Avainsana: valmennus
Monenlaista yritystoimintaa kohtaamassa
Valmentajana toimiminen on herkkää aistimista siitä, mitä tarvitaan ja mikä on mahdollista. Valmentaja miettii, millä tavalla osallistujat ovat valmennuksessa valmiita toisiaan ja työtään kohtaamaan. Valmentajan toimintamahdollisuutensa elävät psykologisen turvallisuuden rajoissa. Samalla kun hän pyrkii toiminnallaan sitä vahvistamaan, hän koittaa havahduttaa osallistujia näkemään omaa toimintaansa uudella tavalla ja löytämään mahdollisia kehityskohteita. Tässä kirjoituksessa kerron kohtaamisista yrittäjien kanssa, joihin tutustuin etsiessäni valmennettavia mukaan hankkeen toimintaan. Asiakkaan kuunteleminen on avain menestykseen Usein tunnistamme jokaisen yrityksen toimintakulttuurista jotain jo talon kynnyksellä. Näemme tilan ja saamme siitä vaikutelman. Asiakkaalle on tärkeää, että näkemäni sopii jotenkin siihen, mitä olen tullut hakemaan. Jos odotukset eivät kohtaa, käännyn helposti pois ja etsin itselleni sopivamman yrityksen. Asiakkaat valitsevat itselleen sopivan yrityksen ja siellä elävän yritys- ja palvelukulttuurin. Menestys syntyy, kun tämä kohtaamisen pinta tulee todeksi. Hanketyössä tapaamani pienyritykset ovat näyttäneet matalan hierarkian paikoilta ja ennen kaikkea tekemisen tyyssijoilta. Tarjosin merkittävää ja yritykselle maksutonta mahdollisuutta mielenkiintoiseen yritysvalmennukseen, joka räätälöitiin mukaan tulevan yrityksen tarpeita vastaavaksi, ja jossa yksi tärkeä osa valmennusta oli taiteen mukanaolo yrityksen sosiaalisen pääoman kehittämiseksi. Intensiivistä ja idearikasta yhteistyötä Kun avasin oven pieneen kivijalkatoimistoon ja kysyin, onko pomo paikalla, peräpöydästä mies kommentoi: ”Me emme osta mitään!” Tällä vuoropuhelulla alkoi ensimmäinen kohtaamiseni yrityksen kanssa, jolle halusin tarjota mukaantuloa hankkeen toimintaan. Yhteyden etsiminen jatkui toteamuksellani siitä, että en ole tullut myymään mitään. Mies pyysi minua tässä vaiheessa istumaan ja kertoi, että hänessä on hieman Sulo Vilenin vikaa, joten kaikki maksuton kiinnostaa häntä. Kuullessaan, että valmennukseen kuuluu taiteellista ja luovaa työtapaa, hän innostui ja alkoi kertoa yrityksen aiemmista luovista teoista. Pian kävi ilmi, että juuri hän oli paikan pomo ja kohta meillä oli sopimus yhteistyöstä ja taidelajista, jonka hän koki yritykselle hyödylliseksi. Siten alkoi ideoita pursuava yhteistyöprosessi, joka otettiin kiireisen arjen keskelle. Esimiehen tuella kaikki työntekijät velvoitettiin mukaan ja satasen sakko langetettiin kuulemani mukaan mahdollisesta poissaolosta. Aivan kaikki eivät sakostakaan huolimatta tulleet ensimmäiselle kerralle, mutta siitä välittämättä tapaamisessamme mahdollistui merkittävä keskustelu yrityksen hankalina pidettyjä asioita kaihtamatta. Suora ja ydinasioihin menevä puhe teki vaikutuksen työntekijöihin ja luottamus pomon jälleen kerran tarjoilemaa uutta ideaa kohtaan alkoi kasvaa. Pian alettiin kertoa tarinoita työssä tapahtuneista tilanteista, asiakaskohtaamisista, kummallisista hetkistä, huikeista diileistä ja pieleen menneistä kaupoistakin. Nämä tarinat siirrettiin seuraavalla kerralla videolle ja lopulta niistä rakentui yritysvideo, joka pyörii yhä yötä päivää liikkeen näyteikkunassa. Esittelyvideon tekeminen ja lopputuloksen näkeminen kokosi hajallaan ja itsenäisesti työskenteleviä työntekijöitä vahvemmin yhteen. Tämän yrityksen kiihkeään virtaan päästäkseen oli valmentajan oltava nopea, tehokas ja asioiden ytimeen menijä, nopea oivaltaja ja hyvän tuulen tuoja, ystävällinen ja asiansa osaava. Yrityksen keskeinen moottori ja loputon ideoiden keksijä oli Erkki Murto-Koivisto. Luottamusta ja hyvää johtajuutta Seuraava hankeyhteistyön ovi aukeaa sähköpostikeskustelun jälkeen K-marketin takahuoneeseen. Kauppias on avoin mahdollisuudelle ja tietää heti, miksi valmennus sopisi juuri nyt ja mitä taidetta hän haluaisi henkilökuntansa kanssa kokeilla. Lasinpuhallusta sen olla pitää, koska sitä ei olla koskaan tehty. Aika on sopiva siksi, että korona-ajan päättymistä on syytä juhlia ja hankkeen tarjoamat mahdollisuudet tuntuvat sopivilta. Valmennuksen toteutuessa käy ilmi, että tämä porukka on todellinen tiimi. Päivittäinen työ on hitsannut tämän porukan niin hyvin yhteen, että kaikki tuntuvat puhaltavan siihen kuuluisaan yhteiseen hiilleen. Heille tehdyn sosiaalisen pääoman kyselyn tulokset ovat päätähuimaavan kiitettäviä. Lähes ainoa täysiä pisteitä vaille jäänyt osuus liittyy tiedonkulkuun, joka on yleinen harmia aiheuttava asia kaikissa yrityksissä. Johtajuuteen ollaan tässä marketissa harvinaisen tyytyväisiä ja johtaja on täysien luottamuspisteiden saaja käyttämässämme sosiaalisen pääoman kyselyssä. Tämä on helppo uskoa, sillä hyvä tunnelma todentuu kaupassa käydessä. Katson ensimmäisenä pientä liitutaulua, johon pyydetään kirjaamaan toivotut tuotteet ja siinä vieressä on merkintä, milloin tuote on tilattu ja milloin se tulee tarjolle. Seuraavassa hetkessä näen monikulttuurisen henkilökunnan, kuulen ystävällisen tervehdyksen ja huomaan porukoiden puuhaavan jotain. Hyllyjä täytetään, asiakkaiden kanssa keskustellaan ja ongelmat hoidetaan. Siitä syntyy asiakkaalle mukava tunne. Täällä on ystävällinen tekemisen meininki. Viimeisessä yhteisessä keskustelussa ja podcastin teossa, kaupan nuoret työntekijät kertovat tämän työyhteisön olevan heille toinen koti. Täältä ei lähdetä, vaikka koulutus olisi alun perin johonkin muuhun alaan suuntautunut. Tässä paikassa on sitoutunut ja hyvinvoiva henkilöstö. Täällä on tehty jotain todella oikein. Vapauden tyyssija, verkostomainen yritys, jossa kaikki johtavat omaa toimintaansa Espoolainen kauneuden ja tatuoinnin yritys Inkromatix koostuu itsenäisistä yrittäjistä, jotka ovat yhdistäneet kaksi yllättävää alaa saman katon alle. Heidän työnsä tapahtuu samassa paikassa, mutta he eivät varsinaisesti toimi yhteisönä. Kampaajan työ on hyvin sosiaalista ja tatuoijat pääsääntöisesti aika introverttejä. Molemmat tekevät tarkkaa työtä kauneuden äärellä, vaikka kauneuskäsitys voi olla osin hyvin erilainen. Tämä on kiinnostavan erilainen yhdessä tekemisen muoto, joka näyttää toimivan juuri heille. Paljon vapautta ja riittävästi tukea yhteisestä tilasta ja niistä suhteista, jotka siellä syntyvät. Miten espoolainen rouva hienoja hiuksia etsiessään sopii taustalla tatuointia ottavien henkilöiden kanssa samaan yritykseen? Ilmeisen hyvin, sillä yritys on ollut toiminnassa jo useita vuosia ja selvisi koronankin tuomista rajoitteista kunniakkaasti eteenpäin. Paikan jonkinlainen johtohahmo on tilaa vuokraava, kelloseppä, rakentaja, tatuoija Tommi Ketonen. Erityinen monilahjakas ihminen, joka tekee merkittävää, osin kansainvälistä työtä lasitaiteilijana. Korkean profiilin asiakaspalvelijat Helsingin Korkeavuorenkadulla toimii muodin erikoisliike. Kauppa täynnä unelmia ja upeita iltapukuja. Kauniin tiskin ja aina tuoreiden kukkien takaa kauppaan tulijaa tervehtii muodin ammattilainen. Tähän kauppaan saat tulla palveltavaksi. Kaikki eivät ehkä edes uskalla mennä tällaisen kaupan ovesta sisälle, mutta ne ketkä ovat täältä tyylinsä löytäneet palaavat useimmiten takaisin. Täältä löytää persoonallisia vaatteita eikä tarvitse miettiä, onko naapurilla samanlainen. Kolmen hengen tiimi palvelee ahkerasti ja tyylikkäästi. Aina tuntuu olevan aikaa asiakkaille, eikä kaupan ovi sulkeudu tasan kello kuusi, jos jolla kulla on mekonmetsästys vielä vaiheessa. Palvelu on kanssasi niin kauan kuin sitä tarvitset. Heille, jotka aina palvelevat toisia, voi olla tärkeää saada joskus itse tulla hoidetuksi. Tämän yrityksen henkilökunnan kanssa tulimme meikatuiksi meikkitaiteilija Raili Hulkkosen siveltimen vedoin ja teimme keramiikkaa Raaka Rååssa Leena Kouhian opastuksella Iso Roobertinkadun pienessä yksilöllisten keramiikka-astioiden studiossa, joka toimii myös myymälänä. Joskus kehittäminen on vain yhteen tulemista ja nauttimista. Tässä yrityksessä se tapahtui erityisesti niin. Hiljaisuudessa ja rauhassa rakentuu jotakin, joka kantaa arjen kiireessä ja toisia varten olemisessa. Kaikki tekevät bisnestä - omalla tyylillään Jälleen kerran ihmettelen, miten monenlaisia yrityksiä, yrittäjiä ja heidän ympärilleen rakentuvia yrityskulttuureita on olemassa. Bisnestä voi tehdä monin tavoin, mutta yhtä ei voi ohittaa. Intohimo omaan alaan on voima, joka vie kaikkia menestyviä yrityksiä eteenpäin. Sitä oli viljalti näissä kaikissa Eloisa hankkeen alkuvaiheen valmennuksiin osallistuneissa allekirjoittaneen valmentamissa yrityksissä. Pienyritykset ovat jälleen Ukrainan sodan tuomien haasteiden edessä. Uskon, että sekään ei pysty yrittäjien intohimoa tuhomaan, vaikka se vaikeuttaisi liiketoimintaa uudella tavalla. Lämpimästi kaikkia pienyrittäjiä tervehtien, intohimon lippua liehuttaen ja taiteen voimaa hyvinvoinnin tukena viestittäen. Hankkeen osallistujat oppivat kohtaamisista Yritysvalmennus taidelähtöisin menetelmin oli osa Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea ammattikorkeakoulun toteuttamaa, Euroopan sosiaalirahaston tukemaa Eloisa-hankkeen toimintaa. Hankkeen tavoitteena oli sosiaalisen pääoman vahvistaminen ja hyvinvoinnin tukemien pandemia-ajan eristyksissä olon jälkeen. Kaikissa valmennuksissa mahdollistui monenlainen kohtaaminen niin taiteen kuin osallistavan ja toiminnallisen keskustelun kautta. Usein ulkopuolinen toimija voi avata keskusteluun uusia näkökulmia ja mahdollistaa turvallisuuden kasvua, jotta niistäkin asioista, joita ei osata ottaa esiin tai joista ei uskalleta puhua, voisi ainakin osittain alkaa avaamaan. Valmentaja voi muun muassa ihmetellä ja ihailla, todeta, kysyä, ehdottaa, vahvistaa ja haastaakin. Parhaimmillaan hän auttaa askeleen eteenpäin ja joskus jopa saattelee johonkin uuteen toimintatapaan tai ymmärrykseen siitä, mitä yritys ja yhteisö tarvitsee. Usein pienissä yrityksissä toimitaan niin kuin on totuttu toimimaan ja mitä omistaja sallii tehtävän. Mahdollisuuksia uuteen ei aina haluta nähdä. Valmentajan tehtävä on vähentää niiden uhkaavuutta ja lisätä niiden kiinnostavuutta. Kehittämisen mahdollisuuksista tietoiseksi tuleminen on jo suuri muutos ja aiheuttaa yleensä myös uudistavia tekoja, jos prosessi on ollut osallistujia kunnioittava, kuuleva ja turvallinen. Kirjoittaja Päivi Rahmel on kasvatustieteen maisteri, työnohjaaja ja valmentaja. Hänen intohimonsa on juurtunut luovien ryhmäprosessien mahdollistamaan oppimiseen. Hän on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuuripalvelujen lehtori ja Kasvunpaikka nimisen yrityksensä kouluttaja. Päivillä on pitkä kokemus monenlaisten ryhmien luotsaamisesta innovatiiviseen työskentelyyn. Monet ihmiset ovat löytäneet itsensä uudella tavalla Päivin koulutuksissa tai valmennukissa, jotka liittyvät hänen osaamiseensa psykodraamasta ja tarinateatterista.
Voiko taide juurtua yrityksiin?
Miten ihmeessä uusi jää elämään? Erilaisissa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa syntyvien uusien ideoiden pelätään usein hautautuvan maan uumeniin hankkeen päättyessä. Monissa keskusteluissa esitetään kysymyksiä hankkeen merkityksestä ja vaikuttavuudesta sekä pohditaan keinoja uusien ideoiden juurruttamiseksi ja jatkuvuuden tukemiseksi. Mieleeni on jäänyt Katri Halosen (2017) hieno jäsennys kehittämisprosessin tulosten juurruttamisesta. Halonen on jäsentänyt uusien ideoiden kehittelyä neljän vaiheen kautta, joissa ensin luodaan jokin uusia ajatus, asia, toimintatapa tai käytänne. Ensimmäiseksi siitä pitää viestiä, jotta asiasta on mahdollisuus kuulla. Sen jälkeen asiaa tulee varioida eli kokeilla erilaisia toteutustapoja eri toimijoille sovellettuna, kunnes siirrytään kolmanteen eli valtavirtaistamiseen ja lopulta vakiinnuttamisen vaiheeseen. Hyvää käytännettä mahdollistamassa Kaikki alkaa Halosen mukaan toteamuksella, että vain hyvä käytänne voi juurtua. Alla olevassa kuviossa Halosen jäsennys hyvästä käytänteestä: Hankkeessa syntyneiden tulosten juurruttumista edistää se, että niille on aito tarve ja kysyntä näyttö toimivuudesta ja tuloksellisuudesta taloudellisesti mahdollista ottaa käyttöön ja toteuttaa siirrettävissä eri organisaatioihin, joilla on samankaltaisia tarpeita innostaa kehittämään omaan toimintaympäristöön soveltuvan version. Tällaista hyvää käytännettä on luotu Eloisa-hankkeessa, jossa yrityksille on tarjottu kolme kertaa kolmen tunnin valmennusta yritysten sosiaalisen pääoman vahvistamiseen. Erityinen painopiste on ollut taiteen tuominen yritysten hyvinvointi- ja kehittämistoimintaan. Yritykset ovat voineet valita haluamansa taidemuodon osaksi valmennusprosessia, jota on ohjannut ryhmien ohjaamisen ja soveltavan taiteen ammattilaiset hanketta toteuttaneista Laurea- ja Metropolia ammattikorkeakouluista. Valmentajilla on ollut kokemusta ja näkemystä taiteen liittämisestä ryhmän kehittämiseen. Eloisa-hankkeessa taiteen tekemiseen liitetyn valmennuksen tehtävänä oli liittää taidetyöskentelyt yhteisön kehittämiseen ja tarjota mahdollisuutta ajankohtaisista asioista puhumiseen. Pandemian jälkeisessä ajassa tämä yhteisön uudelleen rakentaminen oli erityisen tarpeellista, varsinkin niissä yrityksissä, joissa rajoitukset olivat johtaneet työntekijöiden sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamiseen. Käsitykset minusta ja meistä rikastuvat yllättävillä tavoilla Eloisa-hankkeessa kertyneen kehitystyön myötä on vakuututtu siitä, että taide voi tuoda erinomaisia mahdollisuuksia erityisesti hyvinvoinnin lisäämiseen. Taiteen kautta ja taidetta tekemällä yritysten henkilöstö voi nähdä toisensa uudella tavalla, liittyä toisiinsa ilman työn tuottamia vaateita ja hoksata yhteistyöstä ja omasta toiminnasta uusia näkökulmia. Tässä prosessissa vahvistuu myös yrityksen sosiaalinen pääoma eli henkilöstön liittyminen toisiinsa ja sitoutuminen yhteisen työn tekemiseen ja päämäärien saavuttamiseen. Parhaimmillaan taiteelliset työskentelyt rikastivat ihmisten käsityksiä itsestään ja omista kyvyistään. Aina on palkitsevaa huomata kykenevänsä johonkin yllättävään ja ymmärtää yhteisönsä monipuolisuutta, joka uusien ja yllättävien haasteiden myötä tulee esiin. Valmentajille ja taiteilijoille kiinnostava havainto oli yritysten arvostus laadukkaan taiteen tekemiseen. Osallistuneet halusivat tehdä oikeaa lasinpuhallusta, oikeaa keramiikkaa, oikeita tauluja, kunnollisia videoita ja niin edelleen. Mukaan tulleiden yritysten kautta mahdollistui myös erilaisten sovellusten kokeileminen, koska valmennukset räätälöitiin kullekin yritykselle tarkoituksenmukaisiksi. Sitä kautta pääsimme varioimaan kehittämäämme käytännettä yllä esitetyn mallin mukaisesti. Juurtumisen ääniä, vakiintumisen alkua Eloisa-hankkeen juurtumisen äänet kuuluvat ainakin Vuosaaren Aurinkolahdessa, Kiinteistövälitysyritys Asuntosataman ympäristössä. Hankkeessa mukana ollut yritys teki hankkeen valmennuksessa elokuvataiteen osaajan kanssa yritysvideon omasta toiminnastaan ja asunnonvälittäjän arjesta. Nyt toimitusjohtaja on palkannut kesätöihin 20 nuorta elokuvan tekoon heidän kehitysjohtajaksi nimeämästään Paavo-koirasta ja sen seikkailuista. Nuoria ohjaa hankkeessa tutuksi tullutta kuvaajaa ja editoijaa sekä kahta paikallista taiteilijaa. Palkkauksessa hyödynnetään Helsingin kaupungin nuorten työllistämistä tukevaa seteliä. Markkinointivoima on aika ilmeistä, kun 20 nuorta touhuaa alueella kyseisen firman nimissä. Kekseliäisyys on kiinnostavaa ja kiinnostavuus luo liiketoimintaa. Taide voi olla fiksu tapa tehdä yritystoimintaa näkyväksi ja luoda positiivista mielikuvaa liikkeen brändistä. Ottamalla taide mukaan, voi nauttia sen tuomasta luovasta vireestä. Valtavirtaistamisen aika On tärkeää, että levitämme tietoa hankkeessa kertyneistä kokemuksistamme. Kun innostava käytänne on valmiina tavoittamaan uusia yrityksiä ja yhteisöjä, seuraava kysymys onkin, miten se tapahtuu käytännössä. Kun yrityksillä herää kiinnostus, pitäisi löytää sopiva taiteilija ja saada yhteys vaivatta. Tämä vaihe on vielä kesken. Taide osana organsaatiota verkosto (TOO) tekee työtä vakiinnuttamisen puolesta omalla sarallaan ja jokainen kokemuksen saanut yritys tai asiaa tunteva valmentaja omallaan. Toivottavasti seuraava hanke vie myös asiaa eteen päin. Luovien toimintatapojen valtavirtaistuminen kuuluu osaksi aikamme kompleksisten ilmiöiden kanssa toimimista, koska taiteen toimintalogiikassa on jotakin samaa kuin tässä moninaisuudessa ja aikamme ennalta arvaamattomuudessa. Kirjoittaja Päivi Rahmel (KM, TO) Story, narratiivinen valmentaja WBSEC ja ennen kaikkea psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja. Päivi toimi hankkeessa kuuden yrityksen valmentajana yhteensä kuuden eri taiteilijan kanssa. Lähde Halonen, K.2017. Juurruttamisen 4 v:tä. Osuma hanke. Metropolia.
Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin
Mitä luovat menetelmät ja taiteilijat voivat tuoda tullessaan, kun työyhteisöille järjestetään yritysvalmennuksia? Valmennukset edistävät resilienssiä ja sosiaalista pääomaa Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan yhteisöjen sellaisia yhteisöllisiä piirteitä, jotka vahvistavat yhteisöllistä toimintaa - ja nimenomaisesti toimintaa, jolla voidaan edistää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Sosiaalista pääomaa siis syntyy yhteisöllisyydestä ja yhteisön jäsenten välisestä vuorovaikutuksesta (1). Valmennuksissa voidaan keskittyä valmennettavien yhteisöjen valitsemiin teemoihin, esimerkiksi työssäjaksamisen ja henkilökohtaisten tavoitteiden kanssa. Valmennuksissa yrityksen sosiaalisen pääoman ja resilienssin tilaa on tarkasteltu turvallisesti ja yhteisöllisesti. Valmennuksissa käsitellään toisinaan kipeitäkin aiheita ja siksi niissä tulee kiinnittää huomiota vuorovaikutukseen, omien roolien havainnointiin ja työidentiteettiin. Valmentavia tilaisuuksia voi järjestää monissa eri muodoissa. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa on olennainen. Tavoitteena on saada valmennuksen lopputuloksesta yrityksen sen hetkisiä tarpeita mahdollisimman hyvin palveleva. Luovuudesta tukea pienten, keskisuurten ja mikrokokoisten yrittäjien tarpeisiin Yritysvalmennuksiin tuodaan uudenlaista näkökulmaa, kun mukaan otetaan taide ja luovuus. Yllättävää hyötyä saadaan, kun mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta työstetään luovan, taidelähtöisen ja toiminnallisen työskentelyn kautta. Eloisa-hankkeen toiminnassa luovan työn ja taiteen eri alan ammattilaisia kutsuttiin mukaan valmentaja-taiteilija -työpareiksi. Valmentajien rooli yritysten tarpeiden kuulemisessa ja taiteilijoiden osaamisen sovittamisessa kuhunkin kontekstiin oli keskeinen toimintatapa. Yrityksen tarpeista lähtevä, räätälöity valmennus tarkoitti räätälöityä valmentaja-taiteilija -yhteistyön muotoja taiteilijan moninaisten roolien ymmärtämistä osaamisten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä ja näkyväksi tekemistä. Luovuus ja taiteilijuus valjastettiin luontevaksi osaksi niiden tarpeiden toteutumista, joita yritykset ennen valmennuksia ovat nostaneet esiin. Valmennuksista on kerätty aineistoa ja analysoitu kehittämistyön luonteen mukaisesti, ja sitä jatketaan toisen pilotointikierroksen loppuun saakka. Näin saadaan arvokasta tietoa valmennusten vaikuttavuudesta ja kehittämistarpeista. Palautteista, asiantuntijakeskusteluista, haastatteluista saadaan tietoa muun muassa siitä millaisena sosiaalisen pääoman, työhyvinvoinnin ja valmennusten yhteys näyttäytyy miten valmennuksissa on edistetty sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia ja resilienssiä millaisia taiteilijarooleja ja/tai taiteilija-valmentaja -yhteistyön malleja muotoutui mitä työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä tukevia elementtejä valmennuksilla voitiin tukea. Kerättyä tietoa hyödynnetään seuraavan valmennuspilotin ja muiden yrityksille tarjottavien työpajojen suunnittelussa. Hanketyön tuloksia arvioidaan jatkuvasti Kuten tutkimus-. kehittämis- ja innovaatiohankkeissa yleensäkin, myös Eloisan asiantuntijajoukko, projektiryhmä arvioi säännöllisesti hankkeen määrällisiä ja laadullisia tavoitteita. Toimintaa hankkeen aikana kehitetään innovatiivisesti, luovalla ja tarkalla otteella. Monenlaisia toimenpiteitä tarvitaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hankkeen osallistujamäärässä on esimerkiksi vielä kurottavaa. Mietinnässä on Miten tehostamme viestintää ja valjastamme eri tahoja markkinoimaan/viestimään Eloisassa tuotettavista työpajoista, kursseista, koulutuksista? Minkälaisia työpajoja, koulutusta tuotamme lisää, jotta osallistumisen helppous ja ennen kaikkea yrityksiä hyödyttävä, vaikuttava sisältö yhdistyvät? Minkälaiset yhteistyön muodot synnyttävät synergiaa ja siten vaikuttavuutta? Hankeyhteistyöllä, asiantuntevan ohjausryhmän valjastamisella sekä taidealan toimijoiden yhteistyöllä saavutetaan tuloksia, joita ei kannata jättää käyttämättä. Kirjoittaja Irene Alsti-Lehtonen toimii Metropoliassa projektiasiantuntijana. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja musiikkipedagogi AMK. Kulttuurialan hankkeiden projektipäällikkönä toimimisen lisäksi Irene tekee hallintotyötä musiikin tutkinnossa. Myös kulttuuri-, yritys- ja sote-alaa eri tavoin yhdistävien rahoitusten hakeminen on osa työnkuvaa. Metropolian palveluksessa hän on toiminut jo yli kymmenen vuoden ajan. Tällä hetkellä työn painopiste on ESR-rahoitteisen Eloisa-hankkeen vetämisessä. Lähteet Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut. 2016. Työhyvinvointi. Talentum Pro. Tapahtumakokonaisuus Eloisa-hankkeen sivuilla.
Asennekanvaasi tehostaa oppimista yritysvalmennuksissa
Valmennuksen avulla pyritään löytämään osallistujan voimavarat ja potentiaali, ja auttaa häntä oivaltamaan asioita tavoitetta kohti yhdessä muiden kanssa tai itsenäisesti. Valmennustyövälineiden avulla ei pyritä antamaan valmiita vastauksia, vaan tukemaan onnistumista. Yritysvalmennuksissa käytettäviä työvälineitä voivat olla esimerkiksi erilaiset harjoitteet, mallit, näkökulmat, vuorovaikutustavat tai jopa valmentajan ja valmennettavan persoonat. Asennekanvaasi on visuaalinen valmennustyökalu, joka selkeyttää ja jäsentää yritysvalmennuksiin osallistuvien ihmisten ajattelua ja oppimista. Työni valmennusten parissa yli 15 vuoden ajan on synnyttänyt havaintoja, joiden tuloksena muotoilin ja tuotteistin pedagogisen asennekanvaasi-työkalun. Mitä asioita valmentajan kannattaa korostaa tilaisuuksien aikana, jotta tavoitteisiin päästään tehokkaammin ja paremmin? Asennekanvaasin avulla tuodaan näkyväksi yksilön oman vastuunoton lisäksi myös se, mitä haluttu muutos tai tavoite edellyttää yhteisöltä tai yritykseltä. Miksi juuri asenne? Asenteen merkitys Olen kirjoittanut vuosina 2015-2021 neljä kirjaa asenteen merkityksestä johtamisen ja kehittämisen konteksteissa. Asenne tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua asioihin ja toisiin ihmisiin. Asenne on yksilön hetkellinen tai pysyvä suhtautumistapa. Se on enemmän tai vähemmän ihmisen oma aktiivinen valinta, joka kohdistuu johonkin tilanteeseen, asiaan tai ihmiseen. Suhtautumisen voimakkuus voi vaihdella. Asenne on sidoksissa tilanteeseen, joten siinä on suhteellisuutta. Asenne on polkuriippuvaisesti kehittynyt eli aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen tunteiden, tiedon ja uskomusten lisäksi. (1) Asenne voi auttaa missä tahansa tilanteessa olosuhteista huolimatta. Vaikka muutos olisi vaikea tai haastava, sen keskellä voi aina valita suhtautumistavan ja tekemisen suunnan. Asennevalinta ei välttämättä paranna itse tilannetta, mutta se voi lisätä ihmisen omia voimavaroja tilanteen keskellä sekä auttaa näkemään mahdollisuuksia. Aina voi myös yrittää parantaa ja kehittää, vaikka lähtötilanne olisi jo hyvä. (2) Minulle syntyi ajatus visualisoida valmennusten kulkua osallistujille kahta kautta. Siihen vaikutti suuren pörssiyrityksen Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta ja toisaalta start-up-maailmassa mainetta niittänyt Alexander Osterwalderin kanvaasiajattelu. Lisäksi yhdistin lean-ajattelusta ideoita valmennusten toteutustapaan käytännössä. Asennekanvaasin avulla valmennettava voi jäsennellä tekemisen muutoksen kannalta tärkeimmät edistettävät asiat yhdeksi silmäiltäväksi kokonaisuudeksi. Kirjassaan Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima Matti Alahuhta kirjoittaa, miten Kone Oyj:n strategia vuosille 2008-2010 kaipasi terävöittämistä. Kun elementit jatkuvaan uudistumiseen ja uusien kilpailuvahvuuksien luomiseen oli määritelty, luotiin niiden pohjalta tärkeimmät kehittämisohjelmat, jotka edistivät strategian toteutumista. Alahuhta kiittää kirjassaan henkilöstöjohtaja Kerttu Tuomasta ideasta, jossa strategia elementteineen visualisoitiin holistiseksi kuvaksi. Kun jokainen ymmärsi, miten oma työ vaikutti yhteisen isomman tavoitteen saavuttamiseen, oli sitoutuminen vahvempaa. (3) Visuaalisuus on tunnetun johtamisfilosofian lean-ajattelun perusperiaate (japaniksi jidoka). Kirjassaan Lean asiantuntijatyön johtamisessa Sari Torkkola (4) korostaa, että visualisointi lisää yhteisöllisyyttä ja avoimuutta. Kokonaiskuvan perusteella on mahdollista tehdä yhdessä päätöksiä. Valmennuksen kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää, sillä yksittäinen osallistuja ei elä tyhjiössä ja parhaiden valmennusten antia ovat päätökset, joihin koko osallistujajoukko yhdessä sitoutuu. Yritysjohtamisen kentällä tunnetuin kanvaasi-työkalu on Alexander Osterwalderin vuonna 2008 esittelemä Business Model Canvas (BMC). Yrityksen liiketoimintamallin jäsentämisessä avustava työkalu on niittänyt suosiota startup-yritysten ja kasvuyritysten keskuudessa. Työkalu auttaa pääsemään ajatusten kanssa liikkeelle voimavara- ja asiakaskeskeisesti; se estää tyhjän paperin syndrooman. (5) Business Model Canvas -työkaluun ja muihin vastaaviin hyödyllisiin kanvaaseihin voit tutustua osoitteessa strategyzer.com. Visuaalisten työkalujen hyöty missä tahansa toiminnassa on melko kiistaton. Niiden ansiosta osallistuja, osallistujat yhdessä ja valmentaja voivat vaivatta muodostaa kokonaiskuvan nopeasti muutamalla silmäyksellä ja hahmottaa tilanteen kannalta tärkeimmät asiat. Visuaalisuuden hyödyntäminen valmentamisessa Miten valmentaja voisi kannustaa osallistujia mallintamaan ajatuksensa, joita syntyy sekä valmennuksessa että sen jälkeen arjen työssä? Miten vaikkapa eri valmennuskertojen välillä osallistuja voisi kerrata tavoitteen nopeasti ja muistella tärkeimpien edistettävien asioiden etenemistä viime kerrasta. Asennekanvaasi on osa kehittämääni laajempaa asenteiden valmennusta eli MindFit -metodia. Päästyäni työskentelemään yritysvalmentajaksi Urbaania kasvua Vantaa -hankkeeseen, sain mahdollisuuden soveltaa työkalua pienten ja keskisuurten kasvuyritysten valmennuksissa. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Metodi-sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa tietä, joka on kuljettava. Eli kulkemalla tietyt vaiheet osallistuja voi saavuttaa välietapit, tavoitteen ja päämäärän. Yhdistämällä kuljetun matkan eli yleensä henkisen kasvun tien (mindfit) tuleviin tavoitteisiin osallistuja voi saavuttaa syvemmän asennetason vahvistumisen. Hän kokee: ”Minä osaan! Minä pystyn! Minä kykenen!” Vielä parempaa on, kun tämä tapahtuu jopa yhdessä: ”Me osaamme! Me pystymme! Me kykenemme!” Valmentajana voin varmistaa asennekanvaasin avulla, että osallistuja saa kerättyä tärkeimmät edistettävät asiat yhdelle silmäiltävälle sivulle (kuva 1). Asennekanvaasia voi soveltaa moniin aiheisiin: itsensä johtamiseen, esimiestyöhön, myyntityöhön tai projektien johtamiseen. Asennekanvaasin elementit NYKYTILA Ensimmäinen asia on selvittää nykytila. Missä olen nyt? Miten saan asioita aikaan ja millä tavalla? Mikä on mennyt tähän mennessä hyvin? Missä koen haasteita, ongelmia ja jopa tuskaa? MUUTOS Mikä on se muutos, jossa olen mukana? Mitä pitäisi muuttaa, jotta asiat sujuvat jatkossa vielä paremmin? Missä asiassa minun kannattaisi kehittää tekemistäni, tunne-elämääni, ajattelutapojani tai toimintamallejani? TAVOITE Millainen on kehitettävän asian unelmatila? Tämänkin vaiheen voi visualisoida mielessään ja mielikuvitella! Tavoitteen asettaminen tarkoittaa tahtotilan kirkastamista. Mihin pyrin? Minkä näkyvän ja tunnistettavan muutoksen täytyy tapahtua? VAHVUUDET Missä asioissa tunnen voimieni vahvistuvan? Miten voin vahvistaa voimiani? KOHTAAMISET JA KESKUSTELUT Kenen kanssa ja millaisia tapaamisia ja ajatustenvaihtoa minun kannattaa käydä? Kenen kolmen ihmisen kanssa juttelemalla saisin tukea tavoitteelleni? KÄYTÖS JA TEKEMISET Mitä minun kannattaa tehdä jatkossa toisin? Miten pieniä askelia voin ottaa? Mistä aloitan huomenna? MITTARIT Mistä tiedän, että onnistuin? Mittareiden tehtävä on kertoa meille onnistumisista. Mittareiden saavuttamisesta vastuussa on osallistuja ja valmentaja toimii ikään kuin tuuppaajana niitä kohti. YHTEISÖN TUKI Rakenne, prosessit, työkalut. Ovatko ne kunnossa? Mitä parannuksia tarvitaan? Miten viestimme niistä johdolle ja hankimme heidän tukensa? Mikä asennekanvaasin käytössä valmennustyökaluna on tärkeää? Useat erilaiset osallistujat kokevat kanvaasipohjaisen valmennuksen sujuvana, vaivattomana ja systemaattisena tapana kehittää itseään, työtään ja työyhteisöään. Valmennuksissa ei etsitä oikeita tai vääriä ratkaisuja, vaan niissä kehitetään osallistujien taitoa johtaa itse itseään niin sujuvassa ja toimivassa arjessa kuin vaativissa ja usein jopa epävarmuustekijöitä sisältävissä tilanteissa. Valmennuksen avulla etsitään nimenomaan osallistujien omia voimavaroja. Osallistujien voimavarat ja ratkaisut pyritään löytämään suhteessa tavoitteeseen. Osallistuja ottaa vastuun omasta oppimisestaan sekä siitä, miten soveltaa valmennustilaisuuksissa oppimiaan oivalluksiaan käytäntöön tilaisuuksien välillä tapahtuvassa arjen työssä. Valmentajan kannalta palkitsevinta on käännekohta, jossa osallistuja oivaltaa jotakin. Asennevalmentajan tarkistuslista: Miten rohkaiset pilkkomaan asetetun tavoitteen riittävän rajatuksi? Kannusta aloittamaan niin pienesti, että hävettää! Silloin tavoite on oikeankokoinen ja mahdollista saavuttaa kiireisen arjen keskellä. Annathan positiivista palautetta koko prosessin ajan? Miten tasapainotat asioiden analysointiin ja yksityiskohtiin käytettävän ajan sekä isomman kokonaisuuden näkemisen? Olethan läsnä ja valmiina kohtaamaan osallistujien erilaiset muutokseen liittyvät tunteet? Kanvaasin osalta työtä on paljon ja aikataulu on usein vaativa, joten on syytä pysyä siinä fokuksessa, mitä ollaan tekemässä. Rajauksen mestari on kaiken mestari ja valmentaja on työjärjestyksen ohjaajana keskeinen henkilö. Osallistujia ei saa keskeyttää heille tärkeällä oivalluksen syntymisen hetkellä, mutta toisaalta valmentajan tehtävä on edistää tilaisuuden kulkua. Asennekanvaasi on pedagogisesti johdonmukainen työkalu. Minkään asian ei tarvitse olla kerralla valmis, vaan kyse on asenteen kehittymisen ja oppimisen prosessista, joka visualisoidaan matkan aikana. Osallistuja voi pohtia asioita omassa arjessaan, kerätä palautetta ympäristöstään ja täydentää asennekanvaasia ennen seuraavaa valmennusta. Hän voi lähettää sen välillä vaikkapa valmentajalle pohdintoineen päivineen. Valmennus nostaa valmennettavan osaamista aina hetkellisesti korkeammalle tasolle. Ammattilaisena kasvun matka ei ole koskaan valmis. Jokainen tarvitsee välillä valmennusta ja tunteen voimiensa ja asenteensa vahvistumisesta. Unelmani on digitalisoida MindFit Metodin menetelmiä ja erityisesti asennekanvaasi ja käyttää tätä virtuaalista työkalua, joka kulkee valmentajana minulla taskussani vaikkapa kännykän applikaationa. Sen avulla voin kommunikoida ja olla kytköksissä valmennettaviini myös tilaisuuksien välissä. Tarvittaessa voin tuottaa lennosta heille mikro-oppimisen hetkiä erilaisin asennetta ravistelevin tai tukevin kysymyksin. Lisäksi osallistujat jäävät osaksi asennevalmennus-yhteisöäni vuosien ajaksi, jossa voin auttaa ihmisiä onnistumaan työelämässään ja elämässään. Valmentaja saa aikaan positiivisen vaikutuksen nostaen ihmisten ammatillisen kehittymisen ja hyvinvoinnin keskiöön - Julie Starr Kirjoittaja Marjo Huhtala on valmentaja, kirjailija ja muutosjohtamisen ammattilainen. Marjo on kirjoittanut neljä kirjaa asenteesta ja sen johtamisesta, työskennellyt muun muassa henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa Marjo toimii Metropolian yritysvalmentajana. Lähteet Huhtala, Marjo 2020. Johdanto: asennejohtaminen. MindFit Metodin blogisivusto. Huhtala, Marjo 2015. Asennejohtaja - Arjen työkalut esimiehille. Helsingin Kauppakamari. Alahuhta, Matti. 2015. Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima. Docendo Torkkola, Lea. 2016. Lean asiantuntijatyön johtamisessa. Alma. Osterwalder, Alex. Business Model Canvas -sähköinen työkalu (aukeaa strategyzer.com). Starr, Julie. 2016. The Coaching Manual - The definitive guide to the process, principles and skills of personal coaching. 4th edition. Pearson. -- Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % Urban Innovative Actions (UIA) -rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. UIA on Euroopan komission aluekehittämisrahaston (EAKR) ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin.
Mikä nuorta urheilijaa motivoi?
Tiedämmekö, mitä nuoret urheilijat haluavat tai millaisesta valmennuksesta he haaveilevat? Mikä onkaan valmentajien, urheiluseurojen ja perheiden rooli nuorten urheilijoiden drop-out -ilmiön (keskeyttämisen) ehkäisyssä? Terveyden ja fyysisen aktiivisuuden edistäminen ovat eurooppalaisten liikuntasuositusten ja EU-maiden liikuntapolitiikan keskiössä. Säännöllisellä fyysisellä aktiivisuudella voidaan saavuttaa lukuisia terveyshyötyjä. Liikunnallinen elämäntyyli edistää myös sosiaalista ja psyykkistä hyvinvointia. Liikunnan tulisi olla olennainen osa miljoonien eurooppalaisten elämää ja kaikille eurooppalaisille nuorille tulisi tarjota mahdollisuus osallistua erilaisiin liikuntaharrastuksiin. Huomattava osa eurooppalaisista nuorista kuitenkin liikkuu liian vähän terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Nuorten päivittäiset tottumukset ovat muuttuneet uusien vapaa-ajan vieton tapojen myötä ja tämä johtaa helposti istumisen lisääntymiseen ja fyysisen aktiivisuuden vähentymiseen. Paikallaanolo ja liikkumattomuus ovat riskitekijöitä useille terveysriskeille kuten ylipainolle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille. Fyysinen aktiivisuus näyttää vähenevän erityisesti ikävuosien 11-15 välillä. Valmentajan vastuut ja mahdollisuudet Urheiluseurat, valmentajat ja nuoret urheilijat ovat merkittäviä kohderyhmiä kansanterveyttä koskevissa yhteiskunnallisissa toimissa ja linjauksissa. Valmentajilla on mahdollisuus vähentää nuorten urheilijoiden drop out -ilmiötä, edistää heidän sisäistä motivaatiotaan liikunnan harrastamiseen sekä lisätä liikunnan iloa kuuntelemalla ja osoittamalla kunnioitusta nuorta urheilijaa kohtaan. Ohjattuun liikuntaan osallistuminen on yksi potentiaalinen keino lisätä nuorten fyysistä aktiivisuutta ja liikunnallista elämäntapaa. Urheiluseuraan kuulumisen on todettu olevan yhteydessä vapaa-ajalla tapahtuvan fyysisen aktiivisuuden lisääntymiseen. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että lapsuuden ja nuoruuden aikainen fyysinen aktiivisuuden määrä ennustaa fyysisen aktiivisuuden määrää myös aikuisiällä. Monipuolinen liikunta-aktiivisuus lapsuudessa ja nuoruudessa, riippumatta liikuntalajista tai muodosta, luo hyvät edellytykset elinikäiselle liikunnan harrastamiselle. Vaikka urheiluseuratoimintaan osallistumisella on todettu olevan myönteinen vaikutus nuorten fyysisen aktiivisuuden määrään, niin siitä huolimatta yhä useampi nuori lopettaa liikuntaharrastuksen 11-15 vuoden iässä. Syitä tähän ovat mm. kiinnostuksen ja liikkumisen ilon puute, valmentajien heikot pedagogiset taidot, liiallinen kilpailun ja tavoitteellisuuden korostuminen ja urheiluvammat. Lapsen oikeuksien sopimus (artikla 12) määrittelee, että lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Tämä oikeus pätee myös liikuntaharrastusten kohdalla. Lasten valmentajilla on siis vastuu ottaa lasten mielipiteet huomioon. Liikuntaharrastus voidaan nähdä osallisuuden välineenä ja paikkana antaa kaikille lapsille tasapuoliset ja yhtäläiset mahdollisuudet osallistumiseen. Perheillä on myös tärkeä rooli nuoren urheilijan maailmankatsomuksen ja minäkuvan kehittymisessä sekä liikuntaharrastuksiin osallistumisen mahdollistajina. Monet vanhemmat toivovat parempaa vuorovaikutusta urheiluseuran, valmentajien ja perheiden välillä. Toisaalta valmentajat voivat kokea, että osa vanhemmista ei tue urheilevaa lastaan riittävästi ja esittävät valmentajille liiallisia vaatimuksia. Vanhemmat voivatkin käyttäytymisellään haitata oleellisesti niin lasten kuin valmentajien keskittymistä urheiluun. Vanhempien korkeat odotukset ja kilpailullisuuden liiallinen korostaminen lisäävät nuoren urheilijan vammariskiä sekä ovat yksi merkittävä syy drop out -ilmiölle. Valmentajille suunnattuja suosituksia vuorovaikutuksen parantamiseksi perheiden ja valmennuksen välillä on olemassa, mutta konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja asian edistämiseksi tarvitaan yhä lisää. Nuorten urheilijoiden positiiviset kokemukset ovat ratkaisevan tärkeitä urheiluharrastuksen jatkamisen kannalta. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat lasten hyötyvän asteittain lisääntyvästä sekä monipuolista liikkumista sisältävästä harjoittelusta. Tällä hetkellä nuorten urheiluvalmennuksessa painotetaan yhteen lajiin keskittymistä liikaa ja liian aikaisin. Tämä puolestaan johtaa helposti liian yksipuoliseen harjoitteluun. Tarvitaankin nykyistä enemmän monialaista lähestymistapaa ja yhteistyötä eri urheilulajien välillä. Liian tosissaan liian aikaisin Loukkaantuminen on aina tietynlainen käännekohta urheiluharrastuksessa. Yksi vakavimmista ongelmista on se, että nuoret urheilijat vaarantavat terveytensä ja yleisen hyvinvointinsa tulosten saavuttamisen aiheuttamien paineiden vuoksi (White paper on Sport 2007). Näin on jopa alimmilla kilpailutasoilla. Urheiluvalmennus muuttuu liian vakavaksi liian aikaisin ja harjoittelu keskittyy vain yhteen urheilulajiin, joka johtaa helposti yksipuoliseen harjoitteluun. Tämä lisää rasitusvammojen ja loppuunpalamisen riskiä (Köhler 2017.) 10–40% 13-19-vuotiaiden urheiluun liittyvistä vammoista on ylirasitusperäisiä. Suurin osa vammoista ilmenee alaraajoissa erityisesti polvissa, nilkoissa ja jalkaterissä. (Faude et al. 2013). Urheiluvammojen määrä lasten ja nuorten urheilussa on kasvussa. Smithin (Smith et al. 2016) tutkimuksessa esimerkiksi todetaan jalkapallossa sattuneiden vuosittaisten urheiluvammojen määrän kasvaneen vuosien 1990-2014 111%. Vuosien 2004–2010 aikana alle 15-vuotiaiden lasten sairaalahoitoa vaatineiden urheiluvammojen esiintyvyys kasvoi puolestaan 29% (Finch ym. 2014). Urheiluvamma onkin yksi viidestä yleisimmästä syystä, jonka on nuorten urheilijoiden urheiluharrastuksen lopettamisen taustalla (Salasuo, Piispa & Huhta 2015). Lapset ja nuoret loukkaantuvat todennäköisemmin urheiluharrastuksen aikana kuin vapaa-ajan urheilussa tai koululiikunnassa (Parkkari ym. 2015). Erityistä nuorten urheilijoiden urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn liittyvää linjausta ei tällä hetkellä ole olemassa. Tämän vuoksi on tärkeää lisätä tietoisuutta keinoista, joilla pystytään edistämään nuorten urheilun turvallisuutta (EU work plan for sport 2011-2014). Ilo ja onnistumisen kokemukset motivoivat jatkamaan Valmentajien, urheiluseurojen ja muiden organisaatioiden on hyvä pitää mielessä, että lapset liikkuvat nimenomaan liikkumisen ilosta. Liikkumisen tuottama ilo, onnistumisen kokemukset, uusien taitojen oppiminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja tuen saaminen muilta ovat keskeisimpiä tekijöitä sille miksi lapsi haluaa jatkaa liikuntaharrastusta (Koski 2015). Urheilun kautta saadut positiiviset kokemukset rohkaisevat lasta jatkamaan liikunnan harrastamista. Valmentajien käyttäytymisen ja valmennusmenetelmien on todettu vaikuttavan urheilijoiden menestymiseen niin urheilussa kuin urheilun ulkopuolellakin. Junioreiden ruohonjuuritason valmennuksessa tarvitaan konkreettisia työkaluja ja toimintamalleja, joiden avulla edistetään vuorovaikutuksellisuutta ja tasavertaisuutta valmentajan ja urheilijan välisessä suhteessa. Cope ym. (2013) suosittelevat, että holistisimpien lähestymistapojen ja urheilijakeskeisimpien menetelmien käyttöä tulisi selkeästi lisätä urheiluvalmennuksessa. Valmentajan ja urheilijan välisen suhteen toimivuus ja sisäinen motivaatio urheilua kohtaan vaikuttavat oleellisesti nuoren urheilijan haluun jatkaa urheiluharrastusta (Rottensteiner 2015.) Nuoren kannalta merkityksellinen ja perusteltu toiminta tuottaa iloa ja nautintoa sekä lisää sisäistä motivaatiota. Valmentajan tulisi antaa nuorelle urheilijalle mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, ongelmanratkaisuun ja tukea oma-aloitteisuutta (Ryan & Deci 2000; Hoigaard, Jones & Peters 2008; Potrac et al. 2007). Nuorten urheilijoiden mielestä hyvä valmentaja on ammattimainen, rohkaiseva, rento ja positiivinen. Lasten ja nuorten valmennuksessa vaikuttaa olevan ensiarvoisen tärkeää, että urheilijan yksilölliset niin psyykkiset kuin fyysisetkin ominaisuudet otetaan kattavasti huomioon. Lisäksi on tärkeää tunnistaa myös toimintaympäristön (esim. ilmapiirin) merkitys. Ihanteellisessa tilanteessa ohjattu liikunta- ja urheiluharrastus edistää lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta ja lisää liikkumisen iloa, motivaatiota ja osaamisen tunnetta. Hyvät käytännöt tukevat osallisuuden tunnetta On tärkeää huomioida, että hyviä käytäntöjä, hyviä valmentajia, hyviä urheiluseuroja ja hyviä urheilujärjestöjä on olemassa. On olemassa valmentajia ja urheiluseuroja, joiden valmennuskäytännöissä yhdistyy sosiaalinen osallisuus, nuorten urheilijoiden osallistuminen ja terveyden edistäminen. On olemassa urheilujärjestöjä, jotka pyrkivät edistämään heikompiosaisten yhtäläisiä ja tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua urheiluharrastuksiin. On olemassa urheiluseuroja ja yhdistyksiä, jotka ovat luoneet konkreettisia työkaluja valmentajille, joilla voidaan parantaa vuorovaikutusta perheiden, koulujen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. On tärkeää kehittää, edistää ja jakaa valmentajilla sekä muilla urheiluseuran toimintaan osallistuvilla henkilöillä olevaa asiantuntemusta ja hyviä käytäntöjä. On myös tärkeää yhdistää hyviä käytänteitä näyttöön perustuvaan tietoon ja tutkimukseen ja levittää edelleen hyviä valmennusmenetelmiä, jotka tukevat nuoria urheilijoita osallistumaan ja pysymään mukana urheilussa. (EU:n urheilun työohjelma 2011–2014.) Urheilijalähtöisyys osaksi juniorivalmennusta Kidmove-hankkeessa (2019-2020) kootaan yhteen ja kehitetään hyviä urheilijalähtöisiä valmennuksen käytäntöjä, nimenomaan ruohonjuuritason juniorivalmennukseen. Kidmove on kansainvälinen hanke, jota rahoittaa Erasmus+. KidMove -hanke perustuu kansainväliseen yhteistyöhön. Siinä yhdistyy poikkeuksellisen monipuolisesti urheiluseurojen, urheilujärjestöjen ja korkeakoulujen monialainen osaaminen. Mukana olevilla urheiluseuroilla on kokemusta urheilijalähtöisistä valmennusmenetelmistä, sosiaalisesta osallisuudesta ja turvallisesta valmennuksesta ruohonjuuritasolla. Hankkeessa mukana olevien seurojen toiminnassaan käyttämänsä kokonaisvaltaiset käytänteet myös poikkeavat valtavirran valmennuskäytännöistä. Lisäksi näissä seuroissa urheiluharrastuksen keskeyttäminen on keskimääräistä vähäisempää. Tästä huolimatta seuroissa on jatkuva tarve ja halu kehittää urheiluvalmennuksen käytänteitä entistä toimivammiksi ja urheilijalähtöisemmiksi. Hankkeessa mukana olevat urheilujärjestöjen toimijat tuovat mukanaan asiantuntemuksena ruohonjuuritason urheiluseurojen ja muiden toimijoiden koulutuksesta ja tukemisesta. Järjestöt ovat luoneet tapoja tukea nuoria urheilijoita ja heidän perheitään. Kaikki tämä käytännön osaaminen yhdistetään korkeakoulujen näyttöön perustavaan tietoon ja moniammatilliseen ymmärrykseen lapsikeskeisistä lähestymistavoista. - Lisää tietoa hankkeen webbisivuilta
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.