Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Vuosi: 2020

Tekoälyn keskeiset ongelmat
6.11.2020
Mikko Kettunen, Niklas Koro & Jake Pärssinen

Tämä blogimerkintä on syntynyt osana kirjoittajien opintoja, tehtävänä oli pohtia tekoälyn ja robotiikan eettisiä kysymyksiä syyslukukaudella 2020. “Tekoäly eli keinoäly on tietokone tai tietokoneohjelma, joka kykenee tekemään älykkäinä pidettäviä toimintoja. Tekoälyn tarkempi määrittely on avoin, koska älykkyyttä itsessään on vaikea määritellä” [1]. Tekoäly on vielä todella uusi ja hyvin nopeasti kehittyvä asia, jonka osalta on hyvä huomioida myös kehityksen mukana tulevat ongelmat ja riskit. Keskeiset ongelmat liittyvät tietoturvaan, käyttökohteisiin ja kehittäjien ennakkoluuloihin. Ongelmakohtiin tulisi keskittyä jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin ongelmat kasvavat suuremmiksi. Voiko tekoäly olla rasistinen? Tekoäly on itsenäisesti toimiva ja oppiva tietokone tai ohjelma, jonka toiminnassa saattavat näkyä sen valmistaneen henkilön tai henkilöiden omat mahdolliset mielipiteet ja ennakkoluulot. Tästä aiheesta on useita ikäviä esimerkkejä. Vuonna 2017 saippuan annostelija tunnisti ainoastaan valkoihoisen henkilön kädet, mutta ei lainkaan tummaihoisen käsiä. Kyseisiä annostelijoita valmistava yritys kertoi, että ongelma johtui siitä, että laitetta ei ollut  testattu tummalle iholle. Toinen ikävä esimerkki paljastui vuonna 2019 Georgian teknillisessä yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Kävi ilmi, että itseohjaavat autot ajavat helpommin tummaihoisten kuin valkoihoisten jalankulkijoiden päälle. Jälleen kerran syy tähän oli se, että kyseinen teknologia oli suunniteltu tunnistamaan valkoinen iho, mutta ei tummaa [2]. Tekoälyn rasistisiin ja syrjiviin ongelmiin voitaisiin luoda maailmanlaajuiset standardit, joille olisi perustettu jokin tekoälyjen toimia seuraava ja tarkastava taho. Näin yksittäisten henkilöiden takia vääristyneet tekoälyt voitaisiin karsia pois jo ennen kuin ne pääsevät markkinoille. Tekoäly, susi lampaan vaatteissa? Tekoälyä voidaan käyttää tarkoituksiin, jotka ovat ristiriidassa yleisten moraalikäsitysten kanssa. Yksi hyvä esimerkki tästä on kasvojentunnistuksen kehittäminen. Julkisilla paikoilla käytettävä automaattinen kasvojentunnistus voi olla hyödyllistä esimerkiksi rikollisten etsinnässä, mutta tätä samaa teknologiaa voidaan myös käyttää vähemmän hyviin tarkoituksiin. Esimerkiksi jokin autoritäärinen valtio voi alkaa käyttämään samaa teknologiaa poliittisten aktivistien tunnistamiseen. Onko tällaisten teknologioiden kehittäminen alkuunkaan eettistä, ja voidaanko näitä ongelmia edes ratkaista laeilla ja säännöstelyillä? Pystyitkö elämään suurennuslasin alla? Tekoälyä pystytään käyttämään ihmisten seuraamiseen esimerkiksi kasvojentunnistuksen ja sijaintitietojen avulla. Näiden myötä saadaan kerättyä todella yksityiskohtaista tietoa henkilöiden liikkeistä ja toiminnasta. Eettisestä näkökulmasta pohdittuna tämä saattaa poistaa ihmisiltä oikeuden yksityisyyteen, jos heidän liikkeitään tarkkaillaan jatkuvasti. Kuinka moni on halukas luopumaan yksityisyydestään ja hyväksymään sen, että tekoäly pystyy seuraamaan hyvinkin tarkasti mitä tietty henkilö tekee päivän aikana? Näiden tietojen joutuessa vääriin käsiin tai vääriin tarkoituksiin käytettäväksi, voi jopa turvallisuus olla uhattuna. Lähteet Tekoäly, aukeaa Wikipedia The race problem with Artificial Intelligence, artikkeli aukeaa metro.co.uk Surveillance Redefined: Advances in Vision AI Drive China’s Leading Security Market, blogimerkintä aukeaa cometlabs.io  Website uses artificial intelligence to generate realistic human faces from scratch, uutinen aukeaa globalnews.ca Kirjoittajat Hyvinvointi- ja terveysteknologian kolmannen vuoden opiskelijat Mikko Kettunen, Niklas Koro ja Jake Pärssinen. Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman ammatillisista pääaineista. Hyvinvointi- ja terveysteknologiaan erikoistuneet insinöörit hallitsevat itse teknologian lisäksi teknologian käytännön soveltamiseen, käytettävyyteen ja regulaatioon liittyvät näkökulmat.

Lue lisää

Toivoa huomiseen – uskallusta tulevaan
4.11.2020
Eija Raatikainen

”Oikeanlainen ja kohdennettu tuki synnyttää oikeudenmukaisuuden ja turvan tunteen, hyvinvointia sekä halua osallistua yhteiskuntaan”.[1] Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -raportin[2] mukaan yhteiskunnassa tulee lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi ihmisten yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on kyseisen raportin mukaan ehkäistävä, sillä heillä riski jäädä pysyvästi työttömäksi on keskimääräistä suurempi kuin muilla ryhmillä. Myös maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä kotouttamista tulee vahvistaa. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 14,3% syyskuussa 2020, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin.[3] Kehityssuunta on varovaisen myönteinen, vaikkakin luku on korkea. Muutosta huonompaan ei kuitenkaan ole sen mukaan tapahtunut. Ihmisen osallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän voi vaikuttaa yhteisön asioihin ja kokee tulevansa kuulluksi.[4] Työelämäosallisuus lisää mahdollisuutta merkitykselliseen arkeen, työhön kiinnittymällä. ”Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta”.[1] Nuoret etsivät paikkaansa niin maailmassa kuin työelämässä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömäin vanhempien lapsilla on usein suurempi työttömyyden todennäköisyys verrattuna niihin lapsiin, joiden perhetaustassa ei ole työttömyyttä.[5] Itsestä riippumaton tulevaisuus Nuoruuteen elämänvaiheena kuuluu itsen löytäminen ja erilaisten roolien hahmottaminen. Aapola ja Werden (2016) mukaan nuoret kuitenkin vasta hahmottavat tulevaisuuttaan, ovat juuri siksi erityisen haavoittuva ryhmä. Myös perinteiset aikuistumisen mallit ovat kyseenalaistuneet, eikä yhteiskunta välttämättä pysty takaamaan ihmisille vakaita elinehtoja. Tämä synnyttää nuorissa epävarmuutta. [6] Nuori voi hyötyä turvallisen aikuisen tuesta ja ohjauksesta tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamisessa.[7] Tulevaisuutta hahmottaessa voi syntyä monia vastatunteita, kuten toivoa ja toivottomuutta, iloa ja pelkoa, hämmennystä ja määrätietoisuutta. Nuori voi kokea tulevaisuuden kiehtovaksi ja innostavaksi tai vastaavasti uhkaavaksi - tai ymmärrettävästi näitä kaikkia tunteita vaihtelevasti. Osallisuuden voidaan ajatella liittyvän myös nuoren osallisuuden kokemukseen omasta elämästään, ja tulevaisuudestaan. On sitten kyse huomisesta, seuraavista tunneista tai pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan. Aikaisempien elämänkokemustensa pohjalta nuori yrittää sopeutua tulevaan ja toimia itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi.[8] Joskus kuitenkin positiivisen huomisen hahmottaminen voi olla yksin hankalaa. Tällöin häntä voi auttaa turvallinen aikuinen ja tulevaisuussuuntaunut ohjaus. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ennakoimatonta asennoitumista tulevaan.[9] FUTU-hanke edistää nuorten tulevaisuutta vahvistavaa työotetta Creating Positive Future FUTU -hanke (2020 -2022) on jatkohanke Motiivi -tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät (2017-2019, ESR S20920) hankkeelle [10]. FUTU-hanke liittyy osaltaan Suomen hallitusohjelmaan, jonka mukaan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteena, jossa "Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa luottamus lisääntyy ja jokainen ihminen on arvokas"[11] ovat tärkeitä elementtejä ja tavoitteita myös FUTU-hankkeessa. Hankkeessa mallinnettavia tulevaisuusohjauksen muotojen avulla tuetaan valmiiden ratkaisujen sijaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Ohjauksen keskiössä on kolme pääkysymystä Kuka minä olen? Mitä minä osaan? Mihin minä pystyn? [12] Ydinkysymyksiä kenelle tahansa omaa tulevaisuutta pohtivalle. FUTU-hanke pyrkii testaamaan ja edelleen kehittämään MOTIIVI-toimintamalleja sekä uutena jalkautuvaa työotetta, maahanmuuttajatyttöjen vertaistyttötyötä ja sukupuolisensitiivistä työotetta. FUTU-hanke pyrkii osaltaan edistämään nuorten tulevaisuususkon rakentumista vahvistamalla ohjaajien [13]  tulevaisuusohjauksen mallien juurtumista ja edelleen kehittymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja konteksteissa. Lähteet Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (PDF). Valtioneuvoston julkaisusarja 22 | 2018. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2011:1 Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Syyskuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.10.2020]. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. 1.painos. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5. Aapola-Kari, S. & Wrede-Jäntti, M. 2016. Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Myllyniemi, s. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016, 159-177. (PDF) Raatikainen, E. & Poikolainen, J. 2020. Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajina, (2)2020, 37-52. Avautuu Nuorisotutkimusseura.fi Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3. Tulevaisuusohjaus.fi -verkkosivu FUTU-hankkeen verkkosivut Hallitusohjelma. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Avautuu valtioneuvosto.fi Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu. Piekkari, J, Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen, blogi (8.10.2020).  

Lue lisää

Vuorovaikutus etänä – miten luoda lauma ja aito yhteys yli fyysisen etäisyyden?
29.10.2020
Terhi Kaunismäki

Passiiviset osallistujat, tekniset ongelmat, puuttuva kuva, epäselvä lopputulos… Etäpalaverin todellisuus on usein tätä; ja osallistujat turhautuvat, hoitavat palaverin aikana meilejä, kotitöitä ja lapsiaan, kun yhteys palaverin muihin jäseniin on heikko. Me ihmiset olemme laumaeläimiä ja kaipaamme yhteyttä toiseen ihmiseen. Vertailemme, peilaamme ja opimme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Jos emme pääse osaksi laumaa, voimme huonosti. Korona-aikana moni onkin turvautunut kotilauman suojaan, kun yhteys työkavereihin on ollut etätöiden takia verkon varassa. Kaikilla ei kuitenkaan ole kotilaumaa ja suurin osa kaipaa kotilaumasta huolimatta työlaumaa, jossa profiloitua ammatillisesti, oppia ja jakaa ajatuksia. Aito yhteys on kuitenkin mahdollista myös etänä. Laumasuojan muodostuminen koronaan on vielä kaukana, mutta työlauman suojiin pääsee verkon välityksellä hyvinkin nopeasti. On vain huolehdittava muutamasta seikasta, jotka pitävät lauman kasassa. Seuraavan kahdeksan ohjeen käyttöönotto varmistaa aidon vuorovaikutuksen ja palaverin ydintarkoituksen - sen, että ihmiset tulevat kuulluiksi ja asiat päätetyiksi. 1. Laita kamera päälle Videokameran pitäisi olla päällä aina, kun se on teknisesti mahdollista! Kameran käyttö parantaa vuorovaikutusta radikaalisti. Tutkimusten mukaan vuorovaikutus vähenee 80 %, kun kamera sammuu. Viesteistä valtaosa välittyy sanattomasti. Sanaton viestintä etänä on vain kalpea varjo kohtaamisesta kasvokkain, mutta videokamera pelastaa paljon. Kameran avulla välittyvät ilmeet, eleet, tunteet ja energia. Kun näemme ja tulemme nähdyksi, sitoudumme ja yhdistymme tunnetasolla. Olemme läsnä. TARKISTA: Säädä valaistus siten, että kasvot näkyvät kuvassa hyvin ja selkeästi. 2. Luo yhteinen ilmapiiri Etäpalaverista saadaan vuorovaikutteinen ottamalla kaikki mukaan heti alusta alkaen. Epämuodolliseen aloitukseen kannattaa varata aikaa. Tervehdykset, kuulumisten vaihto ja jutustelu ovat merkityksellisiä erityisesti etänä. Vaikka tämä viekin palaverista muutaman minuutin, se on tärkeää ilmapiirin ja yhteisöllisyyden kannalta. Kun jokainen on päässyt ääneen edes lyhyesti heti tapaamisen alussa, se helpottaa osallistumista myös myöhemmin. Kaikilla osallistujilla tulisi olla mahdollisuus näkyä, kuulua ja tulla hyväksytyksi. Ongelmat ja kritiikki pitäisi pystyä käsittelemään rakentavasti. Hyvästä ilmapiiristä ovat vastuussa kaikki, ei vain palaverin vetäjä. POHDI: Mitä tulee paikalle, kun sinä tulet paikalle? 3. Selvitä tavoite ja agenda Kaikkien palaveriin kutsuttujen tulisi tietää, miksi he tulevat paikalle ja mitä heiltä odotetaan. Osallistujille kannattaa kertoa hyvissä ajoin, miksi palaveri pidetään: mikä on palaverin tavoite ja asialista. Osallistujia voi pyytää virittäytymään ja valmistautumaan etukäteen, mikäli se tehostaa palaverin kulkua. Osallistujia voi myös ohjata yhteiselle alustalle kertomaan odotuksiaan ja ajatuksiaan. Kun palaverin alussa kerrotaan aikataulu, ohjelma ja työtavat, osaavat osallistujat orientoitua siihen, mitä tuleman pitää. KOKEILE: Kirjaa etukäteen tavoitteesi tulevassa palaverissa. 4. Sovi pelisäännöt Pelisäännöt tehokkaaseen etäyhteistyöhön kannattaa määritellä yhdessä. Kun kokoonnutaan yhteen, toisten aikaa tulee arvostaa ja olla läsnä. Ei voi olla läsnä, jos tekee muuta. Yhdessä voidaan sopia henkinen läsnäolopakko: ei vastata meileihin, selata kännykkää tai hoideta muita asioita palaverin aikana. Tämä onnistuu, kun palaverit pidetään lyhyinä, mutta yhteys tiiviinä. LUETTELE: Mitkä ovat kolme tärkeintä sääntöä, joita teillä noudatetaan? 5. Ota tekniikka haltuun Paljon voi tehdä itse sen eteen, että tekniikka toimii. Voi varmistaa, että linkki löytyy, ääni kuuluu ja kuva näkyy hyvin. Tätä voi vaatia myös osallistujilta. Pienillä teknisillä valinnoilla on usein iso vaikutus vuorovaikutukseen: esim. Zoomissa ”Gallery View” mahdollistaa osallistujien näkemisen yhtä aikaa. Pelkät henkilökuvatkin kertovat osallistujista nimeä tai nimikirjaimia enemmän. Vuorovaikutusta lisäävää tekniikkaa kannattaa käyttää mahdollisimman paljon. Yhteistyövälineiksi on tarjolla on esimerkiksi break out -huoneita pienryhmätyöskentelyyn chat-toimintoja yhteistyöstöalustoja (esimerkiksi Jamboard, Padlet) kyselyitä. Osallistujat pysyvät aktiivisena ja motivoituneina, kun he pääsevät yhdessä tuottamaan sisältöä. Välineiden käyttöä kannattaa harjoitella, sillä toimiva tekniikka luo turvallisuutta. Parhaimmillaan tekniikka on huomaamatonta ja hyvän vuorovaikutuksen mahdollistaja, ei pääosassa. TESTAA: Jos tekniikka pettää, minkä kanavan kautta saat yhteyden osallistujiin? 6. Osallista (fasilitoi) Erityisesti etänä tapahtuvassa tapaamisessa osallistaminen on tärkeässä roolissa. Fasilitointi eli ihmisten yhdessä työskentelyn ohjaaminen jää usein vetäjän vastuulle, mutta tähän voi nimetä myös jonkin muun henkilön. Tapaamiseen valmistautuminen ja aikataulutus, selkeä rakenne ja asia kerrallaan eteneminen lisäävät osallistujien luottamusta. Osallisuuden tunnetta lisäävät osallistavat työtavat, esimerkiksi: yhteinen virittäytyminen kommenttikierros kysely yhteiskehittely ryhmäkeskustelu vertaisoppiminen learning cafe. Työtapoja on monia ja niitä voi hyödyntää monipuolisesti. Osallistujille kannattaa jakaa selkeitä tehtäviä ja vastuualueita. Osallisuutta luo myös asenne: vetäjän pirteys ja positiivisuus tarttuu! HAASTA ITSESI: Ota käyttöön osallistava työtapa, jota et ole ennen kokeillut. 7. Päästä jokainen ääneen Jokaisen mielipide on tärkeä ja ansaitsee tulla kuulluksi myös etänä - siksihän hänet on palaveriin kutsuttu. Jotta kaikilla on mahdollisuus osallistua, paikalle tulee kutsua vain oikeat ihmiset. On aivan eri asia kokoontua muutaman hengen kesken kuin kymmenien kanssa. Erityisesti etänä vähemmän on enemmän. Palaverin vetäjän tehtävä on ohjata keskustelua ja huolehtia, että kaikki saavat äänensä kuuluviin. Jokainen on kuitenkin omalta osaltaan vastuussa siitä, että kuuntelee muita ja osallistuu aktiivisesti keskusteluun. Tilanne, jossa vain muutama puhuu, ei ole palaveri vaan tiedotustilaisuus. LUETTELE: Miten osoitat etäpalaverissa, että kuuntelet ja olet aiheesta kiinnostunut? 8. Kehitä etäpalaverikäytäntöjä Etäpalaverikäytäntöjä kannattaa kehittää aktiivisesti. Työyhteisössä voidaan pohtia säännöllisesti, mitkä ovat onnistuneen etäpalaverin elementtejä ja miten niihin päästään. Mikä on mennyt hyvin ja missä voitaisiin ensi kerralla parantaa? Tekniikka myös uudistuu huimaa vauhtia. Olisiko jokin uusi väline tai toimintatapa edellistä toimivampi? Ihanteellista on, jos välillä voidaan tavata myös paikan päällä. Kun yhteys on elvytetty, saadaan vuorovaikutukseen etänä taas uutta voimaa ja sidosteisuutta. Lauman luonti ja aito yhteys onnistuu yli fyysisen etäisyyden. Vuorovaikutus kun ei ole pelkkää fysiikkaa vaan erityisesti kemiaa. Ja kun kemiat toimii: laumassa on voimaa. POHDI: Miten varmistat, että päätetyt asiat viedään myös käytäntöön? Kahdeksan kohdan ohjeistus on luotu osana Urbaania kasvua Vantaalla -hanketta, jonka verkkoaamukahveilla keväällä 2020 käsiteltiin keinoja, joilla luodaan aito yhteys myös etänä. Kirjoittaja Terhi Kaunismäki (FM) on innovatiivinen ja innostava viestinnän moniosaaja. Hän toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja hankeasiantuntijana Urbaania Kasvua Vantaalla -hankkeessa.

Lue lisää

Tehdäänkö tulevaisuuden muotoilutyö virtuaalitodellisuudessa?
22.10.2020
Markku Luotonen

Virtuaalitodellisuudessa tapahtuva yhteistyö on vauhdilla tulossa osaksi tulevaisuuden muotoilutyötä. Uudet tekniikat on tärkeää sisällyttää myös osaksi muotoilukoulutusta. Virtuaalitodellisuussilmikot, virtuaalitodellisuuden sisältötarjonta, sovellukset ja työkalut ovat viime vuosina ottaneet suuria kehitysaskeleita eteenpäin. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana VR-ala on julistettu moneen kertaan kuolleeksi tai hitaasti näivettyväksi, mutta silti alan tekniikka on edennyt huimin harppauksin. Peliteollisuuden toimijoiden silmissä VR-silmikoiden hidas leviäminen kuluttajien käyttöön, on este VR-pelituotantojen rahoittamiselle, mutta samalla teolliset muotoilijat ja AEC-teollisuuden (Architecture, Engineering & Construction) yritykset ovat ottaneet VR-työkalut käyttöönsä. VR-tekniikan ja -sovellusten kehitys on tuonut suunnittelijoiden käyttöön uudenlaisia kolmiulotteisen mallintamisen työkaluja, sekä asiakasystävällisiä tapoja esimerkiksi muotoilutuotteiden virtuaaliseen katselmointiin. Suunnittelutyössä käytettävien VR-työkalujen yleistymisen lisäksi globaali pandemia on kiihdyttänyt huimasti erilaisten virtuaalisten etäläsnäolosovellusten kehitystä ja kysyntää. Lähitulevaisuudessa muotoilutuotteiden suunnittelu, mallintaminen ja katselmointi onnistuvat samanaikaisesti tiimityönä, etäyhteydellä ja virtuaaliympäristössä. Näyttää siltä, että uudenlaiset VR-työprosessit tulevat vakiintumaan muotoilualalla. VR-ominaisuuksien tuominen osaksi mallinnus- ja muotoilutyötä antaa lisäarvoa muotoilijalle ja saattaa nopeuttaa muodonantoprosessia esimerkiksi virtuaalisia prototyyppejä suunnitellessa. Asiakkaalle tai toiselle suunnittelutiimille voi VR-etäläsnäolon avulla esitellä suunniteltua tuotetta kevyesti ja nopeasti, ilman fyysisten prototyyppien rakentamista. Ajatukset ja tutkimukset muotoilualan uusista työkaluista, kuten VR-etäläsnäolosta, digitaalisista prototyypeistä ja kehittyneistä mallintaisen työkaluista, eivät ole uusia, mutta viime vuosien vauhdikas kehitys on tuomassa uudet tekniikat kaikkien saataville ja niiden myötä muotoilun työtavat kehittyvät. Korkeakoulujen on vastattava tähän kehitykseen. Lähitulevaisuudessa yleistyvät muotoilualan etätyökäytännöt ja virtuaaliset työnkulut on syytä sisällyttää oppimistavoitteisiin. Mallintaminen virtuaaliympäristössä, virtuaalisten prototyyppien kehittäminen ja tuote-esittelyiden järjestäminen virtuaalitodellisuudessa tulee olemaan osa muotoilijoiden työtä. Alalla on jo nyt noussut tarve ammattilaisille, jotka osaavat hyödyntää uusia työtapoja osana muotoilu- ja palvelumuotoiluprosessia. Muotoilukoulutuksessa on näin ollen kehitettävä oppimisympäristöjä, joissa uusia työtapoja sekä VR (virtuaalitodellisuus), AR (lisätty todellisuus) ja MR (tehostettu todellisuus) -tekniikoita voidaan tutkia ja soveltaa. Uusien työtapojen pilotointia Metropoliassa Käynnistimme Metropoliassa Finnish Design Academy -hankkeen puitteissa pedagogisen kokeilun, jossa tutkimme virtuaalitodellisuudessa tapahtuvaa etäläsnäoloa ja tavoitteellista yhteistyötä tuotemuotoilun saralla. Suunnittelimme muotoilukurssin arviointiin yhdistyvän etäläsnäolokokeilun, jossa oli tarkoitus toteuttaa kurssitöiden arviointi virtuaalitodellisuudessa. VR-etäläsnäolopilotti oli ensimmäinen Metropolian muotoilukoulutuksen kokeilu, jossa yritimme keskustella kurssin aikana syntyneistä muotoilutuotteista VR-ympäristössä usean osallistujan kesken. VR-etäläsnäolosovelluksen käyttäminen koulutuksen työkaluna ja osana etänä toteutettavaa muotoilutuotteiden katselmusta oli hyvinkin toimiva ja inspiroiva työtapa. Kaikki VR-etäläsnäolokatselmukseen osallistuneet kokivat tekniikan olevan mielenkiintoinen, hyödyllinen ja muotoiluun liittyvää etätyöskentelyä helpottava. Kokeilu käynnistettiin melkoisen nopealla aikataululla ja siinä ilmenneet haasteet olivat hyvin käytännönläheisiä. Ongelmat liittyivät lähinnä pilotin liittämiseen jo suunniteltuun ja käynnissä olevaan muotoilukurssiin, sekä VR-laitteiston toimivuuteen. Pilotin järjestämisestä kertyneistä kokemuksista nousi esiin kolme huomionarvoista havaintoa: VR-työasemien ylläpito koulutusympäristössä on yllättävän työlästä. VR-ohjelmistojen päivittäminen ja laitteiden ylläpito esimerkiksi CAD-luokan (Computer-Aided Design) kaikissa työasemissa vaatii huomattavasti työtunteja. VR-sisältöjen tai -työkalujen lisääminen oppimistavoitteisiin ilman VR-ekosysteemeihin orientoivaa opintojaksoa, voi tuottaa huonoja kokemuksia. VR-sovellusten käyttäminen palveluiden kuluttajana on toki melko helppoa, mutta sisällön tuottaminen VR-ympäristöihin vaatii mallinnustaitojen lisäksi hieman ymmärrystä esimerkiksi pelimoottoreiden toiminnasta. VR-ympäristö yhteistyövälineenä kärsii heikosta käytettävyydestä. Mitä tahansa kokousta ei kannata siirtää VR-ympäristöön vain sen takia, että se on mahdollista. Tekniikan käytettävyyden ongelmat ja etäyhteistyösovelluksien uudet ja mielenkiintoiset ominaisuudet saavat kokouksissa aikaan keskeytyksiä ja vaikeuttavat aiheessa pysymistä. Useimmissa kokouksissa tarvittavat työkalut, kuten tekstin lukeminen ja kirjoittaminen sekä esimerkiksi työpöydän jakaminen, eivät toimi VR-ympäristössä kovin hyvin. Toisaalta VR:n hyödyt tulevat esille kolmiulotteisten muotojen ja tilallisuuden hahmottamisessa sekä tunnelmien ja immersion välittämisessä. Uuden teknologian käyttöönotto on työlästä ja hyödyn saaminen uusista työtavoista voi aluksi vaikuttaa turhauttavalta. VR-laitteiden ja sovellusten kehitys on ollut kuitenkin viime vuosina nopeaa ja on odotettavissa, että laitteiden käytettävyys ja toimintavarmuus kehittyy. Muotoilualalla VR-etäyhteistyössä oleellisia asioita ovat muotoiltavan tuotteen vapaa tarkastelu kolmiulotteisessa ympäristössä valojen, pintojen ja muotojen renderöinnin reaaliaikaisuus käytettävät ja tarkoituksenmukaiset virtuaaliset työkalut muutoksien tekemiseen mahdollisuus ideoiden luonnosteluun ja muistiinpanojen kirjoittamiseen asiakkaille ja suunnittelutiimille sujuva keskusteluyhteys etäyhteistyöhön osallistuvien kesken Tämän kaltaisen etäyhteistyön mahdollistavat sovellukset tulevat olemaan lähivuosina muotoilun arkipäivää. Kirjoittaja Markku Luotonen on Metropolia Ammattikorkeakoulun XR-Designin lehtori.

Lue lisää

Luovuus voimavarana työelämässä
15.10.2020
Anna-Stina Tähkävuori

Luovuus on osa mielikuvitustamme. Meillä kaikilla on perustavanlaatuinen pyrkimys käyttää sitä ja luoda jotain uutta. Luovuuden avulla voimme unohtaa käytännön normit ja kehittää uusia innovaatioita yksin tai yhdessä tiimin kanssa. Mutta miksi meidän on tärkeää hyödyntää luovuuttamme? Ja miten me voisimme edistää tätä luovaa ajattelua niin kotona, kuin työpaikalla? Meistä kaikista löytyy luovuutta Nykypäivän hektisessä arjessa usein puhutaan, että ei ole aikaa luovuudelle tai irti päästämiselle. Yhteiskunnan vaatimukset ja odotukset puskevat päälle ja ei välttämättä tulla ajatelleeksi, että juuri se hetken pysähtyminen päivässä voisi olla ratkaiseva tekijä uusien innovaatioiden syntymisessä tai esimerkiksi tiimihengen nostattamisessa. Voisiko työnantaja olla mahdollistajana ja tukea tällaisen luovan hetken löytämisessä tarjoamalla esimerkiksi kaksi tuntia viikossa aikaa luovaan ajatteluun, oli se sitten kävelylenkki, taidetunti tai meditaatioharjoitus kesken työpäivän? Kuinka löytää luovuus sisältämme? Apuna voi käyttää esimerkiksi hetken hiljentymistä tai luovia harjoituksia. Tietoinen läsnäolo ja meditaatio auttavat meitä muun muassa rauhoittumaan, hallitsemaan mieltämme, keskittymään olennaiseen, tuntemaan itsemme paremmin ja kuuntelemaan omia vaistojamme sekä näin hyödyntämään luovuuttamme. Luovuutta voi harjoitella Työntekijöiden luovaa työtä yksilöinä voidaan tukea esimerkiksi siten, että tiimissä on mukana ammattilaisia, joiden luovaan ajatteluun kannustetaan ja joiden motivaation annetaan kasvaa. Myös visuaalisesti inspiroiva fyysinen ympäristö edesauttaa luovuuden herättelyssä. Organisaatioissa tiimin jokainen henkilö voi omalta osaltaan olla luomassa luovaa tilaa. Organisaatioiden tulisi pyrkiä viestimään työntekijöilleen, että luovuutta arvostetaan ja yhdessä luomalla kehitetään aina parempia ratkaisuja, kuin yksin puurtamalla. Luovien harjoitusten avulla voi herätellä itseään pohtimaan erilaisia työelämään ja yrittäjyyteen liittyviä asioita. Ne voivat auttaa esimerkiksi käsittelemään sitä, kuinka epäjärjestyksen ja epävarmuuden kanssa tulisi oppia elämään tai miten päästää irti jatkuvasta kontrollista. Luovuustapahtuma naisyrittäjien tukena Osana Jätkäsaari smart mobility -hanketta järjestetty luovuustapahtuma Helsingissä kannusti naisyrittäjiä hyppäämään pois omalta mukavuusalueeltaan. Tapahtumassa Aino-Sofia Kojonen johdatteli osallistujat kuuntelemaan ja tarkkailemaan itseä sekä maailmaa ympärillä erilaisten mielenhallinnan harjoitusten avulla, jotka virittivät osallistujat vastaanottavaisemmiksi ja rohkeammiksi ammentamaan luovuuttaan. Marie Sand ja Kati Mayfield auttoivat oman luovuuden löytämisessä erilaisten piirtämisharjoitusten avulla. Lopuksi Heidi Gutekunst piti puheenvuoron luovuuden hyödyntämisestä työelämässä. Hän esimerkiksi kyseenalaisti usein pinnalla olevat käsitykset siitä, että jos olet luova, et ole tuottava työntekijä. Luovuus tarvitsee tilaa, aikaa, luvan epäonnistua ja mahdollisuuden pyrkiä pois täydellisyyden tavoittelusta. On aika löytää sisäinen lapsemme ja lähteä ulos leikkimään yhdessä! Hyödynnetään vahvuuksiamme ja rakennetaan turvallinen tila luovuudelle. Kirjoittaja Anna-Stina Tähkävuori toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen projektipäällikkönä. Koulutukseltaan hän on insinööri (YAMK). Vapaa-aika kuluu perheen kanssa ja omakotitaloprojektia viimeistellen.    

Lue lisää

Päätökset verkossa eivät olekaan omiasi
9.10.2020
Juho Oksa, Suvi Sihvola & Valtteri Rauhala

Tämä blogimerkintä on syntynyt osana kirjoittajien opintoja, tehtävänä oli pohtia tekoälyn ja robotiikan eettisiä kysymyksiä syyslukukaudella 2020. Tekoäly herättää monia kysymyksiä, joihin ei ole helppoja vastauksia. Mitä enemmän kysymyksiä esittää, sitä enemmän kysymyksiä asia herättää. Haluaisitko että tekoäly päättää puolestasi, mihin suostut? Kenen vastuulla päätös silloin on? Kuinka pitkälle jokaisen tulisi saada päättää siitä, mihin hänen tietojaan käytetään? Voiko tekoäly olla inhimillistä? Tekoälyjen käyttö ja käyttäjätietojen massakerääminen on arkipäiväistynyt, mutta monesti käyttäjät eivät ole tietoisia asiasta. Järjestelmät, joilla käyttöehtoja ja tekoälyn toimintaa pystyy paremmin ymmärtämään, tulevat olemaan elintärkeitä tällaisessa ympäristössä. Tällaiset kehittämisprojektit ovat vasta alkuvaiheissaan ja niiden laillisuus ja etiikka tulevat olemaan ensiarvoisen tärkeässä asemassa luomaan ymmärrettävää tulevaisuutta. Se, että tekoäly automaattisesti päättää puolestasi, kuulostaa hurjalta. Voisiko tekoälyn tekemä päätös olla kuitenkin perustellumpi, koska tekoälyn mahdollisuudet prosessoida tietoa ovat paljon ihmisaivoja laajemmat? Artikkelissa AI and the Ethics of Automating Consent on maininta Privacy Assistant - projektista. Privacyassistant.org – sivustolla mainitaan seuraavasti (vapaasti suomennettuna): “Me näemme henkilökohtaiset tietoturva-avustajat älykkäinä agentteina, jotka oppivat käyttäjänsä mieltymykset ajan kuluessa, puoliautomaattisesti määrittäen asetukset ja päättäen yksityisyysasetukset käyttäjän puolesta.” Kuulostaa mukavalta ja elämää helpottavalta. Tämän Privacy Assistant - projektin tavoite on siis helpottaa käyttäjän päätöksentekoprosessia. Käyttöehdot paremmin haltuun Tiedätkö, mihin kaikkeen suostut mennessäsi jollekin internetsivulle? Nykyään ihmiset hyväksyvät käyttöehtoja erittäin kevyesti. Rekisteröinnin kohdalla rasti ruutuun tai ihan vain sivujen tai sovelluksen käyttäminen tarkoittaa, että suostut tietojesi keräämiseen ja käyttämiseen. Vaikka palveluntarjoajan tarkoitus olisikin, että käyttäjä on ehtoihin tutustunut ja ymmärtänyt ne, nykymaailman käyttöehdot ovat usein kymmeniä sivuja pitkiä ja täynnä lakipykäliä, joten vaikka käyttäjä ne kävisikin läpi, ei ole takuuta, että käyttäjä ymmärtää mihin on suostumassa. Mitäpä jos ihmisen sijasta käyttöehtoihin tutustuisikin tekoäly? Ihminen luo itsestään tekoälyn avulla profiilin. Tekoäly voi tarkistaa, minkälaiseen käyttöön tämä ihminen on valmis tietonsa luovuttamaan. Tämän jälkeen tekoäly voisi vertailla käyttöehtoja profiiliin ja todeta, onko käyttöehdot tälle ihmiselle hyväksyttävät. Jos kaikki näyttää olevan ihmisen suostumus tottumusten sisällä, tekoäly antaa suostumuksen. Jos ehdoissa on konflikteja tämän ihmisen profiiliin, tekoäly luo selitykset jokaisesta ristiriidasta ehtojen ja profiilin välillä. Ristiriitatilanteessa ihminen voi muodostaa tiedostetun päätöksen hyväksyä tai hylätä ehdot. Mutta voiko tämä tekoäly tehdä paremmin ymmärretyn suostumuksen kuin ihminen? Testeissä todettiin että lähes 80% tekoälyn valinnoista olivat käyttäjien tahtojen mukaisia. Tämä saattaa kuulostaa kauhistuttavan suurelta virhemäärältä. Joka viides tekoälyn arvio olisi väärin, mutta kun sitä vertaa ihmisten nykyiseen tietoon ja ymmärrykseen käyttöehdoista, vaikuttaa tekoäly tekevän ihmistä paremmin ymmärretyn suostumuksen. Ja teknologian ja tekoälyn parantuessa tarkkuus voi vain parantua. Voiko sanoa, että ihminen on hyväksynyt käyttöehdot, jos ei ole ikinä nähnytkään niitä? Mistä voidaan olla varmoja, että käyttäjän on suostumusprofiilia luodessa ymmärtänyt jokaisen päätöksen. Mitä tehdään, kun ihmisen tahdonvastainen suostumus on annettu tekoälyn tekemän virheellisen päätöksen takia? Kenen vastuulla päätös on Jos päätöksen tekee kone, kuka siitä on vastuussa? Käyttäjä, joka on ottanut järjestelmän käyttöön? Voiko tekoäly olla vastuussa aktiivisena toimijana, vai kantaako esimerkiksi lain silmissä vastuun aina joko algoritmin kehittäjä, käyttäjä tai esimerkiksi algoritmin käytön hyväksynyt viranomainen? Kun määritetään päätöksestä vastuussa olevaa tahoa, oleellista on tietää kuka on vastuussa datasta, jonka pohjalta tekoäly toimii mikä on ohjelmoitu toimintaperiaate kuinka suuri on ollut käyttäjän oma osallisuus, esimerkiksi määrittäessä oman profiilinsa asetuksia. Todennäköisesti toistaiseksi erilaisten tekoälyjen omissa käyttöehdoissa mainitaan käyttäjän olevan vastuussa. Melkoinen dilemma olisikin, jos tekoäly huomaisi, että käyttäjä ei profiilinsa perusteella hyväksyisi tekoäly-ohjelman omia käyttöehtoja. Lähteet Artikkeli (Georgetown University) 2018. Privacyassistant.org Opas tekoälyn etiikkaan (PDF), AIsociety.fi Kirjoittajat Hyvinvointi- ja terveysteknologian kolmannen vuoden opiskelijat Juho Oksa, Suvi Sihvola ja Valtteri Rauhala. Hyvinvointi- ja terveysteknologia on yksi tieto- ja viestintätekniikan tutkinto-ohjelman ammatillisista pääaineista. Hyvinvointi- ja terveysteknologiaan erikoistuneet insinöörit hallitsevat itse teknologian lisäksi teknologian käytännön soveltamiseen, käytettävyyteen ja regulaatioon liittyvät näkökulmat.

Lue lisää

Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen
8.10.2020
Jouni Piekkari

Nuorten ohjaaja, mietitkö mistä saisit nopeasti kättä pidempää nuorten aikuisten tulevaisuusohjaukseen? Miten luoda innostavaa ja nuorten arjen kokemuksista kumpuavaa toimintaa, jossa käsitellään leikillisesti nuoria itseään kiinnostavia tärkeitä teemoja? Onko sinulla ja nuorilla aikakin kortilla, etkä saa tieteellisistä artikkeleista apuja tähän hätään? Tulevaisuusohjauksessa ihmiselle annetaan ajattelun ja toiminnan välineitä, joiden avulla hän pystyy jäsentämään tulevaisuutta koskevia odotuksiaan varautumaan erilaisiin tapahtumaketjuihin rakentamaan kykyä nähdä itsensä tulevaisuudessa, osana yhteisöä ja ympäristöä. Se vaikea ensimmäinen askel Kun luodaan toimintamalleja nuorten tulevaisuusohjauksen tukemiseksi, on hyvä muistaa, että pienet askeleet johtavat suurempaan muutokseen. Monille nuorille ensimmäisen askeleen ottaminen jo tänään on Se Suurin Haaste. Toimintamalleihin voikin leipoa sisään “takamukset penkistä” -ajatuksen, joka puskee ryhmätoiminnan aikana nuoret tukemaan toisiaan oman elämän parantamiseen - puheesta toimintaan. Tulevaisuusohjauksessa nuorten itsereflektiivisyyttä tuetaan antamalla mahdollisuus valita käsiteltäväksi itselleen tärkeitä teemoja. Tulevaisuusohjaaja tarvitsee yhtä lailla tukea päästäkseen alkuun. Nuoria ohjaavan ammattilaisen työtä voi helpottaa luomalla valmiita esimerkkikokonaisuuksia eri aihepiireistä. Harjoitteiden ohjauksen yksityiskohtainen esittely ja niihin liittyvät tukimateriaalit saadaan verkosta. Näin voidaan tukea erityisesti kiireisten tai aloittelevien ohjaajien työskentelyä. Välineitä ohjaustilanteisiin verkosta Ohjaaja voi etsiä nopeaa apua ohjaamistilanteisiin MOTIIVI – nuorten tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät -hankkeen harjoitepaketista (PDF). Hankkeessa kehitettiin toimintamalleja, joiden avulla voidaan tukea työttömiä ja työelämän ulkopuolella olevia 16-29-vuotiaita nuoria auttaa tunnistamaan ammatillisen kasvunsa edistäjiä ja esteitä suunnata toimintansa kohti realistisia, ammatillisia tavoitteita (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019). Menetelmät koottiin verkosta helposti saatavilla olevaksi ohjaajan harjoitepaketiksi, joka soveltuu selkeine ohjeineen monille käyttäjille. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018b). Niiden avulla esimerkiksi opiskelun alkuvaiheessa olevat sosionomiopiskelijat ovat päässeet hyvin ja turvallisesti liikkeelle ryhmien kanssa työskentelyssä. Ryhmätoiminnan mallia kehitettiin Stadin Ammattiopiston nuorten työpajoilla, joihin nuoret tulevat useimmiten kolmen kuukauden työkokeilujaksolle. Eri pajoilla voi tutustua esim. media-alaan, puutyöalaan ja kahvilatoimintaan. Työtoiminnan ohessa nuori saa ohjausta opiskeluun ja työhön hakeutumisessa tai muihin elämän haasteisiin (Helsingin kaupunki 2019). Ryhmätoimintamallissa kiinnitetään huomiota voimavarojen ja innostuksen aiheiden tunnistamiseen ennen ongelmien esille ottamista. Mallissa korostetaan myös turvallisen vertaisryhmän synnyttämistä ja ryhmän itsenäistä toimintaa toistensa tukena (Piekkari 2019). Koska nuorten taustat, kiinnostukset ja ilmaisutavat ovat hyvin yksilöllisiä, mallissa käytetään monimuotoisia vaihdeltavissa olevia työtapoja. Mallissa kannustetaan neuvottelemaan työtavoista yhdessä nuorten kanssa ja valitsemaan ryhmälle ja yksilölle sopivia tapoja työskennellä. Menetelmät voivat olla pelillisiä digitaalisia verbaalisia tai taiteellisia. Myös yksilö- ja pienyhmätyöskenetely vaihtelevat harjoitepaketin menetelmissä. Mallia kehitettäessä pyydettiin nuorilta jatkuvaa palautetta ja kehittämisideoita. Tätä yhteiskehittämisen tapaa kannattaa jatkaa, vaikka käyttäisi valmista paketin runkoa. Tämä tukee nuoren itsereflektiivisyyden kehittymistä. Harjoitepaketti koostuu eri teemoja käsittelevistä 2-3 tunnin viikottaisista ryhmätoimintatuokioista, joiden avulla osallistuja voi pohtia vertaisryhmänsä kanssa omia vahvuuksiaan osaamistaan tulevaisuuden opiskelu- ja urasuunnitelmia arjen hallintaa hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. FUTU-hanke juurruttaa Motiivin menetelmiä Motiivi-hanke saa jatkoa Metropolia Ammattikorkeakoulun Creating Positive Future - FUTU -hankkeessa, jossa Motiivissa kehitettyjä menetelmiä levitetään heikommassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten kanssa tehtävään työhön. Työssä on sukupuolisensitiivinen ote. Menetelmiä sovelletaan erityisesti maahanmuuttajatyttöjen osallisuutta vahvistavaan työhön sekä palveluihin huonosti kiinnittyvien nuorten miesten kanssa työskentelyyn. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020) MOTIIVI-hankkeessa kehitetyt mallit ja Creating Positive Future FUTU -hankkeessa juurrutettavat työtavat sopivat soveltaen myös esimerkiksi ikääntyvien kanssa työskentelyyn ja ammatilliseen valmennukseen. Ohjaajilta eri seminaareissa saadun palautteen mukaan menetelmät toimisivat muillekin kuin nuorille. Esimerkiksi eläkeikäänsä suunnittelevat hyötyvät ryhmämenetelmistä, jotka nostavat yhteistuumin esiin elämän haasteita ja unelmia, hyvinvoivan ja yhteisöllisemmän eläkeiän pohdintaan. Miltä parempi vanhuus näyttäisi maailman megatrendien valossa? Menetelmiä voi soveltaa luovasti myös lapsille ja jopa varhaiskasvatuksen tuokioihin. Kohtauttamisen hengessä vaikkapa eri-ikäiset voivat pohtia tulevaisuutta yhdessä ja tuoda ideointiin oman erilaisen kokemuksensa. Ehkä itsekin ohjaajana voit heittäytyä pohtimaan omaa ihan oikeasti ihanampaa tulevaisuuttasi? Nuoret arvostavat, jos uskaltaudut jakamaan myös omia unelmiasi. Lähteet Helsingin kaupunki 2019. Stadin ammattiopisto, nuorten työpajat. Osoitteessa: <https://www.hel.fi/ ammatillinen/fi/haussa-nyt/ennen_ammatillista_koulutusta/nuorten-tyopajat>; luettu 13.6.2019. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018b. Tulevaisuuden urapolut. Kepeli - kotoutumista kehollisilla ja pelillisillä menetelmillä. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2019. MOTIIVI: Nuorten tulevaisuusohjauksen uudet menetelmät. Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020. Creating Positive Future - FUTU. Piekkari, Jouni (2019): Kokka kohti elämää. Motiivi ryhmätoiminnan malli. Teoksessa: Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus - monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Suomen setlementtiliitto 2019. NäytönPaikka. Tulevaisuusohjaus. Työkaluja ja tehtäviä erilaisia tulevaisuuksia varten. Turun yliopisto 2014. Turun yliopisto 2014. Mitä on tulevaisuusohjaus? Kirjoittaja Jouni Piekkari (FM), lehtori. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi.

Lue lisää

Minkälainen tutkimusaineisto kannattaisi tallentaa uudelleenkäyttöä varten?
1.10.2020
Susanna Näreaho & Joona Koiranen

Niin avointa kuin mahdollista, niin suljettua kuin välttämätöntä -periaate ohjaa avointa tiedettä ja tutkimusta Euroopan yhteisössä. Avoimia aineistoja on mahdollista käyttää uusissa tutkimuksissa, opetuksessa, oppimisessa ja liiketoiminnassa. Myös tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa (TKI) syntyy paljon erilaista tutkimuksellista aineistoa. Mikä sitten on viisasta avoimuutta tutkimusaineistojen osalta? Kaikki aineistot eivät voi olla avoimia. Mutta toisaalta aineistot, joilla on uudelleenkäyttöarvoa, pitäisi saada muiden tutkijoiden käyttöön. Viimeistään koronakriisi on tehnyt selväksi, kuinka suuri merkitys avoimilla tutkimusaineistoilla voi parhaimmillaan olla. Kansallisarkisto on tehnyt luonnoksen arvonmääritys- ja seulontapolitiikasta (KA/12247/07.01.01.03.00/2019). Siinä kuvataan niitä kriteereitä, joilla julkishallinnon asiakirjat valitaan arkistoitavaksi, jotta niitä olisi mahdollista käyttää tieteellisissä, historiallisissa, tilastollisissa ja yleisen edun mukaisissa tarkoituksissa. Kansallisarkiston arvonmäärityksen kriteereitä voidaan soveltaa myös tutkimusaineistoihin. Voit käyttää alla olevia kysymyksiä arvioidessasi, voisiko sinun TKI-toiminnassa tuottamasi aineisto olla hyödyllistä myös muille ja kannattaisiko se tallentaa uudelleenkäyttöä varten. 1 Onko aineistosi laadukas ja luotettava? Vain laadukasta ja luotettavaa, eli eettistä, virheetöntä, aitoa, väärentämätöntä, sisäisesti ristiriidatonta, ajantasaista, kattavaa ja ymmärrettävää aineistoa voidaan käyttää uuden tutkimuksen perustana. Hyvä tieteellinen käytäntö koskee myös TKI-toimintaa ja sen perusperiaate on, että tutkimustyössä noudatetaan tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja eli rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa. 2 Pystytkö kuvaamaan aineiston kontekstin, sisällön ja rakenteen niin, että mahdollinen uudelleen käyttäjä ymmärtää, mitä aineisto pitää sisällään? Vain kuvailutiedot eli metadatan sisältävä aineisto voidaan löytää ja käyttää uudelleen. Laadukas metadata tekee aineistosta ymmärrettävän. Siksi tutkimuksellisten aineistojen yhteyteen tulee aina tallentaa niiden kuvailutiedot. Se kuuluu myös hyvään tieteelliseen käytäntöön. Lisätietoja kuvailusta ja metadatamalli. 3 Onko aineistosi keräämiseen ja käsittelyyn käytetty julkista rahoitusta? Useilla julkisilla rahoittajilla on rahoitusehdoissa vaatimuksia siitä, miten rahoituksella kerätty ja käsitelty aineisto tulee saattaa muiden tutkijoiden käytettäväksi. 4 Onko aineiston tekijyydestä, säilyttämisestä ja käyttöoikeuksista sovittu? Tekijyydestä tulee sopia jo ennakolta silloin kun tutkimusaineistoja tuotetaan yhdessä tai yhteistyöhankkeissa. Silloin tiedetään, kenellä on tekijänoikeudet tutkimusaineistoon ja oikeus päättää sen mahdollisesta avaamisesta ja uudelleenkäytön ehdoista. Tutkimusaineistojen luominen ja avaaminen myös meritoi tutkijaa. Avoimen tieteen kansallisen koordinaation asiantuntijaryhmä on aloittamassa linjaustyötä siitä, miten tutkimusaineistojen tekijyys tulisi sopia ja miten pitäisi huomioida aineistojen tuottamiseen liittyvät erilaiset roolit. Lisätietoa Avoimen tieteen koordinaation sivuilta. Ennen linjauksen valmistumista tekijyydestä voi sopia soveltaen Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ohjetta (PDF). 5 Onko aineistosi kattava? Esim. ajallisesti ja paikallisesti kattavat tai laajaa otantaa kohderyhmästä edustavat aineistot ovat arvokkaita uudelleen käytön näkökulmasta. Samoin hitaasti muuttuvista kohteista, kuten maaperästä tai vesistöistä, tallennetuille tiedoille voi olla tutkimuskäyttöä vielä pitkänkin ajan kuluttua. 6 Onko aineistosi ainutkertainen? Voiko vastaavan aineiston uudelleen kerääminen olla eettisesti arveluttavaa? Tutkimusaineistojen avaaminen uudelleenkäyttöön vähentää tarvetta samankaltaisten aineistojen keräämiseen. Tämä paitsi tehostaa tutkimusresurssien käyttöä, myös vähentää esim. pieniin vähemmistöryhmiin kohdistuvaa tutkimuspainetta. 7 Kuvaako aineistosi muutosta tai murrosta? Tutkimusaineistot, jotka valaisevat poikkeavaa yhteiskunnallista tai ympäristön muutosta, murrosaikoja ja käännekohtia tai dokumentoivat merkittäviä tai poikkeavia ilmiöitä ja tapahtumia, ovat erityisen arvokkaita. 8 Voisiko aineistosi olla yhdisteltävissä muihin tietoihin tai aineistoihin? Tyypillisesti tutkimusaineiston arvoa uudelleen käytössä lisää, jos sitä on mahdollista yhdistää muihin tietoihin tai tutkimusaineistoihin. 9 Millä tieteenaloilla tai minkä tyyppisessä tutkimuksessa aineistollasi voisi olla tietoarvoa? Tutkimusaineiston monipuoliset käyttömahdollisuudet ja sen sisältämien tietojen jalostusarvo lisäävät sen arvoa uudelleenkäytössä. 10 Onko aineistosi mahdollista tallentaa FAIR-periaatteiden mukaisesti? FAIR-periaatteilla ohjataan tutkimusaineistojen tuottamista. Niiden tarkoitus on tehdä aineisto löydettäväksi (Findable), saavutettavaksi (Accessible), yhteentoimivaksi (Interoperable) ja uudelleenkäytettäväksi (Re-usable). Lisätietoja FAIR-periaatteista (aukeaa fairdata.fi). 11 Onko tutkittaville kerrottu aineiston tallentamisesta mahdollista uudelleen käyttöä varten? Tutkimusaineiston avaaminen on hyvä ottaa huomioon jo tutkimuksen suunnitteluvaiheessa. Tutkittavia henkilöitä informoidaan aineiston avaamisesta ennen tietojen keruuta ja suostumusta osallistua tutkimukseen. 12 Onko aineisto mahdollista anonymisoida? Vai menetetäänkö jotain ainutlaatuista, jos aineisto anonymisoidaan? Jos aineistoa ei voi anonymisoida, onko sitä mahdollista tallentaa loukkaamatta tutkittavien tietosuojaa? Onko tutkittavia tiedotettu ja onko heiltä saatu lupa anonymisoimattoman aineiston tallentamiseen? Avoimuuden aste määritetään aineistokohtaisesti. Huomioon täytyy ottaa esimerkiksi tieteen vapaus ja sananvapaus sekä henkilötietojen ja yksityisyyden suoja. Aineistot voidaan avata rajoitetusti, vaikka vain tutkimuskäyttöön. Aina itse aineistoa ei voida avata lainkaan lainsäädännöllisistä tai eettisistä syistä, mutta silloinkin aineiston kuvailutiedot (metadata) voivat olla avoimia. Jos sinusta tuntuu, että tutkimusaineistosi voisi olla arvokasta ja sille voisi mahdollisesti olla käyttöä uudelleen, ota yhteys Metropolian kirjaston hankepalveluihin, hankepalvelut@metropolia.fi Käytetyt termit Tutkimusaineisto: tutkimuksessa tuotettava tai käytettävä fyysinen, analoginen tai digitaalinen materiaali, jota analysoimalla pyritään vastaamaan asetettuun tutkimuskysymykseen ja johon tutkimustulokset perustuvat. Tutkimusaineistoon sisältyy myös sen metadata. (Tutkimushallinnon sanasto, ote 15.9.2020 ) Tutkimusaineiston metadata: tutkimusaineiston kontekstia, sisältöä ja rakennetta, hallintaa ja käsittelyä sekä sen kokoamista kuvaavaa tietoa. Metadata mahdollistaa FAIR-periaatteiden toteutumisen ja niiden avulla voidaan automatisoida tiedonhallintaa. Metadata voidaan liittää koko tutkimusaineistoon tai sen osaan (esim. mittaustapa) ( Tutkimushallinnon sanasto, ote 15.9.2020 ) FAIR-periaatteet: periaatteet, joilla ohjataan tutkimusaineistojen tuottamista. Periaatteita ovat löydettävyys, saavutettavuus, yhteentoimivuus ja uudelleen käytettävyys. FAIR-periaatteet ohjaavat aineistojen tuottamisen koko prosessia mukaan lukien algoritmit, työkalut ja työnkulut (Tutkimushallinnon sanasto, ote 15.9.2020 ) Lähteet Kansallisarkiston luonnos arvonmääritys- ja seulontapolitiikasta (KA/12247/07.01.01.03.00/2019) Tutkimushallinnon sanasto, aukeaa sanastot.suomi.fi Tieteellisten julkaisujen tekijyydestä sopiminen. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan suositukset 2018 (2. uudistettu painos, Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 6/2019) Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019 Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012 Kirjoittajat Susanna Näreaho (FT) on entinen ympäristöalan tutkija, joka työskentelee tällä hetkellä erityisasiantuntijana Metropoliassa. Orcid-ID Joona Koiranen (FM) on aineistonhallintaan erikoistunut informaatikko Metropoliassa. Orcid-ID This work is licensed under a Creative Commons Attribution 4.0 International License.

Lue lisää

Kehittämisen yhteydessä pitää puhua tuotteistamisesta
24.9.2020

Palvelun tuotteistaminen toimii palvelun kehittämisen työkaluna. Tuotteistaminen on systemaattinen tapa ohjata ja kehittää strategisten tavoitteiden mukaan valittuja osa-alueita¹. Tässä blogimerkinnässä käsitellään sovellusten tuotteistamissuunnitelman mahdollisuuksia. Peili.io on ratkaisu tarjota nuorille miehille heitä kiinnostava tapa löytää kohdennetusti yksilöllisiä tuki- ja ohjauspalveluita, lisätä tietoisuutta pal-velujen tarjonnasta ja kasvattaa käyttäjän itsetuntemusta. Itsetuntemuksen lisääminen auttaa kohderyhmää löytämään oikeanlaisia työ-, koulutus-, sote- ja vapaa-ajanpalveluja sitä kautta ehkäistä syrjäytymisriskiä. Palvelukuvausta pidetään tuotteistamisen kulmakivenä, joka muodostaa yhteisen merkityksen palvelulle. Palvelukuvaus on visuaalinen tapa nähdä palvelun moniuloitteisuus². Service blueprint on erinomainen tapa visualisoida millaisia tapahtumia palveluprosessin aikana vaikuttaa asiakaskokemukseen ja millaisin resurssein palvelu on tuotettavissa. Sen avulla kyetään näkemään kokonaiskuva siitä, kuinka palvelun toiminnot asettuvat yrityksen sisälle ja miten asiakas käyttää palvelua³. Jaakkola, E. ym.¹ kuvaavat palveluliiketoiminnan tuotteistamista nelivaiheisena kehitysprosessina, jonka kautta palvelu määritellään sen toteuttamisen ja sisällön, viestinnän, hinnoittelun ja seurannan kehittämiseksi. Nelivaiheisessa kehitysprosessissa määritellään palvelun: tavoitteet, kehityskohteet, keinot ja tulokset mitä tuotteistamisella tavoitellaan. Tuotteistamisella on voimakas kaupallisen osaamisen kaiku, mutta jokaisen palvelun kehittäjän on lähtökohtaisesti kyettävä sisäistämään mainitun nelivaiheisen kehitysprosessin asiasisällöt ymmär-tääkseen, mitä käynnissä olevan työn tuotoksilla pyritään saavuttamaan. Jos näin ei ole, niin suosittelen jokaista pysähtymään ja kysymään itseltään: ”Mitä on kehittämässä ja mitä arvoa tuottaa palvelulle?”. Toisaalta on muistettava, että näiden lisäksi vaaditaan onnistunutta kehitystiimin sisäistä kommunikaatiota, ettei jokaiselle muodostu yksilöllistä näkemystä kehityksen tavoitteista, kehi-tyskohteista ja keinoista. Tavoitteiden asettaminen ja vaikuttavuuden mittaaminen Peili.io tuotteistamisen tarpeen lähtökohtana on ollut uudenlaisen palveluinnovaation työstäminen liiketoiminnaksi. Liiketoiminnalla Peili-sovelluksen kohdalla tarkoitetaan kulurakenteen ymmärtämistä ja sitä kautta jatkokehityksen mahdollistamista sekä arvon tuottamista palvelun käyttäjille. Tuotteistaminen auttaa määrittelemään tulostavoitteet palvelun onnistumisen mittaamista ja arviointia varten. Mittaaminen ja arviointi vaatii tiedonkeräämistä ja tiedonkerääminen mahdollis-taa tutkimuksen teon. Tutkimuksen kautta pääsemme aidosti vertailemaan mil-laista vaikutusta palvellulla on ollut sen käyttäjille. Peili.io toimii työkaluna, jolla tavoitteiden mittaaminen tapahtuu suoraan käytönyhteydessä ja sitä kautta pääsemme konkretisoimaan palvelun yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tuotteistamisen tavoite on ollut määritellä asiakkaalle tai tässä tapauksessa palvelun kahdelle eri käyttäjäryhmälle, millaista arvoa palvelu tuottaa heidän tarpeisiinsa ja millaisilla ehdoilla¹. Sovellus on toteutettu julkisin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiovaroin (TKI-varoin) Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamana Metropolia ammattikorkeakoulun toimesta eikä kyseinen taho voi olla lopullinen palvelun ylläpitäjä sen toimialasta johtuen. Peili.io kohderyhmän kohdalla mitataan uusien ja pitkäaikaisten käyttäjien luku-ja. Ensisijaisen käyttäjäryhmän, nuoret miehet, anonymisoidusta datasta ana-lysoidaan onko tehtävät johtaneet palvelujen pariin. Keräämällä käyttäjäpalautetta palvelun sisällöistä pystymme kehittämään palvelua paremmin käyttäjätarpeita vastaavaksi. Toisesta käyttäjäryhmästä, palveluntarjoajat, seurataan mm. sovelluksen käytön aktiivisuutta, sisällön tuottamista ja käyttäjämääriä. Rekisteröityneet palveluntarjoajat saavat itselleen käyttäjätietoa oman palvelun luvuista ja voivat näin hyödyntää sitä omiin tarpeisiinsa. Tunnuslukujen analysointi antaa mahdollisuuden ohjata heidän päätöksentekoa ja kehitystyötä oman palvelun strategisten tavoitteiden luomiseksi, toteuttamiseksi ja uusimiseksi⁴. Erinomainen tapa ymmärtää tuotteen hintarakenne Edellä kuvattujen periaatteiden mukaisesti Peili-sovelluksen tuotteistamista on lähestytty tavoitteellisesti. Mainitut tavoitteet ovat ohjanneet Peili-sovelluksen tuotteistamista ja määritellyt kaupallistamissuunnitelman mukaisen strategisen lähestymisen. Tuotteistaminen vaiheistaa tuotannon ja kuvaa palvelun sisällön ja tahot, joita tarvitaan palvelun toteuttamiseksi. Sen avulla on ollut mahdollista nähdä palvelun kehittämiseen ja ylläpitoon käytetyt ja tarvittavat resurssit. Näistä lähtökohdista voidaan määritellä palvelulle arvo, jonka jälkeen voidaan selvittämään tuotteen yleinen hintataso ja pohtia kuinka oma tuote asettuu hintakategoriaan⁵. Peili.io:n kohdalla on kuitenkin huomioitava sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Ollessaan merkittävä sosiaalisen vahvistamisen työkalu sen tulisi olla käyttäjilleen maksuton. Jatkuvuuden varmistaminen Palvelun tuotteistamisella pureuduttiin palvelun jatkuvuuden varmistamiseen. Jatkuvuuden varmistaminen on myös rahoittajan tapa estää tuotoksien katoa-minen ns. pöytälaatikkoon. Peilin kohdalla tuotteistaminen on toiminut erityises-ti markkinoinnin apuna haettaessa uusia palveluntarjoajia mukaan tekemiseen. Sen avulla on pystytty kuvaamaan mihin tarpeeseen se vastaa ja seuraava vaihe on tavoittaa nuoret, jotta he ottaisivat palvelun käyttöönsä. Peili.io matka on alkanut. Tule mukaan! Käy tutustumassa peili.io -sivustoon, katso Youtube -video tai tarkemmin HIMSS & Health 2.0 European Digital Event -tilaisuuden tallenne Zoom-palvelussa. Tekijä: Adventure Club Helsinki. Lähteet Jaakkola, E., Orava, M. & Varjonen, V. 2009. Palvelujen tuotteistamisesta kilpailuetua. TEKES. Helsinki: Libris Oy, 34-38. Järvi, K., Lehtonen, M., Martinsuo, M., Tuominen, T. & Valtanen, J. 2015. Palvelujen tuotteistamisen käsikirja. Aalto-yliopiston julkaisusarja: Tiede ja teknologia 5/2015. Helsinki: Unigrafia Oy Gibbons, S. 2017. Service Blueprints: Definition. NNGroup. WWW-dokumentti. [viitattu: 13.5.2020] Kamensky, M. 2014. Strateginen johtaminen menestyksen timantti. Helsinki: Alma Talent Tuotteen kaupallistaminen ja lanseeraaminen 2020. Suomi.fi. WWW-dokumentti. [viitattu: 14.5.2020]

Lue lisää

Ilmastonmuutos nyt! Nuoret haastavat hankkeita toimimaan
17.9.2020
Mai Salmenkangas

Maailmassa piisaa huolia. Parhaillaan venettä keikuttaa epidemia ja sen talousvaikutukset. Pitkällä tähtäimellä moni pohtii sitä, miten maapallolla selvitään luontoa kuormittavan elämäntavan yleistyessä. Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan 67 prosenttia nuorista oli melko tai erittäin huolissaan ihmisestä johtuvasta ilmastonmuutoksesta (1). Aalto-yliopistossa onkin tartuttu toimeen ja käynnistetty opiskelijoille ilmastoahdistusryhmiä, joissa osallistujat saavat vertaistukea uhkakuvia koskevien tunteidensa käsittelyyn ja lieventämiseen (2). Nuoret etsivät myös tapoja toimia. Lempääläisen koulun yhdeksäsluokkalaiset tekivät spontaanin aloitteen neuloa Australian metsäpaloissa kärsineille kenguruille suojapusseja ja Ruusuvuoren koululaiset perustivat maailmanparannuskanavan Korso valittaa, joka ”valittaa, välittää ja toimii”. Koska ilmastonmuutos huolestuttaa ja koskettaa monia nuoria, heidän parissaan työskentelevät aikuisetkaan eivät voi jättää aihetta huomiotta. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin Euroopan sosiaalirahaston rahoittamia ja monia muita hankkeita, sillä suuri osa rahoittajista edellyttää hankkeita sitoutumaan kestävän kehityksen edistämiseen rahoitusta myöntäessään. Mykkäkoulusta toiveikkuuteen Ympäristötunteita tutkineen Panu Pihkalan mukaan aikuisten uskottavuus nuorten silmissä voi rapistua ja sukupolvien välinen kuilu kasvaa ylitsepääsemättömäksi, ellei ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun löydetä yhteistä kieltä. Nuoret voivat pettyä vanhempiin sukupolviin, jos he kokevat, ettei ongelmista välitetä riittävästi. Toisaalta vanhemmat sukupolvet voivat kokea syyllisyyttä, jos he eivät syystä tai toisesta kykene muuttamaan elämäntapaansa riittävästi. Pyrkimys hallita ahdistavia tunteita saattaa joillakin johtaa fanaattisten arjen ympäristövalintojen tekemiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun, mikä ruokkii toisten syyllisyyttä ja vaikeuttaa dialogia entisestään (3). Tästä asetelmasta kumpuaa avoimia konflikteja vanhempien ja lasten välillä monessa perheessä. Sama kuilu voi heijastua nuorten parissa työskentelevään hankkeeseen, jos se ohittaa nuorelle tärkeän aiheen olankohautuksella. Vanhemmilla, nuorisotyöntekijöillä, opettajilla ja nuorten parissa työskentelevillä hankkeilla on tärkeä rooli, kun nuoret etsivät tasapainoista suhdetta omaan itseensä ja luottavaista katsetta henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa. Tätä ei voi erottaa koko maailman tulevaisuudesta. Pihkala (3) suosittelee kaikkia opettelemaan realistisen suhtautumisen ilmastonmuutokseen ja tämän rinnalla ruokkimaan toiveikkuutta. Ympäristöongelmiin liittyvät tosiasiat on selvitettävä ja tunnustettava, mutta niiden liiallinen korostaminen johtaa lamaantumiseen ja masennukseen. Toiveikkuutta voi vahvistaa esimerkiksi tutustumalla jo saavutettuihin edistysaskeliin, kestävyyden puolesta toimiviin ryhmiin, teknologisiin ratkaisuihin ja aikaisempiin yllättäviin muutoksiin historian kulussa. Ilmastoahdistuksen keskellä vahvistusta voi löytyä esimerkiksi luonnosta, maailmankatsomuksesta, kauneudesta, luovuudesta tai liikunnasta. Sitran kyselytutkimuksen (4) mukaan vastaajien ilmastoahdistusta olivat lievittäneet erityisesti omiin elämäntapoihin liittyvät valinnat (80%) luonnossa liikkuminen (75 %) aiheesta keskusteleminen (58 %) aiheeseen perehtyminen ja tiedonhankinta (56 %) liikunta ja urheilu (53 %). Noin kolmannes koki osallistumisen kestävää kehitystä edistävään toimintaan helpottavan ilmastoahdistusta. Mahdollisen ilmastoahdistuksen keskellä nuori saattaa tarvita aikuisen tukea itselleen sopivien selviytymiskeinojen löytämisessä. Ilmastonmuutos ja hanketyö Oman hankkeen suhdetta nuorten ympäristösuhteeseen voi jäsentää vaikkapa kuvassa 1 esitetyllä ilmastokasvatuksen polkupyörämallilla (5). Koulujen opetusohjelmaan sisältyy esimerkiksi ympäristöä koskevan tiedon lisäämistä ja ajattelutaitojen kehittämistä (pyörän renkaat). Olisiko nuorten parissa työskentelevän hankkeen syytä keskittyä vaikka seuraaviin pyöränosiin ja pohdintoihin nuorten kanssa: Runko eli identiteetti, arvot, maailmankuva: Mikä minulle on tärkeää? Miten otan muut ihmiset huomioon reittini suunnittelussa? Ohjaustanko eli tulevaisuus: Mikä on minulle oikea ajosuunta? Miten se liittyy ympäristööni laajemmin? Miten tehdä päätöksiä tilanteessa, jossa on epävarmuutta? Satula eli motivaatio, osallisuus: Mikä on oma osuuteni eteenpäin pääsemisessä? Mitä vastuita ja oikeuksia minulla on? Ketjut ja polkimet eli toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Mitä voin tehdä? Mitä teen yksin ja mitä me kaikki yhdessä? Ellei hankkeen tarkoituksena ole keskittyä juuri ympäristökasvatukseen, se ei voi pyrkiä hallitsemaan kokonaista polkupyörää. Jokaisessa hankkeessa voidaan kuitenkin tehdä ympäristön huomioivia tekoja ja käydä ympäristöön liittyviä keskusteluja, joilla on merkitystä. Tässä on muutamia käytännön kysymyksiä, joita hankkeet voivat kysyä arjessaan: Hankinnat: Tarvitseeko hanke painettuja lopputuotteita vai riittääkö nettiversio? Onko muut hankinnat (esim. promootiomateriaalit, liikelahjat, motivoivat palkinnot) valittu kestävän kehityksen hengessä? Voisiko materiaaleissa suosia aineettomia tai kierrätettyjä tuotteita Matkustaminen: Voidaanko matkustaminen korvata etätapaamisilla, matkustaa maitse tai suosia kimppakyytejä? Onko mahdollista yhdistää useita asioita saman matkan varrelle (esim. kokous ja opintokäynti)? Ruoka: Valitaanko hankkeen tarjoiluihin vain kasvis- tai vegaanista ruokaa? Energia: Kuinka lämmintä työskentelytilassa on? Pidetäänkö tietokonetta ja valoja jatkuvasti päällä? Toiminnan sisältö: Otetaanko hankkeen toiminnassa kestävä kehitys huomioon tai pohditaanko aihetta nuorten kanssa? Viestintä: Tehdäänkö hankkeessa kestävän kehityksen valintoja näkyväksi tai osallistutaanko aiheeseen liittyviin kampanjoihin? Osuma - osallistamalla osaamista -hankkeen asiakashankkeiden tavoitteena on tukea yhdevertaisuutta, nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja sitä kautta myös sosiaalista kestävää kehitystä. Muissa hankkeissa on tehty seuraavia käytännön valintoja kestävän arjen edistämiseksi: Höntsä - silta eteenpäin!: nuoria motivoivana lahjana aineettomat leffaliput Luode - luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä: tehdään taidetta luonnon materiaaleista, kursseilla käsitellään nuorten kanssa kestävää kehitystä Meidän projekti: hankeyhteistyötä Kierrätyskeskuksen kanssa, ESR:n edellyttämä juliste suunniteltu niin, että sitä voi käyttää työkaluna hanketoiminnassa (kuva 2) Osuma: matkustetaan joukkoliikenteellä tai kimppakyydeillä, kokoustarjoilut vegaanisia På samma linje: materiaalit digitaalisia, hankepromootio hyödyllisillä tuotteilla (esim. På samma linje -kengännauhat) Ympäristökasvattajat korostavat, että kaikki kasvatus on ympäristökasvatusta — tähän asti se on vain usein ollut ympäristön kannalta vahingollista kasvatusta. Jos nykyisin yleistä ihmis- ja kulutuskeskeistä maailmankuvaa ja identiteettiä ei kyseenalaisteta määrätietoisesti, vanha meno jatkuu. Nuorten parissa työskentelevät hankkeet voivat tietoisesti päättää toimia vastuullisesti ja kestävän kehityksen suuntaisesti. Joskus se tarkoittaa myös oman emo-organisaation toimintamallien haastamista. Samalla välitetään nuorille ja sidosryhmille uskottava viesti: tämä on tärkeää. Lähteet Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.) (2019) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018, avautuu tietoanuorista.fi -sivulle Parkkinen, Sonja (2018) Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta. Helsingin sanomat 15.4.2018. Pihkala, Panu (2017) Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja, Helsinki. Sitra (2019) Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin, PDF avautuu sitra.fi -sivulle Tolppanen, Sakari & Aarnio-Linnanvuori, Essi & Cantell, Hannele & Lehtonen, Anna (2017) Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48 (5), 456–468. Kirjoittaja Mai Salmenkangas on sosiaalialan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana Osuma-hankkeessa. Osuma - Osallistamalla osaamista (2018-20) on Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja 4:n koordinaatiohanke, jonka tehtävänä on vahvistaa oppilaitosten sekä nuorten parissa toimivien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden monialaista hankeyhteistyötä. Kyseiset hankkeet edistävät nuorten osallisuutta ja arjen hyvinvointia sekä ehkäisevät syrjäytymistä mm. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön työotetta hyödyntäen.

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset