Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: SafeOnStage

Purkkavirityksistä yhdenmukaisiin turvallisuustaitoihin – näyttämötyöturvallisuus läpäisee koko organisaation
http://Sakkeleita.
23.3.2022
Tero Aalto & Essi Santala

Esitystekniikan alalla on tunnistettu tarve kehittää työelämälähtöistä työturvallisuuden koulutusmallia. Aiemmissa blogikirjoituksissa olemme käsitelleet alan lähtökohtia, joista esimerkiksi käyvät ilmi pitkät informaalin koulutuksen perinteet eli mestari-kisälli toimintatavat ja formaalin koulutuksen puute. Tässä blogimerkinnässä esittelemme näyttämöympäristön työturvallisuuden neliportaisen koulutusmallin rakennetta ja pohdimme mallin syntyä. 1. Vastuu Työkulttuurin kehittämisessä eli muutoksessa keskeisessä asemassa on johdon ja esihenkilöiden tarjoama tuki toiminnan kehittämiselle. Sen lisäksi, että heitä epäilemättä kiinnostaa hoitaa työnsä niin, että mahdollisimman moni alainen tuntee työnsä mielekkääksi ja selviää ehjin mielin ja nahoin kotiin työpäivän päätteeksi, heidän harteillaan painaa myös laillinen vastuu. Esitystekniikan parissa työskentelevät esihenkilöt ovat usein alalla pidempään työskennelleitä, tyypillisesti tekijäpuolelta asemaansa jossain vaiheessa nousseita. Heillä ei välttämättä ole taustallaan esihenkilötaitojen koulutusta. [1] Työturvallisuudessa vastuut on määritelty lakisääteisesti [2]. Koulutusmallimme ensimmäisessä osassa nämä alaspesifiset vastuut avataan organisaatiokohtaisesti vastuutehtävissä toimiville. Käytännössä se tarkoittaa teknis-taiteellisen toimintaympäristön toiminnan ja prosessien aukikirjaamista turvallisuuden näkökulmasta ja johdon sitouttamista muutokseen. Koulutusmallin ensimmäisen osan työpajaan osallistuu ensin johto, jonka jälkeen esihenkilöt liittyvät mukaan. Lopuksi tuloksia pohditaan yhdessä ja muodostetaan suunnitelma jatkosta. 2. Osaaminen Esihenkilöiden tulee tietää vastuunsa koko organisaation näkökulmasta, mutta samalla heidän osaamisensa (kompetenssi) tulee varmistaa. Osaamisen varmistaminen ja koko organisaation käytäntöjen linjaustarpeiden selvittäminen ovat koulutusmallin toinen osa. Esitysteknisessä toimintaympäristössä työntekijälle kasautuu paljon vastuuta ja työtehtävät ovat itseohjautuvia. Itseohjautuvuus, kaikessa trendikkyydessään, ei välttämättä ole työturvallisuusmielessä hyvä asia. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi värikkäinä ripustusratkaisuina: yksittäisen lampun, kaiuttimen tai lavasteen ripustaminen voi olla toteutukseltaan työntekijästä riippuen hyvin erilainen. Tämä luo epäselvyyttä oikeasta työtavasta ja valittuja ratkaisuja voi olla vaikea tarkistaa, jolloin riskien määrä kasvaa ja niiden hallinta tulee vaikeammaksi. Pahimmillaan keskenään erilaiset työtavat voivat aiheuttaa odottamattoman vaaran. Alalta ovat puuttuneet työohjeet. Toisissa toimintaympäristöissä käytännöistä linjaamista voitaisiin kutsua standardoinniksi tai laadunvalvonnaksi. Havaintojemme mukaan alallamme tämän osa-alueen kehittämisessä on paljon työtä. Osaamisen varmistaminen on mallissamme keskiössä. Tämä vaatii kartoitusta, sillä on turha opettaa ihmisiä pukemaan turvakenkiä jalkaan, jos ne ovat jo jalassa. Hankkeen tuottamien tarkistuslistojen avulla toteutetun osaamiskartoituksen jälkeen esihenkilöt tietävät vastuunsa ja osaavat työturvallisuuden keskeiset kompetenssit. He ovat myös valmiita viemään kompetensseja eteenpäin alaisilleen. Tässä työssä auttaa esitysteknisen työturvallisuuden työnopastuksen tarkistuslista. 3. Aktivointi Esitystekninen esihenkilötyö on pohjimmiltaan asiantuntijatyötä. Asiantuntijaorganisaatiossa esihenkilön työhön kuuluu mahdollistaa alaistensa töiden tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla [3]. Sen tähden esihenkilöiden rooli työntekijöiden työturvallisuusajattelun aktivoinnissa ja ylläpitämisessä on avainasemassa. Konkreettisesti työturvallisuus näkyy käytännön työssä tekijöiden tekemänä. Keikoilla eli tapahtumaympäristöissä toteutus rakennetaan tyhjään tilaan. Teatterissa jokainen näytelmä on uniikki. Teollisuudessa tätä toimintaa kutsuttaisiin pilotoinniksi tai innovoinniksi, meille tutumpia termejä ovat roudaaminen ja improvisointi. Näissä työtavoissa ei ole meille mitään uutta ja pyörä keksitään aina uudelleen. Se on myös vetovoima ja hyvinvointitekijä, olemme jatkuvasti uusien tilanteiden edessä. Valitettavasti innovointi ja pilottiratkaisut koskevat liian usein myös työturvallisuutta. Kirjaimellisesti kyseessä ovat purkkaviritykset ja kengännauharatkaisut. Harvan teknologiayrityksen lopputuote pysyy kasassa kikkapannalla tai jeesusteipillä, kun taas meille tällaiset keinot ovat olleet hektisessä työympäristössä luontevia. Tämä on johtanut pitkällä aikavälillä alan yhtenäisen työturvallisuuskulttuurin puutteeseen. Kuten näytelmällä tai rock-konsertilla, työllämme on aina alku ja loppu, toisin sanoen ne ovat projekteja. Sen sijaan työturvallisuus on prosessi ja prosessi ei ole koskaan valmis. Lähtökohtaisesti työturvallisuuskoulutuksen mallin tulee pohjautua työntekijän tapaan toteuttaa turvallisuutta käytännössä. Ongelma on ollut, että itseohjautuvuus on kohdistunut lopputuotteeseen, ei prosessin hiomiseen, jolla lopputuote saadaan aikaiseksi. Ikävimmillään tämä johtaa tilanteeseen, jossa esirippu kyllä nousee, mutta sen takana ja edessä olevat ovat jatkuvassa vaarassa. Koulutusmallin aktivointiosa pureutuu tähän problematiikkaan ja pohjautuu vuorovaikutteiseen prosessiin työturvallisuuden kehittämiseksi. Vuorovaikutteisuus työtapojen linjaamisessa tai standardoinnissa läpi organisaation edellyttää työntekijöiltä alaistaitoja. Silvennoinen ja Kauppinen [4] määrittelevät alaistaidot kaikkien työntekijöiden kyvyksi toimia yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa heitä auttaen, vapaaehtoisia työtehtäviä hoitaen, välttämällä turhia konflikteja, ilmaisemalla oman mielipiteensä rakentavalla tavalla esihenkilöilleen ja muille työntekijöille, rakentaen sitä kautta työyhteisön tuloksellisuutta ja hyvinvointia. Aktivointi on mahdollista vain silloin, kun työntekijät ovat motivoituneita ylläpitämään ja kehittämään työturvallisuutta ja kun samanaikaisesti esihenkilöllä on aito halu kehittää työyhteisöä ja sen työturvallisuutta. Joissan työyhteisöissä tämä edellyttää lisäksi pahimpien osaamisvajeiden paikkaamista. 4. Perehdyttäminen Uuden työntekijän tulo työyhteisöön on aina ponnistus paitsi uudelle työntekijälle itselleen niin myös koko työyhteisölle. Työyhteisöstä tulee nimetä uudelle työntekijälle asiantunteva perehdyttäjä, jonka vastuulla on käydä läpi työntekijän työhön kuuluvat tehtävät, niin että hänellä on mahdollisuus suoriutua niistä. Samaan perehdytysvaiheeseen kuuluu olennaisena osana kyseisen työympäristön työturvallisuuskäytänteisiin perehdyttäminen. Jokaiseen työyhteisöön liittyy tiettyjä toimintatapoja, jotka tulee perehdyttää keskitetysti jo työsuhteen alussa, jolloin työtehtävien suorittaminen selkeytyy. Uusien työntekijöiden mukana taloon on myös mahdollista kulkeutua uusia toimintatapoja ja muissa toimintaympäristöissä hyväksi havaittuja käytäntöjä. Jotta toimintaa voidaan päivittää, tulee toimintaan perehdyttävien ammattilaisten olla avoinna uusien työntekijöiden kysymyksille ja kyseenalaistuksille. Sen lisäksi, että kerrotaan miten on aina tehty, on tärkeää myös udella, miten uusi työntekijä tekisi jonkin asian paremmin. Koulutusmallin neljäs osa on tarkoitettu mallin muut osat jo läpikäyneeseen työyhteisöön tulevalle uudelle työtekijälle ja hänen saattamisekseen samalle osaamisen tasolle muiden kanssa. Perehdyttäminen tapahtuu perinteisesti usein muiden tekemistä seuraamalla, mutta mallimme ehdottaa aktiivista osaamista varmentavaa otetta perehdyttämisen osaksi. Koulutusmallin pilotointi hanketyössä SafeOnStage -hankkeessa kehitettiin esitysteknistä työturvallisuutta yhteensä yhdeksän pilottiorganisaation ja European Theatre Technicians Education ETTE-materiaalin voimin. Näyttämötyöturvallisuuden koulutusta pilotoitaessa tapahtui kaksi sisällön kannalta merkittävää oivallusta: Esitysteknisellä alalla toimivat ihmiset eivät tunne kaikkia vastuitaan. Yksittäisten toimijoiden työturvallisuuden osaaminen vaihtelee laidasta laitaan työturvallisuuden osa-alueesta riippuen. Tietyt osaamisalueet ovat erittäin hyvin hallussa, kun taas toisaalla työturvallisuusosaamisessa on tyhjiä aukkoja. Vastaavat kehittämiskohteet näkyivät myös organisaatioiden välillä: osa työturvallisuusosaamisen osa-alueista oli pitkälle mietittyjä ja toteutettuja, kun taas osa oli unohtunut kokonaan. Havaitsimme työturvallisuuden läpäisevän tavalla tai toisella koko organisaation aina johdosta ruohonjuuritason tekijöihin saakka. Ymmärsimme myös, että organisaation eri tasoilla toimivat tarvitsevat eri tyyppistä koulutusta asemansa huomioon ottaen. Kuvassa kehittämämme neliportaisen esitysteknisen työturvallisuuden koulutuksen malli. Työturvallisuuden kehittämisen prosessi jatkuu SafeOnStage-hankkeen luoman koulutusmallin mukaisesti työyhteisö pystyy yhdessä vierailevien kouluttajien avustuksella rakentamaan työturvallisuuttaan vaihe vaiheelta eteenpäin. Tuon työn tukena toimivat hankkeen tuottamat tarkistuslistat. Ne ovat tarjolla vapaasti kaikkien käyttöön hankkeen sivuilla, olipa organisaatio mallin mukaisella koulutuspolulla tai ei. Tarkistuslistojen avulla organisaatio voi myös itsenäisesti kartoittaa omaa osaamistaan ja osaamisvajeitaan. Osaamisvajeiden paikkaamiseen hanke on kouluttanut työturvallisuuskouluttajia sekä tuottanut ETTE-kirjasta päivitetyn version. Jos organisaationne on kiinnostunut koulutusmallin mukaisesta työturvallisuuden kehittämisestä tai jos tarkistuslistojamme läpikäytyänne olette jo havainneet selkeän osaamisvajeen, joka kaipaa täydentävää koulutusta ja ajatustenvaihtoa niin olkaa yhteydessä Metropolian esitys- ja teatteritekniikan koulutusohjelman henkilökuntaan. Kirjoittajat Tero Aalto on Metropoliassa SafeOnStage-hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja. Essi Santala toimi hankkeessa kouluttajana. Hän on koulutukseltaan mm. teatteritaiteen maisteri ja työskentelee freelancer valosuunnittelijana sekä alan koulutustehtävissä. Lähteet Janatuinen, Ella 2021. Esihenkilötyön haasteet ja vaikutukset esitystekniikassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö (theseus.fi). Työturvallisuuslaki. (finlex.fi) Salminen, Jari 2021. Mikä on esimiehen rooli asiantuntijaorganisaatiossa? (brik.fi) Silvennoinen, Markku; Kauppinen, Risto 2007. Kehity alaisena - onnistuneet alaistaidot käytännössä. Tammi. SafeOnStage-hanke SafeOnStage oli Metropolia Ammattikorkeakoulun vuosina 2021-2022 toteuttama hanke, jossa kehitettiin esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan ETTE-turvallisuuskoulutusta ja sen opetusta eteenpäin työelämälähtöisesti. Hankkeen johtavana ajatuksena oli, että jokaisen näyttämöllä, festivaaleilla tai tapahtumassa työskentelevän henkilön on tärkeää osata toimia turvallisesti, ymmärtää turvallisen työskentelyn periaatteet ja tarkastella turvallisuutta kriittisesti. Hankkeen aikana työstimme pilottiorganisaatioissa erilaisia koulutuksia ja niistä saatujen oppien perusteella kehitimme koulutusmallin, jossa jokaisen tason (johto, mestarit/päälliköt tai esihenkilöt ja tekijät) osallistaminen työympäristön työturvallisuuden kehittämiseen on keskeisessä roolissa. Hanke sai rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta.  

Lue lisää

Kohti turvallisempaa tulevaisuutta
11.11.2021
Kiika Sarpola & Tero Aalto

Arjen turvallisuuskeskustelu kilpistyy hyvin usein verrattain pieniin asioihin. Missä tilanteissa pitäisi käyttää kypärää ja tuliko nostettu jaloilla? Suuremmassa kuvassa esitysteknisenkin alan tulevaisuuteen vaikuttavat esimerkiksi kestävän kehityksen kaltaiset megatrendit [1] tai digialustoilla eri alojen läpi hyökyvät #metoo-aallot [2]. Turvallisuus ei rajoitu vain yksittäisiin sääntöihin ja niiden noudattamiseen tai noudattamatta jättämiseen, vaan käsittää myös laajempia näkökulmia.  Toimintaa ohjaavat jo nyt erilaiset trendit ja heikot signaalit, jotka on mahdollista tunnistaa ja nimetä tulevaisuuteen vaikuttavina voimina. Voimat ovat usein vastakkaisia ja toteutuessaan yksittäin ne veisivät tulevaisuutta hyvinkin erilaisiin suuntiin. Organisaatioiden tulee tehdä strategisia päätöksiä nyt. Reagoidaanko havaittuihin ilmiöihin vai luotetaanko kohtaloon. Millaiseksi tulevaisuuden haluttaisiin muodostuvan ja mitä asialle voisi tehdä. Turvallisuus vaatii uudistumista ja uudistamista Toivotunlaisen tulevaisuuden todennäköisyyttä on mahdollista lisätä tulevaisuuteen valmistautumalla ja ennakoinnilla. Yksilö tai organisaatio voi valita miten tulevaisuuden haluaa ottaa vastaan: passiivisesti hyväksymällä muutoksen, reagoimalla tilanteisiin niiden ilmaantuessa, valmistautumalla ennakoitavissa oleviin muutoksiin, toimien luodakseen toivotunlaisen tulevaisuuden tai ennakoivasti yhdistäen kolmea edellä mainittua. [3] Millaiseksi esitysteknisen alan turvallisuuskulttuuri ja alan turvallisuuden tulevaisuus muotoutuu? Alan turvallisuuskulttuuri on verrattain nuorta. Suuri osa nykypäivänä käytössä olevista turvallisuutta parantavista apuvälineistä tai työtavoista on otettu käyttöön vasta 90-luvun lamavuosien jälkeen. Projektien tai teosten työturvallisuuskulttuurit ovat vaihtelevia ja työturvallisuusjohdettuja organisaatioita ei juuri ole: taide pääsee salakavalasti kiilaamaan työturvallisuuden edelle. Ei ihmekään, että taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialalla tapahtuneiden työtapaturmien määrä ei ole ollut vastaavalla tavalla laskeva kuin vaikkapa rakentamisen tai teollisuuden toimialoilla [4]. Esittävien taiteiden turvallisuuskulttuuria tutkineen Floor is Yours! -hankkeen loppuraportti kertoo turvallisuuden kehittämisen tarpeesta. Tutkimuksen vastaajista noin neljännes (27 %) koki hyvin tai melkon usein, ettei voinut toimia niin turvallisesti kuin olisi halunnut ja 45 % arvioi työympäristössä esiintyvän vähintään viikoittain haitta- ja vaaratekijöitä. [5] Taide ei yksinään luo ristipainetta, vaan nykytilaa määrittää myös aivan uudenlainen työvoimatilanne. Vielä kaksi kuukautta sitten Suomessa tapahtumia ei ollut eikä esityksiä esitetty ja ala oli lomautuksien ja työttömyyden kurittama. Koronapandemiarajoituksien poistuminen syöksi alan työvoimapulaan. Alan ennen kokemattoman nopea uudelleen käynnistyminen kriisin jälkeen on vaarana johtaa turvallisuustilanteen heikentymiseen entisestään. Nyt jokaisella alan toimijalla on edessään valinnan mahdollisuus: Jatketaan hommia sormet ristissä ja toivotaan että vielä seuraavakin keikka on mahdollista heittää. Vaihtoehtoisesti on mahdollista tarttua toimeen, ja vaikuttaa turvallisemman tulevaisuuden syntyyn. Maaperä on otollinen, ikinä ennen ei ole esittävän taiteen tilaisuuksissa käynyt niin turvallisuusorientoitunutta yleisöä kuin nyt. Turvallisuus on toiminnan osa-alue, josta on mahdollista säästää tai siihen voi panostaa. Tulevaisuus muuttaa työn tekemistä Esitysteknisen alan toiminta on verrattavissa alustatalouteen: tyypillistä on, että arvoketju muodostuu peräkkäisistä riippuvuussuhteista ja verkostoista. Sekä organisaatiot että työtehtävät organisaatioiden sisällä kytkeytyvät toisiinsa siten että seuraavan vaiheen on toimittava edellisen vaiheen luomissa raameissa. [6] Sen tunnistaminen, että ala toimii alustatalouden tavoin, mahdollistaa turvallisuusajattelun ja turvallisuuden kehittämisen uudelleenohjelmoinnin. Siinä missä muilla aloilla ollaan vasta herätty tunnistamaan työn muuttuvia piirteitä, esitysteknisellä alalla erikoiset työsuhteet ovat olleet arkipäivää aina. Työntekijä ei välttämättä ole sitoutunut vain yhteen työnantajaan ja vaikka olisi, työnteon paikat vaihtelevat usein ja jokainen uusi toteutus on pilotti.  Alan työtavat mukailevat jo nyt “tulevaisuuden työtä”: työntekijän ei tarvitse olla läsnä tehtaassa tai toimistoissa; sen sijaan hänen tulee olla läsnä toisille ihmisille. Verkostomaisessa työympäristössä organisaatio on jatkuvan järjestäytymisen haasteen edessä. Johtamisessa on siirryttävä tarkastelemaan toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. [6] Työ muuttuu vääjäämättä myös esitysteknisellä alalla, eikä sen vaikutuksia turvalliseen tulevaisuuteen voi jättää huomiotta. Alan työ on usein koettu intohimoisesti eikä omalla jaksamisella ole ollut niin väliä kunhan esirippu nousee ajoillaan ja show pyörii. Koronakriisi on kuitenkin havahduttanut huomaamaan ihmiselämän rajallisuuden. Esitystekninen ala ei ole immuuni pohdinnoille työn merkityksellisyydestä. Minkälaiseksi muodostuu esitysteknisen alan työkulttuuri ja vetovoima tulevaisuudessa? Pienin yhteinen nimittäjä: turvallisuusosaaminen Esitysteknisen alan erityislaatuisessa työympäristössä ymmärrys erilaisista toimintaympäristöistä korostuu. Yhteisen osaamispohjan luominen vaatii pienimmän yhteisen nimittäjän löytämistä. Mitkä ovat ne turvallisuuden perusedellytykset, jotka tulee toteutua riippumatta siitä missä työskennellään? Turvallisuuden edistäminen on helppo nähdä joukkuepelinä, jossa kaikkien tavoite on sama: omaisuuden ja ihmisten välttyminen vahingoilta ei koskaan ole merkityksetöntä. Yhteistyön - kuten tulevaisuusajattelunkaan -  ei tulisi rajoittua “neljän seinän sisälle”. Jos muilla aloilla työturvallisuudesta kertovien onnettomuustilastojen suunta on laskeva, onko jotain mitä voisimme hyödyntää näiden alojen osaamisesta ja työturvallisuuden toimintatavoista.  Tulevaisuustutkija Seija Partti vertaa tulevaisuuden työtä kiertotalouteen, jossa tavaroiden tai materiaalien sijaan yrityksissä kiertävätkin tieto, taito ja osaaminen [7]. Keskeiseksi nouseekin osaamisen kasvattaminen. Työturvallisuus on läsnä kaikissa olosuhteissa, mutta on myös varmistettava että kaikki organisaatiossa, jopa ylintä johtoa myöten, ymmärtävät tämän - ja sen jälkeen opettelevat toimimaan turvallisesti. Tulevaisuus ja turvallisuus tehdään nyt Nopeasti ja entistä monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa lienee turha olettaa, että hommat rullaavat jatkossa kuten aina ennenkin. Tulevaisuus ei tässä hetkessä ole vielä olemassa faktoina, joihin voisimme tukeutua päätöksenteossa, mutta tuntemattomaan on silti pystyttävä varautumaan. Nykyhetkestä on mahdollista ammentaa suuntaa: erilaisten tulevaisuutta ennakoivien signaalien suhteen on syytä olla jatkuvasti herkkänä.  Tulevaisuus tehdään nyt, tämän hetken tiedon ja ymmärryksen valossa. Jos tulevaisuuden päättää ottaa vastaan sellaisena kuin se tulee, on ymmärrettävä, että samalla luopuu päätösvallasta sen suhteen millaisena tulevaisuus näyttäytyy. Toinen vaihtoehto on päättää vaikuttaa siihen millaiseksi tulevaisuus muodostuu. Ehkäpä tällöin säästyy jossittelulta, kun tehtyjä valintoja myöhemmin arvioidaan. Olisiko aika pysähtyä miettimään, mikä turvallisuuden osa-alue organisaatiossasi kaipaisi muutosta juuri nyt? Itse aloitimme peilikuvasta. SafeOnStage-hanke kehittää turvallisuuskoulutusta SafeOnStage-hankkeessa kehitetään esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan turvallisuuskoulutusta ja sen opetusta eteenpäin työelämälähtöisesti. Hankkeen tavoitteena on kehittää koulutusmalli, joka mahdollistaa turvallisuuskompetenssien tehokkaan oppimisen osana henkilön työtehtävää ja työyhteisöä. Johtavana ajatuksena on, että jokaisen näyttämöllä, festivaaleilla tai tapahtumassa työskentelevän henkilön on tärkeää osata toimia turvallisesti, ymmärtää turvallisen työskentelyn periaatteet ja tarkastella turvallisuutta kriittisesti. Tavoitteena on yhdenmukaistaa alalla työskentelevien turvallisuustietoja ja -osaamista sekä kehittää yhtenäistä turvallisuuskulttuuria. Kirjoittajat Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun SafeOnStage-hankkeen henkilökuntaa. Tero Aalto on hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja.  Kiika Sarpola työskentelee SafeOnStage-hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Lähteet Sitra 2019. Megatrendit 2020. Pullinen, Jussi 2021. Vapise ay-liike, työväen seuraava vallankumous alkaa Jodelista. Helsingin Sanomat. Viima, Taina 2017. COOP Blog: Foresight and attitudes towards the future. (Avautuu blackswansfsst.wordpress.com) Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat. Tapaturmavakuutuskeskus Visuri, Susanna et al. 2021. Turvallisuusjohtamisen ja -kulttuurin kehittäminen esittävissä taiteissa. Floor is Yours! -hankkeen loppuraportti. Kilpi, Esko 2017. Uusi työ alustatalouden aikakaudella. Sitra. Sommers, Sanna 2021. Nämä viisi ominaisuutta yhdistävät todellisia edelläkävijöitä – ”Olisi kaikkien etu, jos nauraisimme erilaisuudelle vähemmän. Kauppalehti 22.10.2021. Tekstissä on käytetty lisäksi lähteenä SafeOnStage-hankkeen ohjausryhmässä toteutetun tulevaisuustyöpajan tuloksia.

Lue lisää

Huomio tapahtumien turvallisuuteen – jos osaamista riittää
10.6.2021
Tero Aalto & Kiika Sarpola

Onnellisuutesi saattaa olla vaarassa. Koronapandemian kuristuksessa olemme saaneet huomata, että viimeisen reilun vuoden ajan meiltä on puuttunut kollektiivisen kokemuksen mahdollistava taide, tapahtumat ja tilaisuudet. Ne ilmenevät kohtaamispaikkoina, yhdessä elämisen, eläytymisen ja itseilmaisun hetkinä, aikuisten leikkitiloina. Taiteen, tapahtumien ja tilaisuuksien merkitys on laaja: yksinäisyyttä poistava, itsemurhia ehkäisevä, terveyteen ja hyvinvointiin positiivisesti vaikuttava [1]. Tässäkin ajassa näillä onnellisuuttasi lisäävillä välineillä on tekijänsä. Osalta heistä on kuitenkin ollut yli vuoden ajan työt kokonaan kielletty. Osa on siksi jo lähtenyt muihin töihin, ja osa heistä ei enää ikinä tule takaisin tekemään sinua onnelliseksi. Tapahtumateollisuus Suomessa Tapahtumateollisuudeksi on määritelty erilaisten suunniteltujen yksittäisten tai toistuvien tilaisuuksien järjestämiseen liittyvä ammattimainen elinkeinotoiminta, josta syntyy liikevaihtoa. [2] Alalla toimii Suomessa 3 200 yritystä ja se työllistää lähes 200 000 ihmistä. Koronakriisin vuoksi asetetut voimakkaat rajoitukset ja tapahtumien täyskiellot ovat aiheuttaneet tapahtuma-alan yrityksille viimeisen vuoden ajalta keskimäärin 74 % liikevaihdon menetykset. Viime vuonna lomautettuna oli yli 10 000 työntekijää ja kokonaan työllistämättä jäi lähes 140 000. Vuoden 2021 lomautuksia on jouduttu muuttamaan irtisanomisiksi ja satojen yritysten toiminta on ajettu lopullisesti alas. Koronakriisin aiheuttamat kokonaismenetykset toimialalle tulevat olemaan Suomessa vähintään 2,5 miljardia euroa. [3] Vastaavasti Saksassa on arvioitu, että itsensä työllistäjien poistuma koronapandemian seurauksena on alalta noin puolet (50 %). [4] Nämä ovat ihmisiä, joiden työn tarkoitus on mahdollistaa onnellisuutesi. Olipa intohimosi näyttämö festari, teatteri, jalkapallo-ottelu, rallikatsomo, politiikan puhujakoroke, edustaminen oopperassa tai mikä tahansa tapahtuma tai yleisötilaisuus, he ovat osa isoa koneistoa, joka on toteuttamassa tuota läsnä olevaa onnellisuushetkeäsi. Onnellisuutesi voi kuitenkin toteutua vain, jos tuo tilaisuus järjestetään ja koet olevasi siellä turvassa. Yleisön turvallisuus ei toteudu ilman työntekijöiden turvallisuutta Turvallisuus on syystäkin noussut koronan myötä puheenaiheeksi, kun keskustelussa ovat taide, kulttuuri ja tapahtumat. Osoituksena yleisön turvallisuuden asettamisesta etusijalle, esittävien taiteiden toimijat aktivoituivat heti pandemian alussa. He laativat ohjeistuksen ja suosituksen poikkeusajan työskentely- ja esittämisohjeisiin [5]. Ohjeistukset ja alan itsesäätely on toiminut: ”Ammattimaisesti toteutetuissa yleisötilaisuuksissa ei ole viime kesän ja syksyn aikana syntynyt yhtään yleisöjen keskuudessa levinnyttä tartuntaketjua.” [6] Yleisöjen turvallisuus on otettu vakavasti ja siihen on satsattu. Tässä ajassa turvallinen tapahtuma on kuitenkin usein käsitetty kapeasti vain terveys- tai yleisöturvalliseksi tapahtumaksi. Todellisuudessa turvallinen tapahtuma on paljon näitä laajempi kokonaisuus. Yleisön lisäksi työntekijän turvallisuus on taattava. Vain turvallisesti työskentelevät ammattilaiset voivat varmistaa, että tapahtuma tai tilaisuus toteutuu onnistuneesti ja turvallisesti. Tapahtumateollisuus ry on omalla kampanjallaan [7] nostanut keskiöön tapahtumien turvallisen toteuttamisen monipuolisuuden. Heidän lanseeraamansa Check! -merkki listaa 51 turvallisuustoimenpidettä, jotka huomioimalla ja joihin sitoutumalla tapahtuma voi kertoa olevansa ammattimaisesti järjestetty ja turvallinen. Listaan perehtymällä käy myös hyvin äkkiä ilmi, että ammattimaisesti järjestetyt turvalliset tapahtumat ovat puuhastelun sijaan vaativaa monialaista työtä: itseilmaisullinen hömppä on näkyvä osa (silloin kun tapahtumassa on tarkoitus toteuttaa itseilmaisullista hömppää) ja vain hattaranmyyjän työ tuoksuu hattaralle. Tapahtuma-alan työn todellisuus Alan työt ovat pintapuolisesti hyvin tunnistettuja, mutta huonosti tunnettuja. Haastamme tässä kohtaa miettimään omaa toimenkuvaasi ja työaikaasi. Miltä tuntuisi tehdä työsi kuutena päivänä viikossa työajalla kello 10-14 ja 18-22 pimeässä, vaihtaa työntekopaikkaa satoja kilometrejä bussilla jokaisena työpäivänä tai suorittaa se tarkkuuta vaativin tehtävä kymmenien huutavien humalaisten ympäröimänä? Miltä tuntuisi, jos koulutuksesi tehtävääsi olisi alkanut jo kolmevuotiaana ilman mitään takuuta työpaikasta? Esiintyvien taiteilijoiden, kuten muusikkojen tai tanssijoiden on ryhdyttävä kouluttautumaan jo varhain. Äänioperaattorin sekä näyttämöteknikon työt ovat erikoisammattitaitoa vaativia ja tulevaisuuden osaamistarpeita täynnä olevia tehtäviä. Esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikan ammattilaisista suurimman osan tehtävä on hoitaa työnsä niin hyvin, että yleisö ei tiedosta heidän olemassaoloaan. Näin yleisö voi nauttia hetkestä ja olla kollektiivisen onnellinen. Ikävintä on, että osa näistä itseohjautuvista, luovista, resiliensseistä ja taitavista ongelmanratkaisijoista on poistunut alalta. Osa heistä on siirtynyt kilpailemaan työpaikoista muille aloille, vähemmän epävarmoihin ammatteihin. Kuten esitystekninen ala yleisesti, myös alan turvallisuusajattelu on murroksessa. Tuotannot ovat kasvaneet, monipuolistuneet ja ammattimaistuneet, ja näiden myötä vaatimukset turvallisuuden toteutumiselle vastaavasti samoin. Koronan myötä on ymmärretty, että vastaaviin pandemioihin saatamme törmätä tulevaisuudessakin. Äärimmäiset sääilmiöt puhuttavat jo nyt ja kestävän kehityksen teemat edelleen kehittävät tuotantotapoja ja -prosesseja. Erilaisten turvallisuuden tarkistuslistojen ruksaaminen auttaa hahmottamaan niitä osa-alueita, joita tapahtuman turvallinen toteuttaminen vaatii. Tarkistuslistoilla on myös toisenlainen hyöty: ne paljastavat armotta myös ne alueet, joissa opittavaa vielä on. On muistettava, että on vain kahdenlaisia tapahtumia: ammattimaisesti järjestettyjä tapahtumia ja ei-ammattimaisesti-järjestettyjä. Turvallisuudessa on pohjimmiltaan myös kyse asenteesta. Vaikka alalla on määrällisesti vähän koulutettuja henkilöitä [8], ovat supersankaritarinat ja -asenne väistymässä kouluttautumisen ja osaamiseen panostamisen myötä. Hyvin koulutettu ja osaava työntekijä nähdään jo sijoituksena, johon työnantajan kannattaa panostaa. Syntyy positiivinen kehä: kun työntekijän osaamista arvostetaan, hän arvostaa itse omaa työtään, ja osaa näin arvostaa myös omaa - ja muiden - työturvallisuutta. Tervetuloa onnellisuustehtaaseen Tätä kirjoittaessa ei edelleenkään tiedetä, milloin yleisötapahtumia voidaan järjestää kokonaan ilman epidemiarajoituksia. Palo tapahtumien ja yleisötilaisuuksien pariin on kova. Ennen koronaa ala oli nosteessa. Vuonna 2019 virkistyspalvelutoimialalle ennakoitiin jopa yli 40 prosentin ja kulttuuri- ja viihdetoiminnalle noin 20 prosentin työllisten määrän kasvua vuosien 2015 ja 2035 välillä [9]. Tuskinpa edes Sitrassa tohditaan arvuutella koronanjälkeisiä kasvuprosentteja. Alan kasvupaineet, pandemian kurjimus ja osaamisen poistuminen keskeisimpinä seikkoina ennustavat ilmeistä työvoimapulaa. Työvoimapulan seurauksena palkat nousevat, ja kustannuksilla on tapana tuotantoketjuissa päätyä loppuasiakkaan harteille. Hetkinen seis? Oletko itse valmis tekemään enemmän töitä tulevaisuudessa, jotta sinulla on varaa ostaa lippu keikalle, sidosryhmätilaisuuteen, messuille tai raveihin? Tai haluaisitko itse tulla alalle? Olet äärimmäisen tervetullut, mutta harkitse tarkkaan, sillä ihmisten tekeminen päivittäin onnelliseksi on ihan hiton rankkaa duunia! Vai maksaisitko lipustasi korkeampaa hintaa mielelläsi, jos tietäisit sen takaavan tapahtuman turvallisen toteutuksen asiansa osaavien ammattilaisten voimin? Onnellisuutesi ei ehkä sittenkään ole vaarassa, ja olet turvassa. SafeOnStage-hanke SafeOnStage-hankkeessa kehitetään esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan ETTE-turvallisuuskoulutusta ja sen opetusta eteenpäin työelämälähtöisesti. Hankkeen tavoitteena on kehittää koulutusmalli, joka mahdollistaa turvallisuuskompetenssien tehokkaan oppimisen osana henkilön työtehtävää ja työyhteisöä. Johtavana ajatuksena on, että jokaisen näyttämöllä, festivaaleilla tai tapahtumassa työskentelevän henkilön on tärkeää osata toimia turvallisesti, ymmärtää turvallisen työskentelyn periaatteet ja tarkastella turvallisuutta kriittisesti. SafeOnStage-hankkeen pääasiallisena kohderyhmänä ovat esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalla työskentelevät henkilöt, joiden työnkuva tai osa siitä liittyy tapahtumien turvalliseen toteuttamiseen. Hankkeessa heitä koulutetaan kehitettävän turvallisuuskoulutusmallin mukaisesti. Hankkeessa koulutetaan lisäksi alan turvallisuusvastuutehtävissä työskenteleviä sekä asiantuntijoita, jotka voivat toimia turvallisuusaiheiden kouluttajina. SafeOnStage on Metropolia Ammattikorkeakoulun ESR-rahoitteinen hanke, joka toteutetaan 1.4.2021 - 31.3.2022 ja jonka toiminta-alueena on koko Suomi. Kirjoittajat Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun SafeOnStage-hankkeen henkilökuntaa. Tero Aalto on hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja. Hänellä on kokemusta tapahtumista ja teatterissa yli 300 eri tuotannosta ja on onnellinen keikan jälkeen. Väsynyt, mutta onnellinen. Kiika Sarpola työskentelee SafeOnStage-hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisissa tapahtumia, koulutusta, viestintää ja kehittämistyötä sisältävissä tehtävissä kulttuurialalla. Lähteet [1] World Health Organization: Health evidence network synthesis report 67 - What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? (PDF) [2] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Mitä on tapahtumateollisuus? [3] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Ajankohtaista 04/2021 [4] Van Haperen, Laura, director of education and law VPTL (Der Verband für Medien- und Veranstaltungstechnic), 7.6.2021 luento Avita ry:n webinaarissa. [5] Suomenteatterit.fi -sivusto: Covid-19 [6] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Ajankohtaista 04/2021 [7] Tapahtumateollisuus.fi -sivusto: Check-merkki on turvallisten tapahtumien tunnus [8] Hiiltä ja timanttia -blogi 28.11.2019: Showtekniikan osaamisvajeet valokiilassa [9] Opetushallitus OPH.fi -sivusto: Osaaminen 2035 (PDF), s 35-36.

Lue lisää