Vuosi: 2024
Yritysyhteistyön hyödyt viestinnän näkökulmasta
Yritysten ja korkeakoulun yhteistyöllä voidaan tutkia ja ratkoa ongelmia sekä kehittää toimialoja. Monet projektit ja hankkeet antavat mahdollisuuden yhteistyön eri muodoille. Korkeakoulussa yritysyhteistyö tarjoaa tutkimusmahdollisuuksia, toimintamallien tai menetelmien kehittämistä, uuden tiedon oppimista ja tilaisuuden verkostoitumiseen. Tässä tekstissä käsittelen yritysyhteistyön hyötyjä viestinnällisestä näkökulmasta. Mitä yritysyhteistyö on? Yritysyhteistyö-termin merkitys vaihtelee eri yhteyksissä, markkinointiviestinnän näkökulmasta se tarkoittaa sponsorointia. Sponsori-termi vastaa rahoittajaa, ja sponsoroida puolestaan rahoittajan sekä kohteen välistä sopimukseen perustuvaa toimintaa. Nykyaikainen ja tasavertainen kuvaus sponsoroinnista on yhteistyökumppanuus. Siinä molemmat osapuolet ovat tasavertaisia sopimuskumppaneita. (1) Yritysyhteistyön voi siis määritellä yhteistyökumppanuudeksi, jossa molemmat sekä hyötyvät sopimuksesta että tekevät töitä sen eteen. Miten yritykset ovat mukana TKI-toiminnassa? Kuva 1. Yhteistyöprojekti syntyy yrityksen tarpeista sekä siitä, mitä korkeakoulu voi tarjota yritykselle. Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) eri projekteissa ja hankkeissa on mukana lukuisia yrityksiä. Kaupallisessa TKI-toiminnassa yritykset ovat usein projekteissa mukana sopimuskumppaneina. Riippuen projektin laajuudesta siinä voi olla mukana yksi tai useampi yritys. Tarjouksen perusteella tehdyn sopimuksen avulla korkeakoulu mahdollistaa yrityksille tutkimus- ja kehittämispalveluja, joiden tavoitteena on luoda uutta tutkimustietoa tai tuloksia alalle (2). Kaupallisessa TKI-toiminnassa yrityksien kanssa tehdään siis tiivistä yhteistyötä sekä kehitetään samalla toimialaa. Viisi tapaa hyötyä TKI-toiminnasta viestinnän näkökulmasta Mitä hyötyä yrityksille on yhteistyöstä korkeakoulun TKI-toiminnan kanssa? Ideaalissa tilanteessa yritys voi hyötyä monin tavoin, mutta tarkempi sisältö määritellään sekä sovitaan itse projektisuunnitelmassa ja sopimuksessa. Hankeviestinnän tekijänä tunnistan ainakin viisi tapaa, miten yritykset voivat hyötyä hankkeisiin osallistumisesta tai kaupallisesta TKI-toiminnasta. 1. Osallistuminen seminaareihin ja webinaareihin Hankkeet toteuttavat usein erilaisia tapahtumia. Riippuen hankkeesta tai projektista osa tapahtumista voi olla seminaareja, joissa voi verkostoitua henkilökohtaisesti. Monet webinaarit mahdollistavat osallistujien keskinäisen viestittelyn webinaarin aikana, jolloin voi jättää terveisiä toisille osallistujille. Hyödyllistä voi olla, jos yritys pääsee esille tapahtuman ohjelmaan, esimerkiksi panelistiksi tai pitämään puheenvuoron ajankohtaisesta aiheesta. Riippuen sisällöstä tapahtumaan osallistuminen antaa yrityksille myös mahdollisuuden saada uutta tietoa suoraan tutkimuksen tai projektin tekijöiltä (3). 2. Sponsorointiyhteistyö tapahtumissa Sponsorointiyhteistyöllä on eri muotoja, joissa molemmat tahot ovat hyötyjinä. Yksi esimerkki voisi olla näytteilleasettajan paikka tapahtumassa, jolloin yritys saa uusia kontakteja tai potentiaalisia asiakkaita. Vaihtoehtoisesti yritys voi tarjota projektille tapahtumatilat ja saada vastineeksi näkyvyyttä tapahtuman viestintäkanavilla. 3. Kokemusten vaihtaminen ja tiedon levittäminen Tapahtumissa on luontevaa, että asiantuntijat pääsevät kertomaan kokemuksistaan sekä vaihtamaan ajatuksia erilaisista tutkimistaan aiheista. Nämä voivat liittyä tapahtuman teemaan ja ajankohtaisin ilmiöihin, kuten kestävään kehitykseen tai digitaalisuuteen. Kokemuksia vaihtamalla voi samalla oppia ja oivaltaa toisilta jotakin uutta. Hankkeen tulosten levittäminen suurelle yleisölle voidaan toteuttaa avoimesti saatavilla olevan loppujulkaisun avulla. Sisällöltään se voi liittyä edellä mainittuihin, kokemuksiin ja ongelmakohtiin, joita on vaikkapa hankkeen avulla ratkottu. Yksi vaihtoehto on myös dokumentoida hankkeesta saatu tieto videosarjan tai podcastin muotoon. Tulokset voivat olla myös koottuna oppaaksi, jota voi käyttää perehdytysmateriaalina tai opetuksessa. Yhdessä tuotetulla julkaisulla on potentiaalia saavuttaa uutta yleisöä aivan toisilta aloilta, joita kiinnostaa samoihin aiheisiin tutustuminen. 4. Verkostoituminen ja uusien kontaktien luominen Tapahtumat ovat myös hyvä keino verkostoitua, vaihtaa kuulumisia ja saada uusia kontakteja. Erityisesti päästä näkemään asioita toisesta näkökulmasta kuin mihin on tottunut, sillä aidon verkostoitumisen ydin, on ajatusten jakaminen. Jokainen meistä tekee verkostoitumista jollain tavalla enemmän tai vähemmän, kun tapaamme uusia ihmisiä ja vaihdamme kuulumisia kollegoidemme kanssa. Tässä auttaa se, että on aidosti kiinnostunut muista ihmisinä. (4) Verkostoituminen ei ole vain yksipuolista hyötymisen tavoittelemista, ja sitä ei tehdä tietyn kaavan mukaan. Tarkoituksena on inspiroitua ja saada uusia ideoita. TKI-toiminnassa molemminpuolisia verkostoitumisen etuja voivat olla innovaatioiden kehittäminen ja soveltaminen käytännössä sekä uusien yhteistyökumppanuuksien luominen. Opiskelijoita ei myöskään kannata unohtaa, sillä he ovat potentiaalisia tulevia työntekijöitä. Tarvitsemme verkostoja, ja etenkin toisia ihmisiä, menestyäksemme. (3, 4) 5. Hankkeiden koulutukset Hankkeiden koulutuksiin osallistumisella yrityksen työntekijät voivat päivittää ja laajentaa omaa ammattiosaamistaan. Moni hanke tarjoaa avoimia ja maksuttomia koulutuksia, joihin voi osallistua matalalla kynnyksellä. Osa koulutuksista voi olla lyhyitä itsenäisesti ja etänä suoritettavia kursseja tai koulutuskokonaisuuksia. Vaihtoehtoisesti jotkut hankkeet voivat tarjota työpajamaisia lähitapaamisia, jotka perustuvat dialogisuuteen ja yhdessä tekemiseen. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Valanko, E. (2009). Sponsorointi. Yhteistyökumppanuus strategisena voimana. Talentum Media Oy. Tilastokeskus. (2024). Tietoa tilastoista. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. Löfström, E. (15.3.2018). Yritysyhteistyö ihmistieteellisessä tutkimuksessa. Vastuullinen tiede. Lindsberg, L. (2024). Verkostoitumisen taito (e-kirja). Alma Talent.
Innovaatio voi olla pieni mutta suuri
Saksalainen Artur Fischer (1919-2016) oli monipuolinen, mutta ehkä vähemmän julkisuudessa tunnettu keksijä. Tuloksena ehtymättömästä kiinnostuksestaan ongelmanratkaisuun Fischer jätti hämmästyttävät 2252 patentti- ja hyödyllisyysmallihakemusta (1) Eräs hänen mainioista oivalluksistaan oli pieni keksintö, joka vaikutti rakennusteollisuuteen pysyvästi. Se oli seinätulppa, eli kansaomaisemmin proppu, joka on vuosikymmeniä helpottanut asennuksia, kodeissa vaikkapa taulun tai hyllyn ripustamista seinälle. Sille hän sai patentin vuonna 1958 (2). Innovaatio on uudiste, jolla ei ole mittakaavaa Innovaatiopuhe, jollaista tiedotusvälineissä monesti näkee ja kuulee, voi antaa innovaatiotoiminnasta kuvan, että ollakseen onnistunut innovaation tulee olla jollakin tavalla massiivinen tai läpimurto. Vaikkapa jokin tutkimus- tai kehitystulos, joka muuttaa suuryrityksen taloustilannetta radikaalisti tai ratkaisee jonkin ympäristöongelman. Totta on, että innovaatiot ovat keskeisessä roolissa, kun halutaan esimerkiksi kestävämpiä tuotantotapoja ja energiaratkaisuja, jotka vähentävät ympäristön kuormitusta. Ja jos suuria haasteita (Grand Challenges) onnistutaan ratkomaan, voimme olla pelkästään tyytyväisiä. Yhteiskunnat, elämänlaatu ja hyvinvointimme kohenee. Liioiteltu kuva saattaa paineistaa esimerkiksi korkeakoulumaailmassa työskentelevää tai opiskelevaa ajattelemaan, että omassa työssä syntyvissä tuloksissa ei voi olla mitään riittävän merkittävää, ”suurta”, joka täyttäisi innovaatioilta odotettavat juhlapuhetason kriteerit. Innovaatiolla ei kuitenkaan ole mittakaavaa. Innovaatio on uudiste, eli jokin entuudestaan tuntematon keksinnöllinen asia, jolle on olemassa hyödyntämisväylä. Ollakseen innovaatio tulos voi olla käyttökelpoinen ja hyödyllinen, vaikka se olisikin pieni, joko fyysisesti, tai keskittyen vain jonkin hyvin fokusoituun asiaan. Kunhan se on jotakin, joka ratkaisee jonkin ongelman uudella aiemmin tuntemattomalla tavalla. Tulosten tunnistamisessa on parannettavaa Korkeakoulutasolla innovaatiotoiminnan tehokkuutta lisää, kun ollaan paremmin selvillä, mitä kehitystyössä tapahtuu. Maailmanlaajuisen World Intellectual Property Organisation (WIPO) tilaston mukaan yliopistot jättivät Suomessa vv. 2020-22 vai noin 3% patenttihakemuksista (3) Patenttihakemusten määrä ei tietenkään kuvaa koko innovaatiomaastoa. Suuri osa korkeakouluissa ja yliopistoissa syntyvästä tulosaineistosta on sellaista, että sitä ei voisi suojata patentilla, vaikka sitä voisi muutoin hyödyntää. Mutta tilasto antaa viitteen siitä, että voi olla, että korkeakouluissa ja yliopistoissa kehitetyistä tuloksista osa jää sinälleen, koska niitä ei tunnisteta, tai niille ei löydetä hyödyntämistapaa. Yksi tapa kohentaa tilannetta on tehdä korkeakoululähtöisten tulosten, keksintöaihioiden ja jopa valmiiden keksintöjen etsimisestä mielekästä. Sitä voidaan ryydittää sopivilla taloudellisilla kannustimilla. Mutta erityisesti tarvitaan järkeviä polkuja siihen, miten kehittäjä voi paremmin hyödyntää tulosaineistoa. Keskeneräistä ideaa tai edes keksintöä, on tietenkin vaikea kaupallistaa ilman, että sen käyttökelpoisuudesta ja hyödyllisyydestä olisi jokin todiste. Pelkästä oivalluksesta tai jopa keksinnöstä on yleensä pitkä matka liiketoimintaan. Tarvitaan tuki-instrumentteja, joilla voidaan tarkastella ja mitata syntyneiden tulosten käyttökelpoisuutta ja tukea niiden jalostamista hyötykäyttöön, innovaatioiksi tai esimerkiksi pohjaksi yritystoimintaan. Tämä ei ole pelkästään korkeakoulujen sisäisten prosessien vastuulla. Innovaatiokentässä tarkkana Kaikki alkaa siitä, että tunnistaa ongelman, joka edellyttää ratkaisua. Ikkunoiden kaihtimet, jotka eivät pysyneet kiinni seinässä, saivat Artur Fischerin miettimään, miten kiinnityksen voisi tehdä paremmin. (4) Ongelman ratkaisusta, pienestä muovitulpasta syntyi loppujen lopuksi mittava tulos ja liiketoimintaa: kiinnitystarvikkeita valmistava globaali yritys. Siksi myös yksittäiset oivallukset, joissa voi olla innovaatio tai sen lähtökohta, tulee arvioida huolellisesti. Kukaan kun ei voi väittää tietävänsä etukäteen, miten arvokas jokin tulos voi olla, tai miten jokin pieni oivallus voi muokata arkeamme. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Saksan kansallisen patenttiviraston (DPMA) esittely Artur Fischeristä (dpma.de). Artur Fischerin patentti seinätulpalle (Patentti DE1038740) WIPOn (World Intellectual Property Organisation) tilasto (PDF) European Patent Office (EPO) esittely Artur Fischeristä (epo.org)
Making Europe the Best Place for Game Development: 2024-2029 Manifesto published
Video Games Europe (1) published their annual Key Facts report at the end of August, with the latest data on Europe’s video games sector. Alongside the promised key facts and figures, the report included 12 steps manifesto for the European Union on how to ensure that Europe is the best place to develop games and invest in games. In 2023, the European video game market grew 5% and the revenue was 25.7 billion euros (1). According to the report, video game industry in Europe is at a crossroads. With the rapid evolution of technology and creative innovation combined to the global skill and labour gap, it is crucial for the European Union to support and nurture the sector to ensure growth is also possible in the future. (1) Video Games Europe's manifesto includes requests to the EU for the period from 2024 to 2029. 1. Protecting the Unique Status of Video Games Video games are a blend of technology and creativity, requiring a specific combination of both in the workforce that creates them. Unlike traditional audiovisual media, they offer interactive experiences that engage players in ways films and television cannot. The lifespan of a game also requires upkeep after its original release. (1) Video Games Europe stresses the importance of maintaining the distinct status of video games within EU regulations. Forcing video games into the audiovisual sector could stifle innovation and make the EU a global outlier. It is essential that the EU recognizes the special nature of video games and adapts its policies accordingly. In concrete terms, this could involve extending the General Block Exemption Regulation (GBER), which enables EU governments to provide higher amounts of public funding to companies, to include video game companies. (1, 2) 2. Fostering an Open and Competitive Market To continue thriving, the video game industry needs a market environment that encourages and supports both investment and innovation. Video Games Europe calls on the EU to avoid imposing additional levies, taxes, or fees that could deter investment in the sector. The focus should be on assessing current regulations to ensure they are effective and do not unintentionally hinder the industry’s growth. (1) It is also important that the EU continues to maintain a strong structure for the enforcement of intellectual property (IP) law to support and secure innovation. Adapting NACE codes could help EU see the economic value and protect this IP intensive industry. (1) 3. Investing in Skills and Talent The future of the video game industry depends on the availability of skilled professionals who can drive innovation. The same statement can be found from publications by other national actors. Neogames Finland, an independent umbrella organization dedicated to supporting the growth and development of the Finnish game industry, expresses a similar concern. According to the organization, sourcing experienced professionals has been one of the greatest challenges facing the Finnish game industry, thereby hindering its growth (3). A similar situation is seen as a long-term problem in Sweden, according to their local trade association for video game companies, Dataspelsbranschen (4). Video Games Europe urges the EU to invest in education to bridge the digital skills gap. This includes promoting STEAM (Science, Technology, Engineering, Arts, and Mathematics) programs, encouraging girls to pursue careers in technology, and upskilling teachers. Additionally, the EU should use Horizon programme funding to map the video game workforce and identify areas where skills development is needed. By building a strong talent pipeline, Europe should be able ensure its continued leadership in the global video game industry. (1) Summary Many of the actions suggested support each other, for example by promoting an open and competitive market, Europe might help to attract and retain the best talent needed to drive the industry’s growth forwards. The demands outlined by Video Games Europe are clear and coherent: protect the unique nature of video games, foster a competitive market, and invest in the future talent that will drive the industry forward. By responding to these calls, the EU can make Europe the best place in the world to create and invest in video games. (1) Author Ria Gynther has focused on development projects related to the game industry and is currently working as a project coordinator for the Gamebadges project at Metropolia since 2017. The Gamebadges project is dedicated to designing and implementing a pioneering, European-wide competence-based open badge ecosystem aimed at the European game industry and game education. Sources Video Games Europe. 2024. 2023 Key Facts about the European video games sector (videogameseurope.eu). Cited 3.9.2024. EUR-Lex. 2020. General Block Exemption Regulation (europa.eu). Cited 3.9.2024. Neogames. 2023. The Game Industry of Finland: Report 2022 (PDF). Cited 3.9.2024. Dataspelsbranschen. 2023. Swedish Games Industry 2023: Game Developer Index (PDF). Cited 3.9.2024.
Connecting Local Businesses to Expertise at Universities of Applied Sciences
One of the goals of the Research, Development, and Innovation (RDI) functions at Universities of Applied Sciences (UAS) is to connect the surrounding society to the outcomes of the work that they undertake. Each year many projects and research are started, continued and completed by UASs throughout Finland that can have a great impact on the surrounding local society. From the institutional perspective, it can be difficult to make the outcomes or relevance of these projects known outside of the institution in a coherent way. But the entire purpose of them is to improve society in some capacity. It is important that companies and organisations know that they can reach out to UAS institutions and figure out if there is anything that would help develop services, products, customer’s experience, or even processes. There are many ways to get connected to work that is happening in your local community. This post aims to list the most common ways that business, organisations, and even individuals with ideas can reach out to UASs to benefit from their research, development and innovation (RDI) work. There are also many different ways to benefit from this work. It can be on an individual level, unit level, or entire organisational level. This will depend on your own preference or capacity. Here are some ways that you or your organisation can connect with the university of applied science in your area (or beyond). Multi-disciplinary Innovation Projects It is becoming more common for institutions to create experiential learning in regards to different aspects of business development. This allows students to work with organisations and businesses to solve real problems. At Metropolia University of Applied Sciences there is MINNO (multi-disciplinary innovation) Projects. These are experiential courses available for all students to take. It is a course that consists of 10 ECTS for the students. But more importantly, it is the ability for organisations to connect with the institution and to bring challenges for a diverse group of students to work on. The MINNO Project was recently lauded by the World Economic Forum as one of their 13 Skills-First Lighthouses. “The Skills-First Lighthouse recognition is given for practical and innovative activities that benefit society and individuals by identifying, strengthening and articulating skills in a work-life context.” This will require your organisation to work together with the students to look for innovative solutions to the real problems you bring. If you want to consider putting your company forward to take part in MINNO, you can find more information about how to do it on the Metropolia website. Accessing Available Courses for Upskilling If there is a need or want to upskill individuals in an organisation, there are many courses available that have been created by the institutions from the work that has been completed in the Research, Development, and Innovation units and other units. These can be taken for free or with a small fee and cover a large range of topics. Most of the courses created by UASs come with academic credits attached but whether these are utilised or not is up to the individual. Metropolia UAS, Haaga-Helia UAS, and Laurea UAS work together under the 3UAS (or 3AMK in Finnish) brand and through this website, it is possible to access the courses that are available. There are courses at almost every institution in Finland. In the future, there will the possibility to also access courses that are given through the U!reka European University partners also. The extent of which will become clearer in the next year or two. While the MINNO project has companies working with groups of students on real business problems, there are many individual courses or even mini-courses that can be taken by anyone. In 2023, Metropolia launched the Service Design Sprint MOOC (Massive Online Open Course) which is available to anyone at anytime. It is free of charge and, if desired, can earn the participant 2 ECTS credits. This course will guide the participant through the process of using service design to solve business problems. It will also show you how it is possible to do this in a rapid and controlled manner. Because this course is available any time and for anyone, it could easily be done in someone’s free time or sponsored by a company with time given to complete the course. Open University For many years, open university courses have been available for anyone to take. This has not changed. In fact, open university courses from different educational institutions are becoming increasingly popular. It is important to note that the ‘open university’ in Finland is not one thing (like it is for example in the UK), each institution has its own version and these must be searched individually on each institution’s own portal. Live Cohort Courses Another way to access knowledge and upskilling opportunities is to join specific offerings through individual projects themselves. The Luovi project is a great example of how individuals and companies or organisations can take part in what is happening in their local UAS. Luovi is a set of trainings and upskilling for individuals working in the creative sector. It covers general working skills but in entrepreneurship, sustainability, digital skills, marketing, and branding. These skills are to support those in the creative sector who need to upskill in these areas. The other benefit of this kind of course is networking. You will get to meet people who are in similar or adjacent fields as yourself and create a community around the skills you learn. This is just one example of this kind of course. Contact the UAS near you to see if there are any courses that you could take part in. Connecting With Classes An additional, yet more informal, way to interact with the UAS expertise is to connect with lecturers of certain classes that are teaching what you are interested in. This can help provide the students with real cases with real organisations. For example, a small company (~6 employees) from the food industry connected with a lecturer in a marketing class to help them to explore some possibilities for market expansion. The company did not have enough staff, expertise, or financial resources to achieve usable results on their own, so they provided the problem to the students and allowed them to work on this real case and provide some real results for the company. Connecting with Collaborative Platforms Metropolia UAS has three innovation hubs which encompass seven collaborative platforms where collaboration is essential. The Hubs cover three thematic areas that are important to the institution: Clean and Sustainable Solutions Smart and Creative City Future Proof Health and Wellbeing Companies or organisations who work in these thematic areas are welcome to contact the Hubs and Collaborative Platforms. More information is available on each of their webpages: Carbon Garage - supports companies with their green transition and bringing sustainability solutions into action. CuWeRe - aims to build a more meaningful cultural wellbeing field in Finland and beyond. Garage - includes the Robo Garage and the AIoT Garage where they offer a physical location, resources, and equipment for quick and longer experiments as well as large-scale implementation projects. Helsinki XR Center - is the largest innovation, development and startup center in the Nordics dedicated to Extended Reality (XR) technologies. Metropolia Workshop - (the Koskelo Workshop) is a flexible project workshop for automotive and mechanical engineering research, development and innovation (RDI) projects. Along with students and expert staff, they can implement projects from small-scale testing to larger projects. SmartLab - this smart home platform allows technologies, interfaces, and practices to be tested and developed and can be used to develop user-friendly solutions that serve housing. Urbanfarmlab - consists of show-room and co-working space as well as controlled indoor farming spaces for technical and other pilots including generating new business models, indoor farming technologies and solutions. There are many different opportunities to collaborate with your local Universities of Applied Sciences as business owners or organisations. You can do small projects, individual professional development, and even larger business and product or service development projects. The first step is to determine what is the scope of the development you are wanting or willing to commit to. Then to search through the University of Applied Sciences website that you want to work with to see what options might be available. There will always be someone on the other end that will help to find the right people to collaborate with. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
The Role of the Network Council in Developing a European wide Open Badge Ecosystem
When creating an ecosystem meant to serve all of Europe, the key to success surely lies in cross-border collaboration. The situation is no different when creating an open badge ecosystem for the game industry. As these open badges cater to both educational institutions and companies, it is essential that the supporting Council has a similar composition. At its best, the Council serves as a pivotal platform to share insights, align game education with industry standards, and contribute to the development of a competence-based digital badge system. Gamebadges project creates value for European game industry In February 2024, the Gamebadges project embarked on a mission to establish Europe's first-ever Open Badge ecosystem tailored for the game industry. The assessment will be based on a review process and the badges will be competence-based. (1) Coordinated by Metropolia University of Applied Sciences, this initiative aims to standardize professional competencies and foster collaboration between game industry experts and educators. By providing a comprehensive digital platform grounded in an up-to-date Competence Map, Gamebadges not only offers recognition for professionals but also aligns game education with industry demands. Supported by nine Full Partners and over 20 Associated Partners, and co-financed through Erasmus+ Alliances for Innovation, Gamebadges is working towards this goal until January 2027. Annual Network Council supports collaboration At the center of the Gamebadges project is collaboration among a broad network of partners from both industry and education, as well as organizations supporting the field. Full Partners are primarily responsible for executing the project, while Associated Partners play a supportive yet valuable role. Together, these partners form the Gamebadges consortium. The consortium is roughly equally divided between education and industry experts, with representation from eight different countries. Gamebadges consortium members are listed on project website. To foster this collaboration, Gamebadges is hosting an annual Network Council online gathering for the consortium members. The first meeting took place in June 2024 and was organized by Metropolia. This Council aims to enhance interaction and cooperation among consortium members. The project relies on the expertise and networks of each partner, and understanding the strengths and goals of each is important. Sharing this information with all members can foster greater collaboration. The first Network Council built up trust During the first Network Council meeting, participants were briefed on the project timeline and introduced to the latest progress. Although the project has only just begun, consortium members have already shared their expertise and participated in surveys and interviews aimed at updating the Competence Map, on which the badge ecosystem will be based. The work is extensive and nearly impossible without large-scale support throughout Europe. After the updates, rest of the meeting was dedicated to partnership building. This was the first time when majority of the consortium was gathered, and the list of organization names was actualized. Some partners had already used the previous version of the Competence Map and shared concrete cases on where and how it can be used. The participants also had the opportunity to contribute to the current development of the competence map co-creation during the meeting. Future of the Network Council In the future, council members will be able to share with each other the different ways they have used the badge ecosystem and the Competence Map. Feedback will be valuable not only for the partners developing the badge ecosystem but also for generating more ideas on how the system can benefit all consortium members and future user. Later in 2024, Gamebadges will launch a prototype of the new map structure and begin developing the actual badges. In 2025, consortium members will test the badge ecosystem in their organizations and become early adopters of this pioneering system. Author Ria Gynther has been focusing on game industry related development projects and is currently working as a project coordinator for the Gamebadges project at Metropolia since 2017. Sources Council of Europe 2024. Digital Open Badges. (eu.coe.int)
3D-tulosta ajatuksesi – tulevaisuusohjausta Legoilla
Ennakoiva suhtautuminen tulevaisuuteen edellyttää niin kutsuttuja tulevaisuustaitoja. Niitä ei voida opettaa samalla tavoin kuin muita aineita oppilaitoksissa, sillä tulevaisuudesta ei ole olemassa valmiiksi tietoa, jota opettaa. [1] Tulevaisuustaitojen opettamisessa kokemuksellinen lähestyminen ja toiminnalliset menetelmät ovat erityisen tärkeitä, sillä perinteiset opetusvälineet soveltuvat tulevaisuuden käsittelemiseen huonosti tai vain osittain. Keinoina voivat tällöin olla esimerkiksi simulaatiot, pelit tai taidelähtöiset menetelmät [1]. Me valitsimme esitys- ja teatteritekniikan opiskelijoiden tulevaisuusohjauksen yhdeksi välineeksi Legot. Merkityksistä vapautetut palikat ajatusten 3D-tulosteena Kun ajattelun ja toiminnan tueksi annetaan keinoja varautua tulevaisuutta koskeviin odotuksiin ja erilaisiin tapahtumaketjuihin, puhutaan tulevaisuusohjauksesta. Tulevaisuusohjauksessa näkökulma on lineaaristen jatkumoiden sijaan laajempien kokonaisuuksien hahmottamisessa. Tulevaisuusohjaus rakentaa myös kykyä nähdä itsensä tulevaisuudessa, osana yhteisöä ja ympäristöä. [2] Tulevaisuusohjauksen onnistumiseen on suuremmat mahdollisuudet perinteisistä opetusmetodeista poikkeavien keinojen avulla. Kokemuksellisuuden tuottama vaikutus ja kehollisuus jättävät erityisen muistijäljen ja täten vaikutusarvo osallistujiin on tunteiden aktivoitumisen takia suurempi. Esitys- ja teatteritekniikka-alan Skills for Live Tech -täydennyskoulutushankkeessa testasimme tulevaisuusohjausta Lego SeriousPlay-metodia käyttäen [3]. Lego-työpajan tavoitteena oli kehittää osallistujien tulevaisuustaitoja ja avata heille uusia ajatuksia koskien omaa opiskeluaan, osaamistaan ja uraansa. Työpajalla haluttiin auttaa osallistujia tunnistamaan omaa osaamistaan ja pohtimaan reittejä heidän mielekkääksi kokemiinsa tulevaisuuden työuriin ja osaamisiin. Lego-palikoiden avulla osallistuja voi esittää ajatuksensa 3D-muodossa, mutta Lego SeriousPlayn ytimessä on legopalikoiden vapaan merkityksen korostaminen ja se että rakennelmien ei tarvitse olla esittäviä eikä ns. hienoja. Yhtä tärkeä osa kuin rakentaminen on rakennelmien selittäminen muille. Legoilla rakentamiseen annettu aika on tehtävänannoissa rajattu. Työpajan tehtävinä voi olla esimerkiksi rakentaa neljässä minuutissa omaa ajankäyttöä kuvaava malli tai täydentää tehty rakennelma kahdessa minuutissa oman ajankäytön ihannemalliksi. Esimerkiksi ihanneajankäytön pohdinta suuntaa parhaimmillaan osallistujien ajattelua siihen, että he voivat omilla teoillaan ja valinnoillaan vaikuttaa siihen millaiselta heidän tuleva aikansa näyttää. Toteutimme Lego SeriousPlay -metodia mukailevan tulevaisuusohjauspajan Skills for Live Tech -hankkeen kahden eri osaajakoulutusryhmän opiskelijoille koulutusten alkutapaamisessa. Opiskelijat jännittivät uusien ihmisten tapaamista ja osa myös opiskelun aloitusta pitkän tauon jälkeen, mutta kolmen tunnin kuluttua he esittelivät jo innokkaina legorakennelmiaan toisilleen. Osa ei ollut koskenut legoihin sitten lapsuuden, toiset leikkivät niillä lastensa kanssa päivittäin. Jokainen sai tulkita tehtävänantoja omien valmiuksiensa mukaan ja opiskelijoiden persoonat tulivatkin rakennelmista ja etenkin niiden selityksistä erinomaisesti esille. Tällä tavoin opiskelijoihin pääsi tutustumaan myös fasilitaattorin roolista käsin. Kokemus on siis antoisa myös vetäjälle! Tulevaisuusohjauksen mahdollisuudet opinnoissa Työelämän monimutkaistuvien haasteiden edessä vain ammattiin ja uraan keskittyvän uraohjauksen sijaan ohjauksen näkökulma on hyödyllistä kääntää kohti tulevaisuusajattelua. Skills for Live Tech -hankkeessa tulevaisuusohjauksen tarve on tunnistettu osana opiskelijoiden ja potentiaalisten opiskelijoiden henkilökohtaisen ammatillisen polun kehittämistä. Erityisesti alalla vasta aloittaneet opiskelijat hyötyvät tulevaisuuden mahdollisuuksiensa pohtimisesta tulevaisuusohjauksen työkalujen avittamana. Tulevaisuutta pohtiessa usein myös alan trendit ja tarpeet avautuvat henkilökohtaisen tason lisäksi uudella tavalla opiskelijoille mistä voi olla hyötyä esimerkiksi yritystoimintaa harkitessa. Hankkeessa toteutetun tulevaisuusohjauksen tavoitteena oli luoda alalla aloittaneille selkeitä suuntia, joita kohti kulkea ja selventää heidän edessään aukeavia mahdollisuuksia opiskelun tarjoamana sekä myös niiden ulkopuolella. Yksilökeskeisen uraohjauksen sijaan ryhmämuotoisena toteutettu tulevaisuusohjaus toimi erinomaisesti myös opiskelijoiden ryhmäytymisen ja verkostoitumisen edistäjänä. Toinen merkittävä tulevaisuusohjauksen mahdollisuus on tunnistettu esitys- ja teatteritekniikan tutkinto-ohjelman päivätoteutuksen kolmannen vuoden alussa, jolloin opiskelijoiden odotetaan ottavan itsenäisempää otetta omista opinnoistaan. Tulevaisuusohjauksen avulla opiskelijoita voisi olla mahdollista valmistella paremmin oman polun etsintään ja itsenäisesti ohjautuvan opiskelun ja urasuunnittelun pariin. Fasilitoitu tulevaisuusohjaustyöpaja on sovitettavissa myös ryhmämuotoiseen opetukseen resurssi-intensiivisten henkilökohtaisten tapaamisten tilalle. Tulevaisuusohjauksen työpajassa osallistujilta on mahdollista kerätä heidän näkemyksiään ja kartoittaa heidän tulevaisuuden vaihtoehtojaan sekä jakaa tietoa siitä millaisia työ- ja uramahdollisuuksia heitä alalla odottaa. Tämä olisi myös helposti yhdistettävissä alalla jo toimivien ammattilaisten puheenvuoroihin, odotuksiin ja toiveisiin. Työelämäyhteistyön näkökulmasta tulevaisuusohjauksen tai pienen tulevaisuustyöpajan ja -tutkimuksen avulla on myös mahdollista kartoittaa pidemmän tähtäimen näkymiä alan osaamis- ja työntekijätarpeista. Esitys- ja teatteritekniikan alalla jo työskentelevistä tulevaisuusohjauksesta hyötyisivät nähdäksemme erityisesti he, jotka hakevat etenemismahdollisuuksia tai jotka etsivät osa-aluetta, johon erikoistua. Toisaalta kentällä on töissä paljon henkilöitä, joilla ei välttämättä ole alan koulutusta, mutta heidän osaamisensa voi jollain osa-alueella olla hyvinkin edistynyttä. Tulevaisuusohjaus voisi auttaa heitä hahmottamaan kokonaiskuvaa omista mahdollisuuksistaan ja osaamisen kehittämisen suunnista paremmin. Legojen käyttö välineenä on kokemuksiemme mukaan erinomainen metodi irrottamaan osallistujat heidän omaksumistaan oppimistraditioista, kun heidän ei odoteta olevan passiivisia vastaanottajia, vaan oman rakennelmansa ja ajatustensa - sekä tulevaisuutensa - insinöörejä. Menetelmä on toiminut erinomaisesti jäänsärkijänä myös toisilleen ennalta tuntemattomien opiskelijoiden ryhmäyttämisessä ja varsin nopeastikin legojen varjolla opiskelijat ovat intoutuneet kertomaan toisilleen suurimmista saavutuksistaan ja tulevaisuuden visioistaan. Lähteet 1. Ollila, Johanna 2022. Suomalainen koulujärjestelmä on liikaa kiinni nykyajassa – miten tulevaisuustaitoja tulisi opettaa? (mustread.fi) 2. Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskus. Mitä on tulevaisuusohjaus? (tulevaisuusohjaus.fi) 3. SeriousPlay Finland (seriousplay.fi) Kirjoittajat Essi Santala on Skills for Live Tech -hankkeen projektipäällikkö, freelancevalosuunnittelija ja opettaja. Hän on työskennellyt lukuisissa teatteriproduktioissa valosuunnittelijana sekä laitosteattereissa että vapaan kentän projekteissa. Santala on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopistosta 2019 ja medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta 2011. Kiika Sarpola toimii Skills for Live Tech -hankkeen projektikoordinaattorina. Hän on koulutukseltaan kulttuurituottaja (AMK) sekä tradenomi, ja hän on toiminut monipuolisesti koulutusta, kehittämistyötä, viestintää ja tapahtumia sisältävissä hankkeissa ja projekteissa kulttuurialalla. Kirjoittajat ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun Skills for Live Tech – S4LT -hankkeen henkilökuntaa. Hanke tarjoaa joustavaa korkeakoulutasoista koulutusta ja ohjausta esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alalle. Hankkeen järjestämät osaajakoulutukset ovat 30 opintopisteen laajuisia opintokokonaisuuksia erilaisin sisällöllisin painotuksin. Osaajakoulutuksia on järjestetty hankkeessa yhteensä kolme. Skills for Live Tech – S4LT -hanke ajoittuu syyskuun 2022 ja vuoden 2024 joulukuun väliselle ajalle. Hankkeen toteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu ja sitä on rahoittanut Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus JOTPA.
Muotoiluajattelua voi käyttää moneen tarkoitukseen
Sukututkimukseen liitetään usein mielikuva harmaatukkaisesta seniori-ikäisestä, joka tutkii pölyisiä kirjoja ja mikrofilmejä arkiston hämärässä. Se ei enää ole koko kuva: sukututkimusta tehdään monista syistä ja harrastajien joukko ja motiivit ovat nykypäivänä huomattavan monipuolisia. Digitalisaatio on mahdollistanut uusia työtapoja. Suomessa olemassa olevat kirkolliset aineistot on suurelta osin digitoitu ja useimmiten sukulaisten polkuja voi seurata kotisohvalta käsin melko helposti jopa 1500-luvulle asti; jos siis tyytyy selvittelemään pelkkiä esivanhempien sukulaisuussuhteita. Aineistoista on kiittäminen Ruotsin lainsäätäjiä, joiden 1600-luvulla antamien kauaskantoisten asetuksien mukaan kirkon oli pidettävä kirjaa kaikista syntyneistä, vihityistä ja kuolleista. Kyse ei ollut pelkästään hyvän tahdon eleestä. Kun tiedettiin, keitä missäkin pitäjissä tai kaupungeissa asui, saatiin selville, mitä he tekivät työkseen ja millaista varallisuutta heillä oli. Silloin voitiin tehokkaammin verottaa ja varustaa sotaväkeä laajentumishaluisen Ruotsin kuningaskunnan tarpeisiin. Oma sukututkimusharrastukseni alkoi reilu kymmenen vuotta sitten. Tutkimuskohteeni on hieman poikkeuksellinen eikä rajoitu vain pelkän sukupuun rakenteluun. Olen päättänyt, että ratkaisen erään suvussamme olevan noin 120 vuotta vanhan arvoituksen, johon liittyy vielä tuntemattomia henkilöitä. Siitä ei ole olemassa kuin arveluita ja perimätietoa. En siksi voi tukeutua pelkästään kirkonarkistoihin. Millaisia työkaluja voisi hyödyntää kysymyksessä, johon arkistot eivät anna vastausta ja elossa olevia henkilöitä, jotka voisivat tietää jotakin, ei ole? Muotoiluajattelu avartaa näkökulmia Muotoiluajattelun prosessissa päätavoitteena on, kuten Metropolian Palvelumuotoilun sprint -verkkokurssilla määritellään, ymmärtää käyttäjiä, määritellä heidän todelliset ongelmansa, eliminoida olettamuksia ja kehittää hyödyllisiä ja luovia ratkaisuja, joista luodaan prototyyppi ja jotka testataan ennen lopullista toteutusta. Muotoiluajattelulle ominaista on, että lopputulokset voivat olla odottamattomia, vastauksia ei etukäteen ole tiedossa ja ollaan avoimia uusien oivallusten syntymiselle. (1) Tunnettu muotoiluajattelun malli on Stanfordin yliopiston d.School-prosessi. Siinä on viisi vaihetta: Empatisoi Määrittele Ideoi Prototypoi Testaa (2) Empatisoinnin tavoitteena on ymmärtää käyttäjää, ihmistä. Muotoiluprosessissa tämä tehdään haastattelemalla, kyselemällä, ja tarkkailemalla. Se ei omassa projektissani ole mahdollista, mutta olen koettanut kerätä monipuolista ja -näkökulmaista taustatietoa, ja sen perusteella ymmärtää tutkimuskysymykseni keskiössä, tapahtumien äärellä olleita henkilöitä, heidän maailmaansa, ajattelutapaansa, asuinympäristöä, kotioloja, sosiaalista asemaa, varallisuutta, vuodenaikaa, jopa tapahtuma-aikoina vallinnutta säätilaa. Näin saadaan taustoittava kokonaiskuva, joka on huomattavasti kattavampi, kuin pelkkä arkistoaineistoon tukeutuminen. Määrittelyvaiheessa kokonaiskuvaa jalostetaan. Edellisen vaiheen tietojen perusteella tehdään rajaamista, tavoitteena tunnistaa keskeisiä kehittämiskohteita ja terävöitetty näkemys. Mitä ollaan ratkaisemassa? Mikä keskeinen ongelma on? Ja miten siitä tehdään ratkaistavissa oleva? Ideointivaiheessa luodaan suuri määrä ideoita ja niiden avulla pyritään tarkastelemaan ongelmaa mahdollisimman monesta kulmasta. Sukututkija voi myös luoda suuren määrän ideoita (pohdintaa) tutkittavana olevasta asiasta. Näistä rajataan myöhemmin käyttökelpoisimmat jatkokehitettäväksi. Prototypoinnissa rakennetaan edellä saatujen havaintojen ja tietojen perusteella hahmotelmia ratkaisuiksi. Niitä testataan seuraavassa vaiheessa käytännössä. Sukututkijakin voi rakentaa prototyyppejä. Tässä tapauksessa se on tapahtumien järjestystä ja kulkua kuvaavia aikajanoja, kaavioita ja taulukoita. Lisäksi olen tuottanut liudan erilaisia skenaarioita, joista olen rajannut todennäköisimpiä jatkoon. Testausvaiheessa muotoilija testaa ratkaisuehdotustaan käytännössä. Hän menee kentälle, saadakseen käyttäjien palautetta idean jatkokehittämiseksi. Sukututkijalle tämä on vaikeaa, mutta tässä vaiheessa voi testata työpöydällä eri vaihtoehtojen todennäköisyyttä, esim. peilaten niitä aiemmin kerättyihin taustatietoihin ja ajankuvaan. Menneisyyttä voi tutkia uusin työkaluin Käytännössä sukututkija joutuu usein toimimaan, kuin muotoiluprosessissa, jossa ollaan suunnittelemassa jotakin uutta ja ennen tuntematonta ratkaisua. Hän joutuu keräämään aineistoa, yhdistelemään niitä eri tavoin, kokoamaan pienistä signaaleista ja tiedonmuruista kokonaiskuvaa, päättelemään puuttuvia osia, ja tehtyjen havaintojen perusteella kokeilemaan ja testaamaan erilaisia ratkaisumalleja. Siksi sukututkijallekin on hyödyksi etsiä uusia työkaluja, miten ongelmaa voi lähestyä, miten sen voi jakaa ja muokata sellaiseksi, että se on ratkaistavissa, ja - miten sen voi tarvittaessa kiertää. Sukututkimuksen ei siis tarvitse tukeutua vain perinteisiin menetelmiin. Ihastu ongelmaan Kun omassa projektissani edelleen oleva keskeinen kysymys toivottavasti joskus saa vastauksensa, se on toki pienen juhlan aihe. Mutta tutkimuksen tarkoitus yleisemmin on paitsi löytää uusia tietoja, joita joka tapauksessa vuosien varrella on jo kertynyt rutkasti, myös kysyä uusia kysymyksiä. Entä, jos vastausta ei löydy? Silloin voi lohduttautua, että niin tutkimuksessa kuuluukin olla. Tulos voi myös olla, että sitä ei saada. Startup-maailmassa paljon käytetty lause, Fall in love with the problem, not the solution, on hyvä ohjenuora kehittäjälle, joka on tunnistanut ongelman ja haluaa ratkaista sen uudella tavalla. Ja yhtä hyvin sukututkijan kannattaa muistaa se. Vaikka jonkin asian selvittäminen lopullisesti onkin makoisaa, selvitystyö voi itsessään olla palkitsevaa. Uuden luominen ja löytäminen matkan varrella kannustaa innovaattoria tai uuden kehittäjää - ja myös sukututkijaa - jatkamaan. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lähteet Palvelumuotoilun MOOC-kurssi. Verkossa kaikille avoin, Metropoliassa rakennettu kurssi sisältää muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun perusteet ja tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden omaksua niiden keskeiset sisällöt osaksi omia kehittämistöitä. Stanford.edu: Stanford.d school -malli (PDF)
3D-virtuaalituotteilla lisäarvoa matkailupalveluille
Virtuaaliset palvelut ja elämykset ovat nykyään osa monen ihmisen elämää. Niiden potentiaali lisäarvon tuojina on valtava, jos ne pystytään kehittämään merkityksellisiksi kokonaisuuksiksi olemassa olevien tuotteiden ja palveluiden rinnalle. Virtuaalisilla elämyksillä voidaan saada aikaan wau-efektejä, mutta pelkästään se ei riitä liiketoiminnan kehittämiseen. Virtuaaliset tuotteet ovat tätä päivää eivätkä tulevaisuuden juttu, vaikka erilaiset teknologiat, joilla niitä voidaan kokea, ovat hyvin erilaisia ja osittain vasta marginaalisesti käytössä. Esimerkiksi virtuaalitodellisuuslaitteiden tai lisätyn todellisuuden ominaisuuksien (AR, augmented reality) käyttäminen ei ulotu laajasti yhteiskuntaan. Toisaalta suurin osa suomalaisista käyttää internetiä sekä omistaa älypuhelimen (1), joten virtuaalisten tuotteiden tarjoaminen vaihtoehtona on hyvin kannattavaa. Virtuaalisten palveluiden ja -tuotteiden kehittämisessä on tarpeen lähteä samoista lähtökohdista kuin minkä tahansa muun palvelun tai tuotteen kehittämisessä, on osattava löytää tarve tai ongelmakohta, johon pyritään vastaamaan, sekä tunnistamaan asiakaskohderyhmä, joka palvelua tai tuotetta käyttää. Keskeisimmät virtuaalisuuden lisäarvoa tuovat elementit Kun käyttötarve on löydetty, voidaan alkaa pohtimaan virtuaalituotteen laajuutta. Onko se iso, lähes yksinäinen tuotteensa vai onko se osa jotain kokonaisuutta, mihin kuuluu muunkinlaisia osia. Parhaimmillaan virtuaalinen tuote täydentää olemassa olevaa palvelua tuoden siihen näkökulman, jota muut osat eivät pysty tuomaan. Virtuaalisesti pystytään esittämään paljon tietoa tiiviissä paketissa, 3D-malleihin tai kuviin voidaan lisätä tietoa visuaalisesti, äänin tai tekstein. Virtuaalisesti pystytään esittämään asioita, joita on vaikea esittää muin keinoin, vuoden aikoja voidaan vaihtaa lennosta, historiaa voidaan esittää elävöitetysti tai kukat voidaan saada kukkimaan talvella. Sisällöt voidaan myös tuoda kaikkien ulottuville, ei tarvitse päästä paikan päälle tutustuakseen kohteisiin. Virtuaaliset tuotteet voivat korvata erilaisia fyysisiä tuotteita, jolloin ne edistävät kestävää kehitystä, esimerkiksi paperiset kartat voidaan korvata virtuaalisilla. Virtuaalituotteet kehittyvät matkailualan hankkeessa Virtual Nature -hankkeessa pyritään ohjaamaan ja tukemaan matkailutoimijoita tuottamaan virtuaalisia luontomatkailupaketteja eri kohderyhmien tarpeisiin Metropolian, Haaga-Helian ja Humakin yhteisvoimin (2). Hankkeen aikana Metropolian Helsinki XR Centerin (3) tiimi kehittää virtuaalisia pilottisovelluksia yhteistyössä yritysten kanssa pohtien heidän tarpeitaan. Vuoden 2024 kevään ja kesän aikana hankkeessa toteutettiin kaksi virtuaalisovellusta. Molemmissa työskenteli sekä 3D-artisteja että koodaajia, ketkä yhteistyössä loivat sovelluksille interaktiiviset toiminnot, käyttöliittymät sekä visuaaliset ilmeet 3D-ympäristöön. Aluksi kartoitettiin yrityksen tarpeet ja toiveet ja niiden pohjalta kehitettiin ideat, joita lähdettiin työstämään sekä kehitystiimin sisällä että yhteisissä palavereissa ja sähköpostikeskusteluissa yrittäjien kanssa. Pelillistetty 3D-kartta mobiililaitteille Ensimmäisessä kohteessa oli tunnistettavissa selkeä tarve kartalle. Lisäksi toiveena oli lisätä kävijöiden viipymää. Kehitystyössä kävi hyvin selväksi, että sovelluksen käyttö on kätevintä kävijöiden omilla mobiililaitteilla, eikä esimerkiksi kohteessa olevilla lainalaitteilla. Sovellukseen tehtiin 3D-kartta koko kohteesta, jolloin isosta kohteesta voi saada kokonaiskuvan. Kohteessa ei pysty käyttämään GPS:ää, joten sovellukseen kehitettiin systeemi, jossa kohteesta voi löytää koodisanoja ja syöttämällä ne sovellukseen, näkee missä kohtaa karttaa itse on. Lisäksi pelillistämisen tehostamiseksi koodisanan syötön jälkeen karttaan ilmestyy lisää eloisuutta värein ja animaatioin. Näin sovelluksesta tuli eräänlainen aarteentsintäpeli. Kartalla kohteen eri alueista saa myös informaatiota tekstimuodossa. Interaktiivinen 3D-markkinointityökalu Toinen pilottisovellus kehitettiin hieman erilaisella kulmalla, sen tarkoituksena oli markkinoida kohdetta, jonne etsitään kestävän kehityksen toimijoita tuomaan palveluitaan matkailijoiden käyttöön eri alueilla. Kohteesta oli olemassa 2D-havainnekuva, mutta siitä oli vaikea hahmottaa koko kohdetta, sen erilaisia alueita sekä tuoda samalla informaatiota niistä. Kehittelimme havainnekuvan ja Googlen maastokartan avulla 3D-mallin kohteesta. Koska idea on etsiä erilaisia toimijoita eikä markkinoida mitä siellä jo on, sovellukseen lisättiin tärkeimmille alueille muutama erilainen toteutus, joita voi vaihdella napauttamalla karttaa. Lisäksi kohteen jokaiseen alueeseen lisättiin informaatiota, jonka saa auki napauttamalla alueen kohdalla olevaa merkkiä. Tulevaisuus virtuaalisten tuotteiden käytössä Matkailupalveluiden parissa virtuaalisilla tuotteilla on kysyntää, mutta vähän osaamista. Tärkeää olisi saada tietoa virtuaalisten ratkaisujen mahdollisuuksista matkailupalveluita tuottaville yrityksille ja yrittäjille, jotta he osaisivat aloittaa projekteja niiden parissa. Lisäksi täytyy saada matkailupalveluiden edustajia kohtaamaan ammattilaisia, jotka osaavat nähdä virtuaalisuuden arvon ja tuottaa virtuaalisia tuotteita. Metropolia on vahvasti mukana virtuaalisten tuotteiden ammattilaisten kouluttamisessa. Esimerkiksi 3D-animoijat, -visualisoijat, XR designerit, digitaaliset muotoilijat ja informaatioteknologit ovat kaikki mahdollisia tulevaisuuden virtuaalisten tuotteiden suunnittelijoita ja toteuttajia. Kirjoittaja Janina Rannikko toimii TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä Metropolian Helsinki XR Centerillä. Hänen tietämyksensä akateemisesta tutkimuksesta perustuu filosofian tohtorin tutkintoon paleobiologian alalta ja virtuaaliteknologioiden, tietokoneiden sekä pelaamisen ymmärrys harrastuneisuuteen digitaalisen elämäntyylin ympärillä. Sydäntä lähellä ovat luonto, lautapelit, teknologiavimpaimet ja kaikenlainen nörtteily. Lähteet Tilastokeskus. Digitalisation Finland (stat.fi) Virtual Nature -hanke (haaga-helia.fi) Helsinki XR Center (helsinkixrcenter.fi)
Miten viestiä salaisista projekteista?
Viestintä on vuorovaikutusta, mikä on tyypillinen ominaisuus ihmislajille. Viestinnän avulla ilmaistaan tietoa kielellisesti sanoin tai nonverbaalisesti, eli sanattomasti ilmein tai elein. Välitämme viestejä ja kerromme tarinoita toisillemme, niistä usein syntyy ajatuksia, mielipiteitä ja tunteita sekä erilaista toimintaa. Viestintä toimii siis tiedonvälittäjänä, jolla vaikutetaan ihmisten tekemisiin, ajatteluun ja asenteisiin. Muiden kanssa jaettuna viestit ja ajatukset saavat usein myös uusia merkityksiä. Aina viestintä ei ole yksiselitteistä. Viestiä ei saateta ymmärtää haluamallamme ja odottamallamme tavalla, vaikka kuinka pitkäjänteisesti ohjaisimmekin sitä. (1) Ilman viestintää ei olisi organisoitua toimintaa eikä organisaatioita, kertoo Elisa Juholin kirjassaan Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun. Projekteja harvoin tehdään yksin, vaan usein ne toteutuvat tiimityönä. Viestintä ohjaa projektia hallinnoivaa organisaatiota, ja viestinnän avulla välitetään tietoa organisaatiossa. Jos tieto ei kulje, ei myöskään projekti etene. Projektilla on tavoitteet ja toimenpiteet, joista tulee siis viestiä. Täten viestinnällä voi olla suuri merkitys sen onnistumiseen tai lopputulokseen. Myös siihen, mitä kerrotaan projektin organisaation ulkopuolelle. Täten viestintä tulisi ottaa huomioon projektin jokaisessa vaiheessa, etenkin alussa sopimuksia ja suunnitelmia luodessa. Seuraavaksi avaan näkemyksiä siitä, miten viestintä tulee huomioida kaupallisen TKI-toiminnan salaisissa projekteissa. Kaupallinen TKI-toiminta korkeakoulussa Tutkintokoulutuksen rinnalla ammattikorkeakouluissa on TKI-toimintaa. Kyseessä on lakisääteinen tehtävä, joka velvoittaa ammattikorkeakouluja edistämään työelämää ja aluekehitystä sekä uudistamaan alueen elinkeinorakennetta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan avulla. (2) Metropolian tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnoissa (TKI-toiminta) ja innovaatiokeskittymissä tehdään kaupallista TKI-toimintaa. Kaupallinen TKI-toiminta tarkoittaa tarjouksen perusteella myytäviä tutkimus- ja kehittämispalveluja (TK-palvelu), jotka täyttävät Tilastokeskuksen määritelmän. Tässä yhteydessä tutkimuksella ja kehittämisellä tarkoitetaan luovaa ja suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on luoda uutta tietoa ja tuottaa uusia tuloksia. Kyseessä ei ole jo olemassa olevan tiedon soveltamista uusien prosessien, tuotteiden tai ratkaisujen kehittämiseksi. (3) Kaupallisessa TKI-toiminnassa osapuolten välille tehdään usein sopimus, jossa sovitaan tutkimus- ja kehittämisprojektin kohdista tarkemmin. Usein tuo sopimus on salassapitosopimus (NDA, non-disclosure agreement), joka on oikeudellinen sopimus. Sillä halutaan suojata tiedon leviäminen kilpaileville tahoille, kyseessä on siis luottamuksellisuutta käsittelevä sopimus. Viestintä kaupallisessa TKI-toiminnassa Usein, kun yrityksellä kauppa käy, niin siitä halutaan myös viestiä, luoda positiivista mielikuvaa ja kertoa, että meillä menee nyt hyvin. Toisinaan, kun myynti on vähäistä, niin markkinoinnilla sitä pyritään puolestaan nostamaan. Viestintä ja markkinointi ovat hyvin samanlaisia, viestintä on informatiivista ja usein yksisuuntaista. Markkinointi taas on myynnin edistämistä, se on keino, jolla halutaan vaikuttaa potentiaalisen ostajan ostopäätökseen. Projektin kohdalla, josta on tehty salassapitosopimus, viestiminen on tyypillisesti haastavaa tai sitä ei välttämättä voida tehdä ollenkaan. Viestittävistä asioista on saatettu erikseen sopia, mutta itse olen huomannut, että usein niitä kohtia ei olla edes mietitty. Viestintä on monesti myös jätetty kokonaan pois aivan alussa, jo sopimusta tehdessä. Täten olisi tärkeätä sopimuksia tehdessä, että niiden tekijällä olisi riittävän hyvä ymmärrys ja näkemys viestinnästä koko projektin elinkaaren ajan. Ohjeita salaisten projektien viestimiseen Salassapitosopimuksia koskeviin projekteihin, kuten muihinkin projekteihin, tehdään yleensä projektisuunnitelma. Siinä on avattu tarkemmin projektin aihetta ja tavoitteita sekä haluttuja tuloksia. Suunnitelmaan kirjataan myös toimenpiteet, eli millä tavalla projekti toteutetaan, ja missä aikataulussa. Myös viestintä tulee ottaa huomioon projektisuunnitelmaa tehdessä. Viestinnän osalta voidaan kirjata viestinnällisiä tavoitteita ja aiheita, julkaisukanavia tai vaikkapa tehdä ihan toteutusaikataulu. Vinkkejä viestinnän suunnitteluun sopimusvaiheessa Sovi ja kirjaa ylös tarkkaan, mistä projektin eri vaiheista ja asioista on tarpeen viestiä Sovi jo sopimusvaiheessa, mistä asioista ei saa viestiä ja kirjaa ne sopimukseen Tee viestintäsuunnitelma kullekin projektille yhdessä yrityksen kanssa Ohjenuorana voisin sanoa, että sovi asiakkaan kanssa mistä asioista on hyvä viestiä ja kirjaa ne projektisuunnitelmaan sekä sopimukseen. Konsultoi tarvittaessa viestinnän asiantuntijaa Ihmisiä kiinnostaa kuulla projektin taustalla olevista ideoista ja aiheista, maailmanlaajuisista teemoista sekä uusista innovaatioista. Myös siitä, mitä projektissa tapahtuu, projektien tuotoksista ja tuloksista sekä niiden jatkokehityksistä. Nämä kaikki tulisi osata ottaa huomioon jo ennen sopimusta sekä sitä tehdessä. Yhtenä vaihtoehtona olisi, että sopimusvaiheessa sovitaan erikseen tarkasti ne kriteerit ja aiheet, joista viestitään. Myös millä tavalla viestitään, viestitäänkö projektin aikana eri vaiheista tai vasta, kun projekti on valmis. Tarvittaessa olisi hyvä konsultoida viestinnän asiantuntijaa, jos viestintä ei ole tuttua itselle. Viestintä ei ole erillinen osio, vaan osa projektin kokonaisuutta ja toteutusta. Hankkeissakin jo rahoitushakemukseen liitetään viestintäsuunnitelma mukaan, tai viestintä on huomioitu siinä jollakin tavalla. Salaisten projektien kohdalla pätevät siis samat keinot kuin projektien viestinnässä yleisesti. Kirjoittaja Laura Matikainen työskentelee projektiasiantuntijana viestinnän parissa Metropolia ammattikorkeakoulun TKI- ja projektipalveluissa. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja AMK. Lähteet Juholin, Elisa (2022). Communicare! Ota viestinnän ilmiöt ja strategiat haltuun (e-kirja). Helsinki: Infor / Management Institute of Finland MIF. TKI.fi (2024). Mikä ihmeen TKI? (tki.fi) Tilastokeskus (2024). Tietoa tilastoista. Tutkimus- ja kehittämistoiminta. (stat.fi)
Askel kerrallaan rahoittajia lähestyttäessä
Korkeakoululähtöisten, alkavien yritysten on vaikea löytää rahoitusta tuotteidensa tai palveluidensa kehittämiseen. Tämä on valitettava tosiasia. Metropoliassa Turbiini-kampushautomon käyneet tiimit voivat hakea varhaisen vaiheen kehittämiseen, esimerkiksi alustaviin markkina- ja kilpailuselvityksiin Nanobuusti-tukea (1). Mutta kun lähdetään liikkeelle ja mennään korkeakoulun ulkopuolelle, haasteet kasvavat. Julkiset rahoitusinstrumentit eivät aina sovellu tuotteen ja liiketoiminnan varhaisempien kehitysvaiheiden tukemiseen. Usein rahoituksen ehtona on, että taloudellinen kannattavuus on jollakin tavalla todennettu ja että kehitelmän ympärillä on kasvupotentiaalia tai jo olemassa olevaa yritystoimintaa. Sitä taas voi olla vain, jos tuote on kunnossa. Tässä blogikirjoituksessa en esittele oikotietä löytää rahoitusta, mutta tarkastelen, mitä ainakin kannattaa tehdä, jotta rahoittajalle olisi helpompi kommunikoida mistä oikeastaan on kyse. Keskeneräisyys paistaa aina läpi On helppo olettaa, että viimeistelemätön, mutta jo toimiva tuote- tai palveluidea on sellaisenaan hyvä. Kehittäjät uskovat konseptiinsa - ja niin pitääkin. Mutta keskeneräisyyttä tai vasta hahmotelman asteella olemista sekään ei selitä. Ehkäpä ajatellaan, että kun oikein lennokkaasti asia esitetään, rahoittaja ei huomaa, että jokin kriittinen paikka on vielä miettimättä. Ja yhtä usein sitten petytään, kun ei kyetä selittämään, miksi kyseinen yksityiskohta ei toimi. Omiin ideoihin ja hartaudella rakennettuihin tuotteisiin on helppo ihastua. Tosiasioiden vältteleminen ei ole viisauden alku. On kiusallista keskustella sellaisen kehittäjätiimin kanssa, joka tietää, ettei tuote ole valmis, muttei myönnä, vaan uskottelee itselleen ja muille, että se on. Tuotteen pitää olla kaikin puolin kunnossa, ennen kuin lähdetään hankkimaan rahoitusta, jotta kaikkiin esitettyihin kysymyksiin voidaan vastata. Rahoittajat ja sijoittajat pitävät itseisarvona, että tuotteen tai palvelun ympärille on jo olemassa liiketoimintaa, tai ainakin selkeä polku sitä kohti. Niiden avulla asian uskottavuus, potentiaali ja riskien hallinta on hahmotettavissa. Tällaiseen pöytään ei voi mennä keskeneräisen vekottimen kanssa, koska jonossa luultavasti on jo odottamassa tiimi, jolla tuotteen ominaisuudet on huolellisesti hiottu. Ja jonka ansiosta heillä voi olla myös liiketoimintaa. Varhaiset versiot auttavat ymmärtämään mikä on tärkeää Kehitystyötä tekevän tiimin on erotettava eri työvaiheet toisistaan. Ideointi, luonnostelu ja prototyyppien rakentaminen ja toisaalta - varsinainen kehitystyö. Olipa uusi asia, jonka ympärille halutaan liiketoiminnan kehkeytyvän, mitä tahansa, sitä pitää ensin prototypoida (2). On rakennettava varhaisia versioita, joilla tutkitaan, mitä kaikkea kehitettävän asian tulee pitää sisällään, ja toisaalta, kannattaako kyseinen asia ylipäänsä rakentaa. Aivan liian usein nimittäin ajatellaan, että prototyyppi on lopullisen tuotteen hieman keskeneräinen versio Ennen kuin tuotteen ensimmäiseen versioon päästään, on täytynyt rakentaa useita erilaisia versioita, joilla on testattu, kannattaako asiasta ylipäänsä toteuttaa todellinen esittelyversio. Tai kokeillaanko jotakin muuta. Kun tämä vaihe on tehty, ja mahdolliset toiminnallisuudet ja muut yksityiskohdat on pohdittu, voidaan jo testata, miten asia voisi tuottaa liiketoimintaa. Ja vasta siitä vaiheesta rakennettu malli esitellään, pitchataan, rahoitusta haettaessa.(3) Rohkeasti ulos kokeilemaan ja tietoa keräämään Loputon hinkkaaminen ei ole järkevää. On hedelmätöntä, koetella onneaan esittelemällä keskeneräistä työtä ajatuksella, että kyllä joku ostaa tämän jatkokehitettäväksi. Yhtä hedelmätöntä on käyttää määräämättömästi aikaa työpajassa tai laboratoriossa kunnes - kuvainnollisesti - ovet avataan fanfaarien soidessa ja keskellä jalustalla kimaltelee valonheittimien paisteessa tuote, joka voittaa kaikki kilpailijat nerokkuudellaan. Tällainen kuvasto kuuluu muutaman jättiyrityksen maineen- ja brändinhallintaan, mutta hyvin harvoin tosielämään. Mieluummin vaiheistetaan toimintaa. Mennään työpajasta ulos. Pohditaan, tehdään taustatyötä, kehitetään, testataan, hankitaan väliversioilla näkemyksiä ja tietoa ja sitten taas palataan, hiomaan tuotetta saatujen tietojen perusteella. Kun asiat tehdään huolellisesti alusta alkaen ja ymmärretään kehitystyön luonteenomainen vaiheellisuus, ollaan valmiimman tuotteen äärellä. Ja tukevammalla pohjalla, kun on aika lähestyä rahoittajatahoja. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. Lue lisää Nanobuusti-mikrorahoituksesta Turbiini-yrityshautomon sivuilta Prototypoinnista: Tikissä-blogi: Using prototyping to develop services Tikissä-blogi: Näkökulmia prototyyppeihin Pitchaamisesta: Tikissä-blogi: Pitching like your idea's life depends on it
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.