Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä Tilaa RSS-syöte

Näkökulmia prototyyppeihin
11.2.2021
Juha Järvinen

Miten innovaatio, keksintö ja prototyyppi liittyvät toisiinsa? Prototypointi on oleellinen osa mitä tahansa innovatiivista työskentelyä. Prototyyppi-sana on peräisin kreikan kielen sanasta proto, joka tarkoittaa ensimmäistä, varhaisinta eli jotakin, josta muut asiat kehittyvät. Innovaatio on kaupallistunut tai muuten hyödynnettävissä oleva keksinnöllinen asia, joten keksinnön täytyy täyttää sille asetetut vaatimukset, jotta se voi olla keksintö. Patentti- ja Rekisterihallituksen keksinnön määritelmässä todetaan muun muassa, että ”keksinnön on oltava luonteeltaan tekninen ja ratkaistava jokin tekninen ongelma.” Teknistä, tai muutakaan toimivuutta taas voi olla hankala selvittää, ennen kuin keksinnöstä on tehty jonkinlainen prototyyppi. Siistiä prototypointia Juhlien valmisteluihin kuuluu siivoaminen. Paikat kuurataan tai ainakin imuroidaan. Tyypillisesti imurin pölypussi on juuri silloin täynnä, kun siivoaminen pitäisi aloittaa ja sopiva malli on tietenkin lähikaupasta loppunut. Toinen ongelma on, että pölypussin seinämien sisäpuolelle kehittyy nopeasti tukkiva pölykerros, joka vähentää imutehoa. Tätä pohti myös englantilainen muotoilija ja keksijä James Dyson. Hän arveli voivansa kehittää pussittoman pölynimurin. Vuosien 1979-1984 välillä Dyson rakensi 5127 erilaista prototyyppiä ennen kuin hän sai pussittoman imurin toimimaan haluamallaan tavalla. Kaupallistaminen oli toinen ongelma. Perinteiset kodinkonevalmistajat eivät oivallusta ostaneet, koska ne näkivät, että edessä olisi hyvin toimivien pölypussimarkkinoiden loppuminen. Dyson joutui perustamaan oman tehtaan. Vaikka Dysonin kehittämä ilmapyörteeseen perustuva toimintaperiaate oli aiemmin ollut käytössä esimerkiksi teollisuuden suodattimissa, sen soveltaminen kodinkoneeseen olisi ollut mahdotonta ilman loppumattomalta vaikuttanutta prototypointia. Osa Dysonin pahvista, teipistä, muovinpaloista ja muista materiaaleista rakentamista imurin testimalleista oli esillä Lontoon Designmuseossa syksyllä 1996 pidetyssä näyttelyssä. Itsekin kävin paikan päällä hämmästelemässä valtavan kokoista seinää, joka oli täynnä erilaisia prototyyppejä. Keksijän uutteruus ja yritteliäisyys on sittemmin palkittu useasti, myös aatelisarvolla. Nykyään Dyson on Iso-Britannian rikkain kansalainen. Kaikkea voi prototypoida Stanfordin yliopiston muotoilun professoreiden Bill Burnettin ja Dave Evansin viihdyttävässä kirjassa Designing your Life (2018) on monia mainioita oivalluksia, miten muotoilun työkaluja voidaan hyödyntää uudella tavalla, vaikka lukijan tavoitteena ei olisikaan kirjan keskiössä oleva oman elämän muotoileminen uuteen uskoon. Kirjassa korostetaan juuri prototypoinnin merkitystä suunnittelun eri vaiheissa. Kirjassa on havainnollinen, kenelle tahansa alkavalle yrittäjälle opettavainen tositarina, kun oman yrittäjyyden suunnittelu jää kesken. Siinä työelämässä menestyvä henkilö päättää tehdä uravaihdoksen ja perustaa kauan haaveilemansa italialaistyyppisen kahvila-ravintolan. Alkuun kaikki menee hyvin. Löytyy hyvä liikepaikka. Yrittäjä on hyvä projektijohtaja. Hän suunnittelee, remontoi ja avaa ravintolan. Hän täyttää sen toscanalaisilla herkuilla. Ravintola on menestys, kaikki rakastavat sitä. Mutta jonkin ajan kuluttua yrittäjä tajuaa, että hänestä ei olekaan raskaan ravintolatyön tekijäksi. Ilman prototyyppiä - eli idean kokeilemista jollakin yksinkertaisemmalla tavalla - hän ei huomannut omia vääriä olettamuksiaan: kuvitelmaa, että kahvila-ravintolan pitäminen olisi sama asia, kuin käydä sellaisessa. Tai suunnitella sellainen. Ravintola piti myydä ja yrittäjä siirtyi siihen, minkä hän parhaiten osasi: ravintoloiden suunnitteluun. Kirjoittajien mukaan yrittäjä olisi voinut ensin prototypoida, pystyykö hän johtamaan ravintolaa. Kokeilla jollakin yksinkertaisella tavalla. Hän olisi voinut aloittaa yhden hengen catering-palvelulla, jonka lopettaminen on helpompaa, jos se ei tunnu omalta haastatella muutamaa onnellista ja vähemmän onnellista ravintoloitsijaa hankkiutua hanttihommiin johonkin ravintolaan, nähdäkseen millaista on sillä puolella, joka on asiakkaille näkymätön. Kallis ja turhauttava vaihe kohti yrittäjän ominta osaamista olisi voitu kokonaan välttää varhaisella, ennakoivalla prototypoinnilla. Prototypointia on monenlaista Prototyypin määritelmät hieman vaihtelevat, riippuen siitä, millä alalla niitä tehdään. Ulrich ja Eppinger (2012) esimerkiksi jakavat tuotekehityksen prototyypit kahden eri kategorisoinnin mukaan: Onko prototyyppi fyysinen vai analyyttinen? Fyysisen prototyypin, esim. hahmomallin tarkoitus on havainnollistaa ajatellun tuotteen ulkonäköä, toimintoja tai tutkia jonkin ominaisuuden toimivuutta. Analyyttinen prototyyppi voi tarkastella jotakin kiintoisaa ominaisuutta, jota ei välttämättä tulla toteuttamaan. Kuinka kokonaisvaltainen (comprehensive) prototyyppi on tai, kuinka fokusoitunut se on. Kokonaisvaltainen prototyyppi tarkoittaa, että se on lähes valmis tuote, jossa on kaikki valmiin tuotteen ominaisuudet. Se voidaan jo antaa asiakkaalle koekäyttöön. Fokusoituneessa prototyypissä taas voidaan tarkastella vain jotakin tiettyä muotoa tai toimintoa. Prototyypin ei useimmiten tarvitse olla valmis esitys tai malli lopputuloksesta. Fyysisen prototyypin voi tehdä melkeinpä mistä vain. Pääkaupunkiseudun kolmen suurimman ammattikorkeakoulun vuoden 2019 innovaatio-opintoihin liittyneessä 10Days 100Challenges -intensiivitoteutuksessa jotkut opiskelijatiimit tarkastelivat vähittäiskaupan palveluprosessia Lego® -palikoista rakennetun kaupan pienoismallin prototyypin avulla. Marketin kassapalvelun testaamiseksi ei tarvitse rakentaa aitoa kassapistettä. Sen sijaan se voi olla pahvilaatikoista ja pöydistä tai muista käsillä olevista materiaaleista koottu palvelutiskin osa, jonka avulla tutkitaan asiakkaiden liikkumista, käyttäytymistä tai tehdään muita havaintoja. Havaintojen perusteella on helppo muokata prototyyppiä, tehdä jälleen uusia havaintoja ja tulkintoja, kunnes vähitellen voidaan hahmottaa, miten palvelu tulisi toteuttaa. Prototyyppi voi olla virtuaalinen. Se voi olla myös abstrakti: tyypillinen esimerkki tällaisesta on Customer Journey Mapping, jonkin palvelun tai toiminnon asiakkaan tai käyttäjän toiminnan vaiheiden visualisointi yhteen kuvaan. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ollaan, sitä karumpi prototyyppi voi olla; riittää, että prototyypin avulla voidaan nopeasti todentaa, mikä toimii ja mikä ei ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. On kuitenkin muistettava, että prototypointi on vain yksi työkalu kehittämistyön eri vaiheiden joukossa. Kesken jäänyttä kehitystyötä ei siis voi (kuten olen joskus saanut kuulla) lopputuloksen esittelyssä koettaa selittää parhain päin väittämällä, että kyseessä on vasta prototyyppi! James Dysonin kerrotaan sanoneen, että hän epäonnistui 5126 kertaa, mutta yhden kerran hän onnistui. Ja loppujen lopuksi, useimmiten yksi onnistuminen kerrallaan riittääkin. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Burnett, Bill ja Evans, Dave. 2018. Designing your Life. New York: Alfred A. Knopf Fiell, Charlotte ja Fiell, Peter. 2000. Industrial Design A-Z. Köln: Taschen GmbH Ulrich, Karl T. ja Eppinger, Steven D. 2012. Product Design and Development (Fifth Edition). New York: McGraw-Hill

Lue lisää

Asennekanvaasi tehostaa oppimista yritysvalmennuksissa
4.2.2021
Marjo Huhtala

Valmennuksen avulla pyritään löytämään osallistujan voimavarat ja potentiaali, ja auttaa häntä oivaltamaan asioita tavoitetta kohti yhdessä muiden kanssa tai itsenäisesti. Valmennustyövälineiden avulla ei pyritä antamaan valmiita vastauksia, vaan tukemaan onnistumista. Yritysvalmennuksissa käytettäviä työvälineitä voivat olla esimerkiksi erilaiset harjoitteet, mallit, näkökulmat, vuorovaikutustavat tai jopa valmentajan ja valmennettavan persoonat. Asennekanvaasi on visuaalinen valmennustyökalu, joka selkeyttää ja jäsentää yritysvalmennuksiin osallistuvien ihmisten ajattelua ja oppimista. Työni valmennusten parissa yli 15 vuoden ajan on synnyttänyt havaintoja, joiden tuloksena muotoilin ja tuotteistin pedagogisen asennekanvaasi-työkalun. Mitä asioita valmentajan kannattaa korostaa tilaisuuksien aikana, jotta tavoitteisiin päästään tehokkaammin ja paremmin? Asennekanvaasin avulla tuodaan näkyväksi yksilön oman vastuunoton lisäksi myös se, mitä haluttu muutos tai tavoite edellyttää yhteisöltä tai yritykseltä. Miksi juuri asenne? Asenteen merkitys Olen kirjoittanut vuosina 2015-2021 neljä kirjaa asenteen merkityksestä johtamisen ja kehittämisen konteksteissa. Asenne tarkoittaa ihmisen tapaa suhtautua asioihin ja toisiin ihmisiin. Asenne on yksilön hetkellinen tai pysyvä suhtautumistapa. Se on enemmän tai vähemmän ihmisen oma aktiivinen valinta, joka kohdistuu johonkin tilanteeseen, asiaan tai ihmiseen. Suhtautumisen voimakkuus voi vaihdella. Asenne on sidoksissa tilanteeseen, joten siinä on suhteellisuutta. Asenne on polkuriippuvaisesti kehittynyt eli aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen tunteiden, tiedon ja uskomusten lisäksi. (1) Asenne voi auttaa missä tahansa tilanteessa olosuhteista huolimatta. Vaikka muutos olisi vaikea tai haastava, sen keskellä voi aina valita suhtautumistavan ja tekemisen suunnan. Asennevalinta ei välttämättä paranna itse tilannetta, mutta se voi lisätä ihmisen omia voimavaroja tilanteen keskellä sekä auttaa näkemään mahdollisuuksia. Aina voi myös yrittää parantaa ja kehittää, vaikka lähtötilanne olisi jo hyvä. (2) Minulle syntyi ajatus visualisoida valmennusten kulkua osallistujille kahta kautta. Siihen vaikutti suuren pörssiyrityksen Kone Oyj:n toimitusjohtaja Matti Alahuhta ja toisaalta start-up-maailmassa mainetta niittänyt Alexander Osterwalderin kanvaasiajattelu. Lisäksi yhdistin lean-ajattelusta ideoita valmennusten toteutustapaan käytännössä. Asennekanvaasin avulla valmennettava voi jäsennellä tekemisen muutoksen kannalta tärkeimmät edistettävät asiat yhdeksi silmäiltäväksi kokonaisuudeksi. Kirjassaan Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima Matti Alahuhta kirjoittaa, miten Kone Oyj:n strategia vuosille 2008-2010 kaipasi terävöittämistä. Kun elementit jatkuvaan uudistumiseen ja uusien kilpailuvahvuuksien luomiseen oli määritelty, luotiin niiden pohjalta tärkeimmät kehittämisohjelmat, jotka edistivät strategian toteutumista. Alahuhta kiittää kirjassaan henkilöstöjohtaja Kerttu Tuomasta ideasta, jossa strategia elementteineen visualisoitiin holistiseksi kuvaksi. Kun jokainen ymmärsi, miten oma työ vaikutti yhteisen isomman tavoitteen saavuttamiseen, oli sitoutuminen vahvempaa. (3) Visuaalisuus on tunnetun johtamisfilosofian lean-ajattelun perusperiaate (japaniksi jidoka). Kirjassaan Lean asiantuntijatyön johtamisessa Sari Torkkola (4) korostaa, että visualisointi lisää yhteisöllisyyttä ja avoimuutta. Kokonaiskuvan perusteella on mahdollista tehdä yhdessä päätöksiä. Valmennuksen kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää, sillä yksittäinen osallistuja ei elä tyhjiössä ja parhaiden valmennusten antia ovat päätökset, joihin koko osallistujajoukko yhdessä sitoutuu. Yritysjohtamisen kentällä tunnetuin kanvaasi-työkalu on Alexander Osterwalderin vuonna 2008 esittelemä Business Model Canvas (BMC). Yrityksen liiketoimintamallin jäsentämisessä avustava työkalu on niittänyt suosiota startup-yritysten ja kasvuyritysten keskuudessa. Työkalu auttaa pääsemään ajatusten kanssa liikkeelle voimavara- ja asiakaskeskeisesti; se estää tyhjän paperin syndrooman. (5) Business Model Canvas -työkaluun ja muihin vastaaviin hyödyllisiin kanvaaseihin voit tutustua osoitteessa strategyzer.com. Visuaalisten työkalujen hyöty missä tahansa toiminnassa on melko kiistaton. Niiden ansiosta osallistuja, osallistujat yhdessä ja valmentaja voivat vaivatta muodostaa kokonaiskuvan nopeasti muutamalla silmäyksellä ja hahmottaa tilanteen kannalta tärkeimmät asiat. Visuaalisuuden hyödyntäminen valmentamisessa Miten valmentaja voisi kannustaa osallistujia mallintamaan ajatuksensa, joita syntyy sekä valmennuksessa että sen jälkeen arjen työssä? Miten vaikkapa eri valmennuskertojen välillä osallistuja voisi kerrata tavoitteen nopeasti ja muistella tärkeimpien edistettävien asioiden etenemistä viime kerrasta. Asennekanvaasi on osa kehittämääni laajempaa asenteiden valmennusta eli MindFit -metodia. Päästyäni työskentelemään yritysvalmentajaksi Urbaania kasvua Vantaa -hankkeeseen, sain mahdollisuuden soveltaa työkalua pienten ja keskisuurten kasvuyritysten valmennuksissa. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Metodi-sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa tietä, joka on kuljettava. Eli kulkemalla tietyt vaiheet osallistuja voi saavuttaa välietapit, tavoitteen ja päämäärän. Yhdistämällä kuljetun matkan eli yleensä henkisen kasvun tien (mindfit) tuleviin tavoitteisiin osallistuja voi saavuttaa syvemmän asennetason vahvistumisen. Hän kokee: ”Minä osaan! Minä pystyn! Minä kykenen!” Vielä parempaa on, kun tämä tapahtuu jopa yhdessä: ”Me osaamme! Me pystymme! Me kykenemme!” Valmentajana voin varmistaa asennekanvaasin avulla, että osallistuja saa kerättyä tärkeimmät edistettävät asiat yhdelle silmäiltävälle sivulle (kuva 1). Asennekanvaasia voi soveltaa moniin aiheisiin: itsensä johtamiseen, esimiestyöhön, myyntityöhön tai projektien johtamiseen. Asennekanvaasin elementit NYKYTILA Ensimmäinen asia on selvittää nykytila. Missä olen nyt? Miten saan asioita aikaan ja millä tavalla? Mikä on mennyt tähän mennessä hyvin? Missä koen haasteita, ongelmia ja jopa tuskaa? MUUTOS Mikä on se muutos, jossa olen mukana? Mitä pitäisi muuttaa, jotta asiat sujuvat jatkossa vielä paremmin? Missä asiassa minun kannattaisi kehittää tekemistäni, tunne-elämääni, ajattelutapojani tai toimintamallejani? TAVOITE Millainen on kehitettävän asian unelmatila? Tämänkin vaiheen voi visualisoida mielessään ja mielikuvitella! Tavoitteen asettaminen tarkoittaa tahtotilan kirkastamista. Mihin pyrin? Minkä näkyvän ja tunnistettavan muutoksen täytyy tapahtua? VAHVUUDET Missä asioissa tunnen voimieni vahvistuvan? Miten voin vahvistaa voimiani? KOHTAAMISET JA KESKUSTELUT Kenen kanssa ja millaisia tapaamisia ja ajatustenvaihtoa minun kannattaa käydä? Kenen kolmen ihmisen kanssa juttelemalla saisin tukea tavoitteelleni? KÄYTÖS JA TEKEMISET Mitä minun kannattaa tehdä jatkossa toisin? Miten pieniä askelia voin ottaa? Mistä aloitan huomenna? MITTARIT Mistä tiedän, että onnistuin? Mittareiden tehtävä on kertoa meille onnistumisista. Mittareiden saavuttamisesta vastuussa on osallistuja ja valmentaja toimii ikään kuin tuuppaajana niitä kohti. YHTEISÖN TUKI Rakenne, prosessit, työkalut. Ovatko ne kunnossa? Mitä parannuksia tarvitaan? Miten viestimme niistä johdolle ja hankimme heidän tukensa? Mikä asennekanvaasin käytössä valmennustyökaluna on tärkeää? Useat erilaiset osallistujat kokevat kanvaasipohjaisen valmennuksen sujuvana, vaivattomana ja systemaattisena tapana kehittää itseään, työtään ja työyhteisöään. Valmennuksissa ei etsitä oikeita tai vääriä ratkaisuja, vaan niissä kehitetään osallistujien taitoa johtaa itse itseään niin sujuvassa ja toimivassa arjessa kuin vaativissa ja usein jopa epävarmuustekijöitä sisältävissä tilanteissa. Valmennuksen avulla etsitään nimenomaan osallistujien omia voimavaroja. Osallistujien voimavarat ja ratkaisut pyritään löytämään suhteessa tavoitteeseen. Osallistuja ottaa vastuun omasta oppimisestaan sekä siitä, miten soveltaa valmennustilaisuuksissa oppimiaan oivalluksiaan käytäntöön tilaisuuksien välillä tapahtuvassa arjen työssä. Valmentajan kannalta palkitsevinta on käännekohta, jossa osallistuja oivaltaa jotakin. Asennevalmentajan tarkistuslista: Miten rohkaiset pilkkomaan asetetun tavoitteen riittävän rajatuksi? Kannusta aloittamaan niin pienesti, että hävettää! Silloin tavoite on oikeankokoinen ja mahdollista saavuttaa kiireisen arjen keskellä. Annathan positiivista palautetta koko prosessin ajan? Miten tasapainotat asioiden analysointiin ja yksityiskohtiin käytettävän ajan sekä isomman kokonaisuuden näkemisen? Olethan läsnä ja valmiina kohtaamaan osallistujien erilaiset muutokseen liittyvät tunteet? Kanvaasin osalta työtä on paljon ja aikataulu on usein vaativa, joten on syytä pysyä siinä fokuksessa, mitä ollaan tekemässä. Rajauksen mestari on kaiken mestari ja valmentaja on työjärjestyksen ohjaajana keskeinen henkilö. Osallistujia ei saa keskeyttää heille tärkeällä oivalluksen syntymisen hetkellä, mutta toisaalta valmentajan tehtävä on edistää tilaisuuden kulkua. Asennekanvaasi on pedagogisesti johdonmukainen työkalu. Minkään asian ei tarvitse olla kerralla valmis, vaan kyse on asenteen kehittymisen ja oppimisen prosessista, joka visualisoidaan matkan aikana. Osallistuja voi pohtia asioita omassa arjessaan, kerätä palautetta ympäristöstään ja täydentää asennekanvaasia ennen seuraavaa valmennusta. Hän voi lähettää sen välillä vaikkapa valmentajalle pohdintoineen päivineen. Valmennus nostaa valmennettavan osaamista aina hetkellisesti korkeammalle tasolle. Ammattilaisena kasvun matka ei ole koskaan valmis. Jokainen tarvitsee välillä valmennusta ja tunteen voimiensa ja asenteensa vahvistumisesta. Unelmani on digitalisoida MindFit Metodin menetelmiä ja erityisesti asennekanvaasi ja käyttää tätä virtuaalista työkalua, joka kulkee valmentajana minulla taskussani vaikkapa kännykän applikaationa. Sen avulla voin kommunikoida ja olla kytköksissä valmennettaviini myös tilaisuuksien välissä. Tarvittaessa voin tuottaa lennosta heille mikro-oppimisen hetkiä erilaisin asennetta ravistelevin tai tukevin kysymyksin. Lisäksi osallistujat jäävät osaksi asennevalmennus-yhteisöäni vuosien ajaksi, jossa voin auttaa ihmisiä onnistumaan työelämässään ja elämässään. Valmentaja saa aikaan positiivisen vaikutuksen nostaen ihmisten ammatillisen kehittymisen ja hyvinvoinnin keskiöön - Julie Starr Kirjoittaja Marjo Huhtala on valmentaja, kirjailija ja muutosjohtamisen ammattilainen. Marjo on kirjoittanut neljä kirjaa asenteesta ja sen johtamisesta, työskennellyt muun muassa henkilöstöjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa Marjo toimii Metropolian yritysvalmentajana. Lähteet Huhtala, Marjo 2020. Johdanto: asennejohtaminen. MindFit Metodin blogisivusto. Huhtala, Marjo 2015. Asennejohtaja - Arjen työkalut esimiehille. Helsingin Kauppakamari. Alahuhta, Matti. 2015. Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima. Docendo Torkkola, Lea. 2016. Lean asiantuntijatyön johtamisessa. Alma. Osterwalder, Alex. Business Model Canvas -sähköinen työkalu (aukeaa strategyzer.com). Starr, Julie. 2016. The Coaching Manual - The definitive guide to the process, principles and skills of personal coaching. 4th edition. Pearson. -- Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % Urban Innovative Actions (UIA) -rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. UIA on Euroopan komission aluekehittämisrahaston (EAKR) ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin.

Lue lisää

Kulttuurihyvinvointialan yhteistä ymmärrystä rakentamassa
2.2.2021
Laura Huhtinen-Hildén

Luovuus, mielikuvitus ja leikillisyys auttavat näkemään uusia mahdollisuuksia (1). Eteemme tulevista haasteista tai muutoksista selviämiseksi tarvitsemme näitä voimavaroja (2, 3). Uuden äärelle etsiytyminen ja sen myötä löytyvät luovat ratkaisut toimivat polkuina kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia (4). Taiteen hyvinvointivaikutukset ovat nousseet laajemmin tietoisuuteen maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkaiseman laajan tutkimuskatsauksen myötä (5). Luovuus voi olla taiteisiin liittyvää, mutta se voi olla myös muunlaista kokeilemista, leikillisyyttä, ajattelua tai ilmaisua. Luovuus osana merkityksellistä elämää, mahdollisuus mielikuvitella, ilmaista itseään, elää ja toimia osana itselle tärkeitä yhteisöjä tapoineen, arvoineen ja uskomuksineen, kuuluu myös jokaisen kulttuurioikeuksiin (6). Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen voidaankin hahmottaa erilaisten reittien rakentamisena luovuuden ja merkityksellisyyden äärelle. Suomessa on erinomaiset edellytykset eri alojen ammattilaisten yhteisvoimin luoda sellainen kulttuurihyvinvointiala ja siihen liittyvä tietoon ja tutkimukseen perustuva ymmärrys, josta muualla voidaan ottaa mallia. Meillä on verkostoja, kehittäjiä, koulutuksia ja tutkimusta. Jotta voimme tehdä tämän tulevaisuuskuvan todeksi, on kuitenkin luotava sellainen maisema kulttuurihyvinvoinnista, joka kutsuu meidät kaikki - kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen ammattilaiset, kehittäjät, tutkijat yhteisen äärelle.  Panostamalla dialogiseen vuorovaikutukseen sekä eri tieteenaloja hyödyntävään ajatteluun voimme yhdessä luoda yhteiskunnallisesti merkittävää kulttuurihyvinvointialaa. Ammattilaiset kulttuurihyvinvointialaa pohtimassa Miten tukea toivottua kehitystä käytännössä? Terveyttä kulttuurista-verkosto järjesti syksyllä 2020 seminaarin Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta. Verkkotapahtumaan osallistuneet ammattilaiset nostivat työpaja-osuudessa esiin keskeisiä näkökulmiaan kulttuurihyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävän työn ammatillisesta osaamisesta laadun määrittymisestä. Seminaarin työskentelyn pohjalta voidaan hahmottaa alan kehittämisen kannalta kriittisiä teemoja, jotka kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattilaisten havainnot nostavat esiin. 1. Kulttuurihyvinvointityössä tarvittava ammattitaito Hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen voi olla sekä kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen työn tavoitteena. Jokainen ammattilainen katsoo kulttuurihyvinvointialaa pääasiassa oman ammattialansa näkökulmasta. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin kulttuurihyvinvointityössä tarvittavasta ammattitaidosta. Tästä voi syntyä asiantuntijuuskilpailu eri ammattiryhmien välille ”kuka on asiantuntijoin?” (7). Toisaalta osallistujat toivat vahvasti esiin myös sen, miten monenlaisten kompetenssien summa kulttuurihyvinvointialan ammattitaito voi olla. Siinä tarvitaan usein monialaista osaamista Taiteen rooli voi vaihdella sen mukaan, millaista kulttuurihyvinvointityötä tehdään. Esiin nostettu huomio, siitä että "taiteilijana keskittyy helposti itseen ja omaan taiteilijuuteen" (7) on mahdollinen riski, joka on tärkeä tiedostaa. Kulttuurihyvinvointityössä tarvitaan lähes poikkeuksetta moniammatillista yhteistyötä. Tämän onnistumiselle välttämätöntä on toisen alan ammattitaitoon ymmärrys ja kunnioitus. Mahdollisuus aitoon dialogiin syntyy, kun "osaa avata omaa osaamistaan toiselta alalta tuleville" (7). Tällöin keskeistä on toisen avoin kuuntelu, hyväksyminen ja kunnioitus.  On tärkeää, että eri alojen ammattilaiset "toimivat oman osaamisen rajoissa" (7) kulttuurihyvinvointityötä tehdessään. 2. Laadun määritteleminen kulttuurihyvinvointityössä Kulttuuri-, taide-, sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten erilaiset näkökulmat auttavat rakentamaan kulttuurihyvinvointialalle riittävän laajaa ammatillista maisemaa. Tämä voi rakentua vain yhdistämällä eri alojen ymmärrystä. Laatuun liittyy ydinkysymys "mikä laatu priorisoidaan kulttuurihyvinvoinnissa - keskitytäänko taiteelliseen laatuun tai esim. hyvinvoinnin ja osallisuuden laatuun?" (7) Tätä esiin noussutta teemaa olisi mielestäni tärkeä jatkossa tarkastella eri konteksteissa asetettavien tavoitteiden, menetelmien ja työotteiden valossa. Lisäksi laatuun kuuluvat "toiminnan suunnittelu ja arviointi asiakkaan tarpeista käsin" (7) ovat kulttuurihyvinvointityössä keskiössä. Kohti jaettua ymmärrystä kulttuurihyvinvointialalla Muotoutumisvaiheessa olevan alan laajemmat näkymät ovat vasta edessäpäin. Yhteiset käsitteet tai niiden takana oleva ymmärrys puuttuvat. Olen seurannut kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten keskusteluja erilaisissa yhteyksissä yli kymmenen vuoden ajan ja edelleen keskusteluissa päädytään usein erilaisten ammattitaitojen laadun puolesta todisteluun ja dialogi hyytyy. Sanat, joilla asioista puhumme, ovat tärkeitä, koska ne muovaavat ajatteluamme ja niillä on mahdollista myös kutsua eri alojen ammattilaisia yhteisen äärelle. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen ei ole alaspesifi tavoite, vaan se liittää yhteen monenlaiset hyvinvoinnin lisäämisen parissa työskentelevät tahot ja ammattialat. ”Kulttuuri viittaa ihmisen toimintaan ja siitä jäävään jälkeen. Ihmisten jättämät jäljet, kuten kirjat, pelit, rakennukset, laulut ja taulut tai yhtä lailla sattumat tai kohtaamiset ihmisten ja koneiden kanssa voivat ohjata kohti uutta." (8) Kulttuurihyvinvoinnin tukeminen liittyy merkityksellisyyteen ja luovuuden mahdollisuuksiin elämässä: "Koettu hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen saa toteuttaa ominta itseään niin, että siitä syntyy omaa olemassaoloa vahvistavia merkityksiä, reittejä arkitodellisuuden ohi, osallisuuden kokemuksia ja myötätuntoista yhteenliittymistä itsensä ulkopuolella olevan inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden kanssa." (8) Yhteinen kulttuurihyvinvointiala Kulttuurihyvinvointityön ammattilaisella on jokaisella omanlaisensa ammattitaidon osa-alueiden kokoelma. Ammattinimike ei määritä siitä kaikkea, vaan erilaiset lisä- ja täydennyskoulutukset ja työssä oppiminen rakentavat osaamista läpi työelämän. Voisimmekin ammattinimikkeiden sijaan tarkastella kulttuurihyvinvoinnin ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Esitin seminaarissa kuvion luovan toiminnan ulottuvuuksista sosiaali- ja terveysaloilla sekä näihin liittyvästä ammattitaidosta, joka on yksi mahdollisuus hahmottaa ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Kuvion ympyröissä on erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Niissä tarvittavaa ammattitaitoa kuvataan ympäröivissä tähdissä: mitä vahvempi nuoli, sen olennaisemmasta ammattitaidon osa-alueesta on kysymys.   Kuvio 1 koostuu x ja y-akseleiden väliin sijoittuvista ympyröistä, joilla hahmotetaan erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Vaakasuoralla x-akselilla kuvataan toiminnan luonnetta: Mitä kauemmas oikealle edetään, sitä vahvempaa on osallistuminen ja osallistujan oma toimijuus. Vaaka-akselin alkupäässä on yleisönä, katsojana tai kokijana oleminen, seuraaminen. Pystysuoralla y-akselilla osoitetaan kuviossa toiminnan fokuksen muuttumista taiteen tai luovuuden kokemuksesta kohti osallistujien prosessia ja reflektointia. Nämä akseleiden muodostamaan kenttään asettuvat ympyrät (luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muodot) ovat akselien leikkauspisteestä viistosti oikealle ja ylöspäin edeten seuraavat: Esitys/konsertti/näyttely Osallistava esitys Luovuus osana sosiaali- ja terveysalan työotetta Luova toiminta harrastuksena Osallistava taidetoiminta, luova narratiivinen työskentely Vuorovaikutuksellinen luova prosessi Taideterapiat Kuvion ympyrät asemoituvat toistensa lomaan ja osin päällekkäin, osoittaen, että niiden rajat ovat liukuvia. Ainoastaan taideterapiat -ympyrä on irrallaan muista, koska sillä on selkeästi säädelty konteksti ja siinä vaadittava ammattipätevyys. Luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen äärelle johdattamisessa tarvitaan erilaista ammattitaitoa riippuen siitä, millaisesta toiminnasta tai taiteen kokemisen muodosta on kyse. Erilaista ammattitaitoa kuvataan ympyröiden vierelle sijoitetuissa tähdissä. Tähdissä on nimettynä ammattitaidon osa-alueet ja niistä kulkevat nuolet luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja kuvaaviin ympyröihin (toiminnan muotoihin), joissa kyseistä ammattitaitoa tarvitaan: Taiteellinen osaaminen/ammattitaito - nuolet ympyröihin 1 ja 2 Sosiaali- ja terveysalan ammattitaito - nuoli ympyrään 3 Luovan toiminnan/ taiteen pedagoginen ammattitaito - nuolet ympyröihin 4,5 ja 6 Taideterapian ammattitaito - nuoli ympyrään 7 Näiden nuolien lisäksi kuviossa jokaisesta tähdestä lähtee myös ohuita nuolia osoittamaan sellaista ammattitaitoa, jota ympyrässä olevassa toiminnan muodossa lisäksi tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistavan esityksen toteuttamisessa hyödynnettävä pedagoginen osaaminen tai vuorovaikutuksellisessa luovassa prosessissa hyödynnettävä sosiaali- ja terveysalan ammatillinen osaaminen. Kuvio on muovautunut vuosien varrella dialogissa kulttuurihyvinvointityötä tekevien ammattilaisten, alan kehittäjien, tutkijoiden ja kouluttajien kanssa. Olen kehittänyt kuviota erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa vuodesta 2013 ja se on lisännyt erilaisia muotoja saavan kulttuurihyvinvointityön monialaisuuden ymmärrystä. Kulttuurihyvinvointialan kehittämisessä tarvitaan hyvää vuorovaikutusta, dialogia sekä laajaa tiedonmaisemaa, jossa hyödynnetään tieteenalojen yhdyspintoja. Näillä voidaan kehittää uusia reittejä kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa yliopettajana, tutkijana sekä tutkintovastaavana uudessa englanninkielisessä ohjelmassa Master’s Degree in Creativity and Arts in Social and Health Fields (CRASH). Hän on kiinnostunut kulttuurihyvinvointialan, taiteen soveltavan käytön ja musiikkipedagogiikan kehittämisestä. Hänen käynnissä olevat tutkimusprojektinsa liittyvät luovuuden mahdollisuuksiin edistää osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Hän on julkaissut artikkeleita ja opetusmateriaalia. Lähteet Craft, A. (2001). Little C creativity. In A. Craft, B. Jeffrey, & M. Leibling (Eds.), Creativity in education (pp. 45–61).London: Continuum. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. (2019). Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences, 5:1. Huhtinen-Hildén, L. (2020). Luova mieli matkaseurana. Luovuudesta hyvinvointia muutoksissa. Teoksessa M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi & R. Wallin (toim.). Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 55-63. Salonen, A. (2019). Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer. Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). UNESCO.org (2001) Universal Declaration on Cultural Diversity. Viitattu 21.1.2021. Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta -verkkotapahtuma, lokakuu 2020, sitaatteja seminaarin ryhmätyöskentelyn muistiinpanoista  mukaillen, osallistujien luvalla. Huhtinen-Hildén, L., Isola, A-M., Berden, I., Hiltunen, M. & Salonen, A.O. (2020). Mitä on kulttuurihyvinvointi? Yhteiskuntapolitiikka-lehti, YP-blogi. Huhtinen-Hildén. L. (2014). Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpapereita 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset