Avainsana: Robotiikka
Big-Flashin toimintamalleilla TKIO haltuun Osa 2
Yhteistyön huippuhetkiä ja tuloksia Nyt on kulunut reilu vuosi Big-Flash-hankkeen päättymisestä. Hankkeen projektipäällikkönä on suuri ilo tarkastella sen huikeaa vaikuttavuutta niin Metropoliassa kuin yhteistyöyrityksissä. Big-Flash-hankkeen keskeinen oivallus on ollut yhteistyön voima. Toimimme tiiviisti yritysten, oppilaitosten ja asiantuntijoiden kanssa, ja tämä yhteisöllisyys on ollut avain menestykseen. Viikoittaiset kokoukset ja kasvokkaiset tapaamiset mahdollistivat tehokkaan kommunikaation ja ongelmanratkaisun. Kun kaikki osapuolet kokoontuivat yhteen, voitiin varmistaa hankkeen sujuva eteneminen, jakaa laaja-alaista osaamista sekä varmistaa tietoisuus tavoitteista ja aikatauluista. Oppimiskokemus vailla vertaa Matkan varrella kohtasimme useita haasteita, erityisesti teknisten komponenttien saatavuuden ja kommunikaation osalta. Usein jouduimme kehittämään nopeasti täysin uusia ratkaisuja, kun haluttuja komponentteja ei ollut saatavilla tai projekti vaihtoi tavoitetta edistymisen mukaan. Kun opiskelijat kohtasivat ongelmia, joita he eivät aluksi osanneet ratkaista, kokeneet asiantuntijat ja meiltä valmistuneet insinöörit tukivat heitä. Tämä korosti tarvetta jatkuvalle oppimiselle, joustavuudelle ja toimiville viestintätavoille. Opiskelijat oppivat tärkeitä projektinhallintataitoja ja saivat arvokasta kokemusta työskentelystä todellisissa yritysprojekteissa. Heille ei annettu valmiita ratkaisuja, vaan he toivat omat, ehkä jopa ennakkoluulottomat ja rohkeat ratkaisunsa vaihtoehdoiksi. Epäonnistuminen oli sallittua, joskus jopa suotavaa, sillä Big-Flashissä erityisesti testattiin täysin uusien ideoiden toimivuutta. Voin reilusti myöntää, että emme aina onnistuneet. Hankkeessa toteutettiin 106 projektia kolmessa projektimallissa, pienestä suvituulesta salaman kautta isoihin myrskyihin. Näissä projekteissa saatiin merkittäviä tuloksia aikaiseksi sekä paljon konkreettisia simulaatioita, protoja ja testejä. Uusien tuotteiden ja tuotekehityksen parissa tehtiin erityisesti projekteja, kuten näette kuvasta 1. Yritysten palaute oli positiivisesti yllättynyttä ja innostunutta siitä, mitä hankkeessa saatiin aikaan. Projektimallit tukivat prosessia merkittävästi ja erityisesti yritysten sitoutuminen varmisti parhaimmat tulokset. Kuva: Big-Flash-hankkeen tulokset Robo Garage on teknologiaintoilijoiden toinen koti Hankkeen aikana kävi selväksi, että innovaatioalustat eivät voi olla staattisia. Ne on suunniteltava mukautumaan ja kehittymään projektien ja käyttäjien tarpeiden mukaan. Robo Garagen tavoitteena on erityisesti uusien teknisten laitteiden ja ohjelmistojen hyödyntäminen ja käyttöönotto yhdessä yritysten kanssa. Yhteistyötilojen muunneltavuus tarpeen mukaan mahdollistaa monipuoliset projektit. Robo Garagesta on tullut opiskelijoiden suosima tila toteutuneiden hankkeiden ja Garage Clubin lanseeraamisen jälkeen. Siellä opiskelijat voivat kehittää ammatillisia valmiuksiaan harraste- ja yritysprojektien kautta. Työllistämme hankkeisiin opiskelijoitamme ja valmistuneita, joiden on helppo toimia opiskelijarajapinnassa samankaltaisen elämäntilanteen vuoksi. Tämä madaltaa myös kynnystä tulla yhteistyöalustalle harrastamaan. Konkretian avulla opiskelijoille kehitysspurtti Opiskelijat olivat Big-Flash-hankkeen ytimessä, ja heidän roolinsa oli keskeinen projektien onnistumisessa. Havaitsimme kuitenkin, että he tarvitsivat enemmän valmiuksia projektityöhön jo ennen hankkeen alkamista. Tämä tarkoitti, että hankkeen henkilökunnan osaamista siirtyi projektien avulla myös opiskelijoille, ei pelkästään teknistä osaamista, vaan myös projektinhallintaa ja kokonaisuuden hahmottamista. Opiskelijat oppivat tärkeitä taitoja, kuten tiimityötä, ongelmanratkaisua ja kommunikaatiota, jotka ovat olennaisia työelämässä. Tätä TKIO:ta pääsen jatkossakin kehittämään yhdessä osaamisalueiden kanssa, ja löydämme ja kehitämme uusia polkuja opinnollistaa tutkimus- ja kehittämistyötämme. Tällä hankkeella on ollut valtava merkitys tavalle toimia hankkeissa. Tulevaisuuden näkymät Big-Flash-hanke on ollut suuri menestys. Sen myötä olemme kehittäneet selkeät toimintamallit ja metodiikat, jotka jatkavat elämäänsä osana Metropolian Garage-palveluita. Näiden oppien pohjalta on syntynyt uusia jatkohankkeita, joissa metodiikkaa viedään vielä pidemmälle. Tavoitteenamme on vahvistaa rooliamme kokonaisvaltaisena kumppanina, joka tukee yrityksiä ja opiskelijoita uusien innovaatioiden kehittämisessä. Nyt käynnissä oleva TECHBOOST-hanke vie viiden Big-Flash-yrityksen projektia eteenpäin yhdessä kuuden korkeakoulun kanssa. Lisäksi Big-Flashistä syntyneitä ideoita hyödynnetään hankevalmistelussa, ja toimintamallit, kuten SPIN-metodiikassa on otettu käyttöön uusissa hankkeissa. Big-Flash-hanke on osoittanut, että isolla hankkeella ja rohkeilla tavoitteilla saadaan aikaan vaikuttavia tuloksia. Yhteisöllisyys, joustavuus ja jatkuva oppiminen ovat avain menestykseen TKIO-toiminnassa. Olemme ylpeitä saavutuksistamme ja odotamme innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kiitos kaikille mukana olleille yrityksille, opiskelijoille ja asiantuntijoille – yhdessä olemme saavuttaneet paljon! Tutustu hankkeen päätösjulkaisuun, joka löytyy hankkeen verkkosivuilta. Linkki julkaisuun: Kirjoittaja Tiina Vuorijärvi Big-Flash-hankkeen projektipäällikkö 2021-2023 TKIO Kehityspäällikkö, Puhtaat ja kestävät innovaatiokeskittymä Metropolia AMK
Robo Garage – yritysten ja opiskelijoiden kohtaamispaikka
Robo Garage -työpaja luotiin ja varusteltiin keväällä 2021 Metropolia Ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan yhteistyöalustaksi hanketoimintaa ja siihen sisältyviä yritysprojekteja varten. Tarkoituksena oli luoda tila, jossa oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten välistä toimintaa voitaisiin syventää käytännön toiminnan kautta. Näin voitiin kaventaa opiskelumaailman ja työelämän sekä yritysten välistä kuilua ja kartoittaa samalla yritysten tarpeita reaalimaailman osaamisesta. Garagen tärkeä asema yhteistyö- ja projektitilana kirkastui entisestään projektien edetessä: tila toimi Big-Flash -hankkeen aikana opiskelijoille ja toimintaan osallistuneille yrityksille sekä fyysisenä että henkisenä kohtaamispaikkana, jossa saatettiin työstää ratkaisuja yhteisesti työskentelyyn kannustavassa ympäristössä. Projekteille omistettu, nykyaikaisesti ja laadukkaasti varusteltu tila toi lisää vakuuttavuutta ja yhteistyöhalukkuutta toimintaan niin yritysten kuin opiskelijoidenkin osalta. Projekteja toteutettiinkin yli 40 viimeisen kahden vuoden aikana. Asiallinen työpaja ja osaavan henkilökunnan tuki toivat esiin Garageen kerättyä osaamista ja tietotaitoa käytännössä. Säännöiltään vapaampi ja käytännöiltään muita kampuksen laboratoriotiloja joustavampi Robo Garage mahdollisti sujuvan pitkäaikaisemmankin projektityöskentelyn, kun opiskelijat ja yritykset saattoivat jättää keskeneräisen projektinsa tilaan tietäen voivansa jatkaa samasta pisteestä seuraavalla työskentelykerralla. Projektityöskentelytila Robo Garagessa Alusta alkaen yhteistyötilaa luodessa tärkeänä tavoitteena oli pidetty mahdollisuutta oppia kokeilemalla, tekemällä ja miksei epäonnistumallakin; ei haittaa, jos komponentti kärähtää tai suunniteltu ratkaisu ei toimikaan. Jokaisesta kokemuksesta ja kokeilusta on kuitenkin mahdollista ammentaa oppeja, joita opiskelija ei välttämättä opintojen aikana tulisi muuten saamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii 3D-tulostaminen ja sen Robo Garagelle mukanaan tuomat valmistustekniset mahdollisuudet: jo muutamassa tunnissa opiskelijat voivat tehdä suunnittelemastaan tuotteesta tai osasta konkreettisen fyysisen version, jonka toimintaa kokeilla ja kehittää. Korostamalla sitä, miten toimintaan osallistumiseen ei vaadita aiempaa osaamista, ja antamalla opiskelijoille käytännön mahdollisuuksia yrittämiseen ja epäonnistumiseen osallistumisen kynnystä on saatu madallettua. Se on näkynyt myös konkreettisesti osallistujien määrässä. Jo ensimmäisestä opiskeluvuodestaan lähtien useat opiskelijat ovat osallistuneet tilan toimintaan ja antaneet arvokkaan työpanoksensa useisiin Garagen projekteihin. Opiskelijoiden harrastetoimintana toteuttama 3D-tulostettu robottikäsi Helposti lähestyttävä tila on mahdollistanut myös muunlaista yhteistyötä: Garagella järjestettävä harrastetoiminta on tuonut eri alojen opiskelijoita yhteen niin mobiilirobottien kuin droonien ja ajosimulaattorinkin merkeissä. Tätä vapaaehtoista toimintaa tukemaan on saatu myös eri alojen yrityksiä, jotka osaltaan tuovat sekä osaamista että arvokkaita kontakteja niin harrastetoimintaan osallistuville opiskelijoille kuin itse Garagen ja oppilaitoksen henkilöstölle. Opiskelijoiden osalta Garagen harrastetoiminta on synnyttänyt myös ystävyyssuhteita ja häivyttänyt alakohtaisen osaamisen rajoja: monialaisen yhteistyön kautta tietotaitoa on saatu kartutettua ja jaettua laajemmalle yleisölle kuin suppeammilla projekteilla olisi pystytty tekemään. Kokonaisuudessaan Robo Garage on antanut oivan esimerkin siitä, miten käytännön työskentelyllä ja toimintaan soveltuvalla tilalla saadaan luotua ja ylläpidettyä suhteita niin oppilaitoksen, opiskelijoiden ja yritysten kuin eri alojen osaajienkin välillä. Yhteistyö ja sen mukanaan tuomat verkostot ja mahdollisuudet ovat varmasti arvokas resurssi, jota vaalia ja kehittää tulevaisuudessakin Garage-toiminnan eri muotojen kautta. Voisivatko vastaavat tilat toimia jatkossa siltana myös eri oppilaitosten välillä jakaen osaamista ja kannustaen monialaiseen yhteistyöhön ympäri maata tai jopa maailmaa? Kirjoittaja: Toivo Parkkonen Konetekniikan insinööri, pääaineena koneensuunnittelu Big-Flash-hankkeen projekti-insinööri
Kobotiikan simulointia ja testausta tosielämästä
Kobotiikka on robotiikan ala, jossa robotti toimii yhteistyössä ihmisen kanssa. Kobotin työtehtäviin kuuluu usein toimiminen ihmisen kanssa tai itsenäisesti tuotantolinjalla. Kobotin ohjelmointi on myös tehty helpoksi, joten sen siirtäminen ja toimintakuntoon saattaminen tapahtuu nopeasti. Tällöin laite voidaan siirtää sinne, missä kapasiteettia tarvitaan. Työskentely kobotin läheisyydessä on turvallista, eikä se tarvitse suojakehikkoa tai muita turvalaitteita ympärilleen. Koboteissa on nivelten voima-anturit tai pinnan kosketusanturit, joiden avulla kobotti voi pysähtyä vaarallisissa kontakteissa. Yleisesti kobotit ovat helppoja ohjelmoida ja monelle laitteelle ohjelmointi tapahtuu käsin opettamalla: siirtämällä kobotin tarttuja kädestä pitäen haluttuihin pisteisiin. Useilla eri robottivalmistajalla on omat kobottimallinsa. Suomessa yleisimpiä ovat ABB:n YuMi, Universal Roboticsin URx, KUKA Roboticsin Iiwa, Omronin TMx ja Techmanin TM-tuoteperhe. Lisäksi nykyisiin teollisuusrobotteihin on saatavana “pehmusteita”, joissa on kapasitiivinen anturi. Nämä pehmusteet toimivat kosketustunnistimina, jolloin robottia voidaan käyttää ilman suoja-aitoja kobotin tavoin. Tavallisen robotin ja turvaskannerin yhdistelmällä voidaan myös “kobotisoida” perinteinen teollisuusrobotti. Kobotiikasta tehtiin vuonna 2020 viisi projektia: Muuntosähkö, Hioma, Silmusalaatti, Etteplan ja Enics. Muuntosähkö Projektissa piti suunnitella kobottisolu, joka hitsaa muuntajia ja sinifilttereitä valmiiksi tuotteeksi. Tämä työvaihe tehtiin aikaisemmin käsiin, ja nyt olisi tarkoitus robotin avulla suorittaa vastaava toimenpide. Tehtäväksi muodostui jigin ja oikeastaan koko robottisolun suunnittelu alusta loppuun. Työssä päätettiin käyttää kääntöpöytää. Projektissa oli mukana kaksi opiskelijaryhmää, toinen koneautomaation ja toinen sähköautomaation koulutusohjelmasta. Tavoitteena oli simuloida eri työvaiheet, laskea simuloinnin avulla hitsaukseen kuluva aika ja sitä kautta kannattavuus- ja investointilaskelmat. Työ tehtiin syksyllä 2020. Projekti pysyi hyvin aikataulussa ja onnistui hyvin. Tuloksena saatiin asiakkaalle kobottisolun simulointivideot ja siihen liittyvät laskelmat. Hioma Projektissa oli tarkoitus automatisoida hiontakivien puristustyövaihe. Tätä varten varsinainen hiomakivi ja siihen liittyvät työkalut mallinnettiin CATIA-ohjelmistolla ja valmistettiin 3D-tulostamalla. Näillä osilla sitten hahmotettiin eri työvaiheet ja haettiin mahdollisuuksia automatisointiin. Parhaasta vaihtoehdosta tehtiin simulointimalli Visual Componentsin ohjelmistolla. Lopuksi oli tarkoitus tehdä testi vielä oikealla robotilla hiontakivien prässäyksestä, mutta siihen aika ei riittänyt. Työ tehtiin syksyn 2020 aikana. Projekti pysyi hyvin aikataulussa ja onnistui hyvin. Tuloksena saatiin asiakkaalle kobottisolun 3D-mallinnus ja ehdotus automatisoinnista. Työ jatkuu vielä yrityksen kanssa jatkoprojekteina. Silmusalaatti Projektissa piti käyttöön ottaa yrityksen aikaisemmin ostama kobotti. Tavoitteena oli suunnitella siihen uusi tarttuja ja suorittaa kannattavuuslaskelmia robotin käytöstä. Projektiin osallistui sekä sähköautomaation että liiketalouden opiskelijoita. Yrityksen kobotti siirrettiin Metropolian Myyrmäen kampukselle ja siellä tehtiin suurin osa tuotantotesteistä. Opiskelijat suunnittelivat uudenlaisen tarttujan, joka koostui metalli- ja muoviosista. Nämä oli 3D-tulostettu kampuksella. Tarttuja pystyi ottamaan viisi rasiaa kerralla, ja tämä riitti yrityksen tuotantonopeuteen. Kobottisolu tuli tuotantolinjan loppupäähän, jossa rasiat pakataan isompaan laatikkoon. Työ tehtiin syksyn 2020 aikana. Projekti pysyi hyvin aikataulussa ja onnistui erittäin hyvin. Tuloksena saatiin asiakkaalle toimiva tuotantolinjalle sopiva kobottisolu. Etteplan Projektissa oli tarkoitus tutkia eri vaihtoehtoja teollisuusrobotin turvallistamiseksi, ts. pyrittiin saamaan robotti reagoimaan ympäristöönsä, jolloin ei tarvita raskaita raja-aitoja robottisolun ympärille. Tähän käytettiin laserskanneria, joka havainnoi ympäristöään, ja saadun tiedon perusteella robotti joko hidastaa vauhtia tai pysäyttää toiminnan. Sama tekniikka on jo käytössä vihivaunuissa. Projektissa oli käytössä SICKin laserskanneri ja yrityksen laite- ja ohjelmisto-osaamista. Toimintaa simuloitiin Visual Componentsin ohjelmistolla ja lopulliset robottiohjelmat tehtiin ABB:n Robotstudio-ohjelmalla. Työ tehtiin kevään 2020 aikana. Projekti pysyi hyvin aikataulussa ja onnistui erittäin hyvin. Tuloksena saatiin asiakkaalle myytävä tuote. Enics Projektissa tutkittiin kobotin käyttöä elektroniikkateollisuuden kokoonpanotehtäviin ja siinä nimenomaan piirilevyjen siirtelyyn makasiiniin ja makasiinista pois. Projektissa tehtiin sekä fyysisiä testejä oikeilla komponenteilla, piirilevyillä ja makasiineilla että simulaattoritestejä virtuaalimaailmassa. Simuloinnissa käytettiin ABB:n Robotstudio-ohjelmistoa ja fyysiset testit tehtiin Myyrmäen kampuksella, aluksi käyttäen Metropolian Yumi-robottia. Simulaattoritestissä paljastui ulottuvuusongelmia, joita vielä koetettiin ratkaista oikealla robotilla. Projektissa selvisi aika nopeasti, että oma osaaminen ei riittänyt tehtävän simuloimiseen. Onneksi saimme ABB:ltä arvokasta apua Robotstudion käyttämiseen. Piirilevy oli sen verran painava, että se piti nostaa molemmilla käsivarsilla ja näin tehty synkronointiliike olikin hankala toteuttaa. Yumilla se kuitenkin saatiin onnistumaan. Simulaattorissa liike saatiin suoritettua helposti, mutta sitten kun tehtiin sama liike oikealla robotilla, paljastuikin, että kuorma oli kuitenkin liikaa varsinkin ulottuma-alueen äärirajoilla. Vaikka testi saatiin onnistumaan, tultiin siihen lopputulokseen, että Yumin käyttäminen projektissa olisi aika vaikeata. Robotin moottoreiden kuormittaminen äärirajoille jatkuvassa kolmivuorotyössä kuluttaisi sen loppuun hyvinkin nopeasti. Lopuksi Vaikka yleisesti robottien/kobottien pelätään vievän ihmisiltä työpaikat, robotiikalla on todellista potentiaalia luoda työpaikkoja, parantaa tuottavuutta ja turvallisuutta. Robotiikka ottaa ihmisen paikan joissain tehtävissä, mutta samalla synnyttää uusia työpaikkoja itse robottiin liittyvissä tehtävissä. Kirjoittaja: Timo Tuominen Lehtori timo.tuominen@metropolia.fi Metropolia Ammattikorkeakoulu
Päivä jolloin kaikki muuttui − ja mikään ei muuttunut
Flunssa, covid, covid19, pandemia… kaikki alkoi keväällä 2020. Aluksi tuli nuorison Tiktok-videoita huvin vuoksi. Corona-nimiset tuotteet loppuivat, kun nimi oli hyvä. Sitten ilme vakavoitui. Italia suljettiin. Moni maa suljettiin. Uusimaa suljettiin. Alkoi rajoitusten ja sääntöjen aikakausi − ja lopulta etätyöt ja etäopiskelu. Alkoivat loputtomat kokeilut siitä, mikä alusta on paras ja soveltuvin tarpeisiimme sekä nopeutettu pakotettu digitalisaatio, joka paljasti työmaailman muutoksen tarpeen. Kun digitalisaatio muutti kaiken Jo pitkään on puhuttu, että johtaminen on murroksessa. Digitalisaatio vaatii uutta osaamista esimiehiltä ja koko yritykseltä. Toiminnan nopeus on muuttunut ja sitä kautta työmaailman vaatimukset. Digitalisaatio muuttaa prosesseja ja tuotteitakin, mutta muutos ei tapahdu hetkessä. Hankalinta usein on oppia pois vanhoista tavoista. Muutosjohtaminen nousee arvoon arvaamattomaan. Nopeat syövät hitaat ja nuoret vievät vanhemmilta työt, kun ovat ”diginatiiveja”. Näinkö se menee? Uudet startupit menestyvät, koska niillä ei ole vanhaa historian painolastia. Yrityksen kasvaessa painolastia kertyy, ja jälleen uudet tekijät valtaavat markkinat. Kun internet alkoi yleistyä, vanhat rakenteet murtuivat ja uudella teknologialla poistettiin paljon välikäsiä, jotka eivät lisänneet arvoa. Matkatoimistoala muuttui täysin eikä videovuokraamoitakaan enää löydy, ja jos löytyykin, niiden liiketoiminta on karamellien myynti. Osa yrityksistä näki ja ymmärsi muutoksen, sopeutui siihen ja sai siitä jopa uutta liiketoimintaa. Ja sitten oli useita, jotka pyristelivät vastaan − ja nyt niitä ei enää ole. Nämä neljä eivät muutu Vaikka ympäristön muutokset olivat nopeita ja vaikutuksista ei vieläkään tiedetä kaikkea, ehkä vain jäävuoren huippu, niin perusjohtamisessa ylätasolla mikään ei kuitenkaan muuttunut. Strategiaoppikirjoissa toistuvat kuuluisat sanat: Visio, Missio, Strategia, Arvot. Näiden sanojen iskostaminen niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin sekä muiden viiteryhmien tietoisuuteen on oleellisen tärkeätä. Nämä termit antavat toiminnalle suunnan ja syyn sekä toimintatavan, kuinka mennä eteenpäin. Jatko on ”vain” toiminnan parasta mahdollista jalkautusta tai maastoutusta. Kyse ei ole siis siitä, millä menetelmällä saamme parhaan mahdollisen lopputuloksen organisaatioomme, oli se sitten taloudellinen tulos viimeiselle riville tai nollatulosta tekevien organisaatioiden kohdalla paras mahdollinen tuotos annetuilla resursseilla. Strategian perusperiaatteet eivät ole muuttuneet digitalisaation myötä. Eivätkä ne muutukaan. Toki sanojen sisältö elää ja vaihtelee jatkuvasti, mutta silti nämä − Visio, Missio, Strategia, Arvot − toimivat suunnannäyttäjinä tulevaisuudessakin. Ainoastaan toimintakenttä ja teknologia ovat muuttuneet, mutta näin on aina ollut lähtien teollistumisen alkupäivistä. Se, joka hallitsee toimintaympäristön ja sen muutokset − arvaa parhaiten −, on menestyjä. Se, joka näkee muutoksessa mahdollisuuden, on menestyjä. Perusstrategiatyö sisältää lähtökohtaisesti samat asiat, esim. PESTEL-mallin kautta tehtävän ympäristöanalyysiin tulevaisuuteen katsoen, SWOT-analyysin joko organisaation tai tuotteiden ja palveluiden kannalta sekä Porterin viiden voiman mallin, jossa otetaan huomioon laajasti koko tilaus-toimitusketju liitäntöineen. Tärkeätä on nähdä ns. hiljaiset signaalit, eli mitä tulevaisuus mahdollisesti tuo tullessaan, mutta mitä ei vielä tilastojen valossa voida verifioida. Uusi nuorisokulttuuri, uusi tapa käyttää vaatteita tai uudet ruokatrendit… Kuten 1970-luvun liikennekasvatuksessakin jo opetettiin: ”Ennakoi tuleva tilanne”. Jos pandemiassa ja etätöissä ei organisaatio ole pärjännyt, kyse on pääosin siitä, että johtajat eivät ole osanneet johtaa. Johtajat eivät ole saaneet jalkautettua digitalisaatiota organisaatioon. Johtajat eivät ole olleet nopeita, joustavia ja motivoivia. Siis perusjohtamisessa on ollut toivomisen varaa. On ehkä nukuttu Ruususen unta: kun menee hyvin, niin mitään ei tarvitse tehdä. Nyt oli jo melkein eilen Viimeistään nyt − mieluummin jo eilen − on aika panostaa digitalisaatioon, automaatioon, robotiikkaan ja IoT:hen (Internet of Things), kuten Roboreel-hankkeessa testattiin ja kuten Roboboost-hankkeessa edelleen jatketaan. Toki virukset uhkaavat myös uudistuvaa teknologiaa, mutta ne ovat eri viruksia. Hoito ja estolääkitys tulevat eri kautta, eikä myöskään karanteeja eikä lockdown-protokollia tarvita. Uusi teknologia ei ehkä pelasta työmaailmaa, mutta se helpottaa toimintaa ja ennustettavuutta. Robotit ja automaatio toimivat, vaikka ihmiset sairastavat. Haavoittuvuus ihmisviruksille pienenee, mikä tuo varmuutta ja jatkuvuutta − siis helpottaa johtamista. Nyt jos koskaan johtajien onkin syytä pitää mielessään lause: You do not have a plan, if you do not have plan B. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa. antero.putkiranta@metropolia.fi +358 40 169 5939 Metropolia University of Applied Sciences Finland
Viekö Nao hoitajien työpaikat?
Saimme projektiksi suunnitella ja toteuttaa Naolle messukäyttöön soveltuvan ohjelmiston, jonka tarkoituksena olisi demonstroida robotiikan mahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalla. Suunnittelutyö toteutettiin yhteistyössä SoTe-alan opiskelija Suvikki Honkkilan kanssa. Projektin tarkoituksena oli esitellä robottia ja sen toimintoja mahdollisimman laajasti sekä tuottaa koulutusmateriaalia SoTe-alan opintoihin robotiikkaan liittyen. Kahdessa viikossa toteutimme ohjelmiston, jolla robotti kykenee käymään kevyttä keskustelua, on puheohjattava ja osaa esimerkiksi ohjata lyhyen taukojumpan. Huomion keskipisteessä Nao-robotti pääsi tositoimiin apuvälinemessuilla Tampereella marraskuussa 2019. Messupäivä piti meidät esillepanijat kiireisinä, sillä robotti oli varsinainen vetonaula ja messukävijät viihtyivät hellyttävän ‘’maskotin’’ parissa. Oli mielenkiintoista nähdä robotiikan kiinnostavan ihmisiä myös SoTe-alan puolella, ja toiveemme olikin, ettei robotti kiinnostaisi ihmisiä vain sen hauskojen letkauksien ja temppujen takia. Messuilla pääsimme keskustelemaan eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Hienointa oli se, että useat heistä katsoivat robottia ja sen tarvetta uniikista näkökulmastaan. Osalle robotti oli se ‘’tv:stä tuttu’’, osalle tuttu taas koulumaailman harjoituksista, joko opettajan tai opiskelijan näkökulmasta. Toisille taas robotti oli täysin uusi tuttavuus, ja juuri nämä keskustelut antoivat kaikista eniten, sillä oli mielenkiintoista kuulla, mitä robotilta odotettiin ja mihin niitä toivottuja ominaisuuksia kaivattiin. Asentohoitoa, vai kuitenkin vitsi ja taukojumppa? Kävijöiden odotukset robottia kohtaan tuntuivat olevan erittäin korkealla, jopa verrattavissa fiktioon tai elokuviin. Monet kävijät lähestyivät usein robottia esittelijöiden sijaan saapuessaan messupisteelle. Tästä voisi päätellä ihmisten toivovan robotilta sujuvaa kommunikointia ja kanssakäymistä. Robotin oletettiin kykenevän suorittamaan hoitajan tehtäviä, jopa korvaavan tämän täysin. Jotkut kyselivät myös robotin kyvykkyydestä suorittaa asentohoitoa tai nostamaan kaatuneita vanhuksia lattialta ylös. Oletukset johtivat usein erittäin hyviin keskusteluihin robottien todellisista kyvyistä ja mahdollisuuksista käytännön sovelluksissa. Robotti on omien näkemyksemme mukaan tällä alalla enemmän työkalu kuin työntekijä. Sitä voidaan hyödyntää erilaisten harjoitteiden ohjaamiseen, kuten Naomme taukojumppa, tai kielen opiskeluun sanatasolla, varhaiskasvatuksen leikkeihin, asioiden opettamiseen esimerkkien kautta, laulattamiseen ja muistiharjoituksiin. Kaikkea tätä emme kyenneet messuolosuhteissa Naolla demonstroimaan, mutta robottimme valikoimaan kuului kuitenkin taukojumppa, vitsin kerronta, vuorovaikutus ja sen kautta piristäminen, ilmakitaran soittaminen ja sanalliset aktiviteetit. Taukojumppa oli näistä ylivoimaisesti hauskin ja huomiota herättävin, ja yllätykseksemme ihmiset lähtivät epäröimättä mukaan Naon ohjaamaan jumppaan. Haasteita käytännön sovelluksissa Ongelmiakin robotin kanssa oli, ja ne ilmenivät hyvin messuympäristössä. Naolle akilleenkantapää on puheentunnistus, etenkin messuympäristössä, missä taustahälinä häiritsi robotin puheentunnistusta. Puheentunnistuksen ongelmat saattavat olla myös hyvin oletettavia esimerkiksi vanhusten parissa työskennellessä. Robotti vaatii selkeää puhetta ja suomen kieli on monimuotoisuuden vuoksi myös itsessään haasteellinen puheentunnistukselle. Tämän tyyppiset ongelmat asettavat todelliset haasteet robottien käytölle SoTe-alalla. Tulevaisuudessa näihin saadaan varmasti toimivia ratkaisuja, mutta Naon ei kuitenkaan kannata pidättää hengitystä palkkakuittia odotellessa. Kirjoittajat: Sami Häkkinen, Perttu Laakso ja Jere Vepsä ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun automaatiotekniikan neljännen vuoden opiskelijoita.
Hoitajamitoitus, SoTe-uudistus ja robotiikka
Suomalaiset elävät vanhemmiksi kuin koskaan. Lapsiluku perhettä kohden pienenee. Lopputuloksena Suomi kokonaisuutena ikääntyy ja vanhenee. Tätä korjaamaan etsitään kilvan ratkaisuita, mutta vauhti on ehkä liian hidas, ja toisaalta menetelmätkin voivat olla väärät. Tehdään asioita, jotka voidaan ”helposti” päättää, mutta mikä on niiden vaikuttavuus? Eläkeikää voidaan toki nostaa erilaisin lakimuutoksin vaikka loputtomiin, mutta jatkaako nosto oikeasti työuraa. Ja jos pakottaakin joitakin henkilöitä jatkamaan taloudellisin perustein, niin ovatko ne jatkamaan ”pakotetutut” henkilöt sitoutuneita, motivoituneita ja kyvykkäitä tekemään raskasta työtä? Minkä osan ratkaisee työperäinen maahanmuutto? Jo nyt SoTe-alueella muuttosaldo taitaa olla negatiivinen, kun Norjan vetovoima on selkeästi kotimaata suurempi. Ja samalla muu maahanmuutto vie resursseja lisää - ehkä. 0,5 - 0,7 - 0,? Uusi hallitus tekee uudeksi hoitajamitoitukseksi 0,7. Hoivakodit joutuvat lisäämään henkilökuntaansa. Vanhassakin mitoituksessa jo oli tekemistä ja lehtitietojen mukaan siihen päästiin tulkitsemalla työtehtäviä luovasti. Kun mitoitusta alettiin todella seurata ja vaatia noudatettavaksi, tietyn oikean ammattinimikkeen omaavia toki lopulta palkattiin hoitokotiin, mutta samalla muuta henkilökuntaa irtisanottiin. Oikean nimikkeen omaavat tekivät lopulta osittain ”vääriä töitä”. Sitä saa mitä mittaa. Pääasia on, että mittari täyttyy, ja sitä kautta voidaan vannoa, että laatu on riittävää. Byrokraatit kiittävät ja pää on tukevasti pensaassa. Tarvitsemme kuitenkin noin 4000 uutta hoitajaa - onko niitä? Kulut karkaavat käsistä Mitoitusmuutokset johtavat automaattisesti kulujen kasvamiseen, mutta luultavasti tulovirta ei kasva vastaavasti. Kun toiminta kilpailutetaan ja halvin tarjous voittaa, niin sillä mennään. Ostaminen on vaikeata ja erilaisten laatukriteerien laittaminen tarjouspyyntöön on hankalaa, vaikkakin mahdollista. Mitä enemmän on laadullisia kriteereitä, sitä varmemmin saadaan aikaan valituksia, koska laatu on lopulta subjektiivinen käsite ja asetetut kriteeritkin voivat olla joidenkin mielestä tarkoitushakuisia. Kuinka sitten tehostaa toimintaa ja saada se kannattavaksi? Normaaleissa yrityksissä se vaatii toiminnan tutkimista, investointeja tulevaisuuteen ja asioihin, jotka joko parantavat laatua tai tehostavat toimintaa ja sitä kautta pitävät yrityksen toiminnan elinvoimaisena. Mahdollisuuksien dilemma Erilaisilla automaatio-, tekoäly- ja robotiikkaratkaisuilla olisi todennäköisesti mahdollisuus tehostaa toimintaa huomattavastikin. Tehostaminen tarkoittaa useimmiten parempaa laatua, tehokkaampia prosesseja ja lopulta pienempää henkilökuntamäärää, kun asioita voidaan automatisoida. Mutta asialla on toinen puoli…. Jos tehostamme toimintaa teknologiaa hyödyntäen, voimme säästää henkilökunnassa. Siihen ei hoitajamitoitus taivu. Ja jos (kun) hoitajamitoitus tulee täyttää, ei investointeihin taida olla mahdollisuutta? Tällöin toiminta ei kehity. Menetelmät eivät kehity. Toimiala jää muun kehityksen kelkasta. Onko tämä todella tarkoitus? Kokeillaan innovatiivisesti kompuroiden Roboreel-hankkeemme mahdollistaa pienille toimijoille tulvaisuuden mahdollisuuksien testaamisen riskittömästi. Me testaamme robotiikan mahdollisuuksia pienten toimijoiden puolesta sekä yhdessä heidän kanssaan. Kaikilla ei ole varaa investoida. Kokeillen. Virheitä tehden, ja oppien. Mitä kannattaa ja voi tehdä - ja etenkin mitä ei kannata tehdä ja missä menee raja. Tällä hetkellä. Tulevaisuus voi näyttää jotain muuta, ja mielipiteet muuttuvat. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Yritys on mitä se ei ole – ja sitä voi robottikin olla
Roboreel-hankkeessa valmennamme yrityksiä robotisaation mukanaan tuomiin muutoksiin ja teemme pienimuotoisia testejä. Etsimme darwinilaisittain mahdollisimman paljon erilaisia löydöksiä, joista teemme johtopäätöksiä. Haluamme nähdä, mihin uuteen robotit pystyvät. Hankkeen alkajaisiksi Unikulman Vesa Tuominen toimi yritysvalmennuspakettimme koekaniinina. Unikulmassa robotisaatio (tai automaatio) onkin monipuolista ja monella tasolla lähtien tuotannosta ja jatkuen markkinointiin. Se on edennyt jopa myyntityöhön, kun asiakkaan ominaisuuksia analysoidaan patjan avulla, ja sitä kautta saadaan optimaalinen patja itse kullekin mittojen mukaan tehtynä. Mielenkiintoisinta olivat kuitenkin Vesa Tuomisen tarinat. Mitä kaikkea Unikulma tekee, ja miten se on kehittynyt? Mitkä ovat sen verkostot, ja mitä muut luulevat sen olevan? Onko se pelkkiä patjoja, analyysejä unesta ja kehosta ja painosta? Unikulman näkyvä ja näkymätön verkosto on jotain, joka on syntynyt pitkällisen kehityksen - suunnitellun ja suunnittelemattoman - seurauksena. Se on kuin evoluutio, joka on synnyttänyt onnistumisia. Onko takana jo edellisvuosituhannella kehitetty nerokas strategia vai sarja onnekkaita tapahtumia? Itse uskon enemmän jälkimmäiseen: näin maailma menee, ja yrityksistä voi kehkeytyä jotain, mitä ne eivät alkujaan ole ja mitä ne eivät ole edes osanneet ajatella olevansa. Robotti muuttaa pelin Onko myös robotti jotain, mitä se ei ole? Robottimessuilla Tampereella eräs robottitoimittaja totesi, että aluksi yritys hankkii yhden robotin ja sitten toisen. Tarkoitus on tehostaa tuotantoa. Sitten hankitaan muutama robotti lisää ja muutetaan tuotantoa ja ehkä tuotetta. Voidaan jopa tarjota jotakin, mitä ei ennen ole pystytty: joustavuutta, laatua, toimitusaikaa (pitoa tai varmuutta tai nopeutta). Aikaa säästyy – mutta mihin? Lopputulemana on usein tilanne, jossa luultiin robotin tulleen taloon tekemään peruskustannustehokasta työtä hiukan nopeammin ja varmemmin, mutta sitten se muuttikin ajan kuluessa koko toimintalogiikan - hiukan tai paljolti yllättäen. Sitä joko osattiin käyttää hyödyksi - tai sitten ei. Nähtiin, mitä markkinat ja asiakas todella haluavat - tai sitten ei. Robotisaatio tuntuu toisinaan toimivan kuin kotitalousvähennyksillä hankittu siivooja. Siivooja siivoaa, kun itse emme jaksa, osaa tai muuten vain halua, minkä avulla käytämme yli jäänyttä aikaamme - ei mihinkään. Toinen mahdollisuus on kuitenkin se, että saamme todellista laatuaikaa, josta olimme aina unelmoineet. Siivooja hankittiin aluksi vain siivoamaan, mutta nyt se merkitseekin ehkä aivan jotain muuta. Tähän RoboReel tähtää: yllätyksiin ja suunnitelmien epäonnistumisiin (lue: suunnittelimme housut, tulikin uima-asu). Matka on tärkeämpi kuin maali. Kun aloitimme, emme tienneet, mikä oli päämäärä. Hämärä aavistus toki oli mielessämme, mutta osaammeko ajatella tarpeeksi out-of-the-box? Suosikkielokuvani nimeä modifioiden lainatakseni: licence to fail. Hankkeen periaatteeksi sopii myös perusajatus harrastuksestani suunnistuksesta: jos et tiedä missä olet, on sama minne menet. Periaate ei tosin toimi toisessa harrastuksessani purjehduksessa. Ei ole kiva karahtaa kiville. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Ymmärrämmekö mitä robotiikka meille merkitsee? Kirja oikeista kysymyksistä
Tiedämmekö mitä me tiedämme? Tiedämmekö mitä meidän pitäisi tietää? Miten saamme tietää, mitä tietoa tarvitsemme? Vai riittääkö vain oivallus, joka antaa mahdollisuuksia? Tähän me pyrimme. Teknologian nopea kehittyminen on johtanut yhä laajamittaisempaan robotiikan hyödyntämiseen tuotannossa, logistiikassa ja palveluissa. Kansallisessa ja globaalissa kilpailussa pärjätäkseen suomalaisten teollisuus- ja logistiikkayritysten on pysyttävä kehityksessä mukana. Myöskään hyvinvointipalvelumme eivät pysy pystyssä ellemme ryhdy hyödyntämään robotiikkaa ja tekoälyä osana sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujamme. Yksittäinen robotti jossain tuotannon osassa tai pitämässä seuraa vanhuksille vanhainkodissa ei yksin ratkaise tätä ongelmaa. Sen pohtiminen, miten me teemme yksittäisiä työtehtäviä ja voiko tehtävän automatisoida, on toki osa tätä ongelmaa, mutta se ei johda hyvään lopputulokseen. On turha pelätä, että jokin kone voi korvata ihmisen tekemän ja jättää meidät tyhjän päälle. Kaikkea tätä muutosta on ajateltava osana suurempaa kokonaisuutta. Usein muutos vaatii uutta näkökulmaa. Näin on esimerkiksi Amazonilla, jossa tilauksien kerääminen aikaisemmin oli aikaa vievää ja vaati keräilijöiltä runsaasti liikkumista. Nyt hyllyt liikkuvat keräilijöiden luokse oikea-aikaisesti tietokoneen tarkasti ohjaamana. Palvelurakenteet julkisella sektorilla tai yrityksen rooli osana toimitusketjua on mietittävä kokonaan uudelleen. Samalla ajatus työn sisällöstä ja toiminnoista muuttuu ja uudistuu. Mutta miten? Siihen tuskin kenelläkään on vastausta. Itse olen varma siitä, että tämä kaikki tarjoaa meille huikeita uusia mahdollisuuksia: parempia ja tehokkaampia palveluita, uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja meille työntekijöille mielenkiintoisia haasteita. Tavoite kirjan tekemiselle Kun Roboreel-hanke käynnistyi, pohdimme työkaverini kanssa, miten voisimme lähestyä sekä yrityksiä että julkisia organisaatiota ja kysyä nykyisiin ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin liittyviä joskus kipeitäkin kysymyksiä. Miten voimme lyhyessä ajassa saavuttaa luottamuksen, niin että haastateltavat uskaltavat puhua avoimesti siitä, missä he ovat onnistuneet ja mitä mahdollisesti olisi kannattanut tehdä toisin. Toisaalta miten me uskallamme sanoa yritysjohtajalle, joka on mielestään luonut menestyvän yrityksen, että silloin tehtiin näin ja se onnistui, mutta oletko varma, että tämä myös toimii tulevaisuudessa. Siitä me yritimme kirjoittaa. Lähtökohtana oli koota sellainen kokonaisuus, jonka pohjalta on mahdollista luoda tilanne, jossa organisaation vastuuhenkilöt voivat tarkastella tilannettaan realistisesti ja avoimesti nykyisten ja tulevien mahdollisuuksia ja haasteiden kannalta. Tavoitteemme onkin saada mukana olevat henkilöt ajattelemaan tulevaisuuden muutoksia vaikka ajatuksella: ”Jos sinä et tee sitä, mikä on väistämätöntä, joku muu sen kuitenkin tekee. Mitäs sitten?” Vaikka Roboreel-konsultointikirjan tehtävänä on toimia hankkeessa koulutusmateriaalina ja oppaana yrityksille toteutettavien seminaarien ja koulutusten tukena, soveltuu se myös yleisteokseksi ja oppaaksi organisaatioiden kehittämiseen. Tavoite oppaan tekemiseksi oli, että se voi toimia toimintaympäristön tarkastelun ohjeistuksena nykytilaa analysoitaessa ja kehittämisen kohteita määriteltäessä. Samalla mallia voidaan hyödyntää mahdollisten muutostilanteiden havainnointiin ja pohjana erilaisten vaihtoehtojen hahmottamiseen, kun tulevista kehittämisen toimenpiteistä päätetään. Tämän vuoksi haluamme jakaa tämän konsultointioppaan vapaasti toiminnan kehittämistä suunnittelevien organisaatioiden käyttöön. Teos on ladattavissa Metropolia kirjaston sivuilta vapaasti osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-105-9. Emme myöskään haluaa rajoittaa teoksen hyödyntämistä, sillä kehittäminen ei ole mitään ilman uusia näkökulmia, ajatuksia ja innovaatioita – eikä vastavirtaan rämpimistä. Kirjoittaja: Jarmo Toivanen työskentelee ICT:n ja tuotantotalouden lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Robologi megatrendien pyörteissä
Megatrendien tunnistaminen Megatrendien tunnistaminen on tärkeää yritysten menestyksen, ihmisten henkisen kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Yksi voimakkaasti nouseva megatrendi on teknologian kiihtyvä kehittyminen, erityisesti robottien käytön lisääntyminen tekoälyyn, simulaatioihin ja lisättyyn todellisuuteen (AR) yhdistettynä. Yrityksille tulevaisuussuuntaus on entistä tärkeämpää, jotta kiihtyvällä vauhdilla syntyvät teknologiset mahdollisuudet osataan hyödyntää kilpailuetuna. Tulevaisuus on täällä jo myös pk-yrityksille. Robotiikan tila Suomessa Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkaisu Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2017 nostaa tekoälyn tekemän globaalin työn ja robotiikan sen eri muodoissaan keskeisiksi teknologioiksi, joilla on suuri potentiaali muuttaa maailmaa lähitulevaisuudessa. Teknologioiden muuttuessa muuttuvat myös liiketoimintamallit, osaamisvaatimukset, ammatit, elämäntavat ja kulttuuri sekä yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet. Suomalaisten yritysten, myös pk-yritysten tulisikin olla erityisen aktiivisia niiden teknologioiden kehittämisessä ja soveltamisessa, jotka ratkaisevat suuria globaaleja yhteiskunnallisia ongelmia, jotta teknologioiden mahdollistamat liiketaloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset hyödyt realisoituisivat hyvinvoinniksi. Tekoälyyn liitetyt robotit eivät ole enää hypeä, vaan myös mahdollisuus pk-yrittäjille. Yhteistyö ja yhteiselo ovat tulevaisuudessa yhä enemmän yhteistyörobottien ja sosiaalisten robottien sekä ihmisten välistä vuorovaikutusta, siis cobotisaatiota ja sobotisaatiota. Ihminen on ollut koneiden hyödyntäjä, mutta lähitulevaisuudessa ihminen tekee työtä koneiden kanssa tasaveroisempana kumppanina. Rutiinityö on syytäkin antaa robottien hoidettavaksi, myös palvelualoilla. Robologi tunnistaa robotiikan ilmiöitä Roboreel-hanke antaa välineitä pk-yrityksille jäsentää niitä mahdollisuuksia, joita robotit ja robotteihin liittyvä oheisteknologia tuo tullessaan. Hanke alkoi 1.5.2018 ja jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka. Hankkeen tavoitteena on tukea yritysten, erityisesti pk-yritysten robotiikkaan liittyvää kehitystä siten, että se lisää elinvoimaa alueen elinkeinoelämään. Hankkeessa keskeisinä uudistavina apuneuvoina ovat yritystaloudelliset analyysit ja robottikokeilut. Robologi-blogi pohtii robotiikan tuomia vaikutuksia yritysten toimintaan. Se myös tutkii korkeakoulujen, ammattioppilaitosten ja yritysten yhteistyön merkitystä ja oppilaitosten roolia valmentajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä, innovaattorina sekä ajattelun haastajana. Blogitekstien suolana ovat yritysten kokemukset uudistamiseen tähtäävistä toimenpiteistä ja robotiikkakokeiluista. Lähteet Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037 Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1//2018. Viitanen, J., Paajanen, R., Loikkanen, V. & Koivistoinen, A. 2017. Digitaalisen alustatalouden tiekartasto, Innovaatiorahoituskeskus Business Finland. Hyvinvoinnin AiRo-ohjelma, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018. Kirjoittaja: Päivi Haho työskentelee terveysteknologian ja palvelurobotiikan yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.