Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Avainsana: ilmastonmuutos

Vihreä kaupunki myy, mutta kuka ostaa?
http://Viherseinä%20asuintalon%20julkisivussa
1.3.2024
Jaakko Lehtonen

Kaupungistuminen jatkuu globaalisti ja siten ihmisten tapoja asua, liikkua, työskennellä, elää arkea ja ymmärtää ympäröivää maailmaa määrittää tulevaisuudessa voimakkaasti se, minkälaista kaupunkiympäristömme tulevaisuudessa on. Samalla luonnonympäristömme on moniongelmaisessa kriisissä ja matkalla kohti katastrofia. Ovatko kaupungit pakopaikka, jonne sulkeudumme luonnon tasapainon järkkyessä vai onko niillä elonkirjossa osansa, josta ymmärrämme vielä hyvin vähän? Tässä kirjoituksessa nostan esiin yhteiskunnallisia ja taloudellisia lähtökohtia luonnonympäristön integroimiseksi osaksi tulevaisuuden rakennettua ympäristöä. Kaupungit systeemisissä muutoksissa Ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja energiajärjestelmän kestämättömyyteen herättiin 2000-luvun alussa ja myös yhdyskuntarakenteen ja energiankulutuksen yhteys tunnistettiin. Samalla tiiviin ja toiminnoiltaan sekoittuneen, monikerroksellisen kaupunkirakenteen mahdollisuudet ja uudet urbaanit ideaalit nousivat vastavoimaksi automarketeille ja pelloille levittäytyville omakotitaloalueille. Kaupunkisuunnitteluun syntyi tiivistämisen paradigma, joka on vuosien varrella herättänyt myös runsaasti julkista keskustelua. Tutkimusten valossa (arcgis.com) näyttää, että kaupungistuminen Suomessa todella on kehittynyt tiiviimmän yhdyskuntarakenteen suuntaan viimeisen 10-15 vuoden aikana, joskin kehityslinjoja on monia ja rakentaminen painottuu välillä kauaskin kaupunkikeskustoista. Kaupunkien haasteet luonnonvoimien kuten rankkasateiden ja helleaaltojen armoilla on jo tunnistettu. Myös elävän luonnon mahdollisuudet osana rakennettua ympäristöä alkavat olla laajan kiinnostuksen kohteena. Hulevesien hallinta, lämmön sääntely ja ilmanlaadun parantaminen ovat konkreettisia tarpeita, joihin vihreällä infrastruktuurilla (bgreen-handbook.eu) ja luontopohjaisilla ratkaisuilla (luke.fi) voidaan vastata. Kaupungeille asetetaan toiveita myös luontokadon torjunnalle, elinympäristöjen suojelulle ja jopa hiilensidonnalle. Tarve laadukkaille luontokokemuksille korostuu tiiviisti rakennetussa ympäristössä, jossa ihmisiä on paljon mutta tilaa vähän. Ajatuksena on hyödyntää elävää luontoa systemaattisesti verkostomaisena osana rakennettua ympäristöä monipuolisten hyötyjen (forumvirium.fi) tuottajana. Olemmeko siis siirtymässä kaupunkikehittämisessä Vihreän kaupungin paradigmaan? Kysyntä ja tarjonta - kohtaavatko ne? Vaikka oma piha ja luonnon läheisyys ovat perinteisesti suomalaisille tärkeitä asumispreferenssejä niin kysyntää kaupunkimaiselle asumiselle, liikepaikoille ja toimitiloille on ja rakentajia niille löytyy. Lisäksi tiiviimpi yhdyskuntarakenne on infrastruktuurin osalta kustannustehokas ja kuntataloudelle tuottoisampi. Tiiviille kaupungille löytyy siis myös taloudellinen ajuri - miten on vihreän kaupungin laita? Luontopohjaisten ratkaisujen ja kaupunkiluonnon moninaiset hyödyt voidaan myös mitata rahassa. Kustannusten ja hyötyjen jakaantumisen hahmottaminen voi olla kuitenkin varsin kompleksista. Esimerkiksi hulevesien matka voi kulkea yksityisen kiinteistön katolta kaupungin omistamille katualueille ja sadevesiviemäriin ja edelleen vesistöihin kuljettaen mukanaan erilaisia epäpuhtauksia kuten mikromuoveja laajalle luontoon. Toisaalta kyseessä saattaa olla niin sanottu julkishyödyke eli hyödyke, jonka kulutus ei vähennä eikä rajoita muiden mahdollisuuksia kuluttaa sitä. Viherseinän esteettiset ja kokemukselliset annit ovat kaikkien ohikulkijoiden saatavilla eikä heitä voi siitä laskuttaa. Luonto eri muodoissaan vaatii myös oman tilansa ja tiiviisti rakennetussa ja asutussa ympäristössä tilaa on väistämättä vähän ja vaihtoehtoisia käyttöjä tilalle todennäköisesti on. Näihin haasteisiin haetaan sekä innovatiivisia käytännön ratkaisuja että taloudellisia insentiivejä PilotGreen -hankkeessa. Jotta toivottua ympäristöä rakennettaisiin, täytyy kysynnän ja tarjonnan aidosti kohdata käytännön tasolla. Julkisella sektorilla on luonnollisesti merkittävä rooli sekä rakennetun ympäristön kriteerien asettajana että infrastruktuurin hankkijana. Oma kysymyksensä (sciencedirect.com) onkin miten esimerkiksi kunnallisorganisaatio omaksuu läpileikkaavasti vihreän infrastruktuurin merkityksen ja mahdollisuudet. Iso osa rakentamisesta on kuitenkin yksityisiä hankkeita tai yksityisen ja julkisen sektorin yhteisiä. Tarjontapuolella viherrakennus-, maisemasuunnittelun sekä hoidon ja ylläpidon yritykset ovat olennaisia. Näillä aloilla on tahtoa ja kiinnostusta kehittää liiketoimintaa entistä vihreämpään (vyl.fi) suuntaan ja tilaa myös uusille toimijoille. Lisää tietoa, kunnianhimoa ja uusia liiketoimintamalleja Tähän mennessä olemme saaneet selville että rakennetun ympäristön markkinoiden ravistelu vaatii hyvin moniulotteista muutosta. Viherkertoimen kaltaiset vahvat ohjurit tulisi laajentaa kaikkeen suunnitteluun. Ylläpidon rooli on keskeinen ja samalla ongelmallinen. Viherympäristön hoitoon ei ole riittävästi rahaa. Toisaalta hankittavilta ratkaisuilta ei vaadita elinkaaren aikaisten kustannusten ja vaikutusten arviointia - eikä sellaisia vielä osata tarjotakaan. Uusille liiketoimntamalleille on siis tilausta! Ekologisista, sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista tarvitaan tarkemmin mitattua ja artikuloitua tietoa. Tarvitaan isomman mittakaavan kokeiluja, jotka osallistavat monialaisesti niin tilaajia, tarjoajia ja käyttäjiä. Lisää voit lukea 2023 pidettyjen tarvekartoitusten yhteenvedosta (Google Drive). Uskon että tulevaisuudessa näemme kaiken ympäristön - myös rakennetun - osana luontoa. Tämä tulee vaatimaan kuitenkin isoja muutoksia, niin ajattelutavoissamme, arvoissamme sekä päätöksenteon ja talouden toimintamalleissamme. Kirjoittaja Jaakko Lehtonen on työskennellyt vuoden 2023 alusta projektipäällikkönä Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymässä. Hän on kasvattanut kaupunkivihreää erilaisissa projekteissa niin järjestö- kuin kaupallisenkin toiminnan parissa viidentoista vuoden ajan.  

Lue lisää

Energia-alan voimakas murros vaatii jatkuvaa oppimista
http://Kaksi%20miestä%20kypärät%20päässä%20asentaa%20aurinkopaneelia%20paikoilleen
20.9.2022
Mari Suoheimo ja Antti Tohka

Euroopan unionin alueella tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Ilman energiamarkkinoita lopullisesti muuttanutta sotaa Ukrainassakin eläisimme energia-alan muutoksen keskellä. Siirrymme aina vain vähemmän luontoa saastuttavia energiatuotantomuotoja kohti. Suomessa ollaan luopumassa fossiilisia polttoaineita, kuten hiiltä, öljyä, turvetta ja maakaasua käyttävistä energialaitoksista. Tämä tulee väistämättä johtamaan siihen, että alan energia-alalla työskentelevät tulevat tarvitsemaan uudelleen- ja täydennyskoulutusta. missä osaaminen liittyy uusiin vihreämpiin tekniikoihin. Kerromme tässä blogikirjoituksessa, miten lähestymme jatkuvaa oppimisen haastetta energia-alalla. Osaamisen tarvekartoitusta palvelumuotoilun keinoin Palvelumuotoilu on palveluiden suunnittelua ja kehittämistä, joka on asiakaslähtöistä ja ihmisten tarpeisiin perustuvaa. Palvelumuotoilua voidaan toteuttaa tuplatimantin (1) menetelmällä (kuva 1), jossa on neljä vaihetta: A) löydä B) määritä C) kehitä D) tuota. Prosessi aloitetaan tavallisesti ongelman ymmärtämisellä (A löydä). Mukaan kutsutaan oleelliset sidosryhmät. Esimerkiksi haastatteluiden tai työpajatyöskentelyn avulla voidaan kartoittaa tarpeita, miten nämä ryhmät haluaisivat tai voisivat opiskella samalla, kun ovat töissä. Kerätystä datasta analysoidaan ja seulotaan olennaisimpia asioita, joihin olisi syytä keskittyä (B määritä). Näistä koostetaan ”design brief” eli muutaman lauseen kooste siitä, mitä aletaan jatkokehittämään. Seuraavassa vaiheessa kehitetään (C kehitä) konsepteja tai prototyyppejä oppimiskomponenteille, joita pyritään testaamaan mahdollisimman nopeasti. Testaamisen avulla saadaan tietää mahdolliset prototyypin ongelmat ja jatkokehittämään lopputuotetta iteratiivisesti paremmaksi (D tuota). Nopeat ja ketterät kokeilut takaavat sen, että kehittämisen resurssointi saadaan optimoitua. On tärkeää, että mahdolliset ongelmat tunnistetaan mahdollisimman varhaisemmassa vaiheessa. Sidosryhmät mukaan kehittämistyöhön Palvelumuotoilun prosessiin kuuluu, että kehittämiseen osallistuvat sidosryhmät tunnistetaan. Niiden määrittelemistä auttaa sidosryhmäkartoitus. Kartoituksella voidaan alustavasti löytää erilaisia käyttäjäryhmiä, joista jokainen ryhmä itsessään voi sisältää erilaisia käyttäjiä. Kuvassa 2 esimerkki käyttäjäryhmistä. Käyttäjäryhmistä voidaan luoda persoonakortteja, joiden avulla voidaan paremmin keskittyä kyseiseen ryhmään ja heidän tarpeisiin. Persoonakortit ovat kuvitteellisia, mutta niiden avulla on helpompi ymmärtää, mitä jokaisen eri ryhmän tarpeet ovat. Tarpeet vastaavat kysymyksiin siitä, mitä tai miten nämä käyttäjäryhmät voisivat opiskella, ja mitkä asiat ovat mahdollisia oppimisen esteitä. Nopeasti päivittyvää osaamista energia- ja talotekniikan ammattilaisille Energiamurroksen seurauksena energian tuotantorakenne muuttuu keskitetystä hajautettuun ja fossiilisten polttoaineiden käyttö pienenee. FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen tarkoitus on poistaa osaamisvajetta, jota on odotettavissa energia- ja talotekniikan aloilla energiamurroksen myötä. Hanke tarjoaa koulutusmahdollisuuksia Uudenmaan pienille ja keskisuurille (pk) yrityksille ja yrittäjille, jotta ne voivat toimia rajoitetuilla resursseilla tehokkaasti henkilökuntansa täydennyskoulutuksen edistämiseksi. Hankkeen avulla luodaan pk-yrityksille kohdennetun tarvekartoituksen perusteella digitaalisia mikro-oppimisen koulutuskokonaisuuksia. Niissä osaaminen kertyy pienemmistä osioista, jotka muodostavat laajempia osaamismoduuleja. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota palvelumuotoiluun. Aiemmissa vastaavissa hankkeissa on huomattu sen merkitys osaamisen täydentämisen onnistumiseksi. Alustava FrEE-hankkeen tarvekartoitus on osoittanut sen, että onnistumisen kannalta on tärkeää tehdä digitaalisista koulutuksista helppokäyttöisiä, joustavia ja aikaan ja paikkaan sitomattomia. Koulutuksen rakenteen on oltava tarpeeksi kevyt. Mikro-oppimisen osasuorituksia täytyy voida tehdä lyhyessäkin ajassa, esimerkiksi työmatkan tai työajan hiljaisten hetkien aikana. Oppijan pitää voida seurata omaa kehittymistä. Esihenkilöinä toimivat ovat toivoneet voivansa seurata, miten kurssi työntekijöillä edistyy. Haastateltavat ovat nostaneet esiin myös oppimistoiminnan fasilitoinnin ja positiivisen ryhmäpaineen tärkeiksi. Tarjottavan koulutuksen on tarkoitus olla mahdollisimman hyödyllisiä monelle eri ammattikunnalle. Hankkeen aikana täytyy puntaroida, miten sisällöt ovat monistettavissa asiakkaan lähtötasosta ja tarpeista riippuen. Esimerkiksi, minkälaisilla nyansseilla sisältö lämpöpumppuihin liittyvässä asiassa sopisi niin myyjälle, ostajalle kuin kiinteistönhuoltajallekin. FrEE-hanke jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Kirjoittajat Mari Suoheimo toimi FrEE-hankkeen projektipäällikkönä 2021-2022 ja on tällä hetkellä töissä apulaisprofessorina Oslo School of Architeture and Design Oslossa. Palvelumuotoilun ammattilaisena ja tutkijana Suoheimo on kiinnostunut palvelumuotoilun sekä tuplatimantin tuomisesta uusille aloille. Tämän lisäksi hän on tutkinut kuinka palvelumuotoilu voi käsitellä ilkeitä ongelmia. Antti Tohka on vuodesta 2010 Metropoliassa työskennellyt energia-alan ja kestävän kehityksen asiantuntija. Nykyisin hän toimii yliopettajana Kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueella. Tohkan näkemyksen mukaan energiamurros pääkaupunkiseudulla tapahtuu sellaisella nopeudella, että muutoksen mahdollistamiseksi on otettava kaikki keinot käyttöön. Osaamisvaje pitää taklata, jotta ilmastonmuutos voidaan taklata. Lähteet Design Council. (2019, September 10). What is the framework for Innovation? Design Council's evolved double diamond (designcouncil.org.uk) -- FrEE – Framtidens EnergiExpert – Tulevaisuuden energiaosaajat hiilivapaaseen kasvuun -hankkeen sivut (lahienergia.org) jatkuu elokuulle 2023. Tänä aikana on tarkoitus tuottaa oppimiskomponenttien sisältö ja kehittää laajemmin metodologiaa jatkuvan oppimisen tueksi. Tarkoitus on myös liittää oppimiskomponentit laajempaan energiasiirtymää tukevaan koulutusverkostoon, tämän vuoksi sisällöt tuotetaan suomeksi, ruotsiksi ja valikoidusti myös englanniksi.

Lue lisää

Ilmastonmuutos nyt! Nuoret haastavat hankkeita toimimaan
17.9.2020
Mai Salmenkangas

Maailmassa piisaa huolia. Parhaillaan venettä keikuttaa epidemia ja sen talousvaikutukset. Pitkällä tähtäimellä moni pohtii sitä, miten maapallolla selvitään luontoa kuormittavan elämäntavan yleistyessä. Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan 67 prosenttia nuorista oli melko tai erittäin huolissaan ihmisestä johtuvasta ilmastonmuutoksesta (1). Aalto-yliopistossa onkin tartuttu toimeen ja käynnistetty opiskelijoille ilmastoahdistusryhmiä, joissa osallistujat saavat vertaistukea uhkakuvia koskevien tunteidensa käsittelyyn ja lieventämiseen (2). Nuoret etsivät myös tapoja toimia. Lempääläisen koulun yhdeksäsluokkalaiset tekivät spontaanin aloitteen neuloa Australian metsäpaloissa kärsineille kenguruille suojapusseja ja Ruusuvuoren koululaiset perustivat maailmanparannuskanavan Korso valittaa, joka ”valittaa, välittää ja toimii”. Koska ilmastonmuutos huolestuttaa ja koskettaa monia nuoria, heidän parissaan työskentelevät aikuisetkaan eivät voi jättää aihetta huomiotta. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin Euroopan sosiaalirahaston rahoittamia ja monia muita hankkeita, sillä suuri osa rahoittajista edellyttää hankkeita sitoutumaan kestävän kehityksen edistämiseen rahoitusta myöntäessään. Mykkäkoulusta toiveikkuuteen Ympäristötunteita tutkineen Panu Pihkalan mukaan aikuisten uskottavuus nuorten silmissä voi rapistua ja sukupolvien välinen kuilu kasvaa ylitsepääsemättömäksi, ellei ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun löydetä yhteistä kieltä. Nuoret voivat pettyä vanhempiin sukupolviin, jos he kokevat, ettei ongelmista välitetä riittävästi. Toisaalta vanhemmat sukupolvet voivat kokea syyllisyyttä, jos he eivät syystä tai toisesta kykene muuttamaan elämäntapaansa riittävästi. Pyrkimys hallita ahdistavia tunteita saattaa joillakin johtaa fanaattisten arjen ympäristövalintojen tekemiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun, mikä ruokkii toisten syyllisyyttä ja vaikeuttaa dialogia entisestään (3). Tästä asetelmasta kumpuaa avoimia konflikteja vanhempien ja lasten välillä monessa perheessä. Sama kuilu voi heijastua nuorten parissa työskentelevään hankkeeseen, jos se ohittaa nuorelle tärkeän aiheen olankohautuksella. Vanhemmilla, nuorisotyöntekijöillä, opettajilla ja nuorten parissa työskentelevillä hankkeilla on tärkeä rooli, kun nuoret etsivät tasapainoista suhdetta omaan itseensä ja luottavaista katsetta henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa. Tätä ei voi erottaa koko maailman tulevaisuudesta. Pihkala (3) suosittelee kaikkia opettelemaan realistisen suhtautumisen ilmastonmuutokseen ja tämän rinnalla ruokkimaan toiveikkuutta. Ympäristöongelmiin liittyvät tosiasiat on selvitettävä ja tunnustettava, mutta niiden liiallinen korostaminen johtaa lamaantumiseen ja masennukseen. Toiveikkuutta voi vahvistaa esimerkiksi tutustumalla jo saavutettuihin edistysaskeliin, kestävyyden puolesta toimiviin ryhmiin, teknologisiin ratkaisuihin ja aikaisempiin yllättäviin muutoksiin historian kulussa. Ilmastoahdistuksen keskellä vahvistusta voi löytyä esimerkiksi luonnosta, maailmankatsomuksesta, kauneudesta, luovuudesta tai liikunnasta. Sitran kyselytutkimuksen (4) mukaan vastaajien ilmastoahdistusta olivat lievittäneet erityisesti omiin elämäntapoihin liittyvät valinnat (80%) luonnossa liikkuminen (75 %) aiheesta keskusteleminen (58 %) aiheeseen perehtyminen ja tiedonhankinta (56 %) liikunta ja urheilu (53 %). Noin kolmannes koki osallistumisen kestävää kehitystä edistävään toimintaan helpottavan ilmastoahdistusta. Mahdollisen ilmastoahdistuksen keskellä nuori saattaa tarvita aikuisen tukea itselleen sopivien selviytymiskeinojen löytämisessä. Ilmastonmuutos ja hanketyö Oman hankkeen suhdetta nuorten ympäristösuhteeseen voi jäsentää vaikkapa kuvassa 1 esitetyllä ilmastokasvatuksen polkupyörämallilla (5). Koulujen opetusohjelmaan sisältyy esimerkiksi ympäristöä koskevan tiedon lisäämistä ja ajattelutaitojen kehittämistä (pyörän renkaat). Olisiko nuorten parissa työskentelevän hankkeen syytä keskittyä vaikka seuraaviin pyöränosiin ja pohdintoihin nuorten kanssa: Runko eli identiteetti, arvot, maailmankuva: Mikä minulle on tärkeää? Miten otan muut ihmiset huomioon reittini suunnittelussa? Ohjaustanko eli tulevaisuus: Mikä on minulle oikea ajosuunta? Miten se liittyy ympäristööni laajemmin? Miten tehdä päätöksiä tilanteessa, jossa on epävarmuutta? Satula eli motivaatio, osallisuus: Mikä on oma osuuteni eteenpäin pääsemisessä? Mitä vastuita ja oikeuksia minulla on? Ketjut ja polkimet eli toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Mitä voin tehdä? Mitä teen yksin ja mitä me kaikki yhdessä? Ellei hankkeen tarkoituksena ole keskittyä juuri ympäristökasvatukseen, se ei voi pyrkiä hallitsemaan kokonaista polkupyörää. Jokaisessa hankkeessa voidaan kuitenkin tehdä ympäristön huomioivia tekoja ja käydä ympäristöön liittyviä keskusteluja, joilla on merkitystä. Tässä on muutamia käytännön kysymyksiä, joita hankkeet voivat kysyä arjessaan: Hankinnat: Tarvitseeko hanke painettuja lopputuotteita vai riittääkö nettiversio? Onko muut hankinnat (esim. promootiomateriaalit, liikelahjat, motivoivat palkinnot) valittu kestävän kehityksen hengessä? Voisiko materiaaleissa suosia aineettomia tai kierrätettyjä tuotteita Matkustaminen: Voidaanko matkustaminen korvata etätapaamisilla, matkustaa maitse tai suosia kimppakyytejä? Onko mahdollista yhdistää useita asioita saman matkan varrelle (esim. kokous ja opintokäynti)? Ruoka: Valitaanko hankkeen tarjoiluihin vain kasvis- tai vegaanista ruokaa? Energia: Kuinka lämmintä työskentelytilassa on? Pidetäänkö tietokonetta ja valoja jatkuvasti päällä? Toiminnan sisältö: Otetaanko hankkeen toiminnassa kestävä kehitys huomioon tai pohditaanko aihetta nuorten kanssa? Viestintä: Tehdäänkö hankkeessa kestävän kehityksen valintoja näkyväksi tai osallistutaanko aiheeseen liittyviin kampanjoihin? Osuma - osallistamalla osaamista -hankkeen asiakashankkeiden tavoitteena on tukea yhdevertaisuutta, nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja sitä kautta myös sosiaalista kestävää kehitystä. Muissa hankkeissa on tehty seuraavia käytännön valintoja kestävän arjen edistämiseksi: Höntsä - silta eteenpäin!: nuoria motivoivana lahjana aineettomat leffaliput Luode - luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä: tehdään taidetta luonnon materiaaleista, kursseilla käsitellään nuorten kanssa kestävää kehitystä Meidän projekti: hankeyhteistyötä Kierrätyskeskuksen kanssa, ESR:n edellyttämä juliste suunniteltu niin, että sitä voi käyttää työkaluna hanketoiminnassa (kuva 2) Osuma: matkustetaan joukkoliikenteellä tai kimppakyydeillä, kokoustarjoilut vegaanisia På samma linje: materiaalit digitaalisia, hankepromootio hyödyllisillä tuotteilla (esim. På samma linje -kengännauhat) Ympäristökasvattajat korostavat, että kaikki kasvatus on ympäristökasvatusta — tähän asti se on vain usein ollut ympäristön kannalta vahingollista kasvatusta. Jos nykyisin yleistä ihmis- ja kulutuskeskeistä maailmankuvaa ja identiteettiä ei kyseenalaisteta määrätietoisesti, vanha meno jatkuu. Nuorten parissa työskentelevät hankkeet voivat tietoisesti päättää toimia vastuullisesti ja kestävän kehityksen suuntaisesti. Joskus se tarkoittaa myös oman emo-organisaation toimintamallien haastamista. Samalla välitetään nuorille ja sidosryhmille uskottava viesti: tämä on tärkeää. Lähteet Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.) (2019) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018, avautuu tietoanuorista.fi -sivulle Parkkinen, Sonja (2018) Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta. Helsingin sanomat 15.4.2018. Pihkala, Panu (2017) Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja, Helsinki. Sitra (2019) Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin, PDF avautuu sitra.fi -sivulle Tolppanen, Sakari & Aarnio-Linnanvuori, Essi & Cantell, Hannele & Lehtonen, Anna (2017) Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48 (5), 456–468. Kirjoittaja Mai Salmenkangas on sosiaalialan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana Osuma-hankkeessa. Osuma - Osallistamalla osaamista (2018-20) on Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja 4:n koordinaatiohanke, jonka tehtävänä on vahvistaa oppilaitosten sekä nuorten parissa toimivien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden monialaista hankeyhteistyötä. Kyseiset hankkeet edistävät nuorten osallisuutta ja arjen hyvinvointia sekä ehkäisevät syrjäytymistä mm. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön työotetta hyödyntäen.

Lue lisää