Vuosi: 2023
6 Startup Failures Service Design Can Help Avoid
Service design has a strong emphasis on deep customer research. And in the service design context, customer research means that you actively find out how your service would fit into someone’s life and what problems it solves for them. In addition, you will find out what kind of business model would be acceptable and probably even the pricing level. There is a lot of data that you can get using ethnographic or qualitative research. Startup Post-Mortems: Identifying Gaps In 2018, CB Insights released its top 12 reasons startups fail report and it included this one visual below. Using the information of 111 startup “post-mortems” they were able to ascertain what critical failures they had. Startups are coached generally using the Lean Startup methodology which does little and very shallow customer research and prioritises building and launching. Looking at this data (and these outcomes) with a service design lens allows us to see where service design can help to mitigate at least 6 of these fatal issues. 3 Common Failure Themes Analysing the graphic by CB Insights, the 12 reasons can be categorised into 3 failure themes Timing Money Market Whether it took too long to get to market, they burned through their cash, there was no market need for the “solution”, or there were pricing issues or business model issues, the lean methodology says launch fast, fail fast, regroup. It also does cursory customer research like setting up a “dummy” web page to collect interested parties' email addresses to gauge interest. But with limited information available, it is hard to understand what people are signing up for or what they expect. Service design’s focus on deep customer research combined with prototyping will make some of these reasons for failure much less likely. It can help to address some of each of the three areas of problems. 6 Issues Where Service Design Can Help Service design can help if you want to limit wasted time and/or money on these 6 top issues: No market need Got outcompeted Failed Business model Pricing/ cost issues Product mis-timed Poor product As you can guess, some of these failure points cross over and are part of two of the three problem themes. With Timing, service design can help determine early on if the product or service is mis-timed. With Money, service design research can help determine early on if you are using the right business model (how do customers expect/are willing to pay for this service?) what people are willing to pay for With Market, service design tools and methods can help determine early on how they feel the solution will fit into their life, what real problems they are trying to solve how they currently solve the same or similar problems (this will also give you insights into why they purchase from competitors, etc.) These insights will help you make the right investments and decisions at the right times. Understanding that the right decision might be when it is time to pack up and go home. If the market is not ready for your solution or your technology, you can save a lot of time and money by figuring that out early in the process. The same research may also tell you that this solution won’t work or that the technology is not a fit for something but may reveal other opportunities. Start Research at the Beginning of the Development Process The pre-launch or idea phase is where research starts, but it does not stop here. Once the customer research is done and a low fidelity prototype is done, then it is time to “hit the streets” again and do some testing and research. Using research along the way will help to alleviate most of these 6 customer/product related problems and help to reach the elusive product-market fit earlier. When you prototype your ideas and concepts early enough, you have not made huge investments into their development yet and this means that the time you invest is less, the learning timeline is shortened, and you get a tested concept onto the market much faster with fewer problems. This saves time and money. And it also makes sure that the market is ready for what you are offering, because you have already asked and tested it. The Problem of Sunk Cost Unfortunately, many times, businesses continue down development routes that aren’t looking promising because of the concept of sunk cost. Identified in the late 1970s and early 1980s by Behavioural Scientist Richard Thaler, sunk cost explains why some people make irrational decisions and have “a greater tendency to continue an endeavour once an investment in money, effort, or time has been made”. When very little preparatory research is done before spending a lot of time, money, or effort on a project, it leads down avenues that may not be successful in the long run. Being able to mitigate these failure points as much as possible, is the aim of service design and deep customer research. Your research may end your dream of that project in the short term, but it will help negate much bigger losses in the medium-to-long term. If you want to learn more about how to conduct good quality, early research for your idea, you can check out Metropolia’s free Service Design Sprint MOOC (Massive Open Online Course). Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Sources https://theleanstartup.com/principles https://thedecisionlab.com/biases/the-sunk-cost-fallacy
Digitaalisen muotoilun eettiset haasteet – opiskelijat ja työelämä yhteiskehittäjinä
Digitaalisen muotoilun pääaineessa havaittiin tarve tietää enemmän oman alan eettisistä haasteista ja kokeiltiin toimintamallia, jossa työelämä ja opiskelijat kohtasivat epäformaalisti ja tasa-arvoisesti. Tässä kirjoituksessa käsitellään pilotoinnin kulkua ja tuloksia. Pilotin tavoitteena oli kartoittaa digitaalisen muotoilun alalla esiintyviä eettisiä ja kestävän kehityksen haasteita sekä selvittää, olisiko alan toimijoissa halukkuutta näiden ongelmien ratkaisemiseen. Ala on nuori ja sen toimintatavat ja teknologiset murrokset ovat synnyttäneet useita eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi digitaalisten palveluiden käyttäjien yksityisyyden vaarantuminen, algoritmien epäoikeudenmukaisuus, digipalveluiden käytön aiheuttamat mielenterveysongelmat, toimialan suunnittelutapojen epätasa-arvoisuus ja digitaalisten alustojen ympäristövaikutukset ovat herättäneet moraalisia kysymyksiä (1, 2, 3, 4). Pilotissa painottui yhdenvertaisuus osallistujien kesken Pilotin suunnittelusta ja fasilitoinnista vastasimme minä ja kollega Mari Silver. Kokeilussa oli tarkoitus pyrkiä luomaan dialogia korkeakoulun ja työelämän välille ja siten saada aiheeseen erilaisia toisiaan täydentäviä näkökulmia. Pyrimme epäformaaliin ja turhia hierarkioita välttelevään toimintamalliin (5). Metropoliassa oli jo aiemmin kehitetty yhteistoimintaa ja yhdenvertaista osallistumista edistävää TKI-toimintakulttuuria Hytke-hankkeessa. Aloitimme taustatyöllä tutustuen alan eettiseen keskusteluun muun muassa kirjallisuuden kautta. Teimme omille alumneillemme lyhyen kyselyn ja muutamia taustahaastatteluja. Tarkoituksena oli näiden toimenpiteiden avulla luoda sopivaa tietopohjaa toisen vuoden opiskelijoillemme. Pilottiin integroitiin Digitaalinen muotoilu osana yhteiskuntaa -niminen opintokokonaisuus, jossa opiskelijat tutustuivat alan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Hahmotimme näitä erityisesti kestävän kehityksen käsitteen kautta pyrkimällä näkemään alan ilmiöiden kestävän kehityksen ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet. Taustahaastatteluiden pohjalta opiskelijat loivat omat haastattelurunkonsa, joiden avulla haastateltiin kymmentä alalla toimivaa suunnittelijaa. Tavoitteena oli erityisesti hahmottaa, kuinka he näkevät alan kestävän kehityksen haasteet. Analysoimme haastattelut yhdistelemällä ja tyypittelemällä vastaukset kestävän kehityksen teemoihin ja näistä luotiin hahmottamista helpottavat miellekartat. Opiskelijoiden tehtävä oli poimia ammattilaishaastatteluiden tuloksista omasta mielestään kiinnostava näkökulma ja kehittää sen ympärille pienryhmässä lyhyt, noin kahden tunnin työpaja, jossa pyrittäisiin hakemaan mahdollisia ratkaisustrategioita valittuun haasteeseen. Työpajoja järjestettiin yhteensä kolme ja niiden aiheet olivat ekologisen suunnittelun jalkauttaminen miten tehdä kestävä digitaalinen muotoilu houkuttelevaksi kuluttajalle. näkökulmia ja vastauksia suuremmasta haastevalikoimasta, esimerkiksi eriarvoistumisen, tekoälyn, datankeruun aiheuttamista eettisistä ongelmista. Kutsuimme työelämässä olevia osallistumaan työpajoihin. Kiinnostusta oli paljon, mutta huomasimme, että osallistuminen arkipäivänä työaikaan oli haasteellista monille. Saimme lopulta onneksi kolme osallistujaa ja siten kaikkiin kolmeen työpajaan osallistujan työelämastä. Opiskelijat vuorottelivat työpajojen fasilitoijina ja osallistujina. Vaikka ulkopuolisia osallistujia oli vielä vähän, tämä kokeilu toi luottamusta siihen, että jokin tällainen toimintamalli voisi olla toimiva tapa ylläpitää näkemysten vaihtoa työelämän ja korkeakoulun välillä. Myös ulkopuoliset osallistujat pitivät työpajoja antoisina. Prosessin lopussa analysoimme työpajojen tulokset yhdessä opiskelijoiden kanssa ja pohdimme, miten tästä voisi jatkaa eteenpäin aihealueen kehittämisen edistämisessä toimialalla. Pilotin tulokset vahvistivat, että yhteiselle keskustelulle on tarvetta Sekä haastatteluista että työpajoista huomasimme, että vaikka eettiset kysymykset tuntuivat työelämässä toimivien mielestä tärkeältä, aika ja energia niiden pohtimiseen on rajallista kiireisessä työelämässä. Eettisiin näkökulmiin ja haasteisiin tutustuminen ja niiden työstäminen vie aikaa ja resursseja. Työelämä saattaa olla myös omien tavoitteidensa ja päämääriensä takia osittain ristiriitaisessakin asemassa suhteessa eettisiin haasteisiin. Toiminnan täytyy olla myös taloudellisesti kannattavaa, mikä ohjaa kaikkea toimintaa vahvasti. Tämä asetelma voisi olla mahdollisuus korkeakoululle ottaa suurempaa roolia jonkinlaisena eettisen pohdinnan ja arvioinnin toimijana, joka voisi mahdollistaa myös työelämälle sukelluksia aiheeseen. Korkeakoulu toki myös samalla voi varustaa alalle hakeutuvat opiskelijat aihealueen syvemmällä ymmärryksellä. Jälkikeskusteluissa myös pilottiin osallistuneet työelämän edustajat pitivät tämänkaltaista toimintaa kokeilun arvoisena, joten voisi olla mielekästä lähteä suunnittelemaan, kuinka tällainen rooli voitaisiin mahdollistaa korkeakoululle. Ei vaikuttanut myöskään siltä, että työelämän edustajilla olisi ollut syvempää tai kirkkaampaa näkemystä alan eettisistä haasteista kuin meillä opettajilla tai opiskelijoilla. Työelämässä olevat tarjoavat kuitenkin erinomaisen peilipinnan sille, mikä on oikeasti mahdollista ja realistista tämän hetken työssä. Ehkä juuri tästä syystä yhteistyö korkeakoulun ja työelämän välillä voisi olla hedelmällistä aihealueen ympärillä. Idealismi ja realismi voivat saada toisiltaan paljon. Oma arvioni on, että nimenomaan työelämässä toimivien aikapulan takia, olisi tärkeää, että korkeakoululla olisi resurssit valmistella ja mahdollistaa tätä dialogia ja yhteiskehittelyä. Digitaalisen muotoilun toimiala perustuu ihmisten ymmärtämiseen ja auttamiseen, joten kokemukseni on, että halua tehdä eettisesti kestäviä valintoja löytyy. Seuraavaksi vain pitää hahmottaa ja arvioida, miten tätä voitaisiin kokeilla pienimuotoisesti. Kirjoittaja Juhana Kokkonen toimii digitaalisen muotoilun lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa Lähteet Bowles, Cennydd (2018): Future Ethics. NowNext Press. Costanza-Chock, Sasha (2020):Design Justice: Community-Led Practices to Build the Worlds We Need. The MIT Press. Greenwood, Tom (2021): Sustainable Web Design. A Book Apart. Monteiro, Mike (2019): Ruined by Design: How Designers Destroyed the World, and What We Can Do to Fix It. Mule Books. Adler, P., & C. Heckscher (2006). Towards collaborative community. Teoksessa P. Adler & C. Heckscher (toim.): The firm as a collaborative community – Reconstructing trust in the knowledge economy. Oxford.
Aineenopettajat kohtaavat kriisimaista tulevia maahanmuuttajataustaisia oppilaita yläkoulussa
Maahanmuuttajien määrä on kasvanut huomattavasti Suomessa 2000-luvulla [1]. Ilmiön seurauksena myös peruskoulun ja sen henkilöstön on ajankohtaista pohtia maahanmuuttajataustaisten kotoutumista sekä oppimista edistäviä tarpeita ja toimintatapoja yhä laajemmin. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, miten aineenopettajia voidaan tukea kohtaamaan maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Peruskoululla on tärkeä merkitys lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille Peruskoulu on ainutlaatuinen paikka, jossa kohdataan oppilaita ja pohditaan kunkin lapsen parasta koulupolkua. Näin pyritään varmistamaan oppilaan valmiudet ja kyky osallistua täysipainosesti yhteisöönsä ja yhteiskuntaan. Peruskoulun tavoite on, että lapsi oppii koulussa perustaidot kuten lukemisen ja kirjoittamisen sekä sosiaaliset ja emotionaaliset taidot, kyvyn huolehtia itsestään ja muista sekä kehittää kriittistä ajatteluaan. Opettajilla ja koulun henkilökunnalla on suuri merkitys näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Koulussa inkluusio viittaa kaikkien yhdessä opiskeluun omista lähtökohdistaan sekä jokaista oppijaa kunnioittavaan kulttuuriin. Toimivan inkluusion edellytyksiä ovat hyvä suunnittelu ja riittävä resurssointi sekä koulutus. Moniammatillisuus ja oppilashuolto kuuluvat osaksi inklusiivista yläkoulua. [2] Voimaa ja tukea maahanmuuttajataustaisten koulupolulle Peruskoulussa järjestetään valmistavaa opetusta maahanmuuttajataustaisille oppilaille suomen tai ruotsin kielen vahvistamiseksi, jotta he saavat valmiudet opiskella perusopetuksessa. Kun oppilaat tarvitsevat tukea, kolmiportainen tuen järjestely auttaa lasta. Sen avulla varmistetaan kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet oppia asiat omalla taitotasollaan. Yleinen ja tehostettu tuki voi tarkoittaa oppilaalle lyhytaikaista tai jatkuvaa ja yksilöllistä koulunkäynnin tukimuotoa, kuten tukiopetusta, opetusjärjestelyjä, eriyttämistä, avustajapalveluita ja apuvälineitä. Jos yleisen tuen jälkeen tehostettu tuki ei riitä voidaan hakea erityistä tukea, jolla pyritään lisäämään oppimisen henkilökohtaistamista. Se muodostuu erityisopetuksen ja muiden tukimuotojen kokonaisuudesta. [3] Tarpeet ja tukimuodot voivat vaihdella yleisestä erityiseen tukeen koulupolun aikana. Vuonna 2021 peruskoulun oppilaista 23 % sai tehostettua tai erityistä tukea [4]. Päätös vahvimmasta tuen portaasta ei kuitenkaan vielä takaa vahvimpia tuen muotoja. [5] Kriisimaista lähteneiden oppilaiden traumaattiset kokemukset On tärkeää, että opettaja tunnistaa tehostetun ja erityisen tuen tarpeet jo varhaisessa vaiheessa. Näin oppilaalla tuki säilyy tarvittaessa koko perusopetuksen ajan. Tuen tarvetta tarkastellaan moniammatillisesti ja säännöllisesti. Sitä pyritään toteuttamaan inklusiivisesti oman ryhmän mukana. [6] Kun oppilaat ovat lähteneet kriisimaista, he ovat voineet kokea traumaattisia tilanteita, kenties tulleet jopa sodan keskeltä. [7;8] Suomeen saapuessaan heidän mielensä saattaa olla myllerryksessä ja rauhoittuminen viedä aikaa. Toisaalta uudessa kotimaassa voi tulla helpotus, enää ei tarvitse olla varuillaan. [Vrt. 9] Koulussa huomioidaan vastatulleiden erityistarpeita, mutta joskus oppilaan hätä tai trauma voi näkyä myöhemmin, kun hän alkaa toipua kriisitilanteesta. Nuori saattaa opiskella tavanomaisessa luokassa aineenopettajan ohjauksessa valmistavan opetuksen jälkeen. Kuitenkaan aineenopettajan koulutuksessa ei välttämättä ole opiskeltu riittävästi kriisimaista tulleiden lasten kohtaamista, jos heillä on erityistarpeita. Hanketyöllä tukea kasvattajille haastaviin tilanteisiin Kasvattajien on tärkeä kyetä vastaamaan oppilaiden erilaisiin tarpeisiin. Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Breaking Barriers -projektissa osahankkeella, jonka tavoitteena on tukea aineenopettajia kohtaamaan kriisimaista tulevia oppilaita Haagan ja Vesalan yläkouluissa Helsingissä. Yhteistyökumppaneina ovat kouluhallinto Latviassa ja oppilaitos Virossa. Jokaisessa maassa tuetaan erityisen tuen oppilaita omien kohderyhmiensä ja tavoitteidensa parissa. Seuraavassa kuviossa on eritelty hankkeen toiminta Suomessa. Hankkeen Suomen toiminta alkoi tarvekartoituksella, jonka yleisenä tarkoituksena on olla osa yhteistyökoulujen tilanteita. Samalla kartoitettiin suomalaisen peruskoulun tukijärjestelmää ja sen riittävyyttä. Vesalan ja Haagan peruskouluissa järjestetään työpajoja, molemmissa oppilaitoksissa yksi oppilaille ja yksi opettajille. Toiminta perustuu turvallisen koulun periaatteisiin. Aineistoa kerätään aineenopettajien sekä muun henkilökunnan ja erityisen tuen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden vahvuuksista ja toiveista sekä heidän tuen tarpeistaan. Työpajojen pohjalta pyritään kehittämään yhdessä kumppanikoulujen kanssa uusia tapoja ja toimintamalleja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Jaamme myös saatua tietoa, tuloksia ja käytäntöjä maasta toiseen Latvian ja Viron kanssa. Tuloksia analysoidaan ja niiden pohjalta järjestetään koulutuksia ja seminaareja opettajille ja muulle henkilökunnalle. Esille nousseista havainnoista ja yhteiskehittelyn tuloksista tehdään loppujulkaisu. Kirjoittajat Katja Ihamäki (VTT, lehtori) toimii yhteiskuntatieteen opettajana Metropolia ammattikorkeakoulussa sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Toimenkuva sisältää harjoittelujen ja opinnäytetöiden ohjausta. Kansainvälisissä ja kotimaisissa hankkeissa hän työskentelee sosiaalialan asiantuntijana. Jasmi Lassila (KM, luokanopettaja) toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa koulutussuunnittelijana ja tuntiopettajana sosiaalialan tutkinto-ohjelmassa. Lisäksi hän työskentelee kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena hänellä on lasten ja nuorten myönteisen kasvun ja kehityksen tukeminen hyvinvointitaitoja vahvistamalla. Lähteet 1. Kotoutuminen.fi. Lainsäädäntö ohjaa kotoutumisen edistämistä. Viitattu 5.9.2023 2. Alajoki, Jaana. 2021. ”Miks tää systeemi ei toimi?” Etnografia inkluusiota kohti kulkevasta yläkoulusta. Väitöskirja. Tampereen yliopisto. 3. Opetushallitus. 2023. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki (oph.fi). Viitattu 15.5.2023. 4. Tilastokeskus. 2022. Oppimisen tuki (stat.fi). Viitattu 15.5.2023. 5. Lahtinen, Niina. 2023. Erityisopettajia koulutettava lisää. Opettaja 3. 17.2., 18. 6. Opetushallitus. 2017. Perusopetukseen valmistava opetus (PDF, oph.fi). Viitattu 15.5.2023. 7. Li, S. S. Y., Liddell, B. J., & Nickerson, A. (2016). The Relationship Between Post-Migration Stress and Psychological Disorders in Refugees and Asylum Seekers (doi.org) Current Psychiatry Reports, 18(9), 82. Viitattu 16.2.2023. 8. Punamäki, Raija-Leena, Peltonen, Kirsi, Diab, Marwan and Qouta, Samir R. (2021). How Family Relationships Predict the Effectiveness of a Psychosocial Group Intervention among War-Affected Children. Journal on Education in Emergencies 7 (2), 253-288. Viitattu 14.2.2023. 9. Ellis, B. Heidi; Abdi, Saida, M. & Winer, Jeffrey (2020). Mental Health Practice With Immigrant and Refugee Youth. A Socioecological Framework. American Psychological Association. Washington DC.
Yrittäjänaisten digitaidot vauhdittavat kasvua
Oman osaamisen lisääminen, kouluttautuminen ja erityisesti omien digitaitojen kehittäminen ovat yleisestikin yrittäjille tärkeitä asioita, mutta yksinyrittäjillä jopa tärkeämpää kuin muilla yrittäjillä. Yksinyrittäjyys on nimenomaan naisyrittäjyyttä leimaava piirre. Naisyrittäjien digitaitojen kehittämiseen panostaminen on erityisen tärkeää, sillä sukupuoli vaikuttaa edelleen digitaalisiin valmiuksiin ja siten myös naisyrittäjien yritystoimintaan. Samalla tuetaan talouskasvua ja kilpailukykyä ja vähennetään eriarvoisuutta. Naisten digitaalisten taitojen parantamiseen suunnatut investoinnit vauhdittavat naisten etenemistä kaikissa urakehityksen vaiheissa – siis myös yrittäjinä. (1) Digitaitoja oppimassa – naisyrittäjien kokemuksia Oon@2.0 -hankkeessa Vastauksena pienyrittäjänaisten digiosaamisen ja -taitojen kehittämisen tarpeeseen Metropolia ammattikorkeakoulussa on toteutettu vuosina 2020-2023 Oon@2.0 -”Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta” -hanketta. Oon@2.0 tarjosi uudenlaisen, kasvuhaluisten yrittäjänaisten tarpeisiin vastaava koulutuskokonaisuuden. Osallistujille avattiin digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia ja tuettiin kasvuhaluisten yrittäjänaisten osaamista digitalisaation hyödyntämisessä. Osana koulutusta tarjottiin myös tarvekartoitukseen perustuvaa yksilöllistä tukea liiketoiminnan kasvattamiseen. Hankkeen digikoulutuksen kokonaisuuteen osallistuneille yrittäjänaisille toteutettiin kyselytutkimus ennen ja jälkeen koulutukseen osallistumisen. Alkukyselyssä arvioinnin kohteena olivat muun muassa yrittäjien arviot oman osaamisen ja yrityksen nykytilasta sekä oman osaamisen ja yrityksen kehittämistarpeista. Myös yrittäjien ajatukset yrityksen kasvuhalukkuudesta ja kasvun esteistä olivat arvioinnin kohteena. Miten meni, muuttuiko mikään? Koulutukseen osallistumisen jälkeen toteutettiin kokoava kysely, jossa teemana oli muutos. Vastanneita yrittäjiä oli 24. Yrittäjät arvioivat omaa osaamistaan ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen. He arvoivat myös yrityksensä jäljelle jäänyttä kehittämistarvetta. Lopuksi vastaajat arvioivat hyötyä, jota kokivat saaneensa koulutuksesta sekä koulutuksen jälkeen tekemiään digitaalisia tekoja. Oman osaamisen muuttuminen Osallistuneet naisyrittäjät arvioivat oman osaamisen tasoa ennen koulutusta ja koulutuksen jälkeen 11 eri teeman kautta. Skaala oli 1-6, jossa 1= en osannut/osaa ollenkaan ja 6= osasin tosi hyvin/osaan tosi hyvin. Teemat olivat: Digiosaamiseni yleisesti Markkinointi sosiaalisessa mediassa Hakukonemarkkinointi Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa Verkkosivujen tekeminen Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt Verkkokaupan tekeminen Verkkokaupan ylläpitäminen Myynti sosiaalisen median kanavissa Yrityksen tietoturva Yrittäjien arviot osaamisestaan ennen koulutusta kaikista 11 teemasta olivat välillä 2.0-3.6 (skaala 1-6). Matalimmat arvot ennen koulutusta saivat verkkokauppaan liittyvät teemat ”Verkkokaupan tekeminen” ja ”Verkkokaupan ylläpitäminen”. Nämä molemmat ”Verkkokaupan tekeminen” ja ”Verkkokaupan ylläpitäminen” saivat matalimmat arvot kaikista 11 teemasta myös koulutuksen jälkeen Korkeimman arvon ennen koulutusta yrittäjät antoivat teemoille ”Digiosaamiseni yleisesti” ja ”Markkinointi sosiaalisessa mediassa”. Nämä saivat korkeimmat arvot myös koulutuksen jälkeen. Yrittäjät arvioivat kaikissa 11 teemassa yhdenmukaisesti oman osaamisensa parantuneen koulutuksen jälkeen, arviot olivat väliltä 2.7-4.5. Suurin kasvu yrittäjien arvioimina alkutilanteesta lopputilanteeseen oli teemassa ”Myynti sosiaalisen median kanavissa”. Seuraavaksi suurimmat kasvut olivat teemoissa ”Digiosaamiseni yleisesti” ja ”Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa”. Pienin kasvu tuli teemoihin ”Verkkosivujen tekeminen” ja ”Digitaaliset työvälineet ja ympäristöt”. Muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä. Oman osaamisen muuttuminen oli hyvin yhdensuuntaista: osaamisen arvioitiin parantuneen jokaisessa teemassa. Kuitenkin erityisesti verkkokauppaan liittyvät seikat: verkkokaupan ylläpitäminen ja tekeminen vaativat vielä lisää opiskelua. Näissä osaaminen oli koulutuksenkin jälkeen matalimmalla tasolla. Taulukossa 1 kyselyvastausten tarkemmat tulokset. Oman osaamisen muuttuminen Ennen koulutusta Koulutuksen jälkeen Digiosaamiseni yleisesti 3.6 4.5 Markkinointi sosiaalisessa mediassa 3.6 4.4 Hakukonemarkkinointi 3 3.8 Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa 3.2 4.1 Verkkosivujen tekeminen 3.1 3.7 Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen 3.4 4.1 Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt 3.5 4.1 Verkkokaupan tekeminen 2 2.7 Verkkokaupan ylläpitäminen 2.1 2.8 Myynti sosiaalisen median kanavissa 2.8 3.8 Yrityksen tietoturva 3.1 3.8 Taulukko 1. Oman osaamisen muuttuminen, skaala 1-6, 1= en osannut/osaa ollenkaan ja 6= osasin tosi hyvin/osaan tosi hyvin. Yrityksen kehittämistarve koulutuksen jälkeen Osallistuneet naisyrittäjät arvioivat oman yrityksensä kehittämistarvetta koulutuksen jälkeen 11 eri teeman kautta. Skaala oli 1-6, jossa 1= ei jäänyt tarvetta kehittämiseen ja 6= paljon vielä kehitettävää koulutuksen jälkeen. Teemat olivat: Digiosaaminen Markkinointi sosiaalisessa mediassa Hakukonemarkkinointi Muiden digitaalisten kanavien käyttö markkinoinnissa Verkkosivujen tekeminen Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen Digitaaliset työvälineet ja -ympäristöt Verkkokaupan tekeminen Verkkokaupan ylläpitäminen Myynti sosiaalisen median kanavissa Yrityksen tietoturva Yrittäjien arviot yrityksiensä kehittämistarpeista vaihtelivat eri teemojen suhteen. Eniten kehitettävää yrittäjät arvioivat jääneen teemoihin ”Hakukonemarkkinointi” ja ”Markkinointi sosiaalisessa mediassa”. Korkeimman keskiarvon lisäksi näissä molemmissa teemoissa eniten vastattu arvosana oli 6. Vastaajat arvioivat siis yritykseensä jääneen näissä kahdessa teemassa paljon kehitettävää. Kaikissa muissa teemoissa keskiarvot olivat matalampia. Yrittäjät arvioivat, että koulutuksen jälkeen yritykselle ei jäänyt enää paljoa tai ollenkaan kehitettävää. Yrittäjät antoivat matalimmat keskiarvot teemoille ”Verkkosivujen päivittäminen/uudistaminen”, ”Verkkokaupan tekeminen” ja ”Verkkokaupan ylläpitäminen”. Matalien keskiarvojen lisäksi näissä kolmessa teemassa eniten vastattu arvosana oli 1 (=ei jäänyt kehittämistarvetta). Yrittäjät jakautuivat vastauksissaan kahteen hyvin erilaiseen heterogeeniseen ryhmään ja sijoittuivat skaalan eri päihin. Toiset yrittäjät arvioivat yrityksilleen jääneen enemmän kehittämistarvetta ja toiset yrittäjät eivät havainneet enää kehittämistarvetta. Yrittäjien tai yritysten iällä ei ollut vaikutusta annettuihin arvioihin. Hankkeen yleisen onnistumisen arviointi Hankkeen onnistumista yrittäjät arvioivat neljän eri kysymyksen kautta. Käytetty skaala oli 1-6, jossa 1= ei ollenkaan ja 6= tosi paljon. Kysymykset olivat: Valmiuteni hyödyntää digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia liiketoimintani kehittämisessä vahvistui Verkostoiduin ainakin yhden kumppanin kanssa Yrittäjänä toimimiseni vahvistui Hyvinvointini lisääntyi Yrittäjät arvioivat hankkeen onnistuneen parhaiten omien valmiuksien vahvistamisessa hyödyntää digitaalisuuden tarjoamia mahdollisuuksia. Hiukan yli puolet vastaajista arvioi omien valmiuksien vahvistuneen paljon (arvosana 5 tai 6), yleisin vastaajien antama arvosana oli myös 5. Noin viidennes vastaajista puolestaan ei kokenut tällaista valmiuksien muuttumista (arvosana 1 tai 2). Verkostoitumisen suhteen vastaajat jakautuivat voimakkaammin skaalan eri päihin. Hiukan yli puolet vastaajista koki, että verkostoitumista ei juurikaan tapahtunut (arvosana 1 tai 2), kun taas tyytyväisiä verkostoitumiseen toisten yrittäjien kanssa oli noin kolmannes vastaajista (arvosana 5 tai 6). Myös vastaajien yleisimmin antama arvosana 1 nostaa esille sen, että verkostoituminen oli hankalampaa. Vastaukset yrittäjänä toimimisen vahvistumiseen sijoittuivat skaalan eri päihin. Kolmasosa vastaajista koki yrittäjyytensä vahvistuneen (arvosana 5 tai 6). Toisaalta kolmasosa vastaajista ei kokenut juuri ollenkaan tällaista vahvistumista (arvosana 1 tai 2). Myös hyvinvoinnin lisääntymisen suhteen vastaajat jakautuivat skaalan eri päihin: kolmasosa vastaajista arvioi oman hyvinvointinsa kasvaneen (arvosana 5 tai 6). Noin puolet vastanneista eivät kokeneet hyvinvointinsa kasvaneen (arvosana 1 tai 2) Varsinaisia digitaalisuutta kehittäviä tekoja yrittäjät tekivät ahkerasti. Yli 70 % vastaajista ilmoitti ottaneensa käyttöön vähintään yhden uuden digitaalisen työkalun, 60 % ilmoitti päivittäneensä vähintään yhden vanhan digitaalisuutta hyödyntävän työkalun ja yli 80 % yrittäjistä ylipäätään vahvistaneensa omaa osaamistaan. Taulukossa 2 koottuna kyselyn vastaukset. Hankkeen onnistuminen keskiarvo keskihajonta moodi Valmiuteni hyödyntää digitalisaation tarjoamia mahdollisuuksia liiketoimintani kehittämisessä vahvistui 4.1 1.5 5 Verkostoiduin ainakin yhden kumppanin kanssa 3.0 2.1 1 Yrittäjänä toimimiseni vahvistui 3.3 1.7 1 Hyvinvointini lisääntyi 3.0 1.9 1 Taulukko 2. Hankkeen onnistuminen, skaala 1-6, 1= ei ollenkaan ja 6= tosi paljon. Koulutuksen vaikutukset ulottuvat pitkälle Palautteen perusteella koulutuksella oli vaikutusta osallistujien digiosaamisen kehittämisessä. Muutokset olivat osin hyvinkin suuria. Eräs osallistuja kirjoittikin, että tietämys ja käsitys työkaluista laajeni, nyt tietää enemmän mitä pitää tehdä, mistä hakea apua. Mutta että käyttöönotto vaatii vielä paljon opettelemista, kasvua yrittäjänä, yrittäjäidentiteetin vahvistumista ja valmiutta ottaa selvää ja tietoa vaihtoehdoista. Toinen kirjoitti, että nyt hän ymmärsi kuinka vähän oikeasti tietää. Useampi yrittäjä ilmoitti tehneensä myös verkkokauppaan liittyviä kokeiluja ja jopa avanneensa oman verkkokaupan. Verkkokauppa on tällä hetkellä pienyrittäjille tärkeä väline liiketoiminnan kasvattamisessa ja siihen liittyvää koulutusta pitäisi edelleen olla tarjolla. Tämä tuli myös tuloksissa hyvin esille kehittämiskohteena. Oon@2.0-hankkeessa oli yhdessä tekemistä varten suunniteltu kumppanuusverkostotapaamisia, mutta Covid-19 pandemian takia kaikki toteutettiinkin virtuaalisesti verkossa. Tutkimuksissa suuri osa osallistujista kertoo oppivansa työelämässä toisilta ja tekemällä töitä muiden kanssa. Tällaista luonnollista yhdessä tekemisen innostusta ei tässä hankkeessa kuitenkaan päässyt suuresti kehittymään. Hyvinvoiva yrittäjänainen -pienryhmätoiminnassa kokoonnuttiin livenä ja se tuki juurikin vertaisoppimista ja -sparrausta. Miten oppimista tuetaan tulevaisuudessa? Naisyrittäjille suunnattavilla digikoulutuksilla on edelleen tilausta. Sitran tutkimuksen (2) mukaan uuden oppiminen innostaa ja herättää uteliaisuutta sekä tuottaa yleisesti hyvinvointia. Muuttuvassa maailmassa pärjääminen on myös tärkeä syy oppimiseen. Vastaajajoukko jakautui hyvin monen teeman suhteen vastauksissaan skaalan eri päihin, olivat hyvin heterogeenisia, joten erilaisuuden huomioiminen olisi tulevissa koulutuksissa tärkeää. Toiset yrittäjistä osasivat jo valmiiksi paljon ja kehittyivät nopeasti, kun taas toiset olivat osaamisessaan vielä alkutaipaleella. Koulutusta pitäisi eriyttää enemmän osallistujien lähtötaitojen, erilaisten yritystoimintojen ja tarpeiden mukaisiin ryhmiin. Jatkossa voisi myös miettiä uudentyyppistä oppimismuotoa, itsereflektiota, jossa nostetaan esiin esimerkiksi teemoina minä digiosaajana, mitkä ovat osaamistarpeeni, onko kyse tekniikasta vai sosiaalisesta puolesta, sekä käytettäisiin vertaismentorointia. Yhdessä tekemistä ja oppimista tulisi mahdollisissa jatkohankkeissa vielä lisätä. Kirjoittaja Kaarina Pirilä työskentelee Metropoliassa yliopettajana Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen tohtori ja optikko. Kaarina on kokenut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kehittäjä. Kaarina toimii parhaillaan tutkijana Metropolian testaus- ja tutkimuspalveluita tarjoavassa Metropolia Proof Health’issä. Lähteet Women and Men in ICT: a Chance for Better Work–Life Balance. Sukupuolten tasa-arvo ja digitalisaatio Euroopan unionissa 2018. EIGE, EU:n sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä tietokeskus. (eige.europa.eu) Elinikäinen oppiminen Suomessa 2019 -tutkimus. 2020. Sitra ja Innolink. — Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudenmaan alueella. Hankkeessa pyritään vahvistamaan yrittäjänaisten digiosaamista, tukemaan yrityksen kehittämiseen tähtääviä digitekoja sekä vahvistamaan yrittäjien hyvinvointia ja verkostoja. Hankkeen toiminta-aika on ollut 1.4.2020-30.6.2023.
Slowing Down to Speed Up – From First Idea to Prototype
It might not sound logical but a Design Sprint actually requires you to slow down at the beginning, or this is how some people perceive it. For some people, they believe they know what they are doing and what the solution is and they just want to jump into the creation part of their idea. But in a group, not everyone will understand the idea the same way from the beginning and not everyone will agree on what solution to create. There is never one way to solve a problem. What is a Design Sprint? The Design Sprint is a specific process with specific exercises done for specific amounts of time that are tailored to developing a feature of a product, service, or message over the course of 4-5 days. There are 2 main elements: the exercises and the time-boxing. The order of the exercises is designed to build off each other and to move the process forward at each moment. The time-boxing keeps people on task so that they are not wasting time with chit-chat or off-topic discussions. It helps to focus everyone on a specific exercise if everyone knows that they only have 15 or 20 minutes to produce ideas or concepts that they will present to the group. These 2 elements are produced within the framework of the Design Sprint process. Image 1 shows the original 5-day Sprint process. Monday: Gathering data through interviews with experts (inside and possibly outside of the organisation), mapping the process, and choosing a target Tuesday: Sketching solutions to choose from Wednesday: Deciding on the best solution (or pieces of solutions) Thursday: Building a realistic prototype Friday: Testing with target customers In a later updated 4-day Sprint process, Day 1 and Day 2 have been combined. On Monday, the gathering data is shortened by swapping individual interviews for a group interview and from that data collected, it is mapped and the sketching happens. Day 2 is already where the decisions are made. Everything else is also shifted a day earlier. Ideation Ideation takes place in very specific ways and with specific instructions. A lot of the design sprint is considered to be “Together Alone” work. This means that ideas are being produced by individuals quietly without discussion while they are in a group. Others call this “brainwriting”. Like brainstorming but without the noise and the voices of only the bold and the loudest being heard. Together alone work allows everyone to have time to think, produce ideas (on sticky notes and A4 paper), and to verbalise them in turn. It is only after the time set aside for ideation that there is a discussion. In order for there to be a discussion there needs to be some idea already formed. This rule helps to reduce the amount to time spend off topic. Including others One of the main reasons to do “Together Alone” work is to make sure that everyone has a chance to “say” what they think. Many times, in meetings or even other kinds of workshops where brainstorming is prioritised, only the loudest and most out-going participants have the opportunity to speak and be heard. Until everyone has been heard, and all the ideas have been analysed and discussed, it is undecided what ‘moving forward’ actually means. Including all voices is very important to get the best outcomes for whatever the Design Sprint is working on. It is this part that sometimes people feel that they are being held back. If they are used to working alone or if they are one of the extroverts of the team, they can be used to going full speed to the next phase of the process. Frontloading interaction to speed up prototyping So, from this ‘slow’ start, you are frontloading the team interaction so that it is much clearer to everyone what is happening and what is agreed upon so that in the building phase will go much smoother and faster. It is faster because there are no new ideas being added at the last minute. if there are different little teams working on different parts of the solution, they know what they each must do. it has been thoroughly discussed and decided collectively. everyone has some ownership of the process and the outcome. This should help in the last two days which are all about building and testing the prototype go much faster as everyone is already on the same page. Case Study: An adapted Design Sprint for Summer XR Design students Inspired by the Design Sprint process, the process was adapted for a group of American Master’s students during an intensive Introduction to XR Design. For this process, we had entirely new concepts that the students were working on. While the Design Sprint itself was not entirely suitable for the project, parts of it and, more importantly, the philosophy of the Design Sprint was. The idea that you can take an idea from almost nothing to something that can be presented to people for initial testing. Each group consisted of 3-5 students. They presented their initial concepts to each other and had to determine which concept, or combination of concepts that they would work on as a group over the 2 weeks. Many concepts started their lives with one creator. It is important when working on the concept that everyone own the idea rather than the idea is seen as the brainchild of one individual in a team, as this can breed resentment and lack of commitment. It is really important to “slow down” in the beginning to make sure that the concepts are shaped and changed by everyone in some way. Everyone must feel heard and considered, even if their ideas are not the ones ultimately chosen. This brings sense of ownership that will carry the project through. Most of the facilitated exercises happened during the first day and a half with the aim to make the concepts team efforts. It was a time for them to slow down (in the sense of not jumping straight to building the prototype) and to really focus on developing the concept with the XR technology they learned during the course and in collaboration with the team. Concept Design Sprint Schedule In this modified Design Sprint, we spent the first day exploring the problem and creating a good How Might We Question that we could center our solutions around and got into the concept sketching exercises. This first day was long and hard and everyone was tired. But it was necessary to get fully on track. The second day was a half day as there was a company visit planned for the afternoon. This day was spent on reviewing the sketches from the day before and to make final decisions as well introduce the need for personas and a journey map. These were required for the final presentation. During day 3 and day 4 there was no facilitated parts. Essentially, the students were left to work on their concepts while 3 lecturers roamed around answering questions and offering to be a soundboard for ideas and technological possibilities. The final day was split where the morning was for finalising their presentations/pitches and then the afternoon was the actual presentations by each team. Team Outcomes In the end the presentations were comprehensive for the short time that they had to develop their concepts. The ability for them to slow down at the beginning of the sprint certainly seemed to have allowed them all to feel a piece of ownership of the concept and to move in one direction together. It is a good outcome as the teams were set up in advance by the lecturer without any prior knowledge of the participants. The slowing down also helped with elements of team building. When a group slows down at the beginning of the process, there is an opportunity for people to come together and hear each other. It also gives them time to think about how they can combine ideas and make sure that they are solving the same problem. With the cohesion and clarity that results from taking time at the beginning of the process, the group is able to jump more confidently into the prototyping phase and move more quickly from that point onwards. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Hypätäänkö jo lentävän auton kyytiin? Katsaus älyliikenteen markkinaympäristöön ja tulevaisuuteen
Ilman kuljettajaa liikkuvat ajoneuvot, automaattiohjauksella kulkevat junat sekä itsenäiset ilma-alukset ja vesilaitteet luovat helposti sci-fi elokuvista tuttuja mielleyhtymiä. Osa näiden ratkaisuiden kaupallisesta toteutuksesta onkin vielä hyvin kaukana tulevaisuudessa. Ohjelmisto-, sensori- ja automaatioteknologian nopeasti etenevä kehityskulku ulottuu yhteiskunnassamme joka tapauksessa myös liikenteeseen ja erilaisiin ihmisten ja tavaroiden liikkumisratkaisuihin. Liikenteen digitalisoituminen ja yhteiskunta Älyliikenteen sovellutuksia otetaan parhaillaan käyttöön ympäri maailmaa, varsinkin erilaisissa suljetuissa ympäristöissä, mutta itsenäisiä robotteja ilmaantuu vauhdilla myös ympärillemme. Liikenteen automatisaatio tulee vaikuttamaan henkilöliikenteen lisäksi raide-, ilma- ja vesiliikenteeseen [1]. Digitaalitekniikan kehitysvauhti vaikuttaa autonomiseen liikenteeseen mahdollisuutena, mutta aiheuttaa samalla potentiaalisia haasteita. Yhteiskunnallisesti ajatellen muutoksen laajuudesta johtuen älyliikenneteknologian laatu- ja turvallisuusvaatimukset ovat luonnollisia hidasteita laajemman käyttöönoton kannalta [2], mutta kaupalliset toimijat haluavat ymmärrettävästi lanseerata ja pilotoida erilaisia uusia välineitä markkinoille - joskus negatiivisin vaikutuksin [3]. Lieveilmiöitä nousee esiin niin Suomessa kuin myös kansainvälisessä mediassa. Globaali kehitystyö etenee eritahtisesti lainsäädännön reunaehdoilla Euroopan unionin edistämä vihreä siirtymä, vähäpäästöinen liikenne ja innovaatiotoiminta ovat mahdollistaneet alan kehitys- ja kokeilutoimintaa meillä ja maailmalla. Julkisen liikenteen sovelluskohteiden puolella Suomessa ollaan ollut jo vuosia aktiivisia erityisesti robottibusseja pilotoivissa hankkeissa, kuten Metropolian älykkään liikenteen innovaatiokeskittymän Fabulous- ja Sohjoa -projekteissa [4]. Eri aluille toteutettujen pilottiprojektien jälkeen kuluvana vuonna 2023 Suomessa starttasi pysyvämpiä julkisen liikenteen sovellutuksia, kun Remoted Oy aloitti maamme ensimmäisen robottibussin etäoperoinnin Tampereella ensin kesäkuussa 2023 [5], ja pian tämän jälkeen Lahteen elokuussa 2023 [6]. Länsimainen lainsäädäntö ei välttämättä mahdollista yhtä nopeita harppauksia tieliikenteen teknologian saralla samalla tavalla kuin muualla. Verrokiksi voi nostaa Arabiemiraatit, jossa kiinalaiselle WeRide-yhtiölle myönnettiin lupa lanseerata autonomiset henkilöautot maan julkisille teille heinäkuussa 2023 [7]. Teknologioiden kehityskulut tuovat paineita liikennelainsäädännön päivittämiseen paitsi Suomessa, Euroopan unionissa kuin myös globaalilla tasolla. Autonominen tavarankuljetus on jo arkipäivää Joukkoliikenteen lisäksi uusiin liikkuvuusratkaisuihin lukeutuu myös joukko muita älyteknologioiden ilmiöitä. Näkyvillä olevien automaattisesti kulkevien laitteiden kirjo ulottuu nykyään lajittelu- ja varastotyöhön kykenevistä mobiiliroboteista toimituslogistiikkaan. Keskustakirjasto Oodissa on käytetty lajittelujärjestelmään integroituja autonomisia lajittelijoita Cobotteja jo usean vuoden ajan [8]. Yhdysvaltalainen teknologiajätti Amazon on puolestaan kehittänyt vuodesta 2012 alkaen lajittelukeskustensa robotiikkaa kohti täyttä autonomiaa, joka on toteutunut yrityksen mukaan kesäkuusta 2022 alkaen, kun Proteus-varastorobotti on toiminnallaan täydentänyt yhtiön pitkälle kehittynyttä logistiikka-automaatiota [9]. Toimitusrobotiikka on löytänyt tiensä myös Suomessa julkiseen ympäristöön. Starship-yhtiön kuljetusrobotteja pilotoitiin näkyvästi Espoossa vuoden 2022 aikana. HOK-Elannon Alepa otti tuolloin käyttöön ruoan robottitoimitukset myymälöistä asiakkaan määrittelemään toimitusosoitteeseen. Vuonna 2023 toiminnan on määrä laajentua pk-seudulla Helsinkiin ja Vantaalle [10]. Oletettavaa on, että kilpailijat seuraavat perässä, jonka lisäksi myös uusia sovelluskohteita ilmaantunee tämäntyyppisten autonomisten ratkaisuiden yleistyessä. Vaaratilanteilta ja onnettomuuksilta ei ole kuitenkaan vältytty. Itsenäisen logistiikka- ja henkilöliikenteen kohdalla on ilmentynyt monenlaisia teknologiasta johtuvia hengenvaarallisia puutteita julkisilla teillä yhtä lailla koti- ja ulkomailla [11],[12]. Nyt murrosvaiheessa teknologioiden turvallisuusnäkökohdat ja ohjaavan lainsäädännön kehitystyö ovat keskeisimpiä ratkaistavia tekijöitä yhteiskunnan tasolla liikenteen digitalisoituessa. Tulevaisuuden työtehtävinä etäohjausta ja liikenteen seurantaa Teknologia vaikuttaa keskeisesti yhteiskuntaan ja työelämään, joten uusia työtehtäviä syntyy ja perinteisiä työrooleja poistuu väistämättä. Autonomisesta kulkuneuvosta ja tämän tehtävästä riippuen uusia työtehtäviä on jo syntynyt etähallinnan ja -ohjauksen tarpeisiin. Erilaisia esimerkkejä ajoneuvojen seurannasta ja avustamisesta löytyy niin tie-, raide-, vesi- kuin ilmailuliikenteestäkin. Nykyhetkellä etähallintateknologioilla on suuri merkitys liikenteen digitalisoitumisessa. On tehtävä kuitenkin selvä ero valvonta- ja ohjaustyön välille, vaikka joissain tapauksissa sama henkilö voikin suorittaa molempia rooleja. Etäohjaaja ajaa käytännössä kulkuneuvoa olematta itse sen kyydissä. Etähallinnassa tai -operoinnissa automaattista ajoneuvoa tai niiden joukkoa valvotaan ja niiden suoriutumista seurataan operointikeskuksesta mahdollistaen esimerkiksi vikojen havainnoinnin ja käyttödatan keruun. Tämänhetkisessä kehitysvaiheessa etähallinta ymmärretään monisäikeisenä asiantuntemusta vaativana työroolina; Varsinkin usean itsenäisen ajoneuvon samanaikainen liikkuminen ja seuranta muodostaa yhä suuremmat riskit etähallinnalle. Inhimillisen toiminnan ja kyberturvallisuuden tekijät ovat keskeisiä syitä tulevaisuuden riskeille [13]. Liikennöitsijöiden, laitevalmistajien ja palveluiden käyttäjien välimaastossa toimiessa etäoperaattorin tuleekin ymmärtää käytettävien ohjelmistoratkaisuiden lisäksi ajoneuvokohtaista teknologiaa ja ympäröivän yhteiskunnan toimintaa, liikennettä ja ennen kaikkea turvallisuustekijöitä. Etäoperaattorin työ ulottunee tulevaisuudessa valvonta-, arviointi- ja päätöksentekorooleihin sekä jollakin asteella mahdollisesti asiakaspalveluun. Työsuoritusten moninaisuudesta johtuen roolien välinen vaihto on selvästi nykyään yksi keskeinen riskipiste [14]. Teknologisia avaintekijöitä ovat puolestaan ajoneuvon omat paikannus ja mittausominaisuudet [15], sekä datan siirron saumattomuus ja turvallisuus liikenteessä olevan kulkuneuvon, etäoperointipisteen tai joissain tapauksissa muiden itsenäisten ajoneuvojen välillä. Metropoliassa käynnissä oleva Älykäs autonominen liikenne EAKR-hanke pyrkii valottamaan autonomian ja etähallinnan kiinnostavia erityispiirteitä ja alan liiketoimintaympäristöä. Hankkeessa tarkastellaan autonomisen liikkuvuuden käsitettä rajauksella, jossa ajoneuvo pystyy ohjautumaan pääosin itsenäisesti, eikä ole suoranaisesti työntekijän hallitsema. Aika näyttää minkälaisia työtehtäviä itsenäinen älyliikenne luo. Nykyhetkellä vielä arvuutellaan värikkäitä tulevaisuusskenaarioita vasten eri työroolien todennäköisyyksillä ja tarpeellisuuksilla, kuten: Tulevaisuuden Ajojärjestelijä huolehtii ajoneuvoresurssien optimaalisesta sijoittumisesta Liikennetiedon analyytikko suunnittelee uusia ajo-ohjeita ja liikennejärjestelmän säätöä Kauko-ohjaaja valvoo ja toimii tukena Etäavustaja on asiakkaiden tukena ja kontaktipiste henkilövahinkotilanteissa [1]. Vaikka moni edellisistä työrooleista saattaa kuulostaa loogiselta etenemiseltä kohti älyliikenteen huomista, tulevaisuusskenaarioiden toteutuminen riippuu monista arvaamattomistakin tekijöistä. Älyliikenteen tulevaisuus ei synny tyhjiössä Liikenteen digitalisoituminen ja autonomisten ratkaisujen soveltaminen etenee, kuvainnollisesti ja käytännöllisesti sanoen monia eri kaistoja pitkin. Autonomisen liikenteen teknologiaa kehitetään ja sen hyödyntämistä pyritään laajentamaan jatkuvasti eri käyttökohteisiin yhden kehityssuunnan sijaan, pitkälti turvallisuutta koskevan lainsäädännön ohjaamana. Muutokset tämänhetkisessä markkinassa, kuten ranskalaisen robottibussivalmistaja Navyan taloushaasteet ja suomalaisen Sensible4:n tuoreet konkurssiuutiset (06/2023) osoittavat liiketoimintaympäristön olevan hyvin vaikea. Varsinkin julkisen liikenteen kohdalla alan tilausten vähyys haastaa liiketoiminnan kannattavuutta. Haastavaksi alan tekee se, että autonominen kulkuneuvo on täysin riippuvainen saumattomasti toimivasta tietoliikenneyhteydestä, joka muodostaa häiriötilanteessa korkean luokan riskin. Autonomiset kulkuneuvot eivät ole turvassa kyberhyökkäyksiltä ja tietomurroilta. Kohdistuessaan vaikkapa paikannussensoreihin kuten LIDAR:in hakkerointi voi vaikuttaa kulkuneuvon ymmärrykseen sen sijainnista toiseen ajoneuvoon tai muuhun esteeseen [16]. Lähitulevaisuuden liikenteessä tullaan näkemään yhä sulautuneempia teknologioita, älykästä infrastruktuuria, digitalisoituvaa rahtiliikennettä ja kyberturvallisuuden ratkaisuita — vaikka monimuotoista robottiliikennettä seuraavat etähallintakeskukset järjestelmät saavat vielä odottaa hyvän aikaa. Älykäs liikenne voidaan myös nähdä eräänlaisena modernin yhteiskunnan statuskysymyksenä, jolloin kaupunkien ja maiden kesken käytävä kilpajuoksu uusien teknologioiden pilotointiin ja soveltamiseen on ymmärrettävä ilmiö. Aika näyttää minkälaisia työtehtäviä itsenäisen älyliikenteen ja etähallinnan kokonaisuus luo tulevaisuuden osaajille. Kirjoittaja Pekko Lindblom työskentelee Metropoliassa lehtorina ICT:n ja tuotantotalouden osaamisalueella, Älykäs autonominen liikenne -hankkeen projektipäällikkönä ja teemavastaavien verkostossa. Tämän ohella hän toimii rahoitushakemusten valmistelussa ja Metropolian sidosryhmäsuhteiden edistämisessä hankkeiden puitteissa. Lindblomin ammatillinen tausta ja kiinnostus ulottuu digitalisaation myötävaikutuksiin kaupunki- ja aluekehityksessä, johon liittyvää jatkotutkimusta hän valmistelee Turun yliopistossa. Lähteet Linturi, Risto & Kuusi, Osmo: Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037: yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Helsinki, Tulevaisuusvaliokunta, 2018. 455 s. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018. Viitattu 20.8.2023. Kettwich, C., Schrank, A., Avsar, H., & Oehl, M. (2022). A Helping Human Hand: Relevant Scenarios for the Remote Operation of Highly Automated Vehicles in Public Transport (mpdi.com). Applied Sciences, 12(9), 4350. Moottori-lehti. Uutinen verkkosivuilla 3.3.2023. (moottori.fi) Viitattu 30.8.2023. Metropolia Ammattikorkeakoulu Oy. 2023. Verkkosivu. Viitattu 20.8.2023. STT-info. Tiedote 5.6.2023. Business Tampere (sttinfo.fi) YLE uutiset. Artikkeli 22.8.2023 (yle.fi). Viitattu 25.8.2023. WeRide, 2023. Yhtiön verkkosivu (weride.ai). Viitattu 20.8.2023. Oodi, 2019. Verkkosivu (oodihelsinki.fi). Viitattu 22.8.2023. Amazon, 2022. Yhtiön verkkosivu. (aboutamazon.com). Viitattu 20.8.2023. HOK-Elanto, 2023. Yhtiön verkkosivu (hok-elanto.fi). Viitattu 25.8.2023. Washington Post. Artikkeli 10.6.2023. (washingtonpost.com). Viitattu 28.8.2023. Yleisradio. Artikkeli 19.1.2023. ”Tampereen liikenteessä 20 kilometrin tuntivauhdilla kulkevat robottibussit aiheuttavat välillä jo aggressiivisia ohituksia.” (yle.fi). Viitattu 25.8.2023. Skogsmo, I., Andersson, J., Jernberg, C., Aramrattana, M. 2022. One2Many - Remote Operation of Multiple Vehicles. (PDF, diva-portal.org) VTI rapport 1164. VTI: 2022/0096-8. Viitattu: 26.8.2023 Habibovic, A. 2021.Conference proceedings in EUCAD 2021 “Connected automated driving” (PDF, connectedautomateddriving.eu), 22.4.2021. Viitattu 25.8.2023. Bellone, M., Rutanen, E., Ismailogullari, A., & Sciences, Metropolia A. A. U. of A. (2020). Technology and Safety Requirements – Sohjoa Baltic. The Roadmap to Automated Electric Shuttles in Public Transport [Publication] (theseus.fi). Viitattu 25.8.2023. Khan, S., H., Shiwakoti, N., Stasinopoulos, P. 2022. A conceptual system dynamics model for cybersecurity assessment of connected and autonomous vehicles, Accident Analysis & Prevention. (sciencedirect.com) Volume 165. 2022. ISSN 0001-4575. Viitattu 25.8.2023.
Merkityksellistä yhteistoimintaa osallistuvassa TKI-kumppanuudessa
Yhteistoiminta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioprosessin (TKI) kaikissa vaiheissa on tunnistettu keskeiseksi edellytykseksi tarpeeseen vastaavalle ja käytännössä sovellettavalle TKI-toiminnalle. Mutta millaisia osallistumisen muotoja tutkimuksen yhteistoiminnassa voi olla kokemustoimijan näkökulmasta? Tässä artikkelissa esittelemme mitä on osallistuva TKI-kumppanuus ja miten käytännössä mahdollistuu osallistuminen tutkitun tiedon tuotantoon yhteistutkimusprojektissa, joka toteutettiin Suomen Klubitaloilla. Mitä on osallistuva TKI-kumppanuus Ymmärrys siitä, mitä on merkityksellinen osallistuminen TKI-toiminnassa on muutoksessa. Tutkitun tiedon ja innovaatioiden tuottamisessa ja hyödyntämisessä yhteisöjen jäsenet ovat osallistumassa uusiin rooleihin kumppaneina yhdessä tutkijoiden ja muiden toimijoiden kanssa. Omakohtainen kokemus tutkittavasta ilmiöstä, ymmärrys yhteisön toiminnasta, merkityksistä ja rakenteista, sekä toimivista ratkaisuista arjessa tunnistetaan arvokkaaksi asiantuntijuudeksi tutkijoiden akateemisen osaamisen sekä ammattilaisten käytännön tuntemuksen rinnalla. (1, 2, 3). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa ilmiöihin ja arjesta kumpuaviin tarpeisiin tartutaan yhdessä erilaista osaamista yhdistellen (1). Yhdenvertainen osallistuminen mahdollistaa yksilölle kokemusta siitä, että hänen ainutlaatuista osaamista ja asiantuntijuutta arvostetaan sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta merkitykselliseen tutkimusyhteisöön, joka yhdessä muotoilee toimintaa ja ponnistelee jaettua päämäärää kohti (2). TKI-toiminnan tuloksellisuus vahvistuu, kun kumppanuudessa tuotetut tulokset vastaavat tarpeisiin ja ovat merkityksellisiä sekä käyttökelpoisia yhteisöjen arjessa (4). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa toimijoiden osallistamisen sijaan on kyse osallistumisesta, jolloin TKI-toiminta kiinnittyy arkeen, käytänteisiin ja osallistuminen on luonteeltaan yhdenvertaista ja kumppanuuteen perustuvaa (1). Kun osallistuminen perustuu vastavuoroiseen yhteistoimintaan kumppaneiden kesken läpi TKI-prosessin, voidaan TKI-toiminnassa soveltaa osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallia (2). Viisivaiheisessa mallissa tutkimuskumppanuuteen liittyy seuraavia tehtäviä, jotka voivat edetä osin yhtäaikaisesti ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään: tutkimuskumppanuuden käynnistäminen tutkimusryhmän rakentaminen vastavuoroinen tutkimuksen yhteissuunnittelu uuden tutkimustiedon tuottaminen yhdessä tutkimustiedon hyödyntäminen arjessa. Kaikissa vaiheissa mielekkäistä osallistumisen muodoista ja yhteistoiminnan käytänteistä sovitaan yhdessä jokaisen osaamista ja mielenkiinnonkohteita hyödyntäen sekä resurssit huomioiden. Kehittävä ja eettinen arviointi liittyy kaikkiin mallin vaiheisiin. (2) Yhdessä tutkimiselle ja kehittämiselle on monta nimeä Yhteisöjen jäsenten osallistumista painottavalle TKI-toimintakulttuurille on käytössä monia käsitteitä sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Eri tieteenaloilla osallistuminen on myös luonteeltaan erilaista ja erimuotoista vaihdellen aineistonkeruun joukkoistamisesta kumppanuuteen tutkimusryhmän tasa-arvoisena jäsenenä. Yhdessä tutkimiselle ja kehittämiselle on siis monta nimeä, mutta toiminnan luonteesta ja kontekstista riippuen, myös erilaisia osallistujaryhmiä, tarkoitusperiä ja lähtökohtia. (4) Suomessa osallistuvaa TKI-kumppanuutta kehitetään Metropolia Ammattikorkeakoulussa opetus- ja kulttuuriministeriön TKI-toiminnan profiloitumisrahoituksella. Tämänkaltaista tutkimuskulttuuria edistää myös kanssatutkimuksen tutkijaverkosto. Ossi-hankkeessa kanssatutkimus-käsitteen ohessa on käytetty myös yhteistutkimuksen käsitettä. Kutsu kumppanuuteen Ossi-hankkeessa Osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa tutkittavan ilmiön äärelle kutsutaan kumppaneiksi ihmisiä, joilla on erilaista osaamista, kokemusta ja ymmärrystä aiheesta sekä jotka ovat vapaaehtoisia osallistumaan ilmiön tutkimiseen ja kehittämiseen yhdessä (1). Ossi-hankkeen tavoitteena oli edistää kuntoutujien liittymistä ja osallistumista Klubitaloissa sekä siirtymistä myös Klubitalojen ulkopuolelle. Ossi-hankkeessa kutsu kumppanuuteen lähetettiin Klubitalon kokemustoimijoille, joilla oli mahdollisuus työskennellä projektissa toimeksianto- ja tuntityösopimuksella. (3, 5) Seuraavassa kuvautuu yhden kokemustoimijan matka OSSI-hankkeen yhteistutkimusprosessissa. Miten tulla kanssatutkijaksi? ”En ollut täysin toimintakuntoinen, että olisin voinut mennä oikeisiin töihin, mutta olin valmis aloittamaan jotakin uutta, Klubitalon tuttujen työtehtävien sijaan.” Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEAn kolmivuotinen Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin (OSSI) -hanke toteutti tutkimusta, johon haettiin Klubitaloilta osallistujia kanssatutkijoiksi. Klubitalot ovat mielenterveyskuntoutujien ja palkatun henkilökunnan muodostamia, yhdenvertaisia yhteisöjä. Opinto- ja työyksikön työvalmentaja auttoi ja kannusti hakijoita osallistumaan projektiin. Mukaan hyväksyttiin aluksi kolme kanssatutkijaa sekä kokemustaustainen tutkimusavustaja. ”Kaikki tekemämme työ perustui vapaaehtoisuuteen ja saimme tehdä töitä oman jaksamisen ja mielenkiinnon mukaan. Alusta saakka tiimimme oli todella sitoutunut projektiin, eikä kukaan jäänyt pois mistään yhteisestä palaverista, ellei ollut pakottavaa syytä.” Moninaisia tehtäviä ja oppimista kanssatutkijana Kanssatutkijan työtehtäviin OSSI-hankkeessa kuului lukuisia erilaisia työtehtäviä. Selvitettävänä oli kartoituskysely Suomen 23:n Klubitalon jäsenille ja työntekijöille. Tukena oli New Yorkin Klubitalo, jolta saatua kysymyspatteristo käännettiin ja pilotoitiin kanssatutkijoiden vertaisten kanssa ennen varsinaista kyselyn toteuttamista. "Minulla oli olo kuin olisin jokin reportteri, kun laitoin tietokoneen olkalaukkuun ja lähdin haastattelemaan ystäviäni. Tuntui hyvältä tehdä jotain merkityksellistä ja hyödyllistä." Kanssatutkijat osallistuivat esimerkiksi pareittain toteutettuihin haastatteluihin ja kyselyn analyysiin, mutta varsinainen tilastotieteen analyysiohjelman käyttö oli ulkopuolisen avustajan vastuulla. Haastatteluihin annettiin koulutus henkilöltä, jolla oli vankka kokemus kanssatutkimuksesta ja tutkimushaastatteluista. Harjoittelun ansiosta haastattelut sujuivat hyvin. Kanssatutkijat pääsivät vaikuttamaan myös siihen, mitkä olivat merkityksellisiä aiheita nostaa keskusteluun. Haastattelujen analyysivaiheessa valitsimme jokainen oman näkökulman ja kysymyksen, jonka valossa aloimme toteuttaa hankkeessa kehitettyä kokemusohjautunutta analyysiä. ”Minulle tärkeäksi muotoutui kysymys, haluatko saada jotakin merkittävää aikaan Klubitalon ulkopuolella. Saavutukset kutkuttavat mieltä, vaikka olen joutunut lopettamaan useasti opinnot ja työnteon sairastumisen vuoksi. Haluan tietää, onko muiden Klubitalojen jäsenillä ollut samansuuntaisia kokemuksia tai ajatuksia." Kanssatutkijoiden haastattelutehtävän jälkeen he litteroivat haastatteluvideot tekstiksi ja analysoivat haastatteluaineistoa siihen tarkoitelulla ohjelmalla. ”Atlas.ti on analyysiohjelma, josta opin pitämään. Oli todella mielenkiintoista lukea muiden ajatuksia ja tunnistaa samoja, mutta myös eri ajatuksia aiheeseen kuin mitä itse ajattelen.” Kanssatutkijana saattoi osallistua myös tutkimustulosten levittämistä varten järjestettyjen työpajojen vetämiseen Klubitaloilla. Työpajojen tarkoituksena oli kehittää kutakin Klubitaloa hyödyntämällä tutkimuksen tuloksia keskustelujen virittäjinä, ideoinnin aineksina ja yhteiskehittämisen kannustimena. Ossi-hankkeen toiminnasta ja tuloksista kanssatutkijat kertoivat esimerkiksi Klubitaloissa, ammattikorkeakouluissa ja hyvinvointialueilla. Sen lisäksi tilaisuuksia puheenvuoroihin on tarjoutunut kansainvälisiin konferensseihin. ”Pidin puheenvuoron muun muassa European Conference on Mental Health (ECMH) -tapahtumassa 2021. Kanssatutkijana toimiminen on ollut monin tavoin oppimismatka, jolla olen viihtynyt ja josta olen hyötynyt työ- ja toimintakykyni näkökulmasta. Olen valmis tarttumaan uusiin haasteisiin Ossi-hankkeen jälkeen.” Osallistumisen monet muodot ja hyödyt Osallistuminen kumppanina tiedon tuotantoon ja hyödyntämiseen tutkimusprosessissa on monimuotoista, yhdessä muotoutuvaa ja osin ennakoimatonta (3). Osallistuva TKI-kumppanuus on kiinni arjessa, käytännöissä ja elämässä. Siten sen saamia muotoja ja vaiheita ei voi ennakoida samoin kuin laboratorio-olosuhteissa toteutettua perustutkimusta (jos aina sitäkään). Osallistumisen tuottamat hyödyt ovat vastaavasti myös moninaisia, yksilöllisiä ja yhteisiä, yllättäviäkin. Osallistuminen tuottaa parhaimmillaan uutta osaamista, merkityksellisyyden ja yhteisöön kuulumisen kokemuksia jokaiselle kumppanille (1). Osallistuvassa TKI-kumppanuudessa arvoa ei tuoteta vain sen tuloksilla, vaan hyödyllisellä ja merkityksellisellä matkalla. Merkityksellinen ja vaikuttava TKI-toiminta tehdään yhdessä. Kirjoittajat Antti Pitkänen on kanssatutkija ja ollut Lahden Klubitalon jäsenenä jo 13 vuotta. Yhteisöllisestä osallisuudesta yksilöllisiin siirtymiin (OSSI) -hankkeessa (2020-2022) hän on ollut alusta asti hankkeen päättymiseen saakka. Kanssatutkijana hän on oman elämänsä asiantuntija ja tasavertainen tutkimuskumppani. Nea Vänskä on lehtori ja toimii projektipäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeessa, jossa kehitetään osallistuvaa TKI-toimintakulttuuria Metropoliaan ja verkostoihin OKM:n TKI-toiminnan profiloitumisrahoituksella (Hytke). Outi Hietala on sosiaaliantropologi, joka on väitellyt yhteiskuntapolitiikasta. Hän on tutkinut ja kehittänyt päihde- ja mielenterveyskuntoutusta sekä edistänyt kokemusasiantuntemusta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteiskehittämistä. Parhaillaan hän toimii vapaana tutkijana kehittäen mm. yhteis- ja kanssatutkimuksen menetelmiä. Lähteet Sipari S, Helenius S, Vänskä N, Foster R, Salonen A.O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2022a;24(4):10-27. Sipari S, Vänskä N, Lehtonen K, Helenius S, Väisänen S, Harra T. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. (Theseus.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, OIVA-sarja 50, Helsinki 2022b. Kulmala M, Spišák S, Venäläinen S, Laiho M, Hakala K, Rättilä T. Mitä on kanssatutkimus? Teoksessa Kulmala M, Spišák S, Venäläinen S. (toim.) Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt (tuni.fi). Tampere, Tampere University Press, 2023: 11–31. Vaughn LM, Jacquez F. Participatory Research Methods – Choice Points in the Research Process (Scholasticahq.com). Journal of Participatory Research Methods 2020;1(1). Hietala O, Ylitalo S. Klubitalot mielenterveyskuntoutujien työllistymisen tukena. Kuntoutus 2021; 44(4): 40-48.
How to Create an Engaging MOOC
It can be difficult for some to tell the difference between an online course and a MOOC - a Massive Online Open Course - but there are differences. Primarily these differences fall into two issues: audience and access. Often an online course, if created by an institution is meant primarily for students and there is some kind of access barrier; like requiring a institution login. If the course is not made by an institution the difference is more likely to be related to payment. Access to a MOOC requires no payment (although some may debate this). Sometimes, you will find that MOOCs will allow you to audit a course for free (consume the information) but if you want the certificate of completion, you will need to pay for that. This post is aimed at helping those who would want to create a MOOC for their subject. Definition of MOOC A MOOC is an acronym for a Massive Open Online Course (MOOC) and this means (is, by definition) that they are: Online courses accessible with computer and internet connection Accessible barrier-free (no need to wait to be accepted by an institution, no pre-requisites, no fees, etc.) Open to anyone (the numbers are not capped) 8 Main Considerations for Creating a MOOC There are a lot of different decisions that need to be made before the first paragraph of your course is made but do not let that stop you from pursuing creating a MOOC if you really believe that it is something that the audience wants and needs. MOOCs are very good at being an introduction to a specific topic that may lead learners to deeper investigations into the topics they cover. 1. Audience Determining who the audiences are for your MOOC is one of the first decisions you need to make. This will determine how you write it, the visuals you use, the interaction that might be wanted, what kind of assessments you need, etc. During our research, we found that the audiences of MOOCs have shifted over the past decade - away from the education market to professional learners looking to achieve professional and career growth. This is because of the need to constantly adapt to the changing job market. Once you have determined your audience(s), make sure to begin to think about marketing. How does your audience want to learn about this course? Doing research into how they use social media, how they usually consume (online) courses, where they “gather” is so important for your course to actually have an impact. 2. Platform There are many platforms out there but most of them have been developed by engineers centered around functionalities rather than the needs of the users’ experiences. Many of these platforms have settled into a very familiar setup - left hand accordion navigation with text, videos, or photos in the centre-right position. The open-source platform that was utilised for the Service Design Sprint MOOC and it has been created and is developed in the University of Helsinki. This makes the platform local and meets many of the requirements surrounding data processing which can be problematic with some of the other, even more popular, platforms. The learning curve for this platform is quite reasonable and it is quite adaptable. 3. Content Writing in a tone that you would like to be taught in and that the content requires is important. One of your first content decisions will require you to decide if you will include videos or not. Some courses are just text based like the Service Design Sprint course is. Others determine that video should be the delivery method. If you decide to create videos you will need to determine how they will be produced and, if there are updates in the future, how you will update them. For us one of our decisions was that having a text-based course would be easier in the long run to update and iterate when needed. Video, while undoubtedly more engaging, involved many people and many skills when an update or an iteration on the content needs to happen. Another decision that you will need to make for the content is how academically rigorous will it be and adjacent to that, how will you use references/cites in the course. You will always want to make an accurate and factual course but you also need to balance that with the experience the user has. This means readability, understandability, clarity, etc. This again will depend on the audience that you defined earlier. If people will primarily use the course as a stepping stone to the next level, then it is important to reference well and thoroughly but if your goal is to have people understand the topic and implement the learnings fairly immediately, academic referencing can be done in a less distracting way so as not to interrupt the flow of learning. 4. Accessibility Accessibility can be seen from different perspectives, from a disability perspective, to a timing issue, to where it exists online. Accessibility in terms of being useable by all is another big decision and may need an additional specialist that can help design for accessibility. A good UX/UI designer will know how to make the course better accessible to everyone. The timing of the course is an early decision you need to make and there are two choices: the course will open and close on certain dates or it will be continuously open. This impacts how people find and do your course. And finally, where your course will live online. This depends on the platform that you choose and will determine if you have direct access to update your course or if you need help from the platform to make those changes. 5. Visual identity Visuals are an important part of a course. As mentioned, the course we created was text based and while this was a deliberate decision, it also meant that we needed to really consider the visual element we wanted to add. The balance we needed to keep was one of engaging but not distracting. Visuals that added to the content but that did not take away from it. The human brain “processes visual content 60,000 times faster than text”1. This is why visual elements help process the information and can also be a distraction. It is very important that any visuals used reflect the concepts that you are trying to communicate in your content. Otherwise, the student may wonder how it relates and think that they are not understanding properly. This becomes a huge distraction. 6. Interaction Will the students interact with a lecturer? Will the student interact with each other? If they interact with each other, will this course be done in cohorts? There are many questions to answer in terms of interaction as this will determine how much time it will take to administer at any given time. For peer-to-peer interaction, it often requires a 3rd party platform to add that functionality. So you need to see what options the platform that you are using - whether this is built-in or if it requires you to connect the two systems somehow. This functionality would also require moderation and interaction by the lecturer as it is likely that there will be questions that cannot always be answered peer-to-peer. For student/lecturer interaction, including certain kinds of assessments (see below), this is also a discussion that needs to be had with the platform provider. 7. Credits For institutions in Finland, recording credits is an important funding consideration. Credits are also important for any students who wish to take the course. But not all participants in a MOOC will need credits. What they might all want is a certificate of completion. For some, this is recognition enough. But your user research will tell you what your audience would like and need. For a MOOC, students (whether at your institution or another Finnish institution) are not necessarily the main audience for a MOOC. This makes credits not as clear cut a decision. There will be some set up time for creating pathways to obtain credits but if you know the process, it isn’t too difficult. 8. Assessment The assessment will be determined by the audience you are serving. It will also depend on the platform that you have chosen. There will be limitations in each platform to the types of assessment that you can do. One of the bigger decisions that you need to make is whether you want students to submit text responses for assessment. The outcome of open text is that there will need to be someone who reads, assesses, and returns those. It may also be possible to set up a separate assessment process for those who want to take the course for credits or if you want to include the MOOC inside another course that you are teaching. Since not all people will want or need actual ECTS credits, requiring them to participate in more rigorous assessment may be a deterrent to their participation. This is just something to keep in mind as you make these decisions. Creating Metropolia's Next MOOC These 8 guidelines were the outcome of the most recent MOOC created at Metropolia - Service Design Sprint (in English) or Palvelumuotoilun sprint (in English) - with a Ukrainian version under development. The creation of this MOOC was part of the project that saw funding become available because of Helsinki Region’s designation as a European Entrepreneurial Region (EER) through Uudenmaanliito 2021-2023. From Metropolia’s perspective, it aimed to create access to knowledge about modern business development to local small and middle-sized entrepreneurs (SMEs) in the post-covid recovery period. But we can take the lessons learned from this project and create a collection of MOOCs on various subjects at Metropolia. By making your course more accessible and relatable, both content-wise and visually, more people will complete your course and be inclined to pursue the topic more. Impact like this is what all course creators are looking for. It is the kind of learning that will help RDI teams to spread their knowledge to the surrounding society and possibly have an impact even beyond. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences. Source Thermopylae Sciences & Technology 2014: Humans process visual data better (t-sciences.com)
Edelläkävijäorganisaatioissa keskitytään toimivan oppimiskulttuurin luomiseen
Toimintaympäristön nopeiden muutosten ja aiempaa suuremman ennakoimattomuuden myötä yritysten tulee kiinnittää huomiota yhä systemaattisemmin osaamisen kehittämiseen ja mahdollistaa työpaikalla tapahtuva ketterä jatkuva oppiminen. Systeemisessä toimintaympäristössä tarvitaan nykyistä monimuotoisempaa ja yhteisöllisempää tietoa, jonka avulla pystymme hahmottamaan viheliäisten ongelmien keskinäisriippuvuuksia ja eri asioiden välisiä yhteyksiä (1). Ongelmia ei ratkota enää yksin. Organisaatioiden kehittyminen tapahtuu enenevässä määrin verkostoissa ja kompleksissa ympäristöissä, eikä välttämättä enää rakennukaan täysin yksilöiden ominaisuuksien varaan. (2). Osaamista, tietoa ja kokemuksia jakamalla syntyy ratkaisuja Käytäntöyhteisöt ovat yksi esimerkki verkostosta, jossa opitaan. Tunnusomaista niille on se, että yhteisöön kuuluvia ihmisiä yhdistää kiinnostus ilmiöön, jonka äärellä he työskentelevät ja ratkaisevat kompleksisia ongelmia. Yhteisön keskuudessa jaetaan tietoa, materiaaleja, kokemuksia sekä yleisesti omaa osaamista aiheesta. Käytäntöyhteisöllä ei välttämättä ole yhteisesti jaettua päämäärää tai toimeksiantoa. Yksilöt kokevat yhteisön merkitykselliseksi siksi, että se kokoaa samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä yhteen ja auttaa oppimaan merkityksellisiä asioita omien työtehtävien tai intressien näkökulmasta. (3) Parhaimmillaan käytäntöyhteisö luo yhteisesti jaettua käsitystä ongelmista ja niiden ratkaisuista ja tukee näin yhteisten organisaatiotavoitteiden saavuttamista. Modernissa organisaatiossa oppiminen ei välttämättä olekaan niin suoraviivaisesti johdettavissa. Tärkeämpää on luoda edellytyksiä sille, että työntekijät ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, jakavat omaa osaamistaan ja hiljaista tietoa yhdessä tekemisen, keskustelujen sekä reflektion kautta. Opitut asiat ja uudet ratkaisut integroidaan organisaation rakenteisiin toimintamalleiksi, joiden kautta poisopitaan vanhasta ja sovelletaan uutta osaamista. (4) Tämän lisäksi, yritykset ja työntekijät hyötyvät myös siitä, että ne liittyvät osaksi ekosysteemejä. Niiden kautta yritykset voivat löytää aiempaa vaikuttavampia toimintatapoja ja puuttuvaa osaamista monimutkaisten ja liiketoiminnan kannalta oleellisten ongelmien ratkaisemiseen. (5) Edelläkävijäorganisaatioissa ei keskitytä enää vain kompetenssien johtamiseen vaan huomiota kiinnitetään toimivan oppimiskulttuurin ja -käytänteiden sekä verkostojen luomiseen (6). Verkostoituminen, ideoiden ristiinpölyttäminen ja reflektointi ei ole suoraviivainen prosessi. Siksi yritysten tulee uskaltaa antaa henkilöstölle aikaa ja lupa uuden oppimiselle. Opitaan arjessa –toimintamalli auttaa yrityksiä luomaan oppimista tukevan toimintakulttuurin Verkostoitumista ja yhteistä tiedon rakentelua voi edistää ja mahdollistaa erilaisten toimintamallien ja yhteiskehittämistä tukevien teknologioiden avulla. On tärkeää luoda toimintakulttuuria, jossa kysyminen, avun pyytäminen ja epäonnistuminenkin on sallittua. Turvallisessa ilmapiirissä ihmiset uskaltavat jakaa keskeneräisiäkin ajatuksia ja toisaalta haastaa rakentavalla tavalla toinen toistensa ideoita. Usein tämän kaltaiset rakenteet ja toimintakulttuuri ruokkivat työntekijöiden halua oppia uutta ja osallistua yrityksen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. (7) Metropolia on yhteistyössä kumppaneidensa kanssa kehittänyt työssä oppimiseen “Opitaan Arjessa -toimintamallin”. Sen tavoitteena on edistää tiimien oppimista työn arjessa sekä käynnistää yrityksen oppimista tukevan toimintakulttuurin kehittymisen. Toimintamallissa tiimi nostaa itse omasta työstään ajankohtaisen kehityskohteen ja sen ratkaiseminen muodostaa oppimispolun. Tukemalla koko tiimin oppimista lisätään sekä yksilöiden että työyhteisön osaamista. Yksilöisen ja työyhteisön osaamisen kasvattamisen lisäksi Opitaan Arjessa –mallin prosessi vahvistaa tiimien yhteisöllisyyttä ja yhteistyön sujuvuutta, osaamisen jakamisen kulttuuria ja työn merkityksellisyyttä. Työyhteisöjen ja tiimien muutosmatkaa tukevat Metropolia ammattikorkeakoulun asiantuntijat, jotka sparraavat ja fasilitoivat työn arjessa tapahtuvaa oppimisprosessia. He voivat tuoda Opitaan arjessa –mallin valmennuksen osaksi myös korkeakoulussa tuotettavaa uutta tieteellistä ja substanssitason näkökulmaa ja sisältöä. Toimintamallin prosessiin osallistuvia työntekijöitä voidaan palkita korkeakoulun myöntämillä osaamismerkeillä ja opintopisteillä. Toimintamalli on sovellettavissa eri kokoisissa ja eri toimialojen yrityksissä. Kirjoittajat Kati Marin toimii jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja kehittäjänä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja kohta valmis tradenomi (YAMK). Työssään hän kehittää erilaisia uusia oppimispalveluita, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin osaamistarpeisiin. Uudet oivallukset syntyvät yhdessä tekemisen ja erilaisten ajatusten ristiinpölyttämisen kautta. Tutustu Katin LinkedIn-profiiliin. Irina Tikka toimii osaamisen kehittämisen asiantuntijana Oppimisen verkostot ja palvelut -tiimissä. Hän tunnistaa oppimistarpeita ja kehittää oppimisratkaisuja Metropolian kumppaneille. Aiemmin hän on toiminut Metropoliassa muun muassa kansainvälistymisen, opetuksen suunnittelun ja liiketoiminnan kehittämisen tehtävissä. Koulutukseltaan hän on tradenomi (YAMK) ja kohta ammatillinen opettaja. Hänen intohimona on tukea muita menestymään osaamisen vahvistamisen, oppimisen ja oivaltamisen avulla. Tutustu Irinan LinkedIn-profiiliin. Lähteet Joutsenvirta, M. (2022). Miten opitaan tulevaisuudesta käsin? Julkaisussa Työn tuuli. Kyvykkyyden johtaminen organisaation menestystekijäksi. (PDF) Viitattu 12.5.2023. Ryky, P. (2022). Oppimisen johtaminen : Teoreettinen katsaus klassikoihin ja uudempiin malleihin. (PDF) TYÖ2030 - Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma. Viitattu 12.5.2023. Wenger, E. (2004). Knowledge management as a doughnut: Shaping your knowledge strategy through communities of practice. (PDF) Ivey business journal, 68(3), 1-8. Viitattu 12.5.2023. Nonaka, I., & Konno, N. (1998). The concept of “Ba”: Building a foundation for knowledge creation. (PDF) California management review, 40(3), 40-54. Viitattu 12.5.2023. Arola, M., Huttula, T., Jämsén, P., Kirjavainen, A., Mustikainen, H., Ranki, S., Santamäki, I., Vesa, A.-M. & Villanen, J. (2022). Tulevaisuuden osaaminen syntyy ekosysteemeissä. Uuden osaamisjärjestelmän kuvaus. (sitra.fi) Viitattu 12.5.2023. Mukamas (2019). Vaietaanko vai voitetaanko? Viisi jatkuvan työssäoppimisen edellytystä. (mukamas.fi) Viitattu 12.5.2023. Siikanen, R. & Härkin, J. (2022). Develop and maintain strategy-driven learning culture. Learning Built With a Purpose to Engage Learniners. (PDF) Viitattu 12.5.2023. -- Jos olet kiinnostunut ottamaan mallin avulla ensimmäiset askeleet kohti oppivan organisaation luomista, ota yhteyttä Irina Tikkaan (irina.tikka@metropolia.fi). Luodaan yhdessä toimivia oppivia organisaatioita.
Advancing medical and health technologies – collaboration between Singapore Institute of Technology and Metropolia University of Applied Sciences Finland
Already for the second time a workshop on the theme of advancing medical and health technologies in collaboration between Singapore Institute of Technology (SIT) and Metropolia University of Applied Sciences was organized in online-hybrid mode in Singapore on the 16th of August 2023. The workshop was opened by SIT Vice President Associate Professor Susanna Leong Su Jan who emphasized the importance of international collaboration in research and development in higher education institutions. The Ambassador of Finland in Singapore Antti Vänskä and Counselor for Education and Science Anna Korpi brought up similarities, strengths and challenges in Singaporean and Finnish societies, higher education and industry as well as the meaning and role of health technology in modern societies. Overall, the focus of the workshop was on the role of technology in healthcare education and applied research in education and industry. Speakers of the seminar comprised Singaporean and Finnish public and private sector companies, health care organizations and higher education institutions. Interesting speeches about health care innovations were delivered by Dr Mabel Yen Ngoc Nguyen, Co-Founder of Elocare Pte Ltd , Singapore, who spoke about Elocare’s mobile solution to manage menopause affecting women particularly in mid-life and Dr Darshan Kumar, Customer Success Manager, Aiforia (Finland) who shared about Aifora’s AI-based solutions for pathology image analysis. We also learned about modifying health through gut microbiome by Kaiyee Toh, Head, Laboratory and Research, AMILI, Singapore. The workshop also featured talks by Associate Professor Alfred Kow, Department of Surgery, and Dr Yujia Gao, Assistant Group Chief Technology Officer, both from the National University Hospital Singapore, who spoke about the need for liberalizing data flow by transforming data silos into a highly networked ecosystem and gave several use case scenarios on the use of AR/VR/AI for medical student education and staff training, which ultimately benefits patient care. Finnish health technology company representants CEO Jouni Ihme from Innomentarium and Corporate Key Account Executive Ossi Koskinen from Siemens Heatlhineers highlighted the importance of health technology companies working together with higher education institutions’ (HEI) students, professors and researchers. Citing CEO Jouni Ihme, “benefits of this kind of collaboration for health technology companies comprise having more resources such as HEI’s student’s and professors’ work participation for their research and development, access to HEI’s laboratory and other facilities needed for research and development as well as the scientific competence of HEIs for their use”. The benefits of collaboration for the universities and their students comprise access to future health technology and research, possibilities to widen networks via health technology companies and advanced funding possibilities with health technology companies. For the students, collaboration with health technology companies give the possibility to study solving real life problems which motivates studying, getting familiar with health technology industries, possibility for internships and even workplaces after graduation. Singapore and Finland are located far apart on the globe. However, with our previous collaboration since 2019, we have vastly similar outlook in vision and the important role of technology applied to the society. Principal Lecturer Eija Metsälä from Metropolia has previously stated, the text in the Finnish Act of the Universities of Applied Sciences about the pivotal role of Universities of Applied Sciences (932/2014) ‘’ to provide higher education for professional expert tasks and duties based on the requirements of the world of work and its development carry out applied research, development and innovation activities and artistic activities that serve education in universities of applied sciences, promote industry, business and regional development and regenerate the industrial structure of the region.’’ This is equally relevant to the Singaporean and global context. Authors Principal Lecturer, Docent Eija Metsälä, Metropolia University of Applied Sciences Associate Professor Frank Guan, Singapore Institute of Technology Assistant Professor Cheryl Pei Ling Lian, Singapore Institute of Technology Associate Professor Cheow Wean Sin, Singapore Institute of Technology
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.