tapahtunut asia saattaa olla askel kohti tuottajaperhettämme. Kiinnostuksen kohteillasi ja kokemuksillasi on väliä.Olitpa sitten ollut monta vuotta työelämässä, harrastanut teatteria, järjestänyt kotibileitä tai valmistunut juuri toisen asteen koulutuksesta, sinulla on täydet mahdollisuudet päästä osaksi tuottajaperhettämme, jos vain motivaatiota ja kiinnostusta riittää!
Kulttuurituotannon opiskelijat
Tiia Keskinen 19-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Kotikaupunkini on Pyhäjoella Pohjois-Pohjanmaalta. Olen käynyt lukion ennen Metropoliaan tuloa. Kulttuurituotanto vaikutti koulutusalana mielenkiintoiselta. Päätös hakea kouluun tapahtui äkkiä, enkä ollut suunnitellut aiemmin hakevani alalle. Metropolian käytännönläheisyys vetosi ja halusin myös oppia lisää talousasioista. Tulevaisuudelle minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia, teatteri tai taide ei kiinnosta, joten mahdollisesti jotain johtamiseen tai hankkeisiin liittyvää. Kaikki on kumminkin vielä auki ja ihmiset ovat kiinnostavia aina. Häiden suunnitteleminen on siistiä, mutta en tiedä kuinka kannattavaa on olla hääsuunnittelija Suomessa. Parasta Metropoliassa on ollut saada oppia vähän kaikesta. Tuntuu että tietämys monista käytännöllisistä asioista on kasvanut. Niitä on pystynyt hyödyntämään muissakin asioissa, kuten töissä. Ihmiset ovat mukavia!