Avainsana: Yritysten vihreä siirtymä muutoskyvykkyys ja digitalisaatio

Elämää kierrätystaloudessa – matkalla kohti kiertotaloutta

8.12.2023
Esa Toukoniitty

Törmäämme arjessa usein mainoksiin siitä, paljonko kierrätysmateriaalia on ostamissamme tuotteessa käytetty. Tästä voi helposti saada vaikutelma, että materiaalin kierrätys on varsin hyvällä tolalla. Se, että ostetun tuotteen valmistuksessa on käytetty 100 % kierrätettyä uusiomateriaalia ei kerro siitä kuinka hyvin me olemme onnistuneet kansalaisina, kuluttajina ja kansakuntana kierrätyksessä. Elämme kierrätystaloutta, jossa materiaalin hallinta perustuu jätteen kierrätykseen. Kierrätys kulminoituu kolmen avaintoimijan ympärille. Tavaran valmistajan rooli on tehdä tavaroita ja hyödykkeitä hyödyntäen kierrätettyjä raaka-aineita eli jätettä. Kuluttaja käyttää ja toimittaa tavarat elinkaaren päässä jätehuollon lajittelupisteeseen eli toimii tärkeässä roolissa tavaran muuttamiseksi jätteeksi, joka voidaan kierrättää. Nykyinen toimintatapa ei varsinaisesti palkitse tai tähtää jätteen määrän vähentämiseen. Suomi on EU-tilastoissa jätteiden kierrätyksen ja kiertotalousmittarien osalta parhaimmillaan vain EUn keskikastia. Kierrätys (eng. recycling) tarkoittaa jätteiden käyttämistä raaka-aineena muun muassa tavaroiden valmistuksessa. Jätteiden energiakäyttö ei ole kierrätystä, vaikkakin se on resurssien hyödyntämistä. Sekajätteen mukana kierrätyskelpoista materiaalia päätyy poltettuna taivaan tuuliin. Suomessa kerätystä yhdyskuntajätteestä noin 60 % poltetaan energian tuotannossa ja loput 40 % kierrätetään. Sekajätteen kierrätyspotentiaali Tilastokeskuksen mukaan Suomessa syntyy yhdyskuntajätettä jokaista suomalaista kohti noin 600 kg vuodessa eli reilu 3 miljoonaa tonnia vuodessa. Kierrätysaste on viime vuosina ollut laskussa ja vuonna 2021 vain 37 % (1). Tämä tarkoittaa, että yhteiskuntajätteen keräyksessä saadusta materiaalista häviää yli puolet kun se hyödynnetään energian tuotannossa. Suomi on sitoutunut kierrättämään yhdyskuntajätteistä vähintään 55 % vuonna 2025 ja 60 % vuonna 2030. Tällä hetkellä asetettuihin tavoitteisiin ei tulla pääsemään. On ilmeistä, että sekajätteen tarkemmalla lajittelulla voitaisiin saavuttaa merkittäviä parannuksia kierrätysasteeseen. Kuluttaja ja jätehuollon toimijat voivat vaikuttaa merkittävästi sekajätteen kierrätykseen. Toisaalta tämä johtaa jätteenpolttolaitoksilla polttoaineen (eli sekajätteen) määrän vähenemiseen, mikä osaltaan voi selittää sekajätteen teollisen lajittelun vähyyttä Suomessa. HSY on tutkinut sekajätteen koostumusta (2), jota pääkaupunkiseudulla kotitalouksissa muodostui vuonna 2021 noin 130 kg vuodessa asukasta kohti. Nyt asukasta kohti sekajätteeseen päätyy vuodessa biojätettä 51 kg (40 %) muovia 18 kg kg (14 %) kartonkia ja pahvia 9 kg (7 %). Sekajätteestä 80 % olisi ollut lajiteltavissa kierrätykseen, joten potentiaalia kierrätyksen lisääntymiseen on runsaasti. Suomessa sekajäte hyödynnetään jätteenpolttolaitoksissa energiantuotannossa ja siitä saadaan sähköä ja kaukolämpöä. Tämä on jätteen hyödyntämistä, mutta sitä ei katsota kierrättämiseksi eikä se lisää Suomen kierrätysastetta. Suomen nykyinen kierrätystalous hävittää neitseellistä materiaalia merkittäviä määriä kun kierrätysaste jää alle 50 %. Olemme kierrätyksessä EU-maiden keskikastia tai sen alle monien tilastojen valossa. Tilannetta voisi parantaa sekajätteiden lajittelua tehostamalla ja myös pyrkiä jätteen kokonaismäärän määrän vähentämiseen esimerkiksi panostamalla laadukkaisiin, pitkäikäisiin ja korjattaviin tuotteisiin. Materiaalien kiertotalousaste EU on kierrätyksen ja vihreän siirtymän edelläkävijä. Materiaalien kiertotalousaste (eng. CMU, Circular material use rate) kuvaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin, joka huomioi myös muun muassa energian käytön sekä tuonnin ja viennin vaikutuksia. EU-tasolla kaikkien materiaalien osalta kiertotalousaste on pysytellyt noin 12 % tasolla (3). Tämä havainnollinen mittari kertoo karua todellisuutta nykyisesti neitseellisten luonnonvarojen käytöstä ja toisaalta palauttaa pohtimaan materiaalien kierrätyksen riittävyyttä ja tehokkuutta. Nykyinen kierrätystalous on lineaaritalouden lieveilmiö (valmista-käytä-hävitä), jolla vastataan jätteiden määrän valtavaan kasvuun, mutta samalla maksimoidaan myynnin määrää. Muodostuvan jätteen määrää ei lähtökohtaisesti pyritä vähentämään vaan kehitetään kierrätysmenetelmiä ja jätehuoltoa tehokkaammaksi kasvavien jätemäärien käsittelyä varten. Kuten kierrätysaste- ja kiertotalousastetilastot osoittavat, nykyinen jätehuolto ja kierrätys eivät ole kovinkaan tehokasta, koska haaskaamme suurimman osan (noin 90%) käyttämistämme neitseellisistä raaka-aineista. On ilmeistä, että nykyinen kierrätystalous vaatii isoa muutosta, jotta pääsemme kestävän kehityksen mukaiseen kuluttamiseen ja liiketoimintaa. Yksi vastaus resurssien kestämättömään käyttöön pohjautuvaan liiketoimintaa ja kulutukseen on kiertotalous, joka lähtee siitä, että jätehuoltoa ja kierrätystä ei tarvita, koska kiertotaloustoiminnot ja -prosessit eivät lähtökohtaisesti synnytä jätettä. Tämä on mullistava ajattelun muutos, jossa arvokkaat neitseelliset materiaalit ja hyödykkeet pidetään hyötykäytössä eikä niistä anneta koskaan muodostua jätettä nykyisen kierrätystalouden rattaisiin. Metropolia-vetoisessa Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa tuotetuissa mikro-opintokokonaisuuksissa ja työpajoissa on käsitelty vihreän siirtymän teemoja kuten kiertotaloutta, vastuullisuutta ja uusiutuvan energian tekniikoita. Kirjoittaja Esa Toukoniitty (TkT, dosentti) on kiertotalouden teemavastaava puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Hän toimi kiertotalousasiantuntijana mm. Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa. Lähteet Tilastokeskus, Jätetilasto 2021 (stat.fi). Luettu 7.12.2023. HSY. Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus vuonna 2021 - Kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksen loppuraportti, (hsy.fi) Verkkoaineisto. Luettu  7.12.2023. Eurostat. EU’s circular material use rate decreased in 2021 (ec.europa.eu) Verkkoaineisto, 13.12.2022. Luettu 7.12.2023.

Valmentava johtajuus hanketyössä

http://Neljä%20henkilöä%20työpöydän%20ääressä,%20yksi%20seisoo%20ja%20heittää%20hymyillen%20ylävitosen%20vasemmanpuolimmaisen%20kanssa.
17.10.2023
Veera Udd

Kun tehtävänä on johtaa hanketta onnistuneesti kohti tavoitteita, johtamistyylillä on merkitystä. Moderni projektipäällikkö tekee työnsä mentoroiden ja antaen palautetta. Se auttaa hankkeen työntekijöitä kehittymään ja tekemään parhaansa. Tällöin kyseessä on valmentava johtajuus. Tässä tekstissä tarkastelen, mitä valmentava johtajuus on niin teoreettisesti ja miten olen soveltanut sitä käytännön työssäni projektipäällikkönä. Valmentava johtajuus Valmentavassa johtajuudessa toiminta perustuu henkilöiden väliseen luottamukseen, avoimuuteen ja asioiden väliseen keskusteluun. Puhutaan kokonaisvaltaisesta johtajuudesta, jossa vaikutetaan ja tullaan vaikutetuiksi. Tärkeintä on yhteinen tavoite ja tahtotila onnistumiseen sekä oppimiseen toisiltamme (1). Valmentavaa johtajuutta tarvitaan muutosten läpiviemiseen. Valmentava johtaja tietää, että kaikissa ihmisissä on käyttämättömiä mahdollisuuksia ja voimavaroja. Ne saadaan käyttöön vain kannustaen, tukemalla työntekijöiden tapaa tehdä ja toteuttaa asioita. Hanketyössä on mahdollisuus hyödyntää tekijöiden erilaisuutta, johtaa erilaisia pedagogisia menetelmiä käyttäen, tasa-arvoisesti sekä arvostavasti. Meillä jokaisella on myös erilaisia käyttäytymistapoja, ja kuulumme erilaisiin ihmistyyppeihin.  Viisaus piileekin siinä, miten päästään erilaisten ihmisten kanssa samalle tai ainakin hyvin lähelle samaa aaltopituutta. Valmentavan johtajuuden opit ovat samat kuin puhuttaisiin ihmisen kohtaamisesta toista arvostaen ja kunnioittaen. Jokainen on oma johtajansa Hankkeen koordinaattorin, projektipäällikön tai johtajan ei tarvitse osata kaikkea. Hän johtaa toimintaa tai ehkä enemmänkin koordinoi hankkeessa tapahtuvia toimintoja ja toimii yhteyshenkilönä rahoittajaan päin hankkeen aikana. Vaikka olemme kaikki itse itsemme johtajia, jokainen meistä tarvitsee välillä myös johtajaa. Henkilöä, joka on vastuussa kokonaisvaltaisesta toiminnasta ja kantaa vastuun loppupeleissä asiasta, jota tehdään tai vaikka vain henkilöä, johon tukeutua kun kaipaa kuuntelijaa. Kaikkia toimijoita tarvitaan. Hyvä olisi, että kaikki johtaisivat omaa toimintaansa, omaa tekemistä ja itseään, osittain omalla tavalla, mutta yhteisiä pelisääntöjä noudattaen. Tavoite toki on, että asiat rullaavat omalla painollaan, ilman että kukaan hengittää niskaan. Silloin tekijät saavat tarvittavan työrauhan, mikä mahdollistaa parhaimman työntuloksen ja työnlaadun. Siinä matkassa on vain voittajia. Kohtaamiset ja keskustelut ovat tärkeitä hetkiä yhteisen ymmärryksen löytämiseksi. Ristikangas (1) kuvaa kirjassaan valmentavan johtamisen kysymystyypit kahteen kategoriaan: Kuvailevat kysymykset mahdollistavat johdettavaa selvittämään itse omaa tilannetta ja kertomaan oman näkemyksensä asiasta. Kontekstuaaliset kysymysten avulla tuetaan johdettavaa löytämään oman toiminnan syy-seuraussuhteet. Nämä ovat niitä kysymystyyppejä, joita itsekin hyödynnän päivittäin, niin kotona ja töissäkin. Toki tiedon jakamiselle suoraan kertomalla voi olla paikkansa, mutta aina se ei tuota haluttua lopputulosta. Erilaisten kysymysten avulla ohjaan henkilöitä oivaltamaan ja aktivoimaan heidän omaa tapaa prosessoida tietoa ja ajatuksen juoksua. Toimiessani eri henkilöiden kanssa käytän avoimia kysymyksiä asioita oivalluttaen. Niihin ei voi vastata vain yhdellä lauseella, vaan tarvitaan laajempaa asian perehtymistä ja asian avaamista. Kysymykset luovat tilaa oivalluksille kysyttävästä asiasta. Avoimesti läsnä hetkessä Olen hyödyntänyt valmentavaa johtajuutta, niin jutellessa kuin viestiessä eri toimijoille. Olemalla läsnä, varsinkin silloin kun sitä minulta kaivataan ja odotetaan. Voisinko jopa käyttää Tommi Hellstenin sanomia ja syvällisiä sanoja: minä johdan läsnäololla (2). Asiat, jotka menneisyydessä olivat toimivia tapoja toimia, eivät välttämättä toimi enää. Me tarvitsemme niin yksilöinä kuin yhteisönä uusi tapoja toimia, koska niin maailma kuin me olemme muutoksessa. Aina on hyvä olla avoin, kuunnella sekä katsella ympärille ja avata ovi uudelle. Tämä on minun mottoni ja tapani toimia ja tehdä asioita. Kun puoleeni käännytään, tuon omasta tausta- ja kokemuspohjasta esille kuuntelijan ja kiinnostujan, en niinkään kaikkitietävää koordinaattoria. Kaikkea ei tarvitse kantaa omissa käsissä eikä osata edes itse. Yhdessä voimme opettaa ja ohjeistaa toisiamme. Mistä sitä tietää, voihan uusista toiminnoista muotoutua jotain uutta, joka auttaa meitä jaksamaan ja voimaan paremmin.  Uuden opetteluun ja muutokseen tarvitsemme avoimuutta. Pohdintaan jää kysymys, oletko valmis? Johtajan vahvuus mitataan kiireessä Tekeminen lähtee ”oikeanlaisesta” johtajuudesta. Kun henkilöitä johdetaan kunnioittaen ja arvostaen, tarpeeksi vastuuta ja tukea antaen, saadaan tulosta, joka tyydyttää kaikkia. Tämä olisi tärkeää muistaa joka päivä, olemmehan kaikki yksi osa, yrityksen tärkeistä voimavaroista. Valmentava johtajuus on ollut toimintatapana Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT-EU) -hankkeessa, jossa tavoitteena oli yrittäjien ja yritysten osaamisen kehittyminen ja lisääminen. Osaamista pääsi kartuttamaan niin työpajojen, tapahtuminen kuin mikro-opintojenkin muodossa. Toimijoita on yhdeksästä ammattikorkeakoulusta ja hankkeen tekijöitä yli 50, asiantuntijoista hankkeen muihin toimijoihin. Rahoittaja ja rahoitusinstrumentti tuovat hankkeen toimintaan raamit sekä osan säännöistä, unohtamatta jokaisen ammattikorkeakoulun omia toimintatapoja. Tässä on jo itsessään useita eri variaatioita. Juuri silloin vaaditaan jo käytäntöön vietyjä keinoja ja tapoja tehdä, jotain mihin nojata. Tilanteista selviää kyllä, toisia kuunnellen ja arvostaen. Mahtavaahan se on juurikin silloin, kun vastaan saat osaamista kannustaen ja ymmärtäen. Kiireessä ja hektisyydessä, varsinkin monipuolisessa ja laajassa hanketyössä valmentavan johtajuuden opit punnitaan. Olen huomannut, että tämän työn juju piilee siinä, että jokaisella hankkeen tekijällä on omat vahvuudet, tiedot ja taidot töitä tehdessä. Yhdistettynä tekijät toisiinsa, olemme kokonaisuus, jota ilman hanke ei etene. Asioita ei ole tarpeen tehdä juuri minun tyylisesti ja minun tavoin, vaan samaan lopputulokseen voidaan päästä erilaisilla menetelmillä ja toiminnoilla. Tarvitaan vain keskustelua ja avoimuutta menossa olevista asioista. Kaikkia tarvitaan Ihmisinä olemme erehtyväisiä ja elämän mittaisella matkalla kehittymässä parhaimmaksi itseksemme. Ihannetilanteessa käyttäisimme olemassa olevan ajan kunnioitettavaan tekemiseen ja sanomiseen, toiset huomioiden. Vahvuuksia korostaen ja kehitettäviä omaisuuksia tukien. Konkreettisesti olen kohdannut erilaiset ihmiset heidän tavoillaan. Jotta näin pystyy toimimaan, tulee olla kiinnostunut kanssapelurista ja siitä, mikä on hänelle luonteva tapa toimia. Tästä puhuu myös Thomas Erikson kirjassaan, miten ymmärtää muita ja itseään erilaisissa tilanteissa (3). Minulla tässä onnistuminen on vaatinut vuosien harjoittelua ja erilaisten ihmisten kohtaamisia. Tavatessani uuden ihmisen, kiinnostun hänestä ja hänen tavastaan ajatella sekä tuottaa puhetta. Tämä voi kuulostaa melko pelottavalta ja ehkä jopa hurjalta tavalta toimia, mutta tämä tapa opettaa valtavasti. Inhimillinen korjaava ote Kukaan ei ole täysin erehtymätön. On asioita, joiden taakse voimme piiloutua, voimme yrittää perustella omaa käyttäytymistä sanoin, vaikka välillä kaivataan enemmän tekoja. Hyvät mahdollisuudet onnistumiselle saadaan myönteisellä ja kannustavalla palautteella. Tämä pätee myös silloin, kun on puututtava ei-toivottuun käyttäytymiseen. Virheitä tapahtuu, se on luonnollista. Kaikesta tekemisestä ei tarvitse tykätä tai pitää. Ongelmat eivät kuitenkaan katoa maton alle, joten välillä asioihin tarvitaan vastuullista asioihin puuttumista. Se voidaan tehdä yksilön tuen ja kannustamisen tarpeet huomioiden.. Hellsten korosti luennossaan, että johtajan tulee olla valmis ratkaisemaan vaikeitakin asioita ja parhaiten tämä tapahtuu tietoisuuden tilasta käsin. Ole läsnä juuri siinä hetkessä, menneisyyteen ei tarvitse palata ja tulevaisuus tulee kyllä. Vain tämä hetki merkitsee, koska huomenna on taas uusi tämä hetki. Näin vastapeluri tulee nähdyksi ja kuulluksi oman asiansa kanssa. Tämän vuoksi uskonkin, että näin voidaan saada yhteisesti puhaltava hanketiimi, tiimi tai olemassa oleva yhteisö, joissa mielellämme toimimme, niin sinä kuin minäkin. Voikaamme siis kaikki hyvin, yksin ja yhdessä. Kirjoittaja Veera Udd toimii Metropoliassa projektipäällikkönä. Taustaltaan hän on insinööri sekä pitkän linjan valmentaja, ohjaaja ja kouluttaja. Hän on hyödyntänyt taustansa tuomaa osaamista ja soveltanut sitä käytännön työssä Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT-EU) - hanketta koordinoiden. Lähteet Ristikangas, M. & Ristikangas, V.: Valmentava johtajuus (2017). Alma Talent. Hellsten, T. Luento 22.9.2023 aiheesta, Inhimillisen kohtaamisen voima – tie rohkeaan ja levolliseen vaikuttamiseen. Erikson, T. Idiootit ympärilläni (2022). Otava.

Verkostoitumisen mahdollisuudet hybriditapahtumissa

http://Tekoälyn%20generoima%20kuva,%20jossa%20yleisöä%20istuu%20tuoleilla%20ja%20puhuja%20lavalla%20ison%20näytön%20edessä.
24.5.2023
Joonas Ikonen

Hybriditapahtumat eli tapahtumat, joihin voi osallistua sekä fyysisesti paikan päällä että verkon kautta etäyhteydellä mahdollistavat monia asioita, joita pelkät fyysiset tapahtumat eivät. Toisaalta niistä puuttuu yritystapahtumille luonnollisesti kuuluvia ominaisuuksia. Hybridiosallistumisesta on tullut uusi standardi, mutta onko se aina paras mahdollinen ratkaisu? Hybriditapahtumien toteutus haasteena Koronaviruksen jälkeisenä aikana ihmisten saamisesta fyysisesti paikalle tapahtumiin on tullut haastavampaa. Paikasta riippumaton striimin seuraaminen on syrjäyttänyt perinteisen osallistumisen muodon. Striimauksella tarkoitetaan käytännössä samaa asiaa kuin suoratoistolla (1). Kuvaa ja ääntä siirretään ja käytetään yhtäaikaisesti niin, että vastaanottaja voi käyttää sitä jo ennen kuin se on siirretty hänelle kokonaisuudessaan. Olen huomannut erilaisia hybriditapahtumia tuottaessa ja seuratessa, että käsitys laadukkaasta striimistä on erittäin laaja. Ei ole toki järkevää verrata kallista monikameratuotantoa kevyeen konferenssijärjestelyyn, mutta kolmen vuoden etätyöskentelyn jälkeen webinaareihin osallistuneet ovat nähneet monenlaisia toteutuksia. Siksi striimin osalta ei kannata mennä sieltä, mistä aita on matalin. Monille tapahtumajärjestäjille etänä ja paikan päällä osallistuvien yhteen saattaminen ei ole helppoa teknisen osaamisen puuttumisen vuoksi. Verkostoituminen ja kommunikointi osallistujaryhmien kesken jää tällöin vajavaiseksi. Fyysisesti kahvin äärellä käytävät keskustelut ennen ja jälkeen tapahtumaa ovat useille osallistujille sitä mieleenpainuvinta ja mieluisinta antia, joka virtuaalipuolella jää usein uupumaan. Toisaalta esimerkiksi virtuaalisia aamukahvitilaisuuksista on tullut useissa työyhteisöissä osa arkea. Tilaisuuksissa voidaan kahvipöytäkeskusteluiden tapaan rennosti vaihtaa kuulumisia ilman paineita, joka sopii aremmillekin henkilöille, jos edes kameraa ei tarvitse laittaa päälle. Verkostoitumisen mahdollisuudet käytännössä Verkostoitumisen voi aloittaa jo etukäteen tutustumalla osallistujiin esimerkiksi Linkedin- tai Facebook-tapahtuman osallistujalistan avulla, sekä webinaarin odotusaulassa osallistujia tutkailemalla. Läheskään kaikissa tapahtumissa ei ole kuitenkaan tällaista mahdollisuutta, sillä osallistujatietoja ei välttämättä jaeta muille osallistujille. Verkostoitumiseen on silti syytä valmistautua aina ennakkoon, oli verkostoitumismuoto sitten mikä tahansa. Etukäteen on hyvä valmistella oman hissipuheensa lisäksi tapahtuman teemaan sopivia kysymyksiä, sekä kertoa omien vahvuuksien lisäksi mahdollisuuksista auttaa osallistujaa. Olen huomannut ottaessani yhteyttä hanketyön tiimoilta yrityksiin, yhdistyksiin ja liittoihin, että perinteinen “sähköpostin lähetys ja soitto perään” -taktiikka on edelleen yllättävän tehokas. Siinä vastaanottaja saa rauhassa tutustua materiaaliin, mutta saa samalla myös henkilökohtaista huomiota soitolla. Osallistujat pystyvät verkostoitumaan hybriditapahtumissa eri tavoin: Etänä osallistuville on Teams-tyylisessä ympäristössä tarjolla esimerkiksi nimien pohjalta Linkedin-yhteyksien luominen, yksityisviestien lähettäminen ja mahdollisesti sähköpostilla kontaktointi, mikäli sähköpostiosoitteet ovat nähtävillä. Yksi verkostoitumista helpottava ominaisuus hybriditapahtumissa on ryhmäkeskustelutilat, joihin tapahtumajärjestäjä voi jakaa osallistujia esimerkiksi tekemään ryhmätöitä tai keskustelemaan pienemmissä ryhmissä. Kun osallistua voi mistä vain, saadaan ihmisiä mukaan ympäri maailmaa ja parhaillaan tämä voi poikia kansainvälisiä kontakteja. Etäyhteyden kautta verkostoituminen vaatii osallistujalta oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta, jotta hän saa luotuja uusia kontakteja. Toisaalta esimerkiksi yksityisviestien lähettäminen voi olla joillekin luontevampaa kuin paikan päällä jutustelu ja on matalan kynnyksen vaihtoehto. Hybriditapahtumissa toteutuvan verkostoitumisen vahvuutena on mahdollisuus tutustua myös kansainvälisiin osallistujiin. Pelkästään fyysisenä järjestettävissä tapahtumissa ei useinkaan ole osallistujia ulkomailta. Hybriditapahtuma mahdollistaa myös esimerkiksi kansainväliset keynote-puheenvuorot, jotka voidaan toteuttaa striiminä tai etukäteen tallennetun videon muodossa. Verkostoituminen nimekkään keynotepuhujan kanssa on myös hyvä houkutin osallistujille. Osallistaminen väylänä verkostoitumiseen Osallistaminen on tärkeää tapahtumamuodosta riippumatta. Oli osallistuja sitten linjoilla tai paikan päällä, heitä on tärkeä aktivoida tapahtuman aikana. Esimerkiksi hankkeemme kick-off -tapahtumassa olleet yritysten edustajat lisättiin Slack-alustalle, jossa he pystyivät luomaan kontakteja ammattikorkeakoulujen edustajien sekä muiden yrittäjien kanssa. Tärkeintä on, että tapahtumissa aiheesta kiinnostuneet saavat lisätietoa mahdollisimman helposti. Näin heidät saadaan mukaan jälkimarkkinointiin, sekä hyötymään verkostoitumisesta muiden aiheesta innostujien kanssa. Isomman budjetin hybridi- ja virtuaalitapahtumissa on yleensä tarjolla tapahtumasovelluksen kautta tapahtuva matchmaking. Applikaatio ehdottaa osallistujalle kiinnostavia verkostoitumismahdollisuuksia ilman, että hänen tarvitsee itse tehdä taustatyötä. Tapahtumasovelluksessa voi yleensä myös tehdä suoraan kalenterivarauksia toisille osallistujille. Näin ollen tulevat kasvokkain tai videoyhteydellä toteutettavat tapaamiset säilyvät molemmilla ylhäällä. Osallistujat arvostavat sitä, että tällainen mahdollisuus on tarjolla, mutta toisaalta sitä ei aina käytetä ahkerasti. Tapahtumajärjestäjän harkittavaksi jää, onko vähäinen verkostoituminen tapahtumasovellukseen menevän rahan arvoista. Osallistumisen muoto on muuttunut Hankkeen parissa työskennellessä olemme huomanneet kaikkien osatoteuttajien kanssa, että tapahtumiin ilmoittaudutaan, mutta osallistuminen paikan päällä jää vähäiseksi. Ihmisten kalenterit ovat nykyään niin täynnä ja ne muuttuvat hektisesti, joten paikalle pääseminen on epävarmempaa. Näissä tilanteissa osallistujat jäävätkin kaipaamaan virtuaaliosallistumisen mahdollisuutta tai tallennetta, mikäli sellaista ei ole tarjolla. Hybridiosallistumisen tarjoaminen onkin lähes välttämätöntä, jos haluaa mahdollisimman paljon osallistujia mukaan tavalla tai toisella. Hybriditapahtuman olisi ihannetilanteessa tarkoitus yhdistää live- ja etätapahtuman parhaimmat puolet. Olen kuitenkin huomannut, että se syö usein paikan päälle saapuvien määrää. Tämä vaikeuttaa tapahtumien eri osien toteutumista, kuten työpajoja tai verkostoitumista. Kourallinen ihmisiä pystyy toki verkostoitumaan keskenään, mutta osallistujien mielikuvaan onnistuneesta tapahtumasta vaikuttaa se, kuinka suuri tapahtuman kävijämäärä on ollut. Pienemmissä tapahtumissa verkostoituminen voi kuitenkin olla myös syvempää ja helpompaa. Isossa ihmisjoukossa tutustuminen voi jäädä hyvin pinnalliseksi. Meillä on avaimet tehokkaan verkostoitumisen mahdollistamiseen, mutta vielä pitäisi harjoitella, miten saamme kaiken irti hybridialustoista. Mieleen juolahtaa kuitenkin myös pieni epäilys. Voiko olla niin, että tapahtumiin osallistujat eivät enää kaipaa verkostoitumista samalla tavalla kuin ennen, vaan webinaareihin osallistuminen on vienyt voiton korona-ajan seurauksena? Aika näyttää, mihin suuntaan trendi kehittyy. Kirjoittaja Joonas Ikonen toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa tapahtumatuotannon ja viestinnän assistenttina Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio -REACT-EU-hankkeessa. Lähteet Striimaus on suoratoistoa (kielikello.fi) Hybriditapahtuman järjestäminen - 5 askelta toimivaan tapahtumaan livenä ja verkossa (eventilla.com) Näin teet tuloksellisia B2B-tapahtumia -webinaari, Valve. (liveto.io) Hybriditapahtumat (factornova.fi) Virtuaalitapahtumaopas (tapaus.fi)