Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Pienyrittäjän uusi normaali?
28.1.2021
Mari (Lehtori) Virtanen

Viime kuukausien aikana yhdeksi suosituksi jaksamiseen kannustavaksi lausahdukseksi on noussut viittaus tulevaisuudessa häämöttävään uuteen normaaliin. Tällä uudella normaalilla viitattaneen aikaan maailmanlaajuisesti riehuvan Covid-19 pandemian jälkeen, jolloin pahasti haavoittuneet yhteiskunnat ja yhteisöt alkavat rakentua uudelleen. Mutta mikä on uusi normaali ja miten siihen on pienyrittäjän hyvä valmistautua? Uuden normaalin käsitettä hyödynnetään mediassa hyvin monipuolisesti. Koronapandemian ensimmäisen aallon aikaan, kevättalvella 2020, pääministeri Sanna Marin viittasi uuteen normaaliin, tarkoittaen sillä tilannetta, jossa ei paluuta pandemiaa edeltävään aikaan enää ole (HS 5.5.2020). Siihen on useasti viitattu niin opetuksen, kuin lisääntyneen etätyönkin yhteydessä, tarkoittaen sillä lähinnä uudenlaisia teknologiaa monipuolisesti hyödyntäviä käytänteitä, joustavia ratkaisuja, tehostettua siivousta, käsienpesua, maskien käyttöä ja hyvää yskimishygieniaa. Laajemmin ajateltuna uusi normaali tuntuu olevan hämärä aukko, jota kohti matkaamme, halusimmepa taikka emme. Kulkua tätä hämärää aukkoa kohti yritän tässä tekstissä ajatella erityisesti pienyrittäjän näkökulmasta. Pienyrittäjän tulevaisuus Yrittäjyyden ja pienyrittäjien näkökulmasta uudessa normaalissa on helppo tunnistaa monenlaisia ilmiöitä, joita nostan tässä esiin. Ajatukset perustuvat aiempaan osaamiseeni digitaalisen transformaation ja yritysten digitaalisen liiketoiminnan kehittämiseen liittyen. Taloudellinen epävarmuus ja tulevaisuuden epävarmat näkymät vaikuttavat pienyrittäjiin lähes kaikilla toimialoilla. Osalla se on tarkoittanut asiakasvirtojen merkittävää kuihtumista, osalla jopa koko toimialan,  tuotteiden, palvelumallien häviämistä tai merkittävää muuttumista. Taloustieteilijöiden näkemysten mukaan pandemian vaikutukset voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Maailmanlaajuisesti riehuva pandemia on nimetty suurimmaksi taloudelliseksi sekasorroksi vuoden 1930 talouslaman jälkeen. Suurin syy tähän on työn tuottavuuden aleneminen, joka käytännössä tarkoittaa tehtyjen työtuntien suhdetta bruttokansantuotteeseen. Koska käytännössä työn määrä ei Suomessa kasva, kaikki potentiaali on työn tuottavuuden kasvun varassa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi koulutuksen, investointien, uusien tuotteiden, innovaatioiden, menetelmien tai työvoiman uudelleen kohdentamisen avulla. (HS 16.11.2020) Etätyöhön ja etäkaikkeen siirtyminen vaikuttavat myös yrittäjien arkeen. Etäkaikella tarkoitan elämän kaikkia muita osa-alueita kuin työtä, harrastuksia, kulttuuririentoja ja sosiaalisia tapahtumia, jotka ovat myös lähes poikkeuksetta siirtyneet verkkokokousyhteyksien päähän. Vaikka yksinään yrittäminen ja siihen liittyvä yksinäisyys ovat monelle pienyrittäjälle tuttuja asioita, poikkeuksellisen siitä tällä hetkellä tekee myös asiakkaiden puuttuminen. Maailman muutoksesta ja sen kummallisuudesta kertoo mielestäni hyvin Saksassa Deutsche Bankin ehdottama etätyövero, joka maksettaisiin kaikilta niiltä päiviltä, jolloin henkilö olisi etätyössä. Ehdotuksen taustalla on ajatus jo rakennetun infrastruktuurin, kuten julkinen liikenne ja työmaaruokalat, ylläpitämisestä (Tekniikka ja talous, 16.11.2020). Samalla logiikalla voisi ajatella myös verkkokauppaveroa, joka auttaisi ylläpitämään rakennettujen kauppakeskusten infrastruktuuria. Niin yrittäjien kuin meidän kaikkien muidenkin näkökulmasta pysyvä muutos on enemmän kuin varmaa. Onkin sanottu, että yksi osa yrittäjyyden uutta normaalia on epävarmuus, johon me ihmiset suhtaudumme hyvin eri tavoilla. Toiset suuntaavat uutta ja epävarmaa kohden jännittyneenä ja innostuneena, kun taas toiset kokevat lamauttavaa ahdistusta maailman muuttumisesta. Varmaa on, että suhtauduimmepa muutokseen tavalla tai toisella, me kaikki koemme jatkuvan muutoksen jollain tavalla kuormittavaksi. Muutoksen pelkkä mekaaninen johtaminen ei johda parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan, vaan erityisen tärkeäksi nousee myös hyvinvoinnin johtaminen. Jotta muutos voi onnistua, on oltava halu muuttua. Niin myös Covid-19 pandemian aiheuttamien muutosten kohdalla. Havaittua on, että mitä paremmin muutoksessa voi olla mukana, sen vähemmän se pelottaa. Valitettavasti tätä on hankala soveltaa tämänhetkiseen tilanteeseen. Mahdollisuus vai uhka? Työn irtoaminen edelleen vahvemmin ajasta ja paikasta antaa yrittäjälle edelleen enemmän mahdollisuuksia tehdä työtä itselle sopivana aikana, itselle sopivalla tavalla, itselle sopivassa laajuudessa. Yrityksen digitaaliseen maailmaan laajenemisen myötä on yrittäjän saavutettavissa myös globaalit markkinat, kansallisten markkinoiden ohella. Yrityksen tuotteiden ja toimintojen kehittämiseen keskittyminen on nähty yhtenä pandemia-ajan positiivisena ilmiönä. Monella on ollut enemmän aikaa uuden innovointiin, testaamiseen ja kehittämiseen, kuin ehkä koskaan ennen. Lisäksi osaamisen vahvistaminen ja laajentaminen on nähty yhtenä etäkaiken ajan hyötynä. Liiketoiminnallisten hyötyjen lisäksi uuden oppiminen vahvistaa hyvinvointia työssä ja toimii avainroolissa tulevaisuuden markkinoilla. Väitän, että moniosaaminen ja ketterä oppiminen korostuvat tulevaisuudessa entisestään. Sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen ovat osa yrittäjän uutta normaalia - vai ovatko? Mielestäni sosiaalisen median rooli on jo pitkään ollut nousujohteinen ja yksi yrityksen elinkelpoisuuden mittareista. Väistämätön tosiasia monen yrittäjän kohdalla on se, että asiakas on jo siirtynyt verkkoon ja on valmis uudenlaisiin toimintamalleihin ja ostomahdollisuuksiin, vaikka yrittäjä ei vielä olisikaan. Näen, että uudessa normaalissa kaikilla yrityksillä tulee olla jonkinlainen näkyvyys verkossa. Laajenevan verkkotarjonnan myötä tuotteiden ja palveluiden hankintaa voi tehdä kotisohvalta käsin, jonka seurauksena kilpailu kiristyy yritysten siirtyessä rytinällä verkkoon asiakkaan ostopolut yksinkertaistuvat mahdollisuuksien lisääntyessä tarjoomien välinen vertailu helpottuu. Moni yrittäjä on vuoden 2020 aikana havahtunut digitaalisen kehittämisen tärkeyteen. Pienyrittäjät ovat oivaltaneet, että esimerkiksi verkkokaupan avaaminen voi tuoda uudenlaista turvaa. Pandemiaa hillitsevät rajoitukset ovat puskeneet kivijalkaliikkeiden asiakkaat poikkeuksetta verkkoon. Kehittämiseen kuluneet ponnistelut kantavat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen. Rajoitusten poistuttua on todennäköistä, että monien ostokäyttäytyminen on muuttunut iäksi, eikä kauppoihin tai suuriin keskuksiin olekaan enää niin kovaa tunkua. Moni on löytänyt korona-arjessa elämäänsä muunlaisia arvoja, esimerkiksi kiinnostus maaseutua ja maalle muuttamista kohtaan on ollut nousussa. (Yle Uutiset 9.11.2020) Uudessa normaalissa on mahdollisuuksien lisäksi helppo nähdä paljon myös uhkia, liiketoiminnan kuihtumista, konkurssiaalto, yrittäjien pahoinvointia, epävarmuutta. Onneksi ajan kanssa epävarmuudella on tapana normalisoitua ja äärimmäisten uhkakuvien himmentyä. Mennäkö uuteen vai palatako vanhaan? Ihmisellä näyttää olevan luontainen tarve tehdä rutiinia kaikesta siitä, mikä on mahdollista. Sanotaan, että rutiinit vapauttavat energiaa, samalla auttaen kohdentamaan resursseja optimaalisesti. Rutiineista irtipäästäminen ja ylipäänsä niiden tunnistaminen vaatii kuitenkin aiheen aktiivista työstöä. Sama pätee muutokseen ylipäänsä ja siihen liittyvään muutosvastarintaan. Turvallisemmalta tuntuu, kun vanhoista samanlaisina toistuvista toimintamalleista voi pitää kiinni. Muutosvastarinta tuntuukin olevan yksi maailman vahvimmista voimista, joka pyrkii vetämään ihmisiä takaisin vanhoihin toimintamalleihin. Mutta miksi keskittyä vastarintaan, muutosvoiman sijasta? Miksi jarruttaa neljällä raajalla vanhasta tottumuksesta, kun voisi avoimesti tarkastella uusia mahdollisuuksia. Voiko ajatella, että vanha on aina parempi kuin uusi vai pitäisikö objektiivisesti tarkastella vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, nyt kun siihen on osittain pakotettu mahdollisuus? Mitäpä jos kokeilisit mennä kohti uutta normaalia seuraavien vinkkien avulla? Pyri kehittämään yrityksesi digitaalista liiketoimintaa, etsi uusia mahdollisuuksia, toimintamalleja ja tapoja. Kehitä, toteuta ja testaa. Suunnittele liikevaihtoa. Mistä raha kassaan tulee ja milloin? Paljonko sitä tarvitaan yrityksen pyörittämiseen, paljonko elinkelpoisuuden ylläpitämiseen. Aseta tavoite ja ponnistele sitä kohti. Tee sisältö- ja julkaisusuunnitelma digitaaliseen mediaan. Aseta tavoitteet somenäkyvyydelle, toteuta kampanja, kerää dataa ja analysoi toimiesi vaikutuksia. Toimi systemaattisesti ja väsymättömästi tavoitteen saavuttamiseksi. Yritä, erehdy ja onnistu. Verkostoidu ja työskentele ryhmissä. Yhteisöissä on voimaa, jaettu ilo on paras ilo. Jaa ja anna, niin aina myös saat. Tee kaikki se, minkä osaat, jaksat ja pystyt. Opettele väsymättömästi uutta, keskittyen mielenkiintoisiin ja energiaa tuottaviin sisältöihin. Pidä pää kylmänä, luota tulevaisuuteen, unelmoi, visioi. Paremmat ajat aina palaavat. Voi hyvin 👍 Metropolia Ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Salpauksen yhteistyöhankkeessa, Tuote- ja palveluvirittämö (2018-2021) on tuettu, Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä toimivien, mikro- ja pk-yritysten innovaatiotoimintaa ja tuotteiden ja palveluiden kehittämisprosessia ja mahdollistettu pienyrittäjien verkostoitumista. Tämä teksti nostaa esiin hankkeen aikaisia ajatuksia, pienyrittäjän haastavaa nykyhetkeä tukien. Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa pienyrityksen digitaalisen liiketoiminnan kehittämistä, multimediasisältöjen tuottamista ja verkkokauppayrittämistä. Lähteet HS 16.11.2020 Pinnan alla tapahtuu nyt jotain sellaista, mitä tilastot eivät vielä kerro: Tutkijat varoittavat Suomen talouden pitkästä piinasta https://www.hs.fi/talous/art-2000007620070.html Tekniikka ja talous 16.11.2020 Deutsche Bank ehdottaa 5 prosentin lisäveroa etätyöntekijöille – ”Eivät osallistu yhteiskunnan kustannuksiin” https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/deutsche-bank-ehdottaa-5-prosentin-lisaveroa-etatyontekijoille-eivat-osallistu-yhteiskunnan-kustannuksiin/3c743abc-fb8c-4ea4-adcb-e94d9e94f88f (Etelä-Suomen Sanomat 12.8.2020). (Bonfire 3.9.2020) https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006497209.html https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/2401967 https://www.bonfire.fi/taydellinen-etatyo-utopiaa-vai-koronan-jalkeinen-uusi-normaali/ https://ellunkanat.fi/nakemys/artikkelit/pelosta-muutosvoimaan-nain-syntyi-tulevan-kirjamme-kansi/ https://www.microentre.fi/some-on-yrittajan-uusi-normaali-vai-onko/ https://www.yrittajat.fi/uutiset/636398-verkkokauppa-tuo-turvaa-uuteen-normaaliin-tuo-korona-mita-tahansa-mausteita-verkko https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515 Yle Uutiset 9.11.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11631748 https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515 Edessä uusi normaali https://www.tivi.fi/kumppaniblogit/check-point/edessa-uusi-normaali-nama-ovat-yritysten-tarkeimmat-tietoturvahuolet/77165430-9313-4744-8cb6-f0cd8b7621f3  

Lue lisää

Transport emission reduction goals in the light of energy consumption and charging of robot buses
26.1.2021
Eetu Rutanen

Transport represents almost a quarter of Europe's greenhouse gas emissions [1]. Cities are implementing measures striving to prevent and mitigate climate change and become carbon-neutral. This is also a consequence of EU policy where emission reductions are promoted and change towards sustainable energy sources within public vehicle fleets is fostered. New technological solutions such as electric and autonomous vehicles are developed to help in mobility challenges. The question remains, do they help us to reach our goals? In this blog post, we examine how much energy a robot bus consumes. Emission reduction goals in Finland Finnish Ministry of Transport and Communications [2] has identified three ways of cutting the greenhouse gas emissions of transport in Finland by reducing the performance (kilometres) of emission-generating transport and by improving the energy efficiency of the transport system in other ways. adopting low-emission or emission-free technologies in vehicles (such as electric cars) introducing fuels with even lower emissions or renewable fuels. According to the Analysis of future transport in the City of Helsinki in Helsinki and other urban areas, in particular, the intention is to reduce the number of kilometres driven by cars and replace them with public transport walking cycling various transport services. At the same time, it is attempted to replace vehicles with low- or zero-emission vehicles as quickly as possible. [3.] In relation to these goals, robot buses have been seen to increase the modal share of public transport and lower the use of private cars while also having an electric drivetrain. The first experiences from pilots in Finland One of the challenges for the public transport system is to provide a cost-effective and demand-responsive service in sparsely populated areas with small numbers of public transport users. To solve this problem in the transport system, robot buses have been seen as a complementary mean of transport which does not replace the existing fleet and routes. The robot bus pilots implemented in Finland since 2015 by Metropolia University of Applied Sciences’ Smart Mobility Innovation Hub have been focusing on defining the overall maturity level of the available technology and suitability to Finnish transport system. During the pilots robot buses have been operated on temporary established routes as a complementary first/last mile public transport service. Existing official public transport bus lines have not been possible to replace, as the whole ecosystem is still looking for its final form. How to arrange the daily automated bus operation with as minimal human interaction as possible both on site by the operational route and from a remote control center when piloted buses are still prototypes legislation for operating automated vehicles is not complete it can be difficult to reach out for viable routes within the current highly functional public transport service and coverage level in the capital region. It has been noted that experimental and artificial pilot routes are often attracting mostly people who just try out the bus without using it as part of the travel chain. Instead of trips made by private cars, it can lead to replacing walking. This is emphasized by the nature of pilots where new technology is introduced and advertised to the public, further increasing the number of curious “test passengers”. As conclusion, the potential use cases and benefits of robot buses in the future could be shortly listed as follows: On demand-based automated robot buses should be able to complement the public transport offer and provide a service that specifically meets demand. In areas of higher demand, robot buses could offer so-called last-mile journeys and complement the feeder transport. On demand-services could be radically more cost effective to implement as a driverless service where one person could concurrently monitor the operation of several vehicles. Considering these use cases, for large scale uptake of the technology, it should be especially focused on what kind of requirements the buses should meet and what is a viable price level for passenger km to compete against conventional means of transport. For instance on last mile routes and especially in case of feeder traffic routes the speed limit can easily rise up to 50 km/h at some parts. The maximum achieved speed in past pilots on open roads has been below 30 km/h. Being not able to operate the whole route will increase the need for transfers from one mean of transport to another. This lowers the attractiveness of the service and simultaneously emphasizes the functionality of the entire travel chain. On the other hand the still required presence of an onboard safety driver (operator) does not offer enhancements to economical viability. Further experiments in relation to energy consumption are necessary In relation to sustainability, more experiments are needed from different operational conditions and routes to see the average energy consumption of robot bus operation on a large scale and develop the solutions towards desired numbers. At this stage it can be said that the autonomy or self-driving features of a robot bus do not provide any specific notable means to lower the consumption compared to human driven electric vehicles. Therefore, robot buses can be compared generally to vehicles of the same size when investigating the energy consumption and efficiency. In mySMARTLife project a robot bus was operated in two separate pilot periods in Helsinki in 2018 and 2019 with following attributes: a mass (empty weight) of 2400 kg capacity of 15 persons operating on weekdays around 6 hours per day with 20 minutes intervals operating 18-35 km per day. After operating hours, the bus’s 33 kWh 80 V drivetrain battery was always charged in a specific temporary storage location. The energy consumption of the robot bus measured from the charging energy was averagely 0,79 kWh/km and 1,09 kWh/km. In comparison, the conventional electric bus in Finland has a mass, depending on the model, of 9500-12500 kg capacity of 70-80 persons Such electric buses consume around 1 kWh/km in average optimal conditions, but the consumption may increase to 1.5 kWh/km in cold, snowy and slippery conditions. [4.] Thus in the operational conditions of the pilots, the robot bus was consuming almost the same amount of energy than a bus with 5 times greater passenger capacity. As a result of the pilots it could be noted that, in addition to the drivetrain of the robot bus, weather, and consequently the use of air conditioning or heating were significant consumers of energy. Otherwise the potential operating time and range was affected among other things by: topography on the route schedule of the operation (how long the bus is staying idle on bus stops between the departures) different electrical components such as sensors, computers and screens in the bus. The results are worrying as still a large amount of energy needs in Europe are met by fossil fuels such as oil, gas and coal. It should also be noted that some electric buses as well as electric robot buses can use additional means, such as fuel powered auxiliary heater to heat the passengers’ cabin. However, for instance production of near CO2 neutral renewable diesel has made good progress in Finland which is improving the sustainability of fuel usage. An electric vehicle is not automatically sustainable, a lot is dependent on what kind of conditions the vehicle is operated in, how the used electricity is produced and how the vehicle is manufactured. The overall efficiency of a robot bus operation could be enhanced to some extent for instance: with a route and service that specifically meets the demand by reducing the off duty hours increasing the number of departures (provided that there is a demand for such a densely operated service) by exploring ways for shutting down or putting the bus’s components to sleep mode at the times when the bus would stay idle on bus stops/terminus by decreasing energy loss during charging by reducing the amount of data handling of the vehicle and fleet control hardware. Issues with storage and charging Implementation of robot buses and complete uptake of the solutions face challenges as motivation to shift towards new technology and the availability of desired technology do not always complement each other. The most potential large scale assigner of robot buses would be the local public transport authorities or cities in general, but public sector innovation promotion is based on the mitigated risk strategies, which promotes safe and planned outcomes instead of risky dynamic test and fail approach. Robot buses have not yet proved to be a viable complementary solution as part of public transport which is why large scale investments and permanent decisions are pending. Due to lack of large scale investments and long-term decisions on uptake of the technology, it has been forced to act according to temporary environments and conditions. In practice this can be seen especially in case of depots and charging possibilities. Robot buses have been stored and charged either outside completely uncovered, in tents or even in service tunnels. Charging has been conducted outside of operational hours while also limiting the possible service hours during the day. Costs of equipping the depots with necessary tools and machines for maintenance work can rise disproportionately high compared to the pilot’s duration. Finding a proper area or depot for one vehicle has proven to be a difficult task, not to mention a situation where it is necessary to store several units: Due to the features that does not allow driving at high speeds, e.g. lack of proper driving equipment such as steering wheel and pedals, already existing depots of public transport operators cannot be used as they are often located too far away from the route where the robot bus is operated. Parking garages are often too low for storing a robot bus with the height of around 3 meters. Electricity for charging is not available directly in every place. Space for a temporary (or long-term basis) established depots can be limited especially in a densely built environment. Costs of heated and well-equipped temporary storage place may rise significantly high, especially if several vehicles should be fitted there. The actual driving from the operational routes to the depots has been carried out manually by the onboard operator in the bus. Charging cable has been plugged in to the bus by the operator as well. Depending on the operating conditions on a route, high power charging pantograph solutions – similar to what are used in case of full size electric buses to charge the buses at end stations from the roof of the bus – could be studied also in case of robot buses. Another option is already introduced, inductive charging, but the charging speeds have been slow. On the programmed route, a robot bus operates automatically within a few centimetres accuracy, which capability would ease the positioning of the shuttle beneath a charging pantograph or on an inductive charging pad. These options would potentially allow more automated solutions for charging during and after the operating hours without human intervention and battery capacity of the vehicles could be reduced. References Transport emissions. European Commission. (opens ec.europa.eu) Ilmastonmuutos. Väylävirasto. (in Finnish, opens vayla.fi) Putkonen, Reetta et al. 2020. Analysis of future transport in the City of Helsinki, (PDF) Lehtinen, Annakaisa & Kanerva, Olli. 2017. Selvitys sähköbussien edistämiseksi suomalaisilla kaupunkiseuduilla. Liikennevirasto. (in Finnish, PDF). Author Eetu Rutanen is automotive and transport engineer who works as project manager at Metropolia University of Applied Sciences' Smart Mobility Innovation Hub.

Lue lisää

Tinderistäkö vauhtia kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan monialaiselle verkostolle?
21.1.2021
Toini Harra & Sari Helenius

Mitä monialaisuus tarkoittaa ja miten monialainen verkosto voi olla hyödyksi osaamisen kehittämisessä? Miten samoista aiheista kiinnostuneet tutkijat ja kehittäjät voisivat löytää toisensa? Kuntoutuksen alalla tutkijoiden ja kehittäjien Tinderiäkin on väläytelty apuvälineeksi. Tässä blogimerkinnässä tuodaan esiin näkökulmia ja käytännön toimenpide-ehdotuksia monialaiseen verkostotyöhön. Monialaisuus on tänä päivänä trendi, josta puhutaan paljon, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, jää usein hämäräksi. Eri konteksteissa monialaisuus ymmärretään eri tavoin. Salminen ja Rintanen (2014) ovat määritelleet, että monialainen kuntoutus tarkoittaa kuntoutuksen eri osa-alueiden eli ammatillisen, lääkinnällisen, kasvatuksellisen ja sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteistyötä. Se voidaan nähdä myös sektorirajat ylittävänä yhteistyönä, jolloin mukana on julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita (Salminen & Rintanen 2014). Monialaisen verkostoitumisen tarve kuntoutuksen tutkimuksessa ja kehittämisessä Tänä päivänä kuntoutujien tarpeet ja toimintaympäristöt ovat niin monimutkaisia ja vaikeita, että niiden tutkimiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan useiden eri alojen toimijoita. Kyse ei siis ole vain trendistä, vaan aidosta tarpeesta, jota nopea yhteiskunnallinen muutostahti lisää. Siksi kuntoutuksen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalta (TKI-toiminnalta) vaaditaan monitoimijaista ja -sektorista yhteistoimintaa (Piirainen ym. 2019). Kuntoutusalan monialaiseen verkostoon tarvitaan mukaan ihan kaikki: sosiaali- ja terveysalan palvelujen tarjoajat käyttäjät tutkijat ja kehittäjät opettajat ja opiskelijat palveluja sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa rahoittavat tahot järjestöt ammattikorkeakoulut ja korkeakoulut tutkimus- ja vakuutuslaitokset. Kuntoutujien tarpeiden ja toimintaympäristöjen sekä yhteiskunnallisten muutosten ymmärtäminen vaatii ilmiölähtöisyyttä, toiminnan vaikutusten ymmärtämistä osana isompia kokonaisuuksia sekä monialaista ja -tieteistä toimintaa ja tutkimusta. Ilmiölähtöisyys ja systeemisyys edellyttävät vahvaa poikkihallinnollista yhteistoiminnan kulttuuria yli organisaatiorajojen (Valtioneuvoston kanslia 2019: 12). Järvensivun ym. (2010) mukaan verkostoituneella kehittämisprosessilla voidaan yltää todellisiin innovaatioihin, kun verkoston toiminta pohjautuu toimijoiden tuntemiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen, jotka mahdollistavat hiljaisen tiedon liikkumisen. Myös epävarmuutta on kyettävä sietämään. (Järvensivu & Nykänen & Rajala 2010: 8–9, 13–15.) Toimivaan verkostoon liitetään myös vapaaehtoisuuden, itseohjautuvuuden ja dialogisuuden periaatteet (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13–14, 20–22). Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuva verkosto edellyttää jäseniltään vapaaehtoista sitoutumista ja jatkuvaa vastuunottoa verkoston toiminnan eteenpäin viemisestä. Sitoutumisen vahvistamiseksi sen on tarjottava kaikille osapuolille lisäarvoa. Parhaiten siihen päästään siten, että sovitaan yhdessä verkoston toimintatavoista päätöksenteosta kommunikoinnista arvioinnista kehittämisestä. Verkoston hengissä pysymiseen voi vaikuttaa myös se, miten hyvin verkosto vastaa taustalla toimivien organisaatioiden perustoiminnan tarpeisiin. (Airila & Aho & Nykänen 2016.) Edellä luetellun perusteella näyttääkin siltä, että tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvassa verkostossa sekä omistajuus että johtaminen ovat osallistujien kesken jaettuja. Kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteistä REcoRDI-hankkeessa kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus ymmärretään siten, että kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteinen (Paltamaa ym. 2020: 47, 56; Rantakokko ym. 2019: 44–45). Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoitumista edistäviä tekijöitä selvitettiin hankkeen webinaarissa kesäkuussa 2020 yhdessä kehittäen. Mukana oli yli 200 kuntoutuksen ja kuntoutumisen ammattilaista ja asiantuntijaa. Webinaarin ryhmätyöskentely toteutui Jamboard-tauluilla, joihin seitsemän rinnakkaista ryhmää tuotti ideoita ja ajatuksia. “Kuntoutujien tarpeista lähtevä tutkimus yhdistää eri toimijoita & tutkijoita, sillä kompleksinen ympäristö edellyttää monitoimijaisuutta ja -tieteistä lähestymistapaa.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaarin osallistujat tutkivat näkökulmaa, jossa yhdistyvät eri tieteenalat, kuten esimerkiksi yhteiskuntatiede, kasvatustiede ja lääketiede. Webinaarin osallistujat nostivat lisäksi esiin, että kuntoutuksen tutkimuksen monialaisuus tarkoittaa aidoimmillaan sitä, että verkostoon pitäisi saada toimijoita mukaan myös sote-alan ulkopuolelta esimerkiksi palvelumuotoilusta ja tekniikasta. “Kuntoutustutkimus vaatii hyvin monialaista osaamista. Tunnistavatko kaikki itsensä kuntoutustutkijoiksi, jos tulevat sosiaali- ja terveysalan ulkopuolelta?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Kaiken kaikkiaan haasteeksi tunnistettiin kuitenkin se, että välttämättä ne toimijat, joita verkostoon halutaan mukaan, eivät tunnista itseään kuntoutuksen tutkijoiksi tai kehittäjiksi. REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan vielä vaikeampaa on verkostokumppaneiden löytäminen ja tavoittaminen sekä verkostotoiminnan rakentaminen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Monialaisessa verkostotoiminnassa tarvitaan uusia keinoja Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tarvitaan uusia tapoja ja monipuolisia mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja verkostotoiminnalle. Vauhdittaisiko verkostoitumista kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinder? Entä kehittäjätreffit Senaatintorin uudella terassilla? Nämä ovat esimerkkejä REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden ehdotuksista ja uusista avauksista verkostoitumisen edistämiseksi. Ehdotuksia monialaisen verkostoitumisen konteksteista olivat lisäksi: Monialaiset webinaarit, seminaarit, konferenssipäivät ja tapahtumat niin lähitoteutuksina kuin digitaalisesti Yhteiset tutkimukseen keskittyvät koulutukset ja valmennukset Yhteiset tilaisuudet tutkijoiden ja käytännön tekijöiden kanssa Yhteiset foorumit oppilaitosten, työelämän ja tutkijoiden kanssa Vapaamuotoisemmat tapahtumat ja tilaisuudet Matalan kynnyksen keskustelufoorumit ja verkostoitumisen mahdollisuudet Verkostoitumisseminaarit, joissa yhteiskehittelyä erilaisissa ryhmissä Yhteinen alusta Osaamiskeskusverkosto Ajatushautomot vapaaseen innovointiin ja tutkimukseen Rohkeat kokeilut, joissa mukana tutkijoita, kehittäjiä ja työelämän edustajia Yhteisen tulevaisuuden unelmointia ja merkityksen etsimistä Webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan verkostoitumista kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa edistää yhteinen visio kuntoutuksen tulevaisuuden suunnasta ja halu viedä toimintaa yhteisten tavoitteiden suuntaan. Tarvitaan yhteisen tulevaisuuden unelmointia. Nämä ovat isoja ja merkityksellisiä asioita, joiden pohtimiseen kannattaa verkostoitumisen aluksi käyttää aikaa ja yhteiskehittelyn keinoja, jotta kaikkien osallistujien näkökulmat tulisivat huomioiduksi. ”Murrokselliset olosuhteet edellyttävät uusia ideoita ja tutkimusperusteisia kokeiluja —> tämä edellyttää innostusta ja verkostoitumista. Voisiko yhteisen tulevaisuuden luominen toimia motivaattorina ja verkostoitumista edistävänä tekijänä?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaariin osallistuneiden mukaan monialaiseen kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen verkostotoimintaan osallistuminen edellyttää resursseja, foorumeja, avoimuutta ja luottamusta. Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvat verkostot poikkeavat esimerkiksi julkisten organisaatioiden resurssien jakamiseen ja täydentämiseen tai yritysten vaihtosuhteisiin perustuvista verkostoista (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13). Verkostoituminen vauhdittajana ja kilpailuetuna kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa Monialaisen verkostoitumisen haasteena ovat kuntoutuksen pirstaleisuus ja siiloutuminen (Vänskä & Paltamaa 2020) sekä kilpailuasetelmat, joista tulisi siirtyä kumppanuuksien rakentamiseen ja avoimeen, reiluun vuoropuheluun (Kekoni ym. 2019: 23). Webinaariin osallistuneiden mielestä vastavoimaksi tarvitaan win-win-asetelmia ja synergiaedun tavoittelua. Monialaiset verkostokumppanuudet voivat parhaimmillaan tuottaa uusia innovaatioita. “Aidot kumppanuudet. Avoin ja reilu vuoropuhelu toisten toimijoiden kanssa. Toiminta nähtäisiin yhteisenä hyvänä, ei kenenkään omana.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Verkostoituminen ei siis ole itseisarvo, vaan sen tulee tuottaa arvoa kaikille verkostoon osallistuville –myös kuntoutujille. Ilman synergiaetuja ja lisäarvoa verkostolla ei ole merkityksellistä tehtävää (Valtioneuvoston kanslia 2019: 18). Webinaariin osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen hyödyksi asiantuntijuuden ja osaamisen jakamiselle. Kuntoutujien osallistuminen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoon puolestaan hyödyttää kuntoutujien tarpeisiin vastaavaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Selvää on, että tulevaisuudessa kuntoutujat halutaan mukaan kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoihin. Käsityksemme mukaan tulevaisuuden suuntana on osallistuva tutkimuskumppanuus (Lehtonen ym. 2020, Paltamaa ym. 2020: 56). ”Yhteistyö pitäisi nähdä voimavarana. Kilpailua pitäisi katsoa enemmän Suomi vs. muu Eurooppa eikä esim. Suomen sisäisesti.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen kilpailuvalttina tulevaisuuden kuntoutuksen rakentamisessa. Aloitteita kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämisverkoston vahvistumiseksi Pienet purot voivat toisensa löytäessään muodostaa isoja virtoja, jotka muokkaavat maisemaa. Tässä kirjoituksessa on tuotu esiin periaatteita ja keinoja kuntoutuksen monialaisen verkoston rakentamiseksi ja toimimiseksi REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden näkemyksiin pohjautuen. Tarve kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkoston kokoamiselle ja verkostoitumisen helpottamiselle on tullut esiin myös kuntoutuksen tutkijoille ja kehittäjille suunnatussa kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytilaa ja tulevaisuuden tarpeita kartoittaneessa kyselyssä (Paltamaa ym. 2020: 39-42). Yhteistoimintaa ja sitä mahdollistavia keinoja tarvitaan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, jotta monialainen ja -tieteinen kuntoutuksen verkosto kykenee vastaamaan ihmisten moninaisiin tarpeisiin heidän toimintaympäristöissään. Nyt on aloitteiden aika. Joulukuussa julkaistussa Kuntoutuksen uudistuksen toimeenpanosuunnitelmassa TKI-toimintaan esitetään lisäpanosta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 88–92). Olisiko sen avulla mahdollista kehittää kuntoutuksen TKI-toimintaa kohti monialaista, verkostomaisessa yhteistoiminnassa toteutuvaa kuntoutuksen TKI-toimintaa? Kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus- ja kehittämistoiminta rakentuu verkostojen voimalla. Esimerkiksi REcoRDI-hankkeessa kehitetään kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tiekarttaa ja ekosysteemiä yhdessä kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijoiden kanssa. Tiekartta kuvaa tutkimusteemoja sekä tarvittavia toimenpiteitä, jotta tutkimustoiminta kohdentuisi todellisiin tietotarpeisiin ja hyödyttäisi mahdollisimman laajasti myös käytännön kuntoutustyötä. (Rantakokko ym. 2019: 45–47.) Vaihtoehtona webinaarissa esitetylle kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinderille avautuu alkuvuodesta Tulevaisuudenkuntoutus.fi-sivusto, joka tarjoaa alustan monialaisen kuntoutuksen ekosysteemille. Se tarjoaa verkkoympäristön, jossa monialaisen kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat, tutkijat ja kehittäjät sekä kuntoutujat ja läheiset voivat kohdata ja keskustella, ehdottaa tutkimusaiheita sekä tarttua heille tärkeisiin tutkimus- ja kehittämisaiheisiin. Alusta tarjoaa mahdollisuuden ilmiölähtöiseen verkostomaiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan monialaisessa kuntoutuksessa. Kirjoittajat: Toini Harra, YTT, FL, toimintaterapeutti, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke tutkija Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke Tutustu myös • Tulevaisuudenkuntoutus.fi -sivusto • Tietoa sivuston avautumisesta saa seuraamalla REcoRDIa Twitterissä @REcoRDIhanke sekä tunnistetta #tulevaisuudenkuntoutus Lähteet: Airila, Auli & Aho, Outi & Nykänen, Mikko 2016. Verkostot haltuun: Ideoita toimialarajojen ylittämiseen nuorisotyössä. (aukeaa julkari.fi). Helsinki: Työterveyslaitos. Järvensivu, Timo & Nykänen, Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina & Hujala, Anneli & Laulainen, Sanna & Hirvonen, Jukka 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa: Mönkkönen, Kaarina & Kekoni, Taru & Pehkonen, Aini. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus. Lehtonen, Krista & Vänskä, Nea & Helenius Sari & Harra, Toini & Sipari, Salla 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus 43 (3) 6–19. Paltamaa, Jaana & Janhunen, Eija & Matikainen, Emmi & Tammelin, Mia & Harra, Toini & Rantakokko, Merja 2020. Kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytila ja tulevaisuuden tarpeet. (aukeaa theseus.fi) Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Piirainen, Kalle A. ym. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:55. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161810/55_2019_VTEAS.pdf Rantakokko, Merja & Sipari, Salla & Paltamaa, Jaana & Malinen, Kaisa & Korniloff, Katariina & Harra, Toini & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista 2019. REcoRDI Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42 (3) 44–48. Salminen, Anna-Liisa & Rintanen, Silva 2014. Monialainen kuntoutus. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. (aukeaa hdl.handle.net) Kelan Työpapereita 55/2014. Helsinki: Kela. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kuntoutuksen uudistaminen. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. (PDF) Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:39. Valtioneuvoston kanslia 2019. Verkostojohtamisen opas. (PDF) Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Vänskä, Nea & Paltamaa, Jaana 2020. kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan kehittäminen tulevaisuuden tarpeisiin. Rehablogi 16.1.2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset