Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Unen laatu ja työstressi yhteydessä toisiinsa – miten sitä tutkitaan?
20.2.2018

Onko stressi vaarallista? Voiko nukkumalla parantaa omaa terveyttään? Metropolia Ammattikorkeakoulussa etsitään ratkaisuja siihen, miten unta tarkkailevan teknologian avulla voidaan ennaltaehkäistä vaarallisen työstressin syntyä. Työperäinen stressi ei ole vaarallista silloin, kun ihminen pääsee palautumaan siitä kunnolla työpäivän jälkeen. Uni on yksi tehokkaimmista palautumisen tavoista. Häiriintynyt uni ja univaikeudet taas estävät palautumisen, jolloin stressikokemus ”jää päälle”. (Helvig et al 2016; Ramsawh et al 2009) Teknologia avuksi stressin ehkäisyyn Tutkimuksessa tutkittiin teknologian avulla kotioloissa tapahtunutta unijaksoa kahtena viikon pituisena otoksena. Tutkittavat asensivat kotona oman patjansa alle unianturin, joka mittasi heidän unen laatuaan. Siitä saatavaa tietoa analysoidaan monin tilastotieteellisin menetelmin ja yhdistetään henkilön omaan kokemukseen terveydestään. Unianturin ja henkilökohtaisen kokemuksen yhdistävä tieto voi olla merkittävä ratkaisu työterveyshuollon ennaltaehkäisevään työhön. Työikäisten työssäjaksaminen on tämän päivän suurimpia haasteita. Pitkässä juoksussa stressi aiheuttaa kansanterveysriskejä, kuten diabetesta sekä sydän- ja verisuonitauteja (Kabat-Zinn 2012; Geurts & Sonnentag 2006). Siksi työterveyshuollossa kaivataankin kipeästi keinoja, joilla ongelmia voidaan välttää jo ennen niiden syntymistä. Mitä uutta anturi tuo työperäisen stressin ja unenlaadun tutkimukseen? Teknologiaa on unitutkimuksessa käytetty ennenkin. Uutta onkin kehittää kevyempiä ja pitkäkestoisempia menetelmiä, joiden avulla unta voidaan mitata kotikäytössä. Tähän saakka tavanomaisin unen tutkimusmuoto on ollut Polysomnygraphy (PSG), joka toteutetaan laboratorio-oloissa sairaalaympäristössä. PSG:ssä vartaloon ja kasvoihin asennetaan useita eri antureita mittaamaan yöaikaista toimintaa. Nämä anturit kuitenkin jo itsessään häiritsevät valtavasti unta ja ovat vähintäänkin hankalia asentaa. Hankkeen unitutkimuksen antureissa käytetään ns. ballistokardiografista (BCG) menetelmää, joka mittaa hengityksestä ja sydämestä syntyviä liikkeitä. Käytettävä ohjelmisto piirtää niistä kuvaavia käyriä sekä laskee lukuarvoja kertomaan mittauksen aikaisista tapahtumista. https://www.murata.com/en-us/about/newsroom/news/product/sensor/2016/0210. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet tämän laitteiston olevan sekä kustannustehokas että, soveltuvan hyvin kotiympäristössä käytettäväksi (Nurmi et al 2016).   Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on teknologian yhdistäminen yksilön omaan kokemukseen: tarkastelussa on se, miten anturimittauksesta saatava tieto heijastuu ihmisen henkilökohtaiseen kokemukseen terveydentilastaan ja stressituntemuksistaan. Tämä niin ikään tuo uuden näkökulman tutkimukseen. Tulokset lupaavia Nyt tehtävän tutkimuksen aineisto on analysointivaiheessa. Ennakkoon näyttää siltä, että olemme saaneet kerättyä tarvittavan määrän informaatiota eri analyysitapojen kokeilemiseksi ja ryhmätasoinen yhteenveto valmistuu aikataulussa. Unianalyyseista on nähtävissä tässä vaiheessa yksilöiden unen käyttäytyminen ja olemme päässeet vertailemaan niitä kyselyillä kerättyihin osallistujien omiin kokemuksiin. Kaikki tutkimuksen osallistujat tulivat samasta yrityksestä. Mukana ollut yritys hyötyy saaden ryhmätasoisen yhteenvedon huhtikuun aikana henkilökunnan jaksamisesta. Osallistujille annetaan henkilökohtainen palaute viikolla kahdeksan kahdenkeskisissä keskusteluissa. Lopulliset tutkimustulokset valmistuvat vasta hankkeen loputtua lokakuun jälkeen. Tutkimuksen pohjalta rakennetaan palvelukuvausmalli uuden teknologian hyödyntämisestä työperäisen stressin tutkimuksessa ja ennaltaehkäisyssä. Kaiken kaikkiaan ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi vaatii vielä paljon syvällistä tutkimista, muun muassa unien näkökulmasta.   Ennaltaehkäisy ja käyttäjälähtöisyys tutkimuksen lähtökohtina On ollut ilo huomata tutkimukseen osallistuneiden innostuneisuus, mikä kertonee myös menetelmän käyttäjäystävällisyydestä. Tutkimus toteutettiin kahdessa vaiheessa ja siihen osallistui 39 tutkittavaa. Pilotti on vaatinut osallistuneilta sitoutuneisuutta ja paljon paperityötä. Vastapainona tutkittavat ovat saaneet olla mukana mielenkiintoisessa tutkimuksessa ja henkilökohtaisen palautekeskustelun kautta tietoa omasta unenlaadustaan. Projektissa päätutkijana toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian lehtori Jennie Nyman, joka parhaillaan työstää Linköpingin yliopistoon lisensiaattityötään unen tutkimuksesta toimintaterapian näkökulmasta. Metropolian tutkimus liittyy valtakunnalliseen Iällä ei ole väliä tutkimushankkeeseen http://www.tyoika.fi/, jonka  tavoitteena  on työhyvinvoinnin kehittäminen ja työurien  pidentäminen erilaisin keinoin. Hankkeen näkökulmana on riskien ennaltaehkäisy. Valtakunnallista hanketta koordinoi Tampereen ammattikorkeakoulu. Lähteet Geurts S & Sonnentag S. (2006) Recovery as an explanatory mechanism in the relation between acute stress reactions and chronic health impairment. Scandinavian Journal of Work, Environment and Health. 2006, 32(6, special issue) p 482-492. Helvig A, Wade S & Hunter-Eades L. (2016) Rest and the associated benefits in restorative sleep: a concept analysis. Journal of Advanced Nursing. January 2016, Vol.72(1), pp.62-72 Kabat-Zinn J. (2012). Täyttä elämää. Kehon ja mielen yhteistyö stressin, kivun ja sairauksien hoidossa (2 painos). (orig. Full Catastrophe Living. Using the Wisdom of Your Body and Mind to Face Stress, Pain, and Illness). Helsinki: Basam Books. Nurmi S, Saaresranta T, Koivisto T, Meriheinä U & Palva L. (2016) Validation of an accelerometer based BCG method for sleep analysis. Aalto University publication series Science + Technology 7/2016 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952- 60-6842- 8 Ramsawh HJ, Stein MB, Belik S-L, Jacobi F & Sareen J. (2009). Relationship of anxiety disorders, sleep quality, and functional impairment in a community sample. Journal of Psychiatric Research 43 (2009) p.926-933.  Hankkeen sivut http://www.tyoika.fi/

Lue lisää

Yhdessä kehittäminen vaatii joustamista
13.2.2018
Milla Åman Kyyrö

Oletko ajatellut, miksi ammattikorkeakoulu osallistuu kehittämishankkeeseen?  Toiminnan takana on ajatus muutoksesta. Kaikissa kehittämishankkeissa tavoite on saada jokin ongelmalliseksi havaittu asia kehittymään jollain tavalla parempaan suuntaan. Kyseessä voi olla pienempi tai suurempi kysymys, esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen tehokkaampi järjestäminen, vähemmän haitallisia päästöjä tuottava liikkuminen paikasta toiseen, asuinympäristön terveellisyys ja turvallisuus. Hankkeessa tehdyn työn ansiosta tuo nimetty, haastava asia saa ratkaisuehdotuksen. Hanketyössä onnistuminen vaatii mukana olevilta kykyä yhteistyöhön sekä valmiutta uudistaa ajatteluaan ja toimintatapojaan. Hankkeessa mukana olevilla on yhteinen tavoite Ammattikorkeakoulujen hankkeissa on usein mukana kumppaneita joko julkiselta, yksityiseltä tai kolmannelta sektorilta. Ne voivat olla yrityksiä, yhdistyksiä, yliopistoja, toisen asteen oppilaitoksia, viranomaisia, kuntia tai virastoja. Hankkeella on aina tarkasti määritelty tavoite, jota varten se on käynnistetty ja sille on myönnetty rahoitus. Kumppanit vastaavat sellaisesta osasta hankkeessa tehtävää kehittämistyötä, johon ne ovat erikoistuneet. Hankkeiden työskentelyssä yhdistetään asiantuntijuutta, tietoa, osaamista ja resursseja, jotka tulevat eri organisaatioista saman pöydän ääreen ratkomaan yhteistä ongelmaa. Vaikka hankekumppanit ovat organisaatioita, varsinaisen hankkeessa tehtävän työn suorittaa ihminen, kaikkine tietoine ja taitoineen. Hankkeissa nouseekin tärkeäksi kyky toimia yhdessä ja pitää hankkeen yhteinen tavoite mielessä työskentelyn aikana. Kenen etua asiantuntija ajaa Hankkeen ajaksi muodostuu väliaikaisesti kumppanien verkosto, jossa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi työskentelee useita eri asiantuntijoita. He saattavat myös toimia useassa hankkeessa samanaikaisesti. Hankkeen työajalla työskennellessään asiantuntijan on kyettävä pitämään hankkeen tavoite mielessä. Se ei ole aina mutkatonta, koska työntekijänä olemme tottuneet toimimaan omalla työpaikallamme tietyllä tavalla, ajattelemaan tietynlaiseen tyyliin. Olemme ehkä omaksuneet työpaikkamme toimintakulttuuria niin vahvasti, että siitä on tullut osa asiantuntijan rooliamme. Hanketyöhön ryhdyttäessä, hankkeen ajan väliaikaisten työkaverien kesken, itse kunkin tulee joustaa totutusta roolista ja toimintatavasta. Täytyy varmistaa yhdessä, että hankkeen yhteiset tavoitteet pysyvät kirkkaimpana mielessä. Uteliaisuus ja valmius oppia yhdessä uutta ovat elementtejä menestykseen. Hankkeen toiminnasta vastaava projektipäällikkö on tärkeimmässä roolissa yhteistyön edistäjänä. Hänen tulee olla tavoitteeseen kannustava, kokonaisuuden hahmottava ja loputtoman neuvottelukykyinen henkilö. Voimia yhdistämällä merkittävämpää hanketyötä? Viime syksynä on käynnistynyt kolmen ammattikorkeakoulun (3AMK) eli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian kansainvälisiin yhteisiin hankkeisiin tähtäävä toiminta. Kolmen ammattikorkeakoulun yhteisissä hankkeissa on järkeä, koska kilpailu isoista kansainvälisistä rahoituksista on kovaa. Hakemalla samoissa rahoitushauissa kukin ammattikorkeakoulu erikseen, kilpailu kohdentuisi toisiaan vastaan. Jokainen ammattikorkeakouluista on erikoistunut omiin ammattialoihinsa. Eri ammattialojen osaamista yhdistelemällä löydetään kolmen ammattikorkeakoulun asiantuntijoista koostuvia tutkimustiimejä, jotka voivat lähteä hakemaan rahoitusta entistä erikoistuneempiin ja vaativampiin kehittämisaiheisiin. Yhdessä voidaan oppia toisilta ja saada aikaan enemmän. Aika näyttää, miten toimivaksi kolmen ammattikorkeakoulun yhteistyö tutkimus-, kehittämis- ja hanketyössä muodostuu.  

Lue lisää

Tiedettä kansankielelle – miten muutos mahdollistuu?
6.2.2018
Elina Ala-Nikkola

Suomalaiset luottavat siihen, mitä kerrotaan: neljä viidesosaa kansasta on sitä mieltä, että sanomalehdet ovat luotettavia. Mutta mistä tieto syntyy, miten se valuu kansalle ja merkitseekö tieto mitään? Näin jouluposti muutti Suomea Kerron tarinan tiedon merkityksestä. Luin hiljattain Katariina Vuoren teoksen Joulumerkkikodin lapset (Vuori, 2016). 1930-1970 -luvuilla Suomessa rahoitettiin postimerkkien myynnillä joulumerkkikoteja. Niihin siirrettiin vuosien aikana yli 5000 vastasyntynyttä turvaan mahdolliselta tuberkuloositartunnalta. Vielä 1900-luvulla tuberkuloosi oli maassamme vakava ongelma perheissä ja yhteiskunnallisesti. Vuoren teoksessa on koskettavasti pohdittu toisaalta joulumerkkikotien hyvää hoitoa ja toisaalta sitä miten pitkä varhaislapsuuden ero on vaikuttanut lapsiin ja perheisiin. Mutta samalla teos piirtää joulumerkkikotien tarinan kautta myös kokonaiskuvaa siitä, miten uusi tieto syntyy, leviää ja muuttaa yhteiskuntaa. Miten tämä tapahtui? Joulumerkkikotien toimintavuosina tuberkuloosia tutkittiin ahkerasti. Kehitettiin lääkitys, rokote ja löydettiin ymmärrys tartuntatavoista. Itse tutkimuksen ohella olennainen asia oli, että tätä tutkimustietoa levitettiin kansalle sanomalehdissä, jakamalla ohjekirjoja sekä terveydenhoitohenkilökunnan avulla. (Vuori, 2016). Toisin sanoen: tieto kansankielistettiin eli popularisoitiin. Jos saatu tieto olisi jäänyt vain tutkijoiden tiedoksi, ei Suomen tuberkuloositilanteessa olisi tapahtunut muutosta. Lopulta tuberkuloosin vähenemiseen vaikuttivat niin tutkijat, terveydenhoitohenkilöstö kuin kuka tahansa tavallinen kansalainenkin. Joulupostimerkit olivat yksi osa popularisointia. Niissä tiivistyi nerokkaasti kolme asiaa: tutkimustiedon levittäminen, konkreettinen toimenpide ongelman selättämiseksi sekä mahdollisuus hyväntekeväisyyteen. Tämän päivän joulumerkkitarinoita Oheiseen kuvioon olen kuvannut uuden tiedon syntyä ja sen liikettä kohti erilaisia vastaanottajia: alan ammattilaisia, muita tutkijoita ja tavallisia kansalaisia. Tiedon liikkeen lopputuloksena voi syntyä yhteiskunnallista tai yksilöllistä muutosta, kuten tässä tarinassa. On muun muassa tutkittu, että kun 5 % joukosta omaksuu uuden asian, koko lauma muuttaa suuntaa (Hiltunen, 2012). Kertomani tarina ei ole ainoa laatuaan. Tämän päivän isoja joulumerkkitarinoita voisivat olla esimerkiksi ilmastonmuutos ja työelämän murrokseen liittyvät vaikutukset ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tekemässä tutkimus- ja kehitystoiminnassa saadaan jatkuvasti uutta tietoa mitä moninaisimmista aiheista. Esimerkiksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa tällä hetkellä kehitellään ja tutkitaan eri ilmiöitä noin 80 hankkeessa: koskettaako sinua esimerkiksi kestävät liikenneratkaisut, eri ikäisten hyvinvointia tukevat palvelut  sekä terveydenhoidon ja teknologian kehitys? Meillä ammattikorkeakoulun työntekijöillä onkin velvollisuus huolehtia siitä, että saatu tieto ei jää vain oman talomme seinien sisään. Myös opetus- ja kulttuuriministeriö kannustaa ja ohjaa korkeakouluja julkaisemaan tietoaan monipuolisesti erilaisille kohderyhmille. Kuvio: Ala-Nikkola, Elina, 2018 Keskustelevaa kehittämistä ja muutosta Meillä korkeakoulussa on myös velvollisuus jakaa oikeaa tietoa. Oikea ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että julkaisimme vain valmista täysin loppuun pureskeltua tietoa. Teoksessa Julkaise tai tuhoudu! (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169) kerrotaan 70-luvulla vielä ajatellun tieteen popularisoinnilla sitä, että tutkija tutkii kaiken valmiiksi ja vasta sitten levittää sen kansalle. Nykyisin tieteen oletetaan olevan tiiviisti vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, kuten oheisessa kuviossakin kuvaan. Olipa vastaanottaja sitten tutkija- ja kehittäjäkollega, alan ammattilainen, opiskelija tai suuri yleisö, ei hän saa olla passiivinen hahmo, jolle valmista tietoa kaadetaan. Tieto tulee julkaista ja altistaa siten keskustelulle eli dialogille, avoimuudelle (Karvonen, Kortelainen & Saarti 2014, 160-169). Tämän päivän tietovirta sijoittuu blogeihin, lehtiin, kirjoihin, verkkolehtiin, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumiin. Se tulostuu ulos teksteinä, ääninä ja kuvina. Mahdollisuudet dialogille ovat siis valtavat. Sosiaalisessa mediassa sekunneissa leviävä tieto voi myös johtaa väärien asioiden kulkeutumiseen faktoiksi. Tosin alussa mainitsemassani median luotettavuustutkimuksessa suomalaiset eivät pitäneet sosiaalista mediaa kovin luotettavana - hyvä niin. Korkeakouluna kannamme vastuun siitä, että osallistumme tiedonvirtaan kuunnellen, oppien ja oikeaa tietoa tuoden. Siksi onkin tärkeää, että ammattikorkeakouluna julkaisemme tietoa myös ketteristä kokeiluista ja puolivalmiista kehitystyöstä. Silloin osallistamme kansalaisia ja ammattilaisia jo kehittämistyön aikana keskusteluun ja kehittämistyöstä tulee rikkaampaa. Onko  lopulta  mikään tieto koskaan valmis? Tällä blogipostauksella minäkin kansankielistän eli  popularisoin tietoa. Tietoisesti jätin myös monta asiaa sanomatta, asetin ajatukseni dialogille avoimeksi, ole hyvä!   Lähteitä ja innostavaa  luettavaa: Metropolian julkaisut: www.metropolia.fi/julkaisut Hyviä askelmerkkejä tiedon jakamiseen ja kehitetyn toiminnan juurruttamiseen antaa Metropolian hiljattain julkaisema Juurruttamisen 4 V:tä – viesti, varioi, valtavirtaista, vakiinnuta (Halonen, Katri 2017, Metropolia Ammattikorkeakoulu). Hiltunen, Elina. 2012. Matkaopas tulevaisuuteen. Talentum. Karvonen, Erkki, Kortelainen, Terttu & Saarti Jarmo. 2014. Julkaise tai  tuhoudu! Vastapaino. Vuori, Katariina. 2016. Joulumerkkikodin lapset. Like. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen tilastot. Julkaisut korkeakoulutuksen määrän ja laadun mittareina. Haettu 22.1.2018. http://minedu.fi/korkeakoulu-ja-tutkimustilastot Sanomalehtien liitto. 2017. Sanomalehdillä selkeä ykkösasema luotettavuudessa -tutkimus Postauksen artikkelikuva (tietokone ja kirjat): Pixabay, Geralt (CC0)

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset