Osaamisen kehittämisfoorumi OKF on suomalaisen työelämän kehittämisestä kiinnostuneiden yhteisö. OKF on poliittisesti, uskonnollisesti ja taloudellisesti sitoutumaton, ainoana tavoitteenaan jatkuvan parantamisen ideologia. Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja maksuttomia, mutta edellyttävät käytännön syistä ennakkoilmoittautumista. Lisätietoja OKF:stä OKFoorumin verkkosivuilta.
Tulossa 23.1.2020: Tuottavasti moninainen -työpaja
Yrityksen tuottavuuden ja työhyvinvoinnin vahvistaminen vuorovaikutteisella kehittämismallilla
Osaamisen kehittämisfoorumi OKF:n teemailtapäivä 23.1.2020 Tieteiden talolla, sali 404, Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki.
Tuottavasti moninainen -hankkeen vuorovaikutteisella kehittämismallilla kiinnitetään huomiota yrityksen tuottavuuden ja henkilöstön työhyvinvoinnin väliseen yhteyteen. Työpajassa pohditaan, miten tuottavuutta ja työhyvinvointia voi kehittää henkilöstöä osallistamalla ja mikä merkitys on sillä, että ihmiset kehittävät itse työtään.
Marjatta Komulainen (VTM, MBA) ja Kari Hyvärinen (TtM) ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Tuottavasti moninainen -hankkeen asiantuntijalehtoreita. Heillä on monipuolinen kokemus työelämän kehittämisestän.
14.30 Omakustanteinen kahvi Tiedekahvilassa
15.00 Tervehdyssanat, pj. Jukka O. Mattila, OKF
15.10 Marjatta Komulainen ja Kari Hyvärinen:
Tikissä on Metropolian tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) blogi. Bloggaajat ovat ammattikorkeakoulun henkilöstöä sekä muita TKI-toiminnan asiantuntijoita. Jos haluat kirjoittaa blogiin, ota yhteyttä toimituskuntaan.
Milla Åman Kyyrö, päätoimittaja Viestinnän asiantuntija, TKI-hankkeet ja kehittäminen p. 050 342 0341 milla.amankyyro@metropolia.fi
Päivi Keränen Projektipäällikkö, Muotoilu p. 040 184 1952 paivi.keranen@metropolia.fi
Jussi Linkola Projektisuunnittelija, Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut p. 040 184 2448 jussi.linkola@metropolia.fi
Toimituskunta toimittaa Tikissä-blogin sisällöt ennen julkaisua.
Ulla Vehkaperä
on perehtynyt Metropoliassa innovaatiotoimintaan ja -pedagogiikkaan. Hän innostuu työelämän ja opiskelijoiden kanssa yhteistoiminnassa toteutettavista opintojaksoista ja projekteista. Koulutukseltaan Ulla on toimintaterapeutti, terveystieteen maisteri, työnohjaaja ja toiminnallisten ryhmien ohjaaja. Hyvinvointialan yrittäjyys ja uusien palveluiden kehittäminen vievät hänet mennessään. Vapaa-ajalla Ullan voi löytää tilkkutöiden ja ystävien parista. Ota yhteyttä
Katri Myllylä
työskentelee Metropoliassa viestinnän lehtorina median osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja taiteen kandidaatti. Lisäksi Katri on pätevöitynyt ammatilliseksi erityisopettajaksi ja opinto-ohjaajaksi. Viestinnän ja median teoriaopetusten lisäksi hän työskentelee opinnäytetöihin ja opiskelijoiden ohjaukseen liittyvien moninaisten työtehtävien parissa. Katri toimii myös viestinnän tutkinto-ohjelmassa graafisen suunnittelun tutkintovastaavana. Muutaman vuoden ajan Katri on pendelöinyt kotoaan Tampereelta Metropolian eri toimipisteisiin, nykyisin ensisijaisesti Arabian kampukselle. Ota yhteyttä
Elina Ala-Nikkola
on osallistuvan ja luovan työotteen, ekosysteemisten työtapojen, viestinnän ja kulttuurihyvinvoinnin edistämisen kehittäjä Metropoliassa. Hän innostuu uuden äärellä olemisesta, eri alojen asiantuntijoiden kohtaamisesta ja osaamisen kehittämisestä yhdessä oppien. Hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK), joka vapaa-ajallaan muun muassa lukee, hiihtää, kiertää museoita, kutoo islantilaisia paitoja ja nauttii musiikista. Ota yhteyttä
Johanna Holvikivi
työskentelee Metropoliassa hyvinvoinnin ja kuntoutuksen alueella opetus- ja kehittämistehtävissä. Hän on toiminut pitkään esimiehenä ja kehittänyt korkeakoulun opetusta ja laadukasta oppimista. Johanna on kiinnostunut erityisesti osaamisen johtamisesta, coachingistä ja työnohjauksesta. Hän pitää yhdessä tekemisestä ja uskoo yhteisöllisyyden voimaan. Hänen harrastuksiinsa lukeutuvat intohimoinen kirjojen lukeminen, pyöräily ja veneily. Ota yhteyttä
Jarmo Tuppurainen
työskentelee Metropolian sovelletun elektroniikan tutkimus- ja kehitysyksikkö Electriassa teknologiapäällikkönä. Pääosa hänen työtään on hankkeiden vetäminen. Julkaisutoiminnassa Jarmoa kiinnostaa erityisesti tieteen ja tekniikan kansantajuistaminen. Vapaa-aika Jarmolla kuluu perheen parissa ja aktiivisen liikunnan merkeissä. Ota yhteyttä
Kati Forsman
työskentelee Metropoliassa TKI-viestinnän parissa. Hän aikoi ensin ammattikorkeakoulun lehtoriksi, mutta viestintäasiat veivät hänet mennessään. Metropolian monialaisesta ilmapiiristä Kati nostaa innostavia sisältöjä ja tapahtumia muiden ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi. Opiskelijoiden uudet innovaatioprojektit yllättävät Katin positiivisesti kerta toisensa jälkeen. Vapaa-ajasta Kati nauttii koiran kanssa lenkkeillen sekä tytärten taitoluisteluharrastuksen, mökkeilyn ja puutarhanhoidon parissa. Ota yhteyttä
Carita Hand
työskentelee lehtorina Metropolian terveysalalla vastuullaan gerontologisen hoitotyön sekä johtamisen opinnot. Peruskoulutukseltaan hän on sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Näiden lisäksi hänellä on johtamisen ja tuotekehittäjän erikoisammattitutkinnot sekä muistihoitajan koulutus. Hänen ydinosaamistaan ovat muistisairaiden hoitotyö, lähiesimiestyö ja työhyvinvointi. Carita on intohimoinen uuden tiedon etsijä ja kokeilija, joka ei halua unohtaa heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa olevia. Hän voimaantuu luonnossa. Ota yhteyttä
Pirjo Koski
työskentelee Metropoliassa hoitotyön lehtorina terveyspalveluiden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori ja taustaltaan erikoissairaanhoitaja, kätilö ja opettaja. Pirjo opettaa Metropoliassa tutkimus- ja kehitystyön menetelmiä ja terveyden edistämistä sekä ohjaa opiskelijoiden opinnäytetöitä ja innovaatioprojekteja sekä osallistuu hankkeiden suunnitteluun. Pirjolla on pitkä oman alansa kansainvälinen työkokemus. Hän asuu puolisonsa kanssa Helsingissä ja viettää vapaa-aikaansa huvilallaan Keski-Suomessa liikkuen ja kirjoittaen. Hänen mottonsa kuuluu: "Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.” — Steve Jobs. Ota yhteyttä
Milla Åman Kyyrö
on työskennellyt Metropoliassa vuodesta 2006. Hän on erikoistunut tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden viestintään. Tikissä-blogin päätoimittajana Milla aloitti vuonna 2018. Hän työskentelee viestinnän asiantuntijana ja Hankeviestintä- ja julkaisupalvelut -tiimin esihenkilönä. Koulutukseltaan Milla on Master of Media Management (MA) ja kulttuurituottaja (YAMK). Ota yhteyttä
Eija Raatikainen
työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanketyö projektityöntekijänä ja projektipäällikkönä. Eija toimii teemavastaavana (Osallisuuden ja toimijuuden vahvistaminen) Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymässä. Eija on Sosiaalipedagogisen aikakauskirjan apulaispäätoimittaja. Ota yhteyttä
Anna-Maria Vilkuna
aloitti Metropolian TKI-toiminnasta vastaavana johtajana alkuvuodesta 2016. Ammattikorkeakoulun TKI-toimintaa hän on kehittänyt eri tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan, ja tähän työhön häntä motivoivat lahjakkaat opiskelijat, ammattitaitoiset kollegat ja monipuoliset yhteistyökumppanit. Koulutukseltaan Anna-Maria on Suomen myöhäiskeskiajasta väitellyt historian tutkija, mikä selittänee kiinnostuksen ottaa haltuun erilaisia ilmiöitä ja tarkastella niitä niin historiallisesti kuin tulevaisuusorientoituneesti. Työn, perheen ja ystävien lisäksi elämään sisältöä antavat luontoretket patikoiden, pyöräillen ja veneillen. Ota yhteyttä
Jussi Linkola
on työskennellyt tutkimus-, kehtys- ja innovaatiohankkeiden parissa eri rooleissa. Hän on suunnittellut ja toteuttanut hankkeita, toiminut viestintäsuunnittelijana, projektipäällikkönä ja viimeksi media-alan asiantuntijalehtorina. Jussi tavoittelee selkeää, täsmällistä ja saavutettavaa viestintää. Ota yhteyttä
Olen saanut kirjoittaa Tikissä-blogiin vuodesta 2018 lähtien. Matka on ollut antoisa. Koska Tikissä on nykymuodossaan vähitellen lähdössä viettämään blogialustojen hyvin ansaittuja eläkepäiviä, ajattelin kertoa hieman omien asiantuntijatekstieni kirjoittamisesta. Miksi innovaatioista kirjoittaminen on niin tärkeää?
Mistä aiheet tulevat?
TV-mainokseen asti päätynyt kirjailija Jörn Donnerin lausahdus, lukeminen kannattaa aina, pätee ainakin omalla kohdallani myös asiantuntijablogien kirjoittamiseen. Moni aihe on kummunnut siitä, että olen lukenut työhön tai harrastuksiini liittyvää kirjallisuutta, muita julkaisuja, lehtiä tai katsonut dokumentteja, teknologiasta, historiasta, startup-kehittämisestä tai vaikkapa muotoilusta. Olen jostakin niistä huomannut uuden, käsittelemättömän näkökulman tai mielestäni kiintoisan aiheen ja halunnut kirkastaa sen blogitekstiksi. Tämä ei tarkoita, että olisin suoraan referoinut jotakin aiemmin lukemaani tai näkemääni. Päinvastoin, asiantuntijablogiartikkelin kirjottamiseen saa ja täytyy käyttää aikaa. Ideasta on monta kertaa ollut pitkä matka lopulliseen tekstiin. Tietojen pitää olla oikein ja lähteiden saatavilla, jotta lukija halutessaan voi mennä syvemmälle aiheeseen. Ja erityisen haasteellista on, että kaikki pitää voida esittää tiiviissä paketissa.
Eikö innovaatioista ole kirjoitettu ja touhotettu jo ihan liikaa?
Innovaatio on käsite, jota säännöllisesti käytetään tiedotusvälineissä, kun halutaan korostaa, että talouden ja yhteiskunnan on kehityttävä. Kaupallisten innovaatioiden merkitystä korostetaan myös tämänhetkisen hallituksen ohjelmassa. Kukin tietenkin käyttäköön arkipuheissaan innovaatio-sanaa, kuten muitakin sanoja, haluamallaan tavalla. Mutta ilman yhteistä ymmärrystä siitä, että innovaatio ei ole vain hyvä idea, vaan ideasta kirkastunut keksinnöllinen tulos, jolle on hyödyntämisväylä, on vaikea kuvitella toimivaa ja tuloksellista suunnittelu- ja kehitystyötä.
Kolme toistuvaa teemaa
Pääsääntöisesti olen käsitellyt kolmea eri teemaa. Ensinnäkin innovaatioiden tunnistamiseen, niiden luomiseen ja hyödyntämiseen kuuluvia asioita: mitä tulee ottaa huomioon, kun olettaa tehneensä keksinnön, mikä innovaatio oikeasti on, mistä saa tukea ja apua, kun haluaa hyödyntää luomaansa tulosta? Toiseksi esimerkkejä muotoilun ja teknologian historiasta. Miten aikoinaan tehdyt innovaatiot usein tietämättämme vaikuttavat edelleen arkeemme ja nykypäiväämme. Ja kolmantena, alkavaa yrittäjyyttä ja edellytyksiä, joiden avulla se on mahdollista. Toisinaan olen pohtinut näiden kaikkien kolmen yhtymäkohtia. Näitä samoja teemoja olen aikeissa käsitellä jatkossakin.
Blogikirjoitusteni pyrkimys on ollut tuottaa lukijalle pieniä oivalluksia. Miten jokin innovaatioasia voi yllättävällä tavalla liittyä johonkin toiseen, näennäisesti täysin eri asiaan.
Haluan myös luoda positiivista ajattelua, että kuka vain voi olla innovaattori. Ideoida uutta, kehittää, ja tunnistaa tekemästään työstä keksinnöllisiä asioita, jotka voivat parhaimmassa tapauksessa johtaa taloudelliseen hyödyntymiseen, esimerkiksi yritystoiminnan kautta. Ja, että hän ei ole yksin ponnisteluidensa kanssa. Päinvastoin, muotoilun, teknologian ja kulttuurin innovaatioiden historia on täynnä tarinoita. Hämmästyttäviä yhteensattumia. Tekijöiden kohtaamisia, jotka muuttivat kaiken. Onnistumisia. Ja traagisia tai surkuhupaisia epäonnistumisia, vaikka tavoitteena on ollut luoda jotakin hyvää ja hyödyllistä. Värikästä yritteliäisyyttä. Hyvässä ja pahassa. Uskon, että näiden aiheiden avaaminen ja niistä kertominen kannattaa jatkossakin. Vaikka historia ei toistakaan itseään, voimme ainakin oppia jotakin edellisten innovaattoreiden onnistumisista ja eritoten, virheistä.
Tässä yhteydessä on syytä myös kiittää blogin toimituskuntaa, erityisesti päätoimittaja Milla Åman Kyyröä, jonka kanssa on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Ilman Millan oivaltavia kommentteja ja korjausehdotuksia monet tekstini olisivat voineet olla huomattavasti turpeampia ja moniselitteisempiä.
Tämä on viimeinen blogini Tikissä-alustalla, mutta blogiseikkailuni jatkuvat - mikäli päätoimittajat niin sallivat - vuoden 2025 puolella tulossa olevilla Metropolian uusilla upeilla julkaisualustoilla. Siihen asti toivotan kaikille Tikissä-blogeja lukeville luovuuden hetkiä ja kekseliästä loppuvuotta 2024!
Kirjoittaja
Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Työpaikan saamisessa tarvitaan avuksi työkaluja ja menetelmiä. Mutta miten valita toimivimmat? Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia työnhakuun sopivista tukikeinoista projektinhallinnan näkökulmasta. Tekoälykin on otettu avuksi.
Eikö työllistyminen olekaan projekti?
Työllistyminen voisi pintapuolisesti tarkastellen olla projekti: se vaatii työtä, yksi kerta riittää ja siinä on selkeä tavoite. Onnistuneen projektin tueksi tarvitaan SMART-menetelmää, sen tiedän kokeneena projektipäällikkönä. SMART-menetelmää käytetään projektinhallinnassa yleisesti tarkistuslistana projektin tavoitteiden kuvaamisessa. Siispä olisi hyvä tehdä työpaikkaa etsiville ohje siitä, kuinka SMART-menetelmää voi käyttää työllistymisessä.
Työllistymisprojektissa ensimmäisenä mieleeni tuleva tavoitteenasettelu on tämä: töihin pitäisi päästä, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman hyvällä palkalla. Kivaa täytyy olla ja hyvä porukka. Tämä on SMART-mallin näkökulmasta hyvä tavoite sikäli, että työllistyminen on konkreettinen (Specific) ja mitattavissa oleva (Measurable) tavoite. Lisäksi vastuuhenkilökin on selvillä (Assignable). Mutta tässä tavoitteen muotoilussa olevat aikataulu-, palkka- ja laatutavoitteet ovat epämääräisiä. Ne eivät ole konkreettisia ja vaikka esimerkiksi palkka on numeroilla mitattava, ei tavoitetta ole asetettu lukuna. Siksi nämä tavoitteen osat eivät ole välttämättä realistisia (Realistic) ja tietyssä ajassa toteutettavia (Time-bound).
Tässä vaiheessa olen entistä vakuuttuneempi siitä, että SMART-mallin soveltamisesta työnhaussa on syytä tehdä ohje.
Kokeilen, kuinka pitkälle ohjeen laatimisessa pääsee tekoälyn avulla. ChatGPT 3.5 vinkkaa seuraavaa: “sen sijaan että asettaisit tavoitteen ‘haluan olla parempi kitaransoittaja’, voit tehdä sen SMART-periaatteen mukaisesti: ‘haluan oppia soittamaan kolme uutta kitarakappaletta kuukauden sisällä, käyttäen päivittäin vähintään tunti harjoitteluun’.
Mielestäni tekoälyn suosittelema esimerkki on enemmänkin toimintasuunnitelma kuin projektimääritelmä. Laatutason määrittely puuttuu ja tarvittava työmäärä on esitetty muodossa “vähintään”, kun sen pitäisi yleensä olla muotoa “enintään”.
SMART-mallin soveltaminen työllistymiseen ei siis ole ihan suoraviivainen asia, ainakaan tekoälyllä tehtynä. Joudun näin ollen toteamaan, että ohjeen laatimisesta ei selviä ilman omaa pohdintaa ja työpanosta.
Työnhaku on kaikkea paitsi yksinkertaista
Työpaikan hankkiminen ei itse asiassa sovi kovin hyvin projektiajatteluun. Erityisesti kun työpaikan saaminen osoittautuu vaikeaksi ja pitkittyy, muuttuu hakeminen prosessinomaiseksi. Samat työvaiheet toistuvat kulloiseenkin tilanteeseen sovitettuina.
Jatkuva itselle sopiva työllistyminen on lähes elämänmittainen prosessi, johon kannattaa panostaa vaikka olisikin töissä. Niin sanottuja varmoja eläkevirkoja ei enää juuri ole.
Projektinhallinnan menetelmät pyrkivät varmistamaan, että projektin toteutus onnistuu. Tärkeää onnistumiselle on projektin tavoitteen hyvä määrittely ja tässä SMART-menetelmä on erinomainen apu. Mutta projektinhallinnan menetelmien menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää myös sitä, että lähtötilanne tunnetaan hyvin ja että ulkoisia epävarmuuksia ja riskejä voidaan hallita. Työpaikan haussa näin ei ole, sillä työmarkkinatilanne muuttuu koko ajan työpaikkojen avautuessa ja sulkeutuessa. Tähän ei työnhakija pysty käytännössä mitenkään vaikuttamaan eikä myöskään kilpailuun. Samoja työpaikkoja hakee moni muukin. Yksittäinen henkilö ei myöskään pysty tekemään työnhakua määräänsä enempää eli työnhaku on huomattavasti sekä aikataulu- että resurssirajoitteista.
Työnantajien kannalta tarkasteltuna tyypilliset rekrytointiprosessit koostuvat varsin vakiintuneista vaiheista, joilla rajataan harkittavien työnhakijoiden joukkoa. Työnhakijan on selvittävä kaikista vaiheista eteenpäin ja viimeisestä vaiheesta selvittyään hän saa työpaikan.
Työpaikan hakemiseen ja saamiseen työnhakijalle kuuluvat vaiheet voivat olla prosessinomaisia, kuten esimerkiksi kulloinkin avoinna olevien työpaikkojen etsintä ja verkostoituminen. Toiset vaiheet ovat projektinomaisia, kuten esimerkiksi hakemuksen tekeminen tiettyyn avoinna olevaan työpaikkaan.
Menetelmät ja työkalut on valittava tehtävän luonteen mukaan
Työnhakijat voivat parantaa mahdollisuuksiaan selvitä rekrytoinnin vaiheista eteenpäin sekä panostamalla yksittäiseen vaiheeseen, kun se on ajankohtainen, että investoimalla aikaansa omien valmiuksien kehittämiseen. Näitä valmiuksia ovat työnhakuun tarvittavien dokumenttien, portfolion ja sosiaalisen median sisältöjen laatu sekä kyky muokata ansioluetteloa ja hakukirjettä kunkin haettavan työpaikan vaatimuksia vastaavalla tavalla. Myös työnhaun prosessin eri vaiheiden osaaminen on tällainen valmius.
Paremmat valmiudet kasvattavat todennäköisyyttä menestyä rekrytointiprosessissa ja mahdollistavat osallistumisen useampiin rekrytointiprosesseihin samaan aikaan.
Olen oivaltanut, että työnhakijalle olisi hyödyllistä tarkastella omia työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmalliajattelun avulla. Näin erityisesti, jos työnhaku pitkittyy. Itse asiassa myös jokaisen töissä olevan olisi hyödyllistä tarkastella työllistymisvalmiuksiaan kypsyysmallin avulla varautumistoimena ja oman uranhallinnan osana.
Nyt kun ymmärrän, mitä oikeastaan haluan, löytyvät oikeat kysymykset tekoälylle helpommin. ChatGPT:n tekstiä tiivistäen: kypsyysmalli on kehys tai työkalu, joka auttaa organisaatioita, yrityksiä tai prosesseja arvioimaan tai mittaamaan niiden nykyistä suorituskykyä tai kehitysvaihetta tietyllä alueella.
SMART- ja kypsyysmallin työnhakuun soveltuva vertailu tekoälyllä
Lopulta pääsen tekoälyn kanssa asiaan eli sanoittamaan tätä tekstiä varten vertailua SMART-mallin ja kypsyysmallin soveltuvuudesta työllistymisvalmiuksien kehittämiseen: SMART-malli soveltuu hyvin konkreettisten tavoitteiden asettamiseen ja seurantaan. Työllistymisvalmiuksien kehittämisessä se voisi auttaa yksilöä asettamaan selkeitä ja mitattavia tavoitteita, kuten hankkimaan uusia taitoja tietyllä aikataululla tai saavuttamaan tietyn tason osaamisessa.
Kypsyysmalli voi auttaa yksilöä hahmottamaan, missä vaiheessa hänen työllistymisvalmiutensa ovat ja mitä askelia tarvitaan kehittymiseen. Se voi tarjota laajemman viitekehyksen eri osa-alueiden kehittämiseen, kuten ammatillisiin taitoihin, pehmeisiin taitoihin tai verkostoitumiseen.
Hyödyllistä olisi yhdistää molemmat lähestymistavat: asettaa SMART-tavoitteita osana suurempaa kypsyysmallia, jolloin yksilö voi seurata konkreettista edistymistään samalla kun hän hakee laajempaa kehitystä työllistymisvalmiuksissaan.
Johtopäätöksenä totean, että työllistymistä tukevassa Uraohjain+-hankkeessa tehdään siis opastus sekä SMART-menetelmän että kypsyysmallin hyödyntämisestä työnhaussa. Ja tekoälyn.
Kirjoittaja
Tapani Martti (DI, AmO) on lehtori Metropoliassa ja toimii työllistymistä tukevaa palvelua kehittävässä, EU:n osarahoittamassa Uraohjain+-hankkeessa Metropolian osuuden projektipäällikkönä ja it-alan asiantuntijana.
Mistä lähtökohdista voisi yhdistää hanketoiminnan, yritysyhteistyön ja yrittäjyyshengen ammattikorkeakoulussa uudella tavalla, parantamaan hanketoiminnan tuloksellisuutta?
Olemme miettineet tätä yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun Turbiini-kampusinkubaattorin ja puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymän toimijoiden kesken, käytyämme kesällä 2023 koulutuksen, jossa pääroolissa oli Ash Mauryan kehittämä Lean Canvas ja sen toteuttamiseen tarvittavat toimintatavat. Sen tarkoitus on tarjota malleja ja toimintatapoja, jotka mahdollistavat startup-yritysten kasvua ja toimintaa. Kesän kuumina iltoina jäimme miettimään, että olisiko tässä jotain sellaista, jota voisi käyttää myös hanketoiminnassa ja tukemaan yrittäjämäisen toimintatavan ja ajattelumallin leviämistä kampusinkubaattorista laajemmin Metropolian tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoimintaan (TKIO).
Hankkeiden ja startuppien yhdistävät ja erottavat tekijät
Monessa kohtaa hanketoiminnalla ja startupilla on yllättävän paljon samankaltaisia piirteitä, vaikka se voi kauempaa tarkastellen tuntua yllättävältä. Samankaltaisuuksia on rahoituksessa ja sen kestossa, tiimin koossa, tarpeessa ymmärtää kohdeyritysten tarve, tuntemattomien muuttujien määrässä ja tehtävien priorisoinnissa.
Toki on myös selkeitä eroja, kuten meidän tapauksessamme hanketoiminta osana isoa korkeakoulua ja tästä tuleva turvallisuuden taso, onnistumisen mittaamisen ja siitä tulevien seurausten ero ja hankerahoituksen viranomaishallinnasta tulevat erityispiirteet.
Käymme seuraavaksi nämä tarkemmin läpi ja tarjoamme lopuksi ideamme siitä, kuinka Lean Canvasta voisi käyttää tukemaan tuloksellista hanketoimintaa.
Rahoitus on onnistumisen edellytys
Startup-toiminnassa käytetään usein kiitoradan käsitettä, jossa lasketaan aikaa siihen, että olemassa oleva rahoitus loppuu tiedossa olevalla menorakenteella. Tästä tulee pisin mahdollinen toiminta-aika, jonka sisällä yrityksen on joko löydettävä riittävästi maksavia asiakkaita tai saatava lisärahoitusta. Hankkeet taas rahoitetaan tietyllä summalla tietyksi ajaksi ja tässä on yleensä heikosti neuvotteluvaraa. Näin syntyy yhteneväinen aikajänne, tyypillisesti pari vuotta, ja aikataulupaine saada tuloksia aikaan.
Startupin tavoite on usein ensimmäisten vuosien aikana löytää paikkansa markkinoilta sekä rakentaa siihen sopiva liiketoimintamalli. Tämän kautta yrityksen seuraava rahoituskierros mahdollistuu ja toiminta jatkaa. Hanke pyrkii siihen, että sen kehittämät toimenpiteet jäisivät elämään ja että sen tekemän kehityksen pohjalta voidaan rakentaa seuraava hanke. Ei hankkeen itsensä vuoksi, vaan ennen kaikkea sen löytämän tiedon tai osaamisen jatkojalostamiseen eteenpäin.
Työroolit ja tehtävien laaja-alaisuus
Usein hanketiimi ja startup-tiimi ovat samaa kokoluokkaa, muutamia henkilöitä, joilla on omat tehtävänsä ja osaamisensa, mitä he tuovat projektin palvelukseen. Johtuen kireästä aikataulusta ja tarpeen epäselvästä määrittelystä, tiimit joutuvat usein tekemään tehtäviä ristiin ja projektipäällikkö joutuu ottamaan saman roolin kuin toimitusjohtaja, eli tekemään tarvittaessa kaikkien tehtäviä ja myös niitä tehtäviä, joita kukaan muu ei tee, mutta tulee saada tehtyksi.
Toimiva startup tarvitsee selkeän ymmärryksen tuottamastaan palvelusta ja sen lisäarvosta asiakkaalleen saadakseen myyntiä. Toimiva hanke tarvitsee ymmärryksen tuottamastaan lisäarvosta hankkeen kohteena oleville yrityksille voidakseen onnistua saavuttamaan tavoitteet, jotka rahoittajalle on luvattu. Molemmat toimivat suuren epävarmuuden ja muuttujien keskellä.
Niin yritystä aloittaessa kuin hanketta kirjoittaessa on alustava käsitys siitä, mitä tavoitellaan ja miten. Nämä seikat ovat taipuvaisia muuttumaan, kun hankkeen käytännön toteutus alkaa. Muutokset voivat johtua toimintaympäristön muutoksista, henkilöstövaihdoksista, väärinarvioidusta tarpeesta tai teknisistä muutoksista. Tämä vaatii kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja toimintaympäristöön.
Työsuunnitelman ositus ja tehtävien priorisointi
Molemmissa toiminnoissa on myös olennaista tehdä priorisointia tehtävien suorittamisen ja suoritusjärjestyksen suhteen. On tehtäviä, jotka tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Osan tehtävistä joutuu välttämättä resurssipulan takia siirtämään ajassa eteenpäin.
Eroja, onko niitä?
Metropolian kontekstissa toimittaessa meillä on varmuus siitä, että hanke pyörii annetun ajan, palkat tulevat ajallaan, toimitilat ovat tarkoituksenmukaiset ja saamme toiminnallemme Metropolian mainehyödyn. Aloittavalla yrityksellä on riskinsä kaikissa näissä osa-alueissa.
Onnistumisen mittaamisessa hankkeen ja yritystoiminnan kohdalla on eroja. Yritys mittaa onnistumista euroilla, myynnillä ja tuloksella. Mutta jos otetaan tarkasteluun Mauryan esittelemä käsite friction, joka voidaan ymmärtää kiinnostuksella, tällöin tavoitteet ovat lähempänä toisiaan.
Hanketoiminnasta ei ole tehtävissä liiketoimintakauppoja tai arvoaan kasvattaneen yrityksen myyntiä.
On kuitenkin nähtävissä, että onnistuneista hankkeista olisi mahdollista lähteä kehittämään myös yritystoimintaa, kun onnistutaan tunnistamaan tuotteen tai palvelun tarve, ja kehittämään siihen riittävän hyvin toimiva ratkaisu. Tai palvelu hanketoimintaa tekevän korkeakoulun palveluvalikoimaan. Uskomme, että tämä on mahdollisuutena kiinnostava.
Sarjan aiemmissa kirjoituksissa on esitelty Running lean -kirjasta otettuja työkaluja ja ajatusmalleja, kuten
lean canvas
UVP eli ainutkertainen arvolupaus
traction eli kiinnostus kohdeyritysten parissa
hissipuhe
90 päivän sykli.
Näiden pohjalta on mahdollista luoda ja rakentaa paremmin toimivia, enemmän yhteistyökumppaneiden tavoitteisiin osuvia hankkeita tukemaan ammattikorkeakoulun TKIO-toimintaa.
Kirjoittaja
Timo Nykopp toimii TKI-Tiimipäällikkönä Metropolian Puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri.
Lähde
Ash Maurya: Running Lean: Iterate from Plan A to a Plan That Works. 3rd edition (2022), O’Reilly media.
”Huomenta, mitä sulle kuuluu?” Tuo yksinkertainen kysymys voi olla tietämättämme monelle nuorelle merkityksellinen.
Nuoren huomioiminen tervehtimällä ja kuulumisten kysyminen saattavat tuntua ammattilaiselle itsestään selvyyksiltä, mutta niiden tekemättä jättäminen voi vaikuttaa jopa heikentävästi nuoren itsetuntoon. Tämä on yksi esimerkki tuloksesta, joka nousi esille Omnian nuorten työpajoilla toteutetussa tutkimuksellisessa kehittämistyössä. Työttömille ja vailla opiskelupaikkaa oleville nuorille suunnattu työpajatoiminta on yksi syrjäytymistä ehkäisevä palvelu, jonka perimmäisenä tavoitteena on nuorten sosiaalinen vahvistuminen omassa elämässään (Pietikäinen 2017: 24).
Sosiaalinen vahvistaminen – se kuulostaa hienolta, mutta mitä kaikkea sillä oikein tarkoitetaan? Mitä ovat ne konkreettiset teot ja keinot, joilla voidaan vaikuttaa nuorten sosiaalisen vahvistumiseen? Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia yhdessä työntekijöiden ja työpajanuorten kanssa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää työpajojen ohjauskäytäntöjä nuorten sosiaalisen vahvistumisen edistämiseksi.
Työpajanuorten voimaantuminen ja sosiaalinen vahvistuminen
Aikaisemman tiedon mukaan sosiaalinen vahvistaminen keskittyy yksilön elämänhallinnan, yhteisöllisyyden, vuorovaikutuksen, itsetuntemuksen, oppimisen sekä erilaisten valmiuksien edistämiseen (Kuure 2015; Hämäläinen; Palo 2014; Mehtonen 2011; Kinnunen 2016). Työpajatoiminnassa sosiaalinen vahvistaminen nähdään ammattilaisen työkaluna, jonka tavoitteena on yksilön hyvinvoinnin edistäminen ja osaamisen lisääminen (Hämäläinen & Palo 2014: 46-47). Työpajanuorten mukaan voimaantuminen ja sosiaalinen vahvistuminen tulee näkyviin erityisesti arjen asioiden hallinnassa sekä työ- ja opiskeluvalmiuksien paranemisessa (Kinnunen 2016:19).
Sosiaalisen vahvistamisen käsitettä on kuitenkin haastava määritellä yksiselitteisesti. Siispä Omnian nuorten työpajoilla lähdettiin luomaan yhteistä ymmärrystä siitä, mitä sosiaalinen vahvistaminen käytännössä tarkoittaa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksien mukaan nuoren sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt ovat:
itsetuntemusta lisääviä
työelämätaitoja edistäviä
yhteisötaitoja edistäviä
tavoitteiden saavuttamista edistäviä
ammatillisten taitojen oppimista edistäviä
tietoteknisiä taitoja lisääviä
elämän- ja arjenhallintaa tukevia.
Edellä mainitut osa-alueet kätkevät taakseen lukuisiä konkreettisia käytäntöjä. Keskeisimmiksi nuorten sosiaalista vahvistumista edistäviksi ohjauskäytännöiksi nimettiin palautteen antaminen arjessa, kannustaminen, tavoite- ja palautekeskustelut, yksilö-, pari- ja ryhmätyöt, yhdessä tekeminen, saatavilla oleva keskusteluapu, asioiden hoitaminen nuoren kanssa, paja-ajan käyttäminen työ- ja opiskelusuunnitelmien edistämiseen sekä tietoteknisten taitojen opettaminen yksilöllisesti tai ryhmässä. Näitä voidaan pitää ohjauksen minimivaatimuksina, joiden avulla varmistetaan nuorelle kokonaisvaltainen ohjaus työpajajakson aikana.
Sosiaalinen vahvistaminen, samoin kuin osallisuuden edistäminen, toimijuuden tukeminen ja voimaantuminen, ovat termejä, joita viljellään herkästi ohjaustyöstä keskusteltaessa, tietämättä, mitä niillä varsinaisesti tarkoitetaan. Sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen käyttöön ottamisen lisäksi olisikin kiinnitettävä huomiota nuoren asemaan suhteessa työntekijään sekä toimintaan.
Ohjauskäytäntöjen osallisuutta, toimijuutta ja voimaantumista edistävä vaikutus riippuu pitkälti siitä, miten käytäntöjä sovelletaan ja kuinka aktiivisena osallistujana nuori nähdään. Sosiaalinen vahvistaminen työkaluna edellyttää työntekijältä ammattitaitoa huomioida nuorten yksilölliset tarpeet sekä avoimuutta nuorten kohtaamisessa.
Sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen hyödyntäminen ohjaustyössä ei siis itsessään takaa nuoren voimaantumista työpajatoiminnassa, vaan tarvitaan jatkuvaa vuorovaikutusta, dialogia ja erilaisia osallistumismahdollisuuksia työntekijän ja nuoren tasavertaisen kumppanuuden mahdollistamiseksi. Ihanteellisimmassa tilanteessa työntekijä toimii nuoren fasilitaattorina eli toiminnan helpottajana, mahdollistajana. Tällöin voidaan puhua mahdollistavan tilan asiakasymmärryksestä (Mäkinen 2014: 13−14).
Oman toiminnan arviointi tärkeää ohjaustyössä
Oma oivallukseni tasavertaisen kumppanuuden ja nuoren valtaistamisen mahdollistamiseksi on oman toiminnan kyseenalaistaminen erityisesti niissä tilanteissa, jotka ovat itselle tutuimpia. Rutiininomaisesti toistuvissa tilanteissa on vaarana unohtaa nuoren oman toimijuuden kunnioittaminen ja asiantuntijuus. Olisikin hyvä pysähtyä säännöllisin väliajoin pohtimaan, miten itse toimii asiakkaan mahdollistajana, vai toimiiko?
Asiakkaan tasavertainen kumppanuus, saati valtaistuminen, vaatii työntekijöitä hyvien ohjauskäytäntöjen lisäksi ajatusmallien, asenteiden muutosta ja jopa oman ammattiroolin korostamisesta luopumista. Omnian nuorten työpajoilla toteutetun tutkimuksellisen kehittämistyön myötä ohjauskäytäntöjä on kehitetty nuorten sosiaalista vahvistumista edistäviksi, vaikkakin tiedon vieminen käytännön tasolle sekä osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden edistäminen vaatii vielä kehittämistä ja jatko-toimenpiteitä.
Työpajatoiminnan majakaksi eli tavoitteeksi on asetettu nuorten sosiaalinen vahvistuminen. Siihen päästäksemme sosiaalista vahvistumista edistävien ohjauskäytäntöjen käyttöönotto on vasta erittäin lupaavaa alkusoittoa.
Kirjoitus pohjautuu tutkimuksellisen kehittämistyöhön Nuorten sosiaalista vahvistumista edistävät ohjauskäytännöt työpajatoiminnassa.
Kirjoittaja:
Monika Seppälä, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK-tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Lähteet:
Hämäläinen, Tuija & Palo, Susanna 2012. Työpajapedagogiikka. Valmennuksen pedagogisia lähtökohtia työpajalla. Helsinki: Valtakunnallinen työpajayhdistys ry.
Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Saatavana osoitteessa: https://www.tpy.fi/site/assets/files/1372/tyopajatoiminnan-ja-etsivan_sovari-mittari_verkko-pdf.pdf. Luettu 10.1.2018.
Kuure, Tapio 2015. Sosiaalisen vahvistamisen määrittely ja asema nuorten hyvinvoinnin palvelujärjestelmässä. Teoksessa Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä ja palveluina. Sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoiminnan tuloksia. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry ja Opetus- ja kulttuuriministeriö. Saatavana osoitteessa https://www.tpy.fi/aineistot/julkaisut/verkkojulkaisut/. Luettu 10.1.2018.
Mehtonen, Tuija 2011. Sosiaalisen vahvistamisen osaaminen. Teoksessa Lundbom, Pia & Jatta, Herranen (toim.) 2011: Sosiaalinen vahvistaminen kokemuksina ja käytänteinä. 13−29. Sarja C. oppimateriaaleja 26. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Saatavilla osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-456-114-3. Luettu 11.1.2018.
Mäkinen, Elisa 2014. Kuntoutujan uusi asema. Teoksessa Sipari, Salla, Mäki, Elisa & Paalasmaa, Pekka (toim.): Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 13. 8−14.
Pietikäinen, Reetta 2013. Nuorten sosiaalisen vahvistamisen kehittämistä. Puheenvuoro. Koordinaatti. Saatavana osoitteessa: http://www.koordinaatti.fi/fi/puheenvuoro/701/nuorten-sosiaalisen-vahvistamisen-kehitt%C3%A4mist%C3%A4.html. Luettu 14.1.2018.
Miten fasilitoida osallistavaa työpajaa virtuaalisesti? Tässä blogissa jaamme keskeisimmät oppimme.
Vinkkimme ovat hyvä ohjenuora lähinnä sellaiselle fasilitoijalle, jolla on kokemusta osallistavien työpajojen vetämisestä livetilanteissa, mutta verkossa fasilitoiminen on vieraampaa. Jos fasilitointi kaiken kaikkiaan on sinulle uusi juttu, suosittelemme ensin suuntaamaan Osallistaen-kirjan tai vaikkapa tämän Kati Ylikahrin blogin äärelle, joissa avataan fasilitoinnin perusteita.
1. Hyödynnä PDSA-mallia
Virtuaalifasilitoinnissakin kehittyminen alkaa suunnittelusta (plan) ja etenee toteutuksen (do) kautta kokemusten analysointiin (study) ja johtopäätösten sekä jatkotoimien tekoon (act). Jos jokin ei toimi, tehdään seuraavalla kerralla toisin. Jatkuvan parantamisen periaate sopii kaikkeen, niin myös fasilitointiin.
2. Kirkasta tavoitteet
Kirkasta tavoitteet ja valitse menetelmät sen mukaan. Tavoitteet on aina tasapainotettava suhteessa käytettävään aikaan. Kun tilaisuuden tavoite, aikataulu ja resurssit ovat tasapainossa, ovat mahdollisuudet onnistumiselle jo olemassa. Varmista, että sekä sinulla fasilitoijana kuin myös kaikilla osallistujilla on yhteinen ymmärrys tavoitteista.
3. Valmistaudu hyvin
Verkossa toimittaessa ennakkovalmistautumisen merkitys korostuu. Ohjeista osallistujat hyvin ennen palaveria, lähetä tarvittavat ennakkomateriaalit ja anna tarvittaessa ennakkotehtäviä. Yhteinen aika kannattaa hyödyntää yhteiskehittelyyn, eikä asioihin perehtymiseen.
Virtuaalifasilitoinnissa ennakkovalmisteluihin saattaa kulua livetilannetta enemmän aikaa, sillä esimerkiksi virtuaaliset seinät eivät ole oikean fläppitaulun tavoin suoraan käyttöön otettavissa, vaan ne täytyy ennakkoon luoda valmiiksi. Pajan aikana et pysty tekemään muuta kuin viemään pajaa eteenpäin sekä katsomaan että tekniikka toimii, joten älä jätä esim. seinien luomista enää pajassa tehtäväksi.
Tulet todennäköisesti käyttämään varsinaisen tapaamispaikan eli virtuaalisen huoneen lisäksi myös monia muita työvälineitä ja alustoja. Homman sujumiseksi tee kaikista pajan aikana tarvittavista linkeistä itsellesi lista, joka on helposti saatavilla fasilitoinnin aikana. Jaa osallistujille linkkejä aina tehtävä kerrallaan.
Ota itsellesi viereen paperille kirjoitettu työpajan käsikirjoitus, johon voit tehdä omia muistiinpanojasi. Paperilla olevaa aikataulua on helpompi seurata kuin koneelta, jossa työstät koko ajan monia muita asioita samaan aikaan ja usein myös jaat osallistujille näyttöäsi.
Jos sinulla on työpari, kannattaa tehdä työnjako etukäteen valmiiksi. Yksi hyvä ratkaisu on esimerkiksi niin, että toinen hoitaa tekniikkaa ja toinen kuljettaa työpajan käsikirjoitusta eteenpäin. Tai voitte myös jakaa vetovastuuta osioittain. Jos ette ole fasilitointiparisi kanssa samassa fyysisessä tilassa, pidä koko ajan auki esimerkiksi tekstiviestiyhteys, jossa voitte sopia pajan muutoksista ym., koska ette voi ”supattaa” verkossa keskenänne.
4. Varaa työpajaan sopivasti aikaa
Verkossa työskentely on intensiivistä, joten harkitse työpajan kesto ja tauotus tarkkaan. Pajan tavoitteiden ja keston tulee kohdata: liian suuret tavoitteet suhteessa lyhyeen työskentelyaikaan ovat epärealistisia.
Varaudu siihen, että verkko voi kaatua, mikit eivät toimi tai käytetyt työskentelyalustat ovat osallistujille uusia. Niihin tutustumisessa menee aikaa. Muista kuitenkin, että jos jonkun osallistujan tekniikka pettää, älä jumitu ratkomaan yhden ihmisen ongelmaa, jolloin muut odottavat. Mene eteenpäin ja pyri esimerkiksi ryhmätöiden aikana ratkomaan ongelma.
Suhtaudu aikaan joustavasti. Erityisesti verkossa saattaa tapahtua yllättäviä asioita, joihin et ole osannut varautua. Hyvän fasilitoijan osaamista on joustaminen tilanteen mukaan. Osallistujille ei tarvitse kertoa, jos teet aikatauluun muutoksia, sillä hehän eivät tiedä suunnitelmiasi. Osallistujille on kuitenkin tärkeää kertoa kunkin työvaiheen alussa, kuinka paljon heillä on työskentelyyn aikaa.
5. Säädä olosuhteet otollisiksi onnistumiselle
Huomioi valaistus. Jos mahdollista, hyödynnä luonnonvaloa. Ihannetilanteessa se tulee tietokoneen kameran suunnasta. Keinovalo on hyvä suunnata kameran puolelta ja yläviistosta. Valkoinen tai harmaa tausta on paras. Taustalla näkyvät tavarat tuovat tilanteeseen inhimillisyyttä, mutta tarvittaessa raivaa ne pois näkyvistä tai sumenna tausta, jos alusta sen sallii. Kamera on hyvä sijoittaa silmien korkeudelle, jos mahdollista. Lue lisää HS artikkelista “Näin näytät hyvältä videopuhelussa.”
6. Kiinnitä huomiota ergonomiaan
Aseta erillinen näyttö silmien korkeudelle ja kohota kannettavaa esimerkiksi kirjoilla. Näin vältät pään painumisen eteen ja selän pyöristymisen, mikä kuormittaa selän lisäksi kaularankaa ja niskan tukirakenteita. Palauttavat liikkeet ja selän kevyt venyttely taaksepäin korjaavat kuormitusta. Istu tasaisesti, jalat tukevasti lattiassa. Seisoessasi varmista, että näyttö on riittävän korkealla, aktivoi keskivartalo, pidä hartiat takana ja rintakehä auki. Pyri vaihtelemaan asentoa, jos olet pitkään koneen äärellä. Lue lisää tietokonetyön ergonomiasta Työterveyslaitoksen ja Työturvallisuuskeskuksen verkkosivuilta. Työterveyslaitoksen verkkosivuilta löydät myös vinkkejä taukojumppaan.
7. Etene asia kerrallaan
Yksinkertaistamisen ja asia kerrallaan etenemisen tarve korostuu verkkoympäristössä entisestään. Alussa on hyvä kertoa koko työskentelyn kulku pääpiirteissään, mutta sen jälkeen pysyttele ohjeistuksissa vain käsillä olevassa asiassa.
8. Opasta työkalujen käytössä
Post-it-lappuja, tussia ja fläppiä osaa käyttää jokainen, mutta vastaavat virtuaaliset työkalut voivat olla monelle osallistujalle vieraita. Varaa aikaa siihen, että opastat työkalujen käyttöä. Helpoiten se tapahtuu näin:
1. Anna ensin tehtävänanto,
2. Sen jälkeen näytä vielä konkreettisesti omaa näyttöäsi jakamalla, miten tehtävässä käytettävä väline toimii,
3. Jaa vasta sitten osallistujille linkki, jota kautta he pääsevät itse välineen äärelle.
Rohkaise osallistujia kysymään matalalla kynnyksellä missä tahansa ongelmatilanteessa.
9. Älä unohda yhteisöllisyyttä verkossakaan
Yhteisöllisyys onnistuu verkossakin muutamin yksinkertaisin vinkein:
Varaa aikaa lämmittelyyn/työskentelyyn virittäytymiseen. Yksi hyvä keino on esimerkiksi virtuaalinen seinä, jossa osallistujat kirjoittavat kukin itsestään jonkin positiivisen asian, jonka hän on saanut palautteena työssään.
Yhteisöllisyyttä ja tutustumista toisiin rakentavat ryhmä- ja parityöt sekä yhteiset ”piirit” eli että jokainen saa sanoa esim. yhden lauseen jostain yhdessä sovitusta aiheesta (vaikkapa työpajan alussa kertoa odotuksiaan)
Pyydä, että kamerat pidetään päällä ja jos käytät esimerkiksi Zoomia alustana, opasta käyttäjille ”Gallery View -näkymä, joka mahdollistaa kaikkien osallistujien näkemisen yhtä aikaa. Pelkät kuvatkin toimivat nimikirjaimia paremmin.
Fasilitoijan rauhallinen, mutta samalla innostunut ote luo hyvää ilmapiiriä.
Muista, että yhteisöllisyys rakentuu pienistä puroista. Positiiviset palautteet ja vaikkapa virtuaalinen loppuvilkutus luovat hyvää mieltä kaikille osallistujille.
10. Tuo mukaan asioita myös livemaailmasta
Tietokoneen äärellä oleminen (varsinkin poikkeustilassa aivan kaiken tapahtuessa verkossa) on joskus kuormittavaa. Siksi myös virtuaalisiin tilanteisiin on hyvä tuoda mukaan live-maailman asioita. Tässä siihen pari hyvää vinkkiä:
“Jumppauta” osallistujia eli tee pieni yhteinen hetki, jossa kaikki nousette ylös yhtä aikaa, pyöritätte hartioita tai vaikka sovitte että kaikki tekee tämän työvaiheen seisten, jos se omissa olosuhteissa on mahdollista.
Yhdistele työpajaan maanläheisiä elementtejä eli tuo vaikkapa kotikutoisia piirroskuvia esitysdioihisi (ks. esim oheinen kuva).
Fasilitoijanakin saat innostua!
Fasilitoijan aito innostus ja kiinnostus aiheeseen näkyy osallistujille. Fasilitoija ei ole sisällön asiantuntija, eikä hän saa myöskään ottaa kantaa sisältöihin. Hänen tärkein tehtävänsä on ohjata työskentelyä. Mutta aiheesta hän saa olla aidosti kiinnostunut ja innoissaan. Jos näin on, innostus näkyy ja tarttuu useimmiten myös osallistujiin. Myös verkossa innostus tarttuu!
Millaisia kokemuksia sinulla on verkossa fasilitoimisesta?
Nyt jos koskaan vinkkien jakaminen on ajankohtaista. Jaa omat oppisi vaikkapa jakamalla blogiamme somessa tai kommentoimalla alapuolelle kommenttikenttään. Tai ota meihin suoraan yhteyttä!
Lisälukemista
Lue myös alkuviikosta ilmestynyt blogimme “Viisi askelta virtuaaliseen arviointipajaan”, jossa kerromme miten toteuttaa kehittämishankkeen arviointipaja verkossa.
Vinkkejä työkaluihin
★ Virtuaalifasilitoinnissa työskentely tapahtuu virtuaalisessa huoneessa, joista osallistavaan fasilitointiin soveltuvat muun muassa Zoom, Microsoft Teams ja Adobe Connect Virtual Classroom. Kussakin välineessä on sitä puoltavia ominaisuuksia, joten valitse työskentelyalusta sen perusteella, millaista työskentelyä haluat toteuttaa. Joissakin välineissä on esimerkiksi mahdollisuus muodostaa pienryhmille omia keskustelualustoja, mikä on useimmiten osallistavassa työskentelyssä olennaista.
★ Livenä fasilitoidessasi sinulle ovat ehkä tuttuja post-it-laput, fläppitaulut, kuvakortit, tussit ja muut “käsin kosketeltavat” välineet. Verkkofasilitointiin löytyvät nämä samat välineet. Post-it-lapputyöskentelyyn ja/tai ainakin auttavaan piirtämiseen soveltuu esimerkiksi Googlen perheestä Jamboard, Microsoft Whiteboard, Padlet ja Miro. Näistä useimpiin voi myös tuoda valokuvia, jolloin voit toteuttaa myös kuvien avulla tapahtuvaa työskentelyä. Fläppitaulujen sijasta toimivia ratkaisuja ovat esimerkiksi Padlet tai Googlen perheestä Forms, Docs ja Sheets, joista sopivin väline kannattaa valita tilanteen mukaan. Myös virtuaalihuoneissa on käytössä omia välineitä (kyselyvälineitä, virtuaalisia seiniä ym.), joita kannattaa hyödyntää.Tarkista omasta organisaatiostasi mitkä ovat käytössä olevia välineitä ja esimerkiksi valokuvia käyttäessäsi huolehdi tekijänoikeuksien kunnioittamisesta. Esimerkkejä eri välineistä löydät esimerkiksi tästä Salla Kuuluvaisen erinomaisesta blogista.
Kirjoittajat:
Elina Ala-Nikkola on yhteisöjen ja prosessien fasilitoija, jonka osaaminen sijoittuu erityisesti osallistavan työskentelyn, viestinnän, kehittämisen, projektinhallinnan sekä luovan työotteen kentille. Hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulun osallistavan prosessisparrauksen Parru-tiimissä ja on työskennellyt niin hanketyössä kuin opetuksessakin. Koulutukseltaan hän on kulttuurituottaja (ylempi AMK).
Kati Ylikahri toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa lehtorina ja Kestävä keikkatyö -hankkeen projektipäällikkönä. Hän on hyödyntänyt fasilitointia niin liiketoiminnassa, hanketyössä kuin opetuksessakin erityisesti työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden kehittämisessä. Koulutukseltaan hän on terveydenhuollon maisteri.
Osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa on kyse yksilön elämän aikana kertyneiden taitojen, osaamisen ja tietojen huomaamisesta, näkyväksi tekemisestä ja arvostamisesta. Opinnollistamisen ideana on tuoda formaalin koulutuksen ulkopuolella hankittua osaamista paremmin esille ja hyödynnettäväksi osana omaa työllistymis- ja kouluttautumispolkua.
Starttivalmennuksen, kuten työpajatoiminnankin opinnollistamisen keskeinen idea on tuoda näkyväksi sellaista ammatillisessa peruskoulutuksessa hyödynnettävää osaamista, jota työpajoilla on mahdollista kerryttää.
Työpajoilla kerrytetty, tunnistettu ja dokumentoitu osaaminen on mahdollista tunnustaa ja hyväksilukea osaksi nuoren opintoja hänen siirtyessään opiskelemaan ammatilliseen peruskoulutukseen.
Opinnollistamisen kohderyhmä: nuoret työelämän ja koulutuksen ulkopuolella
Nuorten, alle 30-vuotiaiden, työvoiman ja koulutuksen ulkopuolella olevien joukko on kasvanut viime vuosien aikana. Termillä muut työvoiman ulkopuolella olevat tarkoitetaan sitä joukkoa, josta on luettu pois työlliset, työttömät työnhakijat, opiskelijat, varusmiehet ja eläkkeellä olevat. Tästä joukosta suurin osa on vailla toisen asteen koulutusta. Nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta koulutukseen kannustaminen on erittäin tärkeää. Tutkimusten mukaan koulutustason kasvu vähentää riskiä joutua tai jäädä pitkäksi aikaa tai pysyvästi koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.
Lukuvuoden 2011-2012 aikana ammatillisen koulutuksen keskeytti eikä jatkanut missään tutkintoon johtavassa koulutuksessa 8,7% opiskelijoista. Osa tästä joukosta tarvitsee aikalisän ja palaa myöhemmin aloittamiensa opintojensa pariin, osa vaihtaa opiskeltavaa alaa, mutta osa ei palaa pitkänkään ajan kuluttua takaisin koulun penkille. Suurin osa ammatillisen koulutuksen keskeyttäjistä tekee sen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Pitkittynyt siirtymävaihe jatkokoulutukseen ja useat välivuodet ennustavat vaikeuksia kiinnittyä koulutukseen. Kaikkein vaikein tilanne on nuorilla, jotka ovat keskeyttäneet koulutuksen jo heti alkuvaiheessa, ovat jääneet vaille haluamaansa opiskelupaikkaa tai eivät ole hakeutuneet lainkaan koulutukseen. Nuorten koulutuksen puutteella on kauaskantoiset vaikutukset yksilön elämään ja ne heijastuvat myöhemmin myös muun muassa heikkona tulotasona ja asemana työmarkkinoilla.
Myös EU:n tasolla on huomattu tarve kehittää koulutuksen laatua, joustavampia ja yksilöllisesti räätälöityjä koulutuksen muotoja sekä epävirallisen ja arkioppimisen tunnistamisen ja hyödyntämisen järjestelmiä. Euroopan neuvoston suositusten mukaan koulutuksen keskeyttämistä pyritään vähentämään tarjoamalla toisen mahdollisuuden polkuja koulutukseen paluun helpottamiseksi ja luomalla heikosti sitoutuneiden opiskelijoiden tarpeita vastaavia oppimisympäristöjä.
Nonformaali oppiminen ja vaihtoehtoiset oppimisympäristöt formaalin koulutuksen tukena
Nuorisotyöttömyys ja koulutuksen keskeyttäminen tai sinne hakeutumatta jättäminen nähdään nuorten yhteiskunnallisen ulkopuolisuuden merkittäväksi aiheuttajaksi. Opintoihin kiinnittymisessä erityistä tukea tarvitsevat nuoret tarvitsevat tukea paitsi koulutukseen ja työelämään pääsemisessä ja siellä pärjäämisessä myös sosiaalisissa taidoissa ja arjen valmiuksissa. Suurin osa nuorista selviää jatko-opinnoistaan vaikeuksitta, mutta lähes yhdelle kolmasosalle nuorista tie toisen asteen opinnoissa on takkuinen. Näille nuorille perinteinen formaali koulutus soveltuu huonosti. Nonformaalia oppimista ei kuitenkaan nähdä eikä arvosteta luontevana osana perinteistä koulutusjärjestelmää. Epävirallisin keinoin opittuja, ammatillisen perusopetuksen kriteereitä vastaavia taitoja, ei juurikaan ole tunnistettu ja tunnustettu vertailukelpoisina virallisten oppilaitosten toteuttaman opetuksen kanssa.
Nuorilla, etenkin erityistä tukea opinnoissaan tarvitsevilla nuorilla, tulisi kuitenkin olla mahdollisuus hankkia ammatilliset taitonsa itselleen ominaisten oppimistapojen kautta. Nuoren tietojen ja taitojen pitäisi olla yhtä arvokkaita riippumatta siitä, mistä ne on hankittu.
Vaihtoehtoisissa koulutuksissa toteutuvat monet kokonaisvaltaista hyvinvointia ja opiskeluihin sitoutumista lisäävät tekijät. Yhteisöllisyys, kannustava ilmapiiri, yksilöllisten tarpeiden huomiointi, rakenteiden joustot, osallistavat työmuodot, kokonaisvaltainen ohjauskulttuuri ja tavoitteellinen yhteistyö eri toimijoiden välillä tekevät vaihtoehtoisista oppimisympäristöistä varteenotettavan tukimuodon tai vaihtoehdon formaalille koulutukselle. On selkeä tarve nostaa nonformaalin oppimisen arvostusta ja korostaa epävirallisen oppimisen hyviä vaikutuksia ja mahdollisuuksia yhtenä vastauksena yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.
Työpajatoiminnan sitominen entistä vahvemmaksi osaksi ammatillista perusopetusta ja työpajojen vaihtoehtoisen oppimisympäristön hyödyntäminen osaamisen kerryttämisessä on yksi keino vastata vaihtoehtoisten ja yksilöllisten kouluttautumispolkujen tarpeeseen. Työpajat kantavat edelleen vahvasti suunnitelmallisen kouluoppimisen ja työelämän vastakkaista leimaa, jossa työpajat nähdään koulutuksessa ja työelämässä epäonnistuneiden nuorten turvasatamana, pienenä, aktivoivana puuhasteluna, josta puuttuu selkeä tavoitteellisuus.
Opinnollistaminen tukee tavoitetta kehittää työpajatoimintaa tavoitteellisemmiksi, suunnitelmallisesti toimivammiksi oppimisympäristöiksi, joiden on mahdollista toimia ammatillisen koulutuksen tukirakenteina.
Työpajatoiminnassa opinnollistaminen on tuttua
Perinteisen työpajatoiminnan opinnollistamisesta on tehty aiempia hankkeita, ensimmäiset vuosikymmen sitten. Hankkeissa on keskitytty opinnollistamisen toimintamallin kehittämiseen, tekemällä ja muilla vaihtoehtoisilla tavoilla hankitun osaamisen aseman vahvistamiseen perinteisessä koulutusjärjestelmässä, työpaja-oppilaitos-yhteistyön tukemiseen, osaamisen tunnistamisen ja dokumentoinnin työkalujen kehittämiseen sekä hyvien käytäntöjen juurruttamiseen ja levittämiseen.
Starttivalmennuksessa tuotetun osaamisen opinnollistamista ei kuitenkaan ole tehty aikaisemmin. Perinteisten työpajojen opinnollistamisessa on keskitytty lähinnä ammattiopintojen, vapaasti valittavien sekä työssäoppimisjaksojen opinnollistamiseen. Starttivalmennus eroaa perinteisestä työpajatoiminnasta työvalmennuksen roolin vähäisyydellä tai sen puuttumisella kokonaan. Tästä syystä starttivalmennuksen opinnollistamisessa ei voida sellaisenaan soveltaa työpajoilla kehitetyn opinnollistamisen mallia, vaan sille täytyy luoda oma mallinsa.
Opinnollistaminen tukee nuorta ja kehittää starttivalmennusta suhteessa ammatilliseen peruskoulutukseen
Opinnollistamisen ensisijaisena hyödynsaajana on nuori itse. Opinnollistamisen kautta kerrytetyn osaamisen avulla nuoren on mahdollista hakea osaamisestaan hyväksilukua ammatillisessa oppilaitoksessa. Tunnistettu ja tunnustettu osaaminen lyhentää ajallisesti nuoren opiskeluaikaa sekä keventää ja joustavoittaa opiskeluja hyppytuntien ja vapaajaksojen muodossa. Mahdollisimman lyhyt opiskeluaika ei ole erityistä tukea tarvitsevien nuorten kohdalla itsetarkoitus.
Erityistä tukea tarvitsevat nuoret, joiden voimavaroissa on usein puutteita kokevat kuitenkin usein normaalin opiskelutahdin liian kuormittavaksi omalle jaksamiselleen. Näin ollen he hyötyvät suuresti opiskelutahdin kevenemisestä hyppytuntien ja vapaajaksojen muodossa. Liian tiivis opiskelutahti ja siinä pysymisen vaikeudet johtavat monen nuoren kohdalla opintojen pitkittymiseen tai jopa keskeytymiseen.
Starttivalmennuksen opinnollistamisen yhtenä tavoitteena on kasvattaa nuorten motivaatiota hakeutua peruskoulun jälkeiseen koulutukseen. Mahdollisuus kerryttää starttivalmennuksessa ammatillisen koulutuksen osaksi hyväksiluettavaa osaamista ja sillä saavutettavat hyödyt toimivat nuorelle porkkanana ja madaltavat kynnystä hakeutua koulutukseen.Opinnollistaminen toimii myös voimavaraistavana ja minäpystyvyyttä tukevana tapana lisätä yksilön sosiaalista vahvistumista. Nuoren usko omiin kykyihinsä pärjätä jatkokoulutuksessa lisää hänen motivaatiotaan hakeutua koulutuksen piiriin.
Starttivalmennuksen opinnollistamisen tavoitteena on myös tuoda valmennusprosessia lähemmäs ammatillista peruskoulutusta kehittämällä starttivalmennuksen sisältöjä vastaamaan paremmin ammatillisten perustutkintojen vaatimuksia. Pyrkimyksenä on, että starttivalmennuksen tarjoaman arjen- ja elämänhallinnan ja toimintakyvyn ylläpitämisen ohella huomio alkaa kiinnittyä entistä enemmän ammatillisessa koulutuksessa vaadittavan osaamisen kehittymiseen valmennuksessa.
Starttivalmennuksen opinnollistamisen mallia pilotoidaan Vamos Starttityöpajalla
Työpajatoiminnassa aiemmin kehitetyn opinnollistamisen toimintamallin soveltaminen starttivalmennukseen sopivaksi aloitettiin pilotoimalla opinnollistamisen prosessia Vamos Starttityöpajalla. Vamos Starttityöpaja on osa Helsingin Diakonissalaitoksen nuorten palveluiden Vamos-palvelukokonaisuutta. Opinnollistamisen mallin soveltaminen starttivalmennukseen sopivaksi toteutetaan hyödyntämällä opinnollistamisportaikkoa, jossa on kuvattu opinnollistamisprosessin eri vaiheet. Opinnollistamisportaikon vaiheet ovat oppimisympäristöanalyysi, vertauttaminen opetussuunnitelmaan, osaamisen dokumentointi ja osaamisen tunnustaminen. Opinnollistamisportaikon mukainen toteutus aloitettiin Vamos Starttityöpajalla syksyllä 2013. Perinteiset työpajaympäristöt tarjoavat mahdollisuuden opinnollistaa pääasiassa ammattiopintoja ja vapaasti valittavia opintoja. Vamos Starttityöpaja poikkeaa perinteisestä työpajatoiminnasta työvalmennuksen puuttumisella. Tästä syystä Vamos Starttityöpajalla keskitytään mahdollistamaan sekä vapaasti valittavien että myös ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien tunnistamista ja tunnustamista osaksi opintoja.
Starttivalmennuksen opinnollistamisen pilotoinnin jälkeen on mallia mahdollista levittää yleisesti myös muiden toimijoiden käyttöön. Opinnollistamisprosessin tarkoitus on luoda starttivalmennukseen malli, jonka avulla starttivalmennuksen toteuttajat voivat yksilöllisesti kartoittaa, mitä osaamista heidän toiminnassaan on mahdollista hankkia, suunnitella ja toteuttaa nuoren kouluttautumispolkua tukeva osaamisen kerryttämisen jakso ja dokumentoida nuoren hankkima osaaminen yhteisellä kielellä ammatillisten oppilaitosten kanssa. Työpajatoiminnan ja starttivalmennuksen opinnollistamisen avulla on mahdollista lähteä kehittämään toiminnan sisältöjä lähemmäs ammatillisen perusopetuksen vaatimustasoa. Opinnollistamisen tavoitteena on luoda työpajatoiminnasta ja starttivalmennuksesta ammatillisen koulutuksen tukirakenne, joka kykenee aidosti vastaamaan joustavien ja yksilöllisesti räätälöityjen koulutuspolkujen tarpeeseen.
Eeva Piha, sosionomi (ylempi AMK)
Artikkeli perustuu Metropolian sosiaalialan ylemmän korkeakoulututkinnon toukokuussa 2014 valmistuneeseen master-opinnäytetyöhön Vamos startti-työpajalla.
Aiheesta muualla:
Silta-julkaisu opinnollistamisesta osana oppilaitos-työpaja-yhteistyötä.
Ammattiosaamista välityömarkkinoilta (meneillään oleva opinnollistamishanke).
Ammattiosaamista välityömarkkinoilla, myös tästä.
Starttivalmennus Vamos Starttityöpajalla.
Kommentit
Ei kommentteja