Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: inkluusio

Aineenopettajat kohtaavat kriisimaista tulevia maahanmuuttajataustaisia oppilaita yläkoulussa
http://Haagan%20ja%20Vesalan%20peruskoulurakennukset%20vierekkäin,%20ulkoa%20päin%20kuvattuina.
12.9.2023
Katja Ihamäki & Jasmi Lassila

Maahanmuuttajien määrä on kasvanut huomattavasti Suomessa 2000-luvulla [1]. Ilmiön seurauksena myös peruskoulun ja sen henkilöstön on ajankohtaista pohtia maahanmuuttajataustaisten kotoutumista sekä oppimista edistäviä tarpeita ja toimintatapoja yhä laajemmin. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, miten aineenopettajia voidaan tukea kohtaamaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Peruskoululla on tärkeä merkitys lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille Peruskoulu on ainutlaatuinen paikka, jossa kohdataan oppilaita ja pohditaan kunkin lapsen parasta koulupolkua. Näin pyritään varmistamaan oppilaan valmiudet ja kyky osallistua täysipainosesti yhteisöönsä ja yhteiskuntaan. Peruskoulun tavoite on, että lapsi oppii koulussa perustaidot kuten lukemisen ja kirjoittamisen sekä sosiaaliset ja emotionaaliset taidot, kyvyn huolehtia itsestään ja muista sekä kehittää kriittistä ajatteluaan. Opettajilla ja koulun henkilökunnalla on suuri merkitys näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Koulussa inkluusio viittaa kaikkien yhdessä opiskeluun omista lähtökohdistaan sekä jokaista oppijaa kunnioittavaan kulttuuriin. Toimivan inkluusion edellytyksiä ovat hyvä suunnittelu ja riittävä resurssointi sekä koulutus. Moniammatillisuus ja oppilashuolto kuuluvat osaksi inklusiivista yläkoulua. [2] Voimaa ja tukea maahanmuuttajataustaisten koulupolulle Peruskoulussa järjestetään valmistavaa opetusta maahanmuuttajataustaisille oppilaille suomen tai ruotsin kielen vahvistamiseksi, jotta he saavat valmiudet opiskella perusopetuksessa. Kun oppilaat tarvitsevat tukea, kolmiportainen tuen järjestely auttaa lasta. Sen avulla varmistetaan kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet oppia asiat omalla taitotasollaan. Yleinen ja tehostettu tuki voi tarkoittaa oppilaalle lyhytaikaista tai jatkuvaa ja yksilöllistä koulunkäynnin tukimuotoa, kuten tukiopetusta, opetusjärjestelyjä, eriyttämistä, avustajapalveluita ja apuvälineitä. Jos yleisen tuen jälkeen tehostettu tuki ei riitä voidaan hakea erityistä tukea, jolla pyritään lisäämään oppimisen henkilökohtaistamista. Se muodostuu erityisopetuksen ja muiden tukimuotojen kokonaisuudesta. [3] Tarpeet ja tukimuodot voivat vaihdella yleisestä erityiseen tukeen koulupolun aikana. Vuonna 2021 peruskoulun oppilaista 23 % sai tehostettua tai erityistä tukea [4]. Päätös vahvimmasta tuen portaasta ei kuitenkaan vielä takaa vahvimpia tuen muotoja. [5] Kriisimaista lähteneiden oppilaiden traumaattiset kokemukset On tärkeää, että opettaja tunnistaa tehostetun ja erityisen tuen tarpeet jo varhaisessa vaiheessa. Näin oppilaalla tuki säilyy tarvittaessa koko perusopetuksen ajan. Tuen tarvetta tarkastellaan moniammatillisesti ja säännöllisesti. Sitä pyritään toteuttamaan inklusiivisesti oman ryhmän mukana. [6] Kun oppilaat ovat lähteneet kriisimaista, he ovat voineet kokea traumaattisia tilanteita, kenties tulleet jopa sodan keskeltä. [7;8] Suomeen saapuessaan heidän mielensä saattaa olla myllerryksessä ja rauhoittuminen viedä aikaa. Toisaalta uudessa kotimaassa voi tulla helpotus, enää ei tarvitse olla varuillaan. [Vrt. 9] Koulussa huomioidaan vastatulleiden erityistarpeita, mutta joskus oppilaan hätä tai trauma voi näkyä myöhemmin, kun hän alkaa toipua kriisitilanteesta. Nuori saattaa opiskella tavanomaisessa luokassa aineenopettajan ohjauksessa valmistavan opetuksen jälkeen. Kuitenkaan aineenopettajan koulutuksessa ei välttämättä ole opiskeltu riittävästi kriisimaista tulleiden lasten kohtaamista, jos heillä on erityistarpeita. Hanketyöllä tukea kasvattajille haastaviin tilanteisiin Kasvattajien on tärkeä kyetä vastaamaan oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Breaking Barriers -projektissa osahankkeella, jonka tavoitteena on tukea aineenopettajia kohtaamaan kriisimaista tulevia oppilaita Haagan ja Vesalan yläkouluissa Helsingissä. Yhteistyökumppaneina ovat kouluhallinto Latviassa ja oppilaitos Virossa.  Jokaisessa maassa tuetaan erityisen tuen oppilaita omien kohderyhmiensä ja tavoitteidensa parissa. Seuraavassa kuviossa on eritelty hankkeen toiminta Suomessa. Hankkeen Suomen toiminta alkoi tarvekartoituksella, jonka yleisenä tarkoituksena on olla osa yhteistyökoulujen tilanteita. Samalla kartoitettiin suomalaisen peruskoulun tukijärjestelmää ja sen riittävyyttä. Vesalan ja Haagan peruskouluissa järjestetään työpajoja, molemmissa oppilaitoksissa yksi oppilaille ja yksi opettajille. Toiminta perustuu turvallisen koulun periaatteisiin. Aineistoa kerätään aineenopettajien sekä muun henkilökunnan ja erityisen tuen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vahvuuksista ja toiveista sekä heidän tuen tarpeistaan. Työpajojen pohjalta pyritään kehittämään yhdessä kumppanikoulujen kanssa uusia tapoja ja toimintamalleja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Jaamme myös saatua tietoa, tuloksia ja käytäntöjä maasta toiseen Latvian ja Viron kanssa. Tuloksia analysoidaan ja niiden pohjalta järjestetään koulutuksia ja seminaareja opettajille ja muulle henkilökunnalle. Esille nousseista havainnoista ja yhteiskehittelyn tuloksista tehdään loppujulkaisu. Kirjoittajat Katja Ihamäki (VTT, lehtori) toimii yhteiskuntatieteen opettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Toimenkuva sisältää harjoittelujen ja opinnäytetöiden ohjausta. Kansainvälisissä ja kotimaisissa hankkeissa hän työskentelee sosiaalialan asiantuntijana. Jasmi Lassila (KM, luokanopettaja) toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa koulutussuunnittelijana ja tuntiopettajana sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Lisäksi hän työskentelee kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena hänellä on lasten ja nuorten myönteisen kasvun ja kehityksen tukeminen hyvinvointitaitoja vahvistamalla. Lähteet 1. Kotoutuminen.fi. Lainsäädäntö ohjaa kotoutumisen edistämistä. Viitattu 5.9.2023 2. Alajoki, Jaana. 2021. ”Miks tää systeemi ei toimi?” Etnografia inkluusiota kohti kulkevasta yläkoulusta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 3. Opetushallitus. 2023. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki (oph.fi). Viitattu 15.5.2023. 4. Tilastokeskus. 2022. Oppimisen tuki (stat.fi). Viitattu 15.5.2023. 5. Lahtinen, Niina. 2023. Erityisopettajia koulutettava lisää. Opettaja 3. 17.2., 18. 6. Opetushallitus. 2017. Perusopetukseen valmistava opetus (PDF, oph.fi). Viitattu 15.5.2023. 7. Li, S. S. Y., Liddell, B. J., & Nickerson, A. (2016). The Relationship Between Post-Migration Stress and Psychological Disorders in Refugees and Asylum Seekers (doi.org) Current Psychiatry Reports, 18(9), 82. Viitattu 16.2.2023. 8. Punamäki, Raija-Leena, Peltonen, Kirsi, Diab, Marwan and Qouta, Samir R. (2021). How Family Relationships Predict the Effectiveness of a Psychosocial Group Intervention among War-Affected Children. Journal on Education in Emergencies 7 (2), 253-288.  Viitattu 14.2.2023. 9. Ellis, B. Heidi; Abdi, Saida, M. & Winer, Jeffrey (2020). Mental Health Practice With Immigrant and Refugee Youth. A Socioecological Framework. American Psychological Association. Washington DC.

Lue lisää

Suomalainen koulutusjärjestelmä tutuksi toiminnallisilla tehtävillä ja selkeillä kuvilla
12.4.2022
Johanna Niemi

Suomeen muuttavilla perheillä on tarve ja velvollisuus tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Miten erilaisista koulutus-, kulttuuri - ja kielitaustoista tulevat ihmiset löytävät oikean koulutusvaihtoehdon varhaiskasvatusiän ylittäneille lapsilleen tai itselleen? Oppivelvollisuusikä on nostettu Suomessa 18 vuoteen (1) eli kaikilla peruskoulunsa päättäneillä on edessä seuraavan asteen koulutusvalinnat. Ammattiopintoihin, lukioon, oppisopimus vai jokin näiden yhdistelmä? Mihin pitää mennä jos haluaa sote-alalle, opettajaksi tai tubettajaksi? Mistä koulusta valmistuu floristiksi? Oppivelvollisuuden nostamisen myötä myös opinto-ohjausta vahvistetaan, peruskoulun jälkeisiin valintoihin tuetaan jo yläkoulussa ja toisen asteen koulutuksissa avataan tietä jatko-opintoihin (2). Infografiikkaa ja henkilökohtaista ohjausta Infografiikkaa käytetään, kun informaatiota eli tietoa halutaan esittää kiteytetysti graafisessa muodossa. Infografiikka auttaa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia visuaalisesti. Infografiikalla voidaan esittää tietoa esimerkiksi ammateista ja niihin tähtäävien opintojen vaihtoehdoista. Näistä tiedoista koottu informoiva kuva ei kuitenkaan yksin riitä kertomaan, mitä aloja on olemassa tai mitä juuri sinä voisit opiskella. Näitä kysymyksiä täytyy käydä läpi oppilaanohjauksessa. Suomessa on tarjolla valtava määrä erilaisia koulutusaloja, mutta usein uravalintoja tekevät nuoret opiskelijat tietävät niistä vain murto-osan. Yleensä opiskelualaa lähestytään tunnetun ammatin kautta: haluaisin insinööriksi, laborantiksi, sairaanhoitajaksi tai juristiksi. Valintoihin vaikuttavia olennaisia kysymyksiä ovat muun muassa, minne kaverit menevät, millainen koulutustausta perheessä on, millainen mahdollisuuksien avaruus koulutusjärjestelmästä juuri minulle näkyy? Koulutusvalintojen taustalla olevat syyt ja vaikutusketjut eivät näy tai muutu yksittäisillä kuvilla, mutta infografiikasta voi silti olla hyötyä tulevaisuutta koskevien päätösten tukena. Ammattien ja töiden koko kirjo täytyy hahmottaa kuitenkin muuta kautta. Opiskelijoille tulee antaa kaikki mahdollinen tieto ja tuki opiskeluvalintojen tekoon. Toiminnalliset ryhmäharjoitteet infografiikan käsittelyn tukena Koulutusjärjestelmämme on infografiikkaa monimutkaisempi ja sen nyansseihin tutustuminen on nuorten ohjaajien asiantuntemuksen varassa. CONNEXT for inclusion -hankkeen teoksessa Kohti sopivaa opiskelupaikkaa - Infografiikka Suomen koulutusjärjestelmästä opinto- ja uraohjaukseen (PDF) kuvataan ytimekkäästi opiskelua suomalaisissa oppilaitoksissa ja antaa pelkistetyn kuvan erilaisista opintopoluista ja koulutusvaihtoehdoista. Infografiikka mainitussa teoksessa luotu erityisesti peruskouluaan päättäville, valmentavissa ryhmissä opiskeleville tai nuorten huoltajille. Toiminnallinen infografiikka tukee ohjaustyössä ja sitä voi käyttää: yksilöohjauksen tukena ryhmätyöskentelyn pohjana opetusmateriaalina oppitunnilla muistin tukena seinällä. Infografiikka toimii parhaiten vuorovaikutuksessa ja sisältää ohjeet toiminnallisiin tehtäviin. Sitä ei ole tarkoitettu itseopiskeluun, mutta se on henkilökohtaistamisen väline - miten suomalaisen koulutusjärjestelmän mahdollisuudet koskevat minua? Kuvat kertovat oppilaitosten lisäksi erilaisista oppimisen ja opiskelun tavoista: Miten haetaan? Opiskelun kesto Kielitaitoon liittyvät vaatimukset Itsenäisen työn määrä Käytännönläheisyys vs teoria Lopputyön muoto Mihin tutkinnolla voi työllistyä Infografiikan käsittelyä varten kehitettiin myös toiminnallisia ryhmäharjoitteita, jotka esimerkiksi liikunnan ja liikkeen kautta innostavat infografiikkaan perehtymiseen ja oman opintopolun pohtimiseen sekä pienissä että isoissa ryhmissä. Toiminnallisuus ja ryhmätyöskentely tukevat suomalaiseen koulutusjärjestelmään tutustumista ja innostavat keskusteluun oppijoiden kesken. Aiemmissa testityöpajoissa keskustelut oppijoiden kesken koskivat esimerkiksi opintojen teoria- ja käytännönosuutta kielitaitovaatimuksia saman alan vastaavuuksia eri oppilaitoksissa opintopolkujen joustavuutta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Pienissä, erillisissä työpajoissa voi käsitellä infografiikan eri alueita esimerkiksi ammattikorttien tietovisojen visualisoivien pohdintakysymysten pelillisten menetelmien kautta. Kokemuksia infografiikan käytöstä Infografiikka-koulutuksia järjestettiin muun muassa helsinkiläisten ammattiopistojen valmentavissa (valma) ryhmissä. Valmentavien ryhmien opiskelijat olivat taustaltaan erilaisia iän, koulutuspohjan, kielitaidon ja koulutusjärjestelmän tuntemuksen suhteen. Yhdessä ryhmässä monet halusivat datanomiksi ja tiesivät missä alaa opiskellaan, toisessa koulutusvaihtoehdot ja omat kiinnostuksen kohteet olivat enemmän auki. Koulutukset herättivät aktiivista keskustelua kaikissa ryhmissä ja virittivät ajatuksia seuraavasta opiskelupaikasta. Kielitaito on olennainen tekijä koulutusvalintoja tehdessä - eri aloilla vaaditaan erilaista kielitaitoa ja vaihtoehtojen ymmärtäminen vaatii usein hyvää suomenkielen tai englannin taitoa. Koulutuksiin osallistui suomea äidinkielenään puhuvia ja monia suomi toisena kielenä eli S2-oppilaita. Kuvien käyttäminen oli helppoa ja keskustelu ammateista sujui. Yksittäisen koulutuskerran perusteella on vaikeaa arvioida, laajensiko infografiikka jo aiemmin tehtyjä valintoja. Monet tiesivät jo mihin aikoivat hakea opiskelemaan tai töihin, mutta infografiikan pohjalta käydyt keskustelut osoittivat, että keskusteleminen ja kertaaminen kannattaa: esimerkiksi sosiaali-, ja data-alaa voi opiskella kaikilla tasoilla ammattikoulusta tohtoritutkintoon asti. Sosionomin tutkintoon kuuluu monta harjoittelua, sosiologin ei yhtään. Infografiikka kertoo myös millaista opiskelu eri koulutusasteilla on, teoriaa vai käytäntöä, itsenäistä töitä vai ryhmätöitä jne. Opiskelijoiden pohjatiedot ovat erilaisia: jotkut tietävät, että kaksoistutkinnolla voi hakea toisen asteen koulutukseen, joku tietää että urheiluvalmentajan koulutuksia järjestetään urheiluopistoissa, eräoppaaksi voi opiskella monimuotototeutuksena, oppisopimuspaikkaa voi hakea melkein mistä vain ja puutarha-alan ammattitutkinto (floristi) kestään n.1,5 vuotta. Koulutuksista huolimatta jää myös kysymyksiä, jonka vastauksia emme tiedä: miten valma-ryhmässä oleva nuori, joka puhuu viittä kieltä, joista yksikään ei ole suomi tai englanti, pääsee Suomessa juristiksi? Miksi niin moni nuori nainen haluaa sairaanhoitajaksi? Onko sattumaa, että yli puolet ryhmän pojista haluaa logistiikka-alalle? Tervetuloa suomalaiseen koulutusjärjestelmään, kaikki uudet oppijat! Kirjoittaja Johanna Niemi (VTM)  työskentelee projektiasiantuntijana Metropoliassa ja toimii arviointiasiantuntija CONNEXT for inclusion -hankkeessa. Lähteet Oppivelvollisuuslaki (Finlex.fi) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opinto-ohjauksen kehittämisohjelma (PDF) CONNEXT-hanke  

Lue lisää

Moninaisuuden johtaminen – kiistatonta liiketoimintaetua
5.11.2019
Marjatta Komulainen

Moninaisuuden johtaminen on aiheena ajankohtainen. Käsite liittyy laajemmin globaaliin ja suomalaiseen työelämän muutokseen: naisten asemaan yhteiskunnassa ja organisaatioissa, väestön ikääntymiseen, eri kulttuurien kohtaamiseen ja osatyökykyisten työelämämahdollisuuksiin. Yhteiskunnallinen muutos on lisännyt väestön liikehdintään, joka ei ole vähenemään päin. Monikulttuuristen työntekijöiden osuus on suomalaisessakin työelämässä kasvanut, vaikka työelämämme ei ole verrattavissa esimerkiksi amerikkalaiseen kontekstiin. Moninaisuuden johtamisessa on yksinkertaisimmillaan kysymys siitä, että kaikille työntekijöille taataan reilu kohtelu työorganisaatioissa identiteetistä riippumatta (esim. Jaatinen 2015, 25-26). Moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä Moninaisuuden johtaminen on moniulotteinen käsite, jossa moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä. Moninaisuuden käsittäminen ja kokemukset liittyvät yksilön elämänhistoriaan ja aiempiin elämänkokemuksiin. Moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä ja huonosta johtamisesta. Koska moninaisuus on lisäksi kontekstisidonnainen asia, sitä voidaan kuvata työyhteisöissä eri tavoin organisaatiosta riippuen. (vrt. Jaatinen 2015.) Moninaisuuden johtamisen (englanniksi Diversity Management) toimijat organisaatioissa ovat esimiehet, työntekijät ja työyhteisö. Työyhteisöissä käytetään myös käsitettä osallisuuden kehittäminen, inkluusio tai monimuotoisuuden johtaminen (esim. Jalonen ym. 2019). Yleisellä tasolla moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä johtamisesta, jota kuvaillaan reiluksi avoimeksi vuorovaikutteiseksi oikeudenmukaiseksi yhdenvertaiseksi tasa-arvoiseksi Kyse on moraalisesta ja eettisestä ulottuvuudesta. Johtamiselle mahdollisuus Moninaisuuden johtaminen on mahdollisuus, joka on todellisuutta monessa kansainvälisessä yrityksessä. Se tulisi nähdä moniulotteisena käsitteenä, joka kattaa iän sukupuolen terveyden etnisen ja sosiaalisen taustan koulutuksen ammatin kulttuurin kielen elämäntyylin toimintatavat tai kuulumisryhmät (Sippola 2007). On hyvä ymmärtää, ettei moninaisuuden johtamiselle ole kuitenkaan yhtä ja ainoaa määrittelemisen tapaa, vaan määritteleminen näyttää riippuvan sen tekijästä. Hyvä moninaisuuden johtaminen lisää työyhteisön avoimuutta, suorituskykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta. (esim. Timonen 2015.) Erilaisia näkökulmia moninaisuuteen Moninaisuuden johtamisessa olisi tärkeää ymmärtää moninaisuuden näkökulmia. Metropolia Amk:n ja Saimaan ammattikorkeakoulun Tuottavasti moninainen –hankkeessa (ESR) moninaisuutta on tutkittu ja kehitetty kahden kohderyhmän, ikääntyneiden (yli 54-vuotiaiden) ja eri etnisten taustojen omaavien työntekijöiden näkökulmasta. Moninaisuutta on Tuottavasti moninainen –hankkeessa tarkasteltu mm. seuraavilla kysymyksillä: Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon eri ikäiset ihmiset? Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon ihmisten erilaiset kulttuuritaustat? Kuinka paljon koet työpanoksellasi olevan vaikutusta yrityksen tulokseen ja menestymiseen? Mitkä asiat edistävät hyvinvointia työssäsi? Mitä asioita pitäisi kehittää työpaikallasi? Hankkeen kokemuksista voidaan yleisesti päätellä, että erityisesti sosiaali- ja terveysalalla haasteita tuntuu olevan nuorten naisten työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa. Lisäksi nuorilla naistyöntekijöillä on haasteita työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisessa sekä ammatillisen identiteetin kehittämisessä. Työyhteisöt näyttävät myös olevan suhteellisen itseohjautuvia, joka tuo uusia osaamisvaateita johdolle, esimiehille ja työntekijöille. On myös havaittu, että voimavaroja ja työtapoja kehitetään parhaiten, kun työyhteisöt kehittävät niitä yhdessä. Osaamista kehitetään parhaiten vuorovaikutteisella ja osallistavalla tavalla, jossa jokaisen ääni kuuluu. Moninaisuuden johtaminen kuuluu strategiseen keskusteluun Moninaisuuden johtaminen on parhaimmillaan osa henkilöstöstrategiaa, toimintastrategiaa ja strategiasta keskustelua laajemmin. Kyse on myös vastuullisesta moraalisesta johtamisesta ja yritysten yhteiskuntavastuusta. Kyse on osallisuudesta ja inkluusiota, jotka palvelevat yrityksen liiketoimintaetuja. Globaalilla tasolla keskustellaan siitä, millainen sosiaalisesti kestävä johtamistapa tai -malli edistäisi esimerkiksi eri sukupolvien johtamista, joiden taustatkin voivat olla eri kulttuureista (vrt. Mhatre & Conger 2011). Henkilöstöstrategisesti tällainen sisältö edistäisi myös liiketoimintaa ja on ajankohtainen suomalaisessa kontekstissa. Lähteet: Jaatinen, K. Työorganisaation moninaisuus ja moninaisuusjohtaminen – katsaus käsitteen ja tutkimuksen kehittymiseen teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 25 – 41. Jalonen, H; Uusikylä, P & Hynninen, R. 2019. Monimuotoisuuden kohtaaminen ja johtaminen. teoksessa Johtamisen psykologia (toim. Pietiläinen & Syväjärvi ss. 235 – 268). Keuruu 2019. Mhatre, K, H. & Conger, J.A. Bridging the Gap Between Gen Y ja Gen X. 2011. Journal of leadership Studies, Volume 5, Number 3, 2011. Sippola, A. 2007. Essays on Human Resource Management Perspectives on Diversity Management. Väitöskirja. Acta Wasaensia 180, Liiketaloustiede 75. Vaasan yliopisto. Timonen, L. 2015. Moninaisuus – hyvän työyhteisön ominaisuus? teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 15-22.) Tuottavasti moninainen -hankkeen verkkosivu Kirjoittaja: Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.

Lue lisää