Avainsana: hankkeet
Toimialan tunteminen on avuksi viestinnän asiantuntijalle
Viestinnän asiantuntija pystyy helpommin tukemaan hankkeen toteuttamisessa, kun ymmärtää sen toimialaa. Toimialan tunteminen ei kuitenkaan luonnistu käden käänteessä, vaan asiantuntijoiden tuki on oleellisessa asemassa etenkin perehtyessä alaan aivan hankkeen alussa. Voiko toimialaa oppia ymmärtämään sangen nopeasti? Entä mitä hyötyä lopulta siitä on viestinnän asiantuntijalle? Viestiminen alalla, jota ei tunne Konetekniikka aihealueena oli itselleni hyvin vieras, kunnes aloitin viestinnän työt kyseisen alan hankkeessa. En ollut aikaisemmin tekemisissä robottien ja koneiden tai saati tekoälyn parissa. Taustani tuli kulttuurialalta, kulttuuripalveluiden markkinoinnista sekä tapahtumien tuottamisesta. Aloittaessani konetekniikan hankkeessa, minun piti oppia ymmärtämään alaa hyvin lyhyessä ajassa. Huomasin, ettei se ollut helppoa. Konetekniikka on laaja tekniikan ala, johon kuuluvat erilaisten laitteiden sekä koneiden suunnittelu ja valmistaminen. Siihen liittyvät muun muassa tuotekehitys, mallinnus, automaatio, robotiikka, tekoäly ja esineiden internet. Konetekniikkaa tarvitaan metalli-, auto-, ja elintarviketeollisuudessa, terveydenhuollossa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Konetekniikan avulla pystytään mahdollistamaan perusarki, esimerkiksi sähkön käyttäminen ja liikkuminen paikasta toiseen. Konetekniikan ala on siis hyvin erilainen kuin mitä olen aiemmalta taustaltani. Mitä toimialaosaaminen on? Toimialaosaaminen voidaan yhdistää termiin substanssiosaaminen, joka kuvaa tarkemmin toimialan tietämystä sekä ymmärtämistä. Se on oman alansa asiantuntijaosaamista, mikä tulee yleensä koulutuksen ja kokemuksen kautta. Kyse on siis pitkältä ajalta tulevasta osaamisesta. Toki on mahdollista varsin lyhyessä ajassa sisäistää asioita. Kuitenkin se, miten syvällisesti pystyy ymmärtämään, on hyvin yksilöllistä. Toimialan tuntemisen edut Toimialan lainalaisuuksien ja toimintatapojen tuntemisesta on hyötyä viestintää tekevälle, sillä niiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan tarkemmin hankkeen toimialaa sekä kohderyhmiä. Myös koko alan yhteiskunnallista merkitystä ja kilpailevia tahoja. Erityisesti sisällöntuotannossa alan tunteminen on eduksi. Tuntiessaan toimialaa viestinnän asiantuntijalla on myös helpommat mahdollisuudet tukea hankkeen muuta toimintaa. Ilman toimialan tuntemista viestinnän asiantuntija voi olla täysin muiden osaamisen varassa. Tällöin alan asiantuntijoiden ja viestinnän asiantuntijan välinen yhteistyö korostuu, sekä heidän ammatillisen tietonsa ja siitä viestimisen tärkeys. Tämä puolestaan voi lisätä muiden asiantuntijoiden työtaakkaa, jos ei ole tottunut viestimään omasta työstään muille. Toimialan tuntemisesta on siis etua. Auttaako alan tunteminen viestinnän toteuttamisessa tulevaisuudessa? Opetushallituksen selvityksen (1) mukaan tulevaisuudessa viestintäalan asiantuntijoilla tarvittaisiin liiketalouteen ja toimintaympäristöön liittyvää osaamista. Lisäksi substanssiosaamista, yleistä työelämäosaamista ja unohtamatta tietysti teknologiatietämystä. Tarkemmin toimintaympäristön ymmärtämistä kuvailtiin verkostojen hallinnan osaamisena. Niitä tulisi osata luoda ja johtaa joustavasti. Toimintaympäristöön liittyen selvityksessä painotettiin yhteiskunnallisten ilmiöiden ymmärrystä sekä moninaisuutta ja vastuullisuutta. Liiketalouden kohdalla puolestaan ansaintalogiikan uudistamisen taitoa, mikä tarkoittaa konseptointia ja kaupallistamista. Selvityksessä nousi myös esiin yleisten asiantuntijataitojen ja työelämäosaamisen kohdalla sosiaaliset ja psykologiset taidot sekä jatkuva oppiminen. Selvityksessä kuvaillulla substanssiosaamisella tarkoitettiin oman alan asiantuntijaosaamista, eli viestinnän ydinosaamista. Teknologian kohdalla tulevaisuuden taitoja olisivat erilaisten alustojen ja datan ymmärtäminen sekä virtuaalisten ympäristöjen käyttäminen. Laajalahti kirjoitti ProComin Terveisiä työelämästä -artikkelissaan (2) vinkkejä tulevaisuuden viestinnän ammattilaisille. Ydinosaamisen, eli viestinnän lisäksi kannattaa opetella yrityksen toimiala kunnolla. ”Tyhmiä” kysymyksiä saa tehdä niin paljon, kunnes ymmärtää varmasti alaa. Yhteistyö oman organisaation asiantuntijoiden kanssa ei ole myöskään pahitteeksi, päinvastoin. Viestinnän asiantuntijan tulee olla utelias ympärillä olevia asioita kohtaan. (2) Hankkeiden parissa jo opitun alan ymmärtämisestä on etua etenkin vastaavanlaisissa, tulevissa hankkeissa. Alan tietämystä ei kannata heittää hukkaan, vaan sille sopiva jatkumo olisi joko saman alan uusi hanke tai lähellä sitä oleva. Tällöin viestinnän asiantuntija voi syventyä paremmin kyseisen alan toimintaan. Erityisesti toimialan ymmärtämisestä on hyötyä hankkeen ideointi- ja rahoitusvaiheessa, kun tulevalle hankkeelle kirjoitetaan viestintäsuunnitelmaa rahoitushakemusta varten. Osaamista, hankittua tietoa ja taitoja alasta kannattaa hyödyntää myös tulevaisuudessa. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Haasmaa, H., Hägg, M., Sillanpää, V. & Tuominen-Thuesen, M. Media- ja viestintäalan osaamistarpeet. Nopeasti muuttuva ala tarvitsee jatkuvaa oppimista tukevia toimintamalleja (oph.fi). Opetushallitus, 2020. Laajalahti, A. Terveisiä työelämästä, viestinnän opiskelija! (procom.fi) ProCom (4.6.2021)
Tikissä-blogin vuosi 2023
Tikissä-blogi julkaisee yleistajuisia asiantuntijakirjoituksia Metropolia ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan (TKI) kytkeytyvistä aiheista. Vuonna 2023 Tikissä julkaistiin yhteensä 92 toimitettua blogikirjoitusta, joista 13 on englanninkielisiä. Kirjoittajina on kymmeniä eri alojen asiantuntijoita Metropolian TKI- ja oppimistoiminnan sekä hanketyön parista. Blogikirjoitukset on ryhmitelty teemoittain. Jaottelussa on haavoittuvuutensa, sillä osa kirjoituksista sopisi useamman teeman alle. Toivomme uuden tiedon löytämisen iloa! Tutkimus, kehittäminen ja innovaatiot TKI-työ tuo ihmiset yhteen kompleksisten haasteiden ratkaisemiseksi Suomalaisen tieteen pelisäännöt varmistetaan tutkimusyhteisön itsesääntelyllä Yhdenvertaisuuden edistäminen TKI-toiminnassa Merkityksellinen yhteistoiminta osallistuvassa TKI-kumppanuudessa Osallistuvaa TKI-kumppanuutta uudessa eurooppalaisessa Bauhausissa Kulttuuriset sillat ja kielelliset kohtaamiset innovaatioiksi Kampus yritysyhteistyön raja-alueena Ammattikorkeakoulun rooli ekosysteemissä on edistää osaamisen ja teknologian siirtymää Mitä hubin rakentaminen vaatii? Keksijän muistilista Keksintö Hollywoodin säihkeestä: taajuushyppely Hankkeen arvioinnista on moneksi Vuoroin vieraissa - vertaisista vauhtia hankearviointiin Voiko hankkeen arvioinnissa hyödyntää taiteellisia menetelmiä? Hanketyön sivuvirrat hyötykäyttöön Taide rakentamassa tulevaisuuden vaihtoehtoja Koulutus, osaaminen ja oppiminen Muuttuva korkeakoulu ja näkökulman vaihtamisen taito Edelläkävijäorganisaatioissa keskitytään toimivan oppimiskulttuurin luomiseen Projektiopinnot ovat joustava tapa uuden oppimiseen Virtuaalitodellisuuden tarinat terävöittävät transversaaleja taitoja Kaksikielinen koulutus avaa eettisesti kestävän tien sairaanhoitajaksi Onko mikrokursseista hyötyä yrittäjälle? Onnistuneen opinnäytetyön resepti Monialaisuus innovaatiokyvykkyyden vahvistajana Yhteisö oppimisen tukena Digitaalisen muotoilun eettiset haasteet - opiskelijat ja työelämä yhteiskehittäjinä Sosiaalialan ohjauspalveluiden kehittäminen vaatii tilanteen rakentamista Aineenopettajat kohtaavat kriisimaista tulevia maahanmuuttajataustaisia oppilaita yläkoulussa Musiikin osallisuuden portaat Työelämä ja johtaminen Valmentava johtajuus hanketyössä Psykologinen turvallisuus ja sen vahvistaminen työssä Tunteet työelämässä psykologista turvallisuutta edistämässä Resilienssiä vahvistavat hyväksymisen taito, työn merkityksellisyys ja autenttisuus Moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtaminen vahvistaa organisaatioiden sosiaalista kestävyyttä Muuttuvalla urapolulla tarvitaan toivoa ja myötätuntoa Työntekijöiden kytkeminen organisaation kehittämiseen kestävyyden vahvistamiseksi Henkilöstötuottavuus ja sen kehittämisen mahdollisuudet Kolme vinkkiä, joiden avulla tarjoat ja vastaanotat tukea paremmin hajautetussa tiimissä Työn kehittämisellä ja muokkaamisella kohti hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä työuria Mitkä tekijät houkuttavat työntekijäkonkareita jatkamaan Ikääntyneen yksilöllisyys korostuu työelämään liittyvissä valinnoissa Ennakoivalla henkilöstövoimavarojen johtamisella kestävää kehitystä rakentamassa Työllisyystilanteen nopeat vaihtelut vaikuttavat AV-alan opiskelijoiden verkostoitumiseen Rakennusalan menestys vaatii monialaista yhteistyötä ja uusia toimintatapoja Pidetään ääntä hiljaisesta tiedosta! Suuret päätökset, ennakoimattomat seuraukset Yrittäjyyden ja yritystoiminnan kehittäminen Strategialähtöinen osaamisen kehittäminen Mitä yrittäjyyskeskukset voivat tuoda lisää korkeakoulujen toimintaan? Seniorien vaikuttajaryhmät - uusi tapa vaikuttaa yksityisiin palveluihin, asiakkaita ja yrittäjiä hyödyttäen Yrityksen kasvuhalukkuus, kasvun keinot ja esteet - Pitääkö aina kasvaa? Voiko taide juurtua yrityksiin? Korkeakoulujen yritysyhdistyksistä ponnistetaan tulevaisuuteen Monenlaista yritystoimintaa kohtaamassa Hypätäänkö jo lentävän auton kyytiin? Katsaus älyliikenteen markkinaympäristöön ja tulevaisuuteen Liiketoimintaa Lean Startupilla - Ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin Yrittäjänaisten ryhmätoiminnasta vahvuutta omaan yrittäjyyteen Yrittäjänaisten digitaidot vauhdittavat kasvua Tekoäly yritystoiminnan tukiälynä Female Entrepreneurs Without Borders Ympäristö ja kestävyys Tiedolla johtamisen ja teknologisten megatrendien mahdollisuudet, haasteet sekä vaikuttavuus Suomen vihreässä siirtymässä Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto - hanketapahtumat suunnannäyttäjnä Elämä kierrätystaloudessa matkalla kohti kiertotaloutta Vihertävää työmatkailua Euroopassa Terveys ja hyvinvointi Liikkuminen ja ravinto seniorien hyvinvointipalveluiden ytimessä Inkontinenssihanke yhteistyössä kokemustoimijoiden, ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin haasteet näkyvät tutkimuksissa Vuorovaikutus ja viestintä Tuumasta toimeen Brysselissä - miten aktivoitua EU-vaikuttamiseen? Hanketulokset voi koota yhteen Thinglinkillä Onko mikki auki? Onnistuuko empaattinen vuorovaikutus etänä? Verkostoitumisen mahdollisuudet hybriditapahtumissa Tekoäly asiantuntija-artikkelin kirjoittamisen tukena Innovaatiopodcasteja tekemässä Tekoäly asiantuntija-artikkelin kirjoittamisen tukena Viestintäyhteistyö hankekumppanin kanssa - 10 vinkkiä Eettisyys asiantuntijaviestinnän kulmakivenä Timanttinen hankeseminaari Blogi on yksi kanava asiantuntijatiedon levittämisessä 3 oivallusta, jotka opin hankeviestinnän kouluttajana Tekoälyn vaikutuksista tekijänoikeuksiin Vetovoimaprojekti paljasti ammattikorkeakouluopiskelijoiden mielikuvat huolinta- ja logistiikka-alasta Communications is a universal profession – staff exchange helps to broaden networks Research, development and innovations The critical role of research managers and associates in securing the future of RDI Slowing down to speed up - from first idea to prototype Using Open Innovation to Support Local Companies Focusing on Innovators Instead of Innovations 7 Reasons Why Creativity at Work is Essential Service Design The Importance of Service Design in Organisations Avoiding Service Design Theatre When Developing Projects 6 startup failures service design can help avoid The Harmful Nature of Informed Assumptions Be the guide not the hero How to create an engaging MOOC Tikissä-blogin toimituskunta kiittää kaikkia lukijoita ja kirjoittajia.
Suuret päätökset, ennakoimattomat seuraukset
Yksilöt ja yhteisöt joutuvat elämänsä varrella kohtaamaan monenlaisia päätöksiä, joiden seurauksia ei voi etukäteen tietää. Osa näistä päätöksistä tulee yllättävistä olosuhteiden muutoksista, osa aikakauteen tai yhteiskunnallisiin olosuhteisiin liittyvistä vääjäämättömistä käänteistä ja osa omien tarpeiden luomista siirtymistä. Mitä päätöksiä olet itse tehnyt tai mitä tunnistat organisaatiosi tehneen? Mikä niihin johti ja mitä niistä seurasi? Lienee mielenkiintoista pysähtyä hetkeksi miettimään. Minkäänlaisten päätösten seurauksia ei voi kukaan tietää, vaikka ennakointi ja erilaiset tulevaisuuden skenaariot voivat antaa vaihtoehtoisia aavistuksia siitä, mitä voi tapahtua tehdyn päätöksen seurauksena. Niistä aavistuksista jotkin voivat toteutua ja osa muuntua yllättävillä tavoilla. Ihminen on usein turvaton näissä tilanteissa, mutta kukaan ei selviä kokonaan ilman siirtymiä tuntemattomaan. Joskus luopuminen entisestä on vaikeaa, joskus helpompaa. Asioita on päätettävä ja asioista on päätettävä, ja jotkin asiat päättyvät joskus lopullisesti, vaikkemme haluaisi niin tapahtuvan. Yhteiskunnallisten ilmiöiden havainnoinnista hankkeiksi Pitkän ammattikorkeakoulussa eletyn työuran aikana moni työntekijä on ehtinyt toimia monissa hankkeissa ja nähdä niiden toiminnan vakiintuvan, voimistuvan ja liittyvän yhä kiinteämmin yhteiskuntaamme kehittäväksi voimaksi. Tämä elävä yhteys koulun ulkopuoliseen elämään on mielestäni yksi huikea mahdollisuus ja ammattikorkeakoulun ominaislaatu, joka kehittyy koko ajan. Koulu ei ole erillinen saareke, vaan todellinen voimavara yhteiskunnan yhteiseen kehittämiseen. Oppiminen ei vain koulua, vaan elämää varten toteutuu yhä konkreettisemmin Hanketoimijat havainnoivat koko ajan yhteiskunnallisia ilmiöitä nähdäkseen asioita, joiden edistämistä se voisi tukea ja joiden edistämiseen se voisi tuoda osaamista ammattikorkeakoulun tuella. Tässä tekstissä on esillä aihe, joka on yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen. Miten tukea ihmisten siirtymää uuteen elämänvaiheeseen jopa niin, että aiemmasta toimijasta voi tulla kohde tai niin, että iän tuoma kokemus voisi löytää uuden merkityksellisen tavan olla osa aktiivista yhteiskuntaa osallistumista. Ehkä tässä on jälleen uusi hankeaihio Metropolian aktiiviseen hanketoimintaan. Miten päättää koko elämää muuttavasta asiasta? Kuulun siihen ikäluokkaan, jonka on tehtävä päätös siitä, milloin haluaa siirtyä eläkkeelle. Luonnollinen ja vääjäämätön päätös jokaiselle, joka on saanut elää näinkin kauan. Tämä hämmästyttävän merkittävä päätös koskee monia ikäluokkaani kuuluvia ihmisiä. Eläketurvakeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2022 lopussa 1,65 miljoonaa eläkkeensaajaa (1). Pelkkää työeläkettä sai reilu miljoona. Työ- ja Kelan kansaneläkkeen yhdistelmää sai noin 480 000 ihmistä. Vuonna 2022 työeläkkeelle siirtyi 71 500 henkilöä, joista vanhuuseläkkeen sai 54 000. Edellisvuodesta eläkkeelle siirtyneiden määrä nousi 10 000 vakuutetulla. Lähes koko 10 000 henkilön joukko jäi varsinaiselle vanhuuseläkkeelle. Suomessa jäi siis 54.000 ihmistä eläkkeelle vuonna 2022. Sama tahti jatkuu vielä vuosia. Päätös koskettaa siis todella monia ihmisiä. Kiinnostuuko minusta enää kukaan? Monet kysyvät, minkälaista elämä on sitten, kun en enää kuulu tuttuun yhteisöön eikä arkeani määrittele työtehtäväni? Kuka minä olen ja kuka minusta tulee, kun saan uuden nimityksen, eläkeläinen? Tulenko sivuutetuksi ja kiinnostuuko minusta enää kukaan? Miten rahat riittävät ja mikä täyttääkään elämäni? Onko minulla riittävästi läheisiä, vaan jäänkö yhtäkkiä yksin? Kenen kanssa voin keskustella näistä kysymyksistä, joiden ilmestymistä en oikein koskaan odottanut, enkä tajunnut niiden oikeasti koskettavan myös itseäni. Monet ihmiset ajattelevat, että eläkkeelle pääseminen on yhtä juhlaa ja siitä onni aukeaa, kun ei tarvitse tehdä mitään ja ennen kaikkea siitä, että saa päättää itse omasta ajankäytöstään. Monesti kuulee kerrottavan hauskoja juttuja, miten eläkkeelle jäänyt on niin kiireinen, ettei enää ymmärrä, miten on joskus työssä ehtinyt käymäänkään. Kenties näin ja jollakin toisella toisin päin. Elämän mielekkyys häviää ja elämänpiiri kapeutuu ja elämänilo surkastuu. Työuran päättäminen on yksi elämän suurista päätöksistä, joilla on ennakoimattomat seuraukset. Kaikille tässä tilanteessa oleville soisi mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan ja löytää jokin tapa hahmottaa omaa tarinaansa työnsä tekijänä. Uuteen siirtyminen on helpompaa, kun tiedostaa, missä sai olla mukana, mitä sai aikaiseksi ja mikä siinä kaikessa oli itselle tai jollekin toiselle tärkeää. Mitä kaikesta jää jäljelle, vai katoaako kaikki savuna tuuleen. Miten tehdä päätöksiä Mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten kukin päätöksensä tekee ja siirtymisensä ajoittaa. Tuttuja vaikuttimia lienevät ainakin terveydentila, päätöksen vaikutus hyvinvointiin, työssä jaksamisen kokemukset, työyhteisön tarpeet omalle osaamiselleni, taloudelliset seikat, lapsien tai muiden omaan elämänpiiriin kuuluvien yhteisöjen tarpeet. Monenlaisten taustavaikuttimien seassa yksi tempaisee päätöksensä yhtäkkiä ja toinen pitkän pohdinnan tuloksena. Toinen kuulostelee tuntemuksiaan ja toinen miettii hartaasti kumpaankin vaihtoehtoon kuuluvia myönteisiä ja negatiivisia puolia ja tekee päätöksen vasta huolellisen harkinnan jälkeen. Elon eläkeneuvontapäällikkö Satu Saulivaara määrittelee blogissaan (1) eläkkeelle siirtymiseen kuuluvan neljä vaihetta, jotka kannattanee jokaisen työelämän muutosta suunnittelevan miettiä. Eläkesuunnitelmien tekeminen Eläkkeen hakeminen Luopuminen työroolista ja työyhteisöstä Sopeutuminen uuteen elämänvaiheeseen Vaikka seurauksia ei voi minkään päätöksen suhteen ennakkoon tietää, voi olla hyvä hahmottaa muutokseen liittyviä vaiheita edellistä jaottelua soveltaen. Tee suunnitelma, selvitä konkreettiset reunaehdot ja tiedosta, miten päätöksesi vaikuttaa ihmissuhteisiisi ja mitä unelmoit tulevaisuudelta. Eläkeelläkin osana työelämää Yhteiskunnallisessa keskustelussa tehdään tällä hetkellä tilaa eläkkeellä tehtävään osa-aikatyöhön, johon yllättävän monet palaavat levähdettyään hetken ja huomattuaan tulotason heikentymisen tuomat rajoitteet. Kolmas sektori toivoo joukkoonsa elinvoimaisia eläkeläisiä. On kiinnostavaa nähdä, mihin ikääntyneiden työelämä kehittyy ja kuinka monet meistä jatkavat palkka- tai vapaaehtoistyössä, vaikka eläkettä monet ovat odottaneet vuosikausia. Olennaista on kuitenkin löytää itsensä muunkin kuin työelämän kautta. Kuka minä olen, on hyvä kysymys muulloinkin, kuin jokin tärkeä on päättymässä. Kuka minusta tuli, on yhtä lailla merkittävä kysymys, kun siirtymä on jo mahdollistanut jotain uutta. Elämä uudistuu koko ajan ja suurten päätösten ja ennakoimattomien seurausten seassa, voi aina löytää jotain arvaamattoman arvokasta. Kirjoittaja Päivi Rahmel on pitkäaikainen Metropolian lehtori, jonka kiinnostuksen kohde on aina ollut ihminen ja hänen päänsisäiset näytelmänsä. Päivi on koulutukseltaan kasvatustieteeen maisteri, työnohjaaja, narratiivinen valmentaja ja enne kaikkea osykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Hän on tehnyt työuransa soveltavan taiteen parissa erityisesti luovien ryhmäprosessien ohjaajana. Lähteet Eläketurvakeskus, 2023. Eläkkeelle siirtymisaika (etk.fi) Saulivaara, S. 2023. Vanhuuseläkkeelle jäämisen neljä vaihetta (elo.fi).
Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto – hanketapahtumat suunnannäyttäjinä
Tapahtumat ovat merkittäviä kohtaamispaikkoja ja tärkeä osa hanketoimintaa. Mitä ympäristönäkökulmia tapahtuman suunnittelussa on hyvä huomioida? Entä kuinka suuri vaikutus yksittäisellä tapahtumalla voi olla? Ympäristönäkökulmaa on hyvä pohtia monissa eri tapahtuman suunnittelun vaiheissa. Yhdellä tapahtumalla voi olla suurempi vaikutus, kuin äkkiseltään arvaisi. Tapahtumilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi ihmisten asenteisiin tai tottumuksiin. Tähän kirjoitukseen on koottu muutamia vinkkejä siitä, miten tapahtuman voi toteuttaa ympäristön näkökulmasta vastuullisesti. Tarkastelunäkökulma on rajattu yritys- (B2B) ja asiantuntijatapahtumiin, jotka järjestetään sisätiloissa. Tämä artikkeli kertoo hankkeessa tehtävästä tapahtumatuotannosta sitä työkseen tekevien näkökulmasta. Hankkeissa järjestetään erilaisia tapahtumia Erilaisia tapahtumia voivat olla seminaarit, keskustelutilaisuudet, työpajat, messut, valmennukset ja koulutukset. Tapahtumien osallistujamäärä voi vaihdella kymmenistä useisiin satoihin tai jopa tuhansiin. Hankkeissa fyysiset tapahtumat tarjoavat kohderyhmälle mahdollisuuden oppia, kehittyä, jakaa ajatuksia ja verkostoitua kasvotusten muiden osallistujien kanssa. Tapahtuma osallistumisen alustana tarjoaa mahdollisuuden markkinoida ja viestiä hankkeen tarjoamista palveluista ja sisällöistä. Tapahtumat ovat siis tärkeä osa hankkeen toimintaa, koska niiden avulla voidaan puhua suoraan tavoitellulle kohderyhmälle ja tapahtuman sisällöt voidaan muokata juuri hankkeen tavoitteita tukeviksi. Lisäksi tapahtumissa on mahdollista käydä dialogia kohderyhmän kanssa ja tarvittaessa saadun palautteen pohjalta muokata hankkeen tulevia sisältöjä. Tapahtumajärjestäjien avuksi on tehty useita erilaisia oppaita ja ohjeita. Helsingin kaupunki on tehnyt Sustainable Meeting Guidelines -oppaan (1) englanniksi, koska kaupungissa järjestetään paljon kansainvälisiä kokouksia ja kongresseja. Monet kaupungit, kuten Lahti (2) ja Oulu (3), ovat tehneet omat vastuullisen tapahtuman järjestämisen oppaat, jotka palvelevat erityisesti ulkotapahtumien järjestämistä. Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto tarkoittaa konkreettisia valintoja Kaikista tapahtumista syntyy päästöjä, ja onkin sanottu, että ympäristöystävällisin tapahtuma on sellainen, jota ei lainkaan järjestetty. Tapahtumilla on myös myönteisiä vaikutuksia. Ne ovat merkittäviä kohtaamisten paikkoja, joten tapahtumia voi ja kannattaa jatkossakin järjestää. Tapahtuman tuottava taho voi vaikuttaa erilaisiin valintoihin liittyen tapahtuman järjestelyihin. Erilaisissa hankkeissa pystymme testaamaan, kokeilemaan ja innovoimaan ympäristöystävällisiä valintoja ja ratkaisuja ehkä korkeakoulujen muuta tapahtumatoimintaa helpommin, ketterämmin ja nopeammin. Osallistujalta kuultua: ”En ole ennen uskaltanut maistaa vegaanista “kinkku”sämpylää, mutta tämähän on hyvää!”. Vaikka vegekinkku ei välttämättä jäänyt hänelle käyttöön arjessa, saattoi kynnys sen, tai muiden uusien ruokien syömiseen hieman madaltua. Hankkeet ovat osa ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI), joten hankkeiden kautta saadut positiiviset tulokset voidaan sitä kautta linkittää osaksi ammattikorkeakoulun pysyvämpää toimintaa. Hiilijalanjäljen mittaaminen ohjaa tekemään vastuullisia valintoja Konkreettinen tapa seurata tapahtuman hiilijalanjälkeä on käyttää hiilijalanjälkilaskuria. Verkosta löytyy monia helppokäyttöisiä laskureita, joita tapahtumajärjestäjä voi hyödyntää ilmaiseksi. Ennen kuin laskuria voi käyttää, tulee tapahtumajärjestäjällä olla tiedossaan tarkkoja lukuja tapahtuman tuotantoon liittyen. Joitain lukuja voidaan ennakoida ja ennustaa ennen tapahtumaa, kuten puhujien matkustamiseen liittyvät päästöt. Osa tarvittavista luvuista voidaan laskea vasta tapahtuman jälkeen, kun kokonaiskulutus vaikkapa jätteiden osalta on tiedossa. Muun muassa suomalainen tapahtumatoimisto Tapaus tarjoaa omilla verkkosivuillaan laskurin, jossa kysytään kuutta perustietoa tapahtumaan liittyen (4). Niitä ovat tapahtuman järjestämispaikka osallistujien ja puhujien logistiikan päästöt tilan energiankulutus yöpymisten määrä tarjoilut ja jätteiden määrä. Suurin osa fyysisten tapahtumien hiilijalanjäljestä syntyy liikkumisesta ja logistiikasta, energiankulutuksesta ja tarjottavasta ruoasta. Tapahtumatilaa valitessa kannattaa huomioida ympäristövaikutukset Ensimmäiseksi tapahtumajärjestäjän tulee valita tila tapahtumalle. Valitsemalla oman organisaation tilan voi tapahtumajärjestäjä säästää tilavuokrakuluissa, mutta hän ei välttämättä pääse vaikuttamaan tilan ympäristöratkaisuihin. Metropolia ja Haaga-Helia ammattikorkeakouluilla on monipuolisia tiloja eri kampuksilla. Valitsemalla oman ammattikorkeakoulun tilan voi tapahtuman yhteydessä tehdä kampusta ja sen toimintaa tutuksi osallistujille esimerkiksi järjestämällä opastetun kävelykierroksen osana ohjelmaa. Näin ammattikorkeakoulu ja sen tilat ja toiminnot tulevat konkreettisella tavalla tutuiksi sidosryhmille. Mikäli valitaan joku muu tila, kuten tapahtuma- tai kokoustalo, kannattaa varmistaa, onko sillä jokin ympäristöohjelma tai -sertifikaatti, joka ohjaa koko talon toimintaa. Erilaisia tapahtuma-alan ympäristöohjelmia ovat Ekokompassi (5), Joutsenmerkki (6) ja Sustainable Travel Finland (STF) -status (7). Tapahtumatalon käytössä oleva sertifikaatti tarkoittaa, että toiminta on ulkopuolisen toimijan auditoima. Usein sertifikaatin saatuaan toimijan tulee uusia se tietyin aikavälein. Valitsemalla tilan, joka on helposti julkisilla liikennevälineillä saavutettavissa, voi vaikuttaa yhteen tapahtumien suurimpaan päästökohteeseen eli osallistujien liikkumiseen. Kannusta osallistujia saapumaan kävellen, pyörällä, junalla, bussilla tai kimppakyydein. Mikäli tapahtuma järjestetään hieman syrjäisemmässä paikassa, harkitse voisitko tarjota osallistujille yhteiskyydin jostain liikenteen solmukohdasta. Helposti saavutettavassa sijainnissa oleva tila helpottaa myös tapahtumakalustuksen, kuten tuolien, lavan tai äänitekniikan kuljettamisen tilaan. Usein järkevintä on kuitenkin valita tila, jossa on tapahtumaan soveltuvat fasiliteetit. Tilan energiatehokkuuteen vaikuttaa eniten, milloin rakennus on rakennettu ja milloin sitä on uudistettu. Energiatehokkaissa tiloissa valaisimet ovat ledejä, ilman lämpötilaa voidaan säädellä, valot ja tekniikka ovat päällä vain silloin kun niitä käytetään, ja talolla on vihreä sähkösopimus. Ympäristötietoisessa tapahtumatalossa on myös huomioitu jätteiden keräys, lajittelu ja kierrätys. Tapahtumat ovat usein hektisiä ja ruokatauot lyhyitä, joten jätepisteiden kunnollinen merkitseminen ja selkeät kyltit auttavat siinä, että jätteet lajitellaan oikein. Digitaaliset ratkaisut vähentävät ympäristökuormaa Edes virtuaalitapahtuma ei ole ympäristövaikutuksiltaan neutraali, vaan kulutusta syntyy esimerkiksi päätelaitteiden virrankulutuksesta, runkoverkon datansiirrosta sekä reitittimien ja modeemien liityntäverkon sähkönkulutuksesta. Vaikutusta on myös sillä, millaisella laitteella virtuaalitapahtumaa katsotaan ja kuinka pitkään (8). Rakennetun ympäristön suunnittelutoimisto Sitowise on laskenut yhden korona-aikana järjestetyn virtuaalitapahtuman päästöt. Tämän selvityksen johtopäätöksenä oli, että esimerkkitapahtuman kohdalla yhden ihmisen edestakainen lentomatka Etelä-Euroopasta Suomeen olisi ollut suurempi kuorma ympäristölle kuin virtuaalitapahtuma, johon osallistuisi jopa useita tuhansia ihmisiä. Selvää on, että virtuaalitapahtuman päästöt ovat huomattavasti fyysisiä tapahtumia pienemmät. Sitowisen vertailussa virtuaalitapahtuman päästöt olivat 0,7% verrattuna fyysiseen tapahtumaan. Tapahtumissa on usein kansainvälisiä puhujia, jotka saattavat saapua Suomeen hyvinkin kaukaa, kuten Aasiasta tai Pohjois-Amerikasta. Erilaisissa EU-rahoitteisissa hankkeissa puhujat tulevat usein Keski-Euroopasta. Tehty selvitys osoittaa, että tapahtumajärjestäjien kannattaa ympäristösyistä jatkossa kutsua puhujat etäyhteydellä mukaan, jotta puhujien lentomatkoista ei syntyisi päästöjä. Yritysten muutoskumppanina -hankkeessa kutsuimme toiseen päätapahtumaan puhujaksi Euroopan komission Stefano Soron Brysselistä, ja hänen puheenvuoronsa striimattiin suorana valkokankaalle Teams-alustan avulla. Korona-aikana opimme kaikki paljon uutta verkkotapahtumien järjestämisestä. Osallistujat ovat jo tottuneita siihen, että livetapahtumassa voidaan osa puheenvuoroista seurata valkokankaalta ja vain osa puhujista on paikan päällä. Varmin tapa on tuottaa ennakkoon video puheenvuorosta, joka voi olla myös tekstitetty. Toisaalta liveyhteydellä on mahdollisuus keskustella puhujan kanssa ja syntyy aitoa vuorovaikutusta. Tarjoilujen valinnalla on merkittävä ympäristövaikutus Tarjoilut voivat olla yksi merkittävä tekijä tapahtuman ympäristövaikutuksista. Ruuantuotannon kokonaisympäristövaikutuksista esimerkiksi ruuan kuljetus ja hävikki ovat pienessä roolissa verrattuna ruuan alkutuotantoon. On hyvä pitää silmällä sitä, millä valinnoilla on aidosti vaikutusta. Ruuan alkutuotannon osuus ruuan kokonaispäästöistä on jopa 60 prosenttia (9). Kun nykyisestä suomalaisesta ruokavaliosta vähennettäisiin liha puoleen, ruokavalion ilmastovaikutus vähenisi 13 prosenttia, kun taas kasvipohjaisessa ruokavaliossa ilmastovaikutus vähenisi 37 prosenttia (10). Hävikki nousee helposti otsikoihin ja hävikkiruuan tarjoaminen tuntuu usein trendikkäältä, vaikka hävikin osuus on vain muutama prosentti ruuan kokonaispäästöistä (10). Kuljetuksen osa ruuan kokonaispäästöistä on noin 5 prosenttia, sisältäen kuljetuksen kaikissa tuotannon vaiheissa (9, 11). Kun pohditaan tarjoilujen ympäristönäkökulmaa, suurimman vaikutuksen voi tehdä tarjoamalla kasvipohjaista ruokaa liharuuan sijaan. Muita ruuan ympäristövaikutuksia on hyvä huomioida. Hävikin minimoinnin ja hyödyntämisen lisäksi tarjoilut voivat olla esimerkiksi lähi- tai kausiruokaa. Hanketapahtumissa voidaan valita tarjolle joko täysin kasvipohjaista ruokaa tai kasvisruokaan painottuvaa tarjoilua. Harmillinen ilmiö on hankkeiden järjestämien tapahtumiin ilmoittautuneiden saapumatta jääminen. Tällainen "no-show" -lukema on jopa 50 prosenttia, jolloin myös hävikki on suurta. Hävikin määrää voidaan pyrkiä vähentämään sitouttamalla ilmoittautuneet osallistumaan tapahtumaan esimerkiksi soittamalla ilmoittautuneet henkilöt läpi. Henkilökohtaisella kontaktilla puhelimitse voidaan osallistumisen vahvistamisen lisäksi tehdä kevyttä tarvekartoitusta. Ylijääneet tarjoilut kannattaa tarjota tapahtuman työntekijöille tai kampuksella työskenteleville henkilöille, jolloin ruokahävikkiä ei juurikaan synny. Tapahtumarekvisiitta vuokrattuna ja materiaalit helposti kierrätykseen Usein tapahtumiin tarvitaan erinäistä rekvisiittaa, printtimateriaalia ja muuta tavaraa. On hyvä miettiä, tarvitseeko kaikkea printata vai voiko esimerkiksi tapahtuman ohjelman ja muun oheismateriaalin tarjota osallistujille digitaalisina. Tähän on monia tapoja ja sovelluksia. Jos tapahtuman tila on valittu hyvin, ei erillisiä ohjekylttejä tiloissa liikkumiselle tarvita. Jos kuitenkin tulostat opasteita tapahtumiin, mieti voisitko käyttää niitä myös seuraavissa tapahtumissa. Monenlaista rekvisiittaa voi nykyisin vuokrata, joten kaikkea ei kannata ostaa, jos sille ei tule jatkossa käyttöä. Ennen kuin ostaa tai vuokraa tuotteita, on hyvä tutustua palveluntarjoajan toiminnan vastuullisuuteen. Hankkeiden tapahtumissa hankkeen tiedot tulee olla tapahtumissa näkyvillä. Tähän käytetään perinteisesti roll up -banderolleja. Monesti ympäristönäkökulman huomioiminen voi tuoda taloudellisia säästöjä, myös silloin, jos esimerkiksi tilaa uuden kankaan vanhaan roll up -runkoon. Kannattaa myös pohtia, voiko roll up -banderollin sijaan käyttää esimerkiksi digitaalisia näyttöjä. Haaga-Helian ja Metropolian kampuksilla vierailee tuhansittain ihmisiä vuodessa, joten esimerkiksi opasteet on tiloissa huomioitu hyvin ja diginäyttöjä on helppo hyödyntää. Juuri mitään ylimääräistä rekvisiittaa tai materiaalia ei ole tilattu tapahtumiin. Maata pitkin asiantuntijatapahtumiin Korona-aika muutti hieman käyttäytymistämme, ja ainakin osittain töihin liittyvä matkustaminen väheni. On tehokasta ja ekologista osallistua vaikkapa kansainväliseen seminaariin verkon välityksellä, mutta osa tapahtumista on sellaisia, joihin osallistuja mielellään osallistuu paikan päällä saadakseen parhaan hyödyn irti. Työmatkailu on aikaa vievää, joten voisiko tulevaisuuden seminaarimatkoja tehdä vieläkin hitaammin pintaa pitkin? Suomesta pääsee melko helposti eri puolille Eurooppaa nopeimmillaan vuorokaudessa laivalla ja junalla. Matkustusaikaa voi hyödyntää töiden tekemiseen, jos käytössä on kannettava tietokone ja wifi-yhteys. Suomessa VR:llä oli aiemmin erityinen salonkivaunu, jossa vuonna 2010 Helsingin kaupunginhallitus kokousti, kun se matkusti maakuntamatkalle Kainuuseen. Nykyisin salonkivaunut on poistettu käytöstä, mutta VR tarjoaa mahdollisuuden varata erilaisia työskentelyhyttejä tai ravintolavaunun yläkerran isompien ryhmien yksityiskäyttöön. Näin ollen junassa voisi pitää vaikkapa tiimin suunnittelupäivän tai johtoryhmän kokouksen eli matkustusaika olisi entistä tehokkaampaa. Juna+laiva-yhdistelmä tuottaa arviolta puolet vähemmän päästöjä kuin lentokoneella lentäminen (8), joten olisi merkittävä muutos, jos kansainvälinen työmatkustaminen jatkossa tapahtuisi pintaa pitkin yhä enenevissä määrin. Hiilijalanjälkeä voi kompensoida, kun kaikki muu on jo tehty Kompensaatio tarkoittaa syntyneen ympäristöhaitan kumoamista esimerkiksi istuttamalla puita tai ennallistamalla soita. Yleensä tämä tarkoittaa päästöyksikköjen ostamista ja mitätöimistä jonkun palveluntarjoajan kautta. Kompensaatiota tarjoavia organisaatioita on Suomessa useita. Ympäristöystävällisen tapahtumatuotannon kulmakivet ovat vastuulliset ja ekologiset valinnat koko tuotannon ajan, alkaen suunnittelusta ja päättyen jälkiviestintään. Tärkeintä on hyvällä suunnittelulla minimoida erilaiset päästöt ja etsiä kestäviä ratkaisuja tapahtuman järjestämisen eri osa-alueisiin. Kuten alussa todettiin, on vääjäämätöntä, että tapahtumista syntyy päästöjä, joten yksi vaihtoehto on kompensoida päästöjä jälkikäteen. Jos kompensaatiota käytetään väitteiden kuten “hiilineutraali tapahtuma” tai “päästöt kompensoitu” perusteena, tulee markkinoinnissa tarkentaa, mitä päästöjä on kompensoitu ja miten. Viestintä ei saa antaa kuvaa laajemmasta ympäristöystävällisyydestä (12). Finnwatch arvioi, että vapaaehtoisten kompensaatiopalveluiden kysyntä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti. Yksi tapa kompensoida päästöjä on poistaa ilmakehästä vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi metsistä, mutta tulevaisuudessa yhä useammin myös niin sanotuista negatiivisten päästöjen teknologioista tai hiilidioksidin poistosta, joihin kuuluu erilaisia teknologisia menetelmiä (12). Voisiko jatkossa hankesuunnitelmiin olla kirjattuna, että ammattikorkeakoulujen TKI-palvelut olisivat mukana kehittämässä uusia teknologisia menetelmiä, joilla voidaan kompensoida hankkeiden päästöjä? Ympäristöystävällinen tapahtumatuotanto ei ole vaikeaa Ympäristönäkökulman huomioiminen ei lopulta ole vaikeaa. Tärkeää on valita kyseisen tapahtuman kannalta oleelliset toimet. Ennen tapahtuman tarkempaa suunnittelua, voi aloittaa päättämällä ympäristötavoitteet tapahtumalle. Sen jälkeen voi selvittää, miten näihin tavoitteisiin päästään, miltä palveluntarjoajilta tilata tuotteita ja palveluita, ja keiden toimijoiden kanssa tehdä yhteistyötä. Kun alat suunnittelemaan tapahtumaa, älä ota liian suurta stressiä siitä, teetkö kaiken oikein ja muistatko kaikki eri näkökulmat. Sinun ei tarvitse muistaa kaikkea ulkoa, sillä netti on pullollaan erilaisia oppaita, joita on helppo hyödyntää pitkin tapahtuman suunnittelua. Myös pienillä teoilla on merkitystä. Jotta pystymme aidosti vaikuttamaan ilmastonmuutoksen etenemiseen, meidän kaikkien on tehtävä ympäristön eteen se minkä roolissamme voimme – kuka muukaan sen tekisi? Ympäristöystävällisistä ratkaisuista kannattaa viestiä osallistujille. Vastuullisuus on brändeille usein myyntivaltti, mutta nykyisin se saattaa olla asiakkaille jopa oletusarvo. Tapahtuman kävijä on usein valveutunut ja kiinnittää huomiota tapahtuman järjestelyihin – etenkin jos järjestelyt on hoidettu huonosti ja vastuullisuuteen ei ole kiinnitetty huomiota. Osallistuja saa tiedon tapahtuman ympäristötoimista vasta, kun niistä viestitään. Osallistuja ei voi esimerkiksi tietää, käytetäänkö rakennuksessa ekoenergiaa, onko tarjottu ruoka tuotettu lähellä, tai onko päästöjä kompensoitu. Jakamalla tietoa tehdyistä valinnoista voi toimia myös esimerkkinä muille. Kirjoittajat Maija Rummukainen työskentelee projektiasiantuntijana Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja opiskelee Corporate Environmental Management -maisteriohjelmassa Jyväskylän yliopistossa. Erika Poikolainen työskentelee tapahtumatuottajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja opiskelee kulttuurituottajan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Kirjoittajat toteuttavat tapahtumia Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa, jonka tavoitteena on tukea yrityksiä muutostilanteissa osaamista vahvistamalla. Hankkeessa on mukana yhdeksän ammattikorkeakoulua Etelä-Suomesta, ja tapahtumia toteutetaan sekä itsenäisesti ammattikorkeakoulutasolla että yhteisesti hanketasolla. Lähteet Helsingin kaupunki. Sustainable Meeting Guidelines. (e-julkaisu.fi) Lahden kaupunki. Tapahtumien ympäristöopas. (lahti.fi) Oulun kaupunki. Näin teet vastuullisen tapahtuman. (ouka.fi) Tapaus. Tapahtumien co₂-laskuri. (tapaus.fi) Ekokompassi.fi Joutsenmerkki.fi Sustainable Travel Finland (STF). (visitfinland.fi) Sitowise. Virtuaalitapahtumien hiilijalanjälkeä selvitettiin. (sitowise.com) S. Kurppa ja I. Riipi, 2013. RUOKAKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi ruokasektorilla. (luke.fi) MTT Raportti 95, MTT Jokioinen. Saarinen, M., Knuuttila, M., Lehtonen, H., Niemi, J., Regina, K., Rikkonen, P., Varho, V., Kaljonen, M., Mattila, T. & Seppälä, J. (2019). Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät: RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. (valtioneuvosto.fi) Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, Policy brief 08/2019. Savikko, R., Himanen, S., Rimhanen, K., Mäkinen, H. (2013). Ruoan ilmastovaikutukset. Luonnonvarakeskus (PDF, ilmastoviisas.fi). Finnwatch. Anekauppaa vai ilmastotekoja? Vapaaehtoisen päästökompensaation kysyntä, tarjonta ja laatu Suomessa. (finnwatch.org)
Yhdenvertaisuuden edistäminen TKI-toiminnassa
Yhdenvertaisuuden edistämisessä teot ratkaisevat. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (TKI) on monta vaihetta, missä yhdenvertaisuustekoja voisi tehdä paljon enemmän. Hankkeiden valmistelussa, toteuttamisessa, opinnollistamisessa, rekrytoinneissa ja julkaisujen saavutettavuudessa yhdenvertaisuuden huomioiminen voi olla haastavaa, kun ulottuvuuksia on monia. Tässä kirjoituksessa pohdin teemaa omien kokemusteni kautta. Paperilla se kuulostaa hyvältä Luin työnantajani uuden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Olin töissä hankkeessa, jossa käsiteltiin sukupuolten segregaatioita ja omalle sukupuolelle epätyypillisiä valintoja. Osallistuin työnantajan yhdenvertaisuuspaneeliin, jossa opin, että saavutettavuusnäkökulmasta on hyvä kuvailla omaa ulkonäköä näkörajoitteisille kuulijoille. Tarkastin pari viikkoa sitten opinnäytetyön, jonka aiheena oli saavutettavuus fyysisen esteettömyyden näkökulmasta. Seuraan julkisia - ja yksityisiä - keskusteluja sukupuolten moninaisuudesta, intersektionaalisuudesta, sukupuolikiintiöiden oikeudenmukaisuudesta ja anonyymista rekrytoinnista. Ymmärrykseni näistä asioista on syventynyt ja se muuttuu vähitellen ammatilliseksi osaamiseksi. Tiedän paljon, mutta koen epäonnistuvani yhdenvertaisuuden edistämisessä jatkuvasti. Katvealueita on paljon, enkä määritelmällisesti huomaa niitä kaikkia. Tiedän, että minun ja meidän pitää pystyä parempaan. Ymmärrän, että opin yhdenvertaisuuteen liittyviä käytäntöjä osin mekaanisesti. En näe rakenteellisia esteitä, koska tielläni ei ole niitä. Samaan aikaan ammatillinen osaamiseni perustuu kykyyn arvioida asioida ulkopuolelta, eikä oma kokemusmaailmani ole osaamiseni (ainoa) perusta. Käsityksemme todellisuudesta on aina subjektiivinen kokemus Näen omaan etuoikeutettuun asemaan liittyvän vinouman niin selvästi kuin sen voi nähdä. Yhteiskunnallisia faktoja ei voi johtaa omista kokemuksista, vaan tutkitusta tiedosta. Se tekee yhdenvertaisuuden edistämisestä haastavaa, koska tasa-arvotyön sytyke on usein koettu epäoikeudenmukaisuus. Tasa-arvotyö ei kuitenkaan voi jäädä yksittäisten ihmisten ideologian, kiinnostuksen tai kokemuksen varaan, vaan tekoja täytyy tehdä systemaattisesti kaikkien. Siksi ne pitää kirjata strategiaan ja toteutumista täytyy seurata, kuten Metropoliassa nyt tehdään. Yhdenvertaisemman hanketyön toteuttaminen vaatii aikaa ajattelulle Olen kirjoittanut niin monta horisontaalisten periaatteiden raporttia, että osaan ottaa ne huomioon hanketyössä. Tilaamme reilun kaupan kahvia, matkustamme junalla, huomioimme lomakkeissa sukupuolen moninaisuuden lisäämällä nainen / mies vaihtoehtojen lisäksi kolmannen vaihtoehdon lomakkeeseen. Suomeksi se on yleensä muu, pian joku muu termi voi olla parempi. Otamme sen käyttöön. Tarjoamme vaihtoehtoa "en osaa sanoa". Pyrimme sukupuolineutraaliin ilmaisuun ja vältämme heteronormatiivisuutta esimerkiksi perhemuodon ja parisuhdemuodon olettamilla. Huomioimme saavutettavuuden esimerkiksi julkaisujen saavutettavuusauditoinnilla, yritämme olla tekemättä oletuksia osallistujien sukupuolesta, kielestä, esteettömyydestä ja esimerkiksi poliittisista näkemyksistä. Näiden käytäntöjen sisäistäminen vie aikaa. Hankkeiden alussa on tärkeää antaa tilaa yhteiselle keskustelulle ja ajattelulle, jonka pohjalta yhdenvertaisuutta on mahdollista edistää hanketyön kaikissa vaiheissa. Hankkeiden ympärille muodostuvat työryhmät ovat erilaisia ja yhteisen näkemyksen syntyminen vie aikaa. Tasa-arvokysymykset ovat joillekin tutumpia kuin toisille ja niiden systemaattinen esille tuominen on tärkeää. Projektipäällikkö johtaa myös hankkeiden yhdenvertaisuustyötä ja yhdenvertaisuusosaaminen tulisi nostaa osaksi päällikköroolissa toimivien perehdytystä. Näkyvä moninaisuus on helpoin tunnistaa - ja rekrytoida Työyhteisömme on homogeeninen näkyvillä muuttujilla. Moninaisuutta näkyy ulospäin hyvin vähän. Uudessa yhdenvertaisuussuunnitelmassa painotetaan muun muassa rekrytoinnin avoimuutta ja moninaisuuden vahvistamista. "Toivomme hakemuksia monenlaisista taustoista tulevilta hakijoilta" -lauseen käytännön toteuma jää nähtäväksi. Onko hakemuksia mahdollista painottaa yhdenvertaisuuskriteereillä? Voisiko meillä olla käytössä esimerkiksi sukupuolikiintiöt rekrytoinnissa? Löytyisikö joku parempi tapa varmistaa moninaisen ja yhdenvertaisen työyhteisön vakiintuminen? Näitä ja monia muita asioita Metropolian yhdenvertaisuustyöryhmä pohtii. Korkeakouluyhteisön pitää toivottaa kaikki ihmiset tervetulleeksi. Tarvitsemme ihmisiä, joihin voi samastua, lisää koulutusta niin kauan että jokainen tuntee yhdenvertaisuuden periaatteet ja horjumatonta työtä asian edistämiseksi. Välillä se maksaa, mutta se on oikeudenmukaisuuden hinta. Kirjoittaja Johanna Niemi (VTM) on Metropolian asiantuntija, opettaja ja yhdenvertaisuusasioiden jatkuva oppija. Hän on työskennellyt useissa Metropolian TKI-hankkeissa.
Vuoroin vieraissa – vertaisista vauhtia hankearviointiin
Arviointi on keskeinen osa jokaista hanketta, ja sitä voi toteuttaa monin tavoin. Yksi keino on hyödyntää vertaisia voimavarana hankkeen kehittävässä arvioinnissa. Tällöin osapuolet voivat sekä oppia toisiltaan että vauhdittaa toinen toistensa tekemistä hanketoiminnassa. Tässä blogissa kirjoitamme kokemuksistamme kahden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen arviointipajojen toteuttamisessa. Kehittävä arviointi hankkeissa Hankkeissa tehtävää arviointia voidaan toteuttaa eri vaiheissa sekä monin eri lähestymistavoin ja arviointimenetelmin (1, 2). Kehittävä arviointi (developmental evaluation) on varteenotettava lähtökohta hankearviointiin silloin, kun arvioinnilla ja arvioinnin tulosten kautta tähdätään toiminnan kehittämiseen (3). Kehittävä arviointi sopii lähestymistavaksi monialaisiin hankkeisiin, kun kehittämisen kohteena olevat ilmiöt ovat moninaisia. Kehittävä arviointi auttaa ohjaamaan toimintaa kohti tavoitteita ja varmistaa toiminnan laatua sekä tuloksellisuutta. Parhaimmillaan arviointi on moninäkökulmaista ja siinä hyödyntyy jokaisen kumppanin osaaminen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. (4, 5) Sen lisäksi, että arviointi kertoo hankkeen toimenpiteiden toteutumisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta, se vahvistaa yksilön ja koko yhteisön oppimista ja motivoi toimimaan tavoitteisiin pääsemiseksi. Arvioinnin tulisi olla luonnollinen osa hankkeen toimintaa – arkipäiväistä. (4, 1) Apua ja ulkopuolista näkökulmaa vertaisilta Hankearviointi voi olla itsearviointia, vertaisarviointia tai ulkopuolista arviointia tai yhdistelmä näistä (1). Käytännön haasteena on tunnistettu, että ilman ulkopuolista apua joku hanketoimijoista on arvioinnin vetovastuussa eikä näin ollen välttämättä itse pääse osallistumaan arviointiaineiston tuottamiseen (1). Näin ollen arviointiin on hyödyllistä saada ulkopuolinen fasilitaattori – apu, joka auttaa arvioinnin toteuttamisessa (6). Toisen hankkeen hanketoimijat ovat vertaisia, jotka voivat tarjota tärkeää käytännön apua hankearviointiin fasilitoitujen arviointipajojen toteuttamisessa. Vertaiset tuovat näkökulmaa arviointiprosessiin oman projektin ulkopuolelta. Vertainen ei kuitenkaan ole ulkoinen arvioija vaan sparraaja, ikään kuin “kriittinen ystävä”, joka auttaa pitämään arviointiprosessin raiteillaan. Tärkeää on, että arvioinnissa auttava ja työskentelyssä fasilitaattorina toimiva vertainen on selvillä siitä, mitä hankkeessa tehdään ja mitkä ovat ajankohtaisia asioita, jotta hän pystyy olemaan tukena ja ohjaamaan arviointia työpajoissa. Siksi hankkeiden kannattaa käyttää hieman aikaa siihen, että he tutustuvat toistensa toimintaan ja rakentavat yhteistä ymmärrystä arvioinnista. Vahvemmat yhdessä HIPPA-Remote ja Hytke -hankkeet yhdistivät voimansa arvioinnissa. Hankkeiden toimijat ovat vertaisina sparranneet ja fasilitoineet toinen toisensa arviointityötä. Arviointipajoja on toteutettu neljä vuosien 2021–2023 aikana. Arvioinnissa on hyödynnetty projektiarvioinnin 3×3-mallia, jonka mukaisesti hankkeiden etenemistä on arvioitu alkuvaiheessa, keskivaiheilla ja lopussa kolmiosaisen arviointiprosessin avulla (1). Prosessimaisesti etenevällä arvioinnilla on tähdätty toiminnan parantamiseen hankkeiden aikana. Vertaisfasilitoitujen arviointipajojen sydän on avoin ja turvallinen tunnelma Yhteistoiminta HIPPA-Remoten ja Hytke-hankkeen arviointipajojen äärellä on tarkoittanut arviointisuunnitelman ja arviointia määrittävien kysymysten laatimista sekä työpajojen suunnittelua, toteuttamista ja arviointitiedon reflektointia yhdessä. Arviointi on ollut jatkuvaa ja moninaista sekä tarpeen mukaan muotoiltavaa ja räätälöitävää (5). Arviointipajojen yhteissuunnittelu on ruokkinut luovuutta ja innovatiivisuutta arviointiaineiston keräämisessä esimerkiksi seuraavin tavoin: Hankkeen toimintaa ohjaavat arvot saivat omat hahmonsa, ja arviointi toteutettiin hahmotyöskentelynä. Mitä hankkeen toiminnassa tehdään ja miten, jotta Ossi Osallisuus, Tessa Tasa-arvo, Oiva Oikeudenmukaisuus ja Ylva Yhdenvertaisuus ovat mukana ja ilmenevät toiminnassa? Unelmien Hytke-kakkua leipomalla pohdittiin kestävän hyvinvoinnin edistämisessä tarvittavia ainesosia sekä valmistuksessa huomioitavia asioita. Toimintaa arvioitiin kestävän kehityksen tavoitteiden suunnassa näyttelykävelynä tunnistamalla hyviä käytäntöjä ja asioita, joihin jatkossa tulee panostaa. Yhteisöllinen toiminta on näkynyt vahvasti HIPPA-Remoten ja Hytken arviointipajoissa. Jo arviointiin virittäytyminen on tuntunut erilaiselta, kun vertaiset fasilitoivat työskentelyä. Tunnelma on ollut rento työpajan alusta lähtien. Tällainen ilmapiiri on luonut turvallisuuden tunnetta ja edistänyt avoimuutta, minkä seurauksena keskustelu ja toiminnan arvioiminen aidosti ja rehellisesti on ollut helpompaa. Avoimen, rehellisen ja arvostavan ilmapiirin luominen on keskeistä kumppanuusperustaisessa yhteistoiminnassa, kun ymmärretään jokainen osallistuja arvokkaana osaajana ja yhteisön jäsenenä. (7) Vauhditetaan toinen toisen tekemistä Vertaisen fasilitoima arviointipaja tarjoaa mahdollisuuden ja auttaa hanketta tunnistamaan parhaat käytännöt sekä kehittämiskohteet, mikä puolestaan rakentaa tietä eteenpäin tavoitteiden saavuttamiseksi. Arviointityöpaja antaa mahdollisuuden oppimiseen – sen avulla on mahdollista oppia aiemmasta ja havaita mahdollisuudet kehittymiseen. (5) Olemme huomanneet, että näin toteutettu arviointitoiminta antaa mahdollisuuden reflektiolle, kun saa ohjatusti tarkastella omaa työskentelyä ja oppimista. Tällöin on helpompi havaita heikkoudet ja vahvuudet hankkeen prosesseissa ja tuloksissa. Kokemustemme perusteella vertaisen fasilitoima arviointityöpaja mahdollistaa hankkeen toimijoille tilaisuuden pysähtyä ja arvioida, mitä hankkeessa on saavutettu ja mitä kehittämiskohteita tai muutostarpeita toiminnasta löytyy. Kun vertainen fasilitoi työskentelyä arviointityöpajassa, koko hanketiimillä on mahdollisuus osallistua arviointiin yhdessä ja yhdenvertaisesti, myös projektipäälliköllä. (9) Yhteistyössä toimivat arvioijat ovat yhdessä vastuussa arvioinnin suunnittelusta, työpajatyöskentelyn toteutuksesta ja arviointitiedon kokoamisesta. (8) Synergiaa ja yhteisiä suunnitelmia Hytken ja HIPPA-Remoten arvointipajoissa on suunnattu katseet tulevaisuuteen ja tunnistettu yhteistyömahdollisuuksia. Hankkeiden välisten synergiaetujen ja yhteistyön vahvistaminen, ns. hankekumppanuus, mahdollistaa tulevaisuudessa yhteistä arvon luomista ja vastavuoroista hyötyä. Kun pöytää katetaan yhdessä, on hankkeilla potentiaalisesti enemmän vaikutusta. Hankekumppanuuksien ja verkostojen vahvistaminen luo siten uudenlaisia mahdollisuuksia hyvän ja kestävän tulevaisuuden rakentamiseen yhdessä. (7) Vertaisfasilitoitujen arviointipajojen lisäksi Hytke ja HIPPA-Remote ovat tehneet yhteistyötä myös muun muassa Erätaukokeskustelujen toteuttamiseksi. Tänä keväänä hankeverkostot vahvistuivat edelleen, kun neljä hanketta yhdessä järjesti Futures Arena -seminaarin Myllypuron kampuksella ja verkossa 3.–4.5.2023. Tilaisuus kokosi yhteen yli 100 yhteistoiminnasta, oppimisesta ja digitaalisuudesta kiinnostunutta kestävän hyvinvoinnin rakentajaa ja tulevaisuuden tekijää. Kirjoittajat Sari Helenius (ft YAMK, AmO) on lehtori Kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelmassa Hyvinvoinnin osaamisalueella. Opetustyön lisäksi Sari työskentelee Hytke - Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä -hankkeessa kehittäen osallistuvaa TKI-kumppanuutta Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Anna Kaipainen (ft YAMK) media-assistentti, yritystoiminnan johtaminen. Hän toimii projektisuunnittelijana ja projektipäällikkönä Hyvinvoinnin osaamisalueella useissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Kuvat Sari Helenius, HIPPA-Remoten ja Hytke -hankkeen arviointipajoista. Lähteet Björkqvist, Leena 2014. Kartta, kompassi & kalenteri - Projektiarvioinnin opas (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Rakennerahastot 2022. Hankkeen toiminta. (rakennerahastot.fi) Karvi. Arvioinnin ja laadunhallinnan tuen käsitteet. (karvi.fi) Atjonen, Päivi 2021. Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Kirjokansi. Sipari, Salla & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista & Helenius, Sari & Väisänen, Sara & Harra, Toini 2022b. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa (theseus.fi). OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Ylikahri, Katri 2018. Fasilitointi on mahdollisuus työyhteisön kehittämiseen. Tikissä-blogi 8.5.2018. Sipari, Salla & Helenius, Sari & Vänskä, Nea & Foster, Raisa & Salonen, Arto O. 2022a. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24(4); 10-27. Ala-Nikkola, Elina & Ylikahri, Katri 2022. Viisi askelta virtuaaliseen arviointipajaan. Tikissä-blogi 29.4.2020. Björkqvist, Leena 2019. Kehittämishankkeiden arviointityöpajat - Projektipäälliköt vuoroin fasilitoimassa. (theseus.fi) Teoksessa: Kaihovirta, Minna & Raivio, Anne-Mari & Palojärvi, Henna-Liisa (toim.). Osallistaen. Heittäytymistarinoita fasilitoijilta. Oiva-sarja 5. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
Tikissä-blogi 2022: kirjoittajien ja julkaisujen määrät kasvoivat
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) oma, yleistajuisia asiantuntijakirjoituksia julkaiseva blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Tässä blogimerkinnässä on koottuna kalenterivuoden 2022 julkaisut teemoittain. Tikissä-blogissa on julkaistu yleistajuisia asiantuntijakirjoituksia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan teemoista vuonna 2022 yhteensä 89 kappaletta blogitekstiä 89 kirjoittajalta 75 suomenkielistä julkaisua 13 englanninkielistä julkaisua Kasvun takana yhteiskirjoittaminen ja hankkeiden päättyminen Metropolian henkilöstö on kirjoittanut blogiin yksin tai yhdessä muiden ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden, hankkeiden työelämäkumppaneiden tai innovaatio-opintoja suorittaneiden opiskelijoiden kanssa. Julkaisujen lukumäärä kasvoi 26 kappaleella ja kirjoittajia oli mukana 33 henkilöä enemmän edellisvuoteen verrattuna. Erityisesti kevään 2022 julkaisujen suurta määrää selittää osaltaan se, että useita TKI-hankkeita päättyi ja tuloksista oli ajankohtaista viestiä. Näiden hankkeiden tuloksia ja TKI-toiminnan asiantuntijuutta on jaettu blogin välityksellä erilaisille kohdeyleisöille. Osa Tikissä-bloggaajista on vakiintuneita kirjoittajia, joilta ilmestyy vuosittain useampi julkaisu. Heidän asiantuntijuutensa on yleisesti TKI-toimintaan ja hanketyöhön liittyvissä teemoissa, ei välttämättä yksittäisissä hankkeissa. Ensikertalaiset voivat innostua blogijulkaisemisesta niin, että heistä tulee hiljalleen vakikirjoittajia. Monelle asiantuntijalle artikkelien yhdessä kirjoittaminen työparin kanssa on mielekästä. Valtaosa ryhmänä tuotettujen yhteisjulkaisujen kirjoittajista ei kuitenkaan osallistu kuin kerran. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehittyminen ammattikorkeakoulussa Joona Koiranen: Metadatan merkityksestä Jennie Nyman, Tanja Osorio, Aliina Mikkola: Aito kiinnostus aiheeseen ja sisällöllinen motivaatio avaavat ovet oppimiselle Marita Huhtaniemi & Leena Unkari-Virtanen: Kohti ennakointikyvykkyyttä Juha Järvinen: Hyödynnettävyys hanketyössä - kaupallistamisen haasteet Anna-Maria Vilkuna: Nostetta pääkaupunkiseudun innovaatiotoimintaan Mona Roman: Miten osallistaa kansalaiset ja kansalaisjärjestöt alueellisen innovaatiostrategian kehittämiseen Miten innovaatiokeskittymä auttaa rakentamaan kestävää ja osallista tulevaisuutta Minna Elomaa-Krapu & Eija Raatikainen: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia - Mikä ihmeen innovaatiokeskittymä, osa 1 Heidi Stenberg: Ammattikorkeakoulun hanketoiminta on hyvä oppimisympäristö - TKIO-toimintaa käytännössä, osa 2 Jenna Huhtanen & Virpi Luoma: Määränpäänä Eurooppa - mitä ottaa huomioon EU-hankevalmistelussa Päivi Rahmel: Vauhti kiihtyy - työnkuvat muuttuvat Kestävä kehitys Kaisa Rapanen: Vihreä siirtymä vaatii kulttuurinmuutoksen myös työpaikoilla Salla Kivelä & Marjatta Komulainen: Kestävä kehitys näkyväksi yrityksissä Juha Järvinen: Kestävää kehitystä voi edistää jo innovaatioiden alkulähteillä Eija Raatikainen & Seija Mäenpää: Vapaaehtoistoiminnalla kohti sosiaalisesti kestävää huomista Johtamisen kehittäminen Leena Unkari-Virtanen, Helena Kuusisto-Ek, Tiina Brandt & Sini Maunula: Miten johdetaan tulevaisuudenkestävää liiketoimintaa? Carita Hand & Marjatta Komulainen: Osaaminen on kestävän työn perusta Maarit Haataja: Ihmisjohtaja huomioi työntekijöiden tunteet muutostilanteessa Marjatta Komulainen: Vuorovaikutteinen johtajuus eettisen organisaatiokulttuurin rakentajana Johtajuuden kestävyysnäkökulmat ihmisten johtamisessa Työn muutos ja johtajuuden haasteet vuonna 2022 Yrityseettisyys tekee organisaatiosta tuloksellisen Yrittäjyys ja yritystoiminnan kehittäminen Titta-Maria Kettunen: Hanketoiminnasta maksutonta apua yrityksen kehittämishaasteiden ratkomiseen Heli Tuulenmäki: Ennakoi osaamista ja menesty Jaana Meriläinen & Carita Hand: Suhdekiemuroita - resilienssi ja kestävyys yritystoiminnassa Kaarina Pirilä & Jenni Koponen: Sattuipas samaan aikaan - koronaa, hanketta, yrittäjyyttä ja digiä Otto Härkönen: Sirkkaa lautaselle ketterästi - yrittäjän kokemuksia elintarvikkeiden tuotteistamisesta Neuvoja pienyrittäjälle pullonkaulojen ja kapeikkojen tunnistamiseen Maarit Laihonen, Perttu Pohjonen & Mika Launikari: Osaamisen kehittämisen prosessit tuottavat tuloksia yrityksissä Helena Miettunen: Yritysten toiminnan kehittämistyöskentelyn menetelmiä Jussi Salonen: Tulevaisuudessa kaikki toimialat voivat hyödyntää XR-teknologioita Työelämä ja työllisyyden edistäminen Heidi Stenberg: Kotihoidon vetovoima huolena - ratkaiseeko sosiaalinen media rekrytoinneissa? Elvira Vainio: Nimi leimaa työnhakijaa - asenteet vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä Katriina Rantala-Nenonen & Sanna Saikko: Miten digitalisaatio haastaa työllistymistä? Irene Alsti-Lehtonen: Työyhteisöjen yhteisöllisyyden vahvistaminen taiteen ja luovuuden keinoin Kati Ylikahri & Raili Honkanen-Korhonen: Tehokasta kuin leikkaussalissa - muistilista varmistamaan kestävää keikkatyötä Susanna Mattila & Kati Ylikahri: Vuokratyön 7 vahvuutta ja 7 kehittämiskohdetta Tiina Nevanperä: Mentorointi oman toiminnan kehittämisen ja resilienssin työkaluksi luovilla aloilla Päivi Rahmel: Hyvis vai pahis - miten konflikti voi luoda uutta Selviytymisen strategioista ennakointiosaamiseen Taiteilija taitonsa tuotteistajana Taiteilija yhteisöllisyyden rakentajana Helena Miettunen: Työssä jaksaminen sosiaali- ja terveysalalla Tero Aalto & Essi Santala: Purkkavirityksistä yhdenmukaisiin turvallisuustaitoihin - näyttämötyöturvallisuus läpäisee koko organisaation Timo Nykopp: HUBin rakennuspiirrustukset Digiympäristössä työskentely, johtaminen ja yrittäminen Kaarina Pirilä: Yrittäjänaisten digiosaamista tukemassa Otto Härkönen: Luottamuksen rakentaminen digitaalisessa toimintaympäristössä Helena Miettunen: Resilienssi, itsetuntemus ja näkökulman vaihto Marjatta Komulainen: Ihmisten moninaisuuden näkökulmat hybridityön äärellä Ristiriitoja hybridityössä - nääntyä vai kehittää Sosiaaliset innovaatiot Katri Halonen: Pokemonin matka sosiaaliseksi innovaatioksi Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja hankkeet Hannele Hokkanen: Miten saada kotihoitoon pitovoimaa? Kotihoidon ammattilaiset ja ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittämiskumppaneina Asiantuntijat ja opiskelijat kehittävät yhdessä palveluita - TKIO-toimintaa käytännössä, osa 1 Arja Liinamo & Kristiina Heinonen: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia, osa 2: Terveyden ja toimintakyvyn edistäminen Eija Raatikainen: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia, osa 3: Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen Heikki Hyvärinen & Kaarina Pirilä: Vaikuttava hanketoiminta edistää kestävää hyvinvointia, osa 4: Yrittäjyys ja johtamisosaaminen edistäminen ja kehittäminen hyvinvointi- ja terveysalalla Pekka Paalasmaa & Kaisa Puuronen: Vaikuttava hanketoiminta edistää hyvinvointia, osa 5: Älykkäät, käyttäjälähtöiset ratkaisut ja palvelut Anita Ahlstrand & Aamos Lemström: Sisäilmapartio innovoitiin ratkaisuksi monialaisena opiskelijayhteistyönä Anna-Reetta Kyllönen: Hankalasti tavoitettavat nuoret kohdataan jalkautuvalla autotyöllä Anne Nikula & Aija Ahokas: Sakko vai pakolla rokottaminen - kysymys oli ajankohtainen jo ennen pandemiaa Kansainvälinen hanketoiminta Kajsa Sten & Janett Halonen: Co-Creating Student-Run Centers in Multicultural Contexts Päivi Keränen: Stewardship in the New European Bauhaus Aija Ahokas, Hannele Hokkanen, Yu Ni TAN, Raynee JW THAM, Natalie SH YEH Dip, Hong-Yong TAN: Behind the scenes of telehealth innovation project Krister Kalda, Azat Kuitunen, Jaanus Müür, Rebecca Ronke, Magdalena Szymańska & Milla Åman Kyyrö: Accelerating the evolution of mobility in the Baltic Sea region - robot bus pilot experiences Eija Raatikainen & Katriina Rantala-Nenonen: Trust as a transversal skill Kansainvälisyys ja maahanmuuttajuus ammattikorkeakouluympäristössä Hanna Repo Jamal, Sari Heikkinen & Vesa V.A. Heikkinen: Maahanmuuttajien työllisyyden haasteet ammattikorkeakoulujen ratkottavana Hanna Repo Jamal, Heini Maisala-McDonnell & Päivi Rimpioja: Metropolian kansainvälinen akatemia yhdistää eri maista ja kulttuureista tulevia opiskelijoita Johanna Niemi: Suomalainen koulutusjärjestelmä tutuksi toiminnallisilla tehtävillä ja selkeillä kuvilla Viestintä ja julkaiseminen Titta-Maria Kettunen & Milla Åman Kyyrö: Asiantuntija viestijänä - miten saada oma ääni kuuluviin? Milla Åman Kyyrö: Hankeviestinnän osaamisen kehittymisestä hyötyvät kaikki Viestintä on vallankäyttöä - asiantuntija, tunne arvosi! Toimiva hankeviestintä vaatii suunnittelua Mistä aloittaa hankkeen viestinnän suunnittelu? Mitä TKI-viestintä on? Vinkkejä hankkeen yleisötapahtuman tuottajalle Äänensävyn hyödyntäminen hankkeen viestinnässä Riikka Wallin & Anna Hermiö: Voimaa yhdessä tekemisestä - vaikuttava julkaiseminen, osa 3 Energia-alan kehittäminen Mari Suoheimo & Antti Tohka: Energia-alan voimakas murros vaatii jatkuvaa oppimista Rakennusalan kehittäminen Tuire Ranta-Meyer: Puumyönteisyys kannattaa pääkaupungissakin Construction Industry Sunil Suwal, Manika Bajracharya, Sharmaa Devi Muthusami, Vipul Agrawal: Sustainable wellbeing through inclusiveness in the construction industry Service Design and Innovations Pamela Spokes: Innovation events in three parts: Hackathons Innovation events in three parts: Design Sprints Embedding Service Design in Higher Education This Meeting Could Have Been a Workshop Why You Need to Learn Service Design Finding Real Problems to Solve All Around Us Learning to Innovate Every Day: 10 Days 100 Challenges event Tikissä-julkaisut ilmestyvät jälleen tammikuussa 2023, jolloin vietämme toimituksessa blogin viisivuotisjuhlaa! Toimituskunta kiittää lämpimästi kirjoittajia ja lukijoita.
Iso-Britannia ja Horisontti Eurooppa – vesittävätkö poliittiset erimielisyydet tulevaisuuden eurooppalaista TKI-yhteistyötä?
Monilla kansainvälistä hanketoimintaa työkseen tekevillä on tiiviisti mielessään kysymys siitä, miten yhteistyöstä brittikumppaneiden kanssa voidaan jatkaa. Kysymys on ajankohtainen erityisesti Horisontti Eurooppa -hankkeita valmistelevilla, sillä uutisointia Iso-Britannian assosioitumisesta Horisontti Eurooppaan on saanut seurata pitkään. Olen saanut aiheeseen liittyen useita tiedusteluita, eikä ihme. Britannia on Metropolialle, kuten myös monille muille eurooppalaisille toimijoille, keskeinen yhteistyömaa. Assosiaatiomaat ovat sellaisia EU:n ulkopuolisia maita, jotka ovat tehneet EU:n kanssa erillisen kahdenkeskisen sopimuksen liittymisestä Horisontti Eurooppa -yhteistyöhön. Assosiaatiomaista tulevat kumppanit saavat lähtökohtaisesti osallistua ohjelman hakuihin samoin oikeuksin ja ehdoin kuin kumppanit EU-maista, ellei jotain rajoitusta tai ehtoa ole erikseen selkeästi ilmaistuna työohjelmassa tai hakuasiakirjoissa, Business Finland kertoo assosiaatiomaista verkkosivuillaan. Laadukkaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnan sekä eurooppalaisen kilpailukyvyn kannalta on ensiarvoisen tärkeää, ettei Eurooppa jakautuisi. Tämä seuraus on kuitenkin riskinä, mikäli Iso-Britannian assosioituminen estyisi. Iso-Britannian osallistuminen Horisontti Eurooppaan on toistaiseksi mahdollistettu kansallisen tuen avulla Metropolialla on toteutettujen sekä käynnissä olevien hankkeiden perusteella useita kumppaneita Britanniassa. Takkuavat neuvottelut vaikuttavat väistämättä myös yhteistyölle avautuviin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Viesti horisonttihankkeiden valmisteluun liittyen on kuitenkin toistaiseksi selvä - brittikumppaneiden kanssa voi huoletta suunnitella horisonttihankkeita. Iso-Britannia on EU:sta irtauduttuaan eli heti Brexitin jälkeen ilmoittanut halunsa assosioitua Horisontti Eurooppaan. Tällä hetkellä Iso-Britannian hallitus myöntää Horisontti Euroopan kautta rahoitettaviin hankkeisiin osallistuville brittitoimijoille tukirahaa. Tuella kompensoidaan sitä, että he eivät ole kelpoisia saamaan Euroopan komission avustusta. Tukiraha myönnetään UK Research and Innovation -toimielimen kautta. Tukiraha kattaa hanketoimintaa laajasti eri Horisontti Euroopan kokonaisuuksien osalta. Sitä myönnetään tällä hetkellä hankkeille, jotka on määrä allekirjoittaa joulukuun 2022 loppuun mennessä. Kun asiat monimutkaistuvat, neuvotteluajat pitenevät Assosiaatiomaista tulevat toimijat saavat lähtökohtaisesti osallistua horisonttihakuihin samoin oikeuksin ja ehdoin kuin EU-maiden toimijat, ellei rajoitusta tai muuta ehtoa ole erikseen ilmaistuna työohjelmassa tai hakuasiakirjoissa. Neuvottelut assosiaatiosopimuksesta ovat kestäneet jo hyvin kauan, eikä loppu näytä vielä häämöttävän. Hidasteet neuvotteluissa johtuvat siitä, että Iso-Britannia suunnittelee muuttavansa yksipuolisesti Brexitin jälkeistä aikaa koskevia kaupan sääntöjä Pohjois-Irlannin osalta. Nämä suunnitelmat ovat ristiriidassa EU:n ja Iso-Britannian sopimien yhteisten pelisääntöjen kanssa. EU:n innovoinnin, tutkimuksen, kulttuurin, koulutuksen ja nuorisoasioiden komissaari Mariya Gabriel totesi taannoin ScienceBusiness -artikkelissa Britannian olevan EU:lle keskeinen kumppani, mutta ennen assosiaatiosopimuksen viimeistelyä on isompia poliittisia kysymyksiä saatava ratkaistua. Huoli liittymisen kariutumisesta on mielessä sekä Britanniassa, että EU:ssa. Lukuisten vaikuttamiskanavien ja keinojen lisäksi Britannian tutkimuskentän johtajat, sekä samassa keikkuvassa veneessä assosiaatosopimusneuvotteluiden osalta olevat sveitsiläiset tutkimuksen johtajat ovat yhdessä eurooppalaisten kumppaneidensa kanssa vedonneet jo suoraan Euroopan komission puheenjohtajaan Ursula Von der Leyeniin, jotta asia saataisiin ratkaistua eurooppalaiselle tutkimusyhteistyölle edullisella tavalla. Yhteistyön jatkamiselle on kattava yhteiseurooppalainen tahtotila, jonka vuoksi on erityisen toivottavaa että ongelmat saadaan ratkaistua mahdollisimman pian ja yhteistyö voi jatkua vakaalla pohjalla. Kirjoittaja Jenna Huhtanen (HM) on EU-rahoitukseen ja -politiikkaan erikoistunut TKI-asiantuntija. Hän työskentelee TKI-hankkeet ja kehittäminen -tiimissä. Työnkuvaan kuuluu erityisesti EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti Eurooppaan ja EU:n TKI-politiikkaan painottuvia tehtäviä sekä Metropolian EU-toiminnan kehittämistä.
Projektipäällikkö jyrää kaikki?
Meillä kaikilla on oma tapamme toimia ja olla työrooleissamme. Useimpien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden parissa työskentelee ihmisiä eri organisaatioista. Hankkeet ovat määräaikaisia, ja hankkeessa työtä tekevä tiimi syntyy määräajaksi. Projektia vetämään nimetään projektipäällikkö. Projektipäällikön roolin ennakko-odotukset Projektipäällikön onnistumista työssään arvioivat eri vaiheissa rahoittaja, ohjausryhmä, projektin työntekijät ja kumppanit, sekä projektin sidosryhmien edustajat. Miellämme päällikön roolin kukin omasta näkökulmastamme. Eri aloilla projektityö käsitetään eri tavoin. Ennakko-odotukset projektipäällikön roolista ja projektin toteuttamistavasta voivat kummuta kunkin mukana olevan aiemmista kokemuksista. Samoin oletukset ensikertalaisen tai kokeneemman projektipäällikön kyvykkyydestä hoitaa tehtävänsä voivat olla hyvin vahvoja. Näiden oletusten läpikäynti yhdessä, projektin alkaessa, saattaa edistää yhteistyön mielekästä käynnistymistä. Projektipäällikkönä toimimisen perusedellytykset Onko hyvä projektipäällikkö hankkeen itsepäinen veturi vai joukon kapteeni? Keskittyykö hän käytännön suorituksiin, vai katseleeko vielä pitemmälle, hankkeen päättymisen jälkeiseen aikaan? Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa olla projektipäällikkö. Kyky toteuttaa projekti alusta loppuun on pääasiallinen tehtävä. Projektipäällikkönä onnistumisen perusedellytyksiä ovat ymmärrys projektiluontoisesta työskentelystä, jota raamittavat aika, raha ja ihmiset ihmisten johtamisen taidot jokin käsitys aihepiiristä, jota projekti käsittelee, vaikkei hänen tarvitse olla alan erityisasiantuntija perustyövälineiden, kuten sähköisten raportointityökalujen, ymmärrys Osaamistaan voi kasvattaa läpi uran, projektikokemus toisensa jälkeen. Ammattilainen hankkii todisteeksi osaamisestaan vaikkapa projektipäällikön sertifikaatin, jollaisia erilaiset kansainväliset asiaan erikoistuneet organisaatiot myöntävät. Projektipäällikön tulee hankkeen edetessä osata reagoida muuttuviin tilanteisiin sopivalla tyylillä ja edistää hanketta sen tärkeimmät tavoitteet mielessä. Projektipäällikön on hyvä osata ja ymmärtää, tietää paljon muttei kaikkea, kantaa vastuunsa ja jakaa sitä muillekin, viestiä aktiivisesti ja luontevasti. Paineensietokykyäkin tarvitaan. Tiimin rooli projektin etenemisessä Metropolia ammattikorkeakoulussa tehdään vuosittain yli sataa hanketta, joita toteuttavat kymmenet projektipäälliköt. Monet projektipäälliköt ovat vastuussa useammasta kuin yhdestä hankkeesta. Jokainen heistä on oma persoonansa ja kullakin oma tyylinsä viedä projektejaan eteenpäin. Hankkeen onnistumisen kannalta myös projektin työntekijöiden persoonallisuudet ja tekemisen tapa ovat merkittävässä roolissa. Tiimiään ei aina voi valita. Huomioitavaa on myös se, ettei projektipäällikkö aina ole projektityöntekijöiden hallinnollinen esihenkilö. Ihannetilanteessa projektia vetää henkilö, joka kykenee näkemään kokonaisuuden, tekemisen merkityksen ja tulosten vaikutukset niin projektin osallisille kuin laajemmin. Lisäksi hän antaa tilaa tekemiselle, selkeät roolit ja vastuut tiiminsä asiantuntijoille. Tiimin tehtävä on toteuttaa annettuja tehtäviä tai tehtäväkokonaisuuksia ja raportoida projektipäällikölle. Tiimiläisillä voi olla täysipäiväinen tai osa-aikainen työsuhde projektiin. Tiimin sisäinen viestintä on tärkeää, jotta kaikki osalliset pysyvät ajan tasalla projektin etenemisestä. Vahva persoona, vahva työote? Olen työskennellyt hankkeiden viestijänä noin kymmenen eri projektipäällikön kanssa. Jokainen heistä on tuntunut tekevän työtä omana itsenään ja kunkin työtyyli on värittynyt sen mukaisesti. Yhdistävänä tekijänä voi sanoa omien kokemusten pohjalta vain, että tyypillinen projektipäällikkö on varma mielipiteistään, eikä epäröi sanoa ajatuksiaan ääneen. Itse olen toiminut viimeksi seitsemän vuotta sitten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen projektipäällikkönä. Oma tavoitteeni oli taata huipputiimin onnistuminen projektin suorittamisessa. Kaiken avaimena oli avoimuus ja tasavertainen vuorovaikutus, niin tiimin kuin kumppaneidenkin kanssa. Uskon myöskin edustaneeni päällikkötyyppiä, jolla on vahva mielipide. Projektipäällikön vahva mielipide ei muodostu omista mieltymyksistä tai hetken mielijohteesta, vaan perustellusti eri vaihtoehtoja punnittuaan, päällikkö tekee päätöksen. Se ei koskaan ole jyräävä teko, vaan osoitus sitoutumisesta valintaan, joka tukee projektipäällikön näkemyksen mukaan parhaiten projektin etua kokonaisuudessaan. Lukemistoa Erikson, Thomas: Kehnot pomot ympärilläni - miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa? (2019, Atena-kustannus) Kähönen, Päivi: Projektipäällikön osaaminen ja taidot (7.3.2016, Pasaati)
Tikissä-toimituskunta innokkaana jakamaan hanketietoa
Tikissä on blogi, jossa Metropolian asiantuntijat kertovat tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (=TKI) hankkeiden tapahtumista ja tuloksista. Asiantuntijat eri aloilta ovat blogin sisällöntuottajia. Heillä on jaettavana valtavasti tietoa ja kokemuksia erilaisista hankkeistaan, suurista ja pienistä oivalluksista. Metropolian hankkeet sijoittuvat monialaisesti liiketalouden, sosiaali- ja terveysalan, tekniikan ja kulttuurin aloille. Tikissä-blogin toimituskunta (kuvassa) aloitti työnsä vuoden 2018 alussa. Toimituskunta tukee ja auttaa ammattikorkeakoulun hankkeissa työtä tekeviä asiantuntijoita kertomaan hankkeissa syntyneestä tiedosta ja tuloksista laajemmille yleisöille ymmärrettävästi ja laadukkaasti. Yhteistyö ja innostus ovat edellytyksiä kaiken hanketoiminnan onnistumiselle. Asiantuntijoiden osaamisen ja kumppanien kanssa tehdyn työn konkreettinen esiintuominen on osa Metropolian yhteiskunnallista vaikuttamista ja yksi perustehtävä edustamiensa koulutusalojen kehittäjänä. Toimituskunnan 2018 vakituisessa kokoonpanossa on mukana hanketoiminnan, viestinnän ja julkaisemisen asiantuntijoita. Lisäksi mukaan toimitustyöhön kutsutaan sisältöasiantuntijoita eri aloilta aina tarvittaessa. Milla Åman työskentelee viestintäsuunnittelijana lisätäkseen Metropolian TKI-hankkeiden myönteistä näkyvyyttä. “Suomen suurimpana ammattikorkeakouluna Metropolialla on hurja volyymi hankkeita ja hankkeiden tekijöitä. Useimmiten hankkeissa kertyy moniammatillista tietoa, jota kuka tahansa voi hyödyntää soveltuvin osin. Tikissä-blogin päätoimittajana uskon, että tulevaisuudessa blogiamme selaamalla kuka tahansa lukija saa tiedonhippuja hyötykäyttöön, ja samalla ehkä altistuu sellaiselle tiedolle, jota ei osannut odottaa saavansa tätä kautta.” Jarmo Tuppurainen toimii Electriassa teknologiapäällikkönä vetäen erilaisia hankkeita. “Metropoliassa on valtavasti upeaa tekemistä mikä kannattaa saattaa näkyväksi kaikille. Tikissä-blogi antaa mahdollisuuden kertoa helposti omasta toiminnasta ja omista projekteista. Tieto kaikkien käyttöön!” Jussi Linkola on projektisuunnittelija Median osaamisalueelta. “Verkkoviestijänä minusta on hienoa olla mukana kehittämässä digitaalista hankeviestintää ja tukemassa asiantuntijoita oivallustensa jakamisessa. Toivottavasti Tikissä-blogista rakentuu elävä näyteikkuna Metropolian TKI-toiminnan maailmaan.” Elina Ala-Nikkola työskentelee Metropoliassa julkaisusuunnittelijana. “Ammattikorkeakoulut ovat aitiopaikalla yhteiskunnan kehittämiseen: teemme paljon soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä. Julkaisemalla talomme sisällä olevaa tietoa, osaamista ja oivalluksia, osallistumme ja osallistamme yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kun tieto asetetaan keskustelulle alttiiksi, yhteiskunnalla on mahdollisuus kehittyä ja ymmärtää omaa kehitystään. Siksi julkaisusuunnittelijana innostan metropolialaisia julkaisemaan tietoaan ja autan julkaisemisen arjen kiemuroissa.” Päivi Keränen on toiminut projektipäällikkönä useissa haastavissa Muotoilun osaamisalueen hankkeissa, niistä viimeisimpänä kansainvälisessä Live Baltic Campuksessa. Hän aktivoituu toimitustyöhön loppukeväästä.
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.