Hankemaailmaan salsatanssin tahdissa

17.6.2019

Höntsä – silta eteenpäin! on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, joka tekee työtä syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten, pääosin 16–25-vuotiaiden hyväksi. Osallisuutta ja hyvinvointia tuetaan nuorten omista lähtökohdista lähtevällä matalan kynnyksen toiminnalla, joka voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.
Viime vuonna Helsingin jäähallissa järjestetty Höntsäfest-tapahtuma oli monessa mielessä jättimenestys, joten hanke oli hyvässä vauhdissa astuessamme mukaan toimintaan.

Oma tuotantomme keskittyi Höntsäklubeihin ja Höntsä Coach -koulutuksiin, eli vapaamuotoiseen harrastustoimintaan ja ilmaisiin vertaisohjaajakoulutuksiin. Päädyimme järjestämään salsatanssia Kalasatamassa sijaitsevan TribalTanssiKeskuksen tiloissa. Projektin parasta antia olivat monipuoliset työtehtävät ja sopiva määrä omaa vastuuta. Päivitimme yhdessä hankkeen kotisivuja ja sosiaalista mediaa, mutta muuten työnkuvamme vaihtelivat paljonkin. Kerromme seuraavaksi henkilökohtaisista kokemuksistamme projektin aikana.

Tärkeää oppia hankemaailmasta

”Tein yhteistyökyselyitä julkimoille, jotka voisivat edustaa hankkeen arvoja luontaisesti. Otin selvää, mitä lupa-asioita pitää hoitaa tuntien järjestämiseen ja sain Teemun kanssa kevään ensimmäisen Höntsäklubin aluilleen, joka jatkui toukokuun puoleenväliin asti. Järjestin salsaklubillemme opettajan ja kilpailutin tilat, joista päädyimme Kalasatamassa sijaitsevaan Tribal TanssiKeskukseen. Klubien järjestämiseen liittyi myös paljon hankelomakkeiden täyttämistä ja keräämistä kävijöiltä. Lomakkeiden tarkoituksena on osoittaa olemmeko tavoittaneet halutun kohderyhmän sekä hyväksyttää kuvausluvat tunneilla dokumentoidun materiaalin käyttöön markkinointitarkoituksessa. Internet-markkinointi oli yksi asia, mitä halusin oppia paremmin ja sain siihen koulutusta Höntsä-hankkeen tuottaja Mira Simsiöltä. Pääsin ylläpitämään ja päivittämään hankkeen kotisivuja sekä sosiaalisen median sisältöä. Sain samalla pintaraapaisun siitä, miten markkinointi analytiikkaa voi hyödyntää ja seurata esimerkiksi kampanjoissa. Koen tämän erityisen hyödylliseksi taidoksi tuottajalle.” – Jesse Lagus

”Hankemaailman osaamista arvostetaan kentällä todella paljon, joten tuntui suorastaan etuoikeutetulta tutustua siihen jo ensimmäisessä tuotannossa. Hankintojen, kuten paitatilauksen kilpailuttaminen kehitti luovaa ja loogista ajattelua, josta on hyötyä missä tahansa tehtävässä. Pääsin syventämään osaamista verkkosivujen päivittämisessä sekä tuottamaan sisältöä sosiaaliseen mediaan. Uskon, että saamani oppi digimarkkinoinnissa tulee vielä hyvään käyttöön. Olin odottanut ensikosketusta videon kuvaamiseen ja muokkaamiseen. Tuottaja Mira Simsiö opasti GoPron käytössä ja pääsin ikuistamaan salsaklubien mahtavaa tunnelmaa. Tein klubeista mainosvideon ja tutustuin muutamien muokkaussovellusten perusteisiin. Tuottajan on mielestäni hyvä tietää, minkä verran resursseja mikäkin visuaalinen tuote vaatii.” – Teemu Esko

Rentoa tanssia ja ikimuistoisia hetkiä

Lähdimme salsaklubilla liikkeelle alkeista ja pistimme pian omat ruedat eli tanssiympyrät pystyyn. Rennossa ja yhteisöllisessä ilmapiirissä koettiin monia hauskoja hetkiä vailla mitään suorituspaineita. Salsa on helposti lähestyttävä laji, joten yhtälö oli lähes täydellinen. Uudet liikkeet otettiin haltuun yhdessä nauraen opettaja Niko Karppisen johdolla. Etenkin Niko ja Jesse olivat vanhoina salsakonkareina aina tukemassa. Tunneillamme vieraili myös Topi Tateishi, joka on tunnettu hahmo Suomen tanssipiireissä jo 90-luvulta saakka. Salsaa hän on opettanut vuodesta 2010 alkaen omalla tanssikoulullaan. Hänen hyväntuulinen otteensa ja pitkä kokemuksensa kohotti tunnelmaa entisestään. Moni tuntui löytävän sisäisen tanssigurunsa – ja mikä tärkeintä, käteen jäi paljon ikimuistoisia hetkiä. Höntsä – silta eteenpäin! antoi meille paljon eväitä tulevaisuuteen. Pääsimme kokemaan, miten työ voi olla samanaikaisesti hauskaa, antoisaa sekä yhteiskunnallisesti tärkeää. Suuri kiitos tanssinopettajille, kävijöille sekä koko upealle tiimille!

Teemu Esko & Jesse Lagus, Tuottajat 18

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Valtakunnallinen Työllisyysfoorumi 2025

13.2.2026 Tulevaisuuden tuottajat

Valtakunnallinen Työllisyysfoorumi (TYFO) on jo yli kolmen vuosikymmenen ajan koonnut yhteen työllisyyskentän asiantuntijat, päättäjät ja kehittäjät eri puolilta Suomea. Vuoden 2025 tapahtuma oli monella tapaa erityinen – ei vain siksi, että se keräsi ennätyksellisen määrän uusia kohtaamisia alan asiantuntijoiden sekä organisaatioiden välillä, vaan myös siksi, että sain kunnian toimia tapahtuman vastuutuottajana. Seuraavaksi avaan projektin speksejä sekä niitä havaintoja, jotka haluan viedä mukana seuraaviin tuotantoihin. Kurkataan myös kulisseihin! Mistä kaikki alkoi – ja keitä mukana oli? TYFO 2025 järjestettiin marraskuussa Hotelli Vantaalla yhteistyössä FCG Finnish Consulting Groupin, Suomen Kuntaliiton sekä Vantaan kaupungin kanssa. Oma roolini vastuutuottajana oli iso kokonaisuus sisältäen tehtäviä laajalla skaalalla. Huolehdin esimerkiksi tiimityöskentelystä ja sen johtamisesta, tuotannon aikataulutuksesta ja markkinoinnista. Valitsin tapahtumapaikan, organisoin teknisen toteutuksen ja tein tila- ja cateringvaraukset. Tapahtumaprojekti kestää tyypillisesti noin 1,5 vuotta – ja se todella näkyy: onnistunut kokonaisuus syntyy vain pitkäjänteisestä suunnittelusta ja tiiviistä yhteistyöstä. Valtakunnallinen työllisyysfoorumi 2025, keskustelu. Kuva: Pinja Kiviranta Ennätysmäärä kohtaamisia & tunnelma oli katossa Tapahtuman keskeisiä tavoitteita olivat: Tuoda ihmisiä ja organisaatioita yhä enemmän yhteen keskustelun äärelle Tarjota laadukas ja ajankohtainen ohjelmakokonaisuus Luoda rento sekä avoin tunnelma tapahtumapäiviin Tulokset puhuvat puolestaan: osallistujamäärä nousi n. 30% viime vuodesta, tapahtumapäivät olivat täynnä puheensorinaa sekä uusia kohtaamisia, ja palaute oli positiivista. Anonyymin palautekyselyn mukaan väite "Tapahtuma oli kokonaisuutena onnistunut" sai keskiarvon 4,4/5. Erityisesti tunnelmaa kiiteltiin: “Ilmapiiri oli haastavista aiheista huolimatta innostunut ja eteenpäin katsova.” Kestävä kehitys tapahtumatuotannossa – pienistä valinnoista isoihin periaatteisiin FCG:llä kestävä kehitys näkyy konkreettisesti tapahtuman toteutuksessa. Ekologinen näkökulma konkreettisilla valinnoilla: Tarvikkeita ja muistiinpanovälineitä tilattiin vain tarpeeseen, tarjoilut mitoitettiin hävikin minimoimiseksi, tapahtumapaikan kierrätysjärjestelmä hyödynnettiin täysimääräisesti. Sosiaalinen kestävyys puolestaan kulkee jo arvoissamme mukana: Tapahtumissa noudatamme turvallisen tilan periaatteita, joihin jokainen osallistuja sitoutuu. Viestimme etukäteen siitä, että jokainen on tervetullut omana itsenään. Mahdollisiin häirintätilanteisiin puututtaisiin välittömästi (niitä ei onneksi esiintynyt). Taloudellinen kestävyys pelaa myös isoa roolia tapahtuman onnistumisessa: Budjetti suunniteltiin huolellisesti ja sitä seurattiin aktiivisesti. Resurssit mietittiin tarkoin, jotta voidaan luoda laadukas ja kestävä tapahtuma. Kokonaisuutena kestävä kehitys on siis sisäänrakennettu osa projektia ja siitä olen ylpeä! Nämä teemat tulevat olemaan varmasti yhä tärkeämpiä tulevaisuudessa, joten erityisesti näitä oppeja tulen kantamaan mukana jatkossakin omissa tapahtumatuotannoissa! Niihin kulisseihin! Tuottajana haluan pitää langat aina käsissäni, mutta todellisuudessa kaikki ei ole aina itsestä kiinni. Kuhinaa voivat aiheuttaa lukuisat esiintyjät presentaatiomateriaaleineen tai yllättävät ongelmat tapahtumapaikan ilmastoinnin kanssa. Verhojen takana kuhisee aina, mutta tässä tapahtumassa hyvin vähän, vaikka edellisenä iltana vielä puolen yön jälkeen läppäri kävi kuumana. Loppukaneetiksi voin todeta, että tästä projektista jäi paljon oppeja, kokemusta sekä kasa ihania muistoja, joita voin kantaa mukanani. Nyt katseet on jo käännetty vuoden 2026 toteutukseen, jolloin suuntaamme Ouluun! Karoliina Pesonen / Tapahtumatuottaja / Kulttuurituotannon vuosikurssi 2024

Asiakaskeskeisyys on enemmän kuin hyvää palvelua

11.2.2026 Tulevaisuuden tuottajat

Asiakaskeskeisyydestä puhutaan paljon, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä, kun kyseessä on yrityksen seminaaritapahtuma. Asiakaskeskeisyys on kokonaisvaltainen toimintatapa, jossa asiakas ohjaa päätöksentekoa, palvelu- ja tuotekehitystä sekä strategista suunnittelua. Se kertoo lisäksi sitoutumisesta arvon tuottamiseen asiakkaalle ja asiakkaan kokemuksen optimointiin juuri hänelle sopivaksi. Asiakaskeskeinen organisaatio pyrkii ylittämään asiakkaan odotukset, ei pelkästään täyttämään vaadittavia kriteereitä. Odotuksia voidaan pyrkiä ylittämään esimerkiksi odottamattomilla positiivisilla yllätyksillä ja yksilöllisellä palvelulla. (Ihamäki, 2016.) Asiakaskokemus muodostuu kosketuspisteistä, mielikuvista ja tunteista, joita asiakkaalle syntyy yrityksen kanssa. Kyse ei ole yhdestä viestistä tai kohtaamisesta, vaan koko matkasta ennen tapahtumaa, sen aikana ja jälkeen. Kun me tuottajat teemme tapahtumaa tilaajalle, joka haluaa tapahtumassa palvella omia asiakkaitaan mahdollisimman hyvin, on tärkeää että tunnemme asiakasyrityksen, loppuasiakkaan ja tilaajan toimialan. Näin voimme tapahtumassa huomioida asiakasryhmien erityispiirteet. Asiakaspolku yritystapahtumassa Projektin aikana tarkastelin loppuasiakkaan asiakaskokemusta kokonaisvaltaisesti aina kutsuprosessista jälkiviestintään. Projektin tavoitteena oli tunnistaa asiakaspolun merkitykselliset kohtaamispisteet ja analysoida, mitkä tekijät vaikuttavat onnistuneeseen lopputulokseen. Esiin nousi muutama konkreettinen huomio: Tapahtumatyöntekijät pystyvät palvelemaan loppuasiakasta parhaalla mahdollisella tavalla silloin, kun heillä on riittävät ja ajankohtaiset tiedot tapahtuman sisällöstä, tavoitteista ja omista rooleistaan. Kun ennakkotuotannon aikataulussa pysytään, voidaan varmistaa tapahtuman sujuvuus ja palvelun laatu kaikissa vaiheissa ja huolehtia, että jokainen asia on hoidettu. Toimiva kommunikaatio tilaajan kanssa puolestaan mahdollistaa odotusten täyttämisen, auttaa tunnistamaan tapahtuman kannalta olennaiset asiat ja varmistaa, että kaikki osapuolet ymmärtävät, mikä on tärkeää onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi. Ekologinen kestävyys Yritystapahtumiin tuotetaan asiakaskokemuksen ja -keskeisyyden nimissä materiaaleja, jotka ovat tapahtumien jälkeen roskaa. Vaikka kierrätys hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla, se ei poista sitä tosiasiaa, että materiaalia on valmistettu vain yhtä tapahtumaa varten. Olen kuitenkin huomannut, että monissa tapahtumissa suurten elementtien suunnittelussa on jo huomioitu uudelleenkäytettävyys esimerkiksi välttämällä vuosilukuja printeissä. Nämä visuaaliset elementit ovat merkittävä osa brändimielikuvaa ja asiakaskokemusta, mutta tapahtumatilaa ja materiaaleja suunniteltaessa on syytä pohtia, voisiko digitaalisilla ratkaisuilla korvata ainakin osan fyysisistä materiaaleista. Lopuksi Projektin avulla opin tarkastelemaan asiakaskeskeisyyttä aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Nykyään ymmärrän, millaisia osa-alueita asiakaskokemukseen liittyy ja mitkä ovat avaintekijöitä onnistuneeseen lopputulokseen. Konkreettisesti asiakaskeskeisyys näkyy pieninä yksilöllisinä huomiointeina, joista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus. Jo kutsuprosessin aikana asiakkaalle luodaan mielikuvaa tapahtumasta. Viestinnän tulee olla selkeää ja informatiivista. Tapahtuman aikana asiakaskeskeisyys näkyy hoituu -asenteessa, jossa asiakkaan kaikkiin pyyntöihin pyritään löytämään ratkaisu. Asiakaskeskeisyydessä tähdätään pitkään yhteistyöhön, jossa asiakkaan tarpeet osataan automaattisesti huomioida. Tämä tekee työskentelystä ketterää ja tehokasta. Ihamäki, H. (2016). Palvelumuotoilu työkaluna erinomaisen asiakaskokemuksen Elle Hietanen, Kulttuurituotannon vuosikurssi 2022

Markkinointia opiskelijoiden teatteriproduktiossa – METKAn Speksi 2025

http://Speksin%20haalarimerkit,%20käsiohjelma%20sekä%20digitaalinen%20juliste%20Arabiasalin%20ulkopuolella%20juuri%20ennen%20näytöstä.

5.2.2026 Tulevaisuuden tuottajat

METKAn Speksi on korkeakouluopiskelijoiden järjestämää interaktiivista improvisaatioteatteria, jota on höystetty musiikki- ja tanssiesityksillä. Produktio on vuoden mittainen projekti, jossa on mukana noin 70 osallistujaa. Lopputuloksen pääsee näkemään syksyisin Metropolian Arabian kampuksen Arabiasalissa. Toimin METKAn Speksin markkinointivastaavana osana kahdeksan hengen markkinointitiimiä. Tiimiä johdettiin kahden vastaavan voimin, ja tavoitteena oli lisätä tapahtuman tunnettuutta, kasvattaa lipunmyyntiä sekä kehittää ja ylläpitää Speksille tunnistettavaa ja kiinnostavaa brändiä. Markkinointivastaavan rooli käytännössä Työnkuva markkinointivastaavalla oli laaja ja monipuolinen. Aloitimme projektin laatimalla markkinointivastaavien kesken markkinointisuunnitelman ja kokosimme ympärillemme tiimin, jolla olisi tarvittavaa osaamista ja riittävät resurssit markkinoinnin toteuttamiseen. Tiimi koostui lopulta kahdesta vastaavasta, kahdesta markkinointiassistentista, kolmesta kuvaajasta sekä yhdestä graafikosta. Heti projektin alkupuolella pääsin myös mukaan suunnittelemaan näytösten visuaalista ilmettä yhdessä muiden off-stage-vastaavien kanssa. Tällä varmistuttiin siitä, että markkinointi, graafinen suunnittelu ja itse näytökset kulkevat heti alusta asti samassa linjassa. Koska opiskelijaproduktioille tyypilliseen tapaan markkinointibudjetti oli rajallinen, suunnittelu vaati luovia sekä kustannustehokkaita ratkaisuja. Suurin panostus markkinoinnissa kohdistui sosiaaliseen mediaan, erityisesti Instagramiin, Facebookiin ja TikTokiin. Lähdimme suunnittelemaan ja rajaamaan erilaisia sisältöideoita kutakin kanavaa kohden. Olin itse päävastuussa TikTok-sisällöntuotannosta. Siellä pääsin tuottamaan humoristisia ja helposti lähestyttäviä videoita, osallistumaan pinnalla oleviin trendeihin ja soveltamaan niitä luovasti osana speksin markkinointia. Yksi paljon aikaa vievä kokonaisuus oli yritysyhteistyön koordinointi. Speksille tämä on tärkeä varainhankinnan muoto lipun- ja oheistuotemyynnin rinnalla. Suunnittelimme kumppaneille markkinointimateriaaleja ja varmistimme, että yhteistyö palvelee hyvin molempia osapuolia. Kesäkuussa järjestimme kuvaukset, joissa taltioitiin kaikki työryhmän jäsenet, näytöksen hahmot ja trailerivideomateriaalia. Noin 70 hengen tuotannon kuvausten aikataulutus ja koordinointi opetti paljon ennakkosuunnittelusta, tarkkuudesta ja yhteistyöstä koko produktion kanssa. Lisäksi promotoimme speksiä useissa opiskelijatapahtumissa keväällä ja syksyllä. Itsensä johtaminen Vuoden mittainen produktio vaati pitkäjänteistä sitoutumista. Sen yhdistäminen opintoihin ja muuhun elämään edellytti jatkuvaa aikataulutusta ja tehtävien priorisointia, mikä konkretisoi itsensä johtamisen merkityksen arjessa. Koska kyseessä oli vapaaehtoisuuteen perustuva opiskelijaprojekti, vastuu omasta työpanoksesta korostui entisestään. Projektin aikana huomasin myös, että tiimin johtaminen alkaa yllättävän pitkälle itsensä johtamisesta. Kun tunnistaa omat vahvuutensa ja rajansa, osaa rakentaa ympärilleen oikeanlaisen tiimin ja jakaa vastuuta järkevästi. Speksi opetti ennen kaikkea huomioimaan oman jaksamisen: kun oma tekeminen on kestävää, myös koko tiimin työskentely pysyy sujuvana. Mitä speksi antoi? METKAn Speksi oli minulle innostava ja opettavainen kokemus, jossa opin sekä markkinoinnista että itsestäni. Se tarjosi mahdollisuuden kehittää markkinointiosaamista käytännössä, kasvaa tiiminvetäjänä ja kokeilla luovia ratkaisuja matalalla kynnyksellä. Markkinointivastaavana opin paljon tiimityöstä, vastuunkannosta, ongelmanratkaisusta ja ennen kaikkea itsensä johtamisesta. Projekti vahvisti kiinnostustani markkinointiin ja antoi konkreettisia valmiuksia tulevia työ- ja harjoittelupaikkoja varten. Vielä jälkikäteen on hauskaa ja palkitsevaa katsella somekanavista, mitä kaikkea tiimimme sai aikaiseksi. Emmi Kovalainen, kulttuurituotannon vuosikurssi 2023

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Tanssahdellen terveemmäksi – Mummodiskosta hymyä ja hyvinvointia

10.10.2022 Geroblogi

Musiikki ja tanssi luovat yhteyksiä ihmisten välille. Selvitimme opinnäytetyössämme vapaaehtoisten ja ikäihmisten kohtaamisia diskoympäristössä – sitä miten merkityksellisiä nämä hetket ovat, kuinka niihin voi valmistautua, kuinka tunnelma tarttuu ja kuinka ikäihmisten osallistumista voidaan tukea. Ilmassa oli aistittavissa kutkuttavaa odotusta, kun pitkän ajan jälkeen oli suuri joukko ihmisiä kokoontunut yhteen. Huumorin ja alkulämmittelyn kautta lähdettiin hakemaan ensikosketusta tapahtuman tunnelmaan. Hieman epävarmana, kuin suomalainen vieras kakkupöytään kutsuttaessa, jokainen odotti aluksi sitä, kuka uskaltaa ensimmäisenä vapautua tanssin ja musiikin vietäväksi. Kun rohkeimmat menivät tanssilattialle, oli se kuin rentouttava olkapäitä laskeva huokaus ja lupa itselle heittäytyä hölmöksi – vapautua. Yksitellen ihmiset nousivat ylös tai uskalsivat tehdä aina vain vapaampia liikkeitä omalta paikaltaan. Katse kertoi, jos joku oikein innoissaan odotti tanssiin kutsua – ja katseen välttely taas kertoi, että tapahtumasta voi nauttia myös silmillään, yksin omalta paikaltaan. Musiikin voima tuli jalkoja pitkin koko vartaloon, väriseväksi bassoksi rintakehään, hymyksi huulille ja mielihyväksi aivoille. Hetken aikaa kaikki olivat kuin yhtä samaa massaa – ja miten tapahtuman loppu tuntuikaan kuin kuplan puhkeamiselta, jäljellä naurusta kipeät poskilihakset ja väsyneet jalat. Sen iloisen olon kuljetti varmasti yksi jos toinenkin mukaansa kotiin viemisiksi. Musiikki liimaa ihmiset yhteen Musiikki ja tanssi sekä niiden mukanaan tuomat tunteet kuuluvat kahden geronomin Joni Tammisalon ja Mikko Haapalaisen sekä näyttelijä Tuija Piepposen pyörittämään Mummodisko-toimintaan. Mummodisko järjestää ikäihmisille suunnattuja diskotapahtumia ympäri Suomen. Tapahtumien tarkoituksena on tuottaa iloa ja saattaa ihmisiä yhteen samalla rikkoen fyysiseen ikään liittyviä ennakkoluuloja – täällä ikä on todellakin vain numero. Musiikilla ja tanssilla on suuri rooli yhteyden luomisessa ihmisten välille heidän erilaisista lähtökohdistaan riippumatta. Siinä hetkessä syntyy yhteinen jaettu kokemus, jonka avulla toisilleen tuntemattomatkin ihmiset luovat yhteisen muiston välilleen. Musiikki lisää myös muistelua ja voi antaa ihmisille jotain yhteistä, mistä keskustella. Se voi kuljettaa ikäihmisen matkalle menneisyyteen ja nostaa nuo tutut muistot ja niihin liittyvät tunteet pintaan. Tanssin ja musiikin onkin todettu tutkimuksissa myös lisäävän elämäniloa, osallistumista ja positiivista kokemusta terveydestä (Houni, Turpeinen & Vuolasto 2021). Tanssiessa ihminen antautuu hetken vietäväksi, jolloin omat ehkä aiemmin koetut heikkoudet ja kokemukset sairaudesta saattavat unohtua tyystin ja muuttua sen sijaan kokemukseksi pystyvyydestä (Pohjola 2021). Tanssi yhdistetään myös lukuisiin positiivisiin terveysvaikutuksiin ikäihmisillä, kuten koordinaation parantumiseen sekä voiman, liikkuvuuden ja hienomotoriikan ylläpitämiseen. Musiikki ja tanssi auttavat myös varsinkin muistisairaiden kohdalla lisäämällä sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta. (WHO 2019: 25, 44.) Tunnelma vapauttaa ja vahvistaa Yksi mielenkiintoisimmasta asioista tämän opinnäytetyöprojektin aikana oli, että pääsimme tuottamaan täysin uutta tietoa siitä, miten kulttuuriympäristö vaikuttaa kohtaamiseen. Kohtaamista oli aiemmin tutkittu, mutta paljolti vain hyvin erilaisissa ympäristöissä, jossa kohtaamiseen vaikuttavat taustatekijät ovat hyvinkin erilaisia kuin iloa pirskahtelevassa Mummodiskossa. Siellä tunnelma on vapautunutta ja kaikki nauttivat tapahtumasta omalla tavallaan – tanssien, jutellen tai muita seuraten. Tunnelma tarttuu, koska aistimme koko ajan toistemme ajatuksia, tunteita ja aikomuksia. Kun ilmapiiri on positiivinen, rohkenemme kokeilemaan uutta, tekemään virheitä ja ihan huomaamatta saatamme ylittää itsemme ja odotuksemme. (Rantanen 2018.) Vapaaehtoisilla on tapahtumissa tärkeä rooli hyvän yhteyden luomisessa ensi hetkistä lähtien, jolloin vieraat otetaan vastaan tervetulotoivotuksin, hymyillen ja kuulumisia kysellen. Hetkessä tärkeää on juuri hymy ja iloinen innostunut kehonkieli, jolloin tavoitteena on välittää tunnetta, että haluan tavata juuri tämän ihmisen. Opinnäytetyön haastatteluissa nousikin esiin kommentti, että ”innostaminen lähtee siitä, että olet itse innostunut”. Innostuminen on huomion ja energian suuntaamista juuri tähän hetkeen, jolloin oma vireystila nousee ja huomio kiinnittyy toiseen ihmiseen (Aalto-setälä & Saarinen 2014). Iloa ja muistoja kohtaamisista Kohtaaminen on siis hienoenergistä toimintaa, missä omat ennakkoluulot ja suhtautuminen vaikuttavat siihen, millainen side ihmisten välille muodostuu. Siinä musiikilla on kyky luoda sanatonta siltaa ja yhteyttä ihmisten välille. Tällöin myös peilaamalla omia tunteitamme, hymyjä ja katseita, voimme viestiä, että nautimme tunnelmasta ja olostamme sekä oma esimerkki voi energisoida myös muita osallistumaan. Näistä tunteista ei tarvitse edes puhua vaan ne näkyvät kyllä, kyyneleenä silmäkulmassa tai hymynä huulilla. On tärkeää myös muistaa, että jokainen nauttii tapahtumasta omalla tavallaan, toiset silmillään ja huomaamattomasti ja toiset isosti ja koko olemuksellaan – ja jokainen tapa on yhtä oikea! Mummodisko merkitsee paljon asioita, se on musiikkia, tanssia ja muistelua, iloa, leikkisyyttä ja tarinointia, katseita, kohtaamista ja läsnäoloa, lupaa hassutella ja innostua. Nämä ihanat muistot viemme kotiin, muisteltavaksi vielä pitkäksi aikaa jälkeenkin. Kirjoittajat Marjo Sillanpää, geronomi (AMK), vanhustyön tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, valmistumassa keväällä 2023 Soile Kurvinen, geronomi (AMK), vanhustyön tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu, valmistumassa syksyllä 2022 Lähteet Aalto-Setälä Pauli & Saarinen Mikael 2014. Innostu. Myötämanipuloinnin aakkoset. E-kirja. Helsinki: Talentum. Luku 1. Innostuminen. Houni, Pia & Turpeinen, Isto & Vuolasto, Johanna 2021. Taidetta! Kulttuurihyvinvoinnin käsikirja. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 15.9.2022 Kurvinen, Soile & Sillanpää, Marjo 2022. Kohti onnistuneita kohtaamisia – opas kohtaamisen hetkeen vapaaehtoisille. Opinnäytetyö. Rantanen, Marjo 2018. Mitä johdat, kun johdat tunnelmaa. Tunnelmajohtaja. E-kirja. Helsinki: Alma Talent. Luku 1. Mitä johdat, kun johdat tunnelmaa. Pohjola, Hanna 2021. Tarina, sisäinen tanssi ja sairausnarratiivit. Puheenvuorot 4/2021 Musiikki. DOI: 10.51816/musiikki.113251. 66–69. Viitattu 15.9.2022 WHO 2021. HEALTH EVIDENCE NETWORK SYNTHESIS REPORT 67 What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. 15.9.2022

Miksi nuoria ei kiinnosta ikäihmisten hoito?

11.1.2021 Geroblogi

Oletko nähnyt tv:stä tai elokuvateatterissa montaakaan sarjaa tai elokuvaa, jossa pääosassa tai tapahtumapaikkana olisi palvelutalo, jossa nuoret ja kauniit ammattilaiset tekevät työtään erikoisten ja vaativien tapausten keskellä? Houkuttelisiko tämä vanhustyön pariin? TV:ssä ja elokuvissa näytetään tapahtumat ensiavussa, ambulanssissa tai sairaalassa, ja kaikki hoidettavat ja heidän vaivansa ovat sellaisia, joita ei juurikaan arkielämässä kohtaa. Mitä haastavampi ja erikoisempi tapaus, sen parempi ja mielenkiintoisempi. Jos tehtäisiin tv-sarja tai elokuva, jossa pääosassa olisi jokin tavallinen palvelutalo, tavalliset hoitajat ja tavalliset asukkaat, kiinnostaisiko se ketään, varsinkaan nuoria? Eipä taitaisi. Mutta jos tehtäisiinkin samalla periaatteella kuin nuo sairaalasarjat, paikka vain vaihtuisi? Jokaisella palvelutalossa olevalla hoitajalla varmasti olisi takataskussaan jokin hauska ja erikoinen juttu, josta saisi jutun juurta ohjelmaan. Esimerkiksi, miten houkuttelet suihkuun vastahankaisen merimiehen, joka aikaisemmin kävi suihkussa kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena, ja joka muistelee Rion yössä tapaamiaan kaunottaria, jotka eivät nyt suihkuttajana näytäkään samalta. Tätä kun vielä ammattitaitoiset käsikirjoittajat muovaisivat, niin varmasti saataisiin aikaan jotakin mielenkiintoista katseltavaa, ja tietenkään ketään syrjimättä tai loukkaamatta, asukasta kunnioittaen ja huomioiden. Samalla saataisiin asukkaan toiveet ja ajatukset kuuluviin. Olisiko tässä keino, joka saisi nuorten – ja muidenkin, mielenkiinnon heräämään ja hakeutumaan ikäihmisten auttajiksi? Vanhustyön arvostus Osittain tv:llä ja elokuvilla varmasti on oma osuutensa vanhustyön arvostukseen, mutta asiaa pitää pohtia myös hieman vakavammin. Hoitajien nettisivujen keskustelupalstalla oli kirjoituksia, joista selvästi näkyi, etteivät nuoret hoitajat halua vanhustyön pariin. Koettiin työn olevan liian raskasta vuorotyötä ja siihen nähden huonosti palkattua. Nykyään nuoret arvostavat arkena työskentelyä, ja vapaa-ajan säännöllisyyttä, elämässä on muutakin kuin työ. Kirjoituksissa näkyi myös se, että usein nuorille oli sanottu, ”älä vaan jämähdä sinne kesätyöpaikkaan palvelutaloon, ei siellä mitään opi”. Aivan kuin kaikkien täytyisi haluta sairaalan akuuttiosastoille valmistumisen jälkeen, käydään vain opiskelujen alussa kesätöissä palvelutaloissa. Sanna Laulaisen väitöskirjassa (2010, 99) todetaan, että erikoissairaanhoidolla on perusterveydenhuoltoa ja laitoshoidolla avopalveluja parempi kaiku. Tämä näkyy vanhustyössä muun muassa niin, että näkyvät hoitotoimenpiteet ovat arvostetumpia kuin istuminen vanhuksen vieressä seurustellen (Laulainen 2010, 99; Molander 2002, 45). Vanhuutta ja ikääntymistä tutkineet Taina Rantanen ja Kirsi Lumme-Sandt kertoivat Yleisradion haastattelussa vuonna 2017, että vanhuuden julkisuuskuva on väärä, kaikki ikäihmiset laitetaan samaan muottiin. Nuoret, jotka eivät ole kokeneet vielä vanhuutta, eivät voi tietää mitä se on, ja ovat sen vuoksi asiassa ulkopuolisia. (Rantanen 2017.) Vanhustyössä olevilta hoitajilta kysellessäni tuli esiin, että rekrytointi ja mainostaminen pitäisi aloittaa jo yläasteelta. Käytäisiin kertomassa, millaista työtä vanhustyö on, ja otettaisiin enemmän TET-harjoittelijoita (työhön tutustuminen) vastaan osastoille. Palvelutaloissa käy myös päiväkotien lapsia esiintymässä, jolloin se kuva mikä lapsille, heidän vanhemmilleen ja päiväkodeissa oleville hoitajille näistä paikoista jää, on tärkeä tulevaisuutta ajatellen. Entä oppilaitosten kanssa tehtävä yhteistyö? Hoitoalan ammattilaisia kouluttavien koulujen osuus on erittäin oleellinen. Joskus lähihoitajaopiskelijoilta kysyttäessä saa vastaukseksi aika erikoisen vastauksen miksi he eivät valinneet vanhustyötä erikoistumisalaksi. He olisivat halunneet, mutta koska muita halukkaita oli liian vähän, ei koulutusta aloitettu vähäisen osallistujamäärän vuoksi, jolloin he joutuivat valitsemaan sen toisen vaihtoehdon. Eikö olisi mielekkäämpää kouluttaa ihmisiä siihen mihin he oikeasti haluaisivat erikoistua? Tietenkin kaikki on kustannuksista kiinni, mutta pidemmällä ajalla ajateltuna, pysyykö kyseinen henkilö sitten lainkaan hoitoalalla, jos ei saakaan sitä haluamaansa erikoistumista ja sitä kautta haluamaansa työtä? Toisaalta kuulee myös sitä, että erikoistutaan tarkoituksella muuhun kuin vanhustyöhön, koska vallalla on käsitys, että vanhustyöhön pääsee muutenkin töihin. Tässä varmasti täytyisi työhön rekrytoijan olla vaativa, hakea ja valita työhön vain siihen erikoistunut henkilö. Eihän sitä kätilöksikään ketä tahansa valita. Opiskelijoiden harjoittelujaksot Opiskelijoiden harjoittelujaksojen sijoittelu olisi myös yksi keino muuttaa käsitystä ikäihmisten palvelutaloista. Yleensä opiskelijat tulevat toiseen harjoitteluun (päiväkotijakson jälkeen) palvelutaloon, jolloin suurimmalle osalle nuorista tämä on ensimmäinen kosketus iäkkäisiin ihmisiin. Omat isovanhemmat saattavat olla vielä työelämässä kiinni, ja ainoa ikäihminen, jonka he ovat kaupungilla nähneet, on hyvässä kunnossa oleva kotona asuva ulkomailla matkusteleva henkilö. Sitten, kun opiskelija tulee harjoitteluun palvelutaloon, vastassa onkin uusi maailma, kaikki äänet, hajut ja monisairaat ihmiset, jotka eivät ehkä ulkoisesti näytäkään siltä miltä omat isovanhemmat. Ja täytyy muistaa, että kuolema on aina läsnä iäkkäitä hoidettaessa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki asukkaat ovat samanlaisia, mutta järkytys voi olla silti melkoinen ja kokemus jää ikäväksi, jolloin nuori päättää, ettei koskaan mene töihin palvelutaloon. Olisiko siis syytä miettiä, missä vaiheessa opintoja on hyvä hetki mennä harjoitteluun palvelutaloon, voisiko harjoittelujaksot, niiden sijoittelu ja ajanjaksot räätälöidä opiskelijan mukaan. Jokuhan voi olla täysin ”kypsä” nuoresta iästään huolimatta, mutta toinen taas saattaa tarvita muuta kokemusta muista paikoista ensin. Ja toisaalta, jo pidemmälle opiskellut osaa ehkä yhdistää eri sairauksia ja vaivoja sekä niiden lääkityksiä ja hoitomuotoja käytäntöön, kuin henkilö, jolla ei ole vielä mitään kokemusta. Hoidossa olevilla ikäihmisillä on paljon erilaisia vaivoja ja lääkkeitä, eiväthän he muuten hoidossa olisikaan. Tämä saattaa helposti jäädä huomaamatta pelkkään perushoitoon keskittymällä. Monesti myös unohdetaan se, että sairaaloissa – pois sulkien tietenkin synnytys- ja lastensairaalat, eniten hoitoa tarvitsevat ja saavat juuri iäkkäät ihmiset, eivät niinkään nuoret ja työikäiset. Eli, jotta ikäihmiset saisivat laadukasta ja juuri heille kohdennettua palvelua, on sen lähdettävä jo palvelua tarjoavista yksiköistä ja yksilöistä, ja jotta ikäihmiset kokisivat, että heidän elämällään on jokin tarkoitus, ja se olisi mielekästä ja merkityksellistä. (Sarvimäki, 2015, 11). Mutta, entä miten kävi alussa olleelle merimiehelle? No, hän pääsi nuoren suomalaisen sairaanhoitajan kanssa saunaan! Kirjoittaja Päivi Isokoski-Salonen, vanhustyön (ylempi AMK) opiskelija, Metropolia AMK Lähteet Laulainen, Sanna 2010.”Jos mittää et anna niin mittää et saa” –Strateginen toimijuus ja organisaatiokansalaisuus vanhustyössä. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-0234-4 Molander, Gustaf 2002. Puristuksessa puurtaminen, vanhustenhoitajan arkea. Teoksessa Molander, Gustaf & Multanen, Leena (toim.). Muutoskaipuusta tulevaisuuden huominen: tavoitteena onnistunut vanhustyö. Työterveyslaitos. Helsinki. Rantanen, Taina & Lumme-Sandt, Kirsi 2017. Vanhuuden julkikuva on väärä, sanovat tutkijat. Yle Areena, 15.12.2017. www.yle.fi/uutiset/3-9953446 Luettu 17.11.2020 Sarvimäki, Anneli 2015. Elämän tarkoitus, merkitys ja mielekkyys. Teoksessa: Heimonen, Sirkka-Liisa & Fried, Suvi (toim.) 2015. Vanhuuden mieli. Ikäinstituutti. https://www.ikainstituutti.fi/content/uploads/2020/02/Vanhuuden_mieli_kirja_final.pdf www.hoitajat.net Luettu 16.9.2020.

Nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt toteutuvat nuorten ja ammattilaisten yhteistyössä

20.5.2021 Rehablogi

Miten tukea työpajoilla nuoria kohti heidän omia tavoitteitaan? Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni jatkokehitettiin Omnian nuorten työpajojen ohjauskäytäntöjä nuorten sosiaalisen vahvistumisen edistymiseksi. Tulevaisuudessa uudet nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt voivat rakentua yhteistoiminnan perustalle, jossa nuoret ja ammattilaiset toimivat tasaveroisina kumppaneina. Nuorten työpajatoiminta ja sosiaalinen vahvistuminen muutoksessa Omnian nuorten työpajoilla 17–29-vuotiaat espoolaiset, kauniaislaiset ja kirkkonummelaiset nuoret voivat olla esimerkiksi työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminnassa muun muassa ruokapalvelupajalla, audiovisuaalisella pajalla tai kuljetuspajalla. Nuorten työpajatoiminta on tarkoitettu nuorille, jotka ovat vaarassa jäädä ilman toisen asteen koulutusta tai ajautua työmarkkinoiden ulkopuolelle (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2020). Vuosien varrella työpajatoiminta on muuttunut monin tavoin, ja nykyisin työpajojen asiakkaina on nuoria, joiden arki ja elämä hyötyvät yhä korostuneemmin kokonaisvaltaisesta ja monialaisesta tuesta. Tämä muutos asettaa uusia vaatimuksia työpajojen valmentajien ja ohjaajien osaamiselle. (Opetusministeriö 2004.) Nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen on työpajatoiminnan keskeinen periaate (Tanskanen & Danielsbacka 2007). Syrjäytymisen monitulkintaista käsitettä on kuitenkin pidetty ongelmallisena, ja termiä on tullut korvaamaan sosiaalisen vahvistaminen ja vahvistumisen käsitteet (ks. Mehtonen 2011). Sosiaalisen vahvistumisen edistämisen lopputuloksena on työpajoilla nuoren sosiaalinen vahvistuminen: nuoren elämänhallinnan, sosiaalisten taitojen, opiskelu- ja työelämävalmiuksien, arjen asioiden hallinnan ja itsetuntemuksen lisääntyminen (Kinnunen 2016). Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten kirjo Tutkimuksellisen kehittämistyöni tarkoituksena oli kehittää Omnian nuorten työpajojen ohjauskäytäntöjä nuorten sosiaalisen vahvistumisen edistymiseksi. Aineisto kerättiin nuorten ja ammattilaisten yksilöllisillä teemahaastatteluilla sekä etäyhteiskehittelytilaisuudessa. Nuoren sosiaalista vahvistumista edistäviin ohjauskäytäntöihin vaikuttavat tekijät nuorten ja ammattilaisten näkökulmista ovat nuoren yksilöllinen kokemus ja toiminta, ohjaajan ohjaustapa ja vuorovaikutus, ammattilaisen toimintatavat sekä toiminnan ja ympäristön rakenteet. Nämä tekijät ovat yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa. Nuoren sosiaalista vahvistumista edistäviin ohjauskäytäntöihin tarvittavat muutokset puolestaan kiteytyvät tavoitteellisuuden ja yksilöllisen työskentelyn vahvistamiseen, rakenteiden tarkasteluun ja yhdenmukaisen ohjauksen tukemiseen, nuorten yhdessä toimimisen tapojen lisäämiseen sekä valmennussuunnitelman kehittämiseen. Nämä kehittämistarpeet niin ikään ovat toisiinsa yhteydessä. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tuotoksena syntyi kuvaus uusista nuoren sosiaalista vahvistumista edistävistä ohjauskäytännöistä työpajatoiminnassa. Uudet nuoren sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt toteutuvat työpajalla nuoren ja ammattilaisten välisessä yhteistyössä. Yhteistyössä kohti nuoren tavoitteita Työpajan ammattilaisten välinen yhteistyö nousee tuloksissa merkittävänä ja moneen eri ohjauskäytäntöön vaikuttavana tekijänä. Tulosten mukaan tuloksellinen nuorten sosiaalista vahvistumista edistävä ohjaus vaatiikin ohjaajien välistä yhteistyötä esimerkiksi viikoittaisissa tapaamisissa ja työpajan arjessa käytävissä keskusteluissa sekä sitoutumista yhteisiin toimintatapoihin. Tuloksissa nousee myös nuorten oma osuus ja merkitys ohjauskäytäntöjen toteutumisessa. Näin ollen vaikuttaakin siltä, että tuloksellinen nuoren sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen toteuttaminen ei ole vain sarja erilaisia nuoreen asiakkaaseen kohdistuvia toimenpiteitä, vaan toteutus rakentuu ammattilaisten ja nuorten asiakkaiden yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt näyttäytyvät monimuotoisena ja -vaiheisena muutos- ja oppimisprosessina nuoren ja tämän työpajaympäristön välillä (vrt. Sipari & Mäkinen & Paalasmaa 2014). Nuoren sosiaalista vahvistumista edistäviä ohjauskäytäntöjä toteutetaan eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tulevaisuudessa työpajatoiminnan ohjaustyössä ja sosiaalisen vahvistumisen edistämisessä voi olla merkityksellistä tietoisesti rakennettu kumppanuus nuoren ja ammattilaisten välillä. Tätä kohti voi edetä työpajan arjessa luomalla kaikkien osapuolten välistä yhteistoimintaa ja tasavertaisuutta vahvistavia rakenteita. Kirjoitus perustuu Salosen tutkimukselliseen kehittämistyöhön Jotta yhteinen päämäärä pysyisi kirkkaana kaikille: uudet nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt työpajatoiminnassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101131237 Kirjoittaja Emma Salonen, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen ylempi tutkinto-ohjelma. Lähteet Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. http://www.tpy.fi/site/assets/files/1372/tyopajatoiminnan-ja-etsivan_sovari-mittari_verkko-pdf.pdf. Luettu 29.11.2019. Mehtonen Tuija 2011. Sosiaalisen vahvistamisen osaaminen. Teoksessa Piia Lundbom, Jatta Herranen (toim.) Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. Humanistisen ammattikorkeakoulun julkaisusarja C, Oppimateriaaleja 26 Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu. 13‒29. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-114-3. Luettu 1.10.2019. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka 2014. Lukijalle. Teoksessa Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka 2014 (toim.). Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Aatos-artikkelit 13. Metropolia ammattikorkeakoulu. 5. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5797-82-4. Luettu 2.1.2021. Tanskanen, Antti & Danielsbacka, Mirkka 2007. Paja pahnan pohjimmaisille. Huono-osaisimmille suunnatusta työpajatoiminnasta. Yhteiskuntapolitiikka 72:5. Nuorisolaki 1285/2016. Annettu Helsingissä 21.12.2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161285. Luettu 29.9.2019. Valtiontalouden tarkastusvirasto 2020. Nuorten työpajatoiminnan vaikuttavuus ja etsivän nuorisotyön resurssit ja tehokkuus. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomus. https://www.vtv.fi/julkaisut/nuorten-tyopajatoiminnan-vaikuttavuus-ja-etsivan-nuorisotyon-resurssit-ja-tehokkuus/. Luettu 2.11.2020.