Tikissä

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan sydämessä

Vuosi: 2019

Projektipäällikkö jyrää kaikki?
26.2.2019
Milla Åman Kyyrö

Meillä kaikilla on oma tapamme toimia ja olla työrooleissamme. Useimpien tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeiden parissa työskentelee ihmisiä eri organisaatioista. Hankkeet ovat määräaikaisia, ja hankkeessa työtä tekevä tiimi syntyy määräajaksi. Projektia vetämään nimetään projektipäällikkö. Projektipäällikön roolin ennakko-odotukset Projektipäällikön onnistumista työssään arvioivat eri vaiheissa rahoittaja, ohjausryhmä, projektin työntekijät ja kumppanit, sekä projektin sidosryhmien edustajat. Miellämme päällikön roolin kukin omasta näkökulmastamme. Eri aloilla projektityö käsitetään eri tavoin. Ennakko-odotukset projektipäällikön roolista ja projektin toteuttamistavasta voivat kummuta kunkin mukana olevan aiemmista kokemuksista. Samoin oletukset ensikertalaisen tai kokeneemman projektipäällikön kyvykkyydestä hoitaa tehtävänsä voivat olla hyvin vahvoja. Näiden oletusten läpikäynti yhdessä, projektin alkaessa, saattaa edistää yhteistyön mielekästä käynnistymistä. Projektipäällikkönä toimimisen perusedellytykset Onko hyvä projektipäällikkö hankkeen itsepäinen veturi vai joukon kapteeni? Keskittyykö hän käytännön suorituksiin, vai katseleeko vielä pitemmälle, hankkeen päättymisen jälkeiseen aikaan? Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa olla projektipäällikkö. Kyky toteuttaa projekti alusta loppuun on pääasiallinen tehtävä. Projektipäällikkönä onnistumisen perusedellytyksiä ovat ymmärrys projektiluontoisesta työskentelystä, jota raamittavat aika, raha ja ihmiset ihmisten johtamisen taidot jokin käsitys aihepiiristä, jota projekti käsittelee, vaikkei hänen tarvitse olla alan erityisasiantuntija perustyövälineiden, kuten sähköisten raportointityökalujen, ymmärrys Osaamistaan voi kasvattaa läpi uran, projektikokemus toisensa jälkeen. Ammattilainen hankkii todisteeksi osaamisestaan vaikkapa projektipäällikön sertifikaatin, jollaisia erilaiset kansainväliset asiaan erikoistuneet organisaatiot myöntävät. Projektipäällikön tulee hankkeen edetessä osata reagoida muuttuviin tilanteisiin sopivalla tyylillä ja edistää hanketta sen tärkeimmät tavoitteet mielessä. Projektipäällikön on hyvä osata ja ymmärtää, tietää paljon muttei kaikkea, kantaa vastuunsa ja jakaa sitä muillekin, viestiä aktiivisesti ja luontevasti.   Paineensietokykyäkin tarvitaan. Tiimin rooli projektin etenemisessä Metropolia ammattikorkeakoulussa tehdään vuosittain yli sataa hanketta, joita toteuttavat kymmenet projektipäälliköt. Monet projektipäälliköt ovat vastuussa useammasta kuin yhdestä hankkeesta. Jokainen heistä on oma persoonansa ja kullakin oma tyylinsä viedä projektejaan eteenpäin. Hankkeen onnistumisen kannalta myös projektin työntekijöiden persoonallisuudet ja tekemisen tapa ovat merkittävässä roolissa. Tiimiään ei aina voi valita. Huomioitavaa on myös se, ettei projektipäällikkö aina ole projektityöntekijöiden hallinnollinen esihenkilö. Ihannetilanteessa projektia vetää henkilö, joka kykenee näkemään kokonaisuuden, tekemisen merkityksen ja tulosten vaikutukset niin projektin osallisille kuin laajemmin. Lisäksi hän antaa tilaa tekemiselle, selkeät roolit ja vastuut tiiminsä asiantuntijoille.  Tiimin tehtävä on toteuttaa annettuja tehtäviä tai tehtäväkokonaisuuksia ja raportoida projektipäällikölle. Tiimiläisillä voi olla täysipäiväinen tai osa-aikainen työsuhde projektiin. Tiimin sisäinen viestintä on tärkeää, jotta kaikki osalliset pysyvät ajan tasalla projektin etenemisestä.  Vahva persoona, vahva työote? Olen työskennellyt hankkeiden viestijänä noin kymmenen eri projektipäällikön kanssa. Jokainen heistä on tuntunut tekevän työtä omana itsenään ja kunkin työtyyli on värittynyt sen mukaisesti. Yhdistävänä tekijänä voi sanoa omien kokemusten pohjalta vain, että tyypillinen projektipäällikkö on varma mielipiteistään, eikä epäröi sanoa ajatuksiaan ääneen. Itse olen toiminut viimeksi seitsemän vuotta sitten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeen projektipäällikkönä. Oma tavoitteeni oli taata huipputiimin onnistuminen projektin suorittamisessa. Kaiken avaimena oli avoimuus ja tasavertainen vuorovaikutus, niin tiimin kuin kumppaneidenkin kanssa. Uskon myöskin edustaneeni päällikkötyyppiä, jolla on vahva mielipide. Projektipäällikön vahva mielipide ei muodostu omista mieltymyksistä tai hetken mielijohteesta, vaan perustellusti eri vaihtoehtoja punnittuaan, päällikkö tekee päätöksen. Se ei koskaan ole jyräävä teko, vaan osoitus sitoutumisesta valintaan, joka tukee projektipäällikön näkemyksen mukaan parhaiten projektin etua kokonaisuudessaan. Lukemistoa Erikson, Thomas: Kehnot pomot ympärilläni - miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa? (2019, Atena-kustannus) Kähönen, Päivi: Projektipäällikön osaaminen ja taidot (7.3.2016, Pasaati)

Lue lisää

Sakko, pakko, rokotus vai rokko?
19.2.2019
Aija Ahokas, Anne Nikula

“Rokottamatta jättäminen aiheuttaa vaaraa muille”. “Vanhempien päätöstä tulee kunnioittaa”.  “Rokotusta ei ole syytä aikaistaa”... Tämän kaltaiset sanomalehtien otsikot kertovat viime aikoina rokottamisen ympärillä käydystä kiivaasta keskustelusta. Ponnen siihen antoi joulun alla Luodon kunnassa esikouluikäisellä rokottamattomalla lapsella todettu tuhkarokko. Myös muutamia muita tuhkarokon tartuntatapauksia on diagnosoitu sen jälkeen mm. Espoossa, Kotkassa, Porvoossa ja Järvenpäässä. Avaamme tässä blogikirjoituksessa terveydenhuoltoalan ammattilaisten näkemyksiä rokottamisesta sekä sitä, miten hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoiden koulutuksessa vastataan rokotustietoisuuden lisäämiseen.    Mitä tapahtuu, jos et rokotuta itseäsi ja perhettäsi Miksi rokottaminen on tärkeää? Mitä tapahtuu, jos ei suojaa itseään  ja perhettään rokotuksilla? Voit sairastua kyseiseen tautiin tai infektioon ja sairastuttaa muita. Voit saada myös ikäviä jälkitauteja. Yleisiä jälkitauteja ovat välikorvan tulehdus ja keuhkokuume. Jälkitauti on myös esimerkiksi sikotaudin jälkeinen kivestulehdus, joka hoitamattomana saattaa johtaa lapsettomuuteen. Tuhkarokon vakavin jälkitauti on harvinainen aivokuume, joka voi johtaa kuolemaan. Raskauden aikana sairastettu vihurirokko voi vaurioittaa sikiötä, aiheuttamalla kuulovaurion, sydänvian tai näkö- ja kehitysvammaisuutta. Laumasuoja syntyy, kun riittävä määrä ihmisiä on rokotettu tietyllä rokotteella. Tuhkarokkoa vastaan laumasuoja syntyy vasta, kun yli 95% yhteisön väestöstä on rokotettu. Laumasuojan tarkoitus on suojata henkilöitä, jotka terveydellisistä syistä eivät voi ottaa rokotussuojaa. Kansallisista rokotusohjelmista sekä rokotustiedon välittämisestä ja lisääntymisestä huolimatta rokotuskriittisyys on viime vuosina lisääntynyt Euroopassa, myös Suomessa. Tähän vaikuttavat muun muussa tietämättömyys, maailmankuva, poliittiset mielipiteet ja ideologiat (Launis 2013). Asia on vakava. Vaikka vain suhteellisen pieni osa ihmisistä vastustaa rokotuksia, yhä suurempi osa epäröi rokotusten ottamista. WHO on julkistanut vuodelle 2019 kymmenen globaalia terveysuhkaa, joista rokotuksiin epäröivästi suhtautuminen (vaccine hesitancy) on yksi. Muita terveysuhkia ovat mm. influenssa, HIV ja ebola (WHO 2019). Tartuntatautilain 1227 /2016 tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja, niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Terveydenhuollon henkilökunnan työskennellessä paikassa, jossa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita, saa vain erityisestä syystä käyttää henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja (Tartuntatautilaki 1227/2016).    Rokottaminen yhteiskunnallisena ratkaisuna Rokotukset ovat Suomessa vapaaehtoisia ja niitä tarjotaan maksuttomasti lapsille ja perheille osana julkista terveydenhuoltojärjestelmää.  Sosiaali- ja terveysministeriö päättää kuntien järjestämästä yleisestä rokotusohjelmasta ja Tartuntalain 1227/2016 mukaan kunnan vastaavat rokotusten käytännön järjestelyistä. Noudattamalla kansallista rokotusohjelmaa voidaan saavuttaa suuria kustannussäästöjä ja suojata väestöä vakavilta tartuntataudeilta ja infektioilta. Maailmasta on rokottamalla hävitetty mm. isorokko, ja Suomesta on pystytty rokottamalla hävittämään kokonaan tai lähes kokonaan joitakin tartuntatauteja, kuten polio, sikotauti ja kurkkumätä (THL 2016). Kun yksittäisiä tautitapauksia on ilmaantunut, ne ovat lähinnä olleet matkailijoiden tuomia ”tuliaisia” maista, joissa kyseisiä tauteja esiintyy. Vuonna 2017 Euroopassa todettiin nelinkertainen määrä tuhkarokkotapauksia aiempiin vuosiin verrattuna (WHO 2018). Euroopan tautikeskus ECDC (European Centre for Disease Prevention and Control) on raportoinut tuhkarokkotapausten lisääntymisestä ja tautien aiheuttamista kuolemista alhaisen rokotuskattavuuden maissa. Näitä maita ovat erityisesti Italia, Kreikka, Saksa, Ranska ja Romania (ECDC 2017, ECDC 2018).   Yleisesti ottaen rokotuskattavuus on Suomessa hyvä. Kuitenkin tietyillä alueilla tuhkarokko-rokotuskattavuus on liian alhainen, mikä helposti johtaa tuhkarokkoepidemiaan, sillä kattavuus ei saa laskea alle 95%. Pohjanmaalla on alhainen (91,8%) rokotuskattavuus, erityisesti Pietarsaaressa (THL 2018, Helsingin Sanomat 1.12.2018).   Viime vuosina Suomessa on ollut muutamia tuhkarokkotapauksia: vuonna 2016 kaksi henkilöä ja kesällä 2017 pieni epidemia, jolloin tartunta oli saatu Italian matkalta (THL 2017a, 2017 b).  Influenssarokotuskattavuus on Suomessa jonkin verran noussut, mutta on edelleen alhainen. Erityisesti ikääntyneiden (65 vuotta täyttäneiden) ja pienten lasten influenssarokotuskattavuus tulisi saada nousuun. Myös terveydenhuoltoalan henkilöstön ja alan opiskelijoiden rokotuskattavuus on monin paikoin Suomessa ja maailmalla alhainen.  Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön ja ensihoidon tutkintojen opiskelijoille tehtiin opinnäytetyönä keväällä 2018 kysely kausi-influenssarokotukseen suhtautumisesta. Kysely lähetettiin kaikille kirjoilla oleville opiskelijoille (n=1808). Vastauksia saatiin 229. Näiden vastaajien influenssa-rokotuskattavuus oli 80% (Leppänen ym. 2018). Lukua voidaan pitää erittäin hyvänä, vaikka parantamisen varaa vielä onkin. Suomessa ja useimmissa maissa rokotusten ottaminen on vapaaehtoista. Joissakin maissa, esimerkiksi Italiassa,  lapset eivät voi mennä esimerkiksi päivähoitoon tai kouluun, jos rokotukset eivät ole voimassa. Joissakin maissa on annettu sakkoja, kun rokotuksista on kieltäydytty. USA:ssa äiti sai ehdollisen vankeusrangaistuksen, kun ei vienyt perheen lasta rokotettavaksi (yhteishuoltajuus) ja lapsi sairastui. Suomessa rokotusasetuksen §48 terveysalan henkilöstön rokotussuojauksesta on aiheuttanut kohun. Asetus astui voimaan 1.3.2018. Lakia on tulkittu myös väärin ja henkilöstöä on jopa uhattu irtisanomisilla. Pakkorokotusta ei kuitenkaan Suomessa ole. Joissakin tapauksissa influenssarokotus on kuitenkin välttämätön, esimerkiksi teho-osastoilla, vastasyntyneiden kanssa työskennellessä sekä paikoissa, joissa hoidetaan syöpätauteja ja immuunipuutostiloja  (Sairaanhoitaja 7/2018). Terveysalan ammattilaisten rokotusosaamisen kehittämistä Terveysalan opiskelijoiden ja työelämässä olevien rokottajien rokotusosaamisen vahvistaminen on erittäin tärkeää. Ohjausmenetelmillä, perusteluilla ja näyttöön perustuvalla tiedolla, samoin kuin rokottajan ”suosituksilla” on suuri merkitys siihen, ottaako asiakas rokotuksen vai ei. Suomen ammattikorkeakouluissa on käytössä digitaalinen Valtakunnallinen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuus (RKK, 3op), jota Metropolia koordinoi. RKK on kehitetty Metropolian, Diakonia- ja Turun ammattikorkeakoulujen ja THL:n yhteistyönä. RKK kuuluu hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoiden opintoihin. Sitä tarjotaan myös täydennyskoulutuksena terveydenhuollon ammattilaisille. Metropolia Ammattikorkeakoulu on osallisena Erasmus + Strategic Partnerships for Higher Education -hankkeessa (EDUVAC – Educating Vaccination Competence). EDUVAC-hankkeen tarkoituksena on kehittää englanninkielinen verkkokurssi rokotusosaamisesta terveydenhuoltoalan opiskelijoiden rokotusosaamisen vahvistamiseksi. Kolmivuotiseen hankkeeseen osallistuu viisi korkeakoulua Suomesta, Kreikasta, Slovakiasta, Espanjasta ja Italiasta. Hankkeen aikana tuotetaan kolmen opintopisteen verkkokurssi sekä kaksi intensiivikurssia, kumpikin kaksi opintopistettä.  Tavoitteena on tuottaa kaikille avoin verkkokurssi, jossa teemoina ovat rokottamisen perustietojen lisäksi eri-ikäisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien asiakkaiden ohjaaminen, maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rokottaminen, sekä rokotusvastaiset ryhmät ja asiakkaat, jotka epäröivät rokotusten ottamista. Intensiivikurssin aikana opiskelijat osallistuvat verkko-opetusmateriaalin tuottamiseen ja arvioimiseen. Hankkeen lopullisena tavoitteena on rokotuskattavuuden lisääntyminen Euroopassa ja asiallinen ja hyvä terveydenhuollon asiantuntijoiden antama rokotusneuvonta. Siten rokottamiseen ei enää toivottavasti tarvittaisi missään maassa sakkoa eikä pakkoa. Lähteet: ECDC 2017. Epidemiological update: Measles – monitoring European outbreaks, 15 September 2017 (online). ECDC 2018. Surveillance Report: Measles and rubella surveillance- 2017 (online). Helsingin Sanomat. Uutiset. Tuhkarokon riski säikäytti. A 6-7. Launis, V. 2013. Tieto vai ”mutu” rokotuspäätöksen pohjana? Duodecim 129 (22), 2413-2419. Leppänen J & Rautiainen R & Weckström E 2018. Health care students’ attitudes and self-assessment of knowledge regarding seasonal influenza vaccination. Opinnäytetyö. Metropolia Amk. Tartuntatautilaki 1227/2016. Annettu 21.12.2016. Luettavissa sähköisesti https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161227 THL 2016. Miksi rokotuksia tarvitaan? Hyödyt ja haitat. Verkkodokumentti. THL 2017 a. Euroopan tuhkarokkoepidemia heijastuu myös Suomeen (online) THL 2017 b. MPR-tautien esiintyvyys Suomessa 2016 (online) Sairaanhoitaja 7/2019 WHO 2018. Europe observes a 4-fold increase in measles cases in 2017 compared to previous years. Luettavissa sähköisesti http://www.euro.who.int/en/media-centre/sections/press-releases/2018/europe-observes-a-4-fold-increase-in-measles-cases-in-2017-compared-to-previous-year WHO 2018. Measles. Key facts. Luettavissa sähköisesti https://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/measles WHO 2019. Ten threats to global health. Luettavissa sähköisesti https://www.who.int/emergencies/ten-threats-to-global-health-in-2019 Kirjoittajat Anne Nikula työskentelee lehtorina Terveys -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori, sairaanhoidon opettaja, terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja. Väitöskirjatutkimus Vaccination Competence - the concept and evaluation julkaistiin 2011. Anne Nikula toimii Metropoliassa Valtakunnallisen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuus -verkoston ja toimikunnan puheenjohtajana ja kansainvälisen EDUVAC -hankkeen projektipäällikkönä. Hän työskentelee TKI- ja rokotusosaamisen opintojen parissa ja on toiminut vuosia useissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin  asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja.  Hän on toiminut vuosien ajan erilaisissa kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainvälisyys ja kulttuuriset asiat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään.

Lue lisää

Hoitotyön opiskelijat tutkittu: motivaatio kohdillaan, jaksaminen ei
12.2.2019
Eila-Sisko Korhonen ja Leena Rekola

Oletko miettinyt, edistääkö hoitotyön opiskelu opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia? Ovatko hoitotyön opiskelijoiden elämäntavat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla? Toteuttavatko hoitotyön opiskelijat teoriassa opittuja terveellisiä elämäntapoja omassa elämässään? Uupumusriski kasvussa opiskelijoilla Hoitotyön opiskelijoille terveyden edistäminen ja terveyskäyttäytyminen ovat koulutuksen keskeisiä sisältöjä. Opiskelijat toimivat tulevassa ammatissaan roolimalleina, ohjaavat ja motivoivat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa terveyden edistämiseksi. (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013). Opiskelijan opiskelu- ja elämäntilanne ovat muuttuneet, joten ajantasaista tietoa opiskelijoiden terveyskäyttäytymisestä ja elämäntilanteesta opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämiseksi tarvitaan. Suomalaisessa opiskelijabarometrissa (2014) todetaan, että tietoa opiskelijoiden asemasta ja hyvinvoinnista tarvitaan näyttöönperustuvan koulutuspolitiikan sekä koulutuspalvelujen kehittämisen perustaksi. Naiset kokevat yleisemmin opiskelu-uupumusta kuin miehet. Opiskeluasioiden murehtiminen on tavallista. Osa opiskelijoista kokee opintoihin liittyvän työmäärän liian suureksi. Yleisintä tämä on naisilla ja heistä erityisesti ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Uupumusriskissä olevien opiskelijoiden osuus on kasvanut viime vuosina. Yli puolet opiskelijoista kokee opiskelun hyvin merkitykselliseksi ja ovat innostuneita. Osa opiskelijoista inspiroituu opiskelusta, mutta energisyyttä opiskelussa kokee vain joka kymmenes. Opiskelijoiden opiskelukykyä arvioitaessa haasteellisimmiksi osa-alueiksi nousevat ajankäyttö ja elämänhallinta. Vain noin puolet opiskelijoista kokee käyttävänsä ajan tehokkaasti opiskeluun. Puolelle opiskelijoista opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen tuottaa jatkuvasti vaikeuksia. (Villa 2016) Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijoilla on hyvät tiedot terveyttä edistävästä terveyskäyttäytymisestä, mutta he eivät omassa elämässä toimi tämän tiedon mukaisesti. Terveyskäyttäytymisessä hoitotyön opiskelijoilla on todettu puutteita liikunnassa, ravitsemuksessa ja stressin hallinnassa. Erityisesti liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset ovat hyvin opiskelijoiden tiedossa, mutta kuitenkaan kaikki opiskelijat eivät liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi opiskelijat, jotka tupakoivat ja käyttävät alkoholia, ruokailevat useammin epäsäännöllisesti eivätkä kiinnitä huomiota terveelliseen ravitsemukseen. (Özcankar, Kartal, Mert, Güldal 2015) Sosiaalista tukea ja sosiaalisia suhteita kuvaavista tekijöistä erityisesti yksinäisyys, keskustelutuen puute ja lähipiirin pienuus sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat yhteydessä opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin (Villa 2016). Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opiskelun hallinnan tunteen muodostumista tutkittaessa (Hautakangas 2017) havaittiin, että kun opiskelijalla on tunne opintojen hallinnasta, sisältyy siihen: myönteinen asenne opiskeluinto  sosiaaliset suhteet tasapainoinen arki  hyvinvoinnista huolehtiminen Opintojen hallitsemattomuuden tunteeseen liittyy: opiskelu-uupumus heikentynyt fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi elämänhallintaongelmat Opetuksen sekä elämän siirtyminen enenevässä määrin verkkoon on johtanut siihen, että opiskelijoilla on yhä vähemmän lähikontaktissa tapahtuvaa opetusta ja vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Näin esimerkiksi opiskelijan opiskeluryhmältään ja opettajalta saama tuki on vähentynyt. Metropolian tutkimushankkeessa Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja motivaatio tarkoituksena on ollut kartoittaa opiskelijoiden elämäntapaa, terveyttä ja elämäntilannetta sekä motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Tuloksia hyödynnetään kehitettäessä interventioita ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja opiskelun keskeytymisen ehkäisemiseksi. Miten Metropolian hoitotyön opiskelijat voivat? Metropolia Ammattikorkeakoulu  on Suomen suurin sosiaali-ja terveysalan kouluttaja, jonka tutkintoon johtavissa koulutuksissa opiskelee  vuosittain 16 400 henkilöä, joista sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa 4900. Hoitotyötä opiskelee 1333 opiskelijaa. E-lomakkeella kerättyyn kyselyymme vastasi 202 hoitotyön opiskelijaa. Kysely lähetettiin 400:lle hoitotyön opiskelijalle elo-syyskuussa 2018. Vastaajista yli puolet oli 18-27 vuotiaita. Perinteisesti hoitotyön opiskelijoista suurin osa on naisia, miehiä vastaajista oli vain 12%. Elämäntapaa kartoitettaessa kysyttiin alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, tupakointia, ruokailutottumuksia sekä sosiaalisessa mediassa päivittäin käytettyä aikaa. Terveyttä ja elämäntilannetta kartoitimme kysymällä arviointia fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, taloudellisesta ja opiskelu- ja työtilanteesta sekä ihmissuhteista. Alkoholi, muut päihteet ja tupakointi Hoitotyön opiskelijoiden alkoholin käyttö ei kokonaisuutena vaikuta huolestuttavalta. Opiskelijat eivät käytä alkoholia päivittäin ja viidesosa kuvasi olevansa täysin raittiita. Opiskelijoiden alkoholin käyttö vaikutti opiskelijaelämään liittyvältä. Kyselymme perusteella ei voida arvioida nautitun alkoholin määrää ja juomisen humalahakuisuutta. Muita päihteitä ei juuri käytetty. Muutama opiskelija kuvasi kuitenkin käyttävänsä muita päihteitä kuin alkoholia päivittäin tai yhdestä kolmeen kertaan viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Tämä on hoitoalalla huolestuttavaa. Hoitotyön opiskelijoiden tupakointi ei ole yleistä. Päivittäin tupakoivia opiskelijoita oli viidesosa. Vastaajista suurin osa ei ollut tupakoinut koskaan. Ruokailu, liikunta ja painonhallinta Opiskelu on vaikuttanut opiskelijoiden ruokailutottumuksiin vähän. Opiskelu oli muuttanut niitä terveellisemmiksi kolmasosalla, mutta kolmasosalla paino oli lisääntynyt. Painon lisääntyminen liittynee opiskelulle ominaiseen istuvaan elämäntapaan. Opiskelijoista liikkuu päivittäin alle puolet. Kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaa viidesosa vastaajista. Vaikka liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on tunnettu, niin sairaanhoitajaopiskelijat harrastavat liikuntaa terveyssuosituksia vähemmän. Sometus Suurin osa hoitotyön opiskelijoista käyttää aika suhteellisen vähän sosiaalisessa mediassa, alle tunnista kolmeen tuntiin. Neljästä kahdeksan tuntia aikaa sosiaalisessa mediassa päivän aikana käyttää neljäsosa vastaajista. Sosiaalinen media ei hallitse opiskelijoiden ajankäyttöä, mutta opiskelijoilta ei kysytty, miten paljon he käyttävät aikaa verkossa opiskeluun. Se on viime vuosina lisääntynyt ammattikorkeakouluopetuksessa. Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi Opiskelutilanne koetaan pääsääntöisesti erittäin hyväksi tai hyväksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vastaajien kokemus omasta fyysisestä terveydestään on melko heikko. Tyydyttäväksi fyysisen terveytensä arvioi kaksi kolmasosaa ja huonoksi yksi kolmasosa. Sen sijaan mielenterveytensä kokee erittäin hyväksi tai hyväksi kaksi kolmasosaa. Taloudellinen tilanne Opiskelijat arvioivat taloudellisen tilanteensa selkeästi kuormittavaksi.  Erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa arvioi kaksi kolmasosaa opiskelijoista. Suurin osa opiskelijoista tekee töitä satunnaisesti ja vakituisessa palkkatyössä on 15%. Ihmissuhteet Opiskelijat kokevat saaneensa hyvin sosiaalista tukea. Vastaajista kolme neljäsosaa kokee saavansa tukea  erinomaisesti tai hyvin. Kuitenkin vastaajista yksi neljännes kokee saavansa sosiaalista tukea vain tyydyttävästi, huonosti tai erittäin huonosti. Vanhemmilta  tukea saa lähes kaikki opiskelijat ja sisaruksilta tukea koki saaneensa kaksi kolmasosaa. Tukea saadaan myös läheisiltä ystäviltä. Sen sijaan opettajilta opiskelijat kokevat saavansa sosiaalista tukea vain vähän (12% opiskelijoista), mikä herättää kysymyksiä ammattikorkeakoulussa, jossa on opiskelijaohjauksessa tutoropettajajärjestelmä.  Jokaisella opiskelijalla on nimetty opintojen suunnittelua ohjaava opettaja. Kokemusta voi selittää myös se, että teoriaopetus on vahvasti siirtynyt verkkoon. Lisäksi sosiaalisen tuen käsite saattaa olla epäselvä. Huonosti sosiaalista tukea saavien opiskelijoiden tunnistaminen ja saattaminen opiskelijatukipalvelujen piiriin on keskeistä. Tämä vaatii uudenlaisia työkaluja ja menetelmiä opiskelun ja oppimisen tukemisessa sekä opiskelijapalveluissa. Tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on riski opiskelun keskeytymiseen ja mahdolliseen syrjäytymiseen. Koska opiskelu on entistä enemmän itsenäistä ja verkossa tehtävää, jää osa opiskelijoista ilman riittävää opiskelijaryhmän tukea ja sosiaalista verkostoa. Mikä motivoi hoitotyön koulutukseen Avoimella kysymyksellä kartoitimme opiskelijoiden motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Opiskelijoita motivoi halu auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä, mahdollisuus tehdä konkreettista hyvä. Opiskelijat kokevat iloa ja voimaantuvat toisten auttamisesta. Osa vastaajista kokee hoitotyön ainoaksi ammatti vaihtoehdoksi ja motivaationsa hoitotyöhön kutsumukseksi. Hoitotyö koetaan motivoivaksi ammatiksi ja professioksi. Vahvuutena on työllistymisen varmuus sekä kiinnostava ja inspiroiva työ. Tärkeänä koetaan työn merkityksellisyys itselle ja yhteiskunnalle. Pienellä osalla motivaatio on koetuksella opiskelun aikana vaativaksi koetun korkeakoulumaisen opiskelun vuoksi. "Onko suutarin lapsella kenkiä?” Saamiemme tulosten ja aikaisempien tutkimusten pohjalta herää kysymys, miksi hoitotyön opiskelu ei välttämättä edistä opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Opiskelijoiden liikunta- ja ruokailutottumukset sekä päihteiden käyttö eivät kaikkien opiskelijoiden kohdalla noudata terveyssuosituksia. Vaikka huumaavien aineiden käyttö on vähäistä, se on huolestuttavaa ammatissa, jossa lääkkeiden ja huumaavien aineiden saatavuus on mahdollista. Huumavia-aineita käyttävien opiskelijoiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen käyttöön opiskelun aikana on haaste niin koulutukselle kuin työelämälle. Opiskelijoiden kokemus huonosta fyysisestä terveydestään on yllättävän suuri. Tämä edellyttää jatkoselvityksiä, koska emme kysyneet syitä huonon fyysisen terveyden kokemukselle. Huonoa fyysisen terveyden kokemusta voi selittää se, että osa opiskelijoista harrastaa liikuntaa suosituksia vähemmän ja ruokailutottumukset eivät ole kaikilla terveelliset. Positiivista tuloksissa on, että suurin osa opiskelijat kokee mielenterveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi. Toisaalta joukko opiskelijoita kokee saavansa sosiaalista tukea liian vähän, joka on uhka hyvinvoinnille. Hoitotyön opiskelijoiden kokemus fyysisestä terveydestä ja hyvinvoinnista ei poikkea muista opiskelijoista eikä koululaisista. Näyttää siltä, että liikunnan vähäisyys ja huonot ravitsemustottumukset siirtyvät lapsuudesta opiskeluaikaan eivätkä merkittävästi parane sairaanhoitajakoulutuksessa.  Osa opiskelijoista käyttää aikaa sosiaalisessa mediassa vähän.Mietittäessä keinoja opiskelijoiden sosiaalisen tuen lisäämiseen, on tärkeää tunnistaa monipuolisia menetelmiä, jotta kaikki opiskelijat tavoitetaan, myös ne, jotka eivät koe sosiaalista mediaa itselleen luonnolliseksi kanssakäymisen keinoksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että korkeakouluopiskelijoista naiset kokevat miehiä yleisemmin opiskelu-uupumusta. Hoitotyön opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi naisia.  Tämän lisäksi hoitotyö on henkisesti vaativaa, joten on syytä pohtia, tarvitaanko hoitotyön opiskelussa uupumuksen tunnistamisen ja ehkäisyn välineitä sekä interventioita enemmän kuin muissa koulutuksissa. Lähteitä: Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing >Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415. Hautakangas, S. 2017. Hoitotyön opiskelijoiden näkemykset hallinnan tunteen muodostumisesta opiskelussa. Pro-gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kurt, A.S. 2015. The Relationship between Healthy Lifestyle Behaviors and Health Locus of Control among Nursing and Midwifery Students. American Journal of Nursing Research. Vol. 3(2), 36-40. Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314. Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki. Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.   Kirjoittajat: Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus-ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri  ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan. Leena Rekola työskentelee TKI yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja.  Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa.  Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.

Lue lisää

Innovaatioista yrittäjyyteen
5.2.2019
Juha Järvinen

Korkeakoululähtöiseen yrittäjyyteen liitetään monesti mielikuvia, jotka vievät ajatukset nopeisiin voittoihin, erilaisilla areenoilla pidettyihin pitchauksiin, aggressiviiseen kasvuun ja enkelisijoittajiin. Muodikkaissa mielikuvissa unohtuu, että useimmiten merkittävämmät rahoittajat kiinnostuvat vasta sitten, kun yrityksen kannattavasta toiminnasta on olemassa jotakin näyttöä vähintään parin vuoden ajalta. Väliin mahtuu paljon kovaa työtä ja todennäköisesti myös epäonnistumisia. Joulukuussa 2018 julkaistiin Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen yliopistojen rehtorineuvoston UNIFI ry:n sekä Suomen Yrittäjät ry:n yhteistyönä toteutetut korkeakoulujen yhteiset yrittäjyyssuositukset. Suosituksissa korostetaan yrittäjyysasennetta ja -valmiutta, korkeakoulujen tukea uuden yritystoiminnan syntymisessä mutta myös yrittäjyyden uudistumisen merkitystä. Myös esimerkiksi mahdollisuus kokeilukulttuurien kehittymiseen korkeakouluissa nostetaan tärkeäksi. Kaiken korkeakoululähtöisen yrittäjyyden ei tarvitse olla hämmentävän eksoottista pöhinää tai säkenöivällä tavalla uutta ja nopeaa. Maltillisetkin tavoitteet, kuten vakaa ja tasainen kasvu voivat olla arvokkaita. Toimiva yritys voi olla vaikkapa uudistettu palvelu, sinänsä jotakin tuiki tavallista, jossa jokin asia vain on toteutettu aiempaa tai kilpailijoita paremmin. Yrittäjämäistä asennetta taas voi hyödyntää opinnoissa, työssä ja arjessa, vaikka ei ryhtyisikään yrittäjäksi. Toimiakseen yrityksen on joka tapauksessa tehtävä kannattavaa liiketoimintaa. Sen tuotteiden on oltava kunnossa. Jos tarjolla oleva asia on asiakkaalle hankalasti hahmotettava, toiminta vaikeutuu. Ei siis kannata oikaista ja suin päin rakentaa yrittäjyyttä keskeneräisen tuotteen tai suunnitelman varaan. Toisaalta loputon hiominenkaan ei ole välttämätöntä tai aina edes tarpeen: monesti ulostulo, kokeilut, ja tuotteen testaaminen asiakasta kuunnellen auttavat jatkokehityksessä ja oikean suunnan löytämisessä. Korkeakoululähtöinen yritys voi perustua myös opintojen yhteydessä kehitettyyn asiaan. Metropolian kaikille tutkinto-opiskelijoille pakollinen innovaatioprojekti MINNO esimerkiksi tuottaa vuosittain satoja projektituloksia, joista monet voisivat olla uuden yritystoiminnan ituja. Myös korkeakoulujen TKI-hankkeissa syntyy paljon uutta, joka ei välttämättä kuulu hankkeen fokukseen mutta on hyödynnettävissä. On mahdollista, että arvokasta tulosaineistoa, jopa keksintöjä voi jäädä hyllyille pölyttymään, koska niiden kehittäjät eivät ole huomanneet tuloksen merkityksellisyyttä. Yrittäjyyden opintoihin tulisikin liittää entistä enemmän innovaatioiden tunnistamiseen liittyvää opetusta ja käyttämätön ylijäämä tuloksia saada paremmin saataville. Omistajanvaihdos voi olla hyvä vaihtoehto aloittaa yrittäjyys. Esimerkiksi hyvinvointialoilla on lähivuosina jäämässä tuhansia yrityksiä ilman jatkajaa, kun omistaja jää pois työelämästä. Jo toimiva yritys valmiine osaajineen ja asiakkaineen on vähemmän riskialtis lähtökohta, kuin aivan uuden yrityksen perustaminen. Omistajanvaihdos edellyttää molemmilta osapuolilta, luopuvalta ja jatkavalta yrittäjältä kärsivällisyyttä ja joustavuutta, jotta vaihdos sujuu mahdollisimman kitkattomasti. Tiimiytyminen kannattaa Yksin ei välttämättä kannata ryhtyä yrittäjäksi. Varsin tavallinen ajatus nimittäin on, että opintojen yhteydessä on syntynyt jokin idea tai tuote, ja sen ympärille opiskelija haluaa perustaa yhden hengen yrityksen, joka sitten valmistaisi ja markkinoisi kyseistä tuotetta. Ellei kyseessä ole pienimuotoinen ammatinharjoittaminen, vaikkapa jokin käsityö -tai taideteollisuuden toiminta tai palvelu, tällainen malli ei ole asiakkaiden silmissä uskottavaa, eikä pitkän päälle edes kannattavaa. Tuloksena on helposti yrittäjän väsähtäminen ja toiminnan hiipuminen. Kaikkien alojen erikoisosaajia kun ei ole. Monasti on kannattavampaa pyrkiä rakentamaan tiimi, jossa on mahdollisimman monipuolista osaamista.   Yrittäjyyttä suunnittelevien opiskelijoiden kannattaa hyödyntää jo opiskeluaikanaan korkeakoulussa tarjolla oleva monipuolinen tuki: oman alan yrittäjyyteen liittyvät opinnot, innovaatiopalvelut ja kiihdyttämötoiminta. Samalla voi etsiä sopivia jäseniä tiimiin, kehittää ideaansa ja hahmottaa, mitä edellytyksiä ja vahvuuksia itsellä on ryhtyä yrittäjäksi. Metropolian yrityskiihdyttämön Turbiinin 10 Week Sprint -ohjelma on yksi varteenotettava vaihtoehto yrittäjyyttä suunnitteleville. Kymmenen intensiivisen viikon aikana kenellä tahansa korkeakouluopiskelijalla on mahdollisuus työstää omaa ideaansa asiantuntijoiden kanssa työpajoissa ja kehittää ideasta liiketoimintaa. Syksyllä 2018 10 Week Sprint pilotoitiin myös hyvinvointialojen opiskelijoiden kanssa ja tulokset olivat erittäin hyviä: ”Kaikki osallistujat kokivat tärkeänä sen, että yrittäjyysosaaminen vahvistui. Opiskelijat saivat yritysideaansa tai omaa jo olemassa olevaa yritystään kehitettyä reilusti eteenpäin,” lehtori Ulla Vehkaperä Metropoliasta toteaa, ja kannustaakin eri alojen opiskelijoita osallistumaan Sprinttiin.[1] Yrityksen perustamisen tueksi on lisäksi tarjolla erinomainen kaupunkien ja kuntien palveluiden tukiverkosto, esimerkiksi Helsingissä toimii NewCo-yrityskeskus, joka  antaa koulutus- ja neuvontapalveluita yrittäjyyden eri vaiheissa. Hyvä valmistautuminen kantaa pitkälle Kaikki yritystoiminta edellyttää epävarmuuden sietämistä, kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja johdonmukaista työskentelyä yhden päämäärän saavuttamiseksi. Oikoteitä ei ole. Korkeakoulu voi kuitenkin olla mukana, ja varmistaa, että kun vauhdinotto alkaa, on ponnahduslauta riittävän pitkä, jotta hyppy tuntemattomaan varmasti onnistuu. Ratkaisevat askeleet on jokaisen otettava kuitenkin itse. Alkavia yrityksiä ei voida hautoa loppumattomiin: hautomoista ei saa tulla hautaamoita. Hyvin tuettu yritys, jolla on toimiva idea ja määrätietoinen ja motivoitunut tiimi, uskaltaa ottaa vauhtia ja hypätä pelottomasti. [1] Lisää Sprint-kokemuksia voit lukea Anna Puustelli-Pitkäsen ja Hannes Jesarin blogista Kirjoittaja Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.

Lue lisää

XR cMOOC on yhteistoiminnallisen oppimisen virtuaalinen kohtauspaikka
29.1.2019
Laura-Maija Hero

Uudet teknologiat ja niiden mahdollisuudet ovat usein hahmottomia muille kuin teknologia-alojen osaajille. Creathon, Teknoboost ja Helsinki XR Center (www.helsinkixrcenter.fi) kehittävät verkostoyhteistyönä toimintamallia, jolla ymmärrystä uusista teknologioista voidaan helposti,  kustannustehokkaasti ja avoimesti luoda ja jakaa muillekin kuin teknologia-alojen ammattilaisille ja opiskelijoille oppilaitosrajat ja -asteet ylittäen.   Pilottina Metropolia ja Omnia tuottavat verkkopohjaisen oppimiskokonaisuuden XR:stä (virtuaali-, lisätty ja sekoitettu todellisuus). Kyseessä on toisaalta tutkintotavoitteisen opiskelun osa, toisaalta avoin koko kansan tutustumismahdollisuus XR:n maailmaan, mahdollisuuksiin ja rajoituksiin. Se palvelee sekä teknologia-alojen oppijoiden ja työntekijöiden osaamisen päivittymistä että yleistä yhteiskunnallista kansalaisten ja kuluttajien digitrendeissä kiinni pysymistä. Oppimiskokonaisuus tuotetaan laaja-alaisesti mm. alan kotimaisten yritysten ja opiskelijoiden kanssa, ja työssä on mukana FIVR ry (https://fivr.fi/). Tavoitteena on, että projektiin tulevat mukaan myös esimerkiksi kirjastojen pajat niin, että XR-verkkokurssin osallistujat voivat tutustua uuteen teknologiaan silloinkin, kun heillä ei ole mahdollisuutta siihen töissä tai opiskelupaikassa. Palvelumuotoiluprosessina kehittämistyö on siis toisaalta käyttäjälähtöistä: opiskelijoita on mukana kehittämässä ja testaamassa. Toisaalta kehittämisprosessi on myös toimijalähtöinen: mukaan materiaalien tuotantoon kutsutaan myös yrityksiä. Yritykset hyötyvät osallistumisestaan saamalla näkyvyyttä ja kontakteja opiskelijoihin. Taustatyönä on kartoitettu hyviä käytäntöjä mm. Reaktorin ja Helsingin yliopiston Elements of AI- opintojaksosta (ks. https://course.elementsofai.com/). Lisäksi on selvitetty MOOCien teknologioita ja oppimisfilosofioita. MOOC (Massive Open Online Course, Massiivinen avoin verkkokurssi) tarkoittaa verkossa pidettävää kurssia, johon pääsääntöisesti kaikilla on vapaa pääsy (ks. mm. Kaplan & Haenlein, 2016). Nyt kehitteillä oleva XR-oppimiskokonaisuus on muodoltaan joustava cMOOC (connective massive open online course). Digitaalisen maailman avoimuuden pedagogiikan ratkaisut, kuten cMOOCit painottavat verkostoitumista ja osallistujien omaa sisällöntuotantoa. cMOOCeilla on erilainen koulutusfilosofia kuin esim. xMOOCeilla (ks. Bates, 2014: MOOCien vertailua >>  https://www.tonybates.ca/2014/10/13/comparing-xmoocs-and-cmoocs-philosophy-and-practice/). Avoimuuden pedagogiikan (Bell, 2017; Cronin, 2017; Hegarty, 2015; Wiley, 2013) erilaiset näkemykset painottavat instituutioista vapautumista, informaalia oppimista missä ja milloin vain ja yhteisöllistä luomista ja jakamista. Esimerkiksi Downes (2014) erottaa neljä cMOOCien kehittämisen periaatetta. Opiskelijoiden autonomia. Opiskelijalla on valta päättää, mitä sisältöjä ja taitoja hän haluaa oppia. Oppiminen on yksilöllistä ja siksi sisältö ei noudata sellaisenaan muodollista opetussuunnitelmaa. Diversiteetti. Työkalut ovat monimuotoisia, osallistujat kaikki erilaisia, aikaisempi osaaminen kaikilla erilaista, sisältö muokkautuu opiskelijan tarpeen mukaan. Interaktiivisuus. Oppiminen on yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista, osallistujat pystyvät kommunikoimaan keskenään, oppiminen on yhteistoiminnallista uuden tiedon luomista. Avoimuus. Vapaa pääsy, creative commons -lisensointi, avoin toiminta ja arviointi. Oppimista ei käsitetä pelkästään tiedon tai taidon siirtona eksperteiltä noviiseille, vaan myös osaamisen jakamisena ja uuden kehittelynä osallistujien kesken. (vrt. mm. Paavola ym. 2004; Hakkarainen ym. 2004). cMOOCit käyttävät hyödykseen sosiaalisia medioita ja niiden filosofiaa sekä osallistuvien opiskelijoiden käyttökokemusta niistä. Lisäksi cMOOCit käyttävät hyödyksi osallistujalähtöistä sisällöntuotantoa ja hajautettua kommunikointia. (Bates, 2014a, b.) XR cMOOCissa osallistujat  eri aloilta ovat mahdollisimman aktiivisessa kehittäjäroolissa ja kohtaavat toisensa oppimisympäristössä. Osallistua voi itsenäisesti tai vaikka sulautetusti osittain oppilaitoksen järjestämien oppituntien tai pajojen kautta. 360 videot, interaktiot ja linkit erilaisiin kokeiltaviin demoihin ja valmiisiin XR-tuotteisiin ovat keskeisessä roolissa. Myös osallistujien omat linkit ja tuotokset rikastavat ja päivittävät kurssia. Kurssin sisältöjen avoimuuden lähtökohtana on CC BY-SA (4.0) lisensiointi. Tavoitteena on, että Metropolia ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon opiskelijat voivat testata kurssin sisältöä ja rakennetta jo huhtikuun 2019 alkupuolella. Suomenkielinen kokonaisuus on valmis syyslukukaudella 2019 ja tarjolla kaikille kiinnostuneille kentän ammattilaisille, opiskelijoille ja kadunmiehille. Projektista vastaavat: Metropolia AMK: Laura-Maija Hero, Creathon (ESR) kehityshanke (www.metropolia.fi/creathon), laura-maija . hero @ metropolia . fi Omnia: Esko Lius, Teknoboost / teknologia-alojen kehittämisen strategiahanke, esko . lius @ omnia . fi Creathonia rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto (ESR) kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantamiseksi. Lähteet Bates, T. (A.W.) (2014a). What is a MOOC? https://tonybates.wpengine.com/2014/10/12/what-is-a-mooc/. Luettu 15.1.2019. Bates, T. (A.W.) (2014b). Teaching in a Digital Age. Guidelines for designing teaching and learning. https://opentextbc.ca/teachinginadigitalage/ Luettu 15.1.2019. Bell, S. (2017). From OER to Open Pedagogy: Next Frontier in Learning. EDvice Exchange hosted by the Center for the Advancement of Teaching, Temple University. https://teaching.temple.edu/edvice-exchange/2017/01/oer-open-pedagogy-next-frontier-learning. Luettu 5.1.2019. Chauhan, A. (2014). Massive Open Online Courses (MOOCS): Emerging Trends in Assessment and Accreditation. Digital Education Review, 25, 7-18. Cronin, C. (2017). Opening up Open Pedagogy. http://catherinecronin.net/research/opening-up-open-pedagogy/ Luettu 5.1.2019. Downes, S. (2014) The MOOC of One, presentation at INTED 2014, Valencia, Spain, International Academy of Technology, Education and Development (IATED). https://www.downes.ca/cgi-bin/page.cgi?presentation=336 Hakkarainen, K., Palonen, T., Paavola, S., & Lehtinen, E. (2004). Communities of networked expertise: Professional and educational perspectives. Amsterdam: Elsevier. Hegarty, B. (2015). Attributes of Open Pedagogy: A Model for Using Open Educational Resources. Educational technology, 4. https://www.printfriendly.com/p/g/5fpZHj Luettu 2.1.2019 Kaplan, A. M. & Haenlein, M. (2016). Higher education and the digital revolution: About MOOCs, SPOCs, social media, and the Cookie Monster, Business Horizons, 59(4). 441-450. https://doi.org/10.1016/j.bushor.2016.03.008 Paavola, S., Lipponen, L. & Hakkarainen, K. (2004). Models of innovative knowledge communities and three metaphors of learning. Review of Educational Research, 74(4), 557–576. https://doi:10.3102/00346543074004557 Wiley, D. (2013). What is Open Pedagogy? Iterating toward openness. https://opencontent.org/blog/archives/2975.   Luettu 5.1.2019.

Lue lisää

Yhdessä yrittäjämäiseen ekosysteemiin 3AMK:ssa
21.1.2019
Sirkka-Liisa Kolehmainen, Taina Kilpinen, Marjatta Komulainen, Päivi Williams

Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian strateginen liittouma (3AMK) käynnistyi 1.1.2017 yhtenä tavoitteena edistää 3AMK:in, opiskelijoiden ja henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia. Blogissa kerromme 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen -tiiminä tekemästämme kehittämistyöstä henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien edistämiseksi ja edistäen samalla yrittäjyyden ekosysteemiä pääkaupunkiseudulla.   Vuorovaikutuksella yrittäjämäiseen ekosysteemiin Vuorovaikutus on moniulotteinen ja laaja tietoperustainen käsite, jonka rinnakkaiskäsitteet ovat kommunikaatio, keskustelu ja dialogi. Vuorovaikutus on systeeminen ja esiintyy yksilöiden ja ryhmien välillä sekä laajasti verkostoissa ja ekosysteemissä. Moninaisuutta ovat avanneet Kolehmainen, Paldanius & Vehkaperä (2017) Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla. 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon EAKR -hankkeessa -artikkelissaan. Kehittämistyömme taustalla ovat klusteri ja arvoverkkoajatukset sekä yrittäjyyden ekosysteemin rakentaminen. Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys julkisista yrityspalveluista paljasti koordinoimattoman yrityspalvelujen kentän, jossa ekosysteemiselle kehittämiselle, toimijoiden välisten rajapintojen sekä työnjakojen selkeyttämiselle on  tilaus. (Pekkala ym., 2016). Pääkaupunkiseudulla on tarjolla julkisia yrityspalveluja, joiden monisyinen palveluvalikoima on vaikeasti hahmotettavissa ja hallittavissa. Ammattikorkeakoulujen rooli yrittäjyyden edistäminen osana laajempaa yrittäjyyden ekosysteemiä onkin vahvasti kehittäjän ja verkostoijan rooli. Pienille- ja keskisuurille yrityksille tehdyn tutkimuksen mukaan korkeakoulut eivät ole hyödyntäneet yritysyhteistyötä voimavarana. Yritykset toivoisivat, että korkeakoulut kehittäisivät tapojaan viestiä nykyistä paremmin toiminnastaan ja yrityksille tarjoamistaan yhteistyömahdollisuuksista sekä panostaisivat yhteistyön rakentamiseen monimuotoisten yritystarpeiden kehittämiseksi (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ym, 2018b). Ekosysteemit dynaamisia ja kontekstiin reagoivia Salmisen ja Mikkelän (2016) Yrittäjäekosysteemit kasvun ajurina -julkaisussa yrittäjäekosysteemit hahmotetaan siltana innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemien välille. Ekosysteemisen politiikan tulisi olla kokonaisuudet hahmottavaa, vuorovaikutussuhteiden sekä toimijoiden välisten rajapintojen yhteensovittavaa ja muuttuviin kontekstuaalisiin tilanteisiin reagoivaa. Julkisilta toimijoiltakin edellytetään moderneja toimintamalleja, työkaluja ja kyvykkyyksiä sekä epävarmuuden sietoa. Toimivan ekosysteemin rakentaminen vaatii systeemijohtajuutta, systeemin kokonaisuuden hahmottamista, monipuolisia arviointikäytänteitä sekä kykyä siirtyä vanhojen ongelmien ratkaisemisesta uuden yhteisen tulevaisuuden luomiseen (co-creation) (Salminen ja Mikkelä, 2016, 6). Opettajilta ja tiimeiltä tämä edellyttää itsensä johtajuutta, irrottautumista vanhoista malleista, vastuun jakamista, monitasoista vuorovaikutusta ja ketterää kehittämistä. Uusissa Korkeakoulujen yrittäjyyssuosituksissa nähdään kolme keskeistä kehittämisaluetta: 1. yrittäjyysasenne ja -valmiudet, 2. uusi yrittäjyys ja 3. uudistuva yrittäjyys (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ym. 2018a). Yrittäjyysasenne ja -valmiudet luovat pohjaa kahdelle jälkimmäiselle. Oppimisen omistajuudella, avoimella jakamisella, tiimi-, kumppanuus- ja verkostoyhteistyöllä sekä ketterällä, innovatiivisella kokeilukulttuurilla synnytetään uutta, parannetaan ja korjataan vanhaa sekä pidetään yritykset elinvoimaisina. Vuorovaikutteiset pajat henkilöstön kehittämisessä 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien tiimimme kehitti 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia vuonna 2018 kahdella työpajalla henkilöstölle ja opiskelijoille. Näissä molemmissa oli mukana noin 20 osallistujaa. Samalla kartoitettiin henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia ja kehittämistarpeita. Tässä kehittämisessä vuorovaikutus muiden yrittäjyyden ekosysteemin toimijoiden nousi kehittämisen tavoitteeksi. Korkeakouluissa yrittäjyyden opettajat puurtavat yksin tehden päällekkäistä työtä. Verkostoituminen nousi keskeisenä kehittämiskohteena. Samoja alueen yrittäjiä kuormitetaan, eikä tiedetä toisten tapahtumista ja tarjonnasta. Kehittämistä on myös tiimiopettajuudessa, tiedon jakamisessa ja yhteisessä tekemisessä. Aina kun on yrittäjyyden äärellä kohtaamista, vahvistuu yrittäjyyshenki. Tarvitaan substanssiosaamisen kehittämistä, yritysvierailuja, tiimivalmennusta ja -opettajuutta, projektioppimista sekä opettajavaihtoa. Suurin osa näistä toiveista liittyy vuorovaikutukseen muiden tahojen kanssa. 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien tiimi on toiminut vuoden ja olemme lisänneet amk:in HRD -henkilöstön ja yrittäjyyden ekosysteemitoimijoiden kanssa yhteistyötä. Työpajojen tuloksena havaittiin opettajien ja opiskelijoiden positiivisen asenteen merkitys osaamisen kehittämiseen. Positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan ja sitä kautta yrittäjämäinen ote vahvistaa yrittäjyysopettajien työtä, joka välittyy opiskelijoille. Yrittäjämäinen opettaja on inspiroiva, kannustava, hyvä kuuntelija, innostunut ja ennakkoluuloton toimija. Hän kannustaa kokeilemaan muistaen konkretian merkityksen. Positiivista asenne vahvistuu vuorovaikutuksessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Koulutustilaisuudet ekosysteemin edistäjinä Ekosysteemiä vahvistettiin kolmella koulutustilaisuudella vuonna 2018: Eikö motivaatio riitä? – Keskity toimeenpanoon, 9.10. Haaga-Heliassa Pasilassa sekä PBL-Valmennus: Opettaja työelämätaitojen vauhdittajana 7.11. ja 30.11.2018. Näiden markkinointiin tiimi ja HR-henkilöstö osallistuvat ammattikorkeakouluissa. Kolmen AMK:n tavoitteena on tulevaisuudessa kehittää henkilöstönsä fasilitointi- ja valmennustaitoja. Nämä taidot liittyvät läheisesti yrittäjyyteen, yritysideoiden sparraamiseen, yhteiskehittämiseen ja tiimityön fasilitointiin. 3AMK-yhteistyössä on tarkoitus järjestää kesällä 2019 opiskelijoille 10 Days 100 Challenges –innovaatiohaasteohjelma, johon tarvitaan tiimityön fasilitoinnin osaajia.  Myös työpajoissa opiskelijat toivoivat vuorovaikutusta ja henkilökohtaisia tapaamisia. Ekosysteemin edistämistä sosiaalisessa mediassa Työpajojen jatkoksi avasimme oman 3AMK henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien LinkedIn-ryhmän keskustelun luomiseksi ja yhteisen kehittämistyön jatkamiseksi. Sisällöntuottajina toimivat kaikki yrittäjyysasiantuntijat. Laurea on avannut Opiskelijakauppa.fi -oppimisympäristön, jossa opiskelijat voivat harjoitella liiketoimintaa. Alustalla on tarkoitus myös tiedottaa yrittäjyyteen liittyvistä ekosysteemin tapahtumista sekä kursseista. Kehittämistyömme vahvisti pääkaupunkiseudun kolmen ammattikorkeakoulun (3AMK), Laurean, Metropolian ja Haaga-Helian tavoitetta henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien vahvistamisessa osana laajempaa ekosysteemiä. Yhteisesti jaettu työkulttuuri ja yrittäjyyden ekosysteemin tuki opettajan yrittäjäidentiteetin vahvistajana on tulevaisuutta. Samoja kehittämiskohteita löytyy Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset 2018 julkaista ja sen pohjalta työstetyissä Yrittäjyyden pelikirja:ssa ja  täydennettävä versio :ssa, joka on tehty korkeakoulun omaksi pelikirjaksi. Yrittäjyysasenne ja -valmiudet ovat Yrittäjyyden pelikirjassa jäsennetty Oppimisen omistajuuden vahvistamiseksi, Yrittäjämäisen oppimisympäristön ja Yrittäjämäisten tiimien rakentamiseksi, sekä kokeilukulttuurin juurruttamiseksi. Nämä ovat keskeisiä alueita myös 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittämisen kannalta. Kehittämistyömme oli esillä yrittäjyyskasvatuspäivillä Lahdessa ja siitä on ilmestynyt abstraktikirja ja artikkelijulkaisu YKTT2018. Seuraavat yrittäjyyskasvatuspäivät järjestetään Helsingissä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ja Helsingin Yliopiston Viikin laitosten yhteistoimintana 2.-3.-10.2019. Suomen Yrittäjät järjestää yhdessä Diakin kanssa maksuttoman valmennuksen opettajille yrittäjyyspedagogiikasta ja yritysyhteistyöstä Helsingissä 5.4. ja 9.5.2019. Kirjoittajat: Sirkka-Liisa Kolehmainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, sote -johtamisen YAMK-tiimi, THM, lehtori, projektipäällikkö, Oona –Osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille -ESR-hanke sekä asiantuntijalehtori, Tuote-ja palveluvirittämö -EAKR-hanke. Fysioterapian, jalkaterapian, kuntoutuksen, yrittäjyyden, johtamisen, laadunhallinnan, kehittämisen ja kouluttamisen asiantuntija.   Taina Kilpinen, Laurea-ammattikorkeakoulu, Asiantuntija/Yrittäjyystiimi (henkilöstön ja opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen, yrittäjyyden edistäminen, viestintä & verkostot), Projektipäällikkö: Polku – liikeideasta kasvuyritykseksi, Spinno – kasvuyrityksen kehityskumppani, Talsinki Metropolitan Incubation, KTM, kasvuyrittäjyyden, asiantuntijoiden ja johtajien kehitysohjelmien, kansainvälisen yhteistyön, projektijohtamisen asiantuntija.   Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.   Päivi Williams, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Päivillä on parinkymmenen vuoden kokemus kansainvälisestä liiketoiminnasta niin isoista yrityksistä kuin startupeista opetuksen, digitalisaation, markkinoinnin ja projektijohtamisen aloilla. Hän on innostunut elinikäisestä oppimisesta, ja valmistuttuaan tietojenkäsittelyopin maisteriksi hän on opiskellut markkinointia ja johtamista Aalto-yliopistolla, sekä valmistunut ammatilliseksi opettajaksi. Yrittäjyys ja yrityskasvatus on lähellä sydäntä ja nyt Päivi toimii Service Design Leadina Haaga-Helia ammattikorkeakoulun StartUp Schoolissa. Lähteet Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry & Suomen Yrittäjät ry (2018a). Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset. Saatavilla www-muodossa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/Yrittäjyyssuositukset/Yrittäjyyssuositukset%20korkeakouluille%202018.pdf Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry & Suomen Yrittäjät ry (2018b). Selvitys: Pk-yritysten näkemyksiä korkeakouluyhteistyöstä ja sen vaikuttavuudesta. Saatavilla www-muodossa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/PDF/2018/Pk_selvityksen_yhteenveto_verkko.pdf   Kolehmainen, S-L., Paldanius, M. & Vehkaperä, U. (2017) Artikkeli. Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon –hankkeessa. Turpeinen, Juha-Matti (toim.): Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen rakentaja ja raja-aitojen murtaja? 11. Yrittäjyyskasvatuspäivät 2017 Oulussa: Artikkelikirja. Oulun yliopiston oppimateriaalia, E6. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun Yliopisto. Tampere: Juvenes Print. p 286-310. ISBN 978-952-62-1789-5 (PDF), ISSN 1457-3555. Saatavilla www-muodossa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526217895.pdf   Kolehmainen, Sirkka-Liisa, Kilpinen, Taina, Komulainen, Marjatta & Williams, Päivi (2018b). Kolmen pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulun henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen. Artikkeli ss. 71-92. Teoksessa: Peltonen, K., Laakso, H., Kuru, P. & Oksanen, L., (2018). YKTT2018 Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018 - Artikkelit. Entrepreneurship Education Conference 2018 – Articles. Tutkimusraportit – Research Reports 84. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. LUT University. Lappeenranta. Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-246-9   Pekkala, H., Lamminmäki, K. Kaihovaara, A., Halme K. & Salminen, V. (2016). Selvitys julkisista yrityspalveluista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Konserni 10/2016. Saatavilla www-muodossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74841/TEMjul_10_2016_web_11032016.pdf?sequence Salminen, V. & Mikkelä, K. (2016). Yrittäjäekosysteemit kasvun ajurina. Saatavilla www-muodossa: https://tietokayttoon.fi/documents/1927382/2116852/Policy+Brief+VNK+yritt%C3%A4j%C3%A4ekosysteemit+0903.pdf/05ccb22f-f9bb-4d43-8ec0-b92aed946bfa?version=1.0 Suomen Yrittäjät (2018a). Yrittäjyyden pelikirja korkeakouluille - Suositukset yrittäjyyden edistämiseksi. Saatavilla www-muodossa: https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/yrittajyyden_pelikirja_korkeakouluille_0.pdf Suomen Yrittäjät (2018b). Yrittäjyyden pelikirja korkeakouluille - Toimet yrittäjyyden edistämiseksi. Saatavilla www-muodossa:  http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/Yritt%C3%A4jyyssuositukset/Pelikirja%20t%C3%A4ytett%C3%A4v%C3%A4%20Yritt%C3%A4jyyssuositukset.pdf

Lue lisää

Onko aikuinen liian vanha leikkimään?
14.1.2019
Anita Ahlstrand

Uusien asioiden oppimisessa ja kehittämisessä leikillä on oma, tärkeä tehtävänsä. Kepeli-hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin sitä, miten leikki mahdollistaa osallistujien ja ohjaajan luovuuden käytön, yhdessä koetut onnistumiset, oivallukset ja elämykset. Tässä blogissa annetaan ajattelemisen aihetta leikin merkityksestä kaikenikäisten ihmisten oppimiselle ja hyvinvoinnille. Leikki kuuluu kaikille Leikkiä pidetään helposti lasten puuhasteluna, vaikka se kuuluu meille kaikille. Ilman leikkiä aikuisenkin elämästä puuttuu tärkeitä mielihyvän kokemuksia, elämyksiä ja luovaa toimintaa. Ilman leikkiä ei olisi kulttuuriakaan. Voidaan sanoa, että leikki on jokaisen ihmisen perusominaisuus, sillä meillä on luontainen taipumus hakea elämyksiä, puuhastella ja syventyä tekemiseen niin, että menetämme tajun ajasta ja ympäristöstä. Leikki tulisikin käsittää monenlaisena tekemisenä, luovuuden lähteenä, eikä rajoittaa ajattelua lasten ja aikuisten asioihin. Leikki on luovaa toimintaa, jossa osallistuja on vahvasti yhteydessä itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Parhaimmillaan leikki on vapaata, todellisuudesta riippumatonta, eivätkä sitä sido ennalta määrätyt säännöt tai toimintamallit. Leikissä saadut elämykset, ilo ja mielihyvä sitovat osallistujan toimintaan. Samalla toimintaan yhdistyvät aiemmat kokemukset, asioiden muistaminen ja mieleen palauttaminen sekä uudet ideat. Leikitään sanoilla ja ilmaistaan keholla Kepeli-hankkeessa haluttiin nostaa leikki uudella tavalla esiin. Hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin keinoja tukea leikin avulla kielen oppimista, uuteen kotimaahan kotoutumista sekä eri kulttuurien kohtaamista.. Hankkeessa on koottu ja kehitetty [EA11] yli 100 harjoitetta, joissa kaikissa leikki on läsnä. Leikki [EA12] on tuonut yhteen tarinallisuuden, kehollisuuden, pelillisyyden ja kielen oppimisen. Se on toiminut yhteisenä kielenä, ilmapiirin vapauttajana, kynnyksen madaltajana, ja toimintaan sitouttajana. Leikki on mahdollistanut toisilleen vieraiden ihmisten tutustumisen ja ryhmäytymisen sekä turvallisen ”pois omalta mukavuusalueelta” -hyppäämisen. Ehkä hieman yllättäen, leikki on myös toiminut suuren yleisön tiedon lisääjänä. Kepeli-hankkeen toiminnasta kerrottiin pitkin hankkeen matkaa leikin ja toiminnallisten harjoitteiden avulla. Havaittiin, että ne ovat jääneet mieleen ja niiden äärelle halutaan palata. Ihmiset elävät ison tietovirran saartamana, siksi sykähdyttävimmät kokemukset jäävät mieleen. Siten leikki voi olla avain myös tehokkaaseen tiedonlevitykseen. Jo Kepeli-harjoitteiden yhteiskehittelyssä ja kokeiluvaiheessa huomattiin leikin tärkeä roolin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen mahdollistajana sekä oman kommunikointikyvyn, luovuuden ja ilmaisurohkeuden herättelijänä. Yhteiskehittelyssä olivat mukana projektityöntekijät, yhteistyökumppanit, vapaaehtoiset toimijat, vertaisryhmien ohjaajat, opiskelijat ja maahan muuttaneet kotoutujat. Leikki on toiminut hyvänä keinona käsitellä vaikeitakin asioita, kokeilla turvallisesti erilaisia rooleja ja eläytyä toisen ihmisen asemaan. Se on tarjonnut mahdollisuuden tasa-arvoistavaan ja innostavaan kohtaamiseen. Uutta kipinää oppimiseen Leikkiin mukaan tuleminen tai eläytyminen ei ole aina helppoa. Aikuisten kanssa ohjaajan on hyvä olla tarkkana siitä, millä sanoilla leikistä puhuu. Leikki voi antaa mielikuvan lapsellisesta tekemisestä ja osallistuja saattaa kokea, että häntä ei arvosteta tai hänet halutaan tehdä naurunalaiseksi. Leikkejä ja leikkimielisyyttä voidaan lähteä vähitellen sisällyttämään ryhmän toimintaan esim. virittävänä toiminnan käynnistäjänä tai virkistävänä välipalana. Ratkaisevaa leikin ohjaamisessa on se, miten ohjaaja itse suhtautuu leikkiin ja miten hän heittäytyy siihen mukaan. Leikki vaatii aina sitä arvostavan ympäristön. Ohjaajan maltillinen rohkaisu ja oma esimerkki, ihmisen uskallus kokeilla uudenlaista ja itselle vierasta toimintaa, yhdessä liikkuminen ja leikkiminen saavat kuitenkin parhaimmillaan aikaan onnistumisen kokemuksia ja iloa. Ilo tunnistetaan kaikissa kulttuureissa ja se on yksi myönteisistä perustunteista. Ilo tuo mukanaan mielihyvän tunteen, se virkistää, motivoi toimimaan ja auttaa kehoa palautumaan stressitilasta. Ilo antaa myös uutta kipinää toimintaan, innostaa kokeilemaan ja kokemaan sekä luo tilaa vuorovaikutukselle. Samalla vahvistuvat ihmisen fyysiset, älylliset, henkiset ja sosiaaliset voimavarat. Eräs tapa kokea iloa on se hetki, kun vanhasta syntyy jotain uutta oivalluksen myötä. Oivalluksen yhdistyessä ilon tunteeseen, syntyy pohja motivoivalle ja tehokkaalle oppimiselle. Samalla myös luottamus omiin kykyihin kasvaa. Leikki ja muut toiminnalliset työskentelytavat ovat tehokkaita juuri oivaltamisen ja uuden oppisen kannalta. Moni uusi idea lähtee aluksi jostain hullusta ajatusleikistä, kuten miten villalanka saa ryhmän toimimaan ja ideat lentoon? Tai miten ryhmäni oppii suomen kieltä maalarin pensseleillä? Kaikki uusi saa alkunsa syvästä mielen leikistä ja kuvitelmista. Tämän ajatuksen pohjalta mistä tahansa toiminnasta voi saada aikaan leikin: kun vaihdetaan asiantuntijamaisuus, suorittamisen paine sekä pakonomaiset tekemisen rutiinit iloon ja yhdessä tekemisen meininkiin. Ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään! Lähteinä: Cantell, H. 2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Jyväskylä: PS-kustannus. Csíkszentmihályi, M. 2003. Good Business: Leadership, Flow, and the Making of Meaning. New York: Basic Books. Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 11, 4, 227–268. Dunderfelt, T. 2010. Ilon psykologia. Jyväskylä: PS-kustannus. Fredrickson, B. 2004. The broaden-and-build theory of positive emotions. The Royal Society of London, 359 (1499), 1367–1377. Huizinga, J. 1967. Leikkivä ihminen. Yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemiseksi. Porvoo: WSOY. Kauhanen, E. A. 2004. Ikä kuin ikä on leikki-ikä. Tiede-lehti 5/2004. Lonka, K. 2014. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Kustannusyhtiö Otava.Pierce, D. E. 2003. Occupation by Design: Building Therapeutic Power. Philadelphia: F. A. Davis Company. Pinter-Theiss, V., Steiner-Schätz, M., Lukesch, B., Schätz, T. & Theiss, C. 2014. Ich tue, Ich kann, Ich bin. Psychomotorische Entwicklungsbegleitung in Theorie und Praxis. Graz: vaLeo. Polvi, S. 2008. Toimitaan yhdessä. Prososiaalisuuden edistäminen osana liikuntakasvatusta. Jyväskylä: Kopijyvä. Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J.E. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus. Schepers, J., De Jong, A., Wetzels, M. & De Ruyter, K. 2008. Psychological safety and social support in groupware adoption: A multi-level assessment in education. Computers & Education 51, 757–775.   Kirjoittaja Anita Ahlstrand, Metropolian lehtori, Kepeli-hankkeen psykomotoriikan asiantuntija. LitM, erikoistunut psykomotoriikkaan, soveltavaan liikuntaan, erityispedagogiikkaan ja tuotekehittämiseen. Hänellä on pitkä kokemus eri ikäisten ja erilaisten ihmisten voimavaralähtöisestä ohjaamisesta ja työskentelystä ryhmälähtöisten ja kehollisten työtapojen äärellä. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisläheisestä työstä, luovuuden ja kehollisten työtapojen monista mahdollisuuksista sekä arjen pienistä onnistumisista.

Lue lisää

Äänimaisemien ymmärrys kehittyy osallistavilla mobiilityöpajoilla
8.1.2019
Aura Neuvonen

Äänimaisemalla tarkoitetaan ihmisten, luonnon, teknologian tuottamien äänten kudelmaa, eli koko ääniympäristöämme. Vaikka elämme keskellä äänimaisemaa ja sen tiedetään vaikuttavan hyvinvointiin ja terveyteemme (Lercher et al., 2003), emme kiinnitä siihen arjessa huomiota saati pohdi sen rakennetta. Kaupunkisuunnittelussa tunnistetaan ja tunnustetaan melun haitat ja sen torjunnan tarve (Murphy & King, 2014). Kaupungin äänimaisema on kuitenkin paljon muutakin kuin melua ja sen torjuntaa ja äänimaiseman aktiivinen suunnittelu ja kehittäminen muuten kuin melun tai hiljaisuuden näkökulmasta jää jää usein paitsioon. Ääniympäristön kehittämisen suurin haaste on kaupunkilaisilta saatavan tiedon hajanaisuus ja epätarkkuus (Puustinen, 2006). Kuulokokemuksia on kerätty esimerkiksi kirjoituskilpailuilla ja ihmisten kokemuksia ääniympäristöstä kyselykaavakkeilla, mutta niistä saadun tiedon soveltaminen käytäntöön on haastavaa sen hajanaisuuden ja kirjavuuden vuoksi. Jotta tiedonkeruu olisi järjestelmällisempää ja asiantuntijoille sovellettavaa kehitimme Metropolia Ammattikorkeakoulun Neighborhood Living Room-hankkeessa mobiilisovellus ja työpajamenetelmä. Tavoitteena oli kehittää helppokäyttöinen sovellus, jolla voi rakennella äänimaisemia, sekä siihen liittyvä osallistava työpajamenetelmä, joka tukisi ymmärrystä ääniympäristön merkityksestä. Mobiilialusta palvelee erityisesti nuoria yleisöjä Soundspaceksi ristityllä sovelluksella käyttäjä voi selata äänikirjastoa ja poimia sieltä rakentamaansa äänimaisemaan soveltuvia ääniä ja yhdistellä niistä tehtävänannon mukaisesti itselleen mieluisan kokonaisuuden. Äänimaisema voidaan jakaa äänilähteen perusteella osiin, kuten luonnon, liikenteen, koneiden ja ihmisten ääniin. Sovellus kehitettiin yhteistyössä Metropolian mobiilisovelluksen sekä elokuvan ja television alan opiskelijoiden kanssa. Olemme testanneet sekä sovellusta ja siihen liittyvää työpajamenetelmää lapsi- ja nuorisoryhmillä Suomessa, Puolassa ja Saksassa.* Työpajojen osallistujat vaihtelivat 10-vuotiaista nuoriin aikuisiin. Iästä ja maasta riippumatta osallistujat olivat kiinnostuneita aiheesta, vaikka useimmille se oli ennestään tuntematon. Lapset ja nuoret osasivat sujuvasti käyttää äänimaisemasovellusta ja palaute siitä oli hyvin positiivista. Nuorille suunnattujen äänimaisematyöpajojen rakenne muotoutui kehitystyön tuloksena seuraavanlaiseksi: Osallistujille esitellään äänimaisema-käsite lyhyellä keskustelevalla presentaatiolla. Osallistujat jakautuvat 2-3 hengen ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle annetaan valokuva kaupungista (mieluiten osallistujille tuttu paikka) ja adjektiivi eli laatusana. Ryhmät rakentavat mobiilisovelluksella äänimaiseman, joka voisi heidän mielestään sijoittua kuvan paikkaan, ja jota voisi kuvailla annetulla adjetiivilla. Esimerkiksi kuva puistosta, ja tunnelmaa kuvaillaan sanalla levoton. Kaikki äänimaisemat kuunnellaan yhdessä ja niistä keskustellaan. Pohditaan syntyikö äänimaisemasta adjektiivin kuvaama tunnelma ja miksi. Kuullusta äänestä on helpompi keskustella Osallistujilta kerätyn palautteen perusteella sovellus koettiin helppokäyttöiseksi ja työpajan tavoitteisiin sopivaksi. Suurimman haasteen tuottivat langattomat verkot, jotka eivät kaikkialla ole riittävän hyviä sovelluksen tarpeisiin. Työpajoissa vallitsi innostunut ja keskusteleva tunnelma. Yleisesti äänimaisemien rakentaminen koettiin kiinnostavaksi ja ajatuksia herättäväksi. Palaute oli samansuuntaista kaikissa maissa ja ikäryhmissä. Havaintojemme perusteella nuoret osallistujat omaksuivat äänimaiseman käsitteen helposti, ja osasivat analysoida ja kommentoida kuulokokemuksiaan hyvin tarkkaan. Työpajan keskusteluosuus olikin antoisin, sillä lapsilla ja nuorilla oli paljon ajatuksia ja sanottavaa omasta akustisesta elinympäristöstään. Eniten keskustelua herätti se, miten yksilöiden kuulokokemukset samasta äänestä tai äänimaisemasta voivat erota toisistaan. Kaupungissa asuvat nuoret eivät välttämättä kaivanneet täydellistä luonnonrauhaa, vaikka melu koettaankin ongelmaksi. Urbaani ympäristö saa nuorten mielestä kuulostaa elävältä ja kaupunkimaiselta. Äänimaisemakokemuksista käytännön innovaatioihin Saadun palautteen ja kertyneen osaamisen perusteella olemme kehittäneet sovellusta eteenpäin. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala kiinnostui kehitystyöstämme ja aloittelemme yhteistyötä kaupungin erilaisten asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on kehittää sovelluksesta sellainen, että se tuottaa sovellettavaa tietoa asiantuntijoiden käyttöön ja mahdollistaisi uusien teknologisten innovaatioiden synnyttämisen. Elämme ajassa, jossa kaupungit tiivistyvät, mikä tuottaa uusia haasteita ratkaistavaksi. Kaupunkien meluuntumisen hillitseminen ja viihtyisän ääniympäristön kehittäminen tulee nousemaan merkittävämmäksi ja arvokkaammaksi asiaksi, kuin ehkä arvaammekaan. Se myös avaa innovaatio- ja kehitysmahdollisuuksia lähes kaikilla tieteenaloilla. Teollistuminen on lisännyt melusaastetta etenkin kaupunkien äänimaisemissa viimeisen sadan vuoden aikana. Nykyteknologia mahdollistaisi hiljaisemmat, jopa äänettömät teknologiat. Mikäli melusaaste saataisiin vähenemään, tilalle ei silti jäisi hiljaisuutta. Meluntorjuntaa seuraava, erittäin kiinnostava keskustelunaihe onkin, miltä kaupungin pitäisi kuulostaa, kun häly on poissa. *Neighborhood Living Room-hanke oli osa kansainvälistä People’s Smart Sculpture-hanketta, jonka verkostosta löytyivät yhteistyökumppanit ulkomaille. Hanke sai rahoitusta EU:n Creative Europe-ohjelmasta. Lähteet: Lercher, Peter & Schulte-Fortkamp, Brigitte. 2003. The relevance of soundscape research to the assessment of noise annoyance at the community level. Proceedings of the 8th International Congress on Noise as a Public Health Problem. pp. 225-231. Murphy, E, & King, E, 2014. Environmental Noise Pollution. Noise Mapping, Public Health, and Policy. Elsevier. Neuvonen, A. Experiencing the soundscape with mobile mixing tools and participatory methods. Int. J. Electronic Governance. Julkaisematon. Salo, K., Bauters, M., Mikkonen, T. (2016). Mobile soundscape mixer. Ready for action. Paper presented at The International Conference on Mobile Web and Intelligent Information Systems. Vienna, Austria. August pp. 22-24 Kirjoittaja  Aura Neuvonen on lehtori ja tutkintovastaava elokuvan ja television tutkinto-ohjelmassa.

Lue lisää
Uudemmat postaukset