Pidetään ääntä hiljaisesta tiedosta!

15.12.2023
Minttu Ripatti
http://Kaksi%20nais-%20ja%20yksi%20miesoletettu%20nuori%20aikuinen%20istumassa%20rinnakkain%20ulkona%20kivipaaden%20päällä,%20edessään%20tyhjiä%20muistilappuja,%20vaatetuksena%20takit,%20kaulaliinat%20ja%20farkut.

Kuva: Marjaana Malkamäki / KEKSI

Einstein ajatteli, että opettamisessa tärkeintä ei ole faktojen välittäminen vaan sellaisen hiljaisen tiedon välittäminen, jonka varaan oppilaat rakentavat koko loppuelämänsä (1).

Muistamme todennäköisesti lapsuudestamme, kun vanhempamme ja isovanhempamme jakoivat ”vanhan kansan tietoa”. Sitä tietoa, kuinka maakellarin kansi jätetään mökillä auki talveksi homeen estämiseksi, miten pääskysten lentokorkeudesta voidaan päätellä seuraavan päivän poutasää, tai miten saunan lämmityksestä nousevan savun liike kertoo ilmanpaineesta. Omasta lapsuudestani muistan, että mummo tunnisti leivinuunissa olevien ruisleipien olevan valmiita pelkän hajun perusteella, tietämättä leivinuunin tarkkaa lämpötilaa tai kokeilemalla ruisleipiä haarukalla. Onko tuo taito hiljaista tietoa, vai kenties intuitiota, jonka olen joskus kuullut olevan tiivistynyttä kokemusta? Tunnistammeko nykypäivän hiljaista tietoa ja kuinka välitämme sen toisille? Miten saamme hiljaisen tiedon esiin?

Hiljaista ja avointa tietoa

Hiljaisen tiedon käsitteen luojan, Michael Polanyin mukaan ”tiedämme enemmän kuin osaamme ääneen lausua” (2). Hiljainen tieto tunnistetaan tärkeäksi tietolähteeksi joskus liian myöhään, esimerkiksi työntekijän eläköityessä, kun joku aiemmin hyvin sujunut prosessi takkuaa. Valveutuneissa organisaatioissa hiljaista tietoa kerätään ja jaetaan − se tehdään näkyväksi. Mutta kerätäänkö hiljaista tietoa sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät vielä ole ikänsä tai kokemuksensa puolesta meritointuneet hiljaisen tiedon lähteeksi?

Hiljaista tietoa pohdittaessa on hyvä puhua myös avoimesta tiedosta. Katsoin avoimen tiedon määritelmän avoimen tiedon lähteestä, Wikipediasta. Sen mukaan avoimella tiedolla viitataan ”digitaalisessa muodossa oleviin sisältöihin ja dataan, joita kuka tahansa voi vapaasti ja maksutta käyttää, muokata ja uudelleen jakaa mihin tahansa käyttötarkoitukseen” (3). On ehkä tässä kohtaa myös hyvä tarkentaa datan ja tiedon eroja: tieto muodostuu erilaisista datakokonaisuuksista, mutta pelkkä yksittäinen data ei välttämättä muodosta selitettävää tietosisältöä. Lisäksi dataan liitetään muun muassa käsitteet big ja small data.

Avoimesta tiedosta käytetään tieteessä nimitystä open access, jolla halutaan varmistaa, että tieto eli tutkimukset ovat kaikkien saatavilla ja esteettömästi luettavissa, tulostettavissa ja kopioitavissa käyttöoikeuslisenssien määrittelemällä tavalla. Meille metropolialaisille avoin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tarkoittaa erityisesti vastuullista tiedon ja osaamisen tehokasta välittymistä oppijalta toiselle. Haluamme edistää avointa toimintakulttuuria, tutkimusaineistojen ja -menetelmien sekä julkaisujen avoimuutta sekä avointa oppimista. (4) Euroopan komission mukaan avoimen tieteen tulee olla ”niin avointa kuin mahdollista ja niin suljettua kuin välttämätöntä” (5).

Hiljainen tieto hiipii esiin dialogissa

Hiljainen tieto kaipaa psykologisesti turvallista ilmapiiriä tullakseen esiin, sillä sen sanoittamiseen ja tietoon itsessään saattaa liittyä pelkokertoimia: epävarmuutta, häpeää ja pelkoa.

Psykologisesti turvallisessa ilmapiirissä kokemuksia voidaan jakaa esimerkiksi dialogiringissä. Dialogiin kuuluu neljä perusperiaatetta, jotka voidaan jakaa dialogitimantin muotoon.

  • Avoimuus: kerron avoimesti ja sydämestäni, mitä ajattelen.
  • Kuuntelu: kuuntelen aidosti toista ja olen läsnä.
  • Odotan vuoroani: en puhu päälle ja annan toiselle tilaa.
  • Jäävään itseni ennakkoluuloista: en tee oletuksia etukäteen ja kunnioitan toisten näkemyksiä sekä mielipiteitä, vaikka ne eroaisivat omistani. (6)

Dialogin ja keskustelun isoin ero on se, että keskustelun tavoite on kulkea kohti ratkaisua ja sinne pyritään pääsemään erilaisia vaihtoehtoa eliminoimalla. Dialogin suunta taas katsoo taaksepäin: tavoitteena ei niinkään ole löytää ratkaisua, vaan rikastuttaa omaa ja muiden ajattelua jakamalla omia kokemuksiaan ja kuulemalla toisten. Dialogin avulla voidaan jakaa monipuolisesti kokemuksia, rikastuttaa osallistujien ajattelua, mahdollistaa vertaisoppiminen ja fasilitoida hiljaisen tiedon esiintuloa. Lisäksi, oman puheenvuoron validointi muiden kuulijoiden läsnäolon ja hyväksynnän kautta lisää hyvän kierrettä kertoa samankaltaisia asioita uudestaan. Kun tiimioppimista saadaan synnytettyä monialaisissa tiimeissä, jaetaan myös valtava määrä sellaista tietoa, johon Wikipedia ei ulotu.

Hiljaisen tiedon pankki

Metropoliassa on lähes 17 000 hiljaisen (opiskelija)tiedon lähdettä, sekä yli tuhat ammattilaista eri tehtävissä. Se tarkoittaa, että meillä on aivan valtavasti tietoa työelämässä tapahtuvista asioista harjoittelujen kautta, opiskelijan kohtaamista arjen haasteista opintojen ja muiden velvollisuuksien yhdistämisessä, erilaisten oppijoiden erityispiirteistä, ja opetusvinkeistä, joilla saadaan synnytettyä mielekästä oppimista ja pitovoimaa opintoihin.

Perustimme omassa tiimissämme hiljaisen tiedon pankin, jonne keräämme anonyymisti eri tilanteissa havainnoituja juttuja, kokemuksia tai sananparsia asiakkailtamme − olisiko tässä hyvä soveltaa myös Metropolian avoimen datan periaatteita ja saattaa hiljainen tieto kaikkien saataville, sillä näitä tiedonmurusia – dataa – yhdistelemällä saatamme huomaamattamme tuottaa kaikille hyödyllistä tietoa joka auttaa arjen työssä navigointia?

Opiskelijoiden arvokkaita näkemyksiä keräämme systemaattisesti MINNO-opintojaksoilla. Lisäksi helposti toteutettava hiljaisen tiedon jakamisen paikka olisi esimerkiksi harjoittelujen jälkeinen dialogirinki, joissa jaetaan juuri koetut opit ja kopit − myös ne hyvät jutut. Hiljaisten tiedonmurujen jakaminen kaikkien kompetenssin kohottamiseen tai sanojen ja tekojen kautta reagointi esimerkiksi opiskelijahyvinvointia koskeviin teemoihin tulee olla systemaattista. Psykologisen turvallisuuden edistämisen ja säilyttämisen näkökulmasta tietoon reagointi, sen validointi, on myös tärkeää, sillä Einsteinin pohdintoihin nojaten, olemmehan kaikki ikuisia oppijoita!

Kirjoittaja

Minttu Ripatti on MINNO®-opintojaksoja työssään kehittävä, tiimioppimiseen vahvasti nojaava, kymmeneltä eri ammattialalta ja 15 eri työyhteisöstä hiljaista tietoa kerännyt omasta keramiikkapajasta haaveileva äiti.

Lähteet

  1. Ma, Y. & Mukherjee, S. & Uzzi, B. 2020. Mentorship and protégé success in STEM fields (pnas.org). PNAS 117 (25). 14077-14083.
  2. Wikipedia: Michael Polanyi. Viitattu 12.12.2023.
  3. Wikipedia: Avoin data. Viitattu 12.12.2023.
  4. Näreaho, S. & Latvanen, J. & Päällysaho, S. 2022. Avoimuuden perusteet tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa – Opas ammattikorkeakoulujen toimijoille. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. OIVA-sarja 51. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.
  5. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU)28.4.2021/695. (eur-lex.europa.eu)
  6. Isaacs, W. 1999. Dialogue: The Art of Thinking Together. New York: Crown Currency.
hiljainen tieto hiljaisen tiedon pankki minno

Kommentit

Ei kommentteja

Kommentoi

Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä

Menneisyyttä tarkastellen, tulevaisuuteen tähyillen – asiantuntija kirjoittajana

 http://Kipinöitä%20pimeydessä
2.12.2024 Tikissä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?   Mistä aiheet tulevat?  TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.  Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?   Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.  Kolme toistuvaa teemaa Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.   Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan. Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.  Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä. Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!  Kirjoittaja  Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja. 

Kaikki keinot käyttöön työllistymisen haasteisiin – ajatuksia SMART-mallista
26.11.2024 Tikissä
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi. Eikö työllistyminen olekaan projekti? Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä. Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound). Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje. Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’. Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”. SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta. Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina. Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole. Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista. Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan. Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan. Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius. Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan. Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana. Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella. SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa. Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen. Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan. Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn. Kirjoittaja Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.

Voiko hanke olla startup?
22.11.2024 Tikissä
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta? Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO). Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa. Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.   Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa. Rahoitus on onnistumisen edellytys Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan. Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin. Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi. Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä. Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön. Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin. Eroja, onko niitä? Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa. Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan. Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.   On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava. Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten lean canvas UVP eli ainutkertainen arvolupaus traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa hissipuhe 90 päivän sykli. Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa. Kirjoittaja Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Lähde Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.

Sinua kiinnostavia artikkeleita muista blogeista

Opiskelijoiden kanssa kohti HyMy-kylän etävastaanottopalveluja
15.2.2023 Sotemuotoilijat
Terveydenhuollon etäpalveluilla tarkoitetaan tilanteita, joissa “potilaan tutkiminen, diagnostiikka, tarkkailu, seuranta, hoitaminen, hoitoon liittyvät päätökset tai suositukset perustuvat esim. videon välityksellä verkossa tai älypuhelimella välitettyihin tietoihin ja dokumentteihin” (Valvira 2022).   Terveydenhuollon etäpalvelujen ja digitaalisten palveluratkaisujen kehittämistä on vauhdittanut kaikkia toimialoja koskeva digitalisaatio. Etäpalveluja kehitetään kiihtyvällä tahdilla niin yksityisellä, julkisella kuin kolmannellakin sektorilla. Kehittämisen ajurina toimivat sekä tasapuolisesti saavutettavissa oleva palvelutarjonta että lisääntynyt kysyntä, johon yhtenä syynä voi nähdä älylaitteiden lisääntynen käytön.  Tällä hetkellä yli 90 % suomalaisista 16–64-vuotiaista omistaa ja käyttää älylaitetta arjen toiminnoissaan (SVT 2021), miksei siis myös etävastaanottopalvelujen hyödyntämiseen.   Etävastaanottopalvelujen kehittämistä voi tehdä monella tavalla, esimerkiksi hyödyntämällä palvelumuotoilun ja muotoiluajattelun menetelmiä. Näitä tapoja avaamme tässä Hymy-kylän etävastaanoton kehittämistä käsittelevässä tekstissä.   Palvelumuotoilun periaatteet kehittämisen perustana  Yksi etänä toteutettavien palvelujen kehittämistrendi on palvelumuotoilun menetelmien hyödyntäminen. Niillä tähdätään palvelujen kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämiseen yksittäisten prosessien kehittämisen sijaan. Palvelumuotoilulle ominaista on ennakoiva, tavoitteellinen ja käyttäjälähtöinen toiminta, joka samanaikaisesti vastaa sekä asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin että palveluntarjoajan liiketoiminnallisiin tavoitteisiin. Keskeistä kehittämisessä on muun muassa  laajojen kokonaisuuksien jakaminen pienempiin osa-alueisiin,   asiakasymmärryksen korostaminen eli mitä asiakas oikeasti hyötyy,  toimivien ratkaisujen yhteistoiminnallinen kehittäminen,  kehittämisen iteratiivisuus eli kehittämistoimien toistaminen niin kauan, kunnes laatu ja lopputulos ovat tavoitetasolla   käytännönläheisten työskentelymenetelmien ja   visuaalisuuden hyödyntäminen.  Palvelumuotoilu on samalla sekä ajattelutapa että prosessi- ja työkaluvalikoima. (Tuulaniemi 2011 & Ahonen 2019.)   HyMy-kylän etäohjauksen pilotti  Kohti etäpalveluja ollaan menossa myös Metropolia Ammattikorkeakoulun HyMy-kylän hyvinvointi- ja terveyspalveluissa. Siellä etäkuntoutusta ja -ohjausta pilotoitiin keväällä 2021, kun koronaviruspandemia sulki korkeakoulun oppimisyksikköjä, joissa opintoihin liittyvää ohjattua harjoittelua tehtiin. Ohjauspilotti toteutettiin sekä pienryhmille että yksittäisille henkilöille suunnattujen etäpalvelujen muodossa, ja niitä tarjosi pieni joukko fysioterapian, osteopatian, sosiaalialan, terveydenhoitotyön ja toimintaterapian tutkinnoista.  Pilotin aikana ohjausta järjestäneille opiskelijoille etäohjaustilanteita kertyi yhdestä kymmeneen.   Pilotista kerättiin palautetta sekä opiskelijoilta, opettajilta että ohjaajilta. Palautteesta kävi ilmi, että ohjaustilanteiden koettiin kulkevan pääosin sujuvasti, kaksisuuntaisen interaktion merkitys korostui ja esimerkiksi videokuvayhteyttä vuorovaikutuksen osapuolien välillä pidettiin hyvin tärkeänä. Lisäksi opiskelijat nostivat palautteessaan esiin toiveen etäpalveluosaamisen kartuttamisesta jo opintojen aikana. Etäpalvelujen hyödyntämiseen liittyykin monia eri näkökulmia: teknisestä osaamisesta verkkovälitteisen vuorovaikutuksen osaamiseen. Opiskelijalle tärkeää on muun muassa  teknologiaosaamisen vahvistaminen, kuten esimerkiksi etäviestintävälineiden ja verkkokokousjärjestelmien käyttö,  etäasiakaspalvelu- ja vuorovaikutusosaaminen valituissa kanavissa.  Teknisen osaamisen lisäksi erityisesti vaikuttava vuorovaikutus etäyhteydellä toteutettuna edellyttää käyttäjältään uudenlaisia asenteita, ajattelun ja kohtaamisen tapoja (Meriläinen, Miettunen & Paalasmaa 2022). Riittävä etäasiakaspalveluosaaminen muodostaa pohjan laadukkaille ja turvallisille palveluille.   Palvelujen tarjoajien lisäksi myös palvelujen käyttäjillä tulisi olla oikeanlaiset välineet, riittävä osaaminen ja halukkuus osallistua etäpalveluihin.  Videoyhteyden avulla tarjotut etäpalvelut ovat tutkitusti lisänneet käyttäjien tyytyväisyyttä verrattuna pelkästään puhelimitse annettavaan ohjaukseen (Rush ym. 2021), ja niiden määrä onkin viime vuosina merkittävästi lisääntynyt (Kyytsönen ym. 2021).   Etäpalvelujen innovointia HyMy-kylässä  Pilotin jatkeeksi keväällä 2022 Metropoliassa toteutettiin monialainen innovaatioprojekti (Minno), jossa jatkettiin etävastaanottopalvelun ideointia ja innovointia opiskelijalähtöisesti. Projektin tavoitteena oli tuottaa työkaluja opiskelijoiden etävastaanottotyön tueksi. Kehittäjäkumppanina toimi KunTo-tiimi (Kuntoutuminen ja toimintakyky), jonka fokuksessa on HyMy-kylässä toimivien opiskelijoiden kuntoutusosaamisen vahvistuminen tutkimus- ja kehittämistoiminnan avulla. Innovaatioprojektiin osallistui monialainen ryhmä bioanalyytikko-, röntgenhoitaja-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita.   Innovaatioprojektin aluksi opiskelijat määrittivät projektilleen kaksi kehittämiskohdetta:   oppimista tukevan asiakaspalautteen kehittäminen ja  etävastaanottotyötä tukevat tarkistuslistat.   Yhteisten kehittämiskohteiden määrittämisen jälkeen työskentely eteni vaiheittain palvelumuotoilun menetelmiä soveltaen. Yksinkertaistettuna palvelua voidaan kehittää esimerkiksi seuraavien vaiheiden kautta: määritä, tutki, ideoi, prototypoi, testaa, kehitä ja toimita. Tässä innovaatioprojektissa palvelumuotoilun prosessia hyödynnettiin soveltaen.   Tutkimus- ja ideointivaihessa opiskelijat tutustuivat aiheeseen tutkitun tiedon avulla ja ideoivat erilaisia kehittämisen vaihtoehtoja. Opiskelijat tekivät toimintaympäristön kartoitusta ja keräsivät tietoa kehittämisen kohteena olevista teemoista. Määritettyjen kehittämiskohteiden osalta toinen ryhmä pohti oppimista tukevan asiakaspalautteen ja palautekyselyjen kehittämisen oleellisia asioita, kuten palautteen sisältöä ja toteutustapoja.   Toinen ryhmä työsti ajatusta, miten opiskelija osaisi valmistautua etävastaanottoon, suoriutua etävastaanotosta ja tehdä tarvittavat tehtävät vastaanottotilanteen jälkeen ja minkälaisia työvälineitä tuekseen tarvitsisi. Ideointivaiheessa päädyttiin kehittämään tarkistuslistoja työskentelyn tueksi, ja niiden kehittämisessä huomioitiin opiskelijaan, asiakkaaseen, tiloihin ja tekniikkaan liittyviä tekijöitä. Tarkistuslistat ovat olleet terveydenhuollossa käytössä pitkään, ja niiden avulla pyritään minimoimaan riskien aiheuttajia, lisäämään asiakasturvallisuutta sekä tunnetta, että etävastaanoton järjestelyistä olisi asiakkaalle ja opiskelijalle mahdollisimman vähän haittaa. (Blomgren & Pauniaho 2014.)  Tässä vaiheessa asiakkaiden ja palvelutarpeiden ymmärtäminen lisää todennäköisyyttä, että kehitetty palvelu vastaa käyttäjien todellisia tarpeita. Vaiheen lopuksi alustavat ideat esiteltiin HyMy-kylän kehittäjäkumppaneille, jotka myös hyväksyivät ne jatkotyöstöön. Tässä vaiheessa tehtiin myös projektisuunnitelma, joka auttoi hahmottamaan innovaatioprojektin kokonaisuutta.   Prototypointi- ja testausvaiheessa tuotettiin erilaisia vaihtoehtoja eli prototyyppejä asiakaspalautteista ja tarkistuslistoista. Testausta tehtiin iteratiivisissa sykleissä, jolla tarkoitetaan erilaisten vaihtoehtojen tai mallien toistamista, kunnes saadaan riittävän hyvä tulos. Prototyypit visualisoivat vaihtoehtoisia lopputuotoksia ennen lopullista julkaisua.   Tässä vaiheessa asiakaspalautteesta tuotettiin prototyyppejä, jotka voivat olla esimerkiksi sovellusten visuaalisia malleja eli mockupeja (kuva 1). Vaihtoehtoisissa prototyypeissä otettiin huomioon mm.   millainen palaute olisi opiskelijan oppimiselle arvokasta  minkälainen vastaustapa olisi asiakkaalle helppo  voisiko palautetta antaa useammalla eri tavalla ja  voisiko asiakas valita itselleen sopivan palautteenantotavan?  [caption id="attachment_1385" align="alignnone" width="435"] Kuva 1. Esimerkkinäkymiä puhelimitse lähetettävästä palautekyselystä.[/caption] Lisäksi tässä vaiheessa koottiin etävastaanottotyötä tekevälle opiskelijalle ennen – aikana – jälkeen-tarkistuslistat. Ennen vastaanottotilannetta keskiöön nostettiin tilaratkaisuihin, tekniikkaan, asiakastapaukseen ja opiskelijaan liittyviä tekijöitä. Etävastaanoton aikana hyödynnettävään listaan nostettiin asiakkaan kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja viestintään, kirjaamiseen, yhteenvetoon ja vastaanoton lopettamiseen liittyviä asioita. Etävastaanoton jälkeen noudatettavaan listaan huomioitiin laitteistoon, ympäristöön ja opiskelijan toimintaa liittyviä asioita. Lisäksi tehtiin yksi lista ongelmatilanteita varten (kuva 2).   [caption id="attachment_1386" align="alignnone" width="626"] Kuva 2. Esimerkkejä etävastaanottotyötä tukevista tarkistuslistoista.[/caption] Kehitä ja toimita -vaiheessa asiakaspalautteen kehittämisessä päädyttiin kolmeen vaihtoehtoiseen palautteenantotapaan, jotka olivat: välitön suullinen palaute etäohjauksen jälkeen, sähköinen palaute sähköpostitse tai palautekysely puhelimitse.    Projektissa tuotetut tarkistuslistat viimeisteltiin ja liitettiin osaksi opiskelijoiden perehdytysmateriaali HyMy-kylässä.    Kirjoittajat  Mirka Peththahandi on osteopatian lehtori (osteopaatti YAMK) Metropoliassa ja toiminut pitkään HyMy-kylässä harjoitteluohjaajana. Hän on ollut mukana useissa HyMy-kylän toimintoja kehittävissä innovaatioprojekteissa ja innostuu herkästi ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisestä.  Mari Virtanen on terveystieteilijä, yliopettaja (TtT) ja tutkintovastaava tutkinto-ohjelmassa Digitaalisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kliininen asiantuntija (YAMK). Hän on kiinnostunut sotepalveluiden innovatiivisesta kehittämisestä, uusien hyvinvointialueiden digitalisaatiosta, uusien palveluratkaisujen muotoilusta ja digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuuksista. Näiden teemojen parissa hän opettaa ja tekee laajasti tutkimusta ja tutkimuksellista kehittämistyötä.    Lähteet  Ahonen, A., Elo, A., Hurskainen, E., Huuskonen, V., Kilpinen, A., Nummila, K., Takala, N., Virtanen, T. & Vuorisalmi, T.  2022. Tarkistuslistat opiskelijalle. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Ahonen, A. 2019. Palvelumuotoilu Sotessa. Palvelumuotoilun käsikirja sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Muutoksen voima Palvelumuotoilu SOTETM. Rihto Oy: Leppävesi.   Annanolli, J., Jauhiainen, U., Jokinen, C., Mukku, S., Mustonen, M. & Tuuri, J. 2022. Palautekyselyvaihtoehdot. Innovaatioprojekti HyMy-kylän etävastaanottoon työkaluja opiskelijalle. Julkaisematon raportti. Metropolia Ammattikorkeakoulu.   Blomgren, K. & Pauniaho, S-L. 2014. Terveydenhuollon tarkistuslistat.  Potilasturvallisuuden perusteet. E-kirja Duodecim Oppiportti..   Kyytsönen, M., Vehko, T., Jormanainen, V., Aalto, A-M. & Mölläri, K. 2021. THL.  Terveydenhuollon etäasioinnin trendit 2013-2020 Avohilmon aineistossa.   Komssi, Titta & Peththahandi, Mirka 2021. Etäohjauksessa syntyy onnistumista ja oppimista – Oppeja HyMy-kylästä, osa 3. Hiiltä ja timanttia. Metropolian Blogit.  Meriläinen, J., Miettunen, H. & Paalasmaa, P. 2022. Empatiaa hybridisti. Teoksessa: Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.) Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja TAITO-sarja 95.   Rush, KL., Seaton, C., Li, E, Oelke, ND & Pesut, B. 2021. Rural use of health service and telemedicine during COVID-19: The role of access and eHealth literacy. Health Informatics Journal 27 (2).   STM. Sosiaali- ja terveysministeriö 2015. Sosiaali- ja terveysministeriön linjaus terveydenhuollossa annettavista etäpalveluista.    SVT. Suomen virallinen tilasto 2021. Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö, liitetaulukko 13. Helsinki: Tilastokeskus.  Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.   Valvira 2022. Potilaille annettavat terveydenhuollon etäpalvelut. Viitattu 8.2.2023. 

Innovaatiokyvykkyydellä kohti työelämää – Metropolia Minno® -opintojaksoa kehittämässä
30.9.2024 Hiiltä ja timanttia
Monialaiset innovaatio-opinnot ovat juurtuneet tärkeäksi osaksi korkeakouluopintoja. Innovaatio-osaamista tarvitaan vastaamaan nykypäivän työelämää ja yhteiskuntaa koskettaviin monimutkaisiin haasteisiin, jotka eivät ole ratkaistavissa yhden tieteenalan näkökulmasta. Korkeakoulujen perinteinen syvällinen erikoistuminen on arvokasta, mutta on tullut yhä selvemmäksi, että monitieteinen osaaminen on olennaista tulevaisuuden haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja terveysongelmien, ratkaisemisessa. Monialaiset opinnot tukevat myös uusien ammattiroolien syntymistä ja valmistavat opiskelijoita käytännön tehtäviin, joissa tarvitaan laaja-alaista tietämystä. (Jagannathan 2023.) Monitieteinen osaaminen on olennaista tulevaisuuden haasteiden ratkaimisessa. Vuonna 2008 Metropolia Ammattikorkeakoulussa kehitettiin uudenlainen opetusmalli, joka yhdistää eri alojen asiantuntijat ja rikkoo perinteisiä oppimisen rajoja. Tämä johti Metropolia Minno® -opintojakson luomiseen, joka pohjautuu ilmiöoppimiseen. Ohjelman tavoitteena on tuoda eri tieteenalojen opiskelijat yhteen, edistää vuorovaikutusta ja luovuutta, ja näin synnyttää uusia innovaatioita. (Hero ym. 2022). Metropolia Minno® sai tammikuussa 2024 tunnustuksen Maailman Talousfoorumilta monialaisuutta, työelämäyhteistyötä ja opiskelijan innovaatiokyvykkyyttä kehittävän konseptin systemaattisesta kehittämisestä. Metropolia Minno® -konsepti uudistuu vuoden 2025 opetussuunnitelmauudistuksen myötä. Kerron tässä kirjoituksessa kehitysprosessiin liittyneiden koulutuspilottien aikana kertyneistä kokemuksista. Innovaatioprojektin uudistus Metropoliassa Kun Metropolia Ammattikorkeakoulun innovaatioprojektia lähdettiin kehittämään ja konseptoimaan edelleen, siihen haluttiin tehdä oppimiskokemuksen parantamiseksi kolme keskeistä uudistusta: vaiheistus, kaksikielisyys sekä vertaistuen mukaan ottaminen. Erityisen tärkeäksi nähtiin nykymuotoisen innovaatioprojektin jakaminen kolmeen erilliseen vaiheeseen, jotta kokonaisuus palvelisi opiskelijoita mahdollisimman hyvin. Vaihe 1: opiskelijat osallistuvat ajattelua herättelevälle verkkokurssille (Metropolia Minno® 1, 2 op) Vaihe 2: opiskelijat kehittävät ajatteluaan monialaisessa tiimissä ja ratkovat kestävän kehityksen haasteita (Metropolia Minno® 2, 3 op) Vaihe 3: opiskelijat siirtyvät syventämään ajatteluaan työelämäkumppanin tarjoaman aidon työelämähaasteen pariin (Metropolia Minno® 3, 5 op).  Kestävä kehitys valittiin toisen vaiheen haasteiden teemaksi, sillä se on korkeakouluopetusta läpileikkaava ja tulevaisuuteen luotaava yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Sen äärellä eri alojen opiskelijat ja opettajat voivat tehdä yhteistyötä, jonka tarkoituksena on parantaa opiskelijoiden kykyä integroida tietoa ja kommunikoida erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa (Liu ym. 2022). Toinen merkittävä muutos on kaksikielisyys. Kaikki kolme vaihetta järjestetään kaksikielisenä, suomeksi ja englanniksi. Tämä lähestymistapa parantaa suomea äidinkielenään puhuvien englannin kielen taitoja ja S2-opiskelijoiden suomen kielen osaamista. Samalla se lisää opiskelijoiden valmiuksia kansainväliseen yhteistyöhön. Lisätietoa kaksikielisyydestä ja kielenoppimisesta osana opintoja voit lukea esimerkiksi Kielibuustia-kirjoitussarjasta. Jatkossa pyrimme integroimaan S2-opetuksen aiheita innovaatio-opintojen kanssa; keskustelu S2-opettajien kanssa on jo käynnistynyt. Uudistuksen myötä opiskelija-apuvalmentajat otetaan mukaan tukemaan tiimityöskentelyä. Heidän roolinsa on erityisesti vertaistuen ja -oppimisen tarjoaminen. He toimivat opiskelijatiimien tukipilareina, auttaen niitä etenemään muotoiluprosessin vaiheissa ja kehittämään innovatiivisia ratkaisuja. Kehittämistyön tueksi päätettiin järjestää keväällä 2024 kaksi koulutuspilottia. Ensimmäisen pilotin tavoitteena oli perehdyttää opettajat ja opiskelija-apuvalmentajat Metropolia Minno® -konseptin teemoihin ja muotoiluajattelun prosessiin. Tavoitteena oli myös kerätä palautetta konseptin jatkokehitystä varten. Toisen pilotin tavoitteena oli testata uutta verkkokurssia, kaksikielisyyttä, muotoiluprosessia sekä selkeyttää opiskelija-apuvalmentajan roolia opettajan rinnalla opiskelijatiimien tukemisessa. Tämä toteutettiin yhteistyössä Rakennusalan tieto- ja taitokeskittymän (TITAN) ja opiskelijatiimin kanssa. Lue lisää TITAN-hankkeen yhteydessä tehdystä pilotista täältä.   Opit ja kopit koulutuspiloteista Menetelmäosaaminen innovoinnin ytimessä Muotoiluajattelun prosessi on olennainen osa Metropolia Minno® -konseptia. Opiskelijat ja ohjaajat työskentelevät vaiheittain hyödyntäen prosessiin liittyviä menetelmiä ongelman ymmärtämisessä ja uuden ideoinnissa eli innovoinnissa. Menetelmäosaaminen auttaa myös tiimien etenemistä fasilitoivaa opettajaa. Verkkokurssin keskeinen sisältö käsittelee muotoiluajattelun prosessia ja Minno-ohjaajille suunnattu koulutus eteni prosessin mukaisesti. Muotoiluprosessiosaamisen kehittyminen oli opiskelijatiimin mukaan verkkokurssin parasta antia. Sen koettiin auttavan aiheen ymmärtämisessä ja ratkaisun löytämisessä, hyödyttävän omaa ja tiimin työskentelyä jatkossa opintojen parissa ja edelleen työelämässä. Opettajat kertoivat, että Minno-ohjaajille suunnatun koulutuksen sisältö ja työtavat auttoivat heitä ymmärtämään innovaatioprosesseille olennaisen muotoiluajattelun vaiheita. Prosessin vaiheista erityisesti tiimiytymisen ja ideointitaitojen koettiin kehittyneen koulutuksen myötä. Verkkokurssista yhteinen tietopohja Verkkokurssit osana opintoja on todettu tärkeäksi, sillä ne tarjoavat joustavan mahdollisuuden opiskella ajasta ja paikasta riippumatta. Innovaatioprojektin ensimmäisenä vaiheena kaikille yhteinen verkkokurssi varmistaa yhtenäisen tietopohjan keskeisistä teemoista. Näitä teemoja ovat muun muassa ennakointi, muotoiluprosessi, psykologinen turvallisuus ja osaamisen tunnistaminen. Verkkokurssi mahdollistaa valmistautumisen seuraavien vaiheiden tiimityöhön. Opiskelijaa pyydetään reflektoimaan opintojakson teemoja oppimispäiväkirjaan verkkokurssin ajan. Tätä voidaan käyttää tiimiytymisen apuna toisen vaiheen alussa, joka alkaa tiimiytymisellä. Monialaista projektityöskentelyä ajatellen on hyödyllistä, että opiskelijat paneutuvat etukäteen kysymyksiin, kuten: mitä psykologinen turvallisuus tarkoittaa,  millaisin tavoin voi vaikuttaa psykologisen turvallisuuden syntymiseen tulevassa tiimissä  mitä sosiaaliset ja kulttuuriset tavat tarkoittavat ja miten ne vaikuttavat ympäristöön.  Koulutuspilotin aikana opiskelijatiimi testasi verkkokurssia. Kurssi sai positiivista palautetta. Kertynyt muotoiluprosessin ymmärrys koettiin käyttökelpoiseksi tuleviin projekteihin. Prosessin kaikkien vaiheiden merkitys hahmottui opiskelijoille. Esimerkiksi olennainen empatia-vaihe olisi opiskelijapalautteen mukaan voinut jäädä muutoin huomioimatta. Erityispiirteenä pilottiryhmä nosti esiin huijarisyndroomaa käsittelevän tehtävän. He pitivät sitä tärkeänä, koska se käsitteli ilmiötä, jonka he olivat tunnistaneet itsessään, mutta eivät aiemmin osanneet nimetä. Ohjaajien koulutuksesta eväitä fasilitointiin Uudistuksen myötä opettajan rooli tulee olemaan tiimejä valmentava fasilitaattori. Tämä painottuu erityisesti toisessa vaiheessa, jolloin opiskelijat ratkovat kestävän kehityksen haasteita. Opiskelijoiden osaamista syventävä kolmas vaihe nojaa tiimin fasilitoinnin lisäksi opettajan substanssiosaamiseen. Fasilitoijan ydinosaaminen, yhteiskehittäminen ja dialoginen lähestymistapa olivat keskeisiä menetelmiä ohjaajien koulutuksessa. Koska fasilitointitaitojen merkitys tunnistettiin koulutuspilottien suunnitteluvaiheessa, pyydettiin kehitystyöhön mukaan Metropolian sisäinen osallistuvaa työotetta ja dialogisuutta sparraava Parru-tiimi. Se osallistui koulutuspilotin osallistuvien osuuksien suunnitteluun ja toteuttamiseen. Yhteistyö koettiin yhteistä tavoitetta eli dialogisen työtavan juurtumista tukevana. Näkökulmien törmäytys oppimisen rikastajana Avoin näkökulmien vaihto innovaatioprojektin konkariopettajien, ensimmäistä kertaa ohjaavien sekä opiskelija-apuvalmentajien kesken tuotiin palautteessa esille Minno-ohjaajien koulutusta rikastavana piirteenä. Dialoginen lähestymistapa mahdollisti erilaisten näkökulmien huomioimisen. Yhteiskehittämistä henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken toivottiin enemmänkin osaksi korkeakouluarkea ja yhteisesti todettiin, että sille on nykyisellään liian vähän aikaa. Puolet opettajista koki saaneensa koulutuksesta uusia näkökulmia omaan ohjaustyöhönsä. ”Tässä koulutuksessa sai mukavasti vaihtaa ajatuksia muiden kanssa sekä sai vahvistusta omille ajatuksilleen.” Toisaalta aikaresurssihaasteet tulivat vastaan. Vaikka koulutuksen lähtökohtana olikin dialoginen työskentely, keskustelulle olisi toivottu olleen enemmän aikaa. Opiskelija-apuvalmentajat kertoivat oppineensa koulutuksessa sosiaalisia taitoja​, ongelmanratkaisukykyä​, tunnetaitoja​, itseohjautuvuutta ja ideointitaitoja. He kertoivat, että koulutus myös jäsensi heidän tulevia tehtäviään tiimien tukena. Toisaalta opiskelijan rooliin asettumisen myötä opettajille avautuneet näkökulmat saivat tunnustusta. ​”Sai ymmärrystä opiskelijan näkökulmaan, kun itse konkreettisesti harjoitteli esim. ideointia.” Näkökulmien vaihtoa sekä tuki että haastoi kaksikielinen toteutus. Epävarmuus omasta englannin kielen taidosta koettiin osin ryhmäkeskusteluihin osallistumista heikentävänä. Pääosin kaksikielisyyttä pidettiin kuitenkin positiivisena ja erityisen onnistuneena, jopa ylpeyden aiheena. ”Tästä olen erittäin ylpeä! Hienosti toteutettu esimerkiksi kaksikieliset ohjeet ja materiaalit. Vaikuttavaa ja voisi ottaa oppia muuhunkin Metropolian toimintaan.” Innovaatiokyvykkyys hyödyttää yksilöä, yhteisöä ja yhteiskuntaa Yhteiskunnan ja työelämän jatkuvassa muutoksessa moni- ja poikkitieteellinen ajattelu on entistäkin tärkeämpää. Kyky yhdistää eri alojen tietoa ja ymmärtää niiden välisiä yhteyksiä tarjoaa työkaluja paitsi nykyhetken, myös tulevaisuuden haasteiden ratkaisemiseen. Oppimisprosessit, joissa eri tieteenalojen näkemykset ja ajattelutavat yhdistyvät ovat edellytys tulevaisuuden vaatiman osaamisen kehittymiselle. (Kidron & Kali, 2015.) Oppimisprosessit, joissa eri tieteenalojen näkemykset ja ajattelutavat yhdistyvät ovat edellytys tulevaisuuden vaatiman osaamisen kehittymiselle. Metropolia Minno® -opintojakso on tärkeä askel tähän suuntaan, vahvistaen opiskelijoiden valmiuksia ajatella laaja-alaisesti ja toimia yhdessä systeemisesti. Koulutuspiloteista saadut kokemukset ovat osoittaneet, kuinka merkittävää yhteistyö ja vuoropuhelu ovat kehittämisen ja oppimisen rikastuttajina. Sekä opettajat että opiskelijat toivat esiin halun jatkaa ja syventää tätä yhteistyötä tulevaisuudessa. Metropolia Minno® -opintojaksoa ja -ohjaajien koulutusta kehitetään nyt saadun kokemuksen pohjalta. Monialaisuus ja innovaatio-osaamisen kehitystarve ovat näkyvillä useimmissa työyhteisöissä sekä osana korkeakoulupedagogiikkaa. Miten sinun työyhteisössäsi kehitetään innovaatio-osaamista? Kirjoittaja Minttu Ripatti on Metropolia Minno® konseptin kehityspäällikkö. Hän käyttää vapaa-aikansa liikkumiseen, käsitöihin ja matkailuauton rakentamiseen. Lähteet Hero, L.-M. & Pitkäjärvi, M. & Matinheikki, K. 2022. Discovering the effect metrics for innovation projects´. Techne serien - Forskning i slöjdpedagogik och slöjdvetenskap. 29 (1). Jagannathan, S. 2023. Universities of the future must embrace multi-disciplinary studies. Asian Development Blog. Kidron, A. & Kali, Y. 2015. Boundary Breaking for Interdisciplinary Learning. Research in Learning Technology, 23 (1). Liu, J. & Watabe, Y. & Goto, T. 2022. Integrating sustainability themes for enhancing interdisciplinarity: A case study of a comprehensive research university in Japan. Asia Pacific Education Review. 23 (4). UNESCO, 2017. Education for Sustainable Development Goals: Learning Objectives. Paris: UNESCO.

Rikasta työtäsi yrityksen ja ammattikorkeakoulun välisellä yhteistyöllä
4.6.2020 Hiiltä ja timanttia
Arvostus, luottamus ja psykologinen turvallisuus ovat yhteistyön edellytys, totesi Ville Ojanen puhuessaan Metropolian henkilöstölle muutoksessa elämisestä (Ojanen 2018, 2020). Tähän on helppo yhtyä. Molemminpuolinen luottamus ja sitoutuminen, yhteiset tavoitteet ja hyödyt helpottavat yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa todetaan myös EU:n 2018 teettämässä korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä kartoittaneessa tutkimuksessa (Davey & al 2018). Molemmissa mainitaan luottamus, joka on mm. sitä, että sovitaan mitä tehdään ja tehdään se, mitä on sovittu. Periaatteessa tosi helppoa, mutta ammattikorkeakoulukontekstissa ei aina kuitenkaan ihan yksinkertaista. Metropoliassa olemme panostaneet parin viime vuoden aikana asiaan ja jaan mielelläni oivalluksiamme. Miksi yhteistyötä tehdään? Korkeakoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä on tutkittu sekä Euroopassa että Suomessa. Niiden perustella yksi merkittävimmistä yritysten motiiveista tehdä yhteistyötä korkeakoulun kanssa, on löytää sieltä tulevaisuuden parhaat osaajat. (Davey & al 2018; Jääskö & el 2018; Kutilahti & Mäkeläinen 2018) Oman kokemukseni perusteella monien yritysten tavoitteena on tehdä myös oma brändi tutuksi, jotta ”oikea nimi” olisi mielessä työnhaussa ja myöhemmin alan ammattilaisena. Ammattikorkeakoulun näkökulmasta yritysyhteistyön tavoitteet ovat sidoksissa paljolti siihen keneltä asiaa kysytään: opettajat toivovat substanssiin liittyvää asiantuntijayhteistyötä ja hanketoimijat ovat kiinnostuneita kehittämiseen ja innovointiin liittyvästä yhteistyöstä sekä oppimisen ekosysteemien rakentamisesta. harjoitteluohjaajat tavoittelevat pitkäaikaisia harjoittelukumppanuuksia sekä aktiivisia työllistäjiä. Onkin ymmärrettävää, että yritysyhteistyö keskittyy usein kapea-alaisesti yrityksen ydinsubstanssin ympärille. Lisäksi siiloutuneen organisoitumisen myötä on yllättävän tavallista, että ammattikorkeakoulussa kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa siitä, mitä kaikkea yksittäisen yrityksen kanssa tehdään. Miten toimiva yhteistyösuhde rakennetaan? Yritysyhteistyön eri rooleissa hankkimani kokemuksen perusteella tiedän, että yrityksen ja ammattikorkeakoulun suhteesta voi kasvaa todella merkityksellinen, kunhan yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti, systemaattisesti ja pitkäjänteisesti. Kun yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti, keskustellaan yrityksen tarpeista ja halusta tulla mukaan korkeakouluyhteisöön. Mietitään, miten yhteistyöllä voitaisiin tukea yrityksen strategisia tavoitteita. Tavoitteita määriteltäessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että yhteistyöstä saatava hyöty on ymmärrettävää ja todellista sekä sitä tekeville työntekijöille että koko organisaatioille. Systemaattisuus on esimerkiksi sitä, että yhteistyölle tehdään vuosikello. Tekeminen suunnitellaan ja aikataulutetaan kokonaisuutena. Yhdessä mietitään mm. miten yritys haluaa näkyä ensimmäisen vuoden opiskelijoille, mitä he voisivat tehdä toisen vuoden opiskelijoiden kanssa, miten yritystä autetaan löytämään juuri heille sopivat harjoittelijat ja opinnäytetyöntekijät. Näissä keskusteluissa Metropolian vahvuutena on monialaisuus. Yrityksen tarpeiden mukaan törmäytämme yhdessä eri alojen osaajia ja luomme jotain aivan uutta. Esimerkiksi tekniikan, liiketalouden ja sote-alan opiskelijoiden monialainen tiimi työstää Minno-konseptilla terveysteknologiayrityksen todellista haastetta (Järvinen & al 2019). Vuosikelloon kirjataan opiskelijoiden kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi myös yhteiset hankkeet sekä tavat, joilla yhteistyö tehdään näkyväksi. Ammattikorkeakoulun toimiessa yrityksen henkilöstön osaamisen kehittämisen kumppanina, on myös nämä asiat syytä kirjata samaan suunnitelmaan. Huomioi nämä, kun haluat rikastuttaa työtäsi ammattikorkeakoulun ja yrityksen välisellä yhteistyöllä: Ota yhteistyön hyödyt puheeksi yhteistyökumppanisi kanssa. Kirjatkaa tavoitteet molempien näkökulmista. Aikatauluttakaa ja vastuuttakaa tekemiset: tehkää yhteistyön vuosikello. Tehkää yhteistyö näkyväksi: kannustakaa opiskelijoita somettamaan kokemuksistaan ja julkaiskaa juttu molempien kanavissa. Se on helppoa ja ilmaista! Kun homma toimii, katsokaa ”siilojenne” ulkopuolelle: ketkä muut voisivat organisaatioissanne innostua ja hyötyä yhteistyöstä? Helppous on avainasemassa, jotta yhteistyöstä tulee pitkäjänteistä. Yhdessä tekemisestä tulee merkityksellistä, kun sille saadaan molempien organisaatioiden ylimmän johdon tuki ja kummallekin osapuolelle nimetään vastuulliset koordinaattorit. Jatkuvalla yhteydenpidolla rakennetaan ajan myötä suhde, jossa keskinäinen arvostus, luottamus ja psykologinen turvallisuus ovat läsnä. Yritysyhteistyö on ammattikorkeakoulussa kaikkien asia ja se on palkitseva tapa rikastaa omaa työtä. Kannattaa kokeilla!   Kirjoittaja Katariina Rönnqvist toimii Metropolian asiakkuuspäällikkönä ja vastaa yritysyhteistyön kehittämisestä. Hän on toiminut Metropolian työelämäyhteistyömallin innovoijana, kannustaen ja innostaen kollegoja mukaan yhteistyöhön. Yritysyhteistyön ja liiketoiminnan kehittämisestä hänellä on käytännön kokemusta useasta oppilaitoksesta sekä eri alojen yrityksistä asiakkuuskonsulttina, opettajana, valmentajana ja fasilitaattorina. Lähteet Davey, Meerman, Muros, Orazbayeva & Baaken 2018. The State of University-Business Cooperation in Europe. Luxembourg. Tutkimusraportti. (PDF) Järvinen, Juha & Rantavuori, Hanna. 9.12.2019. Työelämä, opiskelijat ja opettajat kohtaavat: MINNO on kaikkien projekti. Jääskö, Korpela, Laaksonen, Pienonen, Davey & Meerman 2018. Korkeakoulujen työelämäyhteistyön tilannekuva. (PDF) Kutinlahti, Pirjo & Mäkeläinen, Ulla. 2018. Katsaus korkeakoulujen ja yritysten yhteistyöhön Suomessa tiivistelmä. (PDF) Ojanen, Ville 2020. Metropolia-akatemia. Helsinki 2020. Ojanen, Ville 8.6.2018. Mentalisaatio - Pidä mieli mielessä! LinkedInissä.   Haluatko kuulla lisää? Tutustu Metropolian työelämäyhteistyökumppaneihin.