Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Vuosi: 2021

Kulttuurihyvinvointialan yhteistä ymmärrystä rakentamassa
2.2.2021
Laura Huhtinen-Hildén

Luovuus, mielikuvitus ja leikillisyys auttavat näkemään uusia mahdollisuuksia (1). Eteemme tulevista haasteista tai muutoksista selviämiseksi tarvitsemme näitä voimavaroja (2, 3). Uuden äärelle etsiytyminen ja sen myötä löytyvät luovat ratkaisut toimivat polkuina kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia (4). Taiteen hyvinvointivaikutukset ovat nousseet laajemmin tietoisuuteen maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2019 julkaiseman laajan tutkimuskatsauksen myötä (5). Luovuus voi olla taiteisiin liittyvää, mutta se voi olla myös muunlaista kokeilemista, leikillisyyttä, ajattelua tai ilmaisua. Luovuus osana merkityksellistä elämää, mahdollisuus mielikuvitella, ilmaista itseään, elää ja toimia osana itselle tärkeitä yhteisöjä tapoineen, arvoineen ja uskomuksineen, kuuluu myös jokaisen kulttuurioikeuksiin (6). Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen voidaankin hahmottaa erilaisten reittien rakentamisena luovuuden ja merkityksellisyyden äärelle. Suomessa on erinomaiset edellytykset eri alojen ammattilaisten yhteisvoimin luoda sellainen kulttuurihyvinvointiala ja siihen liittyvä tietoon ja tutkimukseen perustuva ymmärrys, josta muualla voidaan ottaa mallia. Meillä on verkostoja, kehittäjiä, koulutuksia ja tutkimusta. Jotta voimme tehdä tämän tulevaisuuskuvan todeksi, on kuitenkin luotava sellainen maisema kulttuurihyvinvoinnista, joka kutsuu meidät kaikki - kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen ammattilaiset, kehittäjät, tutkijat yhteisen äärelle.  Panostamalla dialogiseen vuorovaikutukseen sekä eri tieteenaloja hyödyntävään ajatteluun voimme yhdessä luoda yhteiskunnallisesti merkittävää kulttuurihyvinvointialaa. Ammattilaiset kulttuurihyvinvointialaa pohtimassa Miten tukea toivottua kehitystä käytännössä? Terveyttä kulttuurista-verkosto järjesti syksyllä 2020 seminaarin Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta. Verkkotapahtumaan osallistuneet ammattilaiset nostivat työpaja-osuudessa esiin keskeisiä näkökulmiaan kulttuurihyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävän työn ammatillisesta osaamisesta laadun määrittymisestä. Seminaarin työskentelyn pohjalta voidaan hahmottaa alan kehittämisen kannalta kriittisiä teemoja, jotka kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattilaisten havainnot nostavat esiin. 1. Kulttuurihyvinvointityössä tarvittava ammattitaito Hyvinvoinnin ja terveyden vahvistaminen voi olla sekä kulttuuri-, taide-, sosiaali-, ja terveysalojen työn tavoitteena. Jokainen ammattilainen katsoo kulttuurihyvinvointialaa pääasiassa oman ammattialansa näkökulmasta. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin kulttuurihyvinvointityössä tarvittavasta ammattitaidosta. Tästä voi syntyä asiantuntijuuskilpailu eri ammattiryhmien välille ”kuka on asiantuntijoin?” (7). Toisaalta osallistujat toivat vahvasti esiin myös sen, miten monenlaisten kompetenssien summa kulttuurihyvinvointialan ammattitaito voi olla. Siinä tarvitaan usein monialaista osaamista Taiteen rooli voi vaihdella sen mukaan, millaista kulttuurihyvinvointityötä tehdään. Esiin nostettu huomio, siitä että "taiteilijana keskittyy helposti itseen ja omaan taiteilijuuteen" (7) on mahdollinen riski, joka on tärkeä tiedostaa. Kulttuurihyvinvointityössä tarvitaan lähes poikkeuksetta moniammatillista yhteistyötä. Tämän onnistumiselle välttämätöntä on toisen alan ammattitaitoon ymmärrys ja kunnioitus. Mahdollisuus aitoon dialogiin syntyy, kun "osaa avata omaa osaamistaan toiselta alalta tuleville" (7). Tällöin keskeistä on toisen avoin kuuntelu, hyväksyminen ja kunnioitus.  On tärkeää, että eri alojen ammattilaiset "toimivat oman osaamisen rajoissa" (7) kulttuurihyvinvointityötä tehdessään. 2. Laadun määritteleminen kulttuurihyvinvointityössä Kulttuuri-, taide-, sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisten erilaiset näkökulmat auttavat rakentamaan kulttuurihyvinvointialalle riittävän laajaa ammatillista maisemaa. Tämä voi rakentua vain yhdistämällä eri alojen ymmärrystä. Laatuun liittyy ydinkysymys "mikä laatu priorisoidaan kulttuurihyvinvoinnissa - keskitytäänko taiteelliseen laatuun tai esim. hyvinvoinnin ja osallisuuden laatuun?" (7) Tätä esiin noussutta teemaa olisi mielestäni tärkeä jatkossa tarkastella eri konteksteissa asetettavien tavoitteiden, menetelmien ja työotteiden valossa. Lisäksi laatuun kuuluvat "toiminnan suunnittelu ja arviointi asiakkaan tarpeista käsin" (7) ovat kulttuurihyvinvointityössä keskiössä. Kohti jaettua ymmärrystä kulttuurihyvinvointialalla Muotoutumisvaiheessa olevan alan laajemmat näkymät ovat vasta edessäpäin. Yhteiset käsitteet tai niiden takana oleva ymmärrys puuttuvat. Olen seurannut kulttuurihyvinvoinnin parissa työskentelevien eri alojen ammattilaisten keskusteluja erilaisissa yhteyksissä yli kymmenen vuoden ajan ja edelleen keskusteluissa päädytään usein erilaisten ammattitaitojen laadun puolesta todisteluun ja dialogi hyytyy. Sanat, joilla asioista puhumme, ovat tärkeitä, koska ne muovaavat ajatteluamme ja niillä on mahdollista myös kutsua eri alojen ammattilaisia yhteisen äärelle. Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen ei ole alaspesifi tavoite, vaan se liittää yhteen monenlaiset hyvinvoinnin lisäämisen parissa työskentelevät tahot ja ammattialat. ”Kulttuuri viittaa ihmisen toimintaan ja siitä jäävään jälkeen. Ihmisten jättämät jäljet, kuten kirjat, pelit, rakennukset, laulut ja taulut tai yhtä lailla sattumat tai kohtaamiset ihmisten ja koneiden kanssa voivat ohjata kohti uutta." (8) Kulttuurihyvinvoinnin tukeminen liittyy merkityksellisyyteen ja luovuuden mahdollisuuksiin elämässä: "Koettu hyvinvointi vahvistuu, kun ihminen saa toteuttaa ominta itseään niin, että siitä syntyy omaa olemassaoloa vahvistavia merkityksiä, reittejä arkitodellisuuden ohi, osallisuuden kokemuksia ja myötätuntoista yhteenliittymistä itsensä ulkopuolella olevan inhimillisen ja ei-inhimillisen todellisuuden kanssa." (8) Yhteinen kulttuurihyvinvointiala Kulttuurihyvinvointityön ammattilaisella on jokaisella omanlaisensa ammattitaidon osa-alueiden kokoelma. Ammattinimike ei määritä siitä kaikkea, vaan erilaiset lisä- ja täydennyskoulutukset ja työssä oppiminen rakentavat osaamista läpi työelämän. Voisimmekin ammattinimikkeiden sijaan tarkastella kulttuurihyvinvoinnin ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Esitin seminaarissa kuvion luovan toiminnan ulottuvuuksista sosiaali- ja terveysaloilla sekä näihin liittyvästä ammattitaidosta, joka on yksi mahdollisuus hahmottaa ammattitaidon erilaisia osa-alueita. Kuvion ympyröissä on erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Niissä tarvittavaa ammattitaitoa kuvataan ympäröivissä tähdissä: mitä vahvempi nuoli, sen olennaisemmasta ammattitaidon osa-alueesta on kysymys.   Kuvio 1 koostuu x ja y-akseleiden väliin sijoittuvista ympyröistä, joilla hahmotetaan erilaisia luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja. Vaakasuoralla x-akselilla kuvataan toiminnan luonnetta: Mitä kauemmas oikealle edetään, sitä vahvempaa on osallistuminen ja osallistujan oma toimijuus. Vaaka-akselin alkupäässä on yleisönä, katsojana tai kokijana oleminen, seuraaminen. Pystysuoralla y-akselilla osoitetaan kuviossa toiminnan fokuksen muuttumista taiteen tai luovuuden kokemuksesta kohti osallistujien prosessia ja reflektointia. Nämä akseleiden muodostamaan kenttään asettuvat ympyrät (luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muodot) ovat akselien leikkauspisteestä viistosti oikealle ja ylöspäin edeten seuraavat: Esitys/konsertti/näyttely Osallistava esitys Luovuus osana sosiaali- ja terveysalan työotetta Luova toiminta harrastuksena Osallistava taidetoiminta, luova narratiivinen työskentely Vuorovaikutuksellinen luova prosessi Taideterapiat Kuvion ympyrät asemoituvat toistensa lomaan ja osin päällekkäin, osoittaen, että niiden rajat ovat liukuvia. Ainoastaan taideterapiat -ympyrä on irrallaan muista, koska sillä on selkeästi säädelty konteksti ja siinä vaadittava ammattipätevyys. Luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen äärelle johdattamisessa tarvitaan erilaista ammattitaitoa riippuen siitä, millaisesta toiminnasta tai taiteen kokemisen muodosta on kyse. Erilaista ammattitaitoa kuvataan ympyröiden vierelle sijoitetuissa tähdissä. Tähdissä on nimettynä ammattitaidon osa-alueet ja niistä kulkevat nuolet luovan toiminnan, ilmaisun ja taiteen kokemisen muotoja kuvaaviin ympyröihin (toiminnan muotoihin), joissa kyseistä ammattitaitoa tarvitaan: Taiteellinen osaaminen/ammattitaito - nuolet ympyröihin 1 ja 2 Sosiaali- ja terveysalan ammattitaito - nuoli ympyrään 3 Luovan toiminnan/ taiteen pedagoginen ammattitaito - nuolet ympyröihin 4,5 ja 6 Taideterapian ammattitaito - nuoli ympyrään 7 Näiden nuolien lisäksi kuviossa jokaisesta tähdestä lähtee myös ohuita nuolia osoittamaan sellaista ammattitaitoa, jota ympyrässä olevassa toiminnan muodossa lisäksi tarvitaan. Tällaisia ovat esimerkiksi osallistavan esityksen toteuttamisessa hyödynnettävä pedagoginen osaaminen tai vuorovaikutuksellisessa luovassa prosessissa hyödynnettävä sosiaali- ja terveysalan ammatillinen osaaminen. Kuvio on muovautunut vuosien varrella dialogissa kulttuurihyvinvointityötä tekevien ammattilaisten, alan kehittäjien, tutkijoiden ja kouluttajien kanssa. Olen kehittänyt kuviota erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa vuodesta 2013 ja se on lisännyt erilaisia muotoja saavan kulttuurihyvinvointityön monialaisuuden ymmärrystä. Kulttuurihyvinvointialan kehittämisessä tarvitaan hyvää vuorovaikutusta, dialogia sekä laajaa tiedonmaisemaa, jossa hyödynnetään tieteenalojen yhdyspintoja. Näillä voidaan kehittää uusia reittejä kohti kestävää tulevaisuutta ja hyvinvointia. Kirjoittaja Laura Huhtinen-Hildén (FT, MuM, musiikkiterapeutti, työnohjaaja) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa yliopettajana, tutkijana sekä tutkintovastaavana uudessa englanninkielisessä ohjelmassa Master’s Degree in Creativity and Arts in Social and Health Fields (CRASH). Hän on kiinnostunut kulttuurihyvinvointialan, taiteen soveltavan käytön ja musiikkipedagogiikan kehittämisestä. Hänen käynnissä olevat tutkimusprojektinsa liittyvät luovuuden mahdollisuuksiin edistää osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Hän on julkaissut artikkeleita ja opetusmateriaalia. Lähteet Craft, A. (2001). Little C creativity. In A. Craft, B. Jeffrey, & M. Leibling (Eds.), Creativity in education (pp. 45–61).London: Continuum. Huhtinen-Hildén, L. & Isola, A-M. (2019). Reconstructing life narratives through creativity in social work. Cogent Social Sciences, 5:1. Huhtinen-Hildén, L. (2020). Luova mieli matkaseurana. Luovuudesta hyvinvointia muutoksissa. Teoksessa M. Elomaa-Krapu, A. Vuorijärvi & R. Wallin (toim.). Hyvinvointi ja terveys poikkeusoloissa. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu, 55-63. Salonen, A. (2019). Transformative responses to sustainability. In: Leal Filho W. (Ed.) Encyclopedia of Sustainability in Higher Education. Cham: Springer. Fancourt, D. & Finn, S. (2019). What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Copenhagen: WHO Regional Office for Europe (Health Evidence Network (HEN) synthesis report 67). UNESCO.org (2001) Universal Declaration on Cultural Diversity. Viitattu 21.1.2021. Terveyttä kulttuurista -tukena arviointi ja seuranta -verkkotapahtuma, lokakuu 2020, sitaatteja seminaarin ryhmätyöskentelyn muistiinpanoista  mukaillen, osallistujien luvalla. Huhtinen-Hildén, L., Isola, A-M., Berden, I., Hiltunen, M. & Salonen, A.O. (2020). Mitä on kulttuurihyvinvointi? Yhteiskuntapolitiikka-lehti, YP-blogi. Huhtinen-Hildén. L. (2014). Perspectives on professional use of arts and arts-based methods in elderly care. Arts & Health: An International Journal for Research, Policy and Practice. Isola, A.-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. (2017). Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpapereita 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lue lisää

Pienyrittäjän uusi normaali?
28.1.2021
Mari (Lehtori) Virtanen

Viime kuukausien aikana yhdeksi suosituksi jaksamiseen kannustavaksi lausahdukseksi on noussut viittaus tulevaisuudessa häämöttävään uuteen normaaliin. Tällä uudella normaalilla viitattaneen aikaan maailmanlaajuisesti riehuvan Covid-19 pandemian jälkeen, jolloin pahasti haavoittuneet yhteiskunnat ja yhteisöt alkavat rakentua uudelleen. Mutta mikä on uusi normaali ja miten siihen on pienyrittäjän hyvä valmistautua? Uuden normaalin käsitettä hyödynnetään mediassa hyvin monipuolisesti. Koronapandemian ensimmäisen aallon aikaan, kevättalvella 2020, pääministeri Sanna Marin viittasi uuteen normaaliin, tarkoittaen sillä tilannetta, jossa ei paluuta pandemiaa edeltävään aikaan enää ole (HS 5.5.2020). Siihen on useasti viitattu niin opetuksen, kuin lisääntyneen etätyönkin yhteydessä, tarkoittaen sillä lähinnä uudenlaisia teknologiaa monipuolisesti hyödyntäviä käytänteitä, joustavia ratkaisuja, tehostettua siivousta, käsienpesua, maskien käyttöä ja hyvää yskimishygieniaa. Laajemmin ajateltuna uusi normaali tuntuu olevan hämärä aukko, jota kohti matkaamme, halusimmepa taikka emme. Kulkua tätä hämärää aukkoa kohti yritän tässä tekstissä ajatella erityisesti pienyrittäjän näkökulmasta. Pienyrittäjän tulevaisuus Yrittäjyyden ja pienyrittäjien näkökulmasta uudessa normaalissa on helppo tunnistaa monenlaisia ilmiöitä, joita nostan tässä esiin. Ajatukset perustuvat aiempaan osaamiseeni digitaalisen transformaation ja yritysten digitaalisen liiketoiminnan kehittämiseen liittyen. Taloudellinen epävarmuus ja tulevaisuuden epävarmat näkymät vaikuttavat pienyrittäjiin lähes kaikilla toimialoilla. Osalla se on tarkoittanut asiakasvirtojen merkittävää kuihtumista, osalla jopa koko toimialan,  tuotteiden, palvelumallien häviämistä tai merkittävää muuttumista. Taloustieteilijöiden näkemysten mukaan pandemian vaikutukset voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Maailmanlaajuisesti riehuva pandemia on nimetty suurimmaksi taloudelliseksi sekasorroksi vuoden 1930 talouslaman jälkeen. Suurin syy tähän on työn tuottavuuden aleneminen, joka käytännössä tarkoittaa tehtyjen työtuntien suhdetta bruttokansantuotteeseen. Koska käytännössä työn määrä ei Suomessa kasva, kaikki potentiaali on työn tuottavuuden kasvun varassa. Tämä voi tapahtua esimerkiksi koulutuksen, investointien, uusien tuotteiden, innovaatioiden, menetelmien tai työvoiman uudelleen kohdentamisen avulla. (HS 16.11.2020) Etätyöhön ja etäkaikkeen siirtyminen vaikuttavat myös yrittäjien arkeen. Etäkaikella tarkoitan elämän kaikkia muita osa-alueita kuin työtä, harrastuksia, kulttuuririentoja ja sosiaalisia tapahtumia, jotka ovat myös lähes poikkeuksetta siirtyneet verkkokokousyhteyksien päähän. Vaikka yksinään yrittäminen ja siihen liittyvä yksinäisyys ovat monelle pienyrittäjälle tuttuja asioita, poikkeuksellisen siitä tällä hetkellä tekee myös asiakkaiden puuttuminen. Maailman muutoksesta ja sen kummallisuudesta kertoo mielestäni hyvin Saksassa Deutsche Bankin ehdottama etätyövero, joka maksettaisiin kaikilta niiltä päiviltä, jolloin henkilö olisi etätyössä. Ehdotuksen taustalla on ajatus jo rakennetun infrastruktuurin, kuten julkinen liikenne ja työmaaruokalat, ylläpitämisestä (Tekniikka ja talous, 16.11.2020). Samalla logiikalla voisi ajatella myös verkkokauppaveroa, joka auttaisi ylläpitämään rakennettujen kauppakeskusten infrastruktuuria. Niin yrittäjien kuin meidän kaikkien muidenkin näkökulmasta pysyvä muutos on enemmän kuin varmaa. Onkin sanottu, että yksi osa yrittäjyyden uutta normaalia on epävarmuus, johon me ihmiset suhtaudumme hyvin eri tavoilla. Toiset suuntaavat uutta ja epävarmaa kohden jännittyneenä ja innostuneena, kun taas toiset kokevat lamauttavaa ahdistusta maailman muuttumisesta. Varmaa on, että suhtauduimmepa muutokseen tavalla tai toisella, me kaikki koemme jatkuvan muutoksen jollain tavalla kuormittavaksi. Muutoksen pelkkä mekaaninen johtaminen ei johda parhaaseen mahdolliseen lopputulemaan, vaan erityisen tärkeäksi nousee myös hyvinvoinnin johtaminen. Jotta muutos voi onnistua, on oltava halu muuttua. Niin myös Covid-19 pandemian aiheuttamien muutosten kohdalla. Havaittua on, että mitä paremmin muutoksessa voi olla mukana, sen vähemmän se pelottaa. Valitettavasti tätä on hankala soveltaa tämänhetkiseen tilanteeseen. Mahdollisuus vai uhka? Työn irtoaminen edelleen vahvemmin ajasta ja paikasta antaa yrittäjälle edelleen enemmän mahdollisuuksia tehdä työtä itselle sopivana aikana, itselle sopivalla tavalla, itselle sopivassa laajuudessa. Yrityksen digitaaliseen maailmaan laajenemisen myötä on yrittäjän saavutettavissa myös globaalit markkinat, kansallisten markkinoiden ohella. Yrityksen tuotteiden ja toimintojen kehittämiseen keskittyminen on nähty yhtenä pandemia-ajan positiivisena ilmiönä. Monella on ollut enemmän aikaa uuden innovointiin, testaamiseen ja kehittämiseen, kuin ehkä koskaan ennen. Lisäksi osaamisen vahvistaminen ja laajentaminen on nähty yhtenä etäkaiken ajan hyötynä. Liiketoiminnallisten hyötyjen lisäksi uuden oppiminen vahvistaa hyvinvointia työssä ja toimii avainroolissa tulevaisuuden markkinoilla. Väitän, että moniosaaminen ja ketterä oppiminen korostuvat tulevaisuudessa entisestään. Sosiaalinen media ja sen hyödyntäminen ovat osa yrittäjän uutta normaalia - vai ovatko? Mielestäni sosiaalisen median rooli on jo pitkään ollut nousujohteinen ja yksi yrityksen elinkelpoisuuden mittareista. Väistämätön tosiasia monen yrittäjän kohdalla on se, että asiakas on jo siirtynyt verkkoon ja on valmis uudenlaisiin toimintamalleihin ja ostomahdollisuuksiin, vaikka yrittäjä ei vielä olisikaan. Näen, että uudessa normaalissa kaikilla yrityksillä tulee olla jonkinlainen näkyvyys verkossa. Laajenevan verkkotarjonnan myötä tuotteiden ja palveluiden hankintaa voi tehdä kotisohvalta käsin, jonka seurauksena kilpailu kiristyy yritysten siirtyessä rytinällä verkkoon asiakkaan ostopolut yksinkertaistuvat mahdollisuuksien lisääntyessä tarjoomien välinen vertailu helpottuu. Moni yrittäjä on vuoden 2020 aikana havahtunut digitaalisen kehittämisen tärkeyteen. Pienyrittäjät ovat oivaltaneet, että esimerkiksi verkkokaupan avaaminen voi tuoda uudenlaista turvaa. Pandemiaa hillitsevät rajoitukset ovat puskeneet kivijalkaliikkeiden asiakkaat poikkeuksetta verkkoon. Kehittämiseen kuluneet ponnistelut kantavat kuitenkin pitkälle tulevaisuuteen. Rajoitusten poistuttua on todennäköistä, että monien ostokäyttäytyminen on muuttunut iäksi, eikä kauppoihin tai suuriin keskuksiin olekaan enää niin kovaa tunkua. Moni on löytänyt korona-arjessa elämäänsä muunlaisia arvoja, esimerkiksi kiinnostus maaseutua ja maalle muuttamista kohtaan on ollut nousussa. (Yle Uutiset 9.11.2020) Uudessa normaalissa on mahdollisuuksien lisäksi helppo nähdä paljon myös uhkia, liiketoiminnan kuihtumista, konkurssiaalto, yrittäjien pahoinvointia, epävarmuutta. Onneksi ajan kanssa epävarmuudella on tapana normalisoitua ja äärimmäisten uhkakuvien himmentyä. Mennäkö uuteen vai palatako vanhaan? Ihmisellä näyttää olevan luontainen tarve tehdä rutiinia kaikesta siitä, mikä on mahdollista. Sanotaan, että rutiinit vapauttavat energiaa, samalla auttaen kohdentamaan resursseja optimaalisesti. Rutiineista irtipäästäminen ja ylipäänsä niiden tunnistaminen vaatii kuitenkin aiheen aktiivista työstöä. Sama pätee muutokseen ylipäänsä ja siihen liittyvään muutosvastarintaan. Turvallisemmalta tuntuu, kun vanhoista samanlaisina toistuvista toimintamalleista voi pitää kiinni. Muutosvastarinta tuntuukin olevan yksi maailman vahvimmista voimista, joka pyrkii vetämään ihmisiä takaisin vanhoihin toimintamalleihin. Mutta miksi keskittyä vastarintaan, muutosvoiman sijasta? Miksi jarruttaa neljällä raajalla vanhasta tottumuksesta, kun voisi avoimesti tarkastella uusia mahdollisuuksia. Voiko ajatella, että vanha on aina parempi kuin uusi vai pitäisikö objektiivisesti tarkastella vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia, nyt kun siihen on osittain pakotettu mahdollisuus? Mitäpä jos kokeilisit mennä kohti uutta normaalia seuraavien vinkkien avulla? Pyri kehittämään yrityksesi digitaalista liiketoimintaa, etsi uusia mahdollisuuksia, toimintamalleja ja tapoja. Kehitä, toteuta ja testaa. Suunnittele liikevaihtoa. Mistä raha kassaan tulee ja milloin? Paljonko sitä tarvitaan yrityksen pyörittämiseen, paljonko elinkelpoisuuden ylläpitämiseen. Aseta tavoite ja ponnistele sitä kohti. Tee sisältö- ja julkaisusuunnitelma digitaaliseen mediaan. Aseta tavoitteet somenäkyvyydelle, toteuta kampanja, kerää dataa ja analysoi toimiesi vaikutuksia. Toimi systemaattisesti ja väsymättömästi tavoitteen saavuttamiseksi. Yritä, erehdy ja onnistu. Verkostoidu ja työskentele ryhmissä. Yhteisöissä on voimaa, jaettu ilo on paras ilo. Jaa ja anna, niin aina myös saat. Tee kaikki se, minkä osaat, jaksat ja pystyt. Opettele väsymättömästi uutta, keskittyen mielenkiintoisiin ja energiaa tuottaviin sisältöihin. Pidä pää kylmänä, luota tulevaisuuteen, unelmoi, visioi. Paremmat ajat aina palaavat. Voi hyvin 👍 Metropolia Ammattikorkeakoulun ja koulutuskeskus Salpauksen yhteistyöhankkeessa, Tuote- ja palveluvirittämö (2018-2021) on tuettu, Uudellamaalla ja Päijät-Hämeessä toimivien, mikro- ja pk-yritysten innovaatiotoimintaa ja tuotteiden ja palveluiden kehittämisprosessia ja mahdollistettu pienyrittäjien verkostoitumista. Tämä teksti nostaa esiin hankkeen aikaisia ajatuksia, pienyrittäjän haastavaa nykyhetkeä tukien. Kirjoittaja Mari (Lehtori) Virtanen toimii Metropoliassa ylemmän ammattikorkeakoulun yliopettajana, erityisesti terveydenhuollon ja terveysalan koulutuksen digitalisaation parissa. Koulutukseltaan hän on terveystieteiden tohtori ja opettaja, jota kiinnostaa teknologian soveltaminen mielekkäällä, innostavalla ja vaikuttavalla tavalla. Vapaa-ajallaan hän harrastaa pienyrityksen digitaalisen liiketoiminnan kehittämistä, multimediasisältöjen tuottamista ja verkkokauppayrittämistä. Lähteet HS 16.11.2020 Pinnan alla tapahtuu nyt jotain sellaista, mitä tilastot eivät vielä kerro: Tutkijat varoittavat Suomen talouden pitkästä piinasta https://www.hs.fi/talous/art-2000007620070.html Tekniikka ja talous 16.11.2020 Deutsche Bank ehdottaa 5 prosentin lisäveroa etätyöntekijöille – ”Eivät osallistu yhteiskunnan kustannuksiin” https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/deutsche-bank-ehdottaa-5-prosentin-lisaveroa-etatyontekijoille-eivat-osallistu-yhteiskunnan-kustannuksiin/3c743abc-fb8c-4ea4-adcb-e94d9e94f88f (Etelä-Suomen Sanomat 12.8.2020). (Bonfire 3.9.2020) https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006497209.html https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/2401967 https://www.bonfire.fi/taydellinen-etatyo-utopiaa-vai-koronan-jalkeinen-uusi-normaali/ https://ellunkanat.fi/nakemys/artikkelit/pelosta-muutosvoimaan-nain-syntyi-tulevan-kirjamme-kansi/ https://www.microentre.fi/some-on-yrittajan-uusi-normaali-vai-onko/ https://www.yrittajat.fi/uutiset/636398-verkkokauppa-tuo-turvaa-uuteen-normaaliin-tuo-korona-mita-tahansa-mausteita-verkko https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515 Yle Uutiset 9.11.2020 https://yle.fi/uutiset/3-11631748 https://www.sjl.fi/paikalliset/2952515 Edessä uusi normaali https://www.tivi.fi/kumppaniblogit/check-point/edessa-uusi-normaali-nama-ovat-yritysten-tarkeimmat-tietoturvahuolet/77165430-9313-4744-8cb6-f0cd8b7621f3  

Lue lisää

Transport emission reduction goals in the light of energy consumption and charging of robot buses
26.1.2021
Eetu Rutanen

Transport represents almost a quarter of Europe's greenhouse gas emissions [1]. Cities are implementing measures striving to prevent and mitigate climate change and become carbon-neutral. This is also a consequence of EU policy where emission reductions are promoted and change towards sustainable energy sources within public vehicle fleets is fostered. New technological solutions such as electric and autonomous vehicles are developed to help in mobility challenges. The question remains, do they help us to reach our goals? In this blog post, we examine how much energy a robot bus consumes. Emission reduction goals in Finland Finnish Ministry of Transport and Communications [2] has identified three ways of cutting the greenhouse gas emissions of transport in Finland by reducing the performance (kilometres) of emission-generating transport and by improving the energy efficiency of the transport system in other ways. adopting low-emission or emission-free technologies in vehicles (such as electric cars) introducing fuels with even lower emissions or renewable fuels. According to the Analysis of future transport in the City of Helsinki in Helsinki and other urban areas, in particular, the intention is to reduce the number of kilometres driven by cars and replace them with public transport walking cycling various transport services. At the same time, it is attempted to replace vehicles with low- or zero-emission vehicles as quickly as possible. [3.] In relation to these goals, robot buses have been seen to increase the modal share of public transport and lower the use of private cars while also having an electric drivetrain. The first experiences from pilots in Finland One of the challenges for the public transport system is to provide a cost-effective and demand-responsive service in sparsely populated areas with small numbers of public transport users. To solve this problem in the transport system, robot buses have been seen as a complementary mean of transport which does not replace the existing fleet and routes. The robot bus pilots implemented in Finland since 2015 by Metropolia University of Applied Sciences’ Smart Mobility Innovation Hub have been focusing on defining the overall maturity level of the available technology and suitability to Finnish transport system. During the pilots robot buses have been operated on temporary established routes as a complementary first/last mile public transport service. Existing official public transport bus lines have not been possible to replace, as the whole ecosystem is still looking for its final form. How to arrange the daily automated bus operation with as minimal human interaction as possible both on site by the operational route and from a remote control center when piloted buses are still prototypes legislation for operating automated vehicles is not complete it can be difficult to reach out for viable routes within the current highly functional public transport service and coverage level in the capital region. It has been noted that experimental and artificial pilot routes are often attracting mostly people who just try out the bus without using it as part of the travel chain. Instead of trips made by private cars, it can lead to replacing walking. This is emphasized by the nature of pilots where new technology is introduced and advertised to the public, further increasing the number of curious “test passengers”. As conclusion, the potential use cases and benefits of robot buses in the future could be shortly listed as follows: On demand-based automated robot buses should be able to complement the public transport offer and provide a service that specifically meets demand. In areas of higher demand, robot buses could offer so-called last-mile journeys and complement the feeder transport. On demand-services could be radically more cost effective to implement as a driverless service where one person could concurrently monitor the operation of several vehicles. Considering these use cases, for large scale uptake of the technology, it should be especially focused on what kind of requirements the buses should meet and what is a viable price level for passenger km to compete against conventional means of transport. For instance on last mile routes and especially in case of feeder traffic routes the speed limit can easily rise up to 50 km/h at some parts. The maximum achieved speed in past pilots on open roads has been below 30 km/h. Being not able to operate the whole route will increase the need for transfers from one mean of transport to another. This lowers the attractiveness of the service and simultaneously emphasizes the functionality of the entire travel chain. On the other hand the still required presence of an onboard safety driver (operator) does not offer enhancements to economical viability. Further experiments in relation to energy consumption are necessary In relation to sustainability, more experiments are needed from different operational conditions and routes to see the average energy consumption of robot bus operation on a large scale and develop the solutions towards desired numbers. At this stage it can be said that the autonomy or self-driving features of a robot bus do not provide any specific notable means to lower the consumption compared to human driven electric vehicles. Therefore, robot buses can be compared generally to vehicles of the same size when investigating the energy consumption and efficiency. In mySMARTLife project a robot bus was operated in two separate pilot periods in Helsinki in 2018 and 2019 with following attributes: a mass (empty weight) of 2400 kg capacity of 15 persons operating on weekdays around 6 hours per day with 20 minutes intervals operating 18-35 km per day. After operating hours, the bus’s 33 kWh 80 V drivetrain battery was always charged in a specific temporary storage location. The energy consumption of the robot bus measured from the charging energy was averagely 0,79 kWh/km and 1,09 kWh/km. In comparison, the conventional electric bus in Finland has a mass, depending on the model, of 9500-12500 kg capacity of 70-80 persons Such electric buses consume around 1 kWh/km in average optimal conditions, but the consumption may increase to 1.5 kWh/km in cold, snowy and slippery conditions. [4.] Thus in the operational conditions of the pilots, the robot bus was consuming almost the same amount of energy than a bus with 5 times greater passenger capacity. As a result of the pilots it could be noted that, in addition to the drivetrain of the robot bus, weather, and consequently the use of air conditioning or heating were significant consumers of energy. Otherwise the potential operating time and range was affected among other things by: topography on the route schedule of the operation (how long the bus is staying idle on bus stops between the departures) different electrical components such as sensors, computers and screens in the bus. The results are worrying as still a large amount of energy needs in Europe are met by fossil fuels such as oil, gas and coal. It should also be noted that some electric buses as well as electric robot buses can use additional means, such as fuel powered auxiliary heater to heat the passengers’ cabin. However, for instance production of near CO2 neutral renewable diesel has made good progress in Finland which is improving the sustainability of fuel usage. An electric vehicle is not automatically sustainable, a lot is dependent on what kind of conditions the vehicle is operated in, how the used electricity is produced and how the vehicle is manufactured. The overall efficiency of a robot bus operation could be enhanced to some extent for instance: with a route and service that specifically meets the demand by reducing the off duty hours increasing the number of departures (provided that there is a demand for such a densely operated service) by exploring ways for shutting down or putting the bus’s components to sleep mode at the times when the bus would stay idle on bus stops/terminus by decreasing energy loss during charging by reducing the amount of data handling of the vehicle and fleet control hardware. Issues with storage and charging Implementation of robot buses and complete uptake of the solutions face challenges as motivation to shift towards new technology and the availability of desired technology do not always complement each other. The most potential large scale assigner of robot buses would be the local public transport authorities or cities in general, but public sector innovation promotion is based on the mitigated risk strategies, which promotes safe and planned outcomes instead of risky dynamic test and fail approach. Robot buses have not yet proved to be a viable complementary solution as part of public transport which is why large scale investments and permanent decisions are pending. Due to lack of large scale investments and long-term decisions on uptake of the technology, it has been forced to act according to temporary environments and conditions. In practice this can be seen especially in case of depots and charging possibilities. Robot buses have been stored and charged either outside completely uncovered, in tents or even in service tunnels. Charging has been conducted outside of operational hours while also limiting the possible service hours during the day. Costs of equipping the depots with necessary tools and machines for maintenance work can rise disproportionately high compared to the pilot’s duration. Finding a proper area or depot for one vehicle has proven to be a difficult task, not to mention a situation where it is necessary to store several units: Due to the features that does not allow driving at high speeds, e.g. lack of proper driving equipment such as steering wheel and pedals, already existing depots of public transport operators cannot be used as they are often located too far away from the route where the robot bus is operated. Parking garages are often too low for storing a robot bus with the height of around 3 meters. Electricity for charging is not available directly in every place. Space for a temporary (or long-term basis) established depots can be limited especially in a densely built environment. Costs of heated and well-equipped temporary storage place may rise significantly high, especially if several vehicles should be fitted there. The actual driving from the operational routes to the depots has been carried out manually by the onboard operator in the bus. Charging cable has been plugged in to the bus by the operator as well. Depending on the operating conditions on a route, high power charging pantograph solutions – similar to what are used in case of full size electric buses to charge the buses at end stations from the roof of the bus – could be studied also in case of robot buses. Another option is already introduced, inductive charging, but the charging speeds have been slow. On the programmed route, a robot bus operates automatically within a few centimetres accuracy, which capability would ease the positioning of the shuttle beneath a charging pantograph or on an inductive charging pad. These options would potentially allow more automated solutions for charging during and after the operating hours without human intervention and battery capacity of the vehicles could be reduced. References Transport emissions. European Commission. (opens ec.europa.eu) Ilmastonmuutos. Väylävirasto. (in Finnish, opens vayla.fi) Putkonen, Reetta et al. 2020. Analysis of future transport in the City of Helsinki, (PDF) Lehtinen, Annakaisa & Kanerva, Olli. 2017. Selvitys sähköbussien edistämiseksi suomalaisilla kaupunkiseuduilla. Liikennevirasto. (in Finnish, PDF). Author Eetu Rutanen is automotive and transport engineer who works as project manager at Metropolia University of Applied Sciences' Smart Mobility Innovation Hub.

Lue lisää

Tinderistäkö vauhtia kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan monialaiselle verkostolle?
21.1.2021
Toini Harra & Sari Helenius

Mitä monialaisuus tarkoittaa ja miten monialainen verkosto voi olla hyödyksi osaamisen kehittämisessä? Miten samoista aiheista kiinnostuneet tutkijat ja kehittäjät voisivat löytää toisensa? Kuntoutuksen alalla tutkijoiden ja kehittäjien Tinderiäkin on väläytelty apuvälineeksi. Tässä blogimerkinnässä tuodaan esiin näkökulmia ja käytännön toimenpide-ehdotuksia monialaiseen verkostotyöhön. Monialaisuus on tänä päivänä trendi, josta puhutaan paljon, mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, jää usein hämäräksi. Eri konteksteissa monialaisuus ymmärretään eri tavoin. Salminen ja Rintanen (2014) ovat määritelleet, että monialainen kuntoutus tarkoittaa kuntoutuksen eri osa-alueiden eli ammatillisen, lääkinnällisen, kasvatuksellisen ja sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntijoiden yhteistyötä. Se voidaan nähdä myös sektorirajat ylittävänä yhteistyönä, jolloin mukana on julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita (Salminen & Rintanen 2014). Monialaisen verkostoitumisen tarve kuntoutuksen tutkimuksessa ja kehittämisessä Tänä päivänä kuntoutujien tarpeet ja toimintaympäristöt ovat niin monimutkaisia ja vaikeita, että niiden tutkimiseen ja ratkaisemiseen tarvitaan useiden eri alojen toimijoita. Kyse ei siis ole vain trendistä, vaan aidosta tarpeesta, jota nopea yhteiskunnallinen muutostahti lisää. Siksi kuntoutuksen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalta (TKI-toiminnalta) vaaditaan monitoimijaista ja -sektorista yhteistoimintaa (Piirainen ym. 2019). Kuntoutusalan monialaiseen verkostoon tarvitaan mukaan ihan kaikki: sosiaali- ja terveysalan palvelujen tarjoajat käyttäjät tutkijat ja kehittäjät opettajat ja opiskelijat palveluja sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaa rahoittavat tahot järjestöt ammattikorkeakoulut ja korkeakoulut tutkimus- ja vakuutuslaitokset. Kuntoutujien tarpeiden ja toimintaympäristöjen sekä yhteiskunnallisten muutosten ymmärtäminen vaatii ilmiölähtöisyyttä, toiminnan vaikutusten ymmärtämistä osana isompia kokonaisuuksia sekä monialaista ja -tieteistä toimintaa ja tutkimusta. Ilmiölähtöisyys ja systeemisyys edellyttävät vahvaa poikkihallinnollista yhteistoiminnan kulttuuria yli organisaatiorajojen (Valtioneuvoston kanslia 2019: 12). Järvensivun ym. (2010) mukaan verkostoituneella kehittämisprosessilla voidaan yltää todellisiin innovaatioihin, kun verkoston toiminta pohjautuu toimijoiden tuntemiseen, luottamukseen ja sitoutumiseen, jotka mahdollistavat hiljaisen tiedon liikkumisen. Myös epävarmuutta on kyettävä sietämään. (Järvensivu & Nykänen & Rajala 2010: 8–9, 13–15.) Toimivaan verkostoon liitetään myös vapaaehtoisuuden, itseohjautuvuuden ja dialogisuuden periaatteet (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13–14, 20–22). Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuva verkosto edellyttää jäseniltään vapaaehtoista sitoutumista ja jatkuvaa vastuunottoa verkoston toiminnan eteenpäin viemisestä. Sitoutumisen vahvistamiseksi sen on tarjottava kaikille osapuolille lisäarvoa. Parhaiten siihen päästään siten, että sovitaan yhdessä verkoston toimintatavoista päätöksenteosta kommunikoinnista arvioinnista kehittämisestä. Verkoston hengissä pysymiseen voi vaikuttaa myös se, miten hyvin verkosto vastaa taustalla toimivien organisaatioiden perustoiminnan tarpeisiin. (Airila & Aho & Nykänen 2016.) Edellä luetellun perusteella näyttääkin siltä, että tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvassa verkostossa sekä omistajuus että johtaminen ovat osallistujien kesken jaettuja. Kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteistä REcoRDI-hankkeessa kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus ymmärretään siten, että kuntoutustiede on lähtökohdiltaan monitieteinen (Paltamaa ym. 2020: 47, 56; Rantakokko ym. 2019: 44–45). Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoitumista edistäviä tekijöitä selvitettiin hankkeen webinaarissa kesäkuussa 2020 yhdessä kehittäen. Mukana oli yli 200 kuntoutuksen ja kuntoutumisen ammattilaista ja asiantuntijaa. Webinaarin ryhmätyöskentely toteutui Jamboard-tauluilla, joihin seitsemän rinnakkaista ryhmää tuotti ideoita ja ajatuksia. “Kuntoutujien tarpeista lähtevä tutkimus yhdistää eri toimijoita & tutkijoita, sillä kompleksinen ympäristö edellyttää monitoimijaisuutta ja -tieteistä lähestymistapaa.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaarin osallistujat tutkivat näkökulmaa, jossa yhdistyvät eri tieteenalat, kuten esimerkiksi yhteiskuntatiede, kasvatustiede ja lääketiede. Webinaarin osallistujat nostivat lisäksi esiin, että kuntoutuksen tutkimuksen monialaisuus tarkoittaa aidoimmillaan sitä, että verkostoon pitäisi saada toimijoita mukaan myös sote-alan ulkopuolelta esimerkiksi palvelumuotoilusta ja tekniikasta. “Kuntoutustutkimus vaatii hyvin monialaista osaamista. Tunnistavatko kaikki itsensä kuntoutustutkijoiksi, jos tulevat sosiaali- ja terveysalan ulkopuolelta?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Kaiken kaikkiaan haasteeksi tunnistettiin kuitenkin se, että välttämättä ne toimijat, joita verkostoon halutaan mukaan, eivät tunnista itseään kuntoutuksen tutkijoiksi tai kehittäjiksi. REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan vielä vaikeampaa on verkostokumppaneiden löytäminen ja tavoittaminen sekä verkostotoiminnan rakentaminen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Monialaisessa verkostotoiminnassa tarvitaan uusia keinoja Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa tarvitaan uusia tapoja ja monipuolisia mahdollisuuksia verkostoitumiseen ja verkostotoiminnalle. Vauhdittaisiko verkostoitumista kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinder? Entä kehittäjätreffit Senaatintorin uudella terassilla? Nämä ovat esimerkkejä REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden ehdotuksista ja uusista avauksista verkostoitumisen edistämiseksi. Ehdotuksia monialaisen verkostoitumisen konteksteista olivat lisäksi: Monialaiset webinaarit, seminaarit, konferenssipäivät ja tapahtumat niin lähitoteutuksina kuin digitaalisesti Yhteiset tutkimukseen keskittyvät koulutukset ja valmennukset Yhteiset tilaisuudet tutkijoiden ja käytännön tekijöiden kanssa Yhteiset foorumit oppilaitosten, työelämän ja tutkijoiden kanssa Vapaamuotoisemmat tapahtumat ja tilaisuudet Matalan kynnyksen keskustelufoorumit ja verkostoitumisen mahdollisuudet Verkostoitumisseminaarit, joissa yhteiskehittelyä erilaisissa ryhmissä Yhteinen alusta Osaamiskeskusverkosto Ajatushautomot vapaaseen innovointiin ja tutkimukseen Rohkeat kokeilut, joissa mukana tutkijoita, kehittäjiä ja työelämän edustajia Yhteisen tulevaisuuden unelmointia ja merkityksen etsimistä Webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneiden ammattilaisten ja asiantuntijoiden mukaan verkostoitumista kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa edistää yhteinen visio kuntoutuksen tulevaisuuden suunnasta ja halu viedä toimintaa yhteisten tavoitteiden suuntaan. Tarvitaan yhteisen tulevaisuuden unelmointia. Nämä ovat isoja ja merkityksellisiä asioita, joiden pohtimiseen kannattaa verkostoitumisen aluksi käyttää aikaa ja yhteiskehittelyn keinoja, jotta kaikkien osallistujien näkökulmat tulisivat huomioiduksi. ”Murrokselliset olosuhteet edellyttävät uusia ideoita ja tutkimusperusteisia kokeiluja —> tämä edellyttää innostusta ja verkostoitumista. Voisiko yhteisen tulevaisuuden luominen toimia motivaattorina ja verkostoitumista edistävänä tekijänä?” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Webinaariin osallistuneiden mukaan monialaiseen kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen verkostotoimintaan osallistuminen edellyttää resursseja, foorumeja, avoimuutta ja luottamusta. Tiedonvaihtoon ja yhteiskehittelyyn perustuvat verkostot poikkeavat esimerkiksi julkisten organisaatioiden resurssien jakamiseen ja täydentämiseen tai yritysten vaihtosuhteisiin perustuvista verkostoista (Valtioneuvoston kanslia 2019: 13). Verkostoituminen vauhdittajana ja kilpailuetuna kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnassa Monialaisen verkostoitumisen haasteena ovat kuntoutuksen pirstaleisuus ja siiloutuminen (Vänskä & Paltamaa 2020) sekä kilpailuasetelmat, joista tulisi siirtyä kumppanuuksien rakentamiseen ja avoimeen, reiluun vuoropuheluun (Kekoni ym. 2019: 23). Webinaariin osallistuneiden mielestä vastavoimaksi tarvitaan win-win-asetelmia ja synergiaedun tavoittelua. Monialaiset verkostokumppanuudet voivat parhaimmillaan tuottaa uusia innovaatioita. “Aidot kumppanuudet. Avoin ja reilu vuoropuhelu toisten toimijoiden kanssa. Toiminta nähtäisiin yhteisenä hyvänä, ei kenenkään omana.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) Verkostoituminen ei siis ole itseisarvo, vaan sen tulee tuottaa arvoa kaikille verkostoon osallistuville –myös kuntoutujille. Ilman synergiaetuja ja lisäarvoa verkostolla ei ole merkityksellistä tehtävää (Valtioneuvoston kanslia 2019: 18). Webinaariin osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen hyödyksi asiantuntijuuden ja osaamisen jakamiselle. Kuntoutujien osallistuminen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoon puolestaan hyödyttää kuntoutujien tarpeisiin vastaavaa tutkimus- ja kehittämistyötä. Selvää on, että tulevaisuudessa kuntoutujat halutaan mukaan kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkostoihin. Käsityksemme mukaan tulevaisuuden suuntana on osallistuva tutkimuskumppanuus (Lehtonen ym. 2020, Paltamaa ym. 2020: 56). ”Yhteistyö pitäisi nähdä voimavarana. Kilpailua pitäisi katsoa enemmän Suomi vs. muu Eurooppa eikä esim. Suomen sisäisesti.” (Webinaarin Jamboard-aineisto) REcoRDI-hankkeen webinaarin yhteiskehittelyyn osallistuneet kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat näkivät verkostoitumisen kilpailuvalttina tulevaisuuden kuntoutuksen rakentamisessa. Aloitteita kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämisverkoston vahvistumiseksi Pienet purot voivat toisensa löytäessään muodostaa isoja virtoja, jotka muokkaavat maisemaa. Tässä kirjoituksessa on tuotu esiin periaatteita ja keinoja kuntoutuksen monialaisen verkoston rakentamiseksi ja toimimiseksi REcoRDI-hankkeen webinaariin osallistuneiden näkemyksiin pohjautuen. Tarve kuntoutuksen monialaisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan verkoston kokoamiselle ja verkostoitumisen helpottamiselle on tullut esiin myös kuntoutuksen tutkijoille ja kehittäjille suunnatussa kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytilaa ja tulevaisuuden tarpeita kartoittaneessa kyselyssä (Paltamaa ym. 2020: 39-42). Yhteistoimintaa ja sitä mahdollistavia keinoja tarvitaan tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, jotta monialainen ja -tieteinen kuntoutuksen verkosto kykenee vastaamaan ihmisten moninaisiin tarpeisiin heidän toimintaympäristöissään. Nyt on aloitteiden aika. Joulukuussa julkaistussa Kuntoutuksen uudistuksen toimeenpanosuunnitelmassa TKI-toimintaan esitetään lisäpanosta (Sosiaali- ja terveysministeriö 2020: 88–92). Olisiko sen avulla mahdollista kehittää kuntoutuksen TKI-toimintaa kohti monialaista, verkostomaisessa yhteistoiminnassa toteutuvaa kuntoutuksen TKI-toimintaa? Kuntoutuksen monialainen soveltava tutkimus- ja kehittämistoiminta rakentuu verkostojen voimalla. Esimerkiksi REcoRDI-hankkeessa kehitetään kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tiekarttaa ja ekosysteemiä yhdessä kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijoiden kanssa. Tiekartta kuvaa tutkimusteemoja sekä tarvittavia toimenpiteitä, jotta tutkimustoiminta kohdentuisi todellisiin tietotarpeisiin ja hyödyttäisi mahdollisimman laajasti myös käytännön kuntoutustyötä. (Rantakokko ym. 2019: 45–47.) Vaihtoehtona webinaarissa esitetylle kuntoutuksen tutkijoiden ja kehittäjien Tinderille avautuu alkuvuodesta Tulevaisuudenkuntoutus.fi-sivusto, joka tarjoaa alustan monialaisen kuntoutuksen ekosysteemille. Se tarjoaa verkkoympäristön, jossa monialaisen kuntoutuksen ammattilaiset ja asiantuntijat, tutkijat ja kehittäjät sekä kuntoutujat ja läheiset voivat kohdata ja keskustella, ehdottaa tutkimusaiheita sekä tarttua heille tärkeisiin tutkimus- ja kehittämisaiheisiin. Alusta tarjoaa mahdollisuuden ilmiölähtöiseen verkostomaiseen tutkimus- ja kehittämistoimintaan monialaisessa kuntoutuksessa. Kirjoittajat: Toini Harra, YTT, FL, toimintaterapeutti, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke tutkija Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, REcoRDI-hanke Tutustu myös • Tulevaisuudenkuntoutus.fi -sivusto • Tietoa sivuston avautumisesta saa seuraamalla REcoRDIa Twitterissä @REcoRDIhanke sekä tunnistetta #tulevaisuudenkuntoutus Lähteet: Airila, Auli & Aho, Outi & Nykänen, Mikko 2016. Verkostot haltuun: Ideoita toimialarajojen ylittämiseen nuorisotyössä. (aukeaa julkari.fi). Helsinki: Työterveyslaitos. Järvensivu, Timo & Nykänen, Katri & Rajala, Rika 2010. Verkostojohtamisen opas: Verkostotyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Muutosvoimaa vanhustyön osaamiseen -hankkeen julkaisu. Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina & Hujala, Anneli & Laulainen, Sanna & Hirvonen, Jukka 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa: Mönkkönen, Kaarina & Kekoni, Taru & Pehkonen, Aini. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus. Lehtonen, Krista & Vänskä, Nea & Helenius Sari & Harra, Toini & Sipari, Salla 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus 43 (3) 6–19. Paltamaa, Jaana & Janhunen, Eija & Matikainen, Emmi & Tammelin, Mia & Harra, Toini & Rantakokko, Merja 2020. Kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen nykytila ja tulevaisuuden tarpeet. (aukeaa theseus.fi) Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Piirainen, Kalle A. ym. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:55. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161810/55_2019_VTEAS.pdf Rantakokko, Merja & Sipari, Salla & Paltamaa, Jaana & Malinen, Kaisa & Korniloff, Katariina & Harra, Toini & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista 2019. REcoRDI Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42 (3) 44–48. Salminen, Anna-Liisa & Rintanen, Silva 2014. Monialainen kuntoutus. Kartoittava kirjallisuuskatsaus. (aukeaa hdl.handle.net) Kelan Työpapereita 55/2014. Helsinki: Kela. Sosiaali- ja terveysministeriö 2020. Kuntoutuksen uudistaminen. Kuntoutuksen uudistamisen toimintasuunnitelma vuosille 2020–2022. (PDF) Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:39. Valtioneuvoston kanslia 2019. Verkostojohtamisen opas. (PDF) Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2019:12. Vänskä, Nea & Paltamaa, Jaana 2020. kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan kehittäminen tulevaisuuden tarpeisiin. Rehablogi 16.1.2020. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Lue lisää

Saavutettava verkkosivujulkaisu palvelee laajasti kohderyhmiä
19.1.2021
Terhi Eskelinen

Oletko koettanut etsiä tietoa verkkosivuilta, jotka eivät skaalaudu kännykän näyttöön, jolloin osa tiedoista jää näkymättömiin? Kuinka usein joudut tihrustamaan pientä ja epäselvää tekstiä sivustoilta? Harmittaako, jos teksti ei erotu verkkosovelluksessa kunnolla taustaväreistä? Oletko eksynyt verkkosivustojen syövereihin löytämättä etsimääsi tietoa? Näissä kaikissa tapauksissa sivustojen saavutettavuudessa olisi parannettavaa. Keväästä 2019 lähtien saavutettavuus on ollut osa digitaalisten palvelujen tarjoamista koskevan lain vaatimuksia (aukeaa finlex.fi). (1) Saavutettavuuskriteerien huomioiminen auttaa kaikkia verkkosivujen ja -palvelujen käyttäjiä. Lisäksi se mahdollistaa tasa-arvoisen verkkopalvelujen hyödyntämisen vammaisille ja toimintarajoitteisille. Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) tuottaa laajoille kohderyhmille tietoa ja palveluja. Saavutettavuuden on oltava niiden yhteydessä itseisarvo. Jatkuva koulutus tuo yhä laajempia kohderyhmiä palvelujemme pariin. Monimediaisia elementtejä sisältävillä verkkosivuilla on huomioitava monia saavutettavuuteen liittyviä asioita: Sivustojen eri elementtien, kuten otsikoiden, linkkien, taulukoiden ja liitetiedostojen, on toimittava myös ruudunlukuohjelmalla, jota näkövammaiset hyödyntävät verkkosivuja käyttäessään. Ruudunlukuohjelma lukee käyttäjälle verkkosivuilla olevan sisällön. Ruudunlukuohjelmia varten sivustoja pitää pystyä käyttämään myös pelkästään näppäimistöllä. Osalle verkkosivujen käyttäjistä on helpompi liikkua sivuilla näppäimistöllä kuin hiirellä. Ruudunlukukuohjelmia varten sivustojen otsikointi täytyy olla hierarkinen ja sivuilla eteneminen loogista. Linkkien tulee olla selkeästi nimettyjä ja kertoa, mihin vievät. Linkkien on erotuttava selkeästi muusta tekstistä, mikä auttaa hahmottamaan ne paremmin. Nämäkin asiat helpottavat kaikkien verkkosivujen käyttöä. Äänitallenteella on oltava tekstivastine: puheen sekä tunnelman luomisen äänien, kuten musiikin on oltava saavutettavissa myös silloin, kun käyttäjä ei niitä kuule. Kuulovammaisten lisäksi kuuleva voi hyödyntää tekstivastinetta tutustuessaan sivustoon esimerkiksi meluisassa paikassa. Videoissa täytyy olla tekstitys kuulorajoitteisia käyttäjiä varten. Kuvissa, infograafeissa ja diagrammeissa on oltava tekstivastine näkövammaisia käyttäjiä varten, jonka ruudunlukuohjelma lukee. Tekstivastineesta käytetään myös termejä vaihtoehtoinen kuvaus, vaihtoehtoinen teksti ja alt-teksti. Nämä kaikki tarkoittavat samaa, eli ei-tekstuaalisen sisällön kuvailua tekstinä. Verkkosivujen saavuttavuudessa huomioitaviin asioihin voit tutustua tarkemmin Papunetin saavutettavien verkkosivujen suunnitteluoppaassa (aukeaa papunet.fi). Viisi vinkkiä monimediaisen verkkosivun saavutettavuuteen Ota saavutettavuus haltuun. Kaikkien sisällöntuottajien on hyvä hallita omaan työhönsä liittyvä saavutettavuus ja tuottaa jo alusta saakka saavutettavaa sisältöä. Jälkikäteen korjaaminen on aina työläämpää. Kerralla valmista! Tee selkeitä, yksinkertaisia ja varmoja ratkaisuja. Tämä on tärkeää etenkin, kun on kysymys määräaikaisen hankkeen verkkopalvelusta, jota ei kehitetä ja ylläpidetä sisällöllisesti enää hankkeen päättymisen jälkeen. Sovellusten kanssa tarkkana. Ulkopuolisilla sovelluksilla toteutetut aineistot eivät ole aina saavutettavia. Tällöin niiden sisältö on tarjottava myös saavutettavassa muodossa, yleensä tekstinä. Tarkista toiminnallisuudet. Ulkopuolisten sovellusten upotteiden toiminnallisuudet eivät usein ole saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Tällä hetkellä esimerkiksi SoundCloud- ja YouTube-upotukset sivustoilla eivät kaikilta osin ole saavutettavia. Suomea koskettavat EU:n säännöt. Julkaisualustojen, kuten blogien valmiit teemat ja lisäosat eivät ole välttämättä EU:n saavutettavuusvaatimusten tasolla, vaikka esittelyssä näin väitettäisiin. Tällöin kannattaa varmistaa, että hankkeessa on resursseja mahdollisten räätälöintien toteutukseen. Uraloikkarin käsikirjan loikka kohti saavutettavuutta Verkkopalvelujen saavutettavuus ei ole suinkaan yhdessä yössä omaksuttava asia. Lähes kaksi vuotta lain voimaan astumisen jälkeenkin huomaa, että moni yksityiskohta ei luonnistu rutiininomaisesti verkkoaineiston sisällöntuottajilta. Saavutettavuuden toteuttaminen vaatii kaikilta tekijöiltä uuden opettelua. Käytännön työssäni pääsin kokemaan, kuinka Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa (aukeaa oivaosaaminen.fi) -hankkeen väki viidestä ammattikorkeakoulusta otti rohkean loikan loppujulkaisun muotoa valitessaan. Teimme verkkosivut, jotka sisältävät tekstiä kuvitusta videoita äänitallenteita interaktiivista kuvaa. Työhön lähtiessä lohduttauduin ajatuksella, että voimme soveltaa työssä tekemällä oppimisen menetelmää (2). Samalla kun loimme monimediaista sisältöä, opimme kuinka se tehdään saavutettavaksi. Koostin sisällöntuottajille ohjeet, joihin kokosin saavutettavuuteen liittyviä perusohjeita, ja linkkejä täydentäviin ohjeisiin. Suuntana oli saavutettava Uraloikkarin käsikirja. Saavutettavuusvaatimukset sisällöntuotannon haasteena Verkkosisällön saavutettavuusohjeita määrittävä kriteeristö tulee sanoista Web Content Accessibility Guidelines, WCAG (avautuu W3.org). Ohjeet päivittyvät tekniikoiden ja laitteiden käyttötapojen ja kehittymisen myötä jatkuvasti (3). Verkkosivujen suunnittelussa lähdimme miettimään mahdollisimman selkeää ja loogisesti etenevää mallia. Tämä ei sinällään ollut mitään uutta käyttäjälähtöisessä verkkosivusuunnittelussa. Verkkosivujen toteuttajien on seurattava ohjeistusten kehittymistä. Yhdessä vuodessa voi tekniikka muuttua niin, että saavutettavuusohjeet on päivitettävä. Tämän takia Uraloikkarin käsikirjassa pyrittiin mahdollisimman selkeisiin ratkaisuihin. Toisin kuin vaikka organisaation ulkoiset verkkosivut, ei julkaisuamme enää päivitetä virallisen julkaisemisen jälkeen. Tämänkin takia verkkosivuina ja monimediaisena toteutettava julkaisu kannattaa toteuttaa ns. varman päälle. Julkaisumme kuvituksen, värit ja typografian suunnitteli ulkopuolinen ammattilainen, Johanna Ponkala, Websiestä. Hankinnassa yhtenä keskeisenä laatukriteerinä oli tietenkin saavutettavuusosaaminen. Tämä kannattaakin varmistaa aina verkkosivujulkaisua varten hankintoja tehdessä. Sivujen suunnittelu heti alusta saakka saavutettavaksi kannattaa, koska se helpottaa ja nopeuttaa prosessia huomattavasti (4). Eri muodossa olevien sisältöjen osalta saavutettavuuden varmistamiseen piti varata riittävästi aikaa. Podcastien, eli verkossa julkaistun äänitallenteen, saavutettavuus liittyy tekstivastineen tekemiseen. Vielä keväällä ja kesällä 2020 hyviä ohjeita äänitallenteiden tekstivastineelle oli vaikea löytää. Koska Metropolian oma podcast-kanava, Metropodia, oli samaan aikaan kehitteillä, teimme viestintäyksikön kanssa yhteistyötä ohjeistuksen tekemisessä. Nyt tätäkin asiaa on niin moni taho miettinyt, että verkosta löytyy jo hyviä käytännön ohjeita äänitallenteiden tekstivastineen tekemiseen. Videoiden tekstitykset vaativat paneutumista asiaan. Videoiden tekstityksessä opimme, että ruudunlukijaohjelma ei lue videoissa olevaa kiinteää tekstiä, mukaan lukien väliotsikot. Perinteisesti opetusvideot toteutetaan puheen ja diaesitysten yhdistelminä. Ruudunlukuohjelma ei kuitenkaan tunnista videoissa olevien diojen tekstejä. Jos niitä ei ole puhuttuna, ei diojen tekstit välity ruudunlukuohjelman käyttäjälle. Tämän tiedostaminen jo videoiden suunnitteluvaiheessa on tärkeää. Interaktiivisten kuvien, sekä äänitallenteiden tekstivastineessa että videoiden tekstityksessä täytyy huomioida myös taustaäänien kuvailu, silloin kun äänillä on haluttu luoda tietynlaista tunnelmaa. Teimme Thinglinkillä luotuihin interaktiivisiin kuviin tekstitykset huomioiden myös tunnelmaäänten kuvauksen. Saavutettavuusarviointi tukee tekijöitä Koska julkaisumme aineisto on laaja ja monimediainen sekä julkaisun pysyväisyyden luonteen takia kerralla valmis, pyysimme ulkopuoliselta organisaatiolta sivustojen saavutettavuusarviointia. Arvioinnin perusteella muutimme YouTube- ja SoundCloud-upotukset linkeiksi. ThingLink-kuvien oheen teimme niiden sisällöstä tekstivastineet, jotta myös ruudunlukijaohjelman ja näppäimistökäyttäjät pääsevät nauttimaan niiden tarinoista ja tiedoista. Lisäsimme joihinkin videoihin kertojaäänen kohtiin, joissa oli tekstit, jotka eivät välittyneet ruudunlukuohjelmalle. Teimme joitakin teknisiä korjauksia saavutettavuuteen. Kaiken kaikkiaan Uraloikkarin käsikirjan tekeminen oli kaikille tekijöille hyvä tilaisuus oppia verkkopalvelujen saavutettavuutta. Sivustoja toteuttaessani totesin, että ruudunlukuohjelman käyttäminen helpottaisi työtä jo sivuja tehtäessä ja vähentäisi mahdollisia jälkikäteen tehtäviä työläitä korjauksia. Oma uuden vuoden lupaukseni vuodelle 2021 onkin ruudunlukuohjelman käytön opettelu. Lisätietoa aiheesta Monimediaisen verkkosivujulkaisun tekemisestä voit lukea myös Digi 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (aukeaa theseus.fi) -julkaisun artikkeleista: Maksimoi verkon mahdollisuudet – julkaise monimediaisena (5) Julkaisuja voi tehdä verkkosivuina (6) Saavutettavan verkkosivujen tekemisestä löytyy tietoa: Saavutettavien verkkosivujen suunnitteluopas Celian verkkopalvelujen saavutettavuusohjeita Lähteet Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019 (2019), finlex.fi. Reese, H. W. (2011). The learning-by-doing principle. Behavioral Development Bulletin, 17(1), 1-19. Saavutettavuus. Celia.fi Salonlahti O. (2020). Miten tilataan saavutettava verkkosivu. Aluehallintovirasto, saavutettavuusvaatimukset.fi Eskelinen, T. ja Wallin R. (2020) Maksimoi verkon mahdollisuudet - julkaise monimediaisena. Silmälä P. (toim.), (2020). DIGI 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Eskelinen, T. ja Wallin R. (2020) Julkaisuja voi tehdä verkkosivuina. Silmälä P. (toim.), (2020). DIGI 2020: Verkon uusia välineitä ja menetelmiä (theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Mikrokirjat. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja Terhi Eskelinen on digitaalisten palvelujen ja -opetuksen monialainen asiantuntija. Erityisen mielenkiinnon kohteena hänellä on palvelujen käytettävyys sekä yhteisöllinen oppiminen verkossa. Terhi on Uraloikkarin käsikirjan päätoimittaja ja verkkosivujulkaisuasiantuntija Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa Oiva - Oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa -hankkeessa.

Lue lisää

Kuntoutusalan osaamiskeskittymä osaamisen vauhdittajana
14.1.2021
Johanna Holvikivi, Leila Lintula & Pekka Paalasmaa

Kuntoutusala ja käsitykset kuntoutuksesta ovat muutoksessa. Tulevaisuuden kuntoutuja nähdään aktiivisena toimijana omassa elämässään, jolle kuntoutuminen on kuntoutujan ja hänen ympäristönsä välinen muutosprosessi, jonka hyöty ilmenee kuntoutujan arjessa. Muutos koskettaa alan ammattilaisia ja asiakkaita tulevina vuosina. Muutostarpeisiin vastaaminen vaatii kuntoutusajattelun uudistamista sekä alan ammattilaisten osaamisen ja koulutuksen kehittämistä. Tässä blogimerkinnässä käsitellään kuntoutusalan osaamisen uudistamista jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien tunnistamista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vauhdittamista. Näkymiä kuntoutuksen osaamisen uudistumiseen ja tulevaisuuteen Jatkuvan oppimisen tavoitteena on kehittää ja uudistaa osaamista. Työelämän muutos- ja uudistamistarpeiden ennakointi vaatii yhteistyötä alalla toimivien kanssa, jotta saadaan tietoa tulevaisuuden näkymistä, ennakoiduista muutoksista ja tulevaisuuden osaamistarpeista. Kuntoutuksen osaamisen uudistumisen tulevaisuuden näkymiä -julkaisussa (1) on koottuna tuoretta ennakointietoa kolmesta eri osa-alueesta: Kuntoutuksen ja kuntoutumisen toteutuminen Kuntoutuksen osaamistarpeet Kuntoutuksen ja kuntoutumisen toteutumisen muutos. Suuntaamalla ajattelun tulevaisuuteen voidaan luoda visio tavoiteltavasta kuntoutuksen ja kuntoutumisen toivotusta tilasta. Vision toteutuminen käytännössä vaatii erilaisia osaamisia ja toimenpiteitä. Asiantuntijat ennakoivat, että: Teknologian käyttö on voimakas tulevaisuuden trendi kuntoutuksessa ja kuntoutumisessa. Teknologian monimuotoinen käyttö edellyttää kuitenkin vahvaa teknologiaosaamista. Monialainen ja moniammatillinen yhteistyö ovat merkittävä osa kuntoutusta, joka edellyttää yhteistoimintaosaamisen vahvistamista. Koulutuksen tulee olla laaja-alaisempaa sekä koulutustasot ja maantieteelliset rajat rikkovaa. Sekä työntekijöiltä että organisaatioilta, samoin kuin koulutukselta edellytetään jatkuvan oppimisen toteutumista käytännössä. Asiakkaan asema kuntoutuksen tulevaisuudessa korostaa yksilöllisten oikeuksien ja tarpeiden toteutumista. Asiakas on tulevaisuudessa aktiivinen ja vastuullinen toimija omassa kuntoutusprosessissaan. Kuntoutus on yksilöllistä ja tarvelähtöistä sekä toteutuu asiakkaan omassa toimintaympäristössä. Tämä edellyttää kuntoutuksen ammattilaisilta laaja-alaista toimintakyvyn ja toimintaympäristön arviointiosaamista. Työntekijältä vaaditaan myös oman ammattialan vahvaa substanssiosaamista. Muutos- ja ennakointiosaaminen ovat keskeisiä osaamisia kaikessa toiminnassa. Kuntoutuksen vaikuttavuustutkimuksen osaamista ja tutkimuksen tuloksia hyödynnetään yhä tuloksellisemmin päätöksenteossa. Vuoteen 2030 mennessä yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset kuntoutuksen alalla ovat toteutuneet ja kuntoutus on kaikkien kansalaisten saavutettavissa ja tietoisuudessa. Kuntoutuksen opintojen tulevaisuus Kuntoutuksen opiskelijoille toteutettiin kysely vuonna 2017, jossa selvitettiin opiskelijoiden toiveita opintojen osalta. Kyselyn tulokset on raportoitu Opiskelijoiden ja alumnien toiveet kuntoutuksen opintojen tulevaisuudesta -julkaisussa. (2) Kyselyyn osallistui sekä nykyisiä opiskelijoita että alumneja 12 ammattikorkeakoulusta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää ”Minkälaisia toiveita opiskelijoilla ja alumneilla on liittyen uudenlaisen osaamisen saavuttamiseen kuntoutusalan opinnoissa sekä joustavaan opintojen suorittamiseen ammattikorkeakoulujen välillä?”  Kyselyyn vastasi 168 henkilöä. Kyselyn pohjalta seuraavat teemat nousivat keskeisiksi kehittämiskohteiksi: Kuntoutusalan oman ammattiydinosaamisen vahvistaminen Opintojen tulisi kirkastaa ja selventää oman ammatin ydinosaamista kuntoutuksen osalta ja selkeämmin määritellä kuntoutuksen käsitettä. Kuntoutuksen osaamisen integroituminen omaan ammatilliseen osaamiseen ja tutkintoon. Harjoittelutoiminta ja sen kehittäminen Harjoittelu nousi teemana keskeisesti esille kehityskohteena. Kuntoutuksen opintoja tulisi kehittää niin, että harjoittelu, toiminnallisuus ja tekeminen olisivat vahvemmin osa oppimista ja osaamisen kehittymistä. Monialaisen yhteistyön laajentaminen Kuntoutusalan opintojen tulisi mahdollistaa monialainen yhteistyö jo opintojen aikana. Monialaista yhteistyötä tulee vahvistaa, kehittää ja löytää uusia muotoja osana sosiaali- ja terveysalan opintoja. Ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön ja opetustarjonnan lisääminen Ammattikorkeakoulujen tulisi mahdollistaa nykyistä enemmän tapoja, joilla opiskelija voi suorittaa kuntoutusalan opintoja myös muissa ammattikorkeakouluissa. Koulutuksen tulisi tarjota laajemmin ja uusia kuntoutuksen opintojaksoja. Ammattikorkeakoulujen tulisi järjestää valtakunnallisessa yhteistyössä opintoja. Opiskelijat korostivat kuntoutuksen tulevaisuuden opinnoissa vahvaa ammatin ydinosaamista, käytäntölähtöisyyttä, monialaista yhteistyötä ja laajaa opetustarjontaa eri korkeakoulujen välillä. Kuntoutumista edistävä kuntoutusalan ammattilaisen osaaminen Kuntoutusalan kehittämisessä näkökulmia tarvitaan myös ammattilaisilta, esihenkilöiltä ja kuntoutuksen tutkintojen lehtoreilta. Mitä osaamista kuntoutusalan ammattikorkeakoulutuksen tulee tuottaa asiakkaan kuntoutumisen edistämiseksi? Kuvaus asiakkaan kuntoutumista edistävästä kuntoutusalan ammattilaisen osaamisesta -selvityksessä (3) on tunnistettu, että työn kohde on muuttumassa kuntoutuksen järjestämisen sijasta kuntoutumisen mahdollisuuksien luomiseen yhteistyössä kuntoutujan ja hänen läheisten kanssa. Selvitystyössä kuvattiin asiakkaan kuntoutumista edistävän osaaminen keskiössä olevan Asiakaslähtöinen osaaminen Asiakasymmärrysosaaminen Vuorovaikutusosaaminen Yhteistoiminta asiakkaan kanssa Lisäksi kuntoutusalan ammattilainen tarvitsee Ympäristöosaamista (ml. fyysinen ja sosiaalinen ympäristö) Teknologia- ja apuvälineosaamista Kuntoutus-, vakuutus- ja palvelujärjestelmäosaamista Tutkimus- ja kehittämisosaamista Monialaista ja moniammatillista osaamista Kuntoutusalan yhteistä teoriaosaamista Oman ammatin substanssiosaamista Oman ammattitaidon kehittämisosaamista Ohjausosaamista Viestintäosaamista Vaikuttavuus- ja arviointiosaamista Eettis-moraalista osaamista ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa. Selvityksen tuloksissa korostuu yhteistoiminta asiakkaan kanssa siihen liittyvine osaamisineen, joita ovat vuorovaikutus, asiakaslähtöisyys ja asiakasymmärrys. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi Kuntoutusalan nykytilan ja muutostarpeiden näkökulmasta työn kohteen muutos aikaansaa kuntoutusalan ammattilaisten kuntoutusajattelun muutoksen. Tulevaisuudessa kuntoutujakin on uuden edessä, kun kuntoutujan roolia ja asemaa koskeva ajattelu on muuttumassa – kuntoutettavasta tulee kuntoutuja, jonka asiantuntijuus tunnustetaan ammattilaisten kanssa toteutuvassa yhteistoiminnassa. Tulevaisuudessa kuntoutuminen nähdään kuntoutujan oppimisprosessina. Se edellyttää myös yhteistä näkemystä toimintakyvystä ja tavoitteellisesta kuntoutusprosessista. Julkaisussa Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi (4) kuntoutumisen keskiöön on nostettu kuntoutujan arki ja sitä määrittävät tekijät. Julkaisun tavoitteena on vahvistaa kuntoutujalähtöistä näkökulmaa ja sitoa yhteen alan eri tutkintojen osaamista kuntoutujan parhaaksi. Tämä on edellyttänyt kuntoutusalan yhteisen orientaatioperustan rakentamista ja eri tutkintojen yhteisen osaamisen selvittämistä. Selvitystyöhön ovat osallistuneet Metropolian fysioterapian, jalkaterapian, osteopatian, toimintaterapian ja vanhustyön tutkintojen opettajat. Selvitystyön tuloksena syntyi neljä toimenpidesuositusta. Kuntoutusalan yhteisessä orientaatioperustassa kuntoutujan arjen tuntemista pidettiin keskeisenä kuntoutusosaamista ohjaavana tekijänä. Kuntoutuksen yhteinen orientaatioperusta ohjasi kuntoutuksen yhteisen osaamisen määrittelyä. Yhteisiä osaamisia tunnistettiin yhdeksän, jotka ovat: Kuntoutuja arjessaan Kuntoutuksen järjestäminen Kuntoutuksen kehittämisosaaminen Kuntoutusjärjestelmä ja lainsäädäntö Moniammatillinen kuntoutusosaaminen Moniammatillinen toimintakyky osaaminen Toimiminen kuntoutusverkostoissa Asiakaslähtöinen teknologia ja apuvälineet Teknologisten ratkaisujen kehittäminen Osaamiset ovat sidoksissa toisiinsa siten, että tietty osaaminen vaatii tuekseen ja/tai määrittää jotakin toista osaamista. Kuntoutujan arjen ymmärtäminen vaatii moniammatillista yhteistyötä asiakkaan, hänen lähipiiriinsä kuuluvien henkilöiden ja kuntouttajien kesken. Käsitys asiakkaan arjesta ja hänen toiminnastaan omassa toimintaympäristössään muodostaa kuvan asiakkaan toimintakyvystä ja hänen tarvitsemistaan kuntoutuspalveluista. Oikein kohdennettujen ja asiakkaan tarpeisiin vastaavien kuntoutuspalvelujen tuottaminen edellyttää kuntoutusjärjestelmän ja lainsäädännön tuntemista. Kyky toimia kuntoutusverkostoissa laajentaa muun muassa näkemystä kuntoutumisen mahdollisuuksista ja saatavilla olevista kuntoutuspalveluista. Kehittämisosaamista tarvitaan kaikilla yhteisen osaamisen alueilla, mutta myös teknologisten ratkaisujen ja apuvälineiden käyttäjälähtöisessä kehittämisessä. Selvitystyön tulokset tiivistettiin neljäksi toimenpidesuositukseksi: Tunne kuntoutujan arki Rakenna kumppanuutta Vahvista yhteistä ymmärrystä Tuota osaamista yhdessä Toimenpidesuositusten tavoitteena on vahvistaa yhteisen ymmärryksen syntymistä asiakkaan arjesta, kehittää kuntoutusosaamista eri toimijoiden yhteistyönä, edistää kuntoutuksen orientaatioperustan rakentamista ja lisätä valtakunnallista kuntoutuksen opintotarjontaa. Toimenpidesuositukset ovat keinoja, joilla kuntoutusala voi vastata toimintaympäristöjen muutoksista syntyviin osaamistarpeisiin.  Näiden toteutuminen vaatii kuitenkin valtakunnallista, alueellista kuin paikallista kehittämisyhteistyötä. Kuntoutusalan TKI –toiminnan vahvistaminen Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta (TKI) on merkittävässä määrin kytköksissä kuntoutuksen osaamiseen. Vahvalla kuntoutuksen TKI –toiminnalla ja –osaamisella edistetään kuntoutusosaamisen uudistamista ja vaikuttavien kuntoutuspalvelujen tarjontaa. Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut mukana Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymän TKI –toiminnan ja vahvistamisen kehittämisohjelmassa, jossa kehitetään ammattikorkeakoulujen kuntoutusalan TKI-toimintaa ja –osaamista sekä edistetään verkostoitumista ja viestintää kuntoutusalan TKI-toiminnassa. TKI-toiminnan kehittämisohjelmassa on järjestetty valtakunnallisia tapahtumia ja kartoitettu kyselyillä ammattikorkeakoulujen 1) kuntoutuksen TKI-profiileja, 2) yliopistoyhteistyötä ja 3) osallistumista sote-uudistukseen. Näiden avulla pyritään tekemään näkyväksi kuntoutuksen TKI-toiminnan nykytilaa ja luomaan kehittämisyhteistyön perustaa. Kuntoutuksen valtakunnallinen osaamiskeskittymän (OSKU) toimintaa ovat koordinoineet Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu vuosina 2017-2020. Toiminta on muodostunut kolmesta kehittämisohjelmasta, jotka ovat jatkuvan oppimisen mahdollisuudet, kuntoutusalan osaamisen uudistaminen ja kuntoutusalan TKI –toiminnan vahvistaminen. Kuntoutusalan koulutusta on kehitetty yhdessä 15 ammattikorkeakoulun kanssa. Kehittämisverkosto on tehnyt yhteistyötä kuntoutusalan eri toimijoiden kanssa ja hankkinut tietoa kehittämistyönsä pohjaksi myös muilta sosiaali- ja terveysalan toimijoilta, koulutusorganisaatioilta ja kuntoutusalan tutkimuslaitoksilta. Toimintaa on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Lähteet Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä, J., Lähteenmäki, M-L. & Lällä, K. 2020. Näkymiä kuntoutuksen osaamisen uudistamiseen ja tulevaisuuteen (aukeaa theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisu. Kokkoniemi, L. & Holvikivi, J. 2018. Opiskelijoiden ja alumnien toiveet kuntoutuksen opintojen tulevaisuudesta (PDF). Soinio, E. 2018. Kuvaus asiakkaan kuntoutumista edistävästä kuntoutusalan ammattilaisen osaamisesta. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Toimintaterapeutti YAMK Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. Opinnäytetyö 2018 (PDF). Lintula, L. & Paalasmaa, P. 2020. Osaamista kuntoutukseen kuntoutujan parhaaksi (aukeaa theseus.fi). Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 72. Helsinki 2020. Tutustu myös seuraaviin kuntoutuksen tulevaisuuden osaamista koskeviin julkaisuihin Metropolian blogeissa: Rohkeaa koulutuksen digitaalista uudistamista Työntekijöiden näkökulmia tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamiseen Moniammatillinen osaaminen koulutuksessa - sanahelinää vai todellisuutta Pysynkö mukana- kuntoutuksen muutos uudistuvassa sotessa Yhteistoiminnalla osaamista kuntoutukseen   Kirjoittajat Johanna Holvikivi työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen kehittämispäällikkönä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Leila Lintula työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen asiantuntijana. Pekka Paalasmaa työskentelee yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus ja kuntoutus osaamisalueen kuntoutusalan tutkinnoissa sekä kuntoutuksen ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa. Hän on toiminut Kuntoutuksen valtakunnallisen osaamiskeskittymä hankkeen asiantuntijana.    

Lue lisää

Innovaatio, joka sopii kaikille? 
12.1.2021
Juha Järvinen

Palvelutyössä kohtaa toisinaan keksijöitä, jotka toivovat, että heidän kehittämälleen keskeneräiselle ratkaisulle etsittäisiin jokin hyvä hyödyntäjätaho. Keksijä voi kertoa, että aihio on varmasti toimiva, koska hän on esitellyt sen sukulaisilleen tai tuttavilleen. Tutut kertoivat ostavansa tuotteen heti, kun se ilmestyy markkinoille. Kunhan konseptia on vähän kehitetty, sitä voi tarjota jopa jollekin suurelle yritykselle kalliilla hinnalla, koska se käy kaikille maailman ihmisille. Samalla vallankumoukselliseksi väitetyn keksinnön kaavalla minulle on parinkymmenen vuoden aikana esitelty valtava määrä oivalluksia. Näidenkin ratkaisujen kehittäjien ponnistelut ansaitsevat kaiken arvostukseni. Ikävä kyllä on harvinaista, että mikään yritys ostaa yksittäiseltä keksijältä keskeneräistä työtä. Haasteena ei välttämättä ole se, että kehitetty asia olisi huono. Pelkkä myötäsukaisten sukulaisten tai tuttavien jututtaminen tai oletus, että kyseinen ratkaisu sopii kaikille, ei riitä todistamaan, että kehitelmälle löytyisi kaupallinen hyödyntämistapa. Helpommaksi tarjoaminen muuttuisi, jos kehittäjä olisi pohtinut jo alkuvaiheessa, mihin keksintö on tarkoitettu. Kuka sitä käyttäisi tai hyödyntäisi? Kuka olisi valmis maksamaan saadakseen sen käyttöönsä? Ongelmanratkaisu on palkitsevaa puuhaa. Keksintöjä on kautta aikain tehty pelkästä keksimisen ilosta ja koska niin on voitu tehdä: teknologia on luonut niiden syntymiselle mahdollisuuksia. Tämä on aina tuotekehitystyön jännitysmomentti ja samalla sudenkuoppa. Jotakin on kehitetty koska kehittäminen on itsessään niin mielenkiintoista. Lopuksi, sinänsä hyvän tuloksen valmistuttua, koetetaan sitten vimmaisesti löytää sovelluskohde ja käyttäjä. Innovaatiota ei ole ilman kaupallistamista tai hyödyntämistä Tiukasti määriteltynä innovaatio sisältää aina keksinnön (aukeaa prh.fi) tai hieman laajemmin ajateltuna, kehittämistyön tuloksen. Tuloksen pitää joka tapauksessa olla uusi ja entuudestaan tuntematon ratkaisu. Pelkkä keksintö ei vielä ole innovaatio. Innovaatioksi keksintö tai tulos muuttuu vasta, kun sillä on kaupallinen tai joku muu hyödyntämisen tapa. Joku, joka markkinoi, ostaa, tai käyttää. Jotta tämä ehto täyttyisi, pitää kehittäjien ymmärtää selvittää hyvissä ajoin, onko kehitettävälle tuotteelle tai palvelulle hyödyntäjiä tai markkinoita. Varsin usein tämä unohtuu, tai tuudittaudutaan samaan uskomukseen, kuin alussa mainittu keskeneräisen konseptin kaupustelija: varmasti tämä on kiinnostava, koska itse ajattelen, että niin on. Innovointi ei ole yhtäkkisen päähän pälkähdyksen konkretisointia. Älynväläys voi olla hyvä alku, mutta käytännössä tulokseen pääsemiseksi tiimin on tehtävä johdonmukaisesti töitä, yhdessä sovittujen tavoitteiden mukaisesti. Yksi osa tätä työtä on markkinoiden tai hyödyntäjätahojen ymmärtäminen. Usein käytetty sanonta, että markkinoilla tai vaikka yhteiskunnassa on ”kipua”, jonka käsillä oleva kehitystulos voisi poistaa, on edelleen pätevä. Ilman tunnistettua kipukohtaa kannattaa korkeintaan ideoida. Mutta kun kipukohta löytyy, se on huolellisesti käytävä läpi, koetettava ymmärtää, mistä jokin johtuu, mistä ongelmassa on kyse, Ja sitten on puurrettava kaikin voimin kivun poistavaan ratkaisuun pääsemiseksi. Pelkkä kehittämistyö on haasteellista, jännittävää ja hauskaakin. Ja kun tuloksena on uutuudellinen, mahdollisesti keksinnöllinen tulos, jolla on hyödyntäjiä, voidaan puhua innovaatiosta. Mutta jos hyödyntäjiä ei ole, keksintökin on vain keksintö. Se tuottaa tekijälleen toki keksimisen ilon. Mutta myös kustannuksia. Tulopuolella on yleensä hiljaisempaa. Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää
Uudemmat postaukset