Vuosi: 2023
Turning Regrets into Impact: 6 Lessons Learned from a Bankruptcy
Five years ago, in 2018, my game company went bankrupt. Or, more precisely, the company I co-founded started a lengthy bankruptcy process that spanned several months. We had over five years of operations and two published games behind us; in our heyday, we had nine employees and a small but comfortable office at Katajanokka, Helsinki. While it's tempting to attribute our bankruptcy solely to a lack of funds or inability to secure additional funding, bankruptcy stories are always more complicated than that. The bankruptcy was a great teacher. Those learnings became one of the keystones of my career when I started supporting new game companies at Metropolia, first with three test runs of game incubation with the BGI project, then by building a peer support and mentoring network and an incubation program for game entrepreneurs, the LGIN (Living Game Intelligence Network). Here are my main lessons, which I’ll dive deeper into shortly: Be clear on the Why — know yourself, understand your deepest motivations, and be open about them. Take your time with the co-founders — find people you can trust, and take the time to build trust with them. Build a culture that welcomes dissent — make sure you hear the diverse viewpoints of your team. Plan space for failure — most projects will fail, and your strategy should be designed with that in mind. Make sure you learn your lessons — every failure is a lesson you paid for, and taking the time to analyse them is essential. Find your tribe — connect with peers and mentors outside of your company; often they see your errors more clearly than you do. I have no regrets about setting up the company — it was a one-of-a-kind learning journey. However, I do regret some of the choices I made during that journey. By now, those regrets have turned into learnings that guide me forward, and that's why I'm writing this blog post. I wish to share my learnings, and potentially help someone else avoid making the same mistakes. 1. Be clear on the Why Formulating the company vision can sometimes feel like just another checkbox to cross or only a marketing tool. However, if you peek behind the vision statement on the website, you will see the founders, each with their unique drivers, purposes, and motivations — whether they are aware of them or not. This is what I call their “why”. The “why” is about their definition of success beyond just money, and how they want the company to change their life and the world around them. When we set up our company in 2012, I had not yet done the serious soul-searching required to understand my own “why”. When I did not understand it, I couldn’t make sure the other founder was aligned with what I wanted and needed. There was some mismatch, which I only understood much later. It’s not that the founders’ “whys” have to be exactly the same, but today, I would not set up a company with anyone my “why” conflicts with. I definitely wouldn’t try to convince anyone with a conflicting “why” to change their mind about it. Not everyone is meant to be my co-founder, even if they have the exact skill set I'm looking for, and that’s alright. The one course I teach, Turbiini: Introduction to Game Business, starts with “why”, quite literally. The first day of lectures invites all the students to explore their deepest motivations and drivers. I also ask them to think about what kind of companies would fit their “why” — not just one option, but several. Most every startup will pivot — i.e., make significant changes to the core of the business idea — at least once or twice. The vision and mission might change completely. If the company is clear on the “why”, it has a good foundation for planning a pivot that keeps things engaging and motivating for the founders. The company can change direction without losing its way. 2. Take your time with the co-founders I founded my company with a university friend. We had some personal chemistry and occasionally were quite open and honest with each other. Still, we never took the time to purposely build healthy communication patterns, and our relationship became somewhat imbalanced — and during rough times, it started to fall apart. If I were to embark on the journey of founding a company today, I would take my time to find co-founders I can build trust with, and yet more to build it. I would talk about my hopes and fears honestly and openly, deep and wide, and if despite all my efforts I couldn't get to where I want to be with communication, I would not hesitate to move on and find other co-founders. Running a startup is hard. Having some trusted people to share it with makes the journey easier. Finding the right people, building trust, and establishing healthy communication can be frustratingly slow. Still, it is crucial to ensure that the founders can also discuss painful, vulnerable topics openly. There will be times when they have to, and it's even harder if the first time is during a crisis. 3. Build a culture that welcomes dissent We failed to build a company culture to support open, honest, respectful disagreement and discussion. Or, rather, we didn’t even try. I’m sure we knew we should, but we never prioritized it. The lack of a culture that encourages dissent led to people, me included, not voicing some serious doubts we had. And people not voicing their doubts is a waste of their unique, diverse points of view. Not hearing those voices hurt us. Today, I would place a dissent-welcoming company culture among the top 3 priorities and keep iterating on it all through the company lifecycle. The support structures of LGIN are designed to help fresh founders encounter different points of view and dissenting voices early on. Surrounding yourself with people who stroke your ego can be tempting, especially in the constant turbulence and uncertainty of startup life. Working with people who are quick to fall in love with your ideas and support them no matter what can help you hold on to your motivation. In contrast, people who don’t hesitate to disagree with you and voice their doubts can seem like they’re trying to undermine your confidence. However, looking at ideas from different angles does not undermine them, but validates and strengthens them. Unless, of course, it doesn’t — in which case you’re better off moving on from that idea before pouring too many resources into it anyway. 4. Plan space for failure Failure will happen. We published two games, and both failed; this is normal, even to be expected. Games are very hit-driven, and it’s rare the first, let alone every game is a hit. The income from a few games will have to pay for the development of many more. Our mistake was not planning for this. We should have bootstrapped for longer. We should have researched the market more carefully and tested ideas earlier. We should have tried and killed more projects. Maybe we could have built alternative income streams. We did not. And as a result, we took risks that were too big for us. A decade ago, the funding landscape was slightly different than now, and we secured some funding before gaining traction, which usually isn’t possible anymore. But once we had funding, we also started to stack up expenses, which were hard to give up when things got rough. We took loans, some of which I had to guarantee personally, to bolster other funding efforts. Paying them back after the company went bankrupt was rough. We should have found ways to validate the business while bootstrapping, and only then raised funds. Offering a safe space for experiments and failures is a large part of what incubation programs do. The support we offer at LGIN helps founders avoid risks that are too big for them by encouraging them to try out smaller things faster and learn step by step. 5. Make sure you learn your lessons In our company, we threw away too many lessons. Instead of admitting and analyzing the mistakes we made and using them as bricks for a strong foundation, we started working on something new without missing a beat. Because of this, some fundamentally broken hidden assumptions never got properly questioned, which harmed us severely. Failures can be great teachers. Falling into the trap of "I have no regrets" can effectively stop you from learning from the things that went wrong. Taking the time to mourn, regret, and learn what exactly you are or should be regretting is a valuable asset for the future. Talking about them with others can take you even further. Do not throw away the lessons you paid for. 6. Find your tribe I’ve loved the game industry communities ever since I joined them. I have found a lot of belonging, acceptance, and openness around me. However, when it came to openly discussing our challenges with other companies' founders, I wasn’t brave enough to face the harsh realities they likely would have pointed out. I’m sure that would have hurt. It also could have saved us from a lot of further trouble, debt, and more serious pain. Founders need community, peer support, and diverse viewpoints. No one can tell you exactly how to build a successful (game) company since the path is slightly different for everyone, but many people you encounter have bits and pieces of your puzzle. Talk with everyone to make sure you find them. Turning my expensive regrets into impact What was I left with after all this hardship, then? Already during the bankruptcy process, I pivoted my career into support for game companies. LGIN is built to help fresh entrepreneurs find their tribe and build on a strong foundation from the get-go. We, the teams and mentors of LGIN, are a community that gives founders time and space to fail and learn. We provide them with many alternate viewpoints and shared lessons, and do our best to welcome and provide respectful disagreement. Thanks to LGIN, my startup failure has already been a piece of the success puzzle for many others and will continue to be so. The path of turning my regrets into personal growth has been longer and more winding. Dealing with all the emotions that come with bankruptcy — sorrow, anger, guilt, shame, and so on — is not an easy task. “What doesn’t kill you makes you stronger” is most definitely not true; it is not the pain, but the healing of that pain that has the potential to make you stronger. It takes time, effort, huge amounts of energy, and support from your tribe to get there. I have been privileged enough to gather all of those during the past five years, and it has made me a better person. I was able to learn the lessons I paid for, thanks to the time I had to be introspective and my supportive tribe. Author Suvi Kiviniemi works as a Specialist in Metropolia’s RDI team. Their main responsibility is running LGIN (Living Game Intelligence Network), the peer support and mentoring network and incubation program for game entrepreneurship, as a part of Turbiini’s campus incubation services. Suvi is a firm believer in the power of genuine, open communities, peer learning, and mentorship. They’ve been deeply embedded in the game industry since 2013, love working in international environments, and have an entrepreneurial background.
Moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtaminen vahvistaa organisaatioiden sosiaalista kestävyyttä
Organisaatioiden sosiaalista kestävyyttä voi rakentaa moninaisuuden ja inklusiivisen johtamisen keinoin. Työntekijöiden osallistumismahdollisuudet oman työnsä ja työyhteisön toiminnan kehittämiseen vaikuttavat merkittävästi työhyvinvointiin, työhön sitoutumiseen ja sosiaalinen kestävyyteen. Nämä edistävät organisaatioiden ja työyhteisöjen pito- ja vetovoimaa sekä sosiaalista kestävyyttä. Moninaisuuden johtaminen on parhaimmillaan luottamusta edistävää vuorovaikutusta Moninaisuuden johtaminen on merkityksellinen johtamisen näkökulma. Moninaisuuden johtaminen työyhteisöissä tarkoittaa vastuullista vuorovaikutteista johtamista, joka vahvistaa organisaation sosiaalista kestävyyttä. Jokainen esihenkilö tietää, miten ihmisten erilaiset käsitykset, näkemykset ja arvot keskusteluttavat työyhteisöissä ja miten jokaisella työntekijällä on omat tarinat kerrottavaan ristiriitaisissa tilanteissa. Erilaiset käsitykset, näkemykset ja arvot jakavat työntekijöitä työyhteisöissä (1). Siksi moninaisuuden johtamisen näkökulma on esihenkilötyössä tärkeä ja se valitaan kehittämisen kohteeksi yhä useammin organisaatiossa (2). Työyhteisöjen moninaisuuden edistämisen sanotaan olevan myös organisaation innovatiivisuuden ja kehityksen kulmakivi. Merkityksellisen moninaisuuden johtamisesta tekee se, että mitä enemmän esimerkiksi eri kulttuurillisista lähtökohdista olevat työntekijät ovat vuorovaikutuksessa keskenään erilaisuudestaan huolimatta, sitä innovatiivisempia he keskinäisessä työssään ovat. Samalla vahvistuu organisaation inkluusio, organisaation oppimisen ja osallistumisen esteiden poistaminen sekä työntekijöiden halu jakaa tietoa toinen toisilleen (3). Inklusiivinen johtajuus luo mahdollisuuksia työntekijöille ja edistää innovatiivisuutta Inkluusio työyhteisötason käsitteenä on moninainen ja vaihteleva. Inkluusiolla pyritään edistämään organisaation työyhteisöjen monimuotoisuutta ja erilaisuuden hyväksyntää. Inkluusiolla korostetaan jokaisen yksilön ainutlaatuisuutta ja mahdollisuutta tuoda oma panoksensa osaksi organisaation tavoitteita. Inkluusiolla tarkoitetaan sitä, että kaikkien työntekijöiden, taustasta tai työroolista riippumatta, pitäisi kokea itsensä tärkeänä osana organisaation prosesseja ja päätöksentekoa. Siksi työntekijöillä pitäisi olla pääsy myös tietoon, tarvittaviin resursseihin ja mahdollisuus osallistua työn tavoitteiden määrittelyyn sekä suunnitteluun. (4) Monimuotoisuuden ja inklusiivisuuden vahvistaminen työyhteisössä edellyttää inklusiivisia arvoja edistävää johtajuutta ja työntekijöiden vuorovaikutuksen johtamista. Inklusiivisessa työyhteisössä jokaisen työntekijän näkemykset ja arvot huomioidaan tasa-arvoisesti ja työntekijöiden ainutlaatuisuutta arvostetaan. Inklusiivinen johtajuus poikkeaa muista vastaavista johtamismalleissa nimenomaan siinä, miten työntekijöiden yksilöllisyyttä sekä ainutlaatuisuutta arvostetaan ja miten yhteenkuuluvuutta edistetään ja vaalitaan (5, 4). Inklusiivisessa johtamisessa tärkeää on, että kaikkien työntekijöiden ideat tulevat kuulluksi roolista tai taustasta riippumatta (4). Inklusiivinen työyhteisö ei synny itsestään, vaan se vaatii johtajilta ja esihenkilöiltä määrätietoista otetta ja työkulttuurin kehittämisen tavoitteellistamista (6) Tällöin esimerkiksi päätöksenteossa huomioidaan eri taustaiset työntekijät ja sidosryhmät tasapuolisesti (6, 7). Tämä edistää paitsi päätöksenteon laatua ja innovatiivisuutta, myös työntekijöiden osallisuuden kokemusta, sitoutumista työhön ja mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon (7). Vuorovaikutusta ei voi korostaa liikaa organisaation jokaisella tasolla Inklusiivinen päätöksenteko edellyttää dialogista vuorovaikutusta työntekijöiden kesken, joka puolestaan edellyttää luottamuksellisuutta. Onnistuneen dialogin apuna voidaan käyttää erityisiä vuorovaikutusta vahvistavia menetelmiä. Ideoiden jakamiseen ja rakentamiseen voidaan esimerkiksi työyhteisöissä hyödyntää sähköisiä alustoja, joilla varmistetaan, että kaikki saavat ideansa esitettyä ja äänensä kuuluviin. (4) Yhtenä vuorovaikutuksen kehittämisen esimerkkinä ovat digitaaliset alustat ja ratkaisut, jotka mahdollistavat työntekijöiden anonyymin ja matalan kynnyksen rohkean ideoinnin ja keskustelun. Näin varmistetaan se, että jokaisen ääni tulee työyhteisössä kuulluksi ja syntyy kokemus siitä, että asioihin voi vaikuttaa. Inklusiiviseen johtajuuteen kuuluu paitsi työyhteisön sisäisten vuorovaikutussuhteiden mahdollistaminen, myös ulkoisten kumppanuuksien kehittäminen (8). Inkluusio vahvistaa osallisuutta ja kuulumisen tunnetta laajasti. Inkluusio ja tunne yhteenkuuluvuudesta lisäävät työntekijöiden psykologista turvallisuutta ( 7). Psykologinen turvallisuus vahvistaa aitoa uskallusta ilmaista itseään, esittää rohkeita uusia ideoita ja näkemyksiä sekä kyseenalaistaa perinteitä pelkäämättä niiden seurauksia (7). Psykologisen turvallisuuden kokemukset ja inklusiivisia arvoja edustava johtajuus vahvistaa työntekijöiden sisäistä motivaatiota tehdä työtä (7). Inklusiivinen johtajuus vaikuttaa näin ollen työntekijöiden työsuorituksiin ja luovuuteen (6) sekä innovatiivisuuteen (7, 5). On selvää, että työntekijöiden monipuoliset näkökulmat päätöksenteossa edistävät uusia innovaatioita ja kestäviä ratkaisuja (5). Työn muutokset edellyttävät kuulumisen tunteen ja osallisuuden vahvistamista Työn muutokset, kuten tunnetuimpana digitaalisuus, edellyttävät enenevässä määrin moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtamisen hallintaa. Nopeasti kehittyvässä työssä kiehtoo mahdollisuus yhdistää lähi- ja etätyön parhaita puolia. Digitaalisuus haastaa organisationaalisen luottamuksen, kun kasvokkaisia kontakteja on aiempaa vähemmän. Työn muutosten vuoksi työntekijät odottavat yksilöllisempää johtamista kuin aiemmin ja siksi moninaisuuden johtamisesta on tullut pysyvä osaamisvaade. Työntekijöiden organisaatioon kuulumisen tunteen tarve on työelämän muutoksissa erityisen vahva. Osallisuuden ja inkluusion kehittäminen on organisaatioille tulevaisuuden kilpailutekijä. On tosiasia, että etänä tapahtuva työskentely haastaa työntekijöiden yhteenkuuluvuuden ja osallisuuden tunteita (8). Mitä enemmän organisaatiot kykenevät kuitenkin muuttuneissa digitaalisissa työtavoissaan vahvistamaan työntekijöiden kokemaa luottamusta, osallisuutta ja vuorovaikutusta, sitä enemmän toimintavapauksia ja päätösvaltaa on heille mahdollista antaa (9). Moninaisuuden ja inklusiivisuuden johtamisen osaaminen on tulevaisuuden kestävyyttä vahvistava perusta ja mielenkiinnon kohde. Kirjoittajat Marjatta Komulainen (VTM, MBA) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa johtamisen asiantuntija-lehtori. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta. Lotta Kuosmanen (Sh YAMK) on Metropolia ammattikorkeakoulussa Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalueella, Metropolia Masters´ tutkinnoissa asiantuntija-lehtorina. Lisäksi hän on väitöstutkija, joka työskentelee Metropolian hankkeissa muun muassa inkluusion parissa. Lähteet Komulainen, M. (2015). Uupua vai menestyä? Esimies moninaisuuden hyödyntäjänä. Auno, P., Collins, J., Huppunen-Vänskä, M., Jaatinen, K., Kihman, R., Komulainen, M., Timonen, L. (2015). Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Mitä on moninaisuus? (kulttuuriakaikille.fi) Boekhorst, J. A. (2015). The Role of Authentic Leadership in Fostering Workplace Inclusion: A Social Information Processing Perspective (wiley.com). Human resource management, 54(2), 241-264. Roberson, Q., & Perry, J. L. (2022). Inclusive Leadership in Thought and Action: A Thematic Analysis (sagepub.com). Group & Organization Management, 47(4), 755–778. Qi, L., Liu, B., Wei, X., & Hu, Y. (2019). Impact of inclusive leadership on employee innovative behavior: Perceived organizational support as a mediator (plos.org). PloS One, 14(2), e0212091–e0212091. Randel, A. E., Galvin, B. M., Shore, L. M., Ehrhart, K. H., Chung, B. G., Dean, M. A., & Kedharnath, U. (2018). Inclusive leadership: Realizing positive outcomes through belongingness and being valued for uniqueness (sciencedirect.com). Human Resource Management Review, 28(2), 190–203. Javed, B., Naqvi, S. M. M. R., Khan, A. K., Arjoon, S., & Tayyeb, H. H. (2019). Impact of inclusive leadership on innovative work behavior: The role of psychological safety.(cambridge.org) Journal of Management & Organization, 25(1), 117–136. Byrd, M. Y. (2022). Creating a culture of inclusion and belongingness in remote work environments that sustains meaningful work. (tandfonline.com) Human Resource Development International, 25(2), 145–162. Alasoini, T.& Selander, K. (2023). Etätyö organisaation resilienssitekijänä: MEADOW-työnantajakyselyyn perustuva analyysi. Focus Localis, 51(1), 1.
Tiedolla johtamisen ja teknologisten megatrendien mahdollisuudet, haasteet sekä vaikuttavuus Suomen vihreässä siirtymässä
Vihreän siirtymän tukeminen teknologian avulla on entistä tärkeämpää, kun kasvavat ilmastonmuutoksen ja taloudellisen epävarmuuden haasteet vaativat kestävämpiä, muutoksiin mukautuvia ja resurssitehokkaampia ratkaisuja. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) rooli on murroksessa siirryttäessä osaamisen kehittämisen lisäksi aktiiviseen osallistumiseen uusien teknologioiden kehittämisessä ja soveltamisessa. Globaalit kriisit, kuten COVID-19-pandemia ja Ukrainan sota, ovat tuoneet monimutkaisia haasteita ja samalla uusia mahdollisuuksia organisaatioille. Teknologiset megatrendit luovat uusia liiketoiminta- ja kehitysmahdollisuuksia kaikille sektoreille. Kriisit ovat vaikuttaneet kestävyyteen monin tavoin. Vaikka ne ovat vauhdittaneet uusiutuvien energialähteiden käyttöä, niin sosiaalinen kestävyys ja kiertotalous ovat jääneet taka-alalle. Vihreällä siirtymällä on Suomessa merkittävä teknologiakehitys- ja investointipotentiaali Suomi on sitoutunut Green Deal -sopimukseen päästö- ja ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2035 mennessä. Uusi EU:n CSRD-vastuullisuusraportointistandardi vaatii isoilta yrityksiltä säännöllistä raportointia liiketoiminnan riskeistä ja vaikuttavuudesta yhteiskuntaan sekä ympäristöön. Yritysten tulisi nähdä nämä kansainväliset sitoumukset ja lainsäädännölliset uudistukset mahdollisuutena luoda uusia liiketoimintamalleja, kumppanuuksia sekä teknologisia innovaatioita. Erityisesti pienillä ja keskisuurilla (pk-) yrityksillä on haasteita sijoittaa vihreisiin teknologioihin, eikä heiltä usein löydy riskinottokykyä odottaa pitkän aikavälin tuottoja ja hyötyjä (1). Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmän loppuraportin mukaan uusien teknologiaratkaisujen kehittämisellä on keskeinen rooli kohti kestävämpiä toimintamalleja. Suomeen tarvitaan vähintään 100 miljardia euroa lisäinvestointeja vuosina 2020-2050 vihreän siirtymän edistämiseksi. Tämä tarjoaa yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joille tulee olemaan kysyntää kotimaassa ja globaalisti (2). Boston Consulting Groupin tuoreeseen “Finland’s Moonshots for Green Growth” (bcg.com) (3) raporttiin koottiin Suomen vihreän siirtymän mahdollistajat muun muassa luonnonvaroihin sekä teknologiaosaamiseen liittyen. Yksityinen sektori voi hyödyntää näiden raporttien ja selvitysten skenaarioita tunnistamalla uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä hyödyntämällä osaamis- ja teknologiakehityksen kulkusuuntia. Yritykset testaavat jatkuvasti uusia liiketoimintamalleja, tuotekehitysprosesseja, materiaali- ja energiaratkaisuja sekä muita bisneksen kannattavuutta, mainetta tai kustannustehokkuutta parantavia lähestymistapoja, joista hyötyä vihreässä siirtymässä. Teknologiset megatrendit kiertotaloudessa Teknologiset megatrendit tarjoavat valtavia mahdollisuuksia edistää kiertotaloutta. Tässä muutamia esimerkkejä niistä: Tekoäly: Tekoälyn käyttö resurssien optimoinnissa ja jätteenkäsittelyn tehostamisessa sekä uusiokäytössä voi merkittävästi vähentää ympäristövaikutuksia. Tekoäly pystyy analysoimaan suuria määriä dataa sekä tunnistamaan säästökohteita, optimoimaan tehokkuutta ja löytämään mahdollisuuksia jätteiden tai materiaalien uusiokäyttöön. Esineiden internet (IoT): IoT-teknologia mahdollistaa fyysisten laitteiden ja esineiden verkottumisen. Tämä voi parantaa resurssien seurantaa ja lisätä läpinäkyvyyttä toimitusketjussa varsinkin teollisuudessa. Lohkoketjut: Lohkoketjut mahdollistavat datan keräämisen ja jakamisen koko raaka-aineiden toimitusketjussa. Sovelluskohteita on myös luotettavassa ympäristösertifikaattien sekä sidosryhmän odotusten vaatimusten täyttämisessä. Tästä isoja aloitteita ovat tehneet jo muun muassa IBM ja Suomessa Neste. 3D-teknologiat (AR/VR/XR): 3D-tulostus voi vähentää materiaalien tarvetta ja vähentää jätteen määrää sekä mahdollistaa varaosien paikallisen valmistuksen, mikä vähentää tarvetta pitkille toimitus- ja logistiikkaketjuille. 3D-teknologioiden kasvava sovellusalue on simulaatiot, joilla voidaan analysoida yritysten resurssivirtoja, suunnitella ratkaisuja yhteistyötiloissa tai ennakoida muuttuvien sääolosuhteiden vaikutusta organisaatioiden infrastruktuuriin, strategiaan ja muihin toimintoihin. Suomessa CSC on kehittänyt LUMI-supertietokoneen (csc.fi), jota on tarkoitus soveltaa ilmastojärjestelmän simulointiin. Mikä on tiedolla johtamisen potentiaali ja vaikuttavuus vihreässä siirtymässä? Ammattikorkeakoulut voivat olla avainasemassa puuttumalla tiedolla johtamisen ja teknologian kehittämisen haasteisiin sekä edistämällä monialaisia innovaatioekosysteemejä yritysten kanssa. Tiedolla johtaminen perustuu tiedon systemaattiseen hyödyntämiseen sekä analysointiin operatiivisen ja strategisen päätöksenteon tueksi. Se koostuu tiedon tuottamisesta, hallinnasta, analysoimisesta ja säilyttämisestä sekä organisaation tavoitteiden määrittelystä tiedon pohjalta (4). Vihreän siirtymän sekä kiertotalouden kehityskohteet vaativat järjestelmällistä datan analysointia, jotta päätökset voidaan tehdä perustuen perusteelliseen ymmärrykseen ympäristövaikutuksista sekä resurssien käytöstä prosesseissa ja liiketoiminnassa. Eräässä tutkielmassa (5) todetaan, että kiertotalouden pk-yrityksissä tiedolla johtamisen käytänteet ovat usein tarvelähtöisiä, joka on joko liiketoimintakriittinen tai viranomaislähtöinen. Vihreään liiketoimintaan tähtäävillä yrityksillä raportointi- ja tiedon jakamisen tarpeet ovat usein toimialakohtaisia sekä myös data-, tietoarkkitehtuuri ja analytiikkatarpeissa ilmenee tutkimuksen mukaan paljon hajontaa sekä eroavaisuuksia. Tiedolla johtaminen tukee vihreää siirtymää esimerkiksi seuraavilla tavoilla: Resurssien optimointi: Tiedolla johtaminen mahdollistaa tarkastella resurssien käyttöä ja tunnistaa mahdollisia pullonkauloja tai hukkaa prosesseissa. Analysoimalla tuotannon ja liiketoiminnan dataa voidaan optimoida resurssien käyttöä ja minimoida ympäristövaikutuksia. Vastaavia sovelluskohteita ovat esim. energiatehokkuuden parantaminen ja toimitusketjujen optimointi. Datavetoiset tuote- ja palveluinnovaatiot: Usein resurssitehokkuuden edistäminen on hyvin tietointensiivistä ja vaatii uusien analytiikka- ja tiedonkeruumenetelmien kehittämistä, josta “sivutuotteena” tunnistetaan uusia tuote- ja palveluinnovaatioita. Ympäristötiedon seuranta ja kvantifiointi (määrällistäminen): Tiedon kerääminen ympäristövaikutuksista ja ekologisista jalanjäljistä on keskeistä vihreän siirtymän edistämisessä. Kerättyä ja analysoitua dataa voi peilata esim. tarkkailemalla energiankulutusta, päästöjä ja jätteen määrää. Näin voidaan tehdä tietoon perustuvia päätöksiä kestävien käytäntöjen vahvistamiseksi. Kestävän kehityksen tavoitteiden (Sustainable Development Goals eli SDG:t YK:n määritelmän mukaan) seurantaan ja mittaamiseen on monta työkalua eri tarkoituksiin, kuten GRI-raportointistandardi, GHG-protokolla (Scope 1-3 päästöt) ja Science-Based Targets (SBT) Kaikkia yllämainittuja tapoja tukee LCA (elinkaarianalyysi), koska se auttaa määrällistämään ympäristövaikutukset, vertailemaan materiaaleja ja energialähteitä keskenään sekä usein tuo yrityksille uutta tietoa prosesseista ja tuotantoketjuista. Yhdistämällä LCA:han kiertotalouden periaatteet sekä elinkaarikustannusten (LCC) arviointi yritykset voivat merkittävästi parantaa datavetoista päätöksentekoa sekä prosessien ja materiaalien jäljitettävyyttä (6). Tiedolla johtamisen hyvät käytänteet REACT-EU-hankkeessa Ammattikorkeakoulujen osalta tässä yhtälössä on tärkeää tietotaidon ja avoimen datan jakaminen osana monialaisia yhteistyöverkostoja. Tämä periaate on toteutunut tiedon ja hyvien käytänteiden jakamisena REACT-EU hankkeessa, jota on toteutettu valtakunnallisesti 22 ammattikorkeakoulun kesken. Hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut tunnistaa uusia yhteistyömalleja ammattikorkeakoulujen ja yritysten välillä. Tiedon hallintaan REACT-EU -hanke on hyödyntänyt yhteisiä Microsoft Teams -yhteistyötiloja, joihin hankkeen tuotetut sisällöt, raportointipohjat sekä tulokset organisoidaan osatoteuttajien kesken. Verkostointitapahtumien ja työpajojen lisäksi tiedon jakamista on tuettu myös mm. valtakunnallisella Slack-keskusteluryhmällä, jossa hankkeen osatoteuttajat jakavat ajankohtaista tietoa hankkeen teemoista osallistuneille pk-yrittäjille. Tiedolla johtaminen kohtaa vihreän siirtymässä haasteita erityisesti tiedon saatavuudessa koskien teollisuuden sivuvirtoja sekä jätteiden jälkikäsittelyä. Haasteena on myös puutteet osaamis- ja teknologiakyvykkyyksissä sekä monialaisten innovaatioekosysteemien muodostamisessa (7). Näiden haasteiden ratkaisussa ammattikorkeakouluilla on kasvavan tärkeä rooli. REACT-EU -hankkeessa oikean tiedon saatavuus esim. EU-raportointi standardeista on ollut haaste ja tätä helpottaakseen Metropolia on hyödyntänyt Miro-yhteistyöalustaa (miro.com), johon on kerätty hyviä käytänteitä hanketyöstä projektityöntekijöiden saataville. Metropolian koordinoimassa REACT-EU -hankkeessa on tuettu pk-yrittäjien osaamista vihreässä siirtymässä, muutoskyvykkyyksissä sekä digitalisaatiossa. Hankkeen toteuttamat työpaja- ja mikro-opintokokonaisuudet uusien teknologioiden (AI, XR, robotiikka yms.) hyödyntämisestä ja tiedolla johtamisen perusteista löytyvät hankkeen verkkosivulla (yritystenmuutoskumppanina.fi). Tiedolla johtamisen haasteet huomioitava Tiedolla johtamisen ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen liittyy mahdollisuuksien lisäksi myös haasteita. Tärkeitä huomioitavia osa-alueita ovat muun muassa tietoturva esimerkiksi avointa dataa jaettaessa, liiketoiminnan vastuullisuus ja läpinäkyvyys, reilut pelisäännöt kumppanuusmalleissa sekä tekoälyn ja muiden uusien teknologioiden soveltamisen eettiset kysymykset. Näistä huolimatta tiedolla johtaminen ja teknologiset megatrendit ovat ratkaisevia voimavaroja vihreän siirtymän ja kiertotalouden edistämisessä. Ammattikorkeakoulujen rooli on keskeinen uusien teknologioiden kehityksessä ja soveltamisessa kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi. Kirjoittaja Elja-Ilari Suhonen on intohimoinen innovaattori, suunnittelija ja kehittäjä kestävän liiketoiminnan, tiedolla johtamisen sekä ketterän teknologiakehityksen risteyksessä. Elja työstää YAMK-gradua datavetoisesta päätöksenteosta vihreässä siirtymässä Lapin ammattikorkeakoulussa sekä on päivätöissä Metropolialla REACT-EU hankkeessa projekti-insinöörinä. Hän on rakentanut työkokemuksensa pohjalta DIGICISU-viitekehystä edistämään kestävää liiketoimintaa ja vihreitä innovaatiota. Eljalla on 10 vuoden kokemus kasvun kiihdyttämisestä, teknologiainnovaatioiden rakentamisesta ja kansainvälisestä liiketoiminnasta eri toimialoilla. Hän on suorittanut kolme tutkintoa: BBA (Haaga-Helia), Ympäristöalan erikoisammattitutkinto resurssitehokkuudesta (Suomen Ympäristöopisto Sykli), Data-analytiikan ja koneoppimisen asiantuntijasertifiikkatti (Aalto-yliopisto) sekä paljon itsenäisiä opintoja kestävyys- ja teknologiateemojen parissa. Lähteet Allam, Zaheer, Simon Elias Bibri, and Samantha A. Sharpe. 2022. The Rising Impacts of the COVID-19 Pandemic and the Russia–Ukraine War: Energy Transition, Climate Justice, Global Inequality, and Supply Chain Disruption (mpdi.com). Viitattu: 3.8.2023 Valtioneuvosto Helsinki 2022. Vihreän siirtymän rahoituksen työryhmä - Loppuraportti (valtioneuvosto.fi). Viitattu 4.8.2023 Ibounig E., Saarela L., Belt A., Inovaara S., Wilkko W., Kangas O., Kaskinen T. & Turkki J. 2023 Finland’s Moonshots for Green Growth (bcg.com). Boston Consulting Group Viitattu: 3.8.2023 Kosonen, M. 2019. Tiedolla johtamisen käsikirja. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (theseus.fi). Viitattu 3.8.2023 Salonen 2021. Tiedolla johtaminen suomalaisissa kiertotalouden yrityksissä (jyu.fi). Jyväskylän yliopisto, Informaatioteknologian tiedekunta. Viitattu 7.8.2023 Pre Sustainability 2021. The Circular Economy and LCA: Make Each Other Stronger (pre-sustainability.com). Viitattu 9.8.2023 Lapin Ammattikorkeakoulu. Kiertotalous tulee - mutta miten sitä mitataan? (uasjournal.fi) Henri Saarela 2022 (sisältää useita lähteitä). Viitattu 3.8.2023 Lisämateriaalia Perehdy aiheeseen myös videoina YouTubessa Webinaari - IoT-ratkaisut kiertotaloudessa (youtube.com) Webinaari - Tekoäly kiertotaloudessa (youtube.com) 3D-teknologioiden hyödyntäminen kestävässä kehityksessä ja kiertotaloudessa (youtube.com)
Projektiopinnot ovat joustava ja käytännönläheinen tapa uuden oppimiseen
Haluatko kehittää työelämässä tarvittavaa osaamistasi ja soveltaa oppimaasi suoraan käytäntöön? Tai tarvitsetko jotain tiettyä osaamista edetäksesi uudelle työuralle? Työikäisille aikuisille projektiopinnot tarjoavat joustavan mahdollisuuden uuden substanssin sekä tutkimus-, kehittämis- että innovaatio-osaamisen kehittämiselle. Joustavat uudet tavat vahvistavat oppimista Koulutusorganisaatioiden tulee luoda perinteisten oppimisen tapojen rinnalle uudenlaisia, joustavia tapoja oppia, jotka vastaavat nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin. Perinteiset tavat eivät riitä nykyajassa, vaan rinnalle tarvitaan uusia ketterämpiä tapoja oppia. Projektiopinnoissa oppijan aktiivinen rooli oppimisen muotoilussa ja tavoitteiden asetannassa vahvistaa oppimista. Tarkoituksenmukaista on vahvistaa sellaista osaamista, josta kokee olevan itselle hyötyä esimerkiksi oman työn kannalta. Valmiissa tarjonnassa olevan koulutuksen oppimistavoitteet ja sisällöt ovat yleensä valmiiksi määriteltyjä muiden toimesta. Perinteinen kurssimuotoinen tai verkossa toteutettava itseopiskeltava opintojakso ei välttämättä siten tarjoa mahdollisuuksia omien oppimistavoitteiden muotoiluun. Usein aikuisilla työssä käyvillä aikuisilla olisi kuitenkin tarve juuri tietyn tiedon tai taidon päivittämiseen. Taustalla olevan tutkinto-opiskelun sekä työkokemuksen myötä moni myös tietää, millainen oppimistapa on itselle sopivin. Projektiopinnoissa omia oppimistavoitteita voi muotoilla itse Projektiopinnoissa oppija pääsee vaikuttamaan omien oppimistavoitteiden ja -tehtävien muotoiluun. Projektiopintojen aikana voi oppia niin substanssiin kuin tutkimus-, kehittämis- ja innovointiin (TKI) liittyviä uusia tietoja ja taitoja. Oppijalla on aktiivinen rooli oman osaamisen sekä kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja määrittelyssä. Oppijalla saattaa olla oman työn näkökulmasta tarve päivittää omaa osaamistaan tietyn substanssin osalta. Osa haluaa käytännönläheistä tapaa oppia uutta, saadakseen samalla näyttöjä tai verkostoitumismahdollisuuksia uuden työuran rakentamiseksi. Uutta projektiopintojen ja TKI-kumppanuuden mallia on kanssamme ollut pilotoimassa tietojohtamisen asiantuntija KTM Reetta Kilpeläinen, jonka tavoitteena on projektiopintojen aikana täydentää ennakointiosaamistaan. Hänen mielestään projektiopinnot ovat olleet työssä käyvän aikuisen oppimisen näkökulmasta erinomainen tapa oppia, sillä tämä oppimismuoto on hyvin käytännönläheinen. Metropolian jatkuvan oppimisen asiantuntijat ovat tukeneet hänen oppimisprosessiansa ja mahdollistaneet erilaisia oppimisen tapoja. “Olen saanut itse miettiä millaisilla keinoilla opin parhaiten ja mitkä ovat omat oppimistavoitteeni. Oppijana olen saanut myös vaikuttaa siihen, mitä haluan oppia ja miten.” Projektiopinnoissa oppiminen pyritään sitomaan TKI-hankkeen teemaan ja kontekstiin. Varsinaiset oppimistavoitteet määritellään ja muotoillaan kuitenkin yhdessä oppijan ja ohjaajien kesken sekä sovitaan oppijakohtaisesti projektiopintojen suoritustavoista. Projektiopintojen onnistumisen kannalta on tärkeää, että oppija otetaan mukaan yhteisen kehittämishankkeen arkeen. Se mahdollistaa tasavertaisen reflektoinnin ja sparrailun käsiteltävän aiheen äärellä. Aikaa kannattaa käyttää myös siihen, että vastuista ja rooleista keskustellaan avoimesti. Oppijalta oppimismuoto vaatii joustavuutta, yhteistyötaitoja, laajojen kokonaisuuksien hallintaa ja muutoskyvykkyyttä. “Erityisesti olen pitänyt eri alojen ammattilaisten tapaamisista sekä keskusteluista. Sitä kautta projektiopinnot ovat mahdollistaneet oman ammatillisen verkostoni kasvattamisen.” Oppimisen keskeisenä kontekstina toimivat Metropolian ja yhteistyökumppanien TKI-hankkeiden tarjoamat puitteet, jotka linkittyvät usein työelämään eri näkökulmista. Oppimistehtävät eivät ole hankkeeseen kirjattuja tehtäviä, vaan ne muotoillaan täysin oppijalähtöisesti. Hankkeen yhteydessä oppijalla on mahdollisuus tavata toimijoita eri organisaatioista, verkostoitua sekä täydentää omaa osaamistansa. Projektiopinnoissa ei ole suoraan mahdollista kehittää omaa työtä, mutta hankittua osaamista kannattaa hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla omassa työssä projektiopintojen aikana ja niiden jälkeen. Olemme Metropolia Ammattikorkeakoulussa kehittämässä osana OKM-rahoitteista HYTKE-hanketta osallistumista mahdollistavia TKI-kumppanuuden käytänteitä ja uudenlaista tapaa tavoitteelliseen oppimiseen ammattikorkeakoulussa (1). Tarjoamme työikäisille oppijoille mahdollisuuden osallistua tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeen kontekstissa oman osaamisen täydentämiseen. Kirjoittajat Kati Marin toimii jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja kehittäjänä. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri ja kohta valmis tradenomi (YAMK). Työssään hän kehittää erilaisia uusia oppimispalveluita, jotka vastaavat työelämän ja sitä kautta ihmisten muuttuviin osaamistarpeisiin. Uudet oivallukset syntyvät yhdessä tekemisen ja erilaisten ajatusten ristiinpölyttämisen kautta. Linkki Katin LinkedIn-profiiliin. Elina Taponen työskentelee jatkuvan oppimisen asiantuntijana ja projektipäällikkönä. Hän on koulutukseltaan KM, AmO sekä on suorittanut tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon. Elina kehittää työssään erilaisia oppimisratkaisuja työelämän tarpeisiin. Häntä kiinnostavat osaamisen johtaminen, työssä oppimisen ratkaisut sekä yritysten ja koulutusorganisaatioiden välisen yhteistyön kehittäminen. Linkki Elinan LinkedIn-profiiliin. Lähteet Sipari, S., Helenius, S., Vänskä, N., Foster, R., & Salonen, A. O. Osallistuva tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuus ammattikorkeakoulukontekstissa. (journal.fi) Ammattikasvatuksen aikakauskirja 24(4), 10–27.
Kaksikielinen koulutus avaa eettisesti kestävän tien sairaanhoitajaksi
Suomessa vallitsee vakava työvoimapula sosiaali- ja terveysalalla, joka pahenee lähivuosina merkittävästi (1, 2). Työperäistä maahanmuuttoa on esitetty yhdeksi ratkaisuksi tähän haasteeseen, mutta tämäkään ratkaisu ei ole aivan ongelmaton. Erityisesti EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevat hoitajat saattavat Suomessa esimerkiksi joutua koulutustaan alempiin tehtäviin vailla urakehitysmahdollisuuksia (3, 4). Juuri julkaistun selvityksen mukaan myös suomalaisten sote-alan työpaikkojen valmistautuminen ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden vastaanottamiseen on puutteellista (5). Tässä kirjoituksessa kerrotaan, miten kaksikieliset koulutusohjelmat voivat tarjota eettisesti kestävämmän tien työllistyä Suomessa eri sote-alan ammatteihin. Kaksikielisellä koulutuksella varmistetaan maahanmuuttajataustaisen henkilön sekä ammatillinen että kielellinen osaaminen. Koulutuksen aikana opiskelijalle muodostuu hyvä ymmärrys suomalaisesta työelämästä ammattitaitoa edistävän harjoittelun ja uraohjauksen kautta. Koulutukseen hakeutuessa ei vaadita suomen kielen osaamista, vaan opiskelija oppii kielen muiden opintojen yhteydessä. Tämä voi nopeuttaa osaajien siirtymistä työmarkkinoille, sillä kielen ja ammatin opiskelu tapahtuvat yhtäaikaisesti, eikä aikaa kulu erillisiin suomen kielen opintoihin. Kaksikielinen koulutus myös tukee opiskelijan integraatiota Suomeen ja näin ollen osaajat ovat motivoituneita valmistuttuaan jäämään Suomeen töihin ulkomaille muuton tai kotimaahan paluun sijaan. Kaksikielisen koulutusmallin kehittäminen TOKASA-hankkeessa Toiminnallisesti kaksikielinen sairaanhoitajakoulutus (TOKASA) -hankkeen tavoitteena on kehittää pysyvä tutkintokoulutusmalli, jossa suomen kielen opinnot on integroitu osaksi substanssiopintoja. Koulutukseen hakeutumisvaiheessa ei ole suomen kielen osaamisen vaatimusta vaan tavoitteena on, että valmistuttuaan opiskelija hallitsee ammatin lisäksi myös suomen kielen työelämän edellyttämällä tasolla. Opetus toteutuu suomen ja englannin kielillä hoitotyön ja S2-opettajan tiiviissä yhteistyössä. Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus - koulutusmalli ja keskeiset suositukset julkaistiin syyskuussa 2023 (6, 7). Tokasa-hanketta rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön Talent Boost -ohjelmasta vuosina 2021-2024. Hanketta toteuttavat Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu. Koulutusmalli perustuu tutkimukseen Tokasa-hankkeen yhtenä keskeisenä tehtävänä on koulutusmallin kehittäminen ja arviointi. Koulutusmallin kehittäminen käynnistyi taustatyöllä vuonna 2021, jolloin käytiin systemaattisesti läpi eri opetussuunnitelmia, tunnistettiin eri toimijoiden olemassa olevia hyviä käytänteitä sekä tehtiin kirjallisuuskatsaus aiemmasta tutkimuksesta. Laajemman arviointitutkimuksen suunnittelu alkoi syksyllä 2021. Ensimmäiset Tokasa-ryhmät aloittivat opintonsa tammikuussa 2022, jonka jälkeen haluttiin systemaattisesti kerätä ja analysoida arvokasta tietoa opiskelijoilta, opettajilta ja harjoittelun ohjaajilta. Vuoden 2022 aikana haastateltiin 23 Tokasa-opiskelijaa, 9 opettajaa sekä 11 harjoittelun ohjaajaa. Lisäksi opiskelijat arvioivat harjoitteluympäristöä ja ohjausta strukturoidulla mittarilla. Edellä mainitun lisäksi mallin kehittämisessä on hyödynnetty opintojaksopalautteita, työelämän palautteita sekä webinaarien ja kokousten yhteydessä muodostuneita asiantuntijanäkemyksiä. Suomen kielen integraatio ja yhteistyö mallin keskiössä Koulutusmalli koostuu seitsemästä keskeisestä elementistä ja niihin liittyvistä suosituksista: Koulutuksen markkinointi ja valintakoe Kielitaitotason arviointi ja kielipolut Substanssin opetuksen pedagogiset ratkaisut Suomen tai ruotsin integrointi substanssiopintoihin (S2-integraatio) Ammattitaitoa edistävä harjoittelu Työelämäyhteistyö Ohjaus, integraatio ja sosiaalinen tuki Mallin keskiössä on suomen kielen integraatio substanssiopintoihin ja tämän mahdollistaminen opettajien välisellä yhteistyöllä ja erilaisilla pedagogisilla ratkaisuilla. Malli painottaa toiminnallista pedagogiikkaa sekä substanssin että kielen oppimisessa. Koska kahdella kielellä opettaminen vie enemmän aikaa kuin yhdellä, on opetettavan substanssin ydinainesanalyysiin ja opettajien väliseen yhteistyöhön erityisen tärkeää panostaa. Malli huomioi myös jatkuvan työelämäyhteistyön sekä työyhteisöille tarjottavan tuen kieli- ja kulttuuritietoiseen työskentelyyn. Eri aloille sovellettavan koulutusmallin kehitystyö jatkuu Koulutusmalli on luonteeltaan geneerinen ja dynaaminen. Mallin voi ottaa käyttöön joko kokonaan tai osittain millä tahansa koulutusalalla. Mallin kehitystyö jatkuu tiiviinä hankkeen loppuun saakka. Ensi vuoden aikana kerätään uusi tutkimusaineisto opiskelijoilta, heidän harjoitteluidensa ohjaajilta sekä opettajilta. Uuden aineiston avulla on tarkoitus kuvata opintojen ja harjoitteluiden nykytilaa sekä myös arvioida ajan myötä tapahtuneita muutoksia vertailemalla uutta aineistoa vuonna 2022 kerättyyn aineistoon. Kirjoittajat Hanna Repo Jamal toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa Tokasa-hankkeen projektipäällikkönä ja vastaa arviointitutkimuksesta. Päivi Vartiainen toimii Tampereen ammattikorkeakoulussa Talent Boost -ohjelman ja SIMHE-palveluiden päällikkönä sekä vastaa Tokasa-arviointitutkimuksesta. Lähteet Keva. 2022. Kunta-alan eläköitymisennuste 2022-2039 (keva.fi) Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan: Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. TEM toimialaraportit 2021:2. ISBN: 978-952-327-812-7 Vartiainen, P. (2021) Säädellysti Suomeen – kohti hoitoalan kansainvälisen rekrytoinnin ratkaisuja. Työelämän tutkimus, 19(2), 264-277. Vartiainen, Päivi (2019) Filippiiniläisten sairaanhoitajien polut Suomeen: Tutkimus oppimisesta ja työyhteisöintegraatiosta kansainvälisen rekrytoinnin kontekstissa. Akateeminen väitöskirja, University of Tampere Tehy. 2023. Selvitys kansainvälisestä rekrytoinnista (PDF) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus - koulutusmalli ja keskeiset suositukset (tokasa.fi) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus - koulutusmalli ja keskeiset suositukset (PDF)
Rakennusalan menestys vaatii monialaista yhteistyötä ja uusia toimintatapoja
Rakennettu ympäristö käsittää hyvin laajasti eri toimijoita, joten osaaminen ja uusin tieto eivät aina välity osapuolten kesken. Alan oppilaitokset, tutkimuslaitokset, yritykset ja muut toimijat toteuttavat kehittämistoimintaa omissa erillisissä siiloissaan. Tämä hajautettu lähestymistapa estää usein uusien käytäntöjen ja teknologioiden tehokkaan leviämisen koko toimialalle. Se myös lisää turhaa päällekkäistä työtä, kun eri toimijat kehittävät samankaltaisia ratkaisuja tietämättä toistensa toimista. Tässä kirjoituksessa kerron, miten alan ekosysteemi tarjoaa tavan kehittää yhteyksiä elinkeinoelämään ja edistää tunnettavuutta kansallisesti ja kansainvälisesti. Lisäksi kuvailen, miten tärkeää hanketoiminta on alan ekosysteemien kehittymiselle. Rakennusteollisuus RT:n osaamistarveselvityksen mukaan osaavan työvoiman puute on suurin tekijä rakennusalan kasvun tiellä. Tulevaisuudessa työikäisten määrän vähentyessä on entistä tärkeämpää tunnistaa, millaista osaamista tarvitaan ja miten alan vetovoimaisuutta voidaan lisätä. Useiden tutkimusten mukaan poikkitieteellisellä rakennusalalla tulee lisätä riittävästi resursseja koulutukseen ja tutkimukseen, jotta osaavan työvoiman saaminen varmistetaan tulevaisuudessa ja voidaan edistää monipuolisesti alan digitalisaation ja vihreään siirtymään linkittyvää kehitystä. Osallistuvan tutkimuskumppanuuden avulla rakentuu yhteistyön kestävä perusmuuri Tutkimuksissa ja selvityksissä on tunnistettu, että eri koulutusorganisaatioiden yhteistyö on yksi pullonkaula koko rakennusalalla. Metropolia ammattikorkeakoulu toteuttaa noin 100 tutkimus- ja kehityshanketta vuosittain yhdessä kumppaneiden kanssa. Hankkeissa keskitytään yhteiskuntamme merkittävien ilmiöiden ympärille. Metropolian kiinteistö- ja rakennusalan osaamisalueen sekä tieto-ohjatun rakentamisen innovaatiokeskittymän yksi merkittävimmistä ilmiöistä keskittyy rakennetun ympäristön tulevaisuuden osaamistarpeiden määrittämiseen, alan osaajapulan taklaamiseen sekä alan vetovoimaisuuden kasvattamiseen. Useiden hankkeiden osalta yhteistyötä on tehty jo vuosia, ja yhteinen tekeminen on perustunut vahvaan luottamukseen osapuolten kesken. Näiden merkittävien haasteiden kimppuun tartuttiin noin vuosi sitten uudenlaisella rakennusalan oppilaitos- ja tutkimusverkoston yhteistyöllä. Metropolian, Stadin aikuis- ja ammattiopiston (Stadin ao) rakennusalan yksikön sekä Aalto yliopiston Mittauksen ja mallinnuksen laitoksen (MeMo) jakama yhteinen tahtotila oli kehittää yhteistä tekemistä ja koota yhteen pääkaupunkiseudun kolme merkittävää rakennetun ympäristön alan oppilaitosta. Tavoitteena oli toteuttaa kansainvälisesti korkealuokkainen oppilaitos- ja tutkimusverkosto. Yhteistyötä kutsuttiin aluksi nimellä KIRA Osaamiskeskittymä. Yhteinen visio ekosysteemistä toimijoita osallistamalla ja yhteiskehittämällä Yhteistyön alussa päätettiin osallistua mukaan HYTKE -hankkeen osallistavan tutkimuskumppanuuden pilottiin loppuvuodesta 2022, jonka tavoitteena oli auttaa KIRA Osaamiskeskittymän osapuolten sitouttamisessa ja muotoilla yhteistyöstä hankekokonaisuus, johon käynnistettäisiin rahoitushaku kevään 2023 aikana. Hankevalmistelussa oli tarkoitus hyödyntää HYTKE-pilotin mukana tuomia yhteiskehittämisen menetelmiä alkuvaiheen hanketavoitteiden määrittämiseen. Osana pilottia toteutettiin muun muassa fasilitoitu työpaja hankekumppaneiden kartoittamiseen ja tavoitteiden määrittämiseen. Työpajaan osallistui hankeorganisaatioiden osapuolia laajasti sekä Rakennusteollisuuden asiantuntijoita. Työpajasta koostettiin analyysi ja yhteenveto, jota hyödynnettiin hankevalmistelun edistämisessä. Työpajan tavoitteena oli synnyttää yhteinen visio: luoda oppilaitos- ja tutkimusverkosto, rakennetun ympäristön alan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan yhteistyön ekosysteemi, joka nostaa alan tunnettavuutta, kasvattaa yritysten kilpailukykyä ja lisää vetovoimaa rakentamisen toimialalla. Yhteistyön olisi tarkoitus kattaa koko rakennetun ympäristön ja rakentamisen elinkaari kaavoituksesta, suunnittelusta aina korjaamiseen ja purkamiseen asti. Monitahoinen rakennusalaa laajentava yhteistyö toisi selvästi lisää potentiaalia luoda innovaatioita ja uutta liiketoimintaa. Työpajasta ammennetun tiedon ja näkemysten pohjalta päätettiin hakea Helsingin kaupungin Innovaatiorahastolta rahoitusta keväällä 2023 vision eteenpäin viemiseksi. Aidon yhteistyön muodostuminen vaatii pitkäjänteistä ponnistelua Innovaatiorahasto myönsi rahoituksen kesäkuussa 2023 kaksivuotiselle hankkeelle Rakennusalan tieto- ja taitokeskittymä - Helsinki Myllypuron kampus. Hankkeessa profiloidaan ja käynnistetään keskittymän toiminta Metropolian koordinoimana. Hankkeessa syntyvä rakennusalan ekosysteemi vahvistaa alan yhteistyötä, avoimuutta ja uudistamista rakennetun ympäristön toimialan yritysten keskuudessa niin alueellisesti kuin kansainvälisestikin. Kaikki hankeosapuolet hyötyvät merkittävästi ekosysteemistä. Kynnys eri koulutusasteiden väliseen yhteistyöhön madaltuu ja toimita arkipäiväistyy, kun käytössä on yhteisiä oppimisympäristöjä ja valmiiksi mietittyjä toimintatapoja. Oppimisympäristöissä vertaisoppiminen tehostuu kun työn tekemisessä tarvittavaa tietoa ja osaamista lisätään tietoisesti ja tiedostamatta seuraamalla ja havainnoimalla toisten työskentelyä jakamalla hyviä käytäntöjä ja kokemuksia kysymällä ja neuvomalla toisia etsimällä ja pohtimalla yhdessä kollegojen kanssa ratkaisuja ongelmallisiin tilanteisiin. Yhteistyön avulla voidaan jakaa oppeja asiantuntijoiden kesken sekä edistää entisestään jo nykyisin tiivistä ja monimuotoista työelämäyhteistyötä. Hankkeen fyysinen toiminta keskittyy Helsingin Myllypuroon, minne Helsingin kaupunki on keskittänyt rakennusalan opetusta. Myllypuroon on rakennettu kahteen kiinteistöön modernit oppimisympäristöt ja -tilat. Ammattikorkeakoulu noin 2000 kiinteistö- ja rakennusalan sekä 5000 sosiaali- ja terveysalan alempien AMK- ja ylempien YAMK-tutkintojen opiskelijalle sekä toisen asteen oppilaitos 1100 rakennus- ja talotekniikka -alojen ammattiin opiskeleville. Lisäksi toimintaan osallistuu täydennyskoulutuksen ja muiden opintojen opiskelijoita. Kampuksilta ja lähialueelta löytyy myös erilaisia rakennusalan oppimiseen sekä TKI -toimintaan kehitettyjä tutkimus- ja oppimisympäristöjä. Hanke tukee Metropolian ydintehtäviä, jossa keskiössä on jatkuva, ilmiölähtöinen oppiminen. Lisäksi hanke tukee Metropolian ja Stadin ao:n modernien kampusten ja oppimisympäristöjen parhaan potentiaalin hyödyntämistä. Hanke tukee myös Metropolian ja Aalto-yliopiston TKI-toiminnan ja opetuksen yhdistämistä, sekä teknologiakehityksen siirtoa ja tutkimustulosten teollista hyödyntämistä alueella. Osallistavan tutkimuskumppanuuden menetelmien avulla onnistuttiin rakentamaan yhteistyön kestävä perusmuuri, jossa toiminta on järjestelmällistä ja yhteiseen tekemiseen on osapuolten vahva sitoutuminen. Yhteistyö ei jää vain hankkeen aikaiseksi, vaan tästä se yhteistyö vasta alkaa. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Tieto-ohjatun rakentamisen innovaatiokeskittymässä. Hän on koulutukseltaan rakennusinsinööri (YAMK). Anna-Stina on työskennellyt noin 8 vuotta vuotta rakennusalalla työnjohto- ja rakennuttamistehtävissä sekä lähes viiden vuoden ajan Metropoliassa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan parissa. -- Metropolian Tieto-ohjattu rakentaminen innovaatiokeskittymä haluaa vastata meneillä olevaan rakennusalan murrokseen yhdistämällä tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan sekä alan osaamistarpeet rakennusalaa palvelevalla tavalla. Tieto-ohjatun rakentamisen teemakokonaisuudet vuodelle 2022 on tiivistetty Metropolian laaja-alaisen osaamisen ja edistyksellisen kehitystyön tuloksena kolmeen kokonaisuuteen: Älykkäät kiinteistöt, Rakentamisen digitalisaatio ja Energiasiirtymä. Hytke-hanke rakentaa osallistuvaa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa Metropolia Ammattikorkeakoululle ja verkostoissa hyödynnettäväksi. Tavoitteena on kestävä hyvinvointi ihmisten arjessa teknologiaa hyödyntämällä.
Monialaisuus innovaatiokyvykkyyden vahvistajana
Oppivan tiimin yksi tärkeimpiä peruspilareita on tiimin kompetenssin eli kaikkien sen jäsenten tietotaidon vahvistaminen monialaisen ajattelun avulla. Tiimin jäseniltä esiin tulevat monipuoliset näkökulmat, kriittinen ja luova ajattelu sekä sanoitettu hiljainen tieto syventävät innovaatioprosessissa syntyvää ratkaisua. Osallisuuden kokemukset opettavat tärkeitä, itsetunnistettavia työelämätaitoja − ratkaisemisen taitoja (1) tulevaisuuden kompleksissa, ei-lineaarisessa työelämässä monialaisia ongelmia ratkoville opiskelijoillemme. Monialaisuuden mahdollisuudet Oppimista tapahtuu tiedostamattamme työssä, opinnoissa, vapaa-ajalla ja harrastuksissa. Monipuoliset, tiedostetut tai tiedostamattomat näkökulmat ovat tärkeitä haasteiden ratkaisussa, ideoiden kehittämisessä sekä yhteisen ymmärryksen lisäämisessä ja yhdistävien kokemusten löytymisessä, joiden avulla parhaimmillaan jaetaan ja pölytetään opiskelijoiden välisiä kulttuurisia ja sosiaalisia konventioita ja konstruoidaan ymmärrystä erilaisuuden mahdollisuuksista. Tämä on tärkeä näkökulma monialaisuuden näkökulmasta mutta myös kansainvälisten osaajien integroitumisessa; haluamme fasilitoida orgaanisia kohtaamisia erilaisten ihmisten kesken lisätäksemme yhteistä ymmärrystä vahvistavaa dialogia. Innovaatioiden kehittämisessä oleellista on ratkaistavan haasteen ja ratkaisun käyttäjä- ja kokijaryhmien aito ymmärtäminen − ilman tätä ymmärrystä ratkaistaan väärä asia. Moniammatillisuus, -näkökulmaisuus, -kulttuurisuus ja -puolisuus eivät poissulje syväosaamisen tärkeyttä vaan mahdollistavat sen ymmärtämistä ja tiedon implementointia − innovointia − eri alojen kesken. Monialaisuuden mahdollistaminen Miten mahdollistetaan monialaisen tiimin oppiminen ja erilaisten näkökulmien esiintulo? Google toteutti vuosina 2012−2016 Project Aristotle -projektin tahtonaan selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat toimivan ja kyvykkään tiimin. Satojen tiimien syväanalyysin pohjalta tärkeimmäksi tekijäksi nousi psykologinen turvallisuus. Seuraaviksi tärkeimpinä mainittiin luotettavuus, selkeys ja rakenne, merkitys, ja vaikuttavuus (2). Terminä psykologinen turvallisuus tarkoittaa yksilön uskoa siihen, että on turvallista ottaa erilaisia riskejä esimerkiksi tiimissä: ilmaista mielipiteensä, huolensa ja ideansa sekä pyytää apua ja palautetta ilman pelkoa nöyryytetyksi, hylätyksi tai rangaistuksi tulemisesta. Psykologisesti turvallisessa tiimissä on turvallista ottaa riskejä, tehdä virheitä ja puhua virheistä (3). Metropoliassa on tehty jo pitkään systemaattista työtä innovaatiotoiminnan parissa. Moniammatillinen MINNO® kerää vuosittain satoja opiskelijoita innovoimaan yhdessä. Koko Metropolian laajuinen ponnistus on hieno mahdollisuus varmistaa opiskelijoillemme laadukas oppimiskokemus. Projektien opeilla yrityskumppanimme ja tulevat työelämän organisaatiot saavat osaavia, innostuneita ja kehityskyvykkäitä ajattelukumppaneita, metropolialaisia, ratkomaan kompleksisia haasteita talouskasvua ja kestävää (työ)elämää turvaamaan, huomioiden itseohjautuvuus- ja projektitaidot, joiden avulla hybridimallin opinnot, työharjoittelut ja kansainvälistä osaamista vahvistavat virtuaali- tai läsnävaihdot sujuvat ketterämmin. Opiskelijan kehittyvän itsetunnon, ammattitaidon ja minäpystyvyyden vahvistaminen psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä mahdollistaa eri elämänkokemuksella ja eri tutkinto-ohjelmissa opiskelevien yksilöiden taitojen sekoittumisen, kun tiimin jäsenet uskaltavat ideoida rohkeasti tietotaitonsa pohjalta. Niistä rakentuu yhteisiä ideoita eri näkökulmien ohjaamina sekä ketterää kokeilemista ilman pelkoa ”nolaamisesta”. Valmiimpi tiimi tuottaa myös valmiimpaa ajattelua projektien hanke- ja yrityskumppaneillemme sekä työelämää rohkeasti uudistavia ammattilaisia eri aloille. Monialaisuudesta vipuvoimaa työmarkkinoille ”Elinikäisen oppimisen kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttää ajatusmallien törmäyttämistä ja yksilön asettamista ajattelun keskiöön”, toteaa SITRA vuoden 2021 elinikäisen oppimisen raportissaan (4). World Economic Forumin 2023 selvityksen mukaan työikäisistä 44 % eli kuusi kymmenestä tarvitsee ydintehtävän perusosaamisen muuttamista seuraavan viiden vuoden aikana (5), joista tärkeimmäksi uudistuvan oppimisen taidoksi on nimetty luova ajattelu. Meillä osaamisen rohkealla uudistajalla ja kestävän tulevaisuuden rakentajakorkeakoululla on tässä(kin) valtava mahdollisuus, jopa velvollisuus, toimia monialaisuuden inklusiivisena maaperänä, luovan ajattelun vahvistajana ja tiedonjyvän istuttajana. Ilmiölähtöiset innovaatiokeskittymät, U!REKA-puheenjohtajuus, vahva toimialaosaaminen ja toimintakulttuurimme ovat jo syvällä meissä. On tärkeää ymmärtää, millaisia kumulatiivisia vaikutuksia toiminnallamme on. Nähkäämme tämä mahdollisuutena. Tiimioppimisen syväosaajan Veijo Hämäläisen sanoja lainaten, ”aina tulee aika, kun kaikki kasvaa, vaikka ei kasvattaisikaan”. Kirjoittaja Minttu Ripatti on Metropoliassa vasta aloittanut, MINNO® innovaatio-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, lukion aikoinaan kesken jättänyt ja pitkälle aikuisuuteen kilpaurheillut vatsastapuhuva työmatkapyöräilyyn hurahtanut äiti. Lähteet Vehkaperä, U. 2022. Monipuoliset ratkaisemisen taidot luovat kestävää tulevaisuutta. Teoksessa Hartikainen, Kaisa & Vuorijärvi, Aino & Pakarinen, Saila & Elomaa-Krapu, Minna (toim.). Monialaisten ratkaisujen työkirja sosiaali- ja terveysalan asiakastyöhön. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 53. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. 96–100. The New York Times 2016. What Google learned from it´s quest to build the perfect team. Viitattu 18.09.2023 Edmondson, A. 1999. The Fearless Organization: Creating Psychological Safety in the Workplace for Learning, Innovation, and Growth. New Jersey: Wiley & Sons. SITRA 2021. Millä suosituksilla? − Kohti elinikäisen oppimisen Suomea (PDF). Viitattu 18.09.2023 World Economic Forum 2023. The Future of Jobs -raportti. (weforum.org) Viitattu 18.09.2023
Taide rakentamassa tulevaisuuden vaihtoehtoja
Ennakoinnissa on vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien luominen tunnistettu erityiseksi haasteeksi. Ilman vaihtoehtoja emme voi valita hyvää tulevaisuutta rakentavia tekoja ja päätöksiä, varautua kriiseihin tai välttää huonoja ratkaisuja. Mutta kun tulevaisuuskuvia rakennetaan, lähdetään usein kuvittelemaan tulevaisuuksia tuttujen, omaa ajattelua määrittävien oletusten, mielen mallien ja itsestäänselvyyksien puitteissa. Näin tulevaisuutta koskeva tieto jää tavoittamatta, näkökulmat ja vaihtoehdot jäävät turhan rajallisiksi ja ennakointityö vaille toivottua vaikutusta. Tulevaisuustiedon luonnetta on pohdittu jo kauan. Tulevaisuutta koskeva tieto ei voi perustua pelkästään nykyhetken aistimuksiin eikä menneisyyden muistamiseen. Tulevaisuustiedolla onkin oma erityinen luonteensa ja on ollut tieteellisen tutkimuksen kohde jo usean vuosikymmenen ajan. Tulevaisuutta koskeva tieto ymmärretään luonteeltaan avoimeksi, kompleksiseksi ja muuttuvaksi, mutta ennen kaikkea se on mielellistä, tietoisuudessa olevaa. ”Ennakointi on ennen kaikkea ajattelun taitoja, jossa keskeistä on omien ajattelumallien, olettamusten ja ajattelun rajoitusten tunnistaminen ja kyseenalaistaminen”, toteaa Sanna Ahvenharju Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta (1). Ennakointitietoa luodaan, ei keräillä Koronapandemia yllätettyä niin Suomen kuin koko ihmiskunnan tilasi eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tutkimuksen ennakointitiedon merkityksestä ja hyödyntämisestä kriiseihin varautumisessa ja päätöksenteossa (2). Tutkijaryhmä teki kolme huomiota: Ennakointitiedosta ei ole puutetta. Päinvastoin informaatiota on usein liikaa. Ennakointikyvykkyyttä on vahvistettava niin hallinnossa kuin muissakin organisaatioissa. Ennakoinnin tulee olla jatkuvaluonteista ja joustavaa, sillä tulevaisuutta ei pystytä täydellisesti ennustamaan eikä kaikkia mahdollisia kehityskulkuja tunnistamaan. Hyvällä ennakointikyvykkyydellä varustetut yksilöt ja organisaatiot kykenevät soveltamaan saatavilla olevaa tulevaisuustietoa omaan toimintaympäristöönsä, mutta myös varautumaan yllättäviin ja osin jopa ennalta tiedostamattomiin mahdollisuuksiin. Kehitetään tutkimukseen perustuvia toimintamalleja, joilla ennakointitieto kytketään suoremmin osaksi poliittista päätöksentekoa ja huomioidaan erityisesti heikot signaalit ja villit kortit nykyistä paremmin. (siteerattu 1 mukaan) Tutkimusryhmän huomiot ovat kuitenkin ristiriitaisia. Toisaalta todetaan, että ennakointitietoa on ja jopa niin paljon, että sitä tulisi seuloa ja koostaa yhteenvedoiksi. Samaan aikaan ennakointikyvykkyyttä, muun muassa kykyä tulkita tietoa ja käyttää sitä hyvän tulevaisuuden rakentamisessa, tulisi vahvistaa ja ennakointitietoa tulisi kyetä soveltamaan eri toimintaympäristöihin. Seulottu ja tiivistetty ennakointitieto sisältää väistämättä vähemmän yksityiskohtia kuin alkuperäinen aineisto. Tiedon valinta on jo osa ennakointitiedon tulkintaprosessia. Muualla tuotetun tiedon kokoaminen ja tiivistäminen ei siksi mahdollista samanlaista tulevaisuuskuvien sisäistämistä ja syvällistä ymmärtämistä kuin alkuperäinen aineisto. ”Ennakointi on paitsi todennäköisen tulevaisuuden tuntemusta, myös kriittisyyttä ja luovuutta. Sitä ei voi ulkoistaa pelkästään tiedonhankintana, vaan se on ajattelun taito, joka jokaisen tulee opetella itse,” korostaa Ahvenharju (1). Tulevaisuustieto on luonteeltaan kompleksista, ihmismieli on suuntautunut hahmottamaan ja käsittelemään yksinkertaisia kokonaisuuksia. Toisinajatteleva kiinalaiskirjailija Xu Zhiyuan toteaakin, että ihmiset "jättävät huomiotta lähtökohtaisen monimutkaisuuden, ja, tehtyään siistit vertailunsa nykyhetken ja menneisyyden välillä tai löydettyään tyydyttävän kuvaavan nimikkeen, he nojaavat taaksepäin itsetyytyväisinä siitä, että he ymmärtävät asioita". (3) Ennakointitieto on elämänmakuisia tulevaisuuskuvia Skenaarioita laadittaessa pyritään luomaan mahdollisimman elämänmakuisia ja yksityiskohdiltaan rikkaita kuvauksia ja visualisointeja, koska siten tulevaisuuskuvat aukeavat parhaiten skenaarioihin tutustuville. Latteat skenaariokuvaukset eivät herätä ajatuksia eivätkä tunteita, eivätkä ne siksi myöskään kovin helposti johda mihinkään johtopäätöksiin tai konkreettisiin toimenpiteisiin. Toisin sanoen niillä ei ole vaikuttavuutta. Ennakoinnin ja sen vaikuttavuuden parantamiseksi eivät seulonta ja tiivistäminen sekä ennakointikyvyn kehittäminen riitä. Se vaatii myös aikaa ja vaivaa monilta ja erityisesti päättäjiltä. Vaikka Metropoliassa ei ole tehty laajoja tulevaisuuskuvia rakentavaa skenaariotyötä, on kuitenkin jo tunnistettu se, että nopeasti muuttuva, kompleksinen toimintaympäristö edellyttää laajaa ymmärrystä yhteiskunnan ja työelämän toimintaympäristöjen kehityskuluista. Metropoliassa toteutetaan koko ajan monenlaista ennakointitoimintaa eri tahoilla, mutta kokonaisuutta ei toistaiseksi toteuteta systemaattisesti. Metropolian ennakointitarpeet ovat hyvin monenlaisia, kunkin yksittäisen tutkinnon osaamistarpeista koko yhteiskuntamme koulutuspolitiikkaan. Vaikka ennakoinnin osa-alueet kytkeytyvät toisiinsa, kuvaa kokonaisuuden hahmottamisen ongelma hyvin sitä, miten hankalaa ennakointitiedon tiivistäminen on. Tutkintojen osaamistarpeista ei voi tiivistää koulutuspolitiikan kokonaisuutta eikä pelkästä koulutuspolitiikan ennakoinnista voi päätellä mitä osaamisia yksittäisissä tutkinnoissa opiskelevat tarvitsevat valmistumisensa jälkeen ammatissa toimiessaan. Näiden perusteella on ymmärrettävissä, että ennakointitoiminnan pohjalta muodostettuja tulevaisuusnäkemyksiä ei Metropoliassa vielä hyödynnetä päätöksenteossa ja toiminnassa aktiivisesti. Tulevaisuuden kehityskulkuja hahmottavan ennakointityön kehittämistarve on tunnistettu ja kirjattu strategiaan, ja strategian konkretisoimiseksi valmistuu syksyllä 2023 malli Metropolian ennakointikyvykkyyden pitkäjänteiseen kehittämiseen. Tarvitaan tottumusten näkyväksi tekemistä Uskommekin, että organisaatiot pystyvät parhaiten hyödyntämään jatkuvasti päivittyvää ennakointitietoa, jos yksilöt ymmärtävät ennakointitiedon luonteen ja siihen kuuluvat erilaiset skenaariot. Tämä vaatii aikaa ja paneutumista. Paras keino ymmärtää tulevaisuustietoa on osallistua itse tiedon tuottamiseen. Tulevaisuustiedot tuottamisessa tulee väistämättä vastaan myös omien ennakkokäsitysten, toiveiden ja pelkojen tunnistaminen. Oman toiminnan sisäisten, usein tunnistamattomien rakenteiden ja tottumusten näkyväksi tekeminen on vaikeaa, ja niiden näkyväksi tekeminen ulkopuolisten toimesta koetaan usein kritiikiksi (4). Erityisen tärkeää on, että päätöksentekijät sisäistävät ennakointitiedon. Organisaatioiden strategisen suunnittelun ja johtamisen menetelmät ovat vakiintuneita. Ne johtavat toimintaa väistämättä oikeaan (tai todennäköisimmin oikeaan) suuntaan, kunhan niiden lähtökohdaksi on käytettävissä toimintaympäristöä koskevaa, esimeriksi markkinatietoa ja sisäistettyä ennakointitietoa. Ennakointitiedon hyödyntäminen perustuu siis yksilöiden ajatteluun ja ennakointitiedon syvään ymmärtämiseen. Taide tulevaisuustiedon vauhdittajana Niinpä tulevaisuudentutkimuksen piirissä onkin kiinnitetty huomiota taiteen mahdollisuuksiin tehdä näkyväksi totuttuja rakenteita ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Taide liittyy tulevaisuudentutkimukseen kolmella tavalla (5): Voimme tutkia taiteen tulevaisuuksia. Voimme tarkastella, miten taide tekee tulevaisuuskuvia näkyväksi. Voimme soveltaa taiteen menetelmiä tulevaisuuskuvien luomisessa. Parhaiten tunnettu esimerkki taiteen ja tulevaisuuden yhteydestä lienee tieteiskirjallisuus. Kirjailijat ovat luoneet tulevaisuuskuvia ja ovat tekstillään ja rikkaalla tapahtumien ja ihmisten elämän kuvailulla saaneet lukijat ymmärtämään ja sisäistämään nämä tulevaisuuskuvat erittäin hyvin. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n kesäseminaarissa elokuussa 2023 käsiteltiin muita taiteen ja tulevaisuuksien tutkimuksen yhteyksiä useasta näkökulmasta. Tulevaisuuskuvien sisäistämiseen liittyen esiteltiin teatterin menetelmien käyttöä. Ne voivat tuoda uusia välineitä tulevaisuustyöhön osallistuvien keskinäiseen vuoropuheluun, kannustaa moniääniseen keskusteluun ja tehdä kokemuksellista tietoa näkyväksi. Draamamenetelmät mahdollistavat ”pinnan alle” sukeltamisen ja subjektiivisten näkökulmien (teot, maailmakuvat, ajatukset, tunteet, asenteet) kautta tarkastelun. Käytettävissä on työpajamenetelmiä, jotka eivät edellytä osallistujilta draaman erityistaitoja. Kehollisuus ja tanssikin voivat olla osa tulevaisuuskuvien syvällistä ymmärtämistä. Kuvataitelija työstää taidetta tehdessään omia tai muiden tulevaisuuskuvia. Taiteen kokijalle voidaan välittää kuvia ja tunteita, herätellä kysymyksiä pohdittavaksi sekä ohjata kokija tietylle intuition polulle. Teos ja sen kohtaaminen sellaisena kuin se on sekä siinä heräävät ensiajatukset ja -kokemukset ovat tärkeitä, sillä niissä voi piillä teoksen tulkintaan liittyvä ainutlaatuinen kulma tai oivallus. Teokseen liittyvä teksti täydentää kokemuksen luomalla kontekstin ja avaamalla merkityksen tai sanoman sekä joskus myös haastaa ensivaikutelman. Ennakointi voi vaikuttaa tulevaisuuteemme, kun meillä on riittävästi mahdollisuuksia ymmärtää ja sisäistää ennakointitietoa joko osallistumalla itse sen tuottamiseen tai rakentamalla tulevaisuustiedon syvää ymmärtämistä. Taiteen menetelmät ovat hienoja tapoja tukea ymmärtämistä ja sisäistämistä. Kirjoittajat Leena Unkari-Virtanen on musiikin tohtori, hän toimii tutkija-projektipäällikkönä Metropolian TKIO:n ja ennakointikyvykkyyden kehittämishankkeissa. Tapani Martti on diplomi-insinööri, tulevaisuuden tekijä ja toiminnan kehittäjä. Hän toimii lehtorina Metropolian ICT ja tuotantotalous -osaamisalueella. Lähteet Turun yliopisto, mediatiedote 2021. Selvitys: Tuotettu tulevaisuustieto ja käyttäjien tietotarpeet tulisi saada paremmin kohtaamaan (utu.fi). Ahvenharju, Sanna – Pouru-Mikkola, Laura – Minkkinen, Matti & Ahlqvist, Toni 2020. Tulevaisuustiedon lähteillä. Analyysi ennakointiraporteista ja tulevaisuuden ilmiöistä (PDF). Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2020. Baggini, Julian 2022. Ajatteleva maailma. Eurooppalaisen filosofian seura, niin & näin -kirjat 131. Ilmola-Sheppard, Leena 2021. Taiten eriarvoistavat mekanismit: merkityksenrakentamisprosessi(na) systeemianalyysi ja skenaariot työkaluina. Futura 1/2021, 56–67. Salminen, Hazel & Viherä, Marja-Liisa 2021. Taiteesta ja tulevaisuuksista – tunne ja mielikuvitus? Futura 1 / 2021, 1–3.
Työllisyystilanteen nopeat vaihtelut vaikuttavat av-alan opiskelijoiden verkostoitumiseen
Audiovisuaalinen (av) ala on eläväinen ja jatkuvasti muuttuva toimiala, joka tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia luoville ja taitaville ammattilaisille. Opiskelu ja työ av-alalla on monen haaveiden täyttymys, mutta samalla alan nopeat työllisyystilanteen vaihtelut ovat asettaneet opiskelijoille ja työelämää aloitteleville uudenlaisia haasteita. Erityisesti työllisyystilanteen heilahtelut voivat vaikuttaa alalle vasta saapuvien verkostoitumiseen ja tulevaisuuden työmahdollisuuksiin. Työllisyystilanteen vaihtelun haasteet Av-ala on altis talouden heilahteluille ja teknologisille muutoksille, mikä aiheuttaa työllisyystilanteen nopeita vaihteluita. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet poikkeuksellisen aallokkoisia. Jyrkät suhdannevaihtelut, pandemia, kustannusten nousu ja talouden taantuminen ovat näkyneet suoraan tuotantojen toteutumisissa, rahoituksessa, sisältöjen tilauksissa ja sen myötä työllisyystilanteessa (1). Tämä on luonut epävarmuutta ja stressiä opiskelijoille, jotka valmistuvat alalle vaihteluiden keskellä. Vaikeina aikoina yritykset ovat vähentäneet rekrytointejaan tai lomauttaneet henkilöstöään, mikä on hankaloittanut vastavalmistuneiden työllistymistä. Kun suhdanne on vaihtunut ja alan toiminta jälleen virkistynyt, alalla onkin ryhdytty puhumaan vakavasta tekijäpulasta ja etsitty nopeita keinoja tuottaa osaavaa työvoimaa. Puoli vuotta myöhemmin tuotannot ovat jälleen milloin seisahtuneet, lykkääntyneet tai niitä ei ole käynnistetty lainkaan. Maailmantilanteet ja media-alan ailahtelevuus ovat vaikuttaneet suoraan myös alan opintojen toteuttamiseen. Poikkeusoloissa opintoja järjestettiin etänä tai hybridimenetelmillä, mikä on ryhmätyösketelyyn painottuvalla alalla ongelmallista. Moni taito on jäänyt vähälle harjoittelulle ja etenkin ryhmätyöskentelyn ja työelämäsimulaatioiden toteuttaminen on ollut haastavaa. Selvityksen mukaan ammattikorkeakouluopiskelijat kokivat pandemian vaikuttaneen kielteisesti muiden opiskelijoiden kanssa verkostoitumiseen, opetuksen laatuun ja osaamisen kehittymiseen. Raskaimmin pandemian kokivat taide- ja kulttuurialojen opiskelijat, joista 44% arveli pandemian vaikuttavan kielteisesti työllistymiseen opintojen jälkeen (2). Aivan väärässä opiskelijat eivät ole olleet, sillä esimerkiksi Metropolian Re:connect-hankkeessa tehtyjen havaintojen perusteella äskettäin av-alalle valmistuneilla on nähtävissä vaikeuksia työelämään siirtymisessä ja alalle verkostoitumisessa. Verkostoitumisen merkitys työllistymisessä Pahiten maailmantilanteen ja suhdanteiden vaihteluista ovat kärsineet työharjoittelut, jotka ovat keskeinen osa ammatti- ja ammattikorkeakouluopintoja. Av-alan harjoittelupaikan saaminen on täysin riippuvainen työtilanteesta ja tuotantojen määrästä. Verkostoituminen on yksi avainasemassa oleva tekijä (3), kun haetaan töitä av-alalta. Re:connect-hankkeessa toteutetun kyselytutkimuksen (4) mukaan työnantajat pitävät harjoitteluiden onnistumista työllistymisen kannalta yhtenä keskeisimpänä verkostoitumisen ja osaamisen kehittämisen tekijänä (5, 6). Kyselytutkimukseen osallistuneiden yli 20 av-alan tuotantoyhtiön edustajan mukaan työpaikkoja avautuu vastavalmistuneelle varmimmin silloin, kun opiskelija on onnistunut luomaan kontakteja alan ammattilaisten kanssa jo opintojen aikana. Verkostojen kautta saa tietoa avoimista työpaikoista, suoria työtarjouksia ja hyvin tehty työ johtaa seuraavaan. Osaavia työntekijöitä suositellaan alan sisällä seuraaviin projekteihin. Av-alan toimintaympäristö on Suomessa niin pieni, että paras valttikortti nuorelle työntekijälle on hyvä maine työnantajien “puskaradiossa”. Nopeilla aikatauluilla ja tiukilla rahoituksilla toteutettavissa tuotannoissa tuntemattoman uuden työntekijän palkkaaminen koetaan liian suureksi riskiksi. Jos syystä tai toisesta verkostoa ei opiskeluaikana ole syntynyt, työllistyminen, tai edes työmahdollisuuksien löytäminen voi olla vaikeaa. Koko alan työllisyystilanne – onko työvoimapulaa olemassa? Av-alan tueksi kehitetty kasvusopimus (7) perustuu ajatukselle, että alan kasvu on nopeaa ja se tulee jatkumaan seuraavina vuosina. Vuonna 2023 monet alan toimijat ovat kuitenkin olleet vaikeuksissa kustannusten noustessa, rahoituksen pienentyessä ja sisältöjen tilauspäätösten vähentyessä. Alalla pitkään toimineet, kovan luokan ammattilaisetkin etsivät töitä ja menevät useimmiten rekrytointitilanteissa vasta-alkajien edelle. Kovin pula alalla on kokeneista erityisosaajista, ei niinkään aloittelijoista. Voiko av-alan tulevaisuutta perustaa jatkuvan kasvun varaan, vai pitäisikö varautua paremmin myös taantumiin? Alan osaaja- ja työvoimapulakaan eivät vaikuta erityisen akuuteilta ainakaan vuonna 2023. Työllistymistä tulisikin pohtia pidemmällä aikajänteellä, koko työuran näkökulmasta. Jos valmistuneiden urakehitys tyssää jo ensimmäisen työpaikan hakuun, ei alalle saada koskaan uusia huippuammattilaisia kansainvälisiin tuotantoihin. Alan työtehtäviin kasvetaan, syväosaajia syntyy työkokemuksella. Oikoteitä ei ole, eikä kannata rakentaakaan. Vahvempaa tukea työelämään siirtymiseen Ailahtelevalla kentällä vastavalmistunut untuvikko putoaa helposti kyydistä ja usko omaan osaamiseen on koetuksella. Nuoren on vaikea hahmottaa milloin työllistymistä vaikeuttavat alan suhdannevaihtelut ja milloin kyse on omasta osaamisesta tai työnhakutaidoista. Av-alalla työllistyminen eroaa merkittävästi monien muiden alojen työllistymistavoista, eivätkä esimerkiksi työllisyyspalvelut aina osaa olla avuksi. Re:connect-hankkeessa av-alan työnantajille ja oppilaitoksille tehdyn kyselytutkimuksen perusteella rekrytointikäytännöt ja työllistymisen menetelmät eivät ole modernisoituneet tai kehittyneet juurikaan vuosikymmenien kuluessa. Työpaikkoja ilmoitellaan harvoin julkisesti, rekrytointeja tehdään käsinpoiminnalla ja suositusten perusteella. Yrityksistä ja kokeiluista huolimatta alan tekijöille ei ole yhteistä, vakiintunutta, keskitettyä osaajien ja työnantajien kohtaamispaikkaa. Työnantajien ja oppilaitosten edustajien näkemys on, että opiskeluaikana tulisi panostaa erityisesti monipuoliseen osaamiseen ja verkostojen rakentamiseen työllistymisen tukemiseksi. Monipuolinen osaaminen korostuu, sillä nopeasti vaihtelevassa työllisyystilanteessa monipuolisuus on valttia. Opiskelijoiden kannattaa hankkia taitoja media-alan eri osa-alueilta, jolloin mahdollisuudet työllistyä monipuolisesti erilaisiin tehtäviin kasvavat. Useimmat työnantajat liputtavat joustavuuden ja ketteryyden puolesta. Media-ala muuttuu jatkuvasti, ja työllisyystilanteen vaihtelut voivat edellyttää nopeaa sopeutumista uusiin tilanteisiin. Opiskelijoiden tulisi olla valmiita oppimaan uutta ja muuttamaan suuntaa tarvittaessa. Verkostojen rakentamisen keinoja on monia. Osallistuminen erilaisiin projekteihin, tapahtumiin, festareille ja verkostotapaamisiin auttaa opiskelijoita luomaan kontakteja ja näyttämään osaamistaan käytännön tilanteissa. Työharjoittelupaikat kannattaa harkita tarkkaan ja miettiä miten ne tukevat parhaiten osaamista ja verkoston kehittämistä. Yhteistyöprojektit voivat myös tarjota mahdollisuuksia oppia uusia taitoja ja laajentaa verkostoja. Etenkin opintojen loppuvaiheessa katse tulisi kääntää oppilaitoksen sisältä kohti työelämää. Opiskeluissa tehtyä omaa teosta kovempaa valuuttaa ovat kontaktit ja kentän tuntemus. Harjoitteluiden lisäksi opinnäytetöitä voisi useammin toteuttaa yritysyhteistyössä. Tämä tukisi opiskelijoiden pysymistä ajan tasalla alan trendeistä ja kehityksestä, mikä puolestaan auttaa ennakoimaan mahdollisia muutoksia työllisyystilanteessa ja valmistautumaan niihin. Kirjoittajat Antti-Veikko Salo on Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeen projektipäällikkö ja taustaltaan elokuvatuottaja. Aura Kaarivuo on Metropolian elokuvan ja television tutkinto-ohjelman tutkintovastaava ja Re:connect-hankkeen projektikoordinaattori. Lähteet Koljonen, Johanna (2023). Nostradamus Report: Everything Changing All At Once. Mäkelä, Joona. (2023) Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja: 2023:2. Korkeakouluopiskelijoiden ajankäyttö ja Covid-19-pandemia. Opetus- ja kulttuuriministeriö (valtioneuvosto.fi). Helsinki. Opetushallitus. (2020). Media- ja viestintäalan osaamistarpeet (oph.fi). Raportit ja selvitykset 2020:3. Metropolia. (2023) Kysely tuotantoyhtiöille. Re:connect-hanke. Julkaisematon. Business Finland. (2021). Finnish Audiovisual Industry Roadmap (businessfinland.fi). Report 4/2021. Nordic Institute of Business & Society. (2020). Mediaosaaja 2030. (PDF) Työ- ja elinkeinoministeriö. (2023) Av-alan kasvusopimus. (valtioneuvosto.fi) Metropolian Re:connect – Opintojen jälkeen työelämään -hankkeessa pyritään tukemaan av-alalle työllistymistä ja rakentamaan siltaa opintojen ja työelämän välille.
Kulttuuriset sillat ja kielelliset kohtaamiset innovaatioiksi
Äidinkieli, sydämen kieli ja juuret omassa kulttuuritaustassa ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja elämänlaadun lähteitä - erityisesti ihmisen ikääntyessä. Miten suomalaisen kulttuurin tuntemus ja kulttuurinen osaaminen voivat edistää ikääntyneiden hyvinvointia? Ikääntyessä ja erityisesti laitosmuotoiseen hoivaan siirryttäessä oma äidinkieli ja kulttuuri ovat tärkeitä turvallisen ja hyvinvointia edistävän ympäristön elementtejä (1,2). Annikki Arolan (3) väitöstutkimuksen tulokset vahvistivat käsitystä siitä, että oman äidinkielen käyttämisen mahdollisuus ja yhteyksien säilyminen kotimaahan edistävät arjen merkityksellisyyden kokemusta ja sitä kautta hyvinvointia. Uusia innovaatioita hyvinvointiin moniammatillisissa opiskelijatiimeissä Jokaisen Metropolia ammattikorkeakoulun opiskelijan tutkintoon kuuluu innovaatio-opintoja (MINNO®-projekti). MINNO-projektissa työelämän edustajat esittävät ajankohtaisen haasteen, jonka opiskelijat ratkaisevat monialaisissa tiimeissä ja rajallisessa ajassa. Projekteissa kehitetään uusia tai uudistetaan olemassa olevia palveluita, menetelmiä tai tuotteita, tiiviissä yhteistoiminnassa työelämäkumppaneiden kanssa. Lukuvuonna 2022-23 Språk och kulturkompetens som brobyggare, Språkbroar -hankkeen toimijat haastoivat työelämäkumppanin roolissa opiskelijat etsimään konkreettisia ja raikkaita ratkaisuja suomalaisen kulttuurin tuntemuksen ja kulttuurisen osaamisen hyödyntämiseksi ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Syksyn haasteessa oli mukana 26 opiskelijaa, joista muodostui kuusi ryhmää. Opiskelijoita oli sosiaalialan, toimintaterapian, kätilötyön, sairaanhoitotyön, apuvälinetekniikan, terveydenhoitotyön, bioanalytiikan ja suun terveydenhuollon tutkinto-ohjelmista. Opiskelijaryhmien ratkaisut olivat: Suomi-sunnuntai sisältää vuoden jokaiselle kuukaudelle ehdotetun aktiviteetin materiaaleineen ja ehdotuksen tarjoilusta tilaisuuksissa. Muistojen iltamat -materiaali sisältää vinkkejä ja linkkejä suomalaiseen kulttuuriin. Se sisältää myös kuvavisan, muistelukortteja ja idean hyödyntää Google Maps - palvelua Suomen tuttujen paikkojen katselemiseen. Ystävyysvanhainkoti -konseptissa kuvataan suomalaisen ja ruotsalaisen hoivayksikön yhteydenpitoa ja toimintaehdotuksia tapaamisiin. Kulttuurinvaihto on toimintamalli opiskelijoiden vapaaehtoistyölle joko Ruotsissa tai etäyhteyksin. Äänitarinatoiminnassa mahdollistetaan oman tarinan kertominen ja tarinoiden kuunteleminen omalla äidinkielellä. Suomi uusin silmin -konsepti on suomalaista kulttuuria ja historiaa käsittelevän koulutuspaketin tuottaminen Ruotsissa opiskeleville hoitotyönopiskelijoille, opettajille ja vapaaehtoisille. Keväällä 2023 haasteita ratkottiin MINNO-projekteina uusien opiskelijoiden ja hankkeen työelämäkumppaneiden kanssa yhdessä. Tällä kierroksena syntyivät: Kuinkas sitten kävikään? -tarinatuokioiden ideana on palauttaa mieleen suomalaisia kansantarinoita, suomalaisen urheilun tähtihetkiä sekä tarinoita Suomen historian varrelta. Tarinoiden kuuntelemisen lisäksi tarinatuokioissa päästään yhdessä muistelemaan ja arvuuttelemaan, kun kesken tarinan tuleekin kysymys: ”kuinkas sitten kävikään?”. Nettikaveri (Onlinevän) on konsepti, jossa suomalaiset sote-alan opiskelijat ja Ruotsissa asuvat suomenkieliset ikäihmiset käyvät keskusteluja etäyhteydessä. Leikkipakki sisältää erilaisia suomalaisia perinneleikkejä, joiden kautta voidaan ylläpitää kaikenikäisten osallistujien kielitaitoa, muistella aiempaa elämää Suomessa sekä edistää suomalaisen kulttuurin tuntemusta yhdessä mukava tekemisen kautta. Muistelukortit puolestaan tukevat yhdessä muistelua tarjoamalla konkreettiset kortit muistelun tueksi. Kortit on jaettu eri teemojen mukaan ja ne sisältävät myös konkreettisia apukysymyksiä muisteluun. Hanketyö konkretisoituu opiskelijoille opintopisteinä ja uusina mahdollisuuksina Opiskelijat ovat olleet innostuneista annetuista MINNO-haasteista ja oppimistehtävistä. He ovat tarttuneet ripeästi annettuihin haasteisiin ja esitelleet uusia ratkaisuja. Uudet ideat ja konkreettiset välineet ovat otettavissa käyttöön hoito- ja kuntoutustyössä. Opiskelijoiden MINNO-töitä julkaistaan hankkeen kotisivuilla (kielijakulttuurihoitotyossa.fi), joiden uudistamisessa opiskelijat olivat vahvasti mukana. Metropolian Digitaalinen muotoilu -tutkinto-ohjelman opiskelijat päivittivät vanhat kotisivut uusiksi, ja nyt kotisivujen ilme on raikkaan moderni niin sisällöltään kuin kuvitukseltaan. Samalla opiskelijat saivat tuntumaa erilaisiin käytännön tilanteisiin, haasteisiin ja ratkaisumahdollisuuksiin. Språkbroar-hankkeessa edistetään kieli- ja kommunikaatiotaitoja sekä kulttuurista osaamista, asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Tarkoituksena on edistää suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja kulttuurisen osaamisen hyödyntämistä ikääntyneiden hoito- ja kuntoutustyössä Ruotsissa. Yhteistyökumppanina hankkeessa ovat Tukholman Suomi-instituutti ja Gävlen kunta Ruotsissa. Hanke käynnistyi elokuussa 2021, ja tähän mennessä hankkeessa on valmistunut lukuisia ruotsin kielen opintoihin liittyviä oppimistehtäviä suullisen kielitaiton näyttöjä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen eli AHOT-prosessiin liittyvää osaamisen osoittamista sekä vapaasti valittavia opintoja. Hankkeessa on myös tuotettu opinnäytetöitä ja järjestetty ruotsin kielen vapaasti valittavia opintojaksoja. Elokuussa Tukholmassa järjestetyssä loppuseminaarissa oli hankkeen toimijoiden lisäksi mukana kymmenen hankkeessa mukana ollutta opiskelijaa esittelemässä hankeen tuotoksia suomenkielisten hallintoalueiden edustajille ja kaikille asiasta kiinnostuneille. Loppuseminaarin oli osallistujia yli 50 Ruotsista ja Suomesta. Loppuseminaarissa konkretisoitui onnistunut yhteistoiminta hankkeen, työelämän, opiskelijoiden kesken asiakkaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Kirjoittajat Katja Hämäläinen ruotsin ja englannin kielen lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa projektipäällikkönä. Krista Lehtonen on lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Jari Pihlava on lehtori Metropolia Ammattikoreakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Miia Pulkkinen on lehtori Metropolia Ammattikoreakoulussa. Hän toimii Språkbroar -hankkeessa asiantuntijana. Raija Airaksinen-Björklund edustaa hankkeessa Suomen Tukholman-instituuttia. Lähteet Heikkilä K. 2004. The role of ethnicity in care of elderly Finnish immigrants. Karolinska Institutet, Stockholm, Sweden (väitöskirja) Heikkilä, Kristiina & Sarvimäki, Anneli & Ekman, Liisa 2007. Culturally congruent care for older people: Finnish care in Sweden. Scandinavian Journal of Caring Science 21 (3). 354–361. Arola Annikki (2018). Capturing the experience of health among persons aging in a migration context. University of Gothenburg, Gothenburg, Sweden (väitöskirja).
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.