Avainsana: työllistyminen
Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.
Hyvinvointikeskustelu työllistymisen tukena
Työttömyys on tilanne, jossa henkilöllä, joka on työkykyinen ja halukas tekemään töitä, ei ole työpaikkaa, josta saisi palkkaa (1)Työttömyys voi altistaa hyvinvoinnin heikkenemiselle, joka näkyy toiminta- ja työkyvyn alentumisena ja/tai sairastumisen riskin kasvuna (2,3,4). Hyvinvoinnille tärkeinä elementteinä pidetään kolmea perustarvetta. Ihmisen omaehtoisuus tarkoittaa kokemusta siitä, että ihminen on mahdollisimman vapaa päättämään omista tekemisistään ja tekemisen motivaatio kumpuaa ihmisen sisältä, ei ulkoisista pakotteista. Kyvykkyyden kokemus tarkoittaa sitä, että osaa hommansa, selviää haasteista ja saa asioita aikaan. Kolmanneksi meillä on perustava tarve olla yhteydessä muihin (5). Työttömyys voi uhata kaikkia hyvinvoinnin peruselementtejä (6). Toimintaterapiaa työttömän hyvinvoinnin tueksi Ihmisen hyvinvointi on yhteydessä toimintojemme tasapainoon: kaikkea tulisi olla sopivassa mitassa kunkin ihmisen kulloisenkin tarpeen mukaisesti (7). Työttömyys on usein tila, joka uhkaa vakavasti toimintamme tasapainoa. Työ on toimintaa, joka luokitellaan toimintaterapia-ajattelussa tuottavaksi toiminnaksi, yhtenä toimintakokonaisuutena itsestä huolehtimisen ja vapaa-ajan toimintojen lisäksi. Tuottavaa toimintaa voi olla myös esimerkiksi vapaaehtoistyö (8). Tärkeämpää kuin luokittelu on se, että arjessamme toimintakokonaisuudet olisivat tasapainossa. Meillä tulisi olla tasapainoisesti tuottavaa toimintaa, itsestämme huolehtivaa toimintaa (esimerkiksi unta) ja lisäksi niin sanottua ei-tuottavaa toimintaa, joita ajatellaan tehtävän tekemisen itsensä vuoksi omien mielenkiinnon kohteiden mukaisesti (esimerkiksi harrastukset). Uraohjain+ -hankkeen hyvinvointikeskustelut työttömille Uraohjain+ -hankkeessa toteutetaan hyvinvointikeskusteluja media- ja tietotekniikka-alan työttömille. Keskustelun ohjaavat Metropolia ammattikorkeakoulun myöhäisemmän vaiheen toimintaterapeuttiopiskelijat tai opettajat yhtenä 90 minuutin tapaamisena oppilaitoksen tiloissa. Keskustelujen yhtenä sisältönä on osallistujan toimintojen tasapainon tarkastelu. Työttömyys horjuttaa tasapainoa usein voimakkaasti ja vaikuttaa ihmissuhteiden määrään ja laatuun, taloudelliseen tilanteeseen sekä kokemukseen kyvykkyydestä ja hallinnan tunteesta. Keskustelussa selvitetään myös osallistujan tämänhetkistä stressitasoa (9). Stressiä voi aiheutua työttömyydestä tai muusta syystä, esimerkiksi elämäntilanteessa tapahtuneesta isommasta poikkeamasta. Lisäksi osallistujat tarkastelevat itsearvioinnin avulla yleisesti motivaatiotaan, tottumuksiaan ja suorituskykyään sekä ympäristöään (10,11). Tärkeää on tunnistaa ja tuoda osallistujan vahvuudet ja voimavarat esiin. Itsearvioinnin, stressitason ja toimintojen tasapainon selvittelyn pohjalta opiskelijat jakavat osallistujille kuulemaansa fokusoiden syntynyttä käsitystä työllistymiseen, opiskeluun tai elämään yleensä, jos työllistymiseen liittyvää ei hyvinvoinnin tarkastelussa nouse esiin. Keskustelun yhteenvedon pohjalta pohditaan tarvittavia muutoskohteita ja toimenpiteitä muutoksen mahdollistamiseksi. Esimerkkeinä keskustelun tuloksista ovat esimerkiksi huomiot arkirutiinien merkityksestä hyvinvoinnille. Vaikkapa vuorokausirytmin keikahtaessa nurin, kun ei ole aamulla syytä nousta eikä illalla syytä mennä ajoissa nukkumaan. Tai vapaa-ajan merkitys elvyttävänä ja palauttavana silloin, kun vapaa-aika on vastapainoa tuottavalle toiminnalle eikä se ole aikaa, joka tulee vain tappaa. Mikäli stressitaso on havaittu korkeaksi ja taustalla on isompaa selvittelyä vaativa tilanne, on keskustelusta ohjattu tarpeenmukaiseen palveluun. Hyvinvointikeskusteluista, jos ja kun yhteinen näkemys tilanteesta on syntynyt, on nostettu tavoitteita ja mietitty keinoja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Tarvittaessa on varattu toinen aika. Toinen aika on ollut tarpeen silloin, kun opiskelijoiden osaaminen ei jonkin esille nousseen asian tiimoilta ole riittänyt ja keskustelu opettajan kanssa tai tiedonhaku on tukenut esimerkiksi tarpeenmukaisen palvelun löytämistä. Hyvinvointikeskustelujen hyödyt ovat yksilötasolla merkittäviä Uraohjain+ -hankkeen asiakkaat ja Metropolian toimintaterapian opiskelijat ovat kokeneet keskustelut hyvinä ja hyödyllisinä. Tavallinen palaute osallistujilta on, että ”ei tässä mitään oikein uutta tullut, mutta en ole koskaan näin kokonaisvaltaisesti tilannettani kenenkään kanssa keskustellut, hyvältä tuntuu tulla kuulluksi näin” tai ”hyödyllinen oli, en ajatellut tuon asian vaikuttavan hyvinvointiini, mutta nyt kun asiaa ajattelen, niin noinhan se on”. Opiskelijat ovat kokeneet oppineensa ja erityisesti he ovat kokeneet merkityksellisenä päästä tukemaan osallistujien hyvinvointia ja työllistymistä. Uraohjain + -hankkeessa (2023-25) on tavoitteena luoda ammattiopilaitoksen (Stadin AO), kahden ammattikorkeakoulun (Laurea ja Metropolia) ja Helsingin kaupungin työllisyyspalveluiden yhteistyömalli kestävän työllistymisen edistämiseksi media- tietojenkäsittely- ja ICT-alojen työttömien työllistymisen vahvistamiseksi. Samaan aikaan, kun näiden alojen työttömiä työnhakijoita on arvion mukaan runsaasti, niin mainittujen alojen yrityksillä on jatkuva ja kasvava tarve uudelle työvoimalle. Uraohjain + -hanke on EU:n osittain rahoittama. Hankkeeseen osallistujille kuuluu ura- ja opinto-ohjausta ja mahdollisuus ohjauksen myötä parantaa osaamistaan työllistymistä paremmin mahdollistavaksi korkeakoulujen opintosisältöjen avulla. Kaikille tarjotaan mahdollisuutta osallistua hyvinvointikeskusteluihin, riippumatta siitä kokeeko osallistuja tarvetta hyvinvointinsa tarkasteluun vai ei. Tavoitteeksi asetettiin, että joka toinen hankkeeseen osallistuva osallistuisi myös hyvinvointikeskusteluun. Kirjoittaja Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Koulutukseltaan hän on TtM, kouluttajapsykoterapeutti ja toimintaterapeutti. Hän toimii Uraohjain+ -hankkeen asiantuntijana hyvinvointikeskustelujen ja toimintaterapian osalta. Lähteet Työttömyys (duunitori.fi) Työttömät (julkari.fi) Työttömyys kytkeytyy terveyseroihin (soste.fi) Maier R, Egger A, Barth A, Winker R, Osterode W, Kundi M, Wolf C, Ruediger H. Effects of short- and long-term unemployment on physical work capacity and on serum cortisol. Int Arch Occup Environ Health. 2006 Mar;79(3):193-8. doi: 10.1007/s00420-005-0052-9. Epub 2005 Nov 9. PMID: 16283362. Deci, Edward L. & Ryan, Richard M.: The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry, 2000, nro Vol. 11, No. 4, s. 227–268 Aarnio, J. Korkea subjektiivisen hyvinvoinnin taso ja työttömyys - Tutkimus perustyöttömyysturvan saajien subjektiivisesta hyvinvoinnista, 2017. (PDF) Wagman, P., Håkansson, C., & Björklund, A. (2011). Occupational balance as used in occupational therapy: A concept analysis. Scandinavian Journal of Occupational Therapy, 19(4), 322–327. Taylor et al. (2023). Kielhofner’s Model of Human Occupation, 6th Edition. Stressi (terveysportti.fi) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Occupational Self Assessment (OSA) Version 2.2 (2006) Baron K, Kielhofner G, Iyenger A, Goldhammer V, Wolenski J. Toimintamahdollisuuksien itsearviointi (OSA) Version 2.2 (2006). Suomennettu 2007.
Työllisyystilanteen nopeat vaihtelut vaikuttavat av-alan opiskelijoiden verkostoitumiseen
Audiovisuaalinen (av) ala on eläväinen ja jatkuvasti muuttuva toimiala, joka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luoville ja taitaville ammattilaisille. Opiskelu ja työ av-alalla on monen haaveiden täyttymys, mutta samalla alan nopeat työllisyystilanteen vaihtelut ovat asettaneet opiskelijoille ja työelämää aloitteleville uudenlaisia haasteita. Erityisesti työllisyystilanteen heilahtelut voivat vaikuttaa alalle vasta saapuvien verkostoitumiseen ja tulevaisuuden työmahdollisuuksiin. Työllisyystilanteen vaihtelun haasteet Av-ala on altis talouden heilahteluille ja teknologisille muutoksille, mikä aiheuttaa työllisyystilanteen nopeita vaihteluita. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet poikkeuksellisen aallokkoisia. Jyrkät suhdannevaihtelut, pandemia, kustannusten nousu ja talouden taantuminen ovat näkyneet suoraan tuotantojen toteutumisissa, rahoituksessa, sisältöjen tilauksissa ja sen myötä työllisyystilanteessa (1). Tämä on luonut epävarmuutta ja stressiä opiskelijoille, jotka valmistuvat alalle vaihteluiden keskellä. Vaikeina aikoina yritykset ovat vähentäneet rekrytointejaan tai lomauttaneet henkilöstöään, mikä on hankaloittanut vastavalmistuneiden työllistymistä. Kun suhdanne on vaihtunut ja alan toiminta jälleen virkistynyt, alalla onkin ryhdytty puhumaan vakavasta tekijäpulasta ja etsitty nopeita keinoja tuottaa osaavaa työvoimaa. Puoli vuotta myöhemmin tuotannot ovat jälleen milloin seisahtuneet, lykkääntyneet tai niitä ei ole käynnistetty lainkaan. Maailmantilanteet ja media-alan ailahtelevuus ovat vaikuttaneet suoraan myös alan opintojen toteuttamiseen. Poikkeusoloissa opintoja järjestettiin etänä tai hybridimenetelmillä, mikä on ryhmätyösketelyyn painottuvalla alalla ongelmallista. Moni taito on jäänyt vähälle harjoittelulle ja etenkin ryhmätyöskentelyn ja työelämäsimulaatioiden toteuttaminen on ollut haastavaa. Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat kokivat pandemian vaikuttaneen kielteisesti muiden opiskelijoiden kanssa verkostoitumiseen, opetuksen laatuun ja osaamisen kehittymiseen. Raskaimmin pandemian kokivat taide- ja kulttuurialojen opiskelijat, joista 44% arveli pandemian vaikuttavan kielteisesti työllistymiseen opintojen jälkeen (2). Aivan väärässä opiskelijat eivät ole olleet, sillä esimerkiksi Metropolian Re:connect-hankkeessa tehtyjen havaintojen perusteella äskettäin av-alalle valmistuneilla on nähtävissä vaikeuksia työelämään siirtymisessä ja alalle verkostoitumisessa. Verkostoitumisen merkitys työllistymisessä Pahiten maailmantilanteen ja suhdanteiden vaihteluista ovat kärsineet työharjoittelut, jotka ovat keskeinen osa ammatti- ja ammattikorkeakouluopintoja. Av-alan harjoittelupaikan saaminen on täysin riippuvainen työtilanteesta ja tuotantojen määrästä. Verkostoituminen on yksi avainasemassa oleva tekijä (3), kun haetaan töitä av-alalta. Re:connect-hankkeessa toteutetun kyselytutkimuksen (4) mukaan työnantajat pitävät harjoitteluiden onnistumista työllistymisen kannalta yhtenä keskeisimpänä verkostoitumisen ja osaamisen kehittämisen tekijänä (5, 6). Kyselytutkimukseen osallistuneiden yli 20 av-alan tuotantoyhtiön edustajan mukaan työpaikkoja avautuu vastavalmistuneelle varmimmin silloin, kun opiskelija on onnistunut luomaan kontakteja alan ammattilaisten kanssa jo opintojen aikana. Verkostojen kautta saa tietoa avoimista työpaikoista, suoria työtarjouksia ja hyvin tehty työ johtaa seuraavaan. Osaavia työntekijöitä suositellaan alan sisällä seuraaviin projekteihin. Av-alan toimintaympäristö on Suomessa niin pieni, että paras valttikortti nuorelle työntekijälle on hyvä maine työnantajien “puskaradiossa”. Nopeilla aikatauluilla ja tiukilla rahoituksilla toteutettavissa tuotannoissa tuntemattoman uuden työntekijän palkkaaminen koetaan liian suureksi riskiksi. Jos syystä tai toisesta verkostoa ei opiskeluaikana ole syntynyt, työllistyminen, tai edes työmahdollisuuksien löytäminen voi olla vaikeaa. Koko alan työllisyystilanne – onko työvoimapulaa olemassa? Av-alan tueksi kehitetty kasvusopimus (7) perustuu ajatukselle, että alan kasvu on nopeaa ja se tulee jatkumaan seuraavina vuosina. Vuonna 2023 monet alan toimijat ovat kuitenkin olleet vaikeuksissa kustannusten noustessa, rahoituksen pienentyessä ja sisältöjen tilauspäätösten vähentyessä. Alalla pitkään toimineet, kovan luokan ammattilaisetkin etsivät töitä ja menevät useimmiten rekrytointitilanteissa vasta-alkajien edelle. Kovin pula alalla on kokeneista erityisosaajista, ei niinkään aloittelijoista. Voiko av-alan tulevaisuutta perustaa jatkuvan kasvun varaan, vai pitäisikö varautua paremmin myös taantumiin? Alan osaaja- ja työvoimapulakaan eivät vaikuta erityisen akuuteilta ainakaan vuonna 2023. Työllistymistä tulisikin pohtia pidemmällä aikajänteellä, koko työuran näkökulmasta. Jos valmistuneiden urakehitys tyssää jo ensimmäisen työpaikan hakuun, ei alalle saada koskaan uusia huippuammattilaisia kansainvälisiin tuotantoihin. Alan työtehtäviin kasvetaan, syväosaajia syntyy työkokemuksella. Oikoteitä ei ole, eikä kannata rakentaakaan. Vahvempaa tukea työelämään siirtymiseen Ailahtelevalla kentällä vastavalmistunut untuvikko putoaa helposti kyydistä ja usko omaan osaamiseen on koetuksella. Nuoren on vaikea hahmottaa milloin työllistymistä vaikeuttavat alan suhdannevaihtelut ja milloin kyse on omasta osaamisesta tai työnhakutaidoista. Av-alalla työllistyminen eroaa merkittävästi monien muiden alojen työllistymistavoista, eivätkä esimerkiksi työllisyyspalvelut aina osaa olla avuksi. Re:connect-hankkeessa av-alan työnantajille ja oppilaitoksille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella rekrytointikäytännöt ja työllistymisen menetelmät eivät ole modernisoituneet tai kehittyneet juurikaan vuosikymmenien kuluessa. Työpaikkoja ilmoitellaan harvoin julkisesti, rekrytointeja tehdään käsinpoiminnalla ja suositusten perusteella. Yrityksistä ja kokeiluista huolimatta alan tekijöille ei ole yhteistä, vakiintunutta, keskitettyä osaajien ja työnantajien kohtaamispaikkaa. Työnantajien ja oppilaitosten edustajien näkemys on, että opiskeluaikana tulisi panostaa erityisesti monipuoliseen osaamiseen ja verkostojen rakentamiseen työllistymisen tukemiseksi. Monipuolinen osaaminen korostuu, sillä nopeasti vaihtelevassa työllisyystilanteessa monipuolisuus on valttia. Opiskelijoiden kannattaa hankkia taitoja media-alan eri osa-alueilta, jolloin mahdollisuudet työllistyä monipuolisesti erilaisiin tehtäviin kasvavat. Useimmat työnantajat liputtavat joustavuuden ja ketteryyden puolesta. Media-ala muuttuu jatkuvasti, ja työllisyystilanteen vaihtelut voivat edellyttää nopeaa sopeutumista uusiin tilanteisiin. Opiskelijoiden tulisi olla valmiita oppimaan uutta ja muuttamaan suuntaa tarvittaessa. Verkostojen rakentamisen keinoja on monia. Osallistuminen erilaisiin projekteihin, tapahtumiin, festareille ja verkostotapaamisiin auttaa opiskelijoita luomaan kontakteja ja näyttämään osaamistaan käytännön tilanteissa. Työharjoittelupaikat kannattaa harkita tarkkaan ja miettiä miten ne tukevat parhaiten osaamista ja verkoston kehittämistä. Yhteistyöprojektit voivat myös tarjota mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja laajentaa verkostoja. Etenkin opintojen loppuvaiheessa katse tulisi kääntää oppilaitoksen sisältä kohti työelämää. Opiskeluissa tehtyä omaa teosta kovempaa valuuttaa ovat kontaktit ja kentän tuntemus. Harjoitteluiden lisäksi opinnäytetöitä voisi useammin toteuttaa yritysyhteistyössä. Tämä tukisi opiskelijoiden pysymistä ajan tasalla alan trendeistä ja kehityksestä, mikä puolestaan auttaa ennakoimaan mahdollisia muutoksia työllisyystilanteessa ja valmistautumaan niihin. Kirjoittajat Antti-Veikko Salo on Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeen projektipäällikkö ja taustaltaan elokuvatuottaja. Aura Kaarivuo on Metropolian elokuvan ja television tutkinto-ohjelman tutkintovastaava ja Re:connect-hankkeen projektikoordinaattori. Lähteet Koljonen, Johanna (2023). Nostradamus Report: Everything Changing All At Once. Mäkelä, Joona. (2023) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2023:2. Korkeakouluopiskelijoiden ajankäyttö ja Covid-19-pandemia. Opetus- ja kulttuuriministeriö (valtioneuvosto.fi). Helsinki. Opetushallitus. (2020). Media- ja viestintäalan osaamistarpeet (oph.fi). Raportit ja selvitykset 2020:3. Metropolia. (2023) Kysely tuotantoyhtiöille. Re:connect-hanke. Julkaisematon. Business Finland. (2021). Finnish Audiovisual Industry Roadmap (businessfinland.fi). Report 4/2021. Nordic Institute of Business & Society. (2020). Mediaosaaja 2030. (PDF) Työ- ja elinkeinoministeriö. (2023) Av-alan kasvusopimus. (valtioneuvosto.fi) Metropolian Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeessa pyritään tukemaan av-alalle työllistymistä ja rakentamaan siltaa opintojen ja työelämän välille.
Vapaaehtoistoiminnalla kohti sosiaalisesti kestävää huomista
Voisiko vapaaehtoistoiminta olla ratkaisuna inhimillinen ja mukaan kutsuva toimintamuoto yhä useammalle ihmiselle osallistua sosiaalisesti kestävämmän (1) huomisen luomiseen? Näkökulmia ovat esimerkiksi edellytysten luominen yksilön elämänhallinnalle, vastuullisuudelle tai oman toiminnan merkityksen ja vaikutuksen syvemmälle ymmärtämiselle? (1) Tässä blogikirjoituksessa kerrotaan, miten konkreettisesti yksilöitä vapaaehtoistoimintaan kouluttamalla on luotu vertaismentoritoiminnan voimauttavia kokemuksia. Muutokset kohti sosiaalisesti kestävämpää yhteiskuntaa syntyvät ketterästä tarttumisesta ajankohtaisiin haasteisiin, ja osallistujien osaamisen tunnistamisesta ja sen vahvistamisesta. Vapaaehtoistoiminnan muodot ovat viime aikoina muuttuneet ja monipuolistuneet. Erityisesti pandemia-aika tuotti uudenlaisia tapoja järjestää vapaaehtoistoimintaa. Tuolloin esimerkiksi perustettiin erilaisia kauppa-apu palveluita tai toimintaa siirrettiin verkkoympäristöön (2). Vapaaehtoistoiminta pähkinänkuoressa Vapaaehtoistoiminta on tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin tehtävää toimintaa, jota ihminen tekee palkatta ja vapaasta tahdostaan (3). Vapaaehtoistoiminta voi olla tukea tuottavaa (tukihenkilötoiminta) osallistavaa, (harrastukset) palveluja (nettisivut tai vertaistoiminta) talkoo-, keräys- ja tapahtumatoimintaa (keräykset ja talkoot) tai järjestötoimintaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista (4). Sen voidaan ajatella olevan lähelle kansalaiskasvatusta, jolloin se edistää ihmisen sosiaalista vastuuntuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Myös ihmisen empatiakyky ja solidaarisuus vahvistuvat vapaaehtoistoiminnassa (5). Se voi myös tarjota uuden tavan nähdä maailma (6). Vapaaehtoistoiminta on tärkeää toimintaa julkisten ja yksityisten palvelujen rinnalla. Joissakin yhteydessä sitä kutsutaan metaforalla ‘luonnonvara’ (The volunteering-as-a-natural-resource) (7). Vapaaehtoistoimintaa ja vertaismentorointia opitaan osana ammattikorkeakouluopintoja Metropolia ammattikorkeakoulussa sosionomin tutkinnossa on jo usean vuoden ajan ollut mahdollista opiskella vapaaehtoistoimintaa osana opintoja. Sosionomitutkinnon tarjoama opintojakso Harjoittelu vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on viiden opintopisteen laajuinen. Opintojaksolle ominaista on, että sen toteuttamisessa on huomioitu vertaismentoroinnin mahdollisuus. Harjoittelussa vapaaehtois- ja kansalaistoiminnan ympäristöissä on ollut käytössä kaksitasoinen vertaismentorointimalli. Mallia on kehitetty opiskelijoiden kanssa. Tavoitteena on oppia yhteisesti vertaismentoroinnin keinoin tukemaan kanssaopiskelijoita oppimisprosessissa (8). Yhteisöllisen mallin pilotointi etsi keinoja heikossa asemassa olevien työllistymisen tukemiseen Kohti työelämää - yhteisön voimin -hanke pilotoi uutta yhteisöllistä mallia, jolla edistettäisiin työllistymistä korkean työttömyysasteen maahanmuuttajavaltaisilla alueilla pääkaupunkiseudulla. Hanketta toteuttivat yhteistyössä Kalliolan kansalaisopisto, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Invalidisäätiö (Live tai Livepalvelut). Hankkeen tavoitteena oli vahvistaa Espoossa, Helsingissä tai Vantaalla asuvien, palveluverkon ulkopuolelle pudonneiden maahanmuuttajien perustaitoja. Sitä kautta tavoitteena oli edistää heidän mahdollisuuksiaan työllistyä nopeasti tai hankkia riittävä pohja tutkintoon johtavan koulutuksen opinnoille. Hankkeen toteuttamisessa keskeisiä ideoita olivat vertaismentorointi ja vapaaehtoistoiminta. Hankkeessa toimiville mentoreille tarjottiin suoritettavaksi Metropolian sosionomitutkinnon vapaaehtoistoiminnan opintojakso. Vertaisten merkitys hankkeessa nousi tärkeäksi, myös tutkimuksen mukaan (9) vertaisuus voi luoda turvaa, jaetun kokemuksen ja samastuttavuuden. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta yhdistyivät oppimiseen hankkeelle räätälöidyn vapaaehtoistoiminnan opintojaksolla Kohti työelämää -hankkeen tarpeisiin räätälöitiin Metropoliassa tarjolla olevan vapaaehtoistoiminnan viiden opintopisteen opintojaksosta suppeampi, kahden opintopisteen laajuinen opintojakso. Tähän räätälöityyn koulutukseen osallistui seitsemän maahanmuuttajataustaista henkilöä. Heidän tehtävänään oli toimia vertaismentoreina Kalliola Setlementin pitämille kolmelle kurssiryhmälle. Tehtävän suorittaminen oikeutti vertaismentorit saamaan kaksi opintopistettä Metropoliasta. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson yleisenä tavoitteena oli opiskelijan osaamisen kehittymisen siten, että hän edistää toiminnallaan osallisuutta, toimijuutta, ihmisoikeuksia, yhdenvertaisuutta ja kestävää kehitystä. Hankkeeseen osallistuneet vertaismentorit paneutuivat huolellisesti jakson oppimateriaaleihin ja tehtäviin. Kehitin tehtäviä ja niiden arviointia sen mukaan, kun pääsin selville osallistujien suomen kielen taidoista. Suullisessa ilmaisussani pyrin selkeyteen muun muassa tauottamalla ja käyttämällä yksinkertaisia ja mahdollisimman yksiselitteisiä sanoja. Keskusteluille annettiin riittävästi aikaa. Sanojen löytämisessä koko ryhmä tuki puhujaa. Kirjallisista, itsenäisistä tehtävistä poistin joitakin vaikeaselkoisempia lähteitä, rajasin sivumääriä ja vaihdoin osan tilalle videoita - Asiantuntijalehtori, projektityöntekijä Seija Mäenpää. Vapaaehtoistoiminnan opintojakson uudelleen muotoilemisessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta yhdistyi oppimistoimintaan konkreettisesti. Lisäksi se mahdollisti hankkeen maahanmuuttajataustaisten kansalaisten osallisuuden ja kehittäjäkumppanuuden toteutumisen. Vapaaehtoistoiminnan opintojakso lisäsi osallistujien ymmärrystä vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallisesta merkityksestä Taloustutkimuksen teettämän tutkimuksen mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistumista helpottaisi se, että tarjolla olisi lyhytkestoisia ja kertaluonteisia tehtäviä (33% vastanneista) (10). Vapaaehtoistoiminnan tutkijat puolestaan peräänkuuluttavat sitä, että kiinnitettäisiin entistä vahvemmin huomiota siihen, että vapaaehtoistoiminnan ympäristöstä tulisi entistä kestävämpi varmistaen vapaaehtoisresurssien kasvun (7). Kerätyn palautteen perusteella vertaismentorit kokivat tietämyksensä vapaaehtoistoiminnan merkityksestä ihmisten hyvinvointiin laajentuneen. He näkivät erittäin motivoivana mentorointitoiminnan yhteyden vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin, sen yhteiskunnallisen hyödyn ja oman osuutensa kurssilaisten tukijana ja itsensä yhteiskunnallisina vaikuttajina. Osallistujat arvostivat heille ja heidän tarpeiden pohjalta muotoiltua opintojaksoa. Vapaaehtoistoimintaa ja sen merkitystä ja mahdollisuuksia osana hanketoimintaa on hyvä lähestyä laajasti ja monesta näkökulmasta. Esimerkiksi tässä, vertaismentoreiden osaaminen tunnistettiin ja tunnustettiin opintopisteiden muodossa, jolloin hankkeeseen osallistuneet saivat siitä myös omaan työnhakuunsa vahvistusta. Vapaaehtoistoiminta on kaikille avointa ja siten yksi avaintekijä sosiaalisesti kestävämpään huomiseen. Koulutuksen ulottuminen mahdollisimman monien saataville, esimerkiksi osana hanketoimintaa, vahvistaa osaltaan sosiaalista kestävyyttä ja edistää kansalaisia osallistavampaa huomista. Kirjoittajat Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu myös kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eija toimii teemavastaavana (Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen) Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Eija on Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittaja. Seija Mäenpää työskentelee lehtorina Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella ja opettaa sosionomiksi (AMK) valmistuville opiskelijoille sosiaalipedagogiikkaan, varhaiskasvatukseen ja luoviin menetelmiin liittyviä aiheita. Työnkuvaan kuuluu myös opinnäytetöiden ja työharjoittelujen ohjaus, sekä hanketyö. Lähteet Sosiaalinen kestävä kehitys – Kestävä kehitys (keke.bc.fi) Lahikainen, E. & Nieminen, P. (toim) (2022). Vapaaehtoistoiminta poikkeusaikana PDF (kansalaisareena.fi). Kansalaisareenan julkaisuja 3/2021. Kansalaisareena. Mitä on vapaaehtoistoiminta? (kansalaisareena.fi) Laimio, Anne & Välimäki, Sari. 2011. Vapaaehtoistoiminta kehittyy (PDF) (kansalaisareena.fi). Jyväskylä: Kopijyvä Oy. Nivala, E. & Ryynänen, S. (2019). Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeaumus. Raatikainen, E. (2019). Learning through Service and Volunteerism: The pedagogical Model in Higher Education in Finland in Degree Programme in Social Services (doi.org). IJRDO- Journal of Educational Research, 4(6), 17-31. Koolen-Maas, S. A., Meijs, L. C. P. M., van Overbeeke, P. S. M., & Brudney, J. L. (2022). Rethinking Volunteering as a Natural Resource: A Conceptual Typology. (doi.org) Nonprofit and Voluntary Sector Quarterly, 0(0). Raatikainen, E- & Tast, S. (2017). Mentorointimalli opiskelijan tukena vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisessa – Case Metropolia. Teoksessa Kolme kulmaa opinnollistamiseen OPAS OPINNOLLISTAMISEN RATKAISUISTA, TYÖKALUISTA JA VINKEISTÄ (docplayer.fi) , 11-14. VERKKOVIRTA, Työnopinnollistamista verkostoyhteistyönä. Mikkonen, Irja & Saarinen Anja 2019: Vertaistuki voimavarana. Kompassi. Artikkeli on aikaisemmin julkaistu englanninkielisenä Euroopan Tieteiden ja Taiteiden Akatemian European Academy of Science and Arts julkaisussa Revisiting Values and Rights in a Digitalising World. Editors Juhani Laurinkari, Felix Unger and Zoltan Tefner. EASA 201. Rahkonen, J. 2021. TUTKIMUSRAPORTTI. Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa Juho Rahkonen Taloustutkimus Oy Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa 2021.
Miten digitalisaatio haastaa työllistymistä?
Digitalisaatiosta puhutaan paljon, ja jokaisella meistä on jonkinlainen käsitys digitalisaatiosta ja sen merkityksestä omassa elämässä. Digitalisaatio on digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä niin yksilöiden kuin yhteiskunnan tasolla (1). Parhaimmillaan digitalisaatio helpottaa, nopeuttaa tai yksinkertaistaa asioiden tekemistä. Se edistää myös asiointia, työntekoa ja osallisuutta yhteiskuntaan. Digitalisaatio on nykyisin läsnä yhteiskunnan toiminnoissa ja ihmisten arjessa ehkä jopa moniulotteisemmin kuin huomaammekaan. Digiosallisuuden edistäminen on noussut yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi Euroopan Unionissa ja Suomessa (2,3). Suomi on hyväksynyt Euroopan ministerineuvoston laatiman Berliinin deklaraation, jonka tavoitteena on edistää kansalaisten digitaalisia osallistumismahdollisuuksia ja vähentää digitaalista eriarvioisutta yhteiskunnassa (2,3,4). Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että julkiset palvelut ovat kansalaisten ja yritysten saatavilla digitaalisina vuoteen 2023 mennessä. Tavoitteena on korvata paperi- ja käyntiasiointia lisäämällä mahdollisuuksia sähköiseen asiointiin. Samalla digitaalisten palveluiden käytön tukea eli digitukea laajennetaan kattamaan yritykset ja yhteisöt. (5) Digitalisaation toteutuminen yksilölle mielekkäällä tavalla Kun puhutaan ihmisen digiosallisuudesta, tarkoitetaan digitaalisten välineiden ja palvelujen avulla toteutunutta osallisuutta (1). Mitä on se omannäköinen digitaalinen oleminen ja itselle sopivat digitaaliset lähteet (6)? Digiosallisuus pitää sisällään digitaidot ja digituki digitaalisten palveluiden, ympäristöjen ja laitteiden turvallisuus ja luotettavuus infrastruktuuri ja teknologiset välineet digipalveluiden ja digiratkaisujen käytettävyys ja saavutettavuus digitaalisten palvelujen käyttäminen ja siitä saadut hyödyt (1, 7). Esimerkiksi Nuorisobarometrissa 2020 todettiin, että vaikka nuoret olisivatkin taitavia sosiaalisen median käyttäjiä, taidot eivät kuitenkaan välttämättä riitä hakemusten tekemiseen tai pankkiasiointiin, koska nämä toimintaympäristöt itsessään voivat olla vieraita (8). Jokaisella yksilöllä tai yhteiskunnallisella ryhmällä ei ole esimerkiksi taloudellisia resursseja tai muuten yhdenvertaisia mahdollisuuksia käyttää digitaalista teknologiaa. Digiteknologia ei ole kaikille itsestään selvä osa arkipäivää erilaisista syistä johtuen. On myös huomioitava, että digitaalisen teknologian ja palveluiden käyttö ei ole yksilön terveydentilan, iän tai muiden syiden vuoksi aina realistinen vaihtoehto (7, 9, 10). Digitalisaatio ja työn murros Kehityksessä mukana pysyminen edellyttää monenlaisten digitaitojen hallintaa. Useille aikuisille juuri työelämä on se ympäristö, jossa omia digitaitoja tulee päivitettyä ja jossa uudet sovellukset tulevat tutuiksi. Ihmisen digiosallisuuden toteutumiseen vaikuttavat monet seikat, kuten yhteiskunnallisen osallisuuden toteutumiseen muutoinkin. Digiosallisuus on osallistumista digitaalisen yhteiskunnan toimintaan ja osallisuuden toteutumista digitaalisessa ympäristössä tai digitaalisen teknologian avustuksella (1, 7). Digiosallisuuteen vaikuttavat laitteiden ja sovellusten saavutettavuus, löydettävyys, käytettävyys oma osaaminen laitteiden ja sovellusten turvallisuus ja luotettavuus digitaalisten sovellusten käyttäjien vaikuttamismahdollisuudet palveluiden ja ohjelmien sisältö, infrastruktuuri kulttuurinen moninaisuus. Vaikka yleisesti ottaen suomalaisten digitaidot on havaittu varsin hyviksi esimerkiksi Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietoviraston selvityksessä 2020 (5), muun muassa ikäihmisten tai pitkäaikaistyöttömien henkilöiden digiosallisuuden toteutumisen mahdollisuudet ovat herättäneet huolta. Useimmiten Suomessa digitukea saadaan nimittäin perheenjäseniltä tai omalta työyhteisöltä. (11) Digitaalisia sisältöjä ja palveluita tuottavien tahojen näkökulmasta ongelmia tuottavat esimerkiksi puutteellinen infrastruktuuri ja tietoturva (7). Digiosallisuus työnhakijan näkökulmasta Tarve digiosallisuuden vahvistamiselle nousee nykyisestä yhteiskunnallisesta ja globaalista tilanteesta. Yhteiskunnassa toiminen edellyttää erilaisten verkossa ja digitaalisessa muodossa olevien palveluiden käyttöä. Esimerkiksi työnhakua ja työllistymistä ajatellen tulisi tuntea ja hallita erilaisia työllistymistä tukevia väyliä ja kanavia. Kiinnostavana näyttäytyy myös kysymys siitä, miten digitalisaatio haastaa työllistymistä ja siihen liittyvää digiosallisuutta, erityisesti, jos henkilöllä on digituen tarpeita. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa haetaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Myös työssä oleva henkilö voi olla heikossa työmarkkina-asemassa, esimerkiksi jos hän on irtisanomisuhan alainen eikä hänen osaamistaan vastaavaa työtä löydy hänen asuinpaikkakunnaltaan. (12) Heikossa työmarkkina-asemassa olevalla tarkoitetaan henkilöä, jonka työkyky on heikentynyt, jolla on puutteita osaamisessa tai jolla on muita vaikeuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille joko henkilökohtaisista tai ympäristöstä johtuvista syistä. Mikäli työllisyyspalvelut ovat tarjolla digitaalisesti, työnhakijoiden digitaitojen tunnistaminen, vahvistaminen ja tukeminen on tärkeää. Digitaaliseen osallistumiseen vaikuttavat yksilöiden mahdollisuudet ja edellytykset omaksua ja käyttää digitaalista teknologiaa ja palveluita, sekä käyttöä ohjaavat motiivit ja tavoitteet (1). Perinteinen asiakirjamuotoisen CV:n tekeminen voi jo itsessään olla haaste. Se ei välttämättä enää riitä, vaan hakijoiden joukosta saattavat erottua erilaisilla suunnittelutyökaluilla laaditut CV:t. Työn hakeminen tapahtuu usein nettilomakkeilla ja tänä päivänä työpaikkahakemuksia odotetaan tehtävän myös videomuotoisena. Lisäksi työpaikkahaastattelut voivat toteutua lähikontaktin sijasta etäyhteytenä videovälitteisesti. Toki nämä asiat ovat mahdollisuuksia monelle, mutta voivat osoittautua digituen tarpeessa olevalle työllistymistä vaikeuttavaksi kynnykseksi. Tutkittua tietoa digiosallisuudesta työnhaussa Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa toteutettiin kyselytutkimus (PDF) digiosallisuuden toteutumisesta ja yhteiskunnassa toimimisesta pääkaupunkiseudulla asuvien heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden elämässä. Tutkimus toteutettiin tammi-huhtikuussa 2022. Sen tarkoitus oli kartoittaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien digiosallisuutta ja digilaitteiden ja -palveluiden käyttöön liittyviä tuen tarpeita. Lisäksi kyselyllä kartoitettiin työllistymistä edistävien järjestöjen työntekijöiden digivalmiuksia ja -osaamista digilaitteiden ja -ratkaisujen käyttöä työssä asiakkaiden tai jäsenten neuvonnassa ja palveluissa digilaitteiden ja -palveluiden käyttöön liittyviä tuen tarpeita. Kysely toimitettiin vastattavaksi hankkeen osatoteuttaja Sosped-säätiön sekä yhteistyökumppaneiden kautta. Kyselyyn saatiin yhteensä 85 vastausta, joista 41 tuli järjestöjen työntekijöiltä. Kyselytutkimuksen tuloksista löytyy yhtymäkohtia muiden digiosallisuutta ja digitaitoja koskevien tutkimusten kanssa. Vaikka vastaajat kokivat omat digitaitonsa hyviksi tai kohtalaisiksi, on erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevilla henkilöillä nähtävissä myös digitaitoihin ja erilaisiin ohjelmistoihin ja digipalveluihin liittyvää koulutuksen ja tuen tarvetta. Yleensä tukea digilaitteiden ja ohjelmistojen kanssa saatiin läheisiltä, mutta kaikilla tätä mahdollisuutta ei ollut. Tällöin esimerkiksi työllisyyttä tukevien järjestötyöntekijöiden apu ja tuki oli erittäin oleellista. Suomessa löytyy jo useita digitukipisteitä, mutta niitä ei välttämättä vielä kovin hyvin tunneta (11) tai digitukipiste saattaa antaa apua vain johonkin tiettyyn digituen tarpeeseen (15). Kaikki eivät ole kiinnostuneita digitalisaatiosta Hankkeen kyselytutkimuksessa tuli esille myös mielenkiintoinen näkökulma digiin motivoitumisen haasteista. Työllistymisen tuen tarpeessa olevilla voi olla motivoitumattomuutta opetella käyttämään digiratkaisuja, millä puolestaan voi olla yhteys heikkoihin digitaitoihin. Taustalla saattaa olla myös digilaitteiden käytön pelko tietoturvasyistä, tai jopa laitteiden rikki menemisen pelko. Huomionarvoista on myös kyselyn kautta esille tullut havainto siitä, että taustalla voi olla oppimisvaikeuksia, kuten hahmottamisen tai luki-vaikeutta. Tällöin motivoituminen digitaalisten sovellusten käyttöön voi olla vaikeaa näistä syistä johtuvien haasteiden vuoksi. Myös valtakunnallisessa Valtiovarainministeriön ja Digi- ja väestötietoviraston digitaitokartoituksessa (2020) tuli esille laaja joukko vastaajia, jotka eivät olleet kiinnostuneita digistä. Digiin motivoitumattomuuden taustalla oli toki nähtävissä asenteita digitalisaatiota kohtaan - “pärjään kyllä ilmankin” - mutta myös kokemuksia digipalveluiden vaikeakäyttöisyydestä sekä pelkoa digilaitteita ja omaa osaamattomuuttaan kohtaan. Valtakunnallisessa digitaitokartoituksessa tuli myös esille, että moni käyttää vain itselleen tuttuja digipalveluja. Uusien palvelujen käyttö vaatisi lisää digitaitoja erityisesti tietoturvaan liittyen. (11) Digitaitojen puute, digipelko tai oppimiseen liittyvät haasteet voivat siis pahimmillaan vaikuttaa motivoitumiseen digiasioissa, mikä puolestaan vaikuttaa digiosallisuuden toteutumiseen kerrostuneiden haasteiden myötä. Näillä asioilla voi olla suuri merkitys myös työllistymisen näkökulmasta, työnhakuun motivoitumiseen ja siinä onnistumiseen. Työnhaun vaatimaa digiosaamista voidaan tukea Valtaosalla kyselyyn vastanneista henkilöistä oli käytössään tietokone tai tablettitietokone sekä älypuhelin. Laitteita - etenkään tietokoneita - ei kuitenkaan välttämättä omistettu henkilökohtaisesti, vaan käytössä saattoi työttömien henkilöiden kohdalla olla perheen laite tai pääsy esimerkiksi jonkin järjestön hallinnoimalle tietokoneelle. Tyypillisesti puhelin tai sähköposti olivat tuttuja yhteydenpidon kanavia. Vaikka suurin osa heikossa työmarkkina-asemassa olevista vastaajista totesi osaavansa käyttää esimerkiksi yleisimpiä toimisto-ohjelmia, nettiä ja erilaisia digitaalisia sovelluksia ja palveluita, myös työnhakupalveluita, kohderyhmä näyttäytyi kuitenkin melko moninaisena digiosallisuuden näkökulmasta. Osa vastaajista ei kokenut hallitsevansa esimerkiksi sähköpostin tai netin käyttöä tai esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmia laisinkaan. Noin puolet heikossa työmarkkina-asemassa olevista vastaajista kertoi, että heillä on ollut haasteita ja vaikeuksia digipalveluiden käytössä. Haasteet ovat johtuneet esimerkiksi tarvittavien digitaitojen tai soveltuvien laitteiden puutteesta tai siitä, ettei mahdollisista digipalveluista ole tietoa. Työllistymistä tukevia digipalveluita tulisikin erään vastaajan mukaan kehittää siten, että työnhakuun tulisi olla saatavilla tuettua toimintaa tarvitseville, ”kuntouttavaa työnhakua”. Jotkin työnhakuun liittyvät digitaaliset palvelut ja sovellukset saivat osalta kyselytutkimukseen vastanneista kritiikkiä. Toisinaan niiden koettiin olevan vaikeaselkoisia tai kömpelöitä ja hitaita käyttää. Digitaalisten palveluiden ja sovellusten kehittäjien vastuulla onkin kiinnittää huomiota hyvään käytettävyyteen ja saavutettavuuden huomioimiseen tuotekehittämisessä. Digiosallisuuden mahdollistaminen erilaisiin digituen tarpeisiin vastaamalla on tärkeää. Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeen näkökulmasta tämä on erityisen tärkeää kohderyhmien työllistymistä edistävässä tarkoituksessa. Hankkeessa luodaankin yhteiskehittelyn kautta uutta toimintamallia heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digiosallisuuden edistämiseksi. Toimintamalli tulee osaksi Metropolian Myllypuron kampuksen HyMy-kylä hyvinvointi ja terveyspalveluita, sekä juurtuu soveltuvilta osin myös Sosped-säätiön pääkaupunkiseudun kulttuuripajojen yhteyteen. Hankkeen nettisivuilla pääset tutustumaan tarkemmin itse hankkeeseen sekä kyselytutkimuksen raporttiin. Kirjoittajat Katriina Rantala-Nenonen työskentelee opettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinnossa ja asiantuntijalehtorina Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Sanna Saikko työskentelee toimintaterapian tutkinnossa ja asiantuntijalehtorina Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa. Lähteet Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus käsitteenä. Teoksessa Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka 2022 (toim.) Digiosallisuus Suomessa. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston tutkimus- ja julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia Helsinki. EU:n ministerineuvoston Berliinin julistus digitaalisesta yhteiskunnasta ja arvopohjaisesta digitaalisesta hallinnosta (EU), 2020. Berlin Declaration on Digital Society and Value-Based Digital Governmentat the ministerial meeting during the German Presidency of the Council of the EU on 8 December 2020. (PDF) Viitattu 19.5.2022. Valtiovarainministeriö (VM) 2020a. Digitalisaation edistämisen ohjelma (vm.fi). Viitattu 18.5.2022. Valtiovarainministeriö (VM) 2020b. Suomi hyväksyi Berliinin julkilausuman arvopohjaisesta digitalisesta hallinnosta yhdessä muiden EU-jäsenmaiden kanssa (vm.fi) Viitattu 18.5.2022. Digi- ja väestötietovirasto, 2020. Yritysten ja yhteisöjen digiosaaminen. Digituen tarve vuonna 2020 (PDF). Viitattu 19.5.2022. Kukkonen, Minna 2022. Digiosallisuuden edistäminen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Digiosallisuuden edistäminen - THL. Viitattu 18.5.2022 Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2021a. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti (julkaisut.valtioneuvosto.fi). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:25. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 19.5.2022. Berg, Päivi; Myllyniemi, Sami (2018): Nuorisobarometri 2020 – Palvelu pelaa! (PDF) Viitattu 18.5.2022. Hänninen, Riitta; Pajula, Laura; Korpela, Viivi & Taipale, Sakari 2021b. Individual and shared digital repertoires: older adults managing digital services (jyx.jyu.fi). Information Communication and Society, Early online, 1–16. Heitplatz, Vanessa N. 2020. Fostering Digital Participation for People with Intellectual Disabilities and Their Caregivers: Towards a Guideline for Designing Education Programs (cogitatiopress.com). Social Inclusion, 8(2), 201–212. Valtiovarainministeriö & Digi- ja väestötietovirasto, 2020. Digitaitokartoitus - Digitaalinen kysely (dvv.fi). Viitattu 19.5.2022. TEM & STM 2020. Heikossa työmarkkina-asemassa oleva henkilö (termipankki.fi). Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma - Sanastokeskus. Viitattu 18.5.2022 Kuusisto, Olli; Merisalo, Maria; Kääriäinen, Jukka; Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela, Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Taipale, Sakari; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus Suomessa: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen loppuraportti (PDF) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10. Valtioneuvoston kanslia. Helsinki. Viitattu 19.5.2022. Hänninen, Riitta; Karhinen, Joonas; Korpela Viivi; Pajula, Laura; Pihlajamaa, Olli; Merisalo, Maria; Kuusisto, Olli; Taipale, Sakari; Kääriäinen, Jukka; Wilska, Terhi-Anna, 2022. Digiosallisuus käsitteenä. Vierula, Tanja; Koskimies, Laura; Ulander, Mikko; Ahomäki, Meiju; Levola, Maria 2021. Kyselytutkimus Espoon ja Vantaan asukkaiden digiasiointitaidoista ja digituen tarpeista. Espoon ja Vantaan kaupungit 4.10.2021. -- Digiosallisuus työllisyyden edistämisessä -hankkeessa (1.10.2021-31.8.2023) haeaan ratkaisuja heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden digisyrjäytymiseen ja sen uhkaan. Hankkeen toteuttavat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Sospedsäätiö. Hankkeen kohderyhmiä ovat heikommassa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt, sekä heidän työllistymistään edistävät järjestötyöntekijät. Hankkeen yhteistyökumppaneina toimivat EteläSuomen Klubitalot ESKOT ry ja Vates-säätiö sr. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien digivalmiuksia, digitaitoja ja digiosallisuutta, sekä vahvistaa työllistymistä edistävien pääkaupunkiseudun järjestöjen työntekijöiden digivalmiuksia ja digiosaamista. Tavoitteena on löytää konkreettisia keinoja työllistymistä edistävien järjestöjen käyttöön ja rakentaa digiosallisuutta vahvistava toimintamalli osaksi Myllypuron kampuksen HyMy-kylä hyvinvointi ja terveyspalveluita. Toimintamalli on tarkoitus juurruttaa soveltuvilta osin myös Sosped-säätiön kulttuuripajojen yhteyteen. Hanke toteutetaan osana Euroopan unionin Covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.
Nimi leimaa työnhakijaa – asenteet vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä
”Sinun on helppo puhua, kun olet Elvira Vainio,” tokaisi ystäväni, kun keskustelimme työelämästä, työstä ja urasta. ”Miten niin,” ihmettelin ääneen epäluuloisena. ”Sinulla on suomalaiselta kuulostava etu- ja sukunimi,” ystäväni jatkoi. Olen syntynyt Latviassa, mutta suurimman osan elämästäni olen asunut Suomessa. Pidän omasta Elvira-nimestä. Se on kaunis ja toimii kansainvälisesti. Kun synnyin, Baiba-nimi oli vanhempieni toinen vahva nimiehdokas. Ystäväni kommentti sai pohtimaan. Saisinko yhtä paljon työmahdollisuuksia, samanlaisen korvauksen työstä ja ylipäätänsä kutsuja haastatteluihin Baiba Vainiona? Sitä on vaikea tietää. Sen takia lähdin tutkimaan asiaa. Tilanne on varsin karu, kun tarkastellaan, miten maahanmuuttajatausta ja nimi vaikuttaa työllistymiseen. Maahanmuuttajien työttömyysaste on korkea Kun hakee tietoja ulkomaalaisten työllistymisestä, ensimmäisenä törmää Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa (1) -tutkimukseen. Se on laajin Suomessa toteutettu ulkomaista syntyperää olevaan väestöön kohdistuva tutkimus. Sen mukaan maahanmuuttajien työttömyysaste on noin kaksinkertainen kantaväestöön nähden. Tutkimuksen perusteella maahanmuuttajien työllistymistä hidastavat muun muassa riittämätön suomen kielen taito vajavainen suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan tuntemus olemattomat verkostot muualla hankittu tutkinto, joka ei päde suoraan Suomen työmarkkinoilla. Tähän haasteeseen on luotu monta ratkaisua. Tarjolla on suomen kielen kursseja ja kotoutumisohjelmia. Maahanmuuttajille on valmentavia koulutuksia, jotka kehittävät yliopistossa ja ammattikorkeakouluissa tarvittavia taitoja. Niitä tarjotaan esimerkiksi SIMHE-ohjauspalvelussa (Supporting Immigrants with Higher Education), jossa toimin uravalmentajana Metropoliassa. Pätevin tekijä voi karsiutua pelkän nimen perusteella Onko nimellä enemmän väliä kuin osaamisella suomalaisessa työelämässä? Tähän dilemmaan syventyi Koneen säätiön rahoittama tutkimus (2), jossa Helsingin yliopiston ¬sosiologian tutkija Akhlaq Ahmad lähetti vuosina 2016–2017 yhteensä 5 000 työhakemusta sekä suomalaisilla, englantilaisilla, venäläisillä, irakilaisilla että somalialaisilla nimillä. Kaikilla hakijoilla oli samanlainen osaaminen. Erona oli nimi ja oletettu tausta. Tutkimuksen mukaan haastattelukutsuja sai tuhatta hakemusta kohti suomalaisella nimellä 390, irakilaisella nimellä 134, somalialaisella nimellä 99 kappaletta. Englantilaisilla ja venäläisillä nimillä haastattelukutsuja tuli kahta edellä mainittua ryhmää enemmän, mutta vähemmän kuin suomalaisilla nimillä. Edellä mainitut tutkimukset olivat silmiä avaavia ja samanaikaisesti järkyttäviä. Viime aikoina on puhuttu enemmän anonyymista rekrytoinnista, jonka tavoitteena on ehkäistä syrjintää rekrytoinnissa ja kiinnittää rekrytoijien huomio ennen kaikkea hakijan osaamiseen ja kyvykkyyteen. Anonyymissa rekrytoinnissa hakemuksesta poistetaan kaikki henkilöön ja hänen taustaansa liittyvät tiedot, jotka eivät liity hakijan osaamiseen. Silloin rekrytoivien tahojen ennakkoluulot eivät vaikuta siihen, ketkä kutsutaan haastatteluun. Anonyymi rekrytointi onkin käytössä esimerkiksi S-Ryhmässä ja Helsingin kaupungilla. Johtuuko osaajapula työnantajien syrjivistä asenteista? Työterveyslaitoksen Monimuotoisuusbarometri 2020 (4) keskittyy rekrytointikäytäntöihin ja monikulttuurisuuteen. Raportissa joka kymmenes HR-ammattilaisista ilmoitti havainneensa omassa organisaatiossaan syrjintää rekrytoinnissa. Useimmiten havaittu syrjintä liittyi etniseen tai ulkomaalaiseen taustaan, tai sukupuoleen. Julkisuudessa puhutaan työvoima- ja osaajapulasta. Työnantajien tulisi tarkastella organisaatiotasolla, onko tarve ravistella ennakkoluuloja maahanmuuttajataustaisia työnhakijoita kohtaan. Silloin olisi hyvä keskustella omassa organisaatiossa siitä, toimivatko nykyiset ajattelu- ja toimintamallit kasvun esteenä. Jossain tilanteissa on hyvä pohtia kielivaatimuksia. Riittäisikö jossain tehtävissä hyvä suomi erinomaisen sijaan? Miten monimuotoisuus on otettu huomioon rekrytointi-ilmoituksissa ja -kanavissa? Voisiko anonyymi rekrytointi haastaa omia ennakkoluuloja ja auttaa löytämään sopivia työntekijöitä? Vaikuttamisella asenteisiin ja ennakkoluuloihin organisaatiotasolla on suuri vaikutus. Tällä saralla on vielä paljon tehtävää. Haluaisin elää maailmassa, jossa minulla olisi samat mahdollisuudet Elvirana ja Baibana. Kirjoittaja Elvira Vainio toimii valmentajana Metropolia ammattikorkeakoulun SIMHE-palveluissa. Hänen missiona on tehdä töitä paremman työelämän puolesta. Elviran työ on liittynyt aina tavalla tai toisella muutokseen ja ihmisiin. Hänellä on 20 vuoden kokemus organisaatioiden kehittämisestä, muutoksen todeksi tekemisestä ja osaamisen johtamisesta liikkeenjohdon konsulttina, valmentajana ja HR-tehtävistä. Lähteet Nieminen, Tarja; Sutela, Hanna; Hannula, Ulla (2015): Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi Suomessa 2014 (PDF) Työterveyslaitos, Kotouttamisrahasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tilastokeskus. Akhlaq Ahmad (2019): When the Name Matters: An Experimental Investigation of Ethnic Discrimination in the Finnish Labor Market, Sociological Inquiry (aukeaa onlinelibrary.wiley.com), Volume 90, Issue 3, August 2020, pages 468-496. Kotona Suomessa, Selvitys maahanmuuttajien rekrytoimisesta (2020) Taloustutkimus Oy. (PDF) Bergbom, Barbara; Toivanen, Minna; Väänänen, Ari (2020) Monimuotoisuusbarometri 2020: Fokuksessa rekrytointikäytännöt ja monikulttuurisuus, Työterveyslaitos (PDF).
DOOMED – pelialan opiskelijoiden työllistymisvaikeudet
Osaamisen pelimerkit on kuuden pelikouluttajaoppilaitoksen yhteishanke, jonka tavoitteena on tehdä pelialan osaaminen näkyväksi. Hanke keskittyy pelialan työelämätarpeiden kartoittamiseen, koulutuksen kehittämiseen ja alan toimijoiden entistä tiiviimpään vuoropuheluun. Sen aikana luodaan pelialan oma digitaalinen osaamismerkkijärjestelmä, jonka avulla osaamista voidaan arvioida alalla yhtenäisesti. Hanke tiivistää oppilaitosten yhteistyötä monialaisissa peliprojekteissa ja yhteisillä kursseilla. Työnantajat, kouluttajat ja opiskelijat saatetaan yhteen myös paikallisissa ja valtakunnallisessa tapahtumissa. Bit1 on kilpailu- ja verkostoitumistapahtuma, jonka yhteydessä valitaan vuoden paras opiskelijatyönä tehty peli. Tapahtuma antaa pelinkehittäjille mahdollisuuden saada palautetta pelialan ammattilaisilta, verkostoitua ja hakea harjoittelu- ja työpaikkoja. Päätoteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajina Amiedu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Laurea-ammattikorkeakoulu, Oulun ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Hankkeessa on tutkittu muun muassa pelialan opiskelijoiden työllistymistä talvella 2019. Alla koostejuttu tutkimuksen tuloksista. Tiivistelmä Tammikuussa 2019 toteutettiin sähköinen kysely pelialalle tähtääville opiskelijoille ja äskettäin valmistuneille. Kyselyyn vastasi toista sataa opiskelijaa ja alumnia eri puolilta Suomea. Heiltä kysyttiin muun muassa työharjoittelusta, yrityksen perustamisesta ja työpaikan löytymiseen liittyvistä haasteista. Hypoteesi oli, että pelialan opiskelijoiden on vaikea löytää alan harjoittelupaikkoja ja työpaikkoja. Tulokset osittain kumosivat, osittain vahvistivat tämän hypoteesin. Työharjoittelun tehneet totesivat usein, että harjoittelupaikka oli melko helppo löytää. Toisaalta harjoittelun tehneistä noin viidesosa (19%) teki ainakin yhden harjoittelujakson oppilaitoksen omalla studiolla. Työpaikkojen löytymisen helppoudesta tai vaikeudesta ei vielä koulussa olevilta opiskelijoilta saa selkeintä kuvaa, sillä melkein puolet vastaajista (45%) ei ole vielä hakenut alan töitä. Vastaajilta kysyttiin kuitenkin omaa vaikutelmaa junioripaikoista ja niiden saamisesta. 87% prosenttia vastaajista arvioi oman alan työnsaannin junioritasolla vaikeaksi tai melko vaikeaksi. Nostoja aineistosta Vastaajista noin kolmasosa suunnitteli yrityksen perustamista tai oli jo perustanut yrityksen. Ensimmäinen harjoittelupaikka löytyi usein koulun kautta, joko oppilaitoksen omaan pelistudioon tai ulkopuoliseen yritykseen. Harjoittelijat ovat päässeet tekemään oman alansa töitä harjoittelun aikana hyvin, mutta saadussa ohjauksessa koettiin selkeästi puutteita. Harjoittelu koettiin mielekkääksi ja hyödylliseksi oman oppimisen kannalta, mutta ei työnsaannin kannalta. Verkostot ja kontaktit ovat tärkeitä työnhaussa: haastattelukutsuja olivat saaneet eniten ne, jotka olivat kontaktoineet suoraan tuttuja alan yrityksissä. Suurin osa opiskelijoista on kuitenkin käyttänyt perinteisempiä menetelmiä: avointen hakemusten lähettämistä ja vastaamista työpaikkailmoituksiin, mutta ne eivät ole johtaneet työpaikkaan yhtä useasti. Myös ne, jotka mainitsivat omiksi vahvuuksikseen “verkostot” ja “kontaktit” saivat hyvin haastattelukutsuja. Lisäksi “itseilmaisun taidot” takasi usein haastattelukutsun. “Motivaatio” ja “harrastuneisuus” sen sijaan eivät näytä korreloivan runsaiden työhaastattelukutsujen kanssa. Tästä ei kuitenkaan kannata suoraan vetää johtopäätöstä, että hyvä motivaatio tai harrastuneisuus eivät olisi hyviä ominaisuuksia työnhakijalle. Vastaajien taustatiedot ja opinnot Kyselyyn tuli yhteensä 129 vastausta tammikuun 2019 aikana. Näistä suurin osa, eli 118 (91%) oli vastaushetkellä opiskelijana ja 11 (9%) oli valmistunut vuonna 2017 tai sen jälkeen. Vastaajia oli toisen asteen oppilaitoksista (23%) ja ammattikorkeakouluista (77%) eri puolilta Suomea, joista vahvimmin olivat edustettuina pääkaupunkiseutu, Turku, Kajaani, Jyväskylä ja Tampere. Tyypillinen vastaaja oli nuori mies pääkaupunkiseudulta, joka opiskeli pääaineenaan peliohjelmointia ammattikorkeakoulussa (20-29-vuotiaita=73%, miehiä=68%). Vastaajien työtilanne ja yrittäjyys Kyselyssä tiedusteltiin, onko vastaaja tällä hetkellä opiskelemaansa alaan liittyvässä työssä. Selkeästi suurin osa, eli 89 vastaajaa ilmoitti, ettei ole alaan liittyvässä työssä. Kolme ilmoitti olevansa osa-aikaisena palkkatyössä, ja 14 päätoimisena palkkatyössä. Tämän lisäksi kolme vastaajaa ilmoitti toimivansa päätoimisena yrityksessä, jonka omistaa, tai jossa on osakkaana. Lisäksi kahdeksan vastaajaa ilmoitti olevansa alan työharjoittelussa ja 12 vastaajaa mainitsi muun tilanteen, esimerkiksi työskentelyn toisella alalla, freelancer-työt, opiskelemansa alan työtehtävissä toimimisen, mutta ei pelien parissa, joka on alemmassa graafissa erotettu omaksi kohdakseen. Vastaajilta kysyttiin myös oman pelialan yrityksen perustamisesta, jos sellainen on jo perustettu tai on suunnitteilla. Kuusi vastaajaa oli jo perustanut yrityksen joko yksin tai kumppaneiden kanssa. Yrityksen perustamista suunnitteli 40 vastaajaa. Vastaajien mukaan yritystoiminnan motivaatio löytyi muun muassa puhtaasta halusta toimia yrittäjänä (26 vastausta) ja hyvien kumppaneiden löytymisestä (16 vastausta). 15 vastaajaa mainitsi kuitenkin, että vaikeus löytää oman alan töitä työntekijän roolissa ajaa yrittäjän uralle. Muitakin syitä mainittiin, muun muassa halu toimia yksin ja olla oman itsensä pomo, tarve saada tehdä juuri oman näköisiä pelejä, mutta myös pelin julkaisu Steamissa, joka vaatii taakseen yrityksen. Työharjoittelu Suurimmalla osalla opiskelijoista opintoihin kuuluu yksi tai kaksi pakollista työharjoittelua. Yleensä nämä tehdään opintojen loppuvaiheessa, kun pohjatietoja ja -taitoja on ehtinyt hieman karttua koulun penkillä. Vastaajista reilusti yli puolet (76 vastaajaa) oli jo tehnyt vähintään ensimmäisen työharjoittelunsa, siinä missä 53 vastaajaa ei ollut vielä päässyt tutustumaan työharjoitteluun. Seuraaviin kysymyksiin esimerkiksi harjoittelupaikan löytymisen helppoudesta vastasivat ainoastaan ne, jotka olivat jo suorittaneet vähintään yhden harjoittelun. Ensimmäinen työharjoittelupaikka koettiin keskimäärin helpoksi löytää, ja se löytyi usein koulun kautta. Myös omat kontaktit ja verkostoituminen auttoivat, samoin erilaiset verkkosivut, kuten Neogamesin sivut. Koulun kautta oltiin päädytty koulun omien pelistudioiden lisäksi myös talon ulkopuolisiin yrityksiin. Ensimmäinen harjoittelujakso kesti tyypillisimmin 2-3 kuukautta. Harjoittelupaikan löytämisen helppoutta voi tarkastella myös alakohtaisesti: pelisuunnittelijat kokivat löytäneensä harjoittelupaikan hieman helpommin kuin ohjelmoinnin opiskelijat. Toisaalta vastaajien määrä eri aloilta oli hyvin vaihteleva, joten tulokseen näinkin pienillä eroilla voi suhtautua kriittisesti (ks. kaaviot 3 ja 4). Lomakkeessa kysyttiin oliko harjoittelupaikka pelialan yritys vai jokin muu, mutta tähän saatiin myös vastauksena oppilaitoksen omia pelistudioita. Kaikkiaan 14 vastaajaa oli tehnyt harjoittelun koulun studiossa. Tämä selvisi kysymyksellä, jossa pyydettiin täsmentämään yrityksen nimi. Osa vastaajista oli merkinnyt tämän pelialan yritykseksi, osa ei. Päädyimme lisäämään jälkikäteen kolmannen kategorian vastausvaihtoehtoihin, eli valintoina oli “pelialan yritys”, “ei pelialan yritys” ja “koulun oma studio”. Ensimmäisen ja toisen työharjoittelun kesken on havaittavissa pieniä eroja (ks. kaavio 6). Vastaajista selkeä enemmistö pääsi tekemään harjoittelupaikassa oman suuntautumisalan töitä, mutta toista harjoittelua tekevät saivat niitä ensimmäistä paremmin: ensimmäisessä harjoittelussa olleista 16% oli saanut oman alan töitä vain vähän tai ei lainkaan, kun taas toisessa harjoittelussa olleilla ei kenelläkään tullut tällaista tilannetta vastaan. Myös ohjausta tarjottiin hieman enemmän ensimmäistä harjoittelua suorittaville. Silti hälyttävää on, että lähes puolet molemmista vastaajaryhmistä koki saaneensa aivan liian vähän ohjausta työhönsä (vähän tai ei lainkaan) (ks. kaavio 7). Työharjoittelun hyödyt Harjoittelun hyödyllisyys jakoi vastaajia. Heitä pyydettiin arvioimaan harjoittelun hyödyllisyyttä sekä oman oppimisen että työn saannin kannalta, joista ensimmäinen koettiin huomattavasti hyödyllisemmäksi. 59% arvioi oppineensa paljon työharjoittelussa, ja noin 34% jonkin verran. Prosentuaaliset erot ensimmäisen ja toisen harjoittelun tehneiden välillä olivat pieniä. Työn saannin kannalta hyödyt jäivät selvästi pienemmiksi: paljon arvioi hyötyneensä 30% vastaajista, 36% jonkin verran ja hyvin vähän tai ei lainkaan 20%. Tässä koettiin jonkin verran eroavaisuuksia, sillä 27% arvioi “paljon” ensimmäisen harjoittelun jälkeen, ja 36% toisen harjoittelun jälkeen. Vuonna 2018 toteutetuissa pelialan ammattilaishaastatteluissa todettiin, että ideaalisti työharjoittelu johtaa työsuhteeseen. Käytännössä näin ei näytä olevan ainakaan opiskelijanäkökulmasta: yli puolet ei ollut saamassa töitä samasta yrityksestä harjoittelun jälkeen. Toisen harjoittelun jälkeen mahdollisuus täysipäiväiseen työhön kuitenkin kasvoi verrattuna ensimmäisen harjoittelun suorittaneisiin: noin kolmasosalle tarjoutui mahdollisuus sataprosenttiseen työaikaan harjoittelun jälkeen. Ensimmäisen harjoittelun suorittaneille sen sijaan tarjottiin hieman useammin mahdollisuus osa-aikaisuuteen tai satunnaiseen keikkatyöhön. Tämä jako lienee looginen huomioiden harjoitteluvaiheissa jäljellä olevan opiskeluajan, joka toista harjoittelua suorittavilla on oletetusti lyhyempi. (ks. kaavio 8) Toinen työharjoittelu Kyselyssä kysyttiin myös toisesta työharjoittelusta, jos vastaaja oli sellaisen tehnyt. Kaikista vastaajista 40 oli suorittanut myös toisen työharjoittelun. Verrattuna ensimmäiseen toinen harjoittelupaikka oli hiukan helpompi löytää. Vastaajat itse perustelivat helppoutta muun muassa sillä, että harjoittelupaikka oli sama kuin edellisellä kerralla. Vaikeaksi maininneet puolestaan kertoivat vaikeuden johtuneen esimerkiksi siitä, että edellinen harjoittelu oli tehty koululla, mutta tällä kertaa he halusivat pelialan yritykseen. Toisen harjoittelujakson kesto oli tyypillisesti sama kuin ensimmäisen eli noin 2-3 kuukautta. Työnhaku Kyselyssä tiedusteltiin opiskelijoiden ja alumnien työnhakuun liittyviä tietoja. Peliyrityksistä on hakenut töitä yhteensä 77 vastaajaa, joista 57 on hakenut opiskelemaansa alaan liittyviä töitä ja 20 eri alaan liittyviä töitä. 58 vastaajaa ei ole hakenut vielä töitä lainkaan. Pieni osa (seitsemän vastaajaa) on myös saanut töitä hakematta. Odotusten mukaisesti työnhaku lisääntyy opiskeluvuosien myötä; 3-5 vuoden opiskelijoista lähes puolet on hakenut oman alan töitä, kun taas 1-2 vuoden opiskelijoista vain hieman yli neljäsosa on aktivoitunut työnhaun saralla (ks. kaavio 9). Työnhaku on tapahtunut melko perinteisin keinoin (ks. kaavio 10): suurin osa eli noin kolme neljäsosaa on vastannut työpaikkailmoituksiin tai lähettänyt avoimia hakemuksia. Hieman alle puolet vastaajista on kontaktoinut suoraan tuttuja alan yrityksissä, ja vielä pienempi osa on osallistunut alan rekry- tai verkostoitumistilaisuuksiin. Lisäksi muutama muu työllistymistapa mainittiin, kuten mahdollisuus jatkaa suoraan kolmannen harjoittelun jälkeen työsuhteessa. Melkein kaksi kolmasosaa kysymykseen vastanneista (n=75) oli lähettänyt alle kuusi hakemusta pelialan työtehtäviin. 6-15 hakemusta kertoi lähettäneensä 18 vastaajaa, ja 16 hakemusta tai enemmän kymmenen vastaajaa. Kaksi kolmasosaa vastasi myös saaneensa kutsun haastatteluun tai tapaamiseen harvoin tai ei lainkaan. Silloin tällöin haastattelukutsuja oli kuitenkin saapunut viidelletoista vastaajalle, ja 12 oli saanut kutsun usein tai hyvin usein. Pieni osa vastanneista oli myös hakenut (27 kpl) muihin kuin pelialan tehtäviin, ja 15 vastaajaa oli myös työllistynyt näihin tehtäviin, jotka sisälsivät muun muassa myyjän, IT-tuen, elintarviketeollisuuden ja tapahtumatuotannon tehtäviä. Muutama vastaaja oli omaa alaa sivuavissa töissä, mutta ei pelinkehityksen parissa. Oman alan työnsaantiin junioritasolla vastaajat suhtautuivat pääosin negatiivisesti: 87% prosenttia arvioi työnsaannin vaikeaksi tai melko vaikeaksi. Vahvuudet ja heikkoudet työnhaussa Vastaajia pyydettiin myös arvioimaan omia vahvuuksia ja heikkouksia työnhaussa. Valintojen määrää ei lomakkeessa rajoitettu, eli vastaajan oli mahdollista ruksia kaikki annetut vaihtoehdot, sekä nimetä lisäksi omin sanoin muita vahvuuksia tai heikkouksia. Vahvuuksien top 4:ssä selkeä voittaja oli motivaatio, jonka arvioi vahvuudekseen lähes kaikki vastaajat (97%). Toisena vahvuutena pidettiin harrastuneisuutta, ja hieman alle puolet valitsi myös portfolion ja itseilmaisun taidot. Työpaikan jo löytäneet arvioivat lisäksi työnsaannissa auttaneen muun muassa onnen, hyvän maineen, aiemmat opinnot ja innovatiivisuuden. Heikkouksien eniten valittu piikki löytyi aiemmasta työkokemuksesta, joka oli 81% mielestä suurin työnhaun hidaste. Hieman yli puolet oli myös sitä mieltä, että kontaktit, verkostot ja julkaistut pelit kuuluivat omiin heikkouksiin. Muita mainintoja sai lisäksi sosiaalisten tilanteiden jännitys, itsevarmuuden puute, oppimishäiriö, ja se että erinäisistä syistä ei jaksa täyttää aktiivisesti kymmeniä työhakemuksia. Ristiintaulukointia Kiinnostavaa vertailua vastauksista sai muun muassa selvittämällä miten vahvuudet ja heikkoudet korreloivat työnhakuun haastattelukutsujen muodossa (ks. kaavio 12). Eli karkeasti arvioiden tietyt piirteet ja taustat voivat joko edesauttaa tai hidastaa työhaastatteluvaiheeseen pääsemistä. Hyvin usein tai melko usein haastatteluun tuli kutsu henkilöille, jotka olivat arvioineet hyvän itseilmaisun vahvuudekseen. Vastaukset eivät sitä kerro, mutta voisi päätellä, että kyseiset henkilöt osaavat myydä itsensä ja osaamisensa paremmin. Pelialan ammattilaisten haastatteluissa kommunikaatiotaidot olivat toivelistalla korkealla, joten ehkä tämäkin voi selittää näiden kahden taidon kohtaamista. Myös kontaktit ja verkostot koettuna vahvuutena edesauttoivat haastattelukutsun saamista. Motivaatio, jonka lähes kaikki olivat arvioineet vahvuudekseen, ei sen sijaan välttämättä taannut haastattelukutsua. Moni motivoitunut työnhakija oli saanut kutsun lähes yhtä usein “melko usein /hyvin usein” ja “harvoin tai ei lainkaan”. Harrastuneisuus, joka oli vahvuuksissa toisena, ei myöskään korreloi positiivisten haastatteluvastausten kanssa. Itsearvio omista heikkouksista työnhaussa ei tuo varsinaisesti mitään uutta tuloksiin, vaan noudattelee pitkälti vahvuuksien linjaa käänteisesti. Kontaktit ja verkostot koettuna vahvuutena suhteessa haastattelukutsujen saamiseen sai vahvistusta tästä vertailusta (ks. kaavio 13). Puolet niistä vastaajista, jotka olivat kontaktoineet suoraan tuttuja alan yrityksissä, saivat kutsun tapaamiseen tai haastatteluun hyvin usein, melko usein tai silloin tällöin. Prosentti oli parhaimmasta päästä suhteessa muihin työnhaun tapoihin. Avoimien hakemusten lähettäminen sen sijaan tuotti huonoimman tuloksen. Hyvin usein ja melko usein haastattelukutsuja saaneita yhdisti myös se, että he olivat loppuvaiheen opiskelijoita, työharjoittelu(t) oli tehty useimmiten pelialan yrityksessä ja omiksi vahvuuksiksi oli arvioitu itseilmaisun taidot ja portfolio. Ammattilaishaastatteluissa usein esille nousseet toiveet työnhakijoiden osaamisesta ja kokemuksesta liittyivät julkaistuihin peleihin, harrastuneisuuteen, tiimityö- ja kommunikointitaitoihin, motivaatioon, oppimiskykyyn, portfolioon ja perustaitojen hallintaan. Kaikkia näitä ei kysytty opiskelijakyselyn vahvuudet-arvioissa, mutta yhteneväisistä vaihtoehdoista löytyi sekä vahvistavia että eriäviä tuloksia. Portfolion ja julkaistut pelit vahvuudekseen maininneet saivat melko hyvin haastattelukutsuja, mutta harrastuneisuus ja motivaatio eivät taanneet pääsyä tapaamiseen. Saattaa myös olla, että ammattilaiset ja opiskelijat käsittävät termit eri tavoin. Opiskelijoilta kysytty itseilmaisun taidot voidaan käsittää liittyvän vahvasti kommunikaatiotaitoihin. Tällä vahvuudella oli suurin korrelaatio saatuihin haastattelukutsuihin. Sen sijaan ammattilaiset eivät maininneet verkostoja ja hyviä kontakteja apuna työnhaussa. Heidän suuntaansa niiden tarve tai puute ei välttämättä näy samalla tavoin kuin hakijan suuntaan. Vastaajista vain pieni osa (n=14) työskenteli päätoimisena palkkatyössä opiskelemaansa alaan liittyvissä tehtävissä. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että heistä yhdeksän oli suorittanut työharjoittelun pelialan yrityksessä. Näillä onnekkailla työharjoittelu oli myös johtanut työsuhteeseen. Kokonaismäärän ollessa kuitenkin näin pieni, ei tuloksista voi vetää yleispäteviä johtopäätöksiä. Liite: linkki kyselylomakkeeseen (Google Drive). -- Juttu on alunperin julkaistu Osaamisen pelimerkit -hankkeen sivulla 2.9.2019.
Virtual Writers’ Room nuorten käsikirjoittajien tukena
Virtual Writers´Room -hankkeen tavoitteena on kouluttaa nuoria, vaikeassa työllistymistilanteessa olevia käsikirjoittajia työskentelemään käsikirjoitusryhmissä. Tämä uudenlainen koulutus antaa 6Aika-kaupunkien (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu) nuorille käsikirjoittajille mahdollisuuden kehittää ryhmä- ja sarjakirjoittamisen osaamista sekä digitaalisten työvälineiden käyttöä. Kaksivuotisen hankkeen aikana kehitettävällä Virtual Writers´ Room -metodilla voidaan siirtää perinteinen writers´ room virtuaaliseen tilaan ja näin mahdollistetaan käsikirjoitusryhmän työskentely pitkienkin etäisyyksin päästä. Lisäksi hankkeessa järjestetään Master Class –tapahtumia, joissa nostetaan esille sarja- ja ryhmäkirjoittamisen ajankohtaisia teemoja. Tapahtumissa kohtaavat käsikirjoittajat, tuotantoyhtiöt, rahoittajat ja alan oppilaitokset. Virtual Writers’ Roomin blogista voi kurkistaa viimeisimpään Master Class -tilaisuuteen, joka pidettiin torstaina 5.9.2019 osana Helsinki Script -seminaarin työpajapäivää. Tilaisuudessa pääkirjoittaja Laura Suhonen ja jaksokirjoittaja Joona Kivirinta avasivat Koukussa-rikosdraaman synty- ja käsikirjoitusprosesseja sekä writers’ room -työskentelyä. Virtual Writers´ Room -hanke on Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Tampereen Ammattikorkeakoulun yhteishanke, yhteistyökumppanit Yle Draama ja Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry tuovat hankkeeseen oman osaamisensa, ammattitaitonsa ja näkemyksensä alan tulevaisuudesta. Kiinnostuitko hakemaan koulutukseen? Vuoden 2020 koulutushaku on auki 21.10.2019 saakka. Haluatko tiedustella hankkeesta? Ota yhteys: Timo Lehti lehtori VWR-hankkeen projektipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulu Sähköposti: etunimi.h.sukunimi@metropolia.fi Puhelin: 040 621 5841 tai Jussi Linkola projektipäällikkö VWR-hankkeen koordinaattori–tiedottaja Metropolia Ammattikorkeakoulu Sähköposti: etunimi.sukunimi@metropolia.fi Puhelin: 040 184 2448 -- Tikissä-blogin projektiesittelyt ovat toimittamatonta aineistoa.
Mentorointi on oiva mahdollisuus
Mentorointi on vuorovaikutukseen ja luottamuksellisiin keskusteluihin pohjautuva epämuodollinen menetelmä, jolla tietoa ja osaamista välittyy kokeneemmalta osapuolelta kokemattomammalle. Mentorointia voidaan soveltaa monenlaisiin tarpeisiin. Ammattikorkeakoulun opiskelijoille suunnatussa mentorointiohjelmassa tavoitteena on oman osaamisen ja työelämävalmiuksien tunnistaminen, vaihtoehtoisten urapolkujen hahmottaminen sekä tutkinto-ohjelmassa opitun soveltaminen uusiin ja muuttuviin ammatillisiin konteksteihin. Oiva-mentorointimallissa opiskelijat pääsevät osallistumaan mentoreiden ohjaamiin ryhmämentorointityöpajoihin, mentoreiden yksilötapaamisiin sekä ohjattuihin vertaismentorointikeskusteluihin. Tulevaisuusajattelu, mahdollisuusajattelu ja opiskelijoiden mentorointiin suuntautuvan mielenmaiseman kehittäminen ovat mallin keskiössä. Oiva-hankkeen podcastissa kulttuurituotannon lehtori ja Oiva-mentorointimallin kehittäjä Johanna Wartio keskustelee vertaismentorointia tutkimusvälineenä käyttäneen musiikin tohtori Susanna Mesiän kanssa mentoroinnin ja ammatillisen dialogin mahdollisuuksista. Mentoroinnin sisällön yhteiskehittely on ollut opiskelijoille merkittävä osallistava vaikuttamisen muoto. Podcastissa keskustellaan myös vaikuttamisen ja motivaation merkityksestä aikuispedagogiikassa. Podcastin on toimittanut ja tuottanut lehtori Johanna Wartio. Lähteet Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P. (toim.) 2010. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro. Haapakorpi A., Onnismaa J. 2014. Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 41/2014. Mesiä, S. 2019. Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Sibelius-Akatemia. Väitös. Sillanpää, P. 2015. Opiskelijoiden vertaisryhmämentorointi Oulun ammattikorkeakoulun journalismikoulutuksessa. Lapin yliopisto. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Rovaniemi. Hakupäivä 19.6.2019. Kirjoittajat Johanna Wartio työskentelee kulttuurituotannon lehtorina sekä asiantuntija ja tutkijalehtorina Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on valmistunut vuonna 2006 Royal Holloway University of London yliopistosta taiteen maisteriksi ja suorittanut vuonna 2008 National Film and Television Schoolista käsikirjoituskehittäjän korkean-asteen jatkotutkinnon. Hän toimii myös Voimaa elokuvasta - yhteisöllinen elokuvaklubi hankkeen projektipäällikkönä ja Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymän Osallisuus ja yhteisöllisyys-työryhmän asiantuntijana. Susanna Mesiä työskentelee musiikin lehtorina sekä asiantuntijalehtorina Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on väitellyt toukokuussa 2019 Sibelius-Akatemiasta musiikin tohtoriksi tutkimuksellaan Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Mesiän aiempi artikkeli löytyy Laulupedagogit ry:n Laulupedagogi 2015-2016 julkaisusta. Oiva - oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, jossa kehitetään ammattikorkeakoulujen osaamista ja edistetään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria. Hankkeen (1.4.2018–31.12.2020) päätoteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu, jossa vastuuyksikkönä toimii musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina ovat Turun ammattikorkeakoulu (teatteri-ilmaisun ohjaajat), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (kulttuurituottajat), Hämeen ammattikorkeakoulu (ympäristösuunnittelijat) sekä Lapin ammattikorkeakoulu (liikunnanohjaajat). Hankkeen etenemiseen, muihin toimenpiteisiin ja tuloksiin voit tutustua hankkeen kotisivuilla.
Varmuutta työelämään Australian opeilla
Onko opiskelija valmis työelämään valmistuessaan ammattikorkeakoulusta? Tunnistaako hän omaa osaamistaan ja vahvuuksiaan ja näkeekö hän niiden luomia mahdollisuuksia työelämässä laajemminkin? Millä välineillä voisimme auttaa opiskelijaa jo opintojen aikana ymmärtämään paremmin oman potentiaalinsa? Perthissä Australian länsirannikolla Curtin Universityssä on otetty käyttöön Employability –malli. Sen kehittäjä, professori Dawn Bennett kertoo, että malli keskittyy kognitiivisen reflektion kautta opiskelijan kykyyn löytää, luoda ja ylläpitää mielekästä työtä koko työuran ajan. Tarkoituksena on aktivoida opiskelijat huomaamaan heidän oman kognitiivisen ja sosiaalisen kyvykkyytensä ja ammatillisuutensa luomia mahdollisuuksia työelämässä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Malli ei ole perinteinen työllistymiseen tähtäävä toimenpide, jossa opiskelijalle pyritään tarjoamaan tietyn ammatin tai työnantajan vaatimat tiedot ja taidot. Se ei myöskään ole tyypillinen oppilaitoksen määrittelemien geneeristen taitojen mittaamiseen tähtäävä itsearviointilomake. Sen sijaan Employability-malli pyrkii aktivoimaan opiskelijan omaa metakognitiivista ajattelua hänen omista lähtökohdistaan. Tämän prosessin myös toivotaan jatkuvan ja kehittyvän yksilön mukana elämän eri osa-alueilla koulutuksen jälkeenkin. Käytännössä malli on verkkosovellus, jossa opiskelija voi vastaamalla erilaisiin kysymyksiin ja tekemällä tehtäviä tehdä näkyväksi omia asenteitaan sekä kykyään kriittiseen reflektioon ja luoviin ratkaisuihin. Malli perustuu siis opiskelijan omaan ajatteluun, ei ulkopuoliseen palautteeseen kuten opettajan arviointiin. Käyttö aloitetaan tekemällä henkilökohtainen profiili vastaamalla kuutta osa-aluetta käsitteleviin kysymyksiin. Sen tekeminen vie noin 20-30 minuuttia. Verkkosovellus tekee vastausten perusteella polaarikuvion ja antaa vinkkejä eri osa-alueiden pohtimiseen edelleen. Sovellus myös tallentaa vastaajan tulokset, mikä mahdollistaa myös ajattelun kehittymisen seuraamisen opintojen aikana. Saman henkilön vastaukset ovat yhdistettävissä keskenään, mutta ne pysyvät anonyymeina. Alusta sisältää lisäksi laajan aineiston sekä opiskelijoille että opettajille, jota voidaan hyödyntää opintojen sisältöjen ja Employability –ajattelun yhdistämisessä. Oiva-hanke on tarjonnut minulle mahdollisuuden pohtia näitä tärkeitä kysymyksiä ja etsiä erilaisia välineitä opiskelijan itsetuntemuksen parantamiseksi. Vierailin Curtin Universityssä heinäkuussa. Tapasin professori Dawn Bennettin (kuvassa vasemmalla) lisäksi lehtori Claire Morrisbyn, joka käyttää sovellusta sairaanhoidon perusopintojen opetuksessa. Mallin käyttö on professori Bennettin mukaan levinnyt myös kulttuurialojen ja insinöörien koulutukseen. Mallilla on Curtin University:ssä tällä hetkellä tuhansia käyttäjiä. Kokemukset mallin käytöstä ovat olleet pääasiassa positiivisia. Erityisesti opiskelijapalaute on ollut kiittävää. Tiukkojen aikataulujen ja resurssien vuoksi osa opettajista on kokenut vaikeaksi löytää sopivia yhtymäkohtia mallin liittämiseksi omaan opetukseen, mutta yhteisellä ideoinnilla niitä on kuitenkin löytynyt ja kaikki osapuolet ovat huomanneet mallin mahdollisuudet ja positiiviset tulokset. Oiva-hanke pohtii opiskelijan kykyä ja mahdollisuuksia oman osaamisensa tunnistamiseen ja soveltamiseen uusissa ammattikonteksteissa. Tavoite on kouluttaa osaajia, “joilla on mahdollisuus ja potentiaali rakentaa itselleen toimiva oman elämän strategia, kyky ennakoida erilaisia ammatillisia työelämän tilanteita sekä ketterä valmius sopeutua muutoksiin.” Tehtäväni Oiva-hankkeessa on kääntää ja soveltaa osia Employability-verkkosovelluksesta suomalaiseen koulutukseen ja yhteiskuntaan. Käännöstyö on vienyt minut suoraan mallin ytimeen: miten kääntää sana joka suomeksi virallisesti kääntyy sanoiksi ’työmarkkinakelpoisuus’ tai ’työllistettävyys’? Nehän eivät alkuunkaan kuvaa tämän mallin tavoitteita! Olisiko kyseessä yksilön asenne työelämään? Vai yksilön kyky nähdä mahdollisuuksia? Tai kenties employability onkin ajatusmalli omasta osaamisesta elämän eri osa-alueilla? Näiden ajatusten keskellä lähden valmistelemaan mallin ensimmäisen vaiheen pilotoimista musiikin tutkinnossa keväällä 2019. Kirjoittaja Susanna Mesiä on Metropolian musiikin tutkinnon lehtori, joka viimeistelee väitöskirjaansa ja musisoi aina kun voi. Lähteet: Bennett, D. (in press, 2018). Developing employABILITY thinking across higher education. Canberra: Australian Government Department of Education and Training. Bennett, D. (2016). Developing employability in higher education music. Arts & Humanities in Higher Education, vol. 15(3–4), 386–413. Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa. (2018). Hankesuunnitelma. Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.