Metropoliassa opiskelijoiden kulttuurista kompetenssia vahvistetaan kansainvälisillä projekteilla
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä korostuu erilaisten asiakkaiden erilaiset tarpeet. Monikulttuurisen hoitotyön tutkijat ja asiantuntijat ovat tuoneet esille, että kulttuurin ilmiön tutkiminen ja tunnistaminen on otettava huomioon myös terveydenhuollossa. Kulttuurin vaikutuksia tulee pohtia muun muassa asiakkaan terveyden lukutaitoon, terveyskäyttäytymisen muotoutumiseen kuin bioetiologisiin tekijöihin eli siihen, miten perintötekijät ovat liitoksissa terveyteemme. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme kansainvälisen vaihdon merkitystä kulttuurisen kompetenssin kehittymisessä. Kulttuurinen kompetenssi Kulttuuriosaaminen tarkoittaa erilaisten kulttuuristen taustojen ymmärtämistä, kykyä viestiä muiden kulttuurien edustajien kanssa ja kykyä sopeutua (tarvittaessa) paikallisiin olosuhteisiin ja rajoituksiin. Kompetenssilla tarkoitetaan kelpoisuutta, osaamista ja pätevyyttä. (YSA 2016). Papadopoulos (2003) määrittelee kulttuurisen kompetenssin kyvyksi reagoida tehokkaasti eri kulttuureista ja taustoista tuleviin ihmisiin siten, että se voi auttaa terveysalan ammattilaisia tarjoamaan palveluja, jotka vastaavat potilaiden kulttuurisiin ja viestintätarpeisiin. Kulttuurinen kompetenssi koostuu Campinha-Bacoten (2002, 2018) mukaan kulttuurisesta tietoisuudesta, tiedosta ja taidoista sekä tahdosta/motivaatiosta ja kulttuurisesta vuorovaikutuksesta. Terveydenhuollon ammattilainen tarvitsee kulttuurista kompetenssia hoitotyön toteuttamiseksi. Kulttuurinen kompetenssi voidaan nähdä prosessina, joka vaikuttaa ihmisen arvomaailmaan, asenteisiin ja toimintaan, ja se kehittyy ajan myötä. Tiedostamalla halunsa kehittää kulttuurista tietoisuutta, tietoja ja taitoja ja haluamalla tutustua vieraan kulttuurin edustajiin, voi kehittää omaa kulttuurista kompetenssiaan. Kansainvälinen liikkuvuus ja kulttuurinen kompetenssi Dunagan ym. (2016) tekemässä tutkimuksessa kuvattiin sairaanhoitajaopiskelijoiden ilmoittamia ennakkoluuloja. Tutkimuksessa todettiin, että kulttuuriseen kompetenssiin johtavan prosessin esteiden, kuten ennakkoluulojen, poistaminen voi olla vaikeaa. Opiskelijat voi kuitenkin saada reflektoimaan esimerkiksi luokkahuoneessa, simuloiduissa tilanteissa tai kliinisissä harjoitteluissa vaikeita kysymyksiä, kuten miten he voivat osoittaa kunnioitusta potilaita kohtaan, tai ansaitsevatko jotkut potilaat parempaa hoitoa kuin toiset rodun, uskonnollisen vakaumuksen tai muiden erojen perusteella. Opiskelijalähtöinen toiminta keskittyen näihin vaikeisiin kysymyksiin voisi auttaa opiskelijoita ymmärtämään empatiaa, ihmisarvoa ja kunnioitusta, ja siten edistää heidän kulttuurista kompetenssiaan hoitotyössä. Kansainvälinen vaihto-opiskelu on yksi keino kehittää kulttuurista kompetenssia, vaikkapa kliinisessä harjoittelussa. CIMOn Global Mindedness -kyselyn perusteella kansainvälinenvaihto ulkomailla opiskelijoiden oman arvion mukaan oli kehittänyt sekä sosiaalisia- että vuorovaikutustaitoja. Lisäksi se oli kasvattanut kykyä toimia erilaisissa kulttuureissa sekä lisännyt ymmärrystä siitä, kuinka toimia eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa. Enemmistö opiskelijoista koki ulkomaanjakson vaikuttaneen näkemykseen omasta itsestä tai vaihdon kohdemaasta ja kotimaasta. (CIMO 2015.) Kansainväliset projektit Metropoliassa kulttuurisen kompetenssin kehittäjinä Kansainvälisellä liikkuvuudella voidaan vahvistaa kulttuurista kompetenssia parhaiten silloin, kun kansainvälinen yhteistyö on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista. Projektiyhteistyöllä varmistetaan tavoitesuuntainen toiminta. Opiskelijat ovat olleet aktiivisia toimijoita esimerkiksi seuraavissa projekteissa: Transnational co-operation in the field of health care safety culture and chronic disease management Interdisciplinary education in nursing and oral health care of elderly The common risk factor- Developing an international e-learning course for oral hygiene students in Finland and Japan MANPIT, Metropolia and NP innovate together. Metropolian koordinoimissa kansainvälisissä projekteissa opiskelijat ovat päässeet toimimaan monikulttuurisessa toimintaympäristössä projekteihin osallistuessaan. Metropolian opiskelijoille erilaisia tapoja osallistua osana opintojaan ovat olleet suorittaa projektin aikana kolmen kuukauden harjoittelun suorittaa lyhyemmän yhden tai kahden viikon intensiivisen harjoittelun osallistua kotikansainvälistymistä tukeviin tapahtumiin, kuten kansainvälisyysviikon ohjelmaan osallistua projektin tuottamiin yhteiskehittely- ja koulutustilaisuuksiin osallistua verkkokursseihin. Opiskelijat ovat osallistuneet projektin aikana muun muassa projektin toimintaan järjestämällä Suomeen tuleville opiskelija- ja opettajavieraille ohjelmaa. Suuhygienistiopiskelijat ovat esimerkiksi järjestäneet viime vuosina vierailuja vierailijoille Suomenlinnaan ja Porvooseen. Näitä aktiviteetteja suunnitellessaan he ovat pohtineet ja suunnitelleet ohjelmaa vierailijoiden näkökulmasta ja päässeet harjaantumaan kulttuurisissa tiedoissa ja taidoissa. Esimerkiksi The common risk factor -projektissa keskeisenä tavoitteena on ollut tuottaa yhteinen kansainvälinen verkkokurssi. Verkkokurssin kehittämiseen on kuulunut opintojakson sisällön tuottamista yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tätä on tuotettu esimerkiksi ohjatulla opiskelijoiden pienryhmätyöskentelyllä, jonka aikana opiskelijoiden substanssiosaaminen suun terveyden ja yleisterveyden yhteydestä on lisääntynyt erityisesti globaalin ja vertailevan sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta. Opiskelijat pohtivat, miten sosiaalipolitiikalla ohjataan kansalaisia tekemään terveellisimpiä elämäntapavalintoja, ja kuinka nämä keinot eroavat Suomessa ja Japanissa. Mitä ja miten opiskelijat oppivat? Opiskelijoiden kulttuurisen kompetenssin kulttuurisen vuorovaikutuksen osa-alue vahvistuu opiskelijoiden ollessa kansainvälisessä vaihdossa. He oppivat ilmaisemaan omia mielipiteitään rakentavammin, koska uudessa ja vieraassa kulttuurissa omien mielipiteiden esittäminen ei voi tapahtua siten, kuten Suomessa on tottunut tekemään. Altistuminen itselle vieraalle toimintaympäristölle saa opiskelijan reflektoimaan ja pohtimaan omia vuorovaikutustapojaan. Erityisesti vapaamuotoinen vuorovaikutuksen toteutuminen on tärkeää. Suuhygienisti-opiskelijat ovat tuoneet esille kansainväliseen vaihtoon liittyviä huomioitaan: erittäin antoisaa on ollut keskustella muiden paikallisen kohdemaan opiskelijoiden ja muista maista tulleiden vaihto-opiskelijoiden kanssa vaikkapa lounastamisen merkeissä. Kulttuurisen kompetenssin oppiminen ei ole tähtitiedettä, vaan se voi olla arkipäivän elämää yhdessä muiden kanssa! Projektit Transnational co-operation in the field of health care safety culture and chronic disease management, Interdisciplinary education in nursing and oral health care of elderly, The common risk factor - Developing an international e-learning course for oral hygiene students in Finland and Japan, sekä MANPIT, Metropolia and NP innovate together ovat saaneet rahoituksen Opetushallituksen Aasia-ohjelmasta. Kirjoittajat Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään. Saila Pakarinen työskentelee lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri sekä suuhygienisti (AMK). Hän innostuu erityisesti opiskelijoiden oppimisen edistämisestä sekä monialaisesta yhteistyöstä asiakkaiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Suun terveyttä hän vahvistaa muun muassa suuhygienistiopiskelijoiden kanssa Metropolian Suunhoidon opetusklinikalla. Hän on työskennellyt suuhygienistinä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Lähteet: Campinha-Bacote, J. (2002). The Process of Cultural Competence in the Delivery of Healthcare Services: A Model of Care. Journal of Transcultural Nursing, 13: 3, 181-184. Campinha-Bacote, J. (2018) "Cultural Competemility: A Paradigm Shift in the Cultural Competence versus Cultural Humility Debate – Part I" OJIN: The Online Journal of Issues in Nursing Vol. 24, 1. CIMO. (2015). Muuttaako ulkomaanjakso opiskelijan asenteita? FAKTAA EXPRESS 1A/2015. PDF-dokumentti. Dunagan, P. & Kimble, L. & Gunby, S. & Andrews, M. (2016) ”Baccalaureate Nursing Students' Attitudes of Prejudice: A Qualitative Inquiry”, .Journal of Nursing Education; Thorofare Vol. 55, Iss. 6, 345-348. Papadopoulos, I. (2003). The Papadopoulos, Tilki and Taylor model of developing cultural competence in nursing. Journal of Health, Social and Environmental Issues. Vol 4. 1-5. YSA (2016). -Finto Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu. YSA-Yleinen suomalainen asiasanasto Haku sanalla kompetenssi.
Hankeviestintä ja medianäkyvyys
Hankkeiden toiminnasta ja tuloksista halutaan kertoa laajoille joukoille. Hankkeissa työskentelee usein osa-aikaisina tiedottajina viestinnän ammattilaisia, mutta joskus viestinnästä vastaa projektipäällikkö tai muu, jolle median tuntemus ei ole vahvinta osaamista. Tämä blogimerkintä antaa yleisiä neuvoja hankeviestinnän toteuttamiseen, kun tavoitellaan medianäkyvyyttä perinteisen toimituksellisen uutismedian eli television, radion ja lehdistön kautta. Journalistinen toiminta Suomessa uutiset syntyvät julkisrahoitteisessa yleisradiossa ja kaupallisissa mediataloissa. Perinteinen tiedonvälitys on saanut kilpailijoita digitalisaation ansiosta, kilpailu yleisön käytettävissä olevasta ajasta ja huomiosta on kasvanut. Verkossa jaetun tiedon luotettavuutta heikentävät esimerkiksi erilaiset kampanjat ja valeuutiset. Kukin media määrittelee arvonsa ja yleisönsä. Niistä juontuvat kunkin median toimitukselliset ratkaisut. Päätoimittaja vastaa lopulta kaikesta mediassaan julkaistusta sisällöstä. Ammattitoimittajat noudattavat journalistin sääntöjä (aukeaa journalistiliitto.fi), joissa painotetaan sananvapautta todenmukaista tiedonvälitystä yhteiskunnan tapahtumista uutisen yleisön palvelemista journalistisia perusteita, esimerkiksi näkökulman valintaan kriittistä suhtautumista tietolähteisiin. Toimituksessa pohditaan, syntyykö tarjotusta aineistosta uutista tai muuta juttua. Ratkaisevia tekijöitä ovat esimerkiksi Kenelle juttu on merkityksellinen Onko aihe ajankohtainen Mikä sisällössä on uutta tai yllättävää Ovatko esitetyt väitteet tosia Minkälaisesta näkökulmasta juttu voidaan laatia Yleisesti ottaen journalistit arvostavat heille tarjottua sisältöä, kun se on uutiskynnyksen ylittävä, ajankohtainen ja kyseisen median yleisöä kiinnostava. Toimittaja valitsee kuitenkin itse näkökulmansa, jutun kärjen. Tietolähteenä toimiva tiedotteen lähettäjä tai haastateltava henkilö ei voi vaikuttaa lopullisen jutun sisältöön tai sävyyn. Uutisjutun rakenne Uutisjuttujen rakenne on päinvastainen kuin perinteisen hanketiedotteen, jossa aloitetaan esittelemällä hanke ja sen tavoitteet. Uutisjutun tarkoitus on palvella laajaa yleisöä ja kertoa ajankohtaisista asioista. Hyvän uutisjutun otsikko on ytimekäs, selkeä ja paljastaa uutisen aiheen. Uutisen teksti voi olla lyhyt tai pitkä. Pitemmässä jutussa tarjotaan taustatietoja uutiseen liittyvistä seikoista. Uutinen etenee ytimekkään tiivistelmän (ingressi) kautta yksityiskohtaisempiin tietoihin. Uutisjutut kirjoitetaan perinteisesti kertomalla mitä tapahtuu, mistä on kyse missä ja milloin kuka, ketkä miten miksi Uutisjutun otsikointi on tärkeää. Verkossa julkaistavien juttujen yhteydessä puhutaan usein klikkiotsikoista. Tällöin otsikko pyrkii vetoamaan lukijan mielenkiintoon asettamalla otsikkoon yllättävän väitteen tai kysymyksen, mutta juttu on lukijalle syystä tai toisesta pettymys. Klikkaukset ovat tärkeitä etenkin mainosrahoitteisille medioille, joiden todennettavissa olevat kävijämäärät ja mainostulot ovat kietoutuneet toisiinsa. Laadukkaasti toimitetut verkkojulkaisut pyrkivät yhtä lailla tavoittamaan lukijan huomion, mutta hienovaraisemmin keinoin. Mikä hankkeessa on uutisen arvoista? Kun hankkeessa toimitaan sille asetetut tavoitteet saavuttaen tai epäonnistumisestakin uutta oppien, hankkeen arvo on kiistaton. On luonnollista, että saavutuksista halutaan kertoa laajalle yleisölle. Kaikesta hankkeessa tehdystä työstä ei saa välttämättä luotua uutista. Se on hyväksyttävä. Uutisjuttua tarjottaessa kannattaa laatia mediatiedote satoja sähköpostiviestejä päivittäin saavan toimittajan näkökulmasta: kiinnostava, ajankohtainen ja selkeä viesti saa toimittajan tarttumaan aiheeseen. Hankkeen mediatiedotteen voi kirjoittaa uutisjutun rakenteella, esimerkiksi Selkeä ja kiinnostava otsikko Mikä asiassa on uutta ja kiinnostavaa Milloin ja missä asia on toteutunut Mitä on tehty tai saavutettu; mikä on yhteiskunnallinen vaikuttavuus Keitä asia koskettaa; mitkä kohderyhmät hyötyvät tiedosta Keneen voi ottaa yhteyttä saadakseen lisätietoja Muita lisätietoja kuten hankekonsortion ja rahoittajan tiedot Muita tiedonlähteitä, kuten hankkeen verkkosivu tai linkki kuvapankkiin, josta voi poimia kuvia. Tiedotteessa on hyvä käyttää napakkaa, yleistajuista kieltä. Tärkeää on, että tiedotteessa mainittu yhteyshenkilö on tavoitettavissa. Toimittaja ottaa yhteyttä kysyäkseen tarkentavia tietoja, mikäli mediatiedote on läpäissyt julkaisukynnyksen. Useat rahoittajatahot vaativat rahoitusehdoissa, että heidän roolinsa hankkeen mahdollistajana tulee hankeviestinnässä esiin selkeästi. Samoin hankkeeseen osallistuvat organisaatiot usein haluavat, että heidän roolinsa näkyy hankkeiden tiedotustyössä. Hankkeen viestinnästä vastaavan kannattaakin luoda yleistajuinen ja ytimekäs hankkeen esittelyteksti, jota voi käyttää kaikissa kirjallisen viestinnän tilanteissa. Hanke-esittely sijoittuu luontevasti mediatiedotteiden loppupäähän. Joskus tiedotteet saatetaan julkaista sellaisenaan, esimerkiksi paikallislehdissä. Useimmiten toimittaja kuitenkin muokkaa, täydentää tai lyhentää saatua aineistoa. Mikäli tiedotteen teksti on ollut tulkinnanvaraista, saattaa mediajakeluun ilmestyä jopa virheellistä tai puutteellista tietoa. On hyvä saada pyytää juttu nähtäväksi ennen julkaisua. Jälkikäteen tehtävät tiedonkorjauspyynnöt ovat myös mahdollisia, mutta harvemmin tuottavat tulosta, ellei kyseessä ole merkittävä virhe. Medianäkyvyys on yksi, ei ainoa tapa viestiä hankkeen tuloksista On hienoa, kun hanke näkyy uutisissa, mutta hankeviestinnän osalta medianäkyvyys on vain yksi ulottuvuus. Hankkeen viestiessä verkkosivuillaan ja sosiaalisen median kanavissa on sallittua hyödyntää uutismaisia elementtejä. Hankkeen julkaisemissa aineistoissa on hankkeeseen osallistuvien organisaatioiden ja rahoittajien näkyvyys aina taattu. Hankeviestinnän etuna on myös lupa asettaa kohderyhmien tarpeet viestintäratkaisujen keskiöön. Tämä luo joustoa julkaisukanavien ja käytettyjen median muotojen valintaan. Palveleeko kohderyhmiä parhaiten teksti, kuva, audiovisuaalinen viestintä, tapahtumat vai jokin aivan muu? Kirjallisuutta Jaakkola, Maarit: Hyvä journalismi – käytännön opas kirjoittajalle. Kansanvalistusseura 2013. Ruuska, Maria: Kuusi tapaa tehostaa hankeviestintää, aukeaa sivulle smartclean.fi (18.10.2019)
Terveyden edistäminen sairaanhoitajakoulutuksessa
On tärkeää ymmärtää, että vaikka sairaanhoitajan työ kohdistuu useimmiten yksilöön, työllä on merkittävä kansanterveydellinen vaikutus. Sairaanhoitajakoulutuksen tulee pystyä osaltaan vastaamaan kansanterveyden haasteisiin ja pyrkiä kouluttamaan hoitoalan ammattilaisia, joilla on osaamista terveyden edistämiseen. Hoitoalalla tarvitaan runsaasti tekijöitä nyt ja tulevaisuudessa. Sairaanhoitajien työolot, työhyvinvointi ja alan vetovoimaisuus puhuttavat paljon ja nämäkään eivät saisi jäädä huomiotta hoitotyön koulutuksessa. Sairaanhoitajien oma terveyden edistäminen on vähintään yhtä merkityksellistä kuin koko väestön. Sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan työssään entistä enemmän terveyden edistämiseen liittyvää osaamista ja tämä edellyttää terveyden edistämisen opetuksen vahvaa asemaa sairaanhoitajakoulutuksessa. Sairaanhoitajien ammatillinen osaaminen on tärkeä osa terveydenhuoltoa, koska sillä on vaikutuksia muun muassa potilasturvallisuuteen, kansanterveysongelmien ehkäisyyn ja terveydenhuollon kustannuksiin (², ⁷). Käynnissä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja palvelu-uudistus eli sote-uudistus luo uusia vaatimuksia sairaanhoitajan ammatilliselle osaamiselle (⁶, ⁸, ⁷) ja sairaanhoitajan ammatillisen osaamisen kehittäminen voidaankin sanoa olevan osa sote-uudistusta (⁹). On tärkeää, että ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti mukana tässä kansallisessa, suuressa terveydenhuollon muutoshankkeessa, joka sote-uudistus on. Terveyden edistäminen edellyttää tietoa yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja niiden kautta vaikuttamisesta. Tietojen lisäksi tarvitaan taitoja, joilla luodaan luottamukseen perustuva yhteistyösuhde potilaan kanssa sekä vahvistetaan yksilöiden ja ryhmien omia voimavaroja. (¹¹) Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisen myötä sairaanhoitajat tulevat tarvitsemaan entistä monipuolisempia terveyden edistämiseen liittyviä tietoja ja taitoja. Esimerkiksi omahoidon tukeminen lisääntyy sairaanhoitajan työssä jatkuvasti ja digitalisaation myötä palveluita tarjotaan monin eri tavoin. Omahoidolla tarkoitetaan potilaan itsensä toteuttamaa näyttöön perustuvaa hoitoa, joka on yhdessä ammattihenkilön kanssa suunniteltua ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivaa. Omahoidon tukemisessa ammattihenkilö toimii ikään kuin valmentajana. (¹²) Millaista osaamista terveyden edistäminen vaatii? Vaikuttava ja laadukas terveyden edistäminen edellyttää sen parissa työskenteleviltä oikeanlaista ja riittävää osaamista. Vaikuttavuutta ei voida saavuttaa ilman terveyden edistämisen asiantuntijuutta. Terveyden edistäminen ja sen kehittäminen vaatii, että osaamisalueet ovat selkeästi määritelty (¹⁰,¹). International Union for Health Promotion and Education (⁵) eli IUHPE on määritellyt terveyden edistämisen keskeiset osaamisalueet, joita on yhteensä 11 (kuvio 1). Määritelmän mukaan terveyden edistämisen ydinosaaminen perustuu eettiseen ja tiedolliseen osaamiseen, johon loput yhdeksän osa-aluetta nojaavat. Nämä osa-alueet ovat muutoksen mahdollistaminen terveyden puolesta puhuminen välittäjänä toimiminen viestintä johtaminen terveystarpeiden arviointi terveyden edistämisen suunnittelu toimeenpano tutkimus ja arviointi Terveyden edistämisen osaamisalueet sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa Vastikään julkaistussa pro gradu-tutkimuksessa Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa selvitettiin, miten edellä esitetyt IUHPE:n määrittelemät terveyden edistämisen ydinosaamisalueet ja niiden osaamisvaatimukset näyttäytyvät sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmissa. (⁴) Pro gradu-tutkielman idea sai alkunsa Health Promotion Programme-hankkeesta (HPP), joka oli Tallinnan yliopiston Haapsalu Collegen, Haapsalun ammatillisen koulutuksen keskuksen ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyöhanke. HPP -hankkeessa kehitettiin terveyden edistämisen opetussuunnitelmia IUHPE:n ydinosaamisalueiden sekä kansallisesti Suomessa ja Virossa kansanterveyden ammattilaisten ja asiantuntijoiden tunnistamien osaamistarpeiden pohjalta. (³) Pro gradu -tutkimuksen mukaan suomalaisten sairaanhoitajakoulutusten vuosien 2018-2019 opetussuunnitelmien opintojaksoissa oli tavoitteita liittyen kaikkiin terveyden edistämisen ydinosaamisalueisiin, mutta osaamisalueet painottuivat eri tavoin eri ammattikorkeakouluissa. Opetussuunnitelmissa korostuneet osaamisalueet olivat eettinen ja tiedollinen osaaminen terveyden edistämisen suunnittelu ja toimeenpano muutoksen mahdollistaminen Terveyden puolesta puhuminen, johtaminen ja välittäjänä toimiminen olivat vähiten esiin tulleita osaamisalueita. Tuloksista ilmeni, että terveyden edistämisen yhteiskunnallinen vaikuttaminen tuli vähäisesti esille sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa, eikä tämä tue esimerkiksi kansallista tavoitetta terveyserojen kaventamisesta. (⁴) Lähteet Battel-Kirk B, Van der Zanden G, Schipperen M, Contu P, Gallardo C, Martinez A, Garcia de Sola S, Sotgiu A, Zaagsma M, Barry M. Developing a Competency-Based Pan-European Accreditation Framework for Health Promotion. Health Education & Behavior. 2012;39:672-680. Hahtela N, Meretoja R. Sairaanhoitajan työnkuvan muutokset sote-uudistuksessa. Tutkiva hoitotyö. 2017;15:36-37. Health Promotion Programme 2016-2019 verkkosivu, aukeaa toiseen palveluun Huuskonen M. Terveyden edistämisen osaaminen sairaanhoitajien opetussuunnitelmissa: dokumenttianalyysi. Pro gradu -tutkielma (aukeaa PDF). Itä-Suomen yliopisto: 2020. International Union for Health Promotion and Education. Core Competencies and Professional Standards for Health Promotion (aukeaa PDF). Full version. April 2016. Juujärvi S, Sinervo T, Laulainen T, Niiranen V, Kujala S, Heponiemi T, Keskimäki I. Sote-ammattilaisten yhteinen osaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon murroksessa. Päätösten tueksi 3/2019. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (aukeaa PDF). Kajander-Unkuri S. Nurce Competence of Graduating Nursing Students. Väitöskirja. Turun yliopisto: 2015. Maijala V. Health Promotion in Primary Health Care Registered Nurses’ Appointments. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto: 2016. Rautiainen E, Vallimies-Patomäki M, Aitamurto J, Merasto M, Moisio E-L, Tepponen M. Kliinisen hoitotyön erikoisosaaminen –Kehittämisehdostukset tukemaan työelämän muutosta. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunta. Hoitotyön jaosto. Helsinki: Sosiaali-ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2016:61 (aukeaa PDF). Shilton T, Howat P, James R, Hutchins C, Burke L. Potential uses of health promotion competencies. Health Promotion Journal of Australia.2008;19:184-188. Sosiaali- ja terveysministeriö. Koulutuksella osaamista asiakaskeskeisiin ja moniammatillisiin palveluihin. Ehdotukset hoitotyön toimintaohjelman pohjalta. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:7 (aukeaa PDF). Kirjoittajat Mirjami Huuskonen työskentelee sairaanhoitajana Peijaksen sairaalan sijaispoolissa. Työn ohella hän viimeistelee kansanterveystieteen maisteriopintoja Itä-Suomen yliopistossa sekä aloittelee ammatillisen opettajan pedagogisia opintoja Oulun ammattikorkeakoulussa. Kiinnostuksen kohteena Mirjamilla on terveyden edistäminen ja sen opetus ja kehittäminen. Vapaa-ajallaan Mirjami keskittyy omaan ja perheensä terveyden edistämiseen muun muassa lenkkeilemällä ja puuhailemalla lastensa kanssa. Arja Liinamo, Th, TtT, on Terveyden edistämisen yliopettaja, tutkintovastaava (Terveyden edistäminen, YAMK) ja projektipäällikkö Metropolia ammattikorkeakoulussa. Hänellä on hyvin pitkä työkokemus terveyden edistämisen asiantuntija- ja tutkimustehtävissä. Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteen on erityisesti monialaisen terveyden edistämisen osaamisen ja toiminnan kehittäminen.