Vuosi: 2022
Finding Real Problems to Solve All Around Us
We can spot service fails, gaps and different business problems all around us. Your and my everyday problems are someone else's business problems. This also includes us not being able to figure out how to engage with different organisations. Understanding design thinking and service design certainly helps identify and unpack variety of problems. Proactively acknowledging and pursuing societal problems is the role that the higher education sector should be playing. And it, of course, isn't only about creating long, drawn-out processes; it is about using our immediate expertise to facilitate moving forward. It isn't necessarily about doing something for somebody but with them or next to them as they do the work. So, this is also important capacity-building work. Lack of humanity or something else? I read an article on Yle News about the Finnish Blood Services and their challenge of a shortage of young men willing to donate various forms of human biological matter on October 18th 2021 . I was concerned by the assumptions used in the article, ”today's young people do not have the same enthusiasm for helping as those who have already retired”. This article sparked a visceral reaction in me because I knew that there was an actual process and method that I could rely on to find out the real reasons why young men are donating less than in the past. Assumptions on the demographic will drive all kinds of internal decisions to reach the preferred audience. These include marketing messages and channels, expectations or Key Performance Indicators (KPIs), and so on. There is any number of reasons why the demographic mentioned in the news article might not be donating. As a service designer, I know that the reasons could be a range of issues such as: not knowing there is a need for donations not knowing where such donations take place a fear of the biological matter donation process that the donation centers are not in any of the locations that these people frequent or any other issue we have not identified Basing decisions on insufficient assumptions is never a good strategy for success. They will only complicate the process and make it difficult to reach the target. Which, in this case, can be life-threatening. A need to go deeper The first part of any design approach must contain identifying the real problem, which is the only way to have a successful outcome. Service design, which is characteristic of deep customer research co-creation prototyping and testing can find the real problem in this situation. Assuming you know what the problem is (in this case, a lack of enthusiasm for helping), will make you only address this problem. But what if this isn't the real problem? When deep customer research is conducted, you will find out the real problem, not the assumed problem. This paragraph in the article proves my point, "Attempts have been made in recent years to increase the enthusiasm of more young men to donate blood, stem cells and sperm. The issue has been brought to the fore at various public events, trade fairs and educational institutions, including the use of celebrity influencers and even a heavy metal band.” By making assumptions about the problem before investigating it, they can be setting themselves up to be disappointed when any actions they conduct do not work. Role of higher education institutions This is the kind of problem in society that we, as a higher education institution, can help with. We have the knowledge, the tools, and the methods to help create real and lasting (and possibly life-changing) change. This is our role. In this case, I felt that I needed to figure out how I might help in this situation in a professional capacity. So I reached out to other institutions' experts to see how we might approach Blood Services (and possibly the Finnish Institute for Health and Welfare, THL) to propose a process that would help them identify the more profound issues. From this, we reached out and started a dialogue about how we might work together to tackle this significant local problem. This, I believe, is what we are here for - deepening connections between education, research and the wider society. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Miten innovaatiokeskittymä auttaa rakentamaan kestävää ja osallista tulevaisuutta?
Hyvä koulutus on ammattikorkeakoulutoiminnan keskiössä ja yksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen tavoitteista. Hyvä koulutus tukee työllisyyttä ja kestävää talouskasvua, mutta on myös ensiarvoisen tärkeä keino yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja yksilöiden hyvinvoinnin vahvistamiseen [1]. Tässä kirjoituksessa kerron, miten Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) edistää kestävää ja osallista tulevaisuutta. Metropolia Ammattikorkeakoulun Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymällä on juuret luovien alojen TKI-toiminnassa. Tällä hetkellä käynnissä on 38 ulkopuolisesti rahoitettua TKI-hanketta, jotka edistävät erityisesti seuraavia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita: Hyvä koulutus Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua Eriarvoisuuden vähentäminen Kestävät kaupungit ja yhteisöt Innovaatiokeskittymän toteuttamat hankkeet jakautuvat eri teemoihin Innovaatiokeskittymässä toteutettavat hankkeet kytkeytyvät eri yhteiskunnallisiiin ilmiöihin ja teemoihin. Hanketyönä syntyvät uudet ratkaisut, toimintamallit ja suositukset tuovat esiin teemoittain erilaisia hyötyjä eri sidosryhmille. Innovaatiokeskittymän teemat ovat kestävä kaupunkikehitys, kulttuurihyvinvointi ja tulevaisuuden työ ja osaaminen. Kestävän kaupunkikehityksen teemassa olemme kehittäneet esimerkiksi osallistavan kaupunkisuunnittelun työkaluja ja menetelmiä XR-teknologiaa hyödyntäen (Augmented Urbans) toimintamalleja kaupungin eri alojen yhteistyöhön kaupunkilaisten terveyden edistämisessä (Healthy Boost). asuinkorttelien kiertotalousratkaisuja (Circular Green Blocks) Kulttuurihyvinvoinnin teemassa käynnissä olevia hankkeita ovat muun muassa Omaishoitoperheiden hyvinvoinnin tukeminen taideintegraatiota hyödyntävän musiikkitoiminnan kautta (Uusia säveliä etsimässä) Opiskelijoiden hyvinvoinnin ja korkeakouluyhteisöllisyyden tukeminen koronan jälkeisessä ajassa (Metkasti Metropoliassa kohti kukoistusta) Tulevaisuuden työn ja osaamisen teemassa käynnissä olevat TKI-hankkeemme edistävät erityisesti nuorten työllistymistä ja yrittäjyyttä (esimerkiksi Re:act, Living Portfolio ja 3AMK entrepreneurship society) luovien alojen yritysten ja yrittäjien koronakriisistä selviytymistä (esimerkiksi Eevi ja Toivo@Tee) ja uuden liiketoiminnan kehittämistä laajennetun todellisuuden teknologioita hyödyntämällä (esimerkiksi Vevent ja Virtual Trade Show). Metropolia ammattikorkeakoulu on opetus- ja kulttuuriministeriön tukema maahanmuuton vastuukorkeakoulu, joka edistää myös TKI-toiminnan kautta maahanmuuttajien Suomeen kotoutumista ja työllistymistä. Osaamiskeskus-hankkeessa tavoitteena on ohjata 1400 vieraskielistä ohjauspalvelujen piiriin ja näin edistää osaavan työvoiman löytymistä suomalaisiin yrityksiin ja muihin työantajaorganisaatioihin. New European Bauhaus -kumppanuus nivoo hankkeiden teemat laajempaan kehittäjäyhteisöön New European Bauhaus (NEB) on Euroopan Unionin (EU) aloite, joka toteuttaa EU:n vihreää ohjelmaa, yhdistäen sen osaksi meidän kaikkien arkielämää ja elinympäristöjä. Viime kesänä Metropolia hyväksyttiin ensimmäisenä suomalaisena ammattikorkeakouluna viralliseksi NEB-kumppaniksi. NEB-aloitteella on paljon yhteistä Metropolian Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymään. Molemmat tavoittelevat luovan ja monialaisen yhteiskehittämisen kautta kauniita, kestäviä ja osallistavia elinympäristöjä. New European Bauhaus -aloitteeseen liittyvät erityisesti TKI-hankkeemme, joiden tavoitteena on Kestävät kaupungit ja yhteisöt. Nämä hankkeet tuovat kestävän kehityksen sosiaalisen, ekologisen ja taloudellisen näkökulman osaksi ihmisten arkea NEB-aloitteen hengessä. New European Bauhaus -aloite toteutuu pilottiprojektien kautta, joista ensimmäiset viisi valitaan keväällä 2022, ja sen jälkeen seuraavat vuosina 2022-2023. Yhteensä hankerahoitusta aloitteelle on noin 85 M€ [2]. Pilottiprojektit nostavat esille hyviä käytäntöjä kestävään ja osallistavaan tulevaisuuteen. NEB-aloitteen loppuvaiheessa pilottiprojekteissa kehitettyjä hyviä käytäntöjä levitetään eri puolelle Eurooppaa. Paljon muutakin tapahtuu NEB-aloitteessa, kuten ensi kesällä 2022 järjestettävä NEB-festivaali [3] sekä vuotuisten NEB-palkintojen myöntäminen [4]. Tapahtumat ovat tärkeitä kohtaamispaikkoja kestävän ja osallistavan tulevaisuuden rakentajille - asiantuntijoille, päättäjille ja kaupunkilaisille. Kirjoittaja Mona Roman (TkT) työskentelee Metropoliassa innovaatiojohtajana Toimiva ihmisten kaupunki innovaatiokeskittymässä. Monan tutkimusintressejä ovat avoin innovaatiojohtaminen ja -strategia, erityisesti alueellisen älykkään erikoistumisen osallistava prosessi. Ennen Metropoliaa Mona toimi Aalto yliopiston Tuotantotalouden laitoksella tutkijatohtorina ja TeliaSonerassa liiketoiminnan kehityspäällikkönä. Lähteet OECD. Measuring Well-being and Progress: Well-being Research (OECD.org). (viitattu 25.3.2022) Euroopan komissio (2021). New European Bauhaus: new actions and funding to link sustainability to style and inclusion (ec.europa.eu) (viitattu 15.3.2022) Euroopan komissio (2022). The Festival of the New European Bauhaus (ec.europa.eu). (viitattu 15.3.2022) Euroopan komissio (2021). European Commission announces the New European Bauhaus prize winners. (ec.europa.eu) (viitattu 15.3.2022) Metropolia on mukana Brysselissä NEB-festivaaleilla 9-12.6.2022 sekä Espoossa järjestettävässä Eurocities-vuosikonferenssissa 8-10.6.2022.
Luottamuksen rakentaminen digitaalisessa toimintaympäristössä
Dynaamisen ja digitaalisten kohtaamisten aikana tarvitaan uusia tapoja rakentaa luottamusta. Usein aikaa luottamuksen rakentamiselle annetaan liian vähän. Luottamus tukee sitoutumista, tekemistä ja yhteistyön tuloksellisuutta. Hyvä luottamus säästää osapuolilta aikaa, ja näin pienentää työssä syntyviä kustannuksia. Perinteinen luottamusilmapiiri on murroksessa. Digitaalisena aikana luottamuksen rakentaminen täytyy aloittaa välittömästi, jo ennen ensimmäistä vuoropuhelua ja kohtaamista. Kokemukseni mukaan luottamus rakentuu osaamiselle halulle auttaa taustaorganisaation maineelle omalle käyttäytymiselle. Luottamusta rakentavassa käyttäytymisessä merkittävässä roolissa on kyky olla läsnä (1), kuunnella ja reagoida vuoropuhelussa esille nouseviin ilmeisiin, eleisiin ja sanoihin. Digitaalinen ympäristö tarjoaa hyötyjä ja haittoja Vuorovaikutusta tehostavien merkkien havaitseminen digitaalisilla kohtaamisilla voi olla vaikeampaa toimintaympäristössä, jossa teknologia mahdollistaa, mutta samalla rajoittaa merkittävästi vuorovaikutusta (2). Luottamuksen uudenlainen rakentuminen nousi konkreettisesti esille, kun koronarajoitusten yhteydessä tapaamiset siirtyivät lähes täysin verkkoon. Oma konsultointiliiketoimintani muuttui nopeasti vanhojen asiakkaiden kanssa tehtäviksi toimeksiannoiksi, sillä luottamus välillämme oli rakentunut jo pidemmän asiakassuhteen aikana. Koronan tuomat rajoitukset ovat vähentyneet, mutta digitaalisuus on tullut jäädäkseen. Digiaikana luottamus toiseen täytyy rakentaa nopeasti, olemalla proaktiivinen ja analyyttinen (3). Tekniikan ja teknologian tuomat ongelmat ja tapahtumat tulee ennakoida mahdollisimman hyvin ja ajatella valmiiksi varajärjestelmät vuoropuhelulle. Digitaalisuus ja tekniikka nopeuttavat ja helpottavat yhteistyötä usein merkittävästi, mutta välillä järjestelmät pettävät tai nettiyhteys pätkii. Jotta annat asiakkaallesi luotettavan kuvan, varaudu tekniikan ongelmatilanteisiin. Käynnistä järjestelmät säännöllisesti uudelleen, tarkista yhteydet hyvissä ajoin ennen tapaamista. Voit myös varautua toisella koneella ja toisella järjestelmällä. Jos Teams lakkaa toimimasta, on hyvä varalla olla Zoom tai jokin toinen ohjelma. Kannattaa myös selvittää myös asiakkaan puhelinnumero etukäteen, jotta tarvittaessa voi ottaa yhteyden soittamalla. Yritysten sparraaminen vaatii taustatyötä Tuote- ja palveluvirittämö -hankkeessa yhtenä tehtävänäni on yritysten sparraus ja ohjaaminen. Työn käynnistyessä oli pohdittava keinoja, miten luottamusta saa rakennettua digitaalisessa maailmassa. Rajoitteisuuden vuoksi ennen sparraussessiota on tehtävä merkittävä määrä taustatyötä. Sparrattavasta ja hänen yrityksestään on saatava mahdollisimman paljon taustatietoja, jotta pystyt nopeasti hahmottamaan hänen kertomansa haasteet ja toiveet yrityksen kehittymiselle. Pelkkä yrityksen webbisivuston katselu ei riitä. Hyödyllisiä taustoittavia tietoja voi saada niin verkossa olevat yritysten talous- ja hallinnointidataa tarjoavista palveluista kuin henkilön tuottamista profiileista ja sisällöistä sosiaalisen median eri alustoilla. Tutustumalla etukäteen ja tekemällä taustatyöt perusteellisesti pystyt ymmärtämään toisen sanomaa nopeammin ja asettamaan sanoman hänen viitekehykseensä. Taustatöiden huolellinen tekeminen auttaa myös olemaan proaktiivinen. Ennen ensimmäistä virtuaalista kohtaamista asiakkaalle tai sparrattavalle henkilölle voi lähettää täsmentäviä kysymyksiä, jotka taustatyön tekemisen aikana nousivat esille. Näin asiakkaan saa orientoitumaan teeman ympärille, joista on tarkoitus keskustella. Parhaimmillaan saat jo vastauksen etukäteen kysymyksiisi. Etukäteen tehty työ nopeuttaa itse sparraussessiota, ja näin säästät asiakkaasi aikaa ja kustannuksia. Mikäli saat vastauksia jo ennen kohtaamista, voit aloittaa asian analysoinnin jo ennen palaveria. Näin pystyt vastaamaan mahdollisiin ongelmakohtiin heti niiden noustessa esille. Luottamus kehittyy vaiheittain ja syventää yhteistyötä Yrityksen sparraaminen vaatii ennen kaikkea luottamusta. Yrityksen liiketoiminnan ja yrittäjän kehittäminen on mahdotonta, mikäli luottamuksellista yhteistyötä ei ole. Eräs asiakkaani kuvasi luottamuksen syntymisen asteittain tapahtuvaksi prosessiksi. Tässä prosessissa toinen osapuoli kertoo toiselle pienen salaisuuden ja jää odottamaan tuleeko salaisuus jostain ilmi, mikäli ei tule luottamus kasvaa hieman. Jonkin ajan kuluttua voi jälleen tehdä uuden testin, jossa kerrotaan uusi salaisuus ja odotetaan. Tätä toistetaan. Jokaisen testin kohdalla luottamus kasvaa hieman, kunnes luottamus on parhaimmillaan ja pahimmillaan tasolla, jossa toinen voi antaa jopa henkensä käsiisi. Asiakassuhteessa harvoin päädytään näin pitkälle - mutta aika syvään luottamukseen kuitenkin. Olen ollut muun muassa hoitamassa asiakkaani pieniä lapsia uudenvuoden yönä, kun asiakas tarvitsi aikaa oman parisuhteen hoitamiseen. Tunsin illan jälkeen ylpeyttä, koska vastuulleni oli annettu näin merkittävä tehtävä. Kirjoittaja Otto Härkönen (Di, AmO, Kho) toimii lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja hän on yrittäjyys ja johtaminen alueen teemavastaava. Otto toimii Tuote- ja palveluvirittämö ja Oona2.0 hankkeessa asiantuntijana. Oton intohimo on yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjien sparraus ja hän on myös Itä-Helsingin yrittäjien hallituksessa oppilaitosvastaavana. Lähteet Ferrazzi, K. (2014) Getting Virtual Teams Right, Harvard business Review (hbr.org). Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Blomqvist, K (2021) Uusi aika, uudet työskentelytavat- asynkroninen yhteistyö ja sen johtaminen digitaalisilla alustoilla. (PDF). Sucher, S. Gupta, S. (2019) The Trust Crisis, Harvard business Review (hbr.org). Tuote- ja palveluvirittämö 2.0 on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) osarahoittama hanke, joka saa rahoitusta osana Euroopan unionin covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia (REACT-EU). Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Koulutuskeskus Salpaus toteuttavat hanketta yhteistyössä Uudenmaan ja Päijät-Hämeen alueella.
Mentorointi oman toiminnan kehittämisen ja resilienssin työkaluksi luovilla aloilla
Luovien alojen ammattilaiset ovat olleet koronapandemian seurauksena kovan paineen alla jo reilut kaksi vuotta. Pandemia heitti luovien alojen ylle synkän varjon. Yhteiskunta on juuri avattu, mutta luovilla aloilla mikään ei ole enää entisensä. Luovat alat ovat kärsineet pandemiasta erityisesti siksi, että taito ja keinot suojautua taloudellisilta iskuilta ja resilienssi ovat olleet riittämättömiä. Tämän blogimerkinnän tavoitteena on tarkastella käytännön kokemuksia mentoroinnista luovien alojen ammattilaisten parissa. Mentorointi on tavoitteellista toimintaa Mentorointi on luottamuksellinen yhteistyösuhde, jonka tavoitteena on aktorin (mentoroitavan) oivalluttaminen: hänen ammatillisen kasvunsa tukeminen ja toimijuuden edistäminen. Mentorointi on aitoa kohtaamista, jossa aktorin tavoitteet ja voimavarat tehdään näkyviksi samalla kun näkökulmia laajennetaan. Mentoroinnin avartavassa dialogissa on mahdollisuus löytää uusia tapoja ajatella, tuntea ja toimia. Mentorointi edellyttää niin aktorilta kuin mentorilta sitoutumista, kehittymislähtöisyyttä ja tulevaisuussuuntautuneisuutta. Mentorointi perustuu aktorin tavoitteisiin ja tarpeisiin. Mentorilta edellytetään kuuntelemisen taitoa. Mentori toimii aktorin tukijana ja opastajana neuvoen ja jakaen omaa ymmärrystään ja kokemuksia. Mentori toimii aktorin peilinä oivalluttaen ja tukien aktorin omaa oppimis- ja ratkaisuprosessia, itseohjautuvuutta ja oman työn johtamista. Mentoroinnin tavoitteena on antaa aktorille, eli tässä tapauksessa luovan alan ammatinharjoittajalle, työkaluja: uudenlaiseen ajatteluun ja jopa näkökulman vaihtamiseen, oman energian säätelyyn ja voimavaraistumiseen, resilienssin vahvistamiseen ja piilevän potentiaalin löytymiseen, sekä itsensä johtamiseen ja itseohjautuvuuteen. Mentoroinnin keskiössä on tarjota aktorille kokemus kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Mentorointi on kuitenkin aina erityislaatuinen, tavoitteellinen ja tietyissä rajoissa toteutuva vuorovaikutus- ja yhteistyösuhde. Hyvä yhteistyösuhde ennustaa mentoroinnin tuloksellisuutta. Vuorovaikutteisuus tarkoittaa, että myös mentorin itsehavainnoinnin ja mentoroinnin menetelmien laadun on mahdollisuus ja tarkoitus kehittyä koko ajan. Tässä nyt toistoa siihen mitä yllä lisäsin mentorista ja aktorista. Koronakurimus luovilla aloilla Opetus- ja kulttuuriministeriön tammikuussa 2021 toteuttaman kyselyn mukaan luovilla aloilla toimivista henkilövastaajista: 93 % kertoi työtilaisuuksien ja toimeksiantojen vähentyneen tai peruuntuneen, 88 % arvioi toimeentulonsa heikentyneen, 44 % vastaajista kertoi myös uusista työtilaisuuksista, 63 % kertoi myynnin vähenemisestä vuonna 2020. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen huhtikuussa 2021 julkaisemasta taiteen ja kulttuurin barometristä koskien vuotta 2020 ilmeni, että reilu kymmenesosa (13 %) kyselyyn vastanneista taiteilijoista harkitsi ammatinvaihtoa tai on vaihtanut ammattia koronasta johtuen, freelancereista viidennes (21 %) oli harkinnut ammatinvaihtoa tai vaihtanut ammattia. Barometri osoitti taiteilijoiden uskon tulevaisuuteen olevan koetuksella: ala koetaan kriisiherkäksi ja toimeentulon sekä rahoituksen rakenteet huteriksi. Barometrin mukaan yhteistyökumppaneiden, kollegoiden ja taiteen ostajien tapaaminen, oman taiteen promoaminen ja residenssitoiminta on vaikeutunut. Liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset ovat ensiksikin vaikeuttaneet yleisön kohtaamista ja toiseksi vähentäneet yleisömääriä järjestetyissä tilaisuuksissa. Barometrin mukaan jonkin verran tuotiin esiin korona-ajan vuoksi luotuja uusia toiminnan muotoja, uusien näkökulmien löytämistä ja oman tilanteen yleistä pohtimista. Joillekin korona-aika on myös avannut mahdollisuuden keskittyä taiteelliseen työskentelyyn ja oman taiteen tekemiseen. Toipuminen pandemiasta ja elinvoiman vilkastuttaminen kriisirahoituksella Tavoitteellinen luovien alojen ammattilaisten ja yrittäjien mentorointi Uudellamaalla pääsi toden teolla vauhtiin syksyllä 2021 Eevi -hankkeen toiminnan puitteissa, johon haki mukaan lähes 70 luovilla aloilla toimivaa ammattilaista tai yrittäjää. Hakijoista lähes kaikki toimivat kevytyrittäjinä tai toiminimellä. He edustavat laajasti luovia aloja kuten musiikki, muotoilu, valokuvaus ja audiovisuaaliset alat, kuvitus ja grafiikka, kuvataide. Hankkeen osallistujien suurimmat toiveet olivat hakemusvaiheessa tehdyn kyselyn mukaan: uudet verkostot ja yhteistyökumppanit, palveluiden ja tuotteiden yhteiskehittäminen. apua asiakkaiden tavoittamiseen ja markkinointiin, apua oman osaamisen, brändin ja myynnin kehittämiseen. Osallistujien tarpeisiin vastaamiseksi ja tavoitteiden toteuttamiseksi hankkeessa on tuotettu mentorointia: ohjausta, valmennusta ja neuvontaa. Mentoroinnin lisäksi hankkeessa on tuotettu webinaareja ja pienryhmäohjausta. Mentorointiprosessi ja sen ohjaaminen Mentorointi päätettiin toteuttaa Eevin Ohjaamo-toimintalinjassa. Ohjaamossa painotus on henkilökohtaisessa mentoroinnissa. Mentoroinnin tavoitteena edistetään osallistujien toiminnan elpymistä, liiketoimintaosaamista ja annetaan tukea ja apua osallistujan tarvitsemiin ja hänen itsensä sanoittamiin haasteisiin omalla ammatillisella uralla. Minulla oli mentoroitavana yhdeksän Eevi-hankkeeseen osallistunutta ammattilaista musiikin, muotoilun, valokuvauksen, kuvataiteen ja grafiikan aloilta. Heitä yhdisti pandemian aiheuttama oman ammatin harjoittamisen mahdollisuuksien kariutuminen. Seurauksena on ollut eristäytymistä ja taloudellisia vaikeuksia. Tämä on osaltaan johtanut oman ammatti-identiteetin murtumiseen ja kyseenalaistamiseen sekä näköalattomuuteen. Katkelmia osallistujien tilannekuvauksista ennen mentorointia: Itsensä ja oman työn johtaminen on ollut vaikeampaa, kun on nähnyt vähemmän ihmisiä. Korona-aika on vienyt voiman ja jaksamisen. On ollut hankala uskoa tulevaisuuteen. Monet projektit tuntuvat kaatuvan kerta toisensa jälkeen koronan aiheuttamiin peruutuksiin. Kaipaan uusia ideoita urani kehittämiseen jatkuvan epävarmuuden keskellä. Olen kompensoinut koronan vuoksi heikkoa työtilannetta opetustöillä. Toivon osaamiseni ja tulevaisuuteni kirkastamista. Mitä mentoroinneissa tapahtui? Mentorointikeskustelut perustuivat luottamuksellisuuteen, sitoutumiseen, turvallisuuteen ja avoimuuteen. Mentorointikertoja oli varattu kullekin aktorille kolme 90 minuutin tapaamista. Tapaamiset toteutuivat henkilökohtaisesti läsnä Metropolia Ammattikorkeakoulun luovalla Arabian kampuksella. Yhden aktorin osalta kaikki tapaamiset toteutettiin Zoom-sovelluksen välityksellä. Mentorointi toteutettiin yksilömentorointina: näin luottamuksen ja turvallisuuden tunteiden herättäminen, rehellinen vuorovaikutus ja yhteinen hyväntahtoisuus onnistui suotuisammin. Mentoroinnissa oli läsnä vankka kehittymisnäkökulma, sillä tavoitteena oli tarjota aktorille eri menetelmin toteutettu oivaltamisen tila, jonka avulla ja kautta aktori säilyttäisi uskon omaan osaamiseensa, itsensä johtamiseen ja tulevaisuuteen. Mentoroinnissa etsimme yhdessä aktorin kanssa hänen vahvuuksiaan, onnistumisen kokemuksia, osaamista ja voimavaroja. Seuraavassa pelkistetty kuvaus mentoroinnin kulusta. Sisältö ja eteneminen vaihtelivat aktorin tarpeiden, tavoitteiden ja toiveiden mukaisesti. Ensimmäinen tapaaminen Ensimmäisen mentorointikerran tavoitteena oli oivalluttaa ja auttaa aktoria järjestelemään päänsisäistä koronapandemian aiheuttamaa sekamelskaa. Aktori kuvasi sanallistamalla, piirtämällä tai maalaamalla rehellisesti tunteita ja iloja sekä huolia ja murheita, jotka ovat tällä hetkellä läsnä hänen elämässään. Hän arvioi, miten ajankäyttö jakautuu ja mille pitäisi antaa enemmän aikaa. Aktori pohti myös niitä asioita, jotka eivät tällä hetkellä ole läsnä hänen elämässään, mutta joiden hän toivoisi olevan osa elämäänsä. Toisaalta hän pohti asioita, joihin halusi muutosta sekä mitkä asiat ovat sellaisia, joiden haluaa jatkuvan. Ensimmäisen tapaamisen vaiheet: Esittelyt ja vapaa keskustelu: ovatko asiat muuttuneet aktorin lähtötilanteesta? Miten aktori on selviytynyt tähän asti? Aktorin toiveet: mitä sellaista mentoroinnissa pitäisi tapahtua, joka inspiroisi aktoria oman henkilökohtaisen ja ammatillisen potentiaalin osuvampaan hyödyntämiseen, kehittymiseen ja resilienssin vahvistumiseen nyt ja tulevaisuudessa. Tavoiteasteikon asettaminen: mietimme yhdessä niitä askelmia, vaikka vain ihan pienen pieniä, joita lähteä ottamaan kohti omaa tavoitetta ja hyvinvointia. Aktorin kotitehtävä: omien vahvuuksien ja arvojen tarkastelu sekä oman alan esikuvien benchmarkkaaminen. Tehtävän sai halutessaan esitellä seuraavalla kerralla. Tarkoituksena oli tehtävien avulla vastuuttaa ja kannustaa aktori konkreettiseen toimintaan. Toinen tapaaminen Aluksi vaihdettiin kuulumiset siitä miten aktorin yksilöllinen tavoite on edennyt mikä toimii tällä hetkellä hyvin mitä aktori itse toivoo tältä tapaamiselta. Tavoitteena oli tämän jälkeen auttaa aktoria laajentamaan tietoisuuttaan ja näkökulmaansa. Aktori sai tapaamiskerran aikana pohtia ja tehdä näkyväksi päänsisäistä kaaostaan ja ääniään, kuten kriitikko ja syyllistäjä innostuja ja vetäytyjä Tuntemuksia sai tuoda esiin sanallisesti, piirtäen tai maalaten. Yhdessä pohdimme, olisiko jonkun ääni syytä vaientaa ja jonkun saada lisää ääntä sekä miten eri äänet toimisivat parhaiten keskenään. Tutkimme myös aktorin omaa unelmatilaa. Onko se mahdollisesti joskus ollut olemassa? Miten aktori oli onnistunut sen saavuttamisessa? Kotitehtäväksi aktori sai toimintasuunnitelman laatimisen. Avuksi annettiin runko, jota sai soveltaa mieleisekseen. Kolmas tapaaminen Viimeinen tapaamiskerta alkoi jälleen kuulumisten vaihtamisella ja keskustelulla siitä, mikä on sujunnut paremmin. Tämän jälkeen keskustelussa keskityttiin aktorin edistyminen omissa tavoitteissaan tulevaisuuden näkymät mahdollinen näkökulman vaihdos ja sen merkitys hänen ammatti-identiteetilleen ja hyvinvoinnilleen. Koska yksilölliset tavoitteet ja tarpeet vaihtelivat aktoreittain, jokainen sai myös yksilöllisiä tehtäviä. Kokemuksia ja palautetta Mentoroinnin laatu on sen tuloksellisuuteen ja onnistumiseen vaikuttava tekijä. Pyysin aktoreita antamaan palautetta niin suullisesti kuin kirjallisesti. Eräs aktoreista totesi mentorointiprosessin olleen hänelle kuin henkinen suihku. Kaikki aktorit kertoivat itsetuntemuksensa ja itsensä johtamisen lisääntyneen. Lisäksi he kokivat saaneensa uusia näkökulmia ammatinharjoittamiseen ja itselleen tärkeisiin asioihin. Aktorit kokivat mentoroinnin kohtalaisen merkityksellisenä. Oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta kaikki aktorit pitivät mentorointia kuitenkin hyvin tärkeänä. Kaikki aktorit olivat löytäneet mentorointiprosessin aikana uusia kiinnostavia näkökulmia ja kehittämisideoita omaan työhönsä. Toimin itse luovilla aloilla ja mentorointi sekä coaching, taide- ja kirjallisuusterapeuttiset menetelmät kuuluvat osaamisalueisiini. Silti itselle vähemmän tutulta alueelta tulevien mentorointi edellytti oman mielen avoimmuutta ja joustavuutta. Mentorina tarvitsin hyvää kuuntelukykyä, aitoa välittämisestä viestimistä ja oman mentalisaatiokyvyn aktivointia. Kirjoittaja Tiina Nevanperä toimii asiantuntijana Metropolian Kulttuuripalvelut ja musiikkiin osaamisalueella. Hän on toiminut hankkeessa asiantuntijana ja mentorina keväästä 2021. Lähteet Koronapandemian vaikutukset kulttuurialalla, Valtioneuvoston julkaisuja 2020:14. Koronapandemian vaikutuksia kulttuurialalla 2020-2021: Raportti kyselyn vastauksista, Valtioneuvoston julkaisuja 2021:26 (PDF) Nevanperä Tiina, 2o21. Eevi käynnistyi luovien alojen tilannekuvalla - Uutta voimaa luoville aloille (luovatverkostot.fi) Ruutu Sirkku, 2020. Coachin työkalupakki, Alma Talent, Liettua. Taitelijat ja taiteen tekeminen kunnissa, Taiteen ja kulttuurin barometri 2020 (PDF), Cupore kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus, Cuporen verkkojulkaisuja 67, 2021. EEVI - elpyminen, elinvoima ja verkostot luovilla aloilla -hankkeessa on tuotu yhteen luovan alan korkeakoulutus, ammatinharjoittajat ja etujärjestöt: Muusikkojen liitto, Agma ry (Luovan talouden agentit ja managerit ry), Taku ry (taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö) sekä Kulttuuriosuuskunta Lilith. Hankkeen toimenpiteet tuottavat päätoteuttaja Metropolia Ammattikorkeakoulu ja osatoteuttajat Raitala Music Oy ja muotoilualan asiantuntijajärjestö Ornamo. Hankkeen rahoittajana toimii Uudenmaan liitto, Uudenmaan kriisirahaston rahoituksella. https://www.luovatverkostot.fi/
Suomalainen koulutusjärjestelmä tutuksi toiminnallisilla tehtävillä ja selkeillä kuvilla
Suomeen muuttavilla perheillä on tarve ja velvollisuus tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Miten erilaisista koulutus-, kulttuuri - ja kielitaustoista tulevat ihmiset löytävät oikean koulutusvaihtoehdon varhaiskasvatusiän ylittäneille lapsilleen tai itselleen? Oppivelvollisuusikä on nostettu Suomessa 18 vuoteen (1) eli kaikilla peruskoulunsa päättäneillä on edessä seuraavan asteen koulutusvalinnat. Ammattiopintoihin, lukioon, oppisopimus vai jokin näiden yhdistelmä? Mihin pitää mennä jos haluaa sote-alalle, opettajaksi tai tubettajaksi? Mistä koulusta valmistuu floristiksi? Oppivelvollisuuden nostamisen myötä myös opinto-ohjausta vahvistetaan, peruskoulun jälkeisiin valintoihin tuetaan jo yläkoulussa ja toisen asteen koulutuksissa avataan tietä jatko-opintoihin (2). Infografiikkaa ja henkilökohtaista ohjausta Infografiikkaa käytetään, kun informaatiota eli tietoa halutaan esittää kiteytetysti graafisessa muodossa. Infografiikka auttaa hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia visuaalisesti. Infografiikalla voidaan esittää tietoa esimerkiksi ammateista ja niihin tähtäävien opintojen vaihtoehdoista. Näistä tiedoista koottu informoiva kuva ei kuitenkaan yksin riitä kertomaan, mitä aloja on olemassa tai mitä juuri sinä voisit opiskella. Näitä kysymyksiä täytyy käydä läpi oppilaanohjauksessa. Suomessa on tarjolla valtava määrä erilaisia koulutusaloja, mutta usein uravalintoja tekevät nuoret opiskelijat tietävät niistä vain murto-osan. Yleensä opiskelualaa lähestytään tunnetun ammatin kautta: haluaisin insinööriksi, laborantiksi, sairaanhoitajaksi tai juristiksi. Valintoihin vaikuttavia olennaisia kysymyksiä ovat muun muassa, minne kaverit menevät, millainen koulutustausta perheessä on, millainen mahdollisuuksien avaruus koulutusjärjestelmästä juuri minulle näkyy? Koulutusvalintojen taustalla olevat syyt ja vaikutusketjut eivät näy tai muutu yksittäisillä kuvilla, mutta infografiikasta voi silti olla hyötyä tulevaisuutta koskevien päätösten tukena. Ammattien ja töiden koko kirjo täytyy hahmottaa kuitenkin muuta kautta. Opiskelijoille tulee antaa kaikki mahdollinen tieto ja tuki opiskeluvalintojen tekoon. Toiminnalliset ryhmäharjoitteet infografiikan käsittelyn tukena Koulutusjärjestelmämme on infografiikkaa monimutkaisempi ja sen nyansseihin tutustuminen on nuorten ohjaajien asiantuntemuksen varassa. CONNEXT for inclusion -hankkeen teoksessa Kohti sopivaa opiskelupaikkaa - Infografiikka Suomen koulutusjärjestelmästä opinto- ja uraohjaukseen (PDF) kuvataan ytimekkäästi opiskelua suomalaisissa oppilaitoksissa ja antaa pelkistetyn kuvan erilaisista opintopoluista ja koulutusvaihtoehdoista. Infografiikka mainitussa teoksessa luotu erityisesti peruskouluaan päättäville, valmentavissa ryhmissä opiskeleville tai nuorten huoltajille. Toiminnallinen infografiikka tukee ohjaustyössä ja sitä voi käyttää: yksilöohjauksen tukena ryhmätyöskentelyn pohjana opetusmateriaalina oppitunnilla muistin tukena seinällä. Infografiikka toimii parhaiten vuorovaikutuksessa ja sisältää ohjeet toiminnallisiin tehtäviin. Sitä ei ole tarkoitettu itseopiskeluun, mutta se on henkilökohtaistamisen väline - miten suomalaisen koulutusjärjestelmän mahdollisuudet koskevat minua? Kuvat kertovat oppilaitosten lisäksi erilaisista oppimisen ja opiskelun tavoista: Miten haetaan? Opiskelun kesto Kielitaitoon liittyvät vaatimukset Itsenäisen työn määrä Käytännönläheisyys vs teoria Lopputyön muoto Mihin tutkinnolla voi työllistyä Infografiikan käsittelyä varten kehitettiin myös toiminnallisia ryhmäharjoitteita, jotka esimerkiksi liikunnan ja liikkeen kautta innostavat infografiikkaan perehtymiseen ja oman opintopolun pohtimiseen sekä pienissä että isoissa ryhmissä. Toiminnallisuus ja ryhmätyöskentely tukevat suomalaiseen koulutusjärjestelmään tutustumista ja innostavat keskusteluun oppijoiden kesken. Aiemmissa testityöpajoissa keskustelut oppijoiden kesken koskivat esimerkiksi opintojen teoria- ja käytännönosuutta kielitaitovaatimuksia saman alan vastaavuuksia eri oppilaitoksissa opintopolkujen joustavuutta suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Pienissä, erillisissä työpajoissa voi käsitellä infografiikan eri alueita esimerkiksi ammattikorttien tietovisojen visualisoivien pohdintakysymysten pelillisten menetelmien kautta. Kokemuksia infografiikan käytöstä Infografiikka-koulutuksia järjestettiin muun muassa helsinkiläisten ammattiopistojen valmentavissa (valma) ryhmissä. Valmentavien ryhmien opiskelijat olivat taustaltaan erilaisia iän, koulutuspohjan, kielitaidon ja koulutusjärjestelmän tuntemuksen suhteen. Yhdessä ryhmässä monet halusivat datanomiksi ja tiesivät missä alaa opiskellaan, toisessa koulutusvaihtoehdot ja omat kiinnostuksen kohteet olivat enemmän auki. Koulutukset herättivät aktiivista keskustelua kaikissa ryhmissä ja virittivät ajatuksia seuraavasta opiskelupaikasta. Kielitaito on olennainen tekijä koulutusvalintoja tehdessä - eri aloilla vaaditaan erilaista kielitaitoa ja vaihtoehtojen ymmärtäminen vaatii usein hyvää suomenkielen tai englannin taitoa. Koulutuksiin osallistui suomea äidinkielenään puhuvia ja monia suomi toisena kielenä eli S2-oppilaita. Kuvien käyttäminen oli helppoa ja keskustelu ammateista sujui. Yksittäisen koulutuskerran perusteella on vaikeaa arvioida, laajensiko infografiikka jo aiemmin tehtyjä valintoja. Monet tiesivät jo mihin aikoivat hakea opiskelemaan tai töihin, mutta infografiikan pohjalta käydyt keskustelut osoittivat, että keskusteleminen ja kertaaminen kannattaa: esimerkiksi sosiaali-, ja data-alaa voi opiskella kaikilla tasoilla ammattikoulusta tohtoritutkintoon asti. Sosionomin tutkintoon kuuluu monta harjoittelua, sosiologin ei yhtään. Infografiikka kertoo myös millaista opiskelu eri koulutusasteilla on, teoriaa vai käytäntöä, itsenäistä töitä vai ryhmätöitä jne. Opiskelijoiden pohjatiedot ovat erilaisia: jotkut tietävät, että kaksoistutkinnolla voi hakea toisen asteen koulutukseen, joku tietää että urheiluvalmentajan koulutuksia järjestetään urheiluopistoissa, eräoppaaksi voi opiskella monimuotototeutuksena, oppisopimuspaikkaa voi hakea melkein mistä vain ja puutarha-alan ammattitutkinto (floristi) kestään n.1,5 vuotta. Koulutuksista huolimatta jää myös kysymyksiä, jonka vastauksia emme tiedä: miten valma-ryhmässä oleva nuori, joka puhuu viittä kieltä, joista yksikään ei ole suomi tai englanti, pääsee Suomessa juristiksi? Miksi niin moni nuori nainen haluaa sairaanhoitajaksi? Onko sattumaa, että yli puolet ryhmän pojista haluaa logistiikka-alalle? Tervetuloa suomalaiseen koulutusjärjestelmään, kaikki uudet oppijat! Kirjoittaja Johanna Niemi (VTM) työskentelee projektiasiantuntijana Metropoliassa ja toimii arviointiasiantuntija CONNEXT for inclusion -hankkeessa. Lähteet Oppivelvollisuuslaki (Finlex.fi) Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opinto-ohjauksen kehittämisohjelma (PDF) CONNEXT-hanke
Sakko vai pakolla rokottaminen? Kysymys oli ajankohtainen jo ennen pandemiaa
Suomessa papinkirjaan eli virkatodistukseen alettiin lisätä 1884 rippikoulun rinnalle maininta rokotuksesta. Näin näistä molemmista tuli kansalaishyveitä (1). Todennäköisesti tältä ajalta on peräisin sanonta ”rippikoulun käynyt ja rokotettu”, joita molempia pidettiin suuressa arvossa - myös avioliittoa solmittaessa. Kirjoitushetkellä koronarokotustodistuksella on myös suuri merkitys; esimerkiksi matkustamaan ei pääse ilman todistusta annetuista rokotuksista. Euroopan-laajuisesti kirjoitushetkellä olemme tilanteessa, jolloin Itävallan valtiossa on juuri ollut rokotuspakko koronavirusta vastaan. Laki tuli voimaan tammikuussa 2022. Sen mukaan sakkoja voisi kertyä jopa tuhansia euroja, mikäli kansalainen kieltäytyy koronarokotuksesta. Maaliskuun alkupuolella terveysministeri Johannes Rauch kuitenkin tiedotti, että laki hyllytetään ja otetaan uudelleen tarkasteltavaksi kolmen kuukauden kuluttua. (2) Sakko, pakko, rokotus vai rokko? Näin kyselimme blogikirjoituksessamme alkuvuodesta 2019. (3) Silloin ei vielä ollut aavistustakaan koronapandemiasta, ja ajatuksemme olivat uudessa EU-rahoitteisessa kansainvälisessä hankkeessamme. Sen perustavoite oli tuottaa kaikille avoin verkkokurssi liittyen rokottamisen perusteisiin. Avoin verkkokurssi käsitteli lisäksi eri-ikäisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien asiakkaiden ohjaamista. Teemoina olivat myös maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rokottaminen, sekä rokotusvastaiset ryhmät ja asiakkaat, jotka epäröivät rokotusten ottamista. Tässä blogikirjoituksessa kuvaamme motivaatiota hankkeen syntymiseen ja sen vaikuttavuutta. Lisäksi pohdimme kansainvälisen hankkeen ja yhteistyön haasteita ja kehittämisideoita myös kulttuurisista näkökulmista käsin, sekä kuvaamme koronapandemian vaikutusta hankkeen toteutukseen. Onko väliä, kuka rokottaa? Kansainvälisten tutkimusten mukaan rokottajan suositus auttaa asiakasta myönteisen rokotuspäätöksen teossa. Tämä vaikuttaa hyvän rokotussuojan ja –kattavuuden syntymiseen. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) asetuksen (149/2017) 6 §:n mukaan rokotuksia pistoksena saavat antaa terveydenhoitaja, sairaanhoitaja ja kätilö sekä lääkäri (4). ensihoitajat, joilla on sairaanhoitaja- ja rokotuskoulutus, ovat myös valtuutettuja rokottamaan. poikkeusoloissa rokotuksia voivat antaa myös muut terveydenhuoltoalan ammattilaiset, mutta tällöin asiasta säädetään erikseen asetuksessa ja uudet rokottajat saavat ennen rokottamiseen ryhtymistä räätälöityä lisäkoulutusta. Tällainen tilanne on nyt kirjoitushetkellä, kun koronarokotuksesta on tehty uusi asetusmuutos (1211/2021) joulukuussa 2021. Sen mukaan laboratoriohoitajan, bioanalyytikon, lähihoitajan sekä aikaisemman perushoitajatutkinnon suorittaneet saavat antaa koronarokotuksia ammattitaitoisen rokottajan valvonnassa ja heillä tulee olla asianmukainen rokotuskoulutus (5). Eri maissa toimii vähintään 45:llä eri ammatti- ja tutkintonimikkeillä toimivia rokottajia, jotka voidaan jakaa kolmeen yleisempään kategoriaan: nurse (n=23) physician (n=11) other health care professional (n=11) (6). Kansainvälisen hankkeen valmistelu vaatii sitkeyttä ja kumppanuutta Alkusykäyksen hankeideaan antoi hyvät kokemukset ja palautteet valtakunnallisen Rokotusosaamisen -koulutuskokonaisuudesta, joka oli ollut käytössä melkein kaikissa Suomen ammattikorkeakouluissa vuodesta 2014 lähtien. Kansainväliset kumppanit olivat kiinnostuneita hakemaan rahoitusta englanninkieliseen rokotusosaamisen koulutuksen kehittämiseen. Yhteistyönä ideoitu hankesuunnitelma eteni konkreettisen anomukseen ensimmäisen kerran vuonna 2017. Valitettavasti anomus ei sinä vuonna saanut rahoitusta, joten verkosto päätti hakea uudelleen rahoitusta seuraavana vuonna. Kansalaisten luottamus rokotuksiin oli alhainen Italian lisäksi useissa Euroopan maissa, muun muassa Ranskassa, Kreikassa ja Sloveniassa. Myös Suomessa, Ruotsissa, Puolassa ja Tsekissä rokotusluottamus oli laskussa hakemusta tehtäessä. (7,8). Koronapandemia siirsi rahoitusta saaneen hankkeen painopistettä Saimme rahoituksen EDUVAC – Educating Vaccination Competence -hankkeelle Erasmus+ Strategic Partnership for Higher Education -ohjelmasta. Olimme innoissamme aloittamaan sitä yhdessä neljän muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa. Tarkoituksena oli kehittää verkko-opinnot englanniksi terveysalan opiskelijoiden ja jo työssä olevien rokottajien rokotusosaamisen vahvistamiseksi. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli toteuttaa verkkokurssi ja kaksi intensiivikurssia. Vuonna 2019 Maailman Terveysjärjestö WHO listasi rokotteita kohtaan tunnetun epäröinnin ja siitä johtuvat ongelmat maailman 10 suurimman terveysuhkan joukkoon. (9). Rokotusvastainen liikehdintä on voimistunut koronarokotusten aloittamisen jälkeen koko Euroopassa. Vuoden 2020 alussa WHO julisti maailmanlaajuisen koronapandemian, ja se muutti ratkaisevasti hankkeen toteutumisen alkuperäisen suunnitelman mukaan. Hankkeen lopullisena tavoitteena oli rokotuskattavuuden ylläpitäminen ja nostaminen Euroopassa ja asiallinen, näyttöön perustuva terveydenhuollon asiantuntijoiden antama rokotusneuvonta. Siten rokottamiseen ei enää toivottavasti tarvittaisi missään maassa sakkoa eikä pakkoa. Kulttuuriset erot vaikuttavat kansainväliseen hanketyöhön Olli-Pekka Kallasvuo (10) kertoo johtajuuden ja työkulttuurien merkityksestä toimiessaan globaalina yritysjohtajana Nokiassa. Eri maissa ja kulttuureissa organisaatiot toimivat hyvin eri tavoin. Hän sanoo, että johtamiseen liittyy kulttuurisidonnaisia odotuksia, ja jopa Euroopassa johtamiseen liittyvät kulttuurierot ovat valtavia. Suomessa johtaminen on tyypillisesti vaatimatonta ja mutkatonta. Etenkin Aasian maissa on kulttuureita, joissa työntekijä ei pysty hoitamaan työtään ja ottamaan vastuuta, jos johtaja ei selvitä yksityiskohtaisesti, mitä hänen pitää tehdä. Suomessa työntekijät ottavat tehtävät itseohjautuvasti haltuunsa ja alkavat toimia. Suomalaista johtamiskulttuuria sävyttää nöyrä joustavuus. USA:ssa työntekijät ovat ammattitaitoisia ja ahkeria. He tekevät työnsä sivuilleen vilkuilematta ja monet kokevat, että eivät saa mennä tekemään mitään muuta. Suomessa työntekijät laajentavat tekemisiään rajatun tehtävänsä ulkopuolelle. (10) Tämä oli havaittavissa myös omassa hankkeessamme. Kun suomalaisina huomasimme jonkin puutteen tai virheen, tartuimme asiaan. Osin kollegat hankkeessa eivät näin halunneet tehdä, varmastikin liittyen erilaiseen työ- ja johtamiskulttuuriin. Monenlaista kitkaa voi syntyä erilaisten työkulttuurien ja toimintatapojen törmätessä ja seurauksena voi olla hankkeeseen osallistujien motivaatiota halvaannuttava byrokratiaa, johtamisongelmaa tai erimielisyyttä. Kolmen vuoden hankekokemuksen perusteella haluamme nostaa esille asioita, joita olisi hyvä huomioida kansainvälisiä hankkeita suunnitellessa, ja josta itsellemme oli kokemuksia. Alla niistä keskeisimmät asiat, jotka liittyvät ajoitukseen ja aikaan vuorovaikutukseen osallistujien osaamiseen ja osallistumiseen erilaisiin työ- ja johtamiskulttuureihin hankesuunnitelmaan Lukukausien ajoitus oli erilainen Suomessa kuin eteläisessä Euroopassa. Kun Suomessa jäimme kesälomalle jo kesäkuun alussa, muut eurooppalaiset korkeakoulut jäivät lomalle vasta myöhemmin. Myös pääsiäinen oli eri aikaan Kreikassa. Vaikka aikaeroa oli maksimissaan vain kaksi tuntia, sekin hankaloitti yhteisten kokousaikojen löytymistä. Suomessa aikakäsitykseen kuuluu täsmällisyys ja tehtävien tekeminen aikataulussa, eteläisessä Euroopassa asioiden kommentoiminen ajoissa oli ajoittain haasteellista. Kuitenkin projektin ajankäyttö oli hyvin kokous- ja raportointikeskeistä, ja kokoukset venyivät sovituista aikatauluista. Koordinoiva kansallinen toimisto vaati tarkkoja kokousmuistioita, joiden tarkistaminen ja hyväksyminen useiden viikkojen kuluttua oli hankalaa. Vuorovaikutus hankkeessa tapahtui etupäässä verkossa, etenkin koronapandemian alettua. Asioiden joustavuus kärsi, koska kollegat eivät voineet tavata kasvokkain ja neuvotella hankesuunnitelmaan kirjoitetuista asioista, jotka olivat jo kolmen vuoden ja pandemian aikana muuttuneet. Tästä esimerkkinä oli intensiivikurssille suunnitellut simulaatiot, jotka oli nyt pakko toteuttaa Zoomin välityksellä, koska hankesuunnitelmaan oli kirjattu simulaatiot. Osallistujilla tulisi olla asioiden osaamista ryhtyessään hanketyöhön. Tämä tarkoittaa niin substanssi-, digi- kuin kielitaidon osaamista. Jokaisen hankkeeseen mukaan tulevan tulisi osallistua omalla luvatulla panoksellaan. Jos kumppaneita ei tunne ennen hanketta riittävän hyvin, tästä saattaa muodostua eettisiä ja moraalisia haasteita. Koulutustarpeiden huomioiminen ennen hanketta on tärkeää ottaen huomioon koordinaattorin ja projektipäälliköiden roolit. Johtamiseen ja työkulttuureihin liittyvää koulutusta osallistujille tarvitaan. Hankeosaamisen koulutusta tarvitaan ja riittävän monen eri osaajan tarkastama ja hyväksymä realistinen hankehakemus on kaiken a ja o. Talouteen liittyvät resurssit ja opettajien työaika tulisi arvioida mahdollisimman huolellisesti, ja verkkokursseja tehdessä muistaa, että digitaalinen toteutus vaatii lisäresursseja. Koronapandemian vaikutukset projektin toteuttamiseen Koska kansainvälinen hankkeemme alkoi ennen koronapandemiaa vuonna 2018, ehdimme viedä sitä eteenpäin yhden vuoden ajan. Siten ehdimme pitää ensimmäisen kick-off -tilaisuuden Kreikassa sekä ensimmäisen projektitapaamisen Italiassa. Nämä tapaamiset antoivat projektille hyvän alun sisältäen innostusta ja toiveikkuutta tavoitteiden suuntaan etenemisessä. Koronapandemian alettua vuonna 2020, jouduimme toteamaan, että onneksi hankkeen päätuote oli alun perinkin suunniteltu verkkokurssiksi, joten sen suhteen ei tarvinnut tehdä muutoksia. Taisimme siten olla jo aikaamme edellä? Joku saattoi ihmetellä, miten rokottamista voi opiskella tai oppia verkossa? Niinpä, rokottaminen on paljon muutakin kuin vain rokotteen antamista injektiona tai muulla tavoin. Valitettavasti keväälle 2020 suunniteltu toinen intensiivikurssi Espanjassa peruuntui aivan viime hetkellä pandemian takia. Tästä aiheutui myös paljon käytännön järjestelyjä peruutusten muodossa (lennot, majoitukset, opiskelijoiden apurahat). Opiskelijat olivat hyvin pettyneitä intensiivikurssin peruuntumiseen, sillä he olivat odottaneet sitä innolla. Joka tapauksessa, simulaatiot toteutettiin toisella tavalla hybridinä. Yhteinen jälkipuinti maiden kesken toteutettiin verkossa. Maaliskuusta 2020 lähtien hankkeen kaikki toiminnot toteutettiin etänä. Tämä koski kaikkea työtä, intensiivikurssien lisäksi. Ajoittain etätyöskentely turhautti ja myös lamaannutti kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälisen yhteistyön ja siten myös kansainvälisen hanketyön suuri ilo on eri kulttuurien välisessä kanssakäymisessä, asioiden jakamisessa, aistimisessa ja kokemisessa. Moni verkoston opettaja ja opiskelija hakeutui alun perin mukaan toimintaan juuri tämän kansainvälisyyden vuoksi. Tämä kaikki vietiin nyt pandemian takia pois sekä opiskelijoilta että opettajilta ja se aiheutti pettymyksen tunteita, vaikka jokainen ymmärsi koronapandemian vakavuuden. Hyvä asia oli kuitenkin se, että kaikki partnerit pysyivät mukana hankkeessa koko ajan. Ennen hankkeen aloitusta riskianalyysi oli tehty huolellisesti, jos joku partnereista putoaisi matkasta tai tapahtuisi muuta yllättävää. Onneksi muutoksia ei tarvittu. Opetushallitus toteutti vuonna 2020 ammatillisille oppilaitoksille virtuaalisen kansainvälisyyden muodoista ja siihen liittyvästä osaamisesta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää, mm. miten virtuaalinen toiminta oli kehittynyt pandemiavuosien 2020 ja 2021 välillä. Kyselyn perusteella virtuaalinen kansainvälisyys oli lisääntynyt, ja etäopetukseen siirtyminen oli heijastunut myös kansainväliseen toimintaan. Selvityksen perusteella kv-virtuaalihankkeet olivat helpompia toteuttaa, kun oman maan osallistujat ovat fyysisesti samassa paikassa. Samoin korostettiin hyvää suunnittelua ja opiskelijoiden motivaatiota. Lisäksi virtuaalisuuden todettiin vievän paljon työaikaa. Hyvää virtuaalisuudessa oli ympäristöystävällisyys ja osallistumiseen liittyvä tasa-arvoisuus. (11) Mitä hanke antoi tulevaisuudelle Saatujen arvioiden perusteella voimme todetta, että kehitimme erinomaisen tuotteen, eli rokotusosaamisen opintojakson englanninkieliseen opiskeluun ja opetukseen verkossa. Avoin materiaali Vaccination Competence 3 ECTS löytyy verkosta (12, 13). Opiskelijoiden ja työssä olevien rokottajien rokotusosaamista vahvistamalla ylläpidetään ja nostetaan rokotuskattavuutta. Opettajien osaaminen vahvistui. Opimme tekemään laadukkaan verkkokurssin ja taidot lisääntyivät matkan varrella. Metropolia vastasi digipuolesta, ja verkkokurssi on Metropolian Moodle-alustalla. Myös digivälineet uudistuivat hankkeen aikana ja jouduimme tekemään joitakin asioita uusiksi viimeisenä vuonna. Yhteysvälineitä hankkeen aikana olivat ensin AC ja Skype, sitten Teams, Zoom ja Google Meet. Myös termit muuttuivat hankehakemuksen ja lopullisen tuotteen välisenä aikana; esimerkiksi virtuaali, on-line, digi, verkko. Verkossa työskentely vahvistui, vaikkakin kehitettävää yhteisöllisessä työskentelyssä ja osallistamisessa kokousten aikana oli. Kansainvälisissä hankkeissa työskentelyn osaaminen vahvistui. Lopuksi Hankkeen lopputuloksena oli saatujen arviointien perusteella erinomainen opintojakso. Kaikki partnerit olivat mukana loppuun asti, hanke pysyi aikataulussa ja päättyi suunnitellusti elokuussa 2021 koronapandemiasta huolimatta. Kansainvälinen ilmapiiri oli inspiroiva. Joku saattaa ihmetellä, voiko rokottamista opiskella/opettaa verkossa? Hankkeen perusteella voimme todeta, että kyllä voi. Kuitenkin käytännön rokottaminen pitää opetella oikeiden asiakkaiden kanssa rokotustilanteissa. Sekä valtakunnallisen Rokotusosaamisen että Vaccination Competence-opintojaksoilla saa valmiuksia myös käytännön rokotustilanteisiin: opintojaksolle on tuotettu opettajien voimin rokotustekniikkavideoita ja -kuvia, tekstiä sekä asiakkaiden ohjaamiseen liittyviä materiaaleja ja videoita. Kirjoittajat Anne Nikula on rokotusosaamisen asiantuntija ja tuntiopettaja Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän toimi kansainvälisen Educating vaccination competence (EDUVAC) -hankkeen Metropolian projektipäällikkönä 2018-2021 sekä Valtakunnallisen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuuden (RKK) työryhmän ja ammattikorkeakoulujen RKK-opettajaverkoston puheenjohtajana 2013-2021. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori. Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hän on toiminut vuosien ajan erilaisissa kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainvälisyys ja kulttuuriset asiat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Lähteet Laine, E. M. 2021. Lukkarit rokottajina. Kotimaa no 14, s. 18-19. Itävalta ei sakotakaan rokottamattomia. Helsingin Sanomat 10.3.2022, s. 20. Ahokas, A. & Nikula, A.2019. Sakko, pakko, rokotus vai rokko? Tikissä-blogi. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus rokotuksista (149/2017) (Finlex.fi) Valtioneuvoston asetus vapaaehtoisista covid-19-rokotuksista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 3 §:n muuttamisesta. (Finlex.fi) Nikula A 2011, Vaccination Competence – The Concept and Evaluation. Turun yliopisto. Akateeminen väitöskirja. (utupub.fi) European Commission 2018a. Statement by Commissioner for Health and Food Safety Vytenis Andriukaitis ahead of Word Polio Day 2018. Bryssel 23.10.2018. (europa.eu) Luettu 21.3.2022. Larson, H. & de Figueiredo, A. & Karafillakis, E. & Rawall, M. 2018. State of vaccine confident in the EU 2018. Luxembourg: Publications Office of the European Union. (PDF) Luettu 21.3.2022. WHO 2019. Ten threats to global health in 2019. (who.int) Luettu 21.3.2022. Kallasvuo, Olli-Pekka & Rossi, Juhana 2021. Puhelin soi öisin. Mitä opin globaalina yritysjohtajana. Nokian hurjat vuodet. Kustannusosakeyhtiö Otava. (Keuruu). Korkala, S. 2021. Virtuaalisen kansainvälisyyden muodot ja osaaminen toisen asteen oppilaitoksissa. (PDF) Metropolia Ammattikorkeakoulu, Vaccination Competence-opintojakso, Moodlen työtila. Eduvac-hankkeen kotisivut
Why you need to learn Service Design
Service design is about deep customer research, inclusion, prototyping, testing, and iteration. These are skills that almost everyone needs in almost every job. Everyone needs to think about the customer/user when creating something. Even a construction worker when building a part of a house should be able to think about how it will be used. Asking themselves ‘does this make sense?’ and flag things that maybe don’t. I use this as an example as I have just moved into a brand-new apartment and wonder what went into some of the decisions made that make no logical sense when it comes to actually using some things. In my opinion, everyone should learn these skills. These skills and tools are fairly industry and profession agnostic. How did we get here? Manufacturing was the basis of the economy for almost 300 years- since the industrial revolution. Underpinned by a vast knowledge gap between the producer and the consumer. The customer did not have access to quality comparisons, technical information of products, understand the process of creation/manufacturing, etc. There was a severe imbalance of knowledge that the producers and sellers could hide behind and take advantage of customers. But post-1950 you see a slow shift in how business is done. The shift from the power being in making things and selling them to being able to selling them in vast quantities to new markets. More products came onto the market and there was more choice - the seeds of needing differentiation were being planted. Between the 1950s and the 1980s, there was the drive of mass production and cheap prices as well as a still existing substantial knowledge gap between producer and consumer. The 1980s saw the beginning of a huge shift in how economies work. It was the time when technology began to play a bigger role in the economy - making goods more accessible to more people. This movement began to enable many new ways of working and how we consumed. Needing to differentiate the plethora of products, co2mpanies began to focus on the customer and differentiating through services. The 90s and beyond embraced ever-evolving technology - the internet, email, etc…this created access to information and the knowledge gap began to shrink rapidly. And so, heading into the 2000s, there is really a new way of organising the economy- a profound shift from value being exchanged from the producer to the buyer (with the value being in the product itself) to value-in-use. The value is in what you can do with the product rather than the product itself. A computer or a smartphone are only valuable if it has useful software on it and if you know how to use it. Services are E.V.E.R.Y.W.H.E.R.E. So, services in the 2020s are EVERYWHERE. The value is now in what you can do with the products that we buy. Our products are now, in general, much more complex and much more a result of an ecosystem creating them than one manufacturer in one place. Your electricity is a service. Public transport isn’t only a vehicle, it is about where it can take you and how you access the information about where it can take you. Grocery stores are a service…in fact they are many services. Services really are everywhere. And understanding this is vital to being included in the discussion and the design of what comes next. It matters who is included Because services are everywhere, it matters who is included in creating them. Whose perspective are they taking into consideration when they design something (whether it is a product or a service)? It matters if one or more group of people are left out. It can be a life or death matter in fact. In car crashes, because the body of ‘Reference Man’ (based on white men aged 25-30 and 70kg in the 1970s) is used, it is a fact that “although men are more likely to crash, women involved in collisions are nearly 50% more likely to be seriously hurt.” A similar situation is known in mobile phone sizes (they are referenced on male hands, speech recognition uses mostly men’s voices, etc) and for people of colour, face recognition technology can have a hard time recognising those with darker skin tones which leads to a higher ‘false match rate’ when identifying criminals at a much higher rate. Even for everyday things, it can make opening your phone harder. This list goes on. So, it really matters who is involved in creating services and technology that the services rely on. It matters who leads Just as it matters who is included, it matters who leads. Leaders set the goals and targets in many cases and those matter to the work that teams do. How they see the value in co-creation and how they set KPIs matters. As one form of the saying goes “we measure what we value”. And it becomes more difficult when what we value cannot be measured in traditional terms. Can we measure the joy our service brings to someone? Maybe if you can dilute that into a happiness score or a return user score. But is it really measuring joy? How about inclusion? Can we measure that? We can measure who was there. We can even dig down and measure how often different people spoke if we really want to. But can we really measure inclusion with the tools we now use? Not really. Maybe this is more about how we value things or who has designed the tools that we have at our disposal. A good leader will value things that cannot be measured in traditional tools and maybe they will build new tools. So, it definitely matters what leaders know and how they use it. Our future depends on it Futures studies teaches that the future has the potential to unfold in many different ways. The depiction of this is shown in strange sounding “Cone of Possibilities” or “Futures Cone”. We all know that decisions and plans that we make today will determine the future that comes. But is there a way to design the future that comes more purposefully? Sure, there is. With the Futures Cone there are multiple potential futures. All with different probabilities depending on the decisions that are made from individuals, communities, and whole societies in time. From the Futures Cone in the image, you will see that there are many options. It is also noted that these are shifting and flexible. Here we are shown futures that range from the preposterous to the preferable with many ‘P’ stops inbetween. And how we get to our preferable requires us to specifically design it. Through backcasting and designing the changes we want to see, we can plan the steps needed to take to get to that preferred future state. We all need to be a part of this process otherwise we will be left only with someone else’s preferred state. Someone who has the skills, knowledge, and determination to forge a future that suits them. You can be absolutely certain that Zuckerberg, Bezos, and Musk are all involved deeply in designing the future they want to see. It is time that the rest of us started insisting on purposefully designing a future that includes us and those around us also. Author Pamela Spokes works as a Service Designer in Metropolia’s RDI team. Originally from Canada, Pamela has years of experience in university admin focusing on international recruitment, marketing, and the international student/staff experience. With a Bachelor’s from Canada, a Master’s degree from Sweden, an MBA in Service Innovation & Design from Laurea, and her AmO from Haaga-Helia, she is interested in purposefully designed experiences that are centred around the user. Don’t be surprised if she knocks on your door to talk about learning co-creation methods through intensive learning experiences.
Pokémonin matka sosiaaliseksi innovaatioksi
”Terveysasiantuntijat hehkuttavat Pokémon Go -peliä: "En ole koskaan nähnyt mitään sen tapaista" (MTV uutiset, 16.7.2016) Pitkään vaivannut lasten ja nuorten liikunnan hiipuminen muutti suuntaansa, ainakin väliaikaisesti, viisi vuotta sitten Pokémon GO pelin myötä. Peli toimi pohjana sosiaaliselle innovaatiolle vastaten yhteiskunnalliseen haasteeseen uudella liikkumista aktivoivan toiminnan tavalla. Tässä tekstissä erittelen perinteisesti passivoivaksi parjatun älypuhelimella tapahtuvan pelaamisen matkaa Pokémonin saattelemana tulevan sukupolvemme terveyden pelastavaksi sosiaaliseksi innovaatioksi. Ihmisen historia on monella tapaa innovaatioiden historiaa. Vuosisadasta toiseen on keksitty, kokeiltu, mokattu, onnistuttu, matkittu naapurin toimivaksi osoittautunutta ja kehitetty sitä edelleen omaan toimintaympäristöön istuvaksi. Ytimessä on ollut ihmisten välinen dialogi ja myös teknologiaan keskittyneen kehittämistyön kaveriksi on otettu yhä vahvemmin inhimillisten ulottuvuuksien huomioiminen. Sosiaalinen innovaatio syntyy ihmisten arjessa Innovaatio kätkee sisäänsä useita erilaisia määritelmiä ja tulokulmia (1, 2). Yksi jakolinja on tiede- ja teknologialähtöisen innovaatiotoiminnan välillä. Suomeen on syntynyt vahva tradition insinööriosaamiseen pohjautuvaan innovaatiotoimintaan. Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen tuo innovaatioiksi edenneiden tuotteiden ja keksintöjen tarkasteluun uuden ulottuvuuden. Sosiaalisessa innovaatiossa korostuvat uudet toimintatavat, jotka näyttäytyvät ihmisten käyttäytymisessä. Sosiaaliset innovaatiot ovat keskeisellä sijalla Euroopan unionin politiikassa (3, 4). Niillä odotetaan uusia ratkaisuja kansalaisten, mutta yhtä lailla työpaikojen sosiaalisiin haasteisiin. Projekteissa tuodaan ihmisiä yhteen löytämään ja kokeilemaan ratkaisuja erilaisiin haasteisiin ja ottaa hyväksi koetut mallit laajalti käyttöön. Vasta muutos ihmisten arjessa tekee innovaatiosta sosiaalisen. Niin mikä Pokémon? Ilmiön taustalla on pitkä kannettavien pelien teknologiaan sidottu kehityskulku. Sen polun tähtihetkiin kuuluvat vuoden 1981 Nintendon Donkey Kong elektroniikkapelin lanseeraus, vuonna 1996 Nintendon lanseeraamaan Game Boy Pokémon peli, Wii ja Nintendo DS konsolit sekä nykypäivän älypuhelimessa toimivaan reaali- ja virtuaalimaailmat yhdistävään AR-peliformaatti. AR-teknologian saattelemana syntyi uusi Pokémon GO pelipalvelu, jossa pelaaja voi reaalimaailmaa ja virtuaalista Pokémon maailmaa yhdistelleen metsästää ympäristössä olevia Pokémon hahmoja. Teknologisten innovaatioiden sarja on ollut edellytys Pokémon Go -pelin synnylle, mutta se ei kuitenkaan ole tehnyt pelistä menestystuotetta. On tarvittu teknologisten innovaatioiden taivuttamista tuotteiksi ja palveluiksi sekä palvelun leviämistä laajasti käyttöönotetuksi uudeksi toimintatavaksi. Kiitos teknologian, Pokemoneja voi lymyillä missä vain Pokémon GO peliä tuskin suunniteltiin lähtökohtaisesti yhteiskunnallisen ongelman ratkaisijaksi. Silti peli päätyi tuomaan helpotusta lasten ja nuorten liikunnan vähenemisen haasteisiin. Lasten riittävä liikunta on mietityttänyt vuosikymmenestä toiseen. Esimerkiksi 1950-luvulta lähtien Suomen Latu on hyödyntänyt Tove Janssonin Svenska Teatterin näytelmään suunnittelemia rooliasuja hiihtokoulunsa maskotteina innostaen lapsia hiihtämisen äärelle. Sama lasten liikkumaan innostamisen haaste on jatkunut meidän päiviimme asti Suomen Latu innostaa lapsia liikkumaan kesäisin useisiin kuntiin levinneiden Muumipolkujen avulla (5). Tove tuskin Muumeja luodessaan mietti, että Muumit voisivat aktivoida tulevien sukupolvien lapsia hiihtämään. Sosiaalinen innovaatio tulee usein ikään kuin matkan varrella lisäulottuvuutena. Ja samalla sen merkitys näyttäytyy palasena yhteiskunnan kehitystä. Se on osa ketjua, jonka vuoksi Suomea sanotaan sosiaalisten innovaatioiden pioneeriksi (6). Sosiaalisten innovaatioiden erityispiirre on yhteiskunnallisten haasteiden tunnistaminen. Luova toiminta tarjoaa kollektiivisen ratkaisujen etsimisen ohella myös keinoja tehdä kivuliaitakin haasteita näkyväksi. Teknologian ja luovien sisältöjen liittouma Pokémonin palvelumarkkinoiden ytimestä löytyy yli 700 Pokémon hahmoa ja heidän ympärilleen tehdyt 800 piirrettyä animaatiota, 18 elokuvaa, yli 21 miljardia (todellakin, miljardia) keräilykorttia (7). Ilman vetovoimaisia hahmoja, tarinoita ja mediasisältöjen jakelukanavia teknologia olisi jäänyt vaille sisältöä. Parhaassa tapauksessa teknologia ja luovuus innostavat ja haastavat toisiaan ja lopputuotoksena on moniulotteinen innovaatio. Sen kotipesä voi löytyä yrityksen ohella yhtä hyvin, ja jopa useammin, kolmannen sektorin tai julkisen sektorin piiristä — tai näiden kaikkien kohtauspinnalta. Monessa innovaatiossa yhdistyykin eri innovaatioiden ”lajit”. Maailman täyttyminen virtuaalisista Pokémoneista innosti lapsia, nuoria ja perheitä sankoin joukoin metsästämään ja nappaamaan Pokémoneja osaksi oma virtuaalikokoelmaansa tarkoitusta varten tehdyllä mobiilisovelluksella. Tämä ei olisi kuitenkaan mahdollista ilman lukuisia teknolgisia- ja palveluinnovaatioita yhdistettynä luovaan sisältöön. Tarvittiin kokonainen innovaatioiden systeemi, jotta noustiin YLE urheilu (8) uutisten otsikoksi ”Vuoden liikuttajaksi valittu Pokémon Go kerää nuorisoa Suomenlinnaan — Helsingin paras paikka”. Kirjoittaja Katri Halonen on vastikään julkaissut käytännöllisen työkirjan sosiaalisten innovaatioiden edistämiseksi projekteissa nimeltä Projekti loppuu, mitä jää? Halonen on kulttuurituotannon yliopettaja, joka TKIO-projektien ohella vastaa Luovan alan ja osallisuuden johtamisen YAMK-tutkinnosta Metropoliassa. Lähteet Harmaakorpi, V,. Oikarinen, T., Kallio, A., Mäkimattila, M., Rinkinen, S., Salminen, J. & Uotila T. (2012). Innopakki. Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan käsikirja. Lappeenrannan tekninen yliopisto. Pohjola, P. & Koivisto, J. (2013). Innovaatiot käytäntöinä. Systeeminen innovaatiomalli sosiaali- ja terveysalan kehittämistoiminnan perustaksi. Yhteiskuntapolitiikka 78 (2013):1, ss. 89—98. European Union Strategy / Innovation (2022). Halonen, K. (2021). Projekti loppuu, mitä jää? Sosiaalisten innovaatioiden juurruttaminen. OIVA sarja 33. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Pulkkis, N. & Vähäkylä, L. (2017). Muumeista miljoonabisnes. Siltala. Social Innovation Toolbox (2020). Finland Promotion Board. The lesson in innovation from Pokemon Go (2022). FindaConsultant, Itävalta. Tammilehto, T. & Kunnas, K. (2016). Vuoden liikuttajaksi valittu Pokemon Go kerää nuorisoa Suomenlinnaan – "Helsingin paras paikka". YLE urheilu uutiset 20.11.2016.
Trust as a transversal skill
Team members who trust one another can better communicate and coordinate behaviors, given their openness, familiarity, and reliability. (1) Meaning of trust in multi- and interprofessional social and health care teamwork is essential, to understand and create a more balanced and emotional, sustainable working environment. In trusting the working environment, people feel safety (2). It increases satisfaction and involvement in work. There are two different approaches to trust from an individual’s point of view: Affective trust is based on interpersonal dynamics like co-identification and familiarity. It is also often emotional, such as offering feelings like becoming understood or believing in others’ goodwill. In contrast, Cognitive trust is based on people's competence and predictability. (1). Both of them are needed to recognize and create a trusting working environment. Especially in multi- and interprofessional teams this needs to be taken into account, because team members’ professional backgrounds and approaches can be different from each other. However, it is important to remember that trust is a very multilateral/multifaceted phenomenon, and it has been traditionally approached as a part of social capital (3, 4, 5). At work, its complicated and systematic nature is relevant to be recognized and remembered; even when approached from an individual point of view or as a skill. Trust as a skill Trust is often defined as a ‘phenomenon,’ ‘value,’ attitude’, or ‘emotion’, but in this text, we want to approach it as a ‘skill’ in a professional context. By that, we mean that it can be approached as a skill to improve trusting relationships between professionals, within professional networks and with a client/patient. According to European Qualifications Framework, EQF (6), skills refer to the ability to apply knowledge and to use expertise to complete tasks and solve problems. In the context of EQF, skills are described as cognitive (e.g., involving the use of logical, intuitive, and creative thinking) or practical (e.g., involving manual dexterity and the use of methods, materials, tools, and instruments). Trust - as a skill - can be located to soft skills or transversal skills. Transversal skills are transferable skills from one field to another. Transversal skills can be taught and learned (7). Trust can be seen to be part of interpersonal/social & emotional skills (Pedagogical Framework in ITSHEC project). Trust in everyday professional practice Interaction and collaboration between people in small everyday practices can be very makeable for people. They can strengthen the feeling of respect, belonging and feeling of welcoming. For instance, neuroscientist Paul Zak (8) has shown in his studies that “when someone shows you trust, a feel-good jolt of oxytocin surges through your brain and triggers you to reciprocate”. According to that, there is a strong link between trust and overall health and psychosocial well-being (9). This is one of the reasons why trust should be approached also from a pedagogical point of view, as a skill. Trust, as a skill, can express itself in the following ways in everyday practices as an ability to: open a dialogue keep timetables and promises (even with insignificant matters) behave predictably express goodwill to other outline shared goals, benefits, and risks set professional boundaries without losing kindness and caring attitude cooperate with others and to take account of various emotions in various contexts improve non-discriminatory atmosphere show interpersonal and social-emotional skills However, even if trust has often been approached as individual’s characteristics (or skills), attention needs also be paid to cultural trust propensity. In other words, it characterizes how willingly people trust each other in different cultures (10). Feeling of trust makes people happier with their lives (8). The skills of building trust are reflected in everyday interaction (11). Changing working environments and trust In global online work, employees evaluate reliability of a new person based on their speech, behavior, and perceived emotional state (12). For instance, ad hoc or project-specific organizations also need a climate of trust (swift trust). Then there is not so much time to build trust (13). In addition, virtual work can disturb quantity of interaction, but also the quality of engagement. Especially when a team is geographically dispersed, the number of modes of communication is limited. (1). Moreover, from supervisors' point of view trust is traceable to reciprocity, open interaction, common goal and commitment, mutual respect, predictability, and security (14). We need to pay more attention to understanding working conditions and different working environments behind trusting environments. Trust is not just a phenomenon, but it can also be seen as a transversal skill, which can be learned and developed. It demands from people awareness and willingness to self-reflection and open feedback. Trust and kindness are mutually flourishing and empowering. In a trusting relationship, the starting point is optimistic and hopeful, rather than always expecting the worst, suspecting, or fearing failures. In ITSHEC project, we will improve awareness of trust as a professional skill, as part of transversal skills. Lack of trust makes everyday life more difficult, unpredictable, and demanding. We need professional social and health care services to improve and strengthen people's lives. Trustworthy professionals actualize a human-centered approach. Authors Eija Raatikainen (PhD) is a Principal lecturer in Metropolia University of Applied Sciences. Her academic focus is ”Trust” and “Empathy”, as phenomenon in different fields; like in Social Work, multiprofessional co-creation and project work, as well as educational practice and pedagogy. Additionally, she has a long track record as a project manager in various projects. Katriina Rantala-Nenonen (M.Soc.Sc.) is a senior lecturer at Metropolia University of Applied Sciences. She teaches social sciences and works in national and international projects of social services and education. In ITSHEC project she works as a developing lecturer. References Dinh, J. V., Reyes, D.L., Kayga L., Lindgren C., Feitosa & Salas, E. (2021), Developing team trust: Leader insights for virtual settings, Organizational Dynamics, Vol. 50, (1). Edmondson, A.C. & Zhike, L. (2014), Psychological Safety: The History, Renaissance, and Future of an Interpersonal Construct. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. Vol. 1:23-43. Coleman, J. S. (1988), “Social Capital in the Creation of Human Capital”, American Journal of Sociology, Vol. 94, Supplement, pp. 95 - 130. Putnam, R.D. (1993), “Making Democracy Work. Civic Traditions in Modern Italy”, Princeton: Princeton University Press. Putnam, R.D. (2000), “Bowling Alone. The Collapse and Revival of American Community”, New York, Simon & Schuster. Framework and the Framework for Qualifications of the European Higher Education Area (2018), The Finnish National Agency for Education. The National Coordination Point for the European Qualifications Framework. Raatikainen, E. & Rantala-Nenonen, K. 2021. Transversaalit taidot ammatillisen kasvun jäsentäjänä. Teoksessa Jakonen, M., Houni, P., Mutanen, A., Halonen, I. & Aali, P. (2021). Työn järjestyksiä. YFI julkaisuja.11. Jyväskylän yliopisto. Zak, P.J. (2017), Trust Factor: The Science of Creating High-Performance Companies Hardcover – Illustrated, January 1, 2017 The Neuroscience of Trust (hbr.org) Martikainen P., Bartley M & Lahelma, E. (2002), Psychosocial determinants of health in social epidemiology, International Journal of Epidemiology, Volume 31, Issue 6, December 2002, Pages 1091–1093 Mansour, J. & Zaheer, A. (2021), The Geography of Trust: Building Trust in Global Teams, Organizational Dynamics, Vo. 50, (2) Savolainen, T. (2016), Luottamus digijohtamisen voimavara ja taitohaaste. Blomqvist, K. (2018) Luottamus murroksessa. Työn tuuli-lehden julkaisu 2/2018 (PDF). Salmivaara, V., Martela, F. & Heikkilä, J.-P. (2020), Radikaali psykologinen turvallisuus tilapäisorganisaation luovan ja tuloksellisen toiminnan mahdollistajana.(39), 3,(2020): Hallinnon Tutkimus, 188-204. Raatikainen, E. (2021), Esimiesten näkemyksiä hyvästä työarjesta ja luottamuksellisesta työilmapiiristä, 34-50. Teoksessa Helminen, H, (toim) 2021. Nuoret ja työn merkitys. IT- ja sote alojen vastavalmistuneiden työhön sitoutuminen (tsr.fi). Haaga-Helian julkaisut 1/2021.
Neuvoja pienyrittäjälle pullonkaulojen ja kapeikkojen tunnistamiseen
Pienyrittäjälle usein tärkein ja kriittisin resurssi on oma aika, joka onkin tunnistettavissa monen yrittäjän ensimmäiseksi kapeikoksi. Digitaalisuuden avulla tai vaikkapa ulkoistamalla osan yrityksen tehtävistä, moni pienyrittäjä voi helpottaa omaa arkeaan ja laajentaa omissa prosesseissa olevia kapeikkoja. Prosessiteollisuudessa yleisin kokonaiskapasiteettia rajoittava tekijä on jokin tuotantolaitteista, joten työntekijöiden määrän lisääminen tai ylitöiden tekeminen ei avarra pullonkaulaa (1). Ajattelumalli soveltuu myös palvelutyöhön ja palveluiden tuottamiseen. Tässä kirjoituksessa esitän, mitä kapeikkoajattelu tarkoittaa ja mitä mahdollisuuksia se tuo liiketoiminnan kehittämiseen. On hyvä huomioida, että käyttämäni esimerkit ovat kuvitteellisia ja osittain käytännössä mahdottomia toteuttaa. Tuotannon kehittämismenetelmä Tuotannon kehittämismenetelmää kutsutaan teorioissa muun muassa: käyttöaikamenetelmä jonotusaikamenetelmä siirtyvän pullonkaulan menetelmä kapeikkomenetelmä. Pullonkaula tarkoittaa tässä yhteydessä prosessin hitainta vaihetta, joka hidastaa koko prosessin etenemistä (mukaillen Mäenpää 2019). Tuotannollisessa yrityksessä pullonkaulan tunnistaminen on usein ”helppoa”. Se voi olla esimerkiksi hankinta tuotanto varastointi jakelu laskutus markkinointi Kapeikkoesimerkkinä paitayrityksen tuotantoprosessi Esimerkkiyritys myy tilauksesta painettuja T-paitoja. Yrityksellä on seuraavat resurssit: yksi painokone, jota käyttää yksi henkilö eli yrittäjä. yksi suunnittelija, joka auttaa pakkaamisessa. yksi yleishenkilö, joka hoitaa varaston, laskutuksen ja muut juoksevat työt. Paitapainoyrityksen tuotantoprosessi on yksinkertaistettuna seuraava: Otetaan vastaan tilaus, jonka liitteenä on tilaajan logo Haetaan varastosta tilauksen mukainen määrä T-paitoja Tehdään silkkipainokoneelle haluttu logo Painetaan logo paitaan Siirretään paidat pakkaamoon Pakataan paidat pahvilaatikkoon Postitetaan paidat asiakkaalle Kirjoitetaan lasku Hoidetaan myyntireskontra Tarkistetaan, onko varastossa paitoja seuraavaa tilausta varten ja tilataan tarvittaessa lisää paitoja Oletetaan, että yritys on saanut asiakkaakseen kauppaketjun nimeltään Hinnaton. Kauppaketju Hinnattomassa on päätetty jakaa asiakkaille räätälöityjä t-paitoja, jossa lukee Hinnaton ja kaupunginosan nimi. Tilaus kattaa 50 kauppaa. Jokaiseen kauppaan tulee toimittaa 10 paitaa. Tilaus on yhteensä siis 500 paitaa. Painoyrityksellä on varastossa riittävästi paitoja, joten varasto ei vaikuta tilauksen toimittamiseen. Tilauksesta syntyy seuraavanlainen tuotantoprosessi: Logon tekeminen yksi tunti, kaupunginosakohtaisen tekstin räätälöinti yksi tunti. Painaminen aloitetaan, kun ensimmäinen logo on valmis. Yhden paidan painamiseen menee asetteluineen 5 minuuttia. Paitojen siirtoon pakkaamoon ja pakkaamiseen menee 10 minuuttia per kauppa. Postitukseen, eli vientiin lähimpään postikonttoriin menee 2 tuntia (autoon mahtuu 25 laatikkoa). Laskun kirjoitukseen kuluu keskusliikkeelle aikaa 10 minuuttia. Näillä tiedoilla saamme arvioitua tilauksen mukaisen tuotantoajan: Logo ja räätälöinti, 2 tuntia X 50 kauppaa = 100 tuntia Painatus 500 paitaa X 5 minuuttia = 2 500 minuuttia, noin 41 tuntia Paitojen siirto pakkaamoon ja pakkaaminen, 10 minuuttia X 50 kauppaa = 500 minuuttia, noin 8 tuntia Postitetaan paidat asiakkaalle, 2 tuntia X 2 postikeikkaa = kokonaiskesto 4 tuntia Kirjoitetaan lasku, 10 minuuttia Tästä tuotantoprosessissa voi tunnistaa nopeasti kapeikon. Logon räätälöiminen paitaan rajoittaa kaikista eniten tuotantoa. Tilauksen toimitukseen työn aloittamisesta kuluu vähintään 100 tuntia, eli tauotonta työtä yli neljä vuorokautta. Esimerkissä havaittu kapeikko voidaan poistaa esimerkiksi ulkoistamalla, eli ostamalla suunnittelutyötä lähiyritykseltä, joka osaa tehdä painokelpoisen logon kaupan nimellä ja kouluttamalla yleismiehen tekemään logoja. Suunnittelukapasiteetti on tuolloin siis kolminkertainen. Vaikka poistimme kapeikon suunnittelusta, synnytimme uuden kapeikon painokoneelle, koska nyt suunnittelutyö kestää ainoastaan noin 17 tuntia, mutta painaminen edelleen 41 tuntia. Löysimme siis uuden kapeikon. Tämän kapeikon voimme poistaa ostamalla toisen silkkipainokoneen ja kouluttamalla kaikki työntekijät käyttämään koneita - mutta kapeikko siirtyy taas toiseen kohtaan, todennäköisesti varastoon ja blankkojen paitojen toimitusaikoihin. Kannattaa huomioida, että ennen tilauksen vastaanottamista on olemassa myös prosessi, jota voidaan kutsua myynniksi ja markkinoinniksi. Usealle yritykselle tämä on pullonkaula. Pullonkaulojen ja kapeikkojen löytäminen palveluista Palvelutuotannon prosessien kapeikkojen tunnistamiseen käytän esimerkkiä apteekista ja reseptilääkkeen hausta. Käyt lääkärillä, sinulta otetaan verikoe, saat diagnoosin ja sinulle määrätään hoidoksi lepoa ja antibiootteja. Kävelet apteekkiin ja otat jonotuslapun. Odotat penkillä 10 minuuttia ja siirryt palveltavaksi tiskille. Tiskillä esität Kela-korttisi ja kerrot haluavasi antibiootit. Farmaseutti tarkastaa tietojärjestelmästä reseptisi, näppäilee koneelle lääkkeesi ja lääkerobotti tipauttaa farmaseutin taakse lääkkeen. Samanaikaisesti farmaseutti kirjoittaa etiketin (siis sen lääkkeeseen liimattavan lapun), johon hän kirjoittaa lääkärin antamat ohjeet. Käytyään lääkkeenkäytön ohjeet läpi ja varmistuttuaan että olet ymmärtänyt ohjeet, hän lähettää sinut kassalle. Jonotat ja maksat ostoksesi ja siirryt kotiin lääkkeiden kanssa. Tässä prosessissa farmaseutti on tärkeässä roolissa. Hän varmistaa, että olet saanut oikean lääkkeen, osaat noudattaa annosteluohjetta ja niin edelleen. Tämä apteekin palveluprosessi voidaan kuvata seuraavasti: Otat jonotuslapun ja jonotat, 10 min Näytät kelakortin ja tietosi aukeaa farmaseutin tietokoneelle, teet tilauksen, 5 min Koulutettu ammattilainen kirjoittaa lääkkeen otto-ohjeet lapulle ja tulostaa sen, 5 min Farmaseutti liimaa lapun lääkkeeseen, kertaa se sinulle ja varmistaa että ymmärrät ohjeet, 5 min Siirryt kassajonoon ja odotat maksamista, maksat ja lähdet kotiin, 10 min Tässä palveluprosessissa on myös helposti havaittavissa kohtia, joita voisi tehostaa eli ne toimivat eräänlaisina pullonkauloina tai kapeikkoina. Ensimmäinen kohta on havaittavissa, kun vertaamme farmaseutin kirjoittamaa lääke-etikettiä ja reseptissä olevaa tekstiä. Usein nämä tekstit ovat identtisiä, jolloin ammattilaisen työtä hidastetaan turhaan, koska hän joutuu kirjoittamaan saman tekstin uudelleen. Mikäli tämä poistettaisiin (säästö esimerkiksi 2 minuuttia), nopeutuisi palveluprosessi ja jonotusaika lyhenisi. Toinen nopeuttava tekijä voisi olla jonotuslapun oton yhteydessä tapahtuva Kela-kortin skannaus - tämä nopeuttaisi taas prosessia ja palveluajasta voitaisiin vähentää 1 minuutti. Näillä kahdella muutoksella voitaisiin siis säästää palveluprosessista 3 minuuttia asiakasta kohden. Kerrannaisvaikutus on merkittävä. Mikäli apteekissa käy päivittäin 250 asiakasta, säästäisi tämä yhden työpäivän aikana työaikaa 750 minuuttia, joka voisi näyttäytyä asiakkaalle nopeampana palveluna. Todennäköisesti se myös lisäisi tyytyväisyyttä tai tuloutuisi apteekille säästöinä. Kyseessä olisi yli yhden työvuoron työaikasäästö. Ajatusharjoitus korostaa suuren kuvan hahmottamisen tärkeyttä Tuotantoprosessiesimerkit ovat toimineet toiminut Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -hankkeen koulutukseen osallistuneille pienyrittäjille käytännönläheisenä ajatusharjoituksena. Yrittäjille on tärkeää tunnistaa, miten erilaiset prosessien elementtien viilaukset ja korjaukset vaikuttavat toiminnan kokonaisuuteen. Olipa kyseessä sitten henkilöiden kouluttaminen tai uuden koneen ostaminen, kannattavuus eli ratkaisun taloudellinen järkevyys ovat kriittisiä kysymyksiä. Yritystoiminnan menestys riippuu yrityksen tilauskannasta, tuotteiden katteista ja monista muista asioista. Jos yritys hyvän markkinoinnin vuoksi joutuu myymään ”ei oota” niin katteiden ja kassan salliessa, investointitoimenpiteet tukevat kasvua ja ovat siten perusteltuja. Yrittäjälle on tärkeää osata arvioida, mihin kannattaa investoida. Kirjoittaja Otto Härkönen (Di, AmO, Kho) toimii lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa ja hän on yrittäjyys ja johtaminen alueen teemavastaava. Otto toimii Tuote- ja palveluvirittämö ja Oona2.0 hankkeessa asiantuntijana. Oton intohimo on yrittäjyyden edistäminen ja yrittäjien sparraus ja hän on myös Itä-Helsingin yrittäjien hallituksessa oppilaitosvastaavana. Lähteet King, P.L. Recognizing and managing bottlenecks in process plants IIE Annual Conference Proceedings, 2010. Härkönen, O & Sekki, A. Kevytyrittäjyys, opas sivutoimiseen yrittäjyyteen. Kauppakamari 2020. ISBN 978 952 246 650 1 Mäenpää, K., 2019. LEAN sanasto ja lyhenteet (leanthingking.fi) Sekki, A. Alustatalousyrittäjyys. Bookwell 2021. ISBN 9789529451814. Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudellamaalla. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-28.2.2023
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja
Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen
p. 050 342 0341
milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen
Projektipäällikkö, Muotoilu
p. 040 184 1952
paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola
Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut
p. 040 184 2448
jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
3AMK ammattikorkeakoulu asiantuntija Dallaten FUTU hanke hankeviestintä hankkeet hyvinvointi innovaatio innovaatio-opinnot innovaatiot Innovation johtaminen Katse tulevaisuuteen kehittäminen keksintö kestävä kehitys koulutus metropolia minno nuoret Oona-hanke opiskelijat oppiminen osaaminen osaamisen kehittäminen resilienssi service design sosiaali- ja terveysala tekoäly tki TKI-toiminta tulevaisuus tuottavuus tutkimus työelämä työhyvinvointi työllistyminen viestintä vuorovaikutus yhteiskehittäminen yrittäjyys yritystoiminta yritysyhteistyö
Ideoimme, rikastamme ja kehitämme käytäntöön uusia ratkaisuja yhteistyössä yritysten, julkisen sektorin, järjestöjen ja asukkaiden kanssa.