Vuosi: 2019
Teollisuus 4.0:n lyhyt oppimäärä
Jussi Marttisen teoksen Palvelukseen halutaan robotti. Tekoäly ja tulevaisuuden työelämä (Aula & Co 2018) otsikko on paljon puhuva mutta samalla osin kyseenalainen. Se niputtaa yhteen hengenvetoon kaksi asiaa – robotit ja tekoälyn –, joita olisi oikeastaan hyvä tarkastella erikseen. Niin kirja tekeekin. Marttinen esittelee kirjassaan historiallisen katsauksen ja nykytila-analyysin meneillään olevasta, teollisuus 4.0:ksi kutsutusta teollisesta vallankumouksesta. Ensimmäinen teollinen vallankumous toi maailmaan mekanisaation eli erilaiset koneet ja laitteet, toinen vallankumous puolestaan liukuhihnan ja massatuotannon. Kolmannen teollisen vallankumouksen saivat aikaan muun muassa tietokoneet ja ohjelmoitavat logiikat. Kukin vallankumous on vaikuttanut työhön ja työntekoon. Jokaiseen murrokseen on liittynyt huolta työn riittävyydestä ja työntekijöiden kohtalosta. Niin on nykyäänkin. Teollisuus 4.0:n uudet teknologiat eivät ole niinkään fyysisiä laitteita sinänsä, vaan pikemminkin aineettomia, uudenlaisia ilmiöitä, kuten pilvipalvelut, tekoäly, big data ja esineiden internet, itseohjaavat autot, 3D-tulostus, nanoteknologia ja lisätty todellisuus. Ne vievät aikaisemmat vallankumoukset entistä pidemmälle, mikä on saanut yhteiskunnallisista vaikutuksista aikaan laajamittaisen mediakeskustelun. Muutokset tuntuvat olevan entistä nopeampia, ja niiden nostattamat uhkakuvat näyttävät toisinaan mahdollisuuksia suuremmilta. Ei syytä teknopessimismiin Marttinen kirjoittaa viidestä eri -saatiosta, jotka ovat parhaillaan meneillään ja joiden vaikutukset limittyvät, vaikka niiden painopisteet vaihtelevatkin: aiheena ovat automatisaatio, robotisaatio, digitalisaatio, tekoälysaatio ja mcdonaldisaatio. Viimeksi mainittu lienee sanana oudoin. Se tarkoittaa palveluiden muuttumista itsepalveluksi mm. automaation lisääntyessä. Aikaisemmin palvelutyöntekijän tekemä työ muuttuu näin asiakkaan itsensä hoitamaksi. Jokaisessa luvussa käsitellään puheena olevan ilmiön uhkia ja mahdollisuuksia, ja jokaisen luvun lopussa Marttinen kiteyttää kunkin aiheen hyvät puolet tietolaatikkoon otsikolla ”Hyviä syitä olla murehtimatta X:stä”. Automaatio pikemminkin muuttaa töiden sisältöä kuin aiheuttaa niiden katoamista. Robotiikan kehitys puolestaan saattaa tehdä koneet aikaisempaa riippuvaisemmiksi ihmisistä eikä päinvastoin. Digitalisaation saralla Suomella on maailmankin mittakaavassa yhdet parhaista edellytyksistä kääntää ilmiö eduksi. Tekoäly toimii parhaiten ihmisten kanssa yhteistyössä, mikä sekin avaa ovia uudenlaisille työtehtäville. Teknopessimismiin ei Marttisen mukaan ole syytä eikä oikein varaakaan. Aikaisemmat teolliset vallankumoukset ovat osoittaneet monet pelot turhiksi, ja ilman niiden luomia uusia keksintöjä maailma olisi jäänyt junnaamaan paikoillaan. Sen sijaan että uhrattaisiin energiaa automaatio- tai robotiikkamörköjen taivasteluun, olisi parempi ryhtyä minimoimaan katoavien ja maksimoimaan syntyvien työpaikkojen määrää, jotta teollisuus 4.0:n yhteisvaikutus olisi mahdollisimman edullinen. Tieteiskirjailija William Gibson on ilmaissut Marttisen käsittelemän asiakokonaisuuden napakasti: ”Tulevaisuus on jo täällä – se on vain epätasaisesti jakautunut”. Yksi Roboreel-hankkeen tavoitteista on juuri tämä: jakaa tulevaisuutta tasaisemmin ja auttaa yrityksiä kehittämään uusia tuotteita ja palveluja teollisuus 4.0:n -saatioiden kiehtovassa maailmassa. Näin on mahdollista luoda tulevaisuuden asiakaskokemuksia jo tänään – nopeammin, paremmin ja korkeammalle kurottaen! Kirjoittaja: Pasi Lankinen työskentelee suomen kielen ja viestinnän yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Olen Paro, kuinka voin auttaa?
Hyljerobotti Paro on tullut tutuksi tämän blogin lukijoille jo aikaisemmin. Tässä blogitekstissä tutustutaan siihen, miten Paro voi olla avuksi. Hoitoalan ammattilaisilla näyttäisi olevan hyvinvointiteknologian ratkaisuista eniten käyttökokemusta hyljerobotti Parosta. Parostakin kokemuksia on kertynyt silti vain pienelle osalle heistä. Kokeiluissa hoitajat ovat kuvanneet Paron helpottaneen työtä ja vähentäneen työtaakkaa kaikissa asiakasryhmissä. Positiivisia käyttökokemuksia on saatu erityisesti iäkkäiden muistisairaiden hoidossa mutta myös lasten sairaalassa, puheterapiassa, päiväkodissa, kehitysvammaisten- ja autististen lasten hoidossa. Paron pääasiallisena tehtävänä on herätellä käyttäjäänsä vuorovaikutukseen reagoimalla ääniin ja kosketukseen. Näin Paro antaa käyttäjälleen hoivaa ja mahdollisuuden hoivata. Hoivaaminen taas on avainasemassa elämän merkityksellisyyden tunteen kannalta. Paron on havaittu rentouttavan, lievittävän ahdistusta, auttavan ilmaisemaan tunteita ja rohkaisevan puhumattomia puhumaan. Erityisen tarpeelliseksi se on koettu henkilöiden kanssa, joilla on kommunikaatiovaikeuksia tai sairauteen liittyviä käytösoireita. Paron on esimerkiksi havaittu lisäävän ja syventävän iäkkäiden keskinäistä vuorovaikutusta ja olleen avuksi saattohoidossa. Lisäksi hoitajat ovat kokeneet löytäneensä yhteyden sulkeutuneeseen vanhukseen, jolloin he ovat saaneet uutta tietoa hoidettavastaan. Samanlaisia kokemuksia on kuvattu myös sulkeutuneiden lasten hoidossa. Paro helpottaa levottomuutta ja rauhoittaa. Näin ollen Paro on toiminut ainakin oivana apurina hoivakodissa muistisairaan käytösoireiden ja päiväkodissa yhteisten ruokailuhetkien rauhoittajana. Paroa on käytetty yksilö- ja ryhmätilanteissa, esimerkiksi toiminnallisten hetkien avaamisessa. Innohoiva tarjoaa Paron lisäksi läsnäoloterapiaa, jota voidaan toteuttaa ammattitaitoisen ohjaajan kanssa. Selvitystyötä luvassa Paro ei kuitenkaan korvaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työtä, vaan auttaa heitä keskittymään oleelliseen ja parantamaan työn laatua. Paron vaikutuksia voidaan mitata asiakkaiden hyvinvoinnin ja henkilökunnan jaksamisen kautta. Vaikka Parosta on pääasiassa vain positiivisia kokemuksia, Paron vaikutusten raportointi on vielä aika yleisellä tasolla. Kun tieteellisissä tutkimuksissa on mitattu ainoastaan käyttäjien positiivisia tunteita, myös tavanomaiset pehmolelut ovat yltäneet yhtä hyviin tuloksiin. Yksityiskohtaisempaa selvitystyötä aiheesta siis vielä tarvitaan, jotta kaikki Paron tarjoamat mahdollisuudet voidaan tulevaisuudessa hyödyntää. Omnian asiantuntijat ovat lähiaikoina toteuttamassa Roboreel-hankkeessa Paro-hyljerobotin kokeilua hoivakotiympäristössä. Kokeilun tavoitteena on saada palvelukodille kokemuksia siitä, kuinka vanhukset kokevat Paron. Lisääkö se vanhusten hyvinvointia ja mahdollisesti tätä kautta vapauttaa henkilökunnalta aikaa muihin tehtäviin. Kokeilun kokemuksista voit lukea myöhemmin Roboreel-hankkeen blogista, myös täältä Robologista. Lähteet Hirvasnoro Tarja 2018. Olet sinä söpö vekotin!” Robotti Paro hoivaa vanhuksia, mutta mitä tekee Pepper? Kodinkuvalehti 1/2018. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/olet-sina-sopo-vekotin-robotti-paro-hoivaa-vanhuksia-mutta-mita-tekee-pepper Hämäläinen Jukka 2018. Robottihylje ui päiväkodin arkeen – rauhoittaa ruokahetket ja opettaa hoivaa lapsille. Helsingin uutiset. https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/623627-robottihylje-ui-paivakodin-arkeen-rauhoittaa-ruokahetket-ja-opettaa-hoivaa-lapsille Junnila Anna & Skantsi Noora 2015. Paro- hyljerobotti erityislasten tukena. Hämeenlinnan ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutus. Kazuyoshi Wada, Takanori Shibata & Yukitaka Kawaguchi 2009. Long-term Robot Therapy in a Health Service Facility for the Aged – A Case Study for 5 Years. Onkamo Virve 2016. PARO-hyljerobotti ikääntyneen muistisairaan hoidon ja toimintakyvyn tukijana. Lapin ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Ruotsalainen Suvi 2014. Työntekijöiden kokemuksia PARO-hyljerobotin käytöstä muistisairaiden ryhmäkodeissa ja päivätoiminnassa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Sosiaali- terveys- ja liikunta ala. Shibata Takanori 2012. Therapeutic Seal Robot as Biofeedback Medical Device: Qualitative and Quantitative Evaluations of Robot Therapy in Dementia Care. Kirjoittaja: Jenni Nurmisto työskentelee hoitotyön opettajana Omniassa.
Robotti ratkomassa koneistajapulaa
Ensivierailullamme Sah-Kon konepajalle otimme mukaan vetonaulaksemme Universal Robots UR5 -yhteistoimintarobotin eli cobotin. Pienen robottidemon jälkeen yritys oli mielenkiinnolla osallistumassa hankkeeseen. Cobotille havaittiin heti potentiaalisia käyttökohteita, ja hanke mahdollistaisi kätevästi sen soveltuvuuden testaamisen Sah-Kon tuotantoon. Sah-ko tarjoaa asiakkailleen tuotteita ja palveluita tuotantoprosessien ylläpitoon ja tehostamiseen. Alustavasti cobottikokeilussa oli tarkoitus korvata manuaalityötä konepalvelusovelluksessa, jossa robotti poimisi automaattisorvilta putkahtaneet osavalmisteet kuljetuslavalle, minkä jälkeen työkappale panostettaisiin manuaalisesti seuraavaa työstövaihetta varten. Kuitenkin juuri kokeilun alkaessa cobotille havaittiin vielä parempi käyttökohde, jossa se toimisi tietokoneella numeerisesti ohjatun CNC-sorvin apuna syöttäen aihioita ja poistaen työstetyn kappaleen. Kaavaillulle konepalvelusovellukselle ei ollut tiedossa tiettyä työstettävää tuotetta, vaan konseptilla haetaan mahdollisuutta laajentaa liiketoimintaa. Robotilla mahdollistetaan suurempien erien valmistaminen, vaikka jatkuvaa tilausta isommille määrille ei olisikaan. Robotin avulla voitaisiin tehdä isompia sarjoja ajaen niitä miehittämättömänä. Robotti mahdollistaa koneen käyttöasteen nostamisen, kun sitä voidaan ajaa useammassa vuorossa. Cobotin turva-aidattomuus mahdollistaa robotin siirreltävyyden ja siten sen tehtävien koostumisen useista pienemmistä, eri työpisteisiin sidotuista tehtävistä. Perinteinen, suljetun työalueen teollisuusrobotti ei tulisi tässä kyseeseen, sillä sitä ei turva-aitoineen noin vain siirrellä. Yhteistyön uusi ulottuvuus Robotin kokeilussa mukana oleva koneistamon kehitysvastaavan tehtävissä toimiva myynti-insinööri Ari Vihattula kokee robotin ohjelmoinnin samankaltaiseksi CNC-työstökoneiden kanssa: molemmat ovat suoraviivaisia ja loogisia. Aiempaa robottien ohjelmointikokemusta hänellä ei ole. Koneistaja Toni Korpikannel odottaa mielenkiinnolla pääsyä työskentelemään robotin kanssa. Hän on vapaa-aikana perehtynyt mm. 3D-mallinnukseen, mikä antaa hyvät lähtökohdat robotin käytön laajentamiseksi esimerkiksi tietokoneella tehtävään etäohjelmointiin (Offline Programming = OLP). Cobottikokeilu on lämmittänyt myös toimitusjohtaja Jukka Estaman mieltä: hänen omien sanojensa mukaan onnenkyynel tirahti, kun hän näki robottiohjelman onnistuneen testiajon. Kokeilussa yrityksen henkilökunnan tietotaito yhteistoimintarobotiikasta karttui. Kokeilun aikana henkilökunta opetteli robotin ohjelmointia ja sen eri ominaisuuksia, kuten konenäön hyödyntämistä. Myös rajoitteista, kuten liikealueen joustavuudesta sekä tarttujan käytöstä, tuli oppia. Kokemusta saatiin, kuinka rakentaa kommunikointi kahden laitteen välille: robotin ja työstökoneen välillä täytyy olla signaalit, koska täytyyhän laitteiden tietää, kumman vuoro on toimia. Tässä tapauksessa viestinnän hoitamiseksi sorvilta robotille käytettiin sorvin ohjelmoitavia releitä, joita kytkettiin robotin tulosignaaleiksi. Vastaavasti robotti ”painoi” sorvin painikkeita, kun viestin haluttiin kulkevan robotilta sorville. Koneistajan laajeneva työnkuva Pitkissä tuotantosarjoissa koneistaja toimii lähinnä kappaletta vaihtamassa. Cobotin palvellessa sorvia koneistaja voi keskittyä tuottavampiin tehtäviin, kuten uusien ohjelmien tekemiseen. Ohjelmointi on tehtävä, joka vaatii hyvää keskittymistä. Jatkuva työstettävien kappaleiden vaihtaminen vie keskittymisen ohjelmoinnista, jolloin ohjelmaan helpommin jää puutteita tai virheitä, jotka arvokkaiden työstökoneiden tapauksissa voivat käydä kalliiksi. Toki robotin ohjelmointitehtävät tuovat uuden haasteen koneistajan työnkuvaan. Robotti ei suinkaan ratkaise koneistajapulaa. Se voi tuoda siihen hieman helpotusta tekemällä yksitoikkoisia tehtäviä koneistajan keskittyessä vaativampaa osaamista tarvitseviin tehtäviin. Robottien käyttö koneistuksessa koneistajan työkaluna voi herättää mielenkiintoa, jolloin kiinnostus alaa kohtaan kasvaa ja alalle hakeutuu enemmän työvoimaa. Cobottien käyttö tulee yleistymään perinteisten teollisuusrobottien rinnalla, sillä ne ovat joustavammin hyödynnettävissä siirreltävyyden ja helpon ohjelmoinnin ansiosta. Hankkeen cobottikokeilu Sah-Kon konepajalla on ollut menestys, ja niinpä yrityksellä on suunnitelmissa investoida lähiaikoina vastaavaan laitteistoon. Kirjoittaja: Juha Junttila työskentelee konetekniikan lehtorina Oulun ammattikorkeakoulussa.
Mitä lapsesi tekisi? Entä Nao?
Saimme tehtäväksemme Nao-humanoidirobotin ohjaamisen koko perheen tv-ohjelmassa “Mitä lapsesi tekisi?” Kuvausprojektit ovat minulle ja lehtori Timo Tuomiselle täysin vieraita, joten keikka oli jo siinäkin mielessä kiinnostava. Ohjelman tuottajana toimi ITV Studios Finland. Robotti oli mukana useassa jaksossa. Osuutemme kuvattiin viikossa Vallilan studiolla. Olimme paikalla useita tunteja päivässä, kun kuvausryhmä teki kaksi viikkoa ympäripyöreitä päiviä. Heidän tehtäviinsä kuului lavasteiden pystytystä, purkua ja korjausta, lapsien ja vanhempien vastaanottamista, viihdyttämistä ja haastatteluja. Minä söin ohjaamossa karkkia ja toivoin, että Nao toimii kameroiden pyöriessä. Ja toimihan se. Tuottajien vastusteluista huolimatta suosittelimme robotin toiminnan pitämistä mahdollisimman yksinkertaisena. Olisi ollut harmillista, jos hyvä kohtaus olisi mennyt pieleen Naon pudotessa hyllyltä tai sen alkaessa puuhastella omiaan. Päädyimme asettamaan robotin istumaan, ja se heilutti käsiään samalla kun näyttelijän ääni kuului kaiuttimesta. Robotti houkutteli tekemään asioita, joita ei normaalisti tehtäisi – vaikkapa syömään kakkua. Robotti juontajana Lapsien reaktioita kuvatessa ei ole toista ottoa. Suurin osa lapsista innostui robotista, ja heidän reaktionsa olivat rehellisiä sekä välittömiä. Naon liikkeet muistuttivat ihmisen liikkeitä, ja robotin koko on lapsille sopiva. Tuotantoyhtiöllä ja koko kuvaustiimillä oli vankka kokemus takanaan. Kaikki tiesivät mitä tekivät, eikä draamaa syntynyt, jos jokin asia ei mennyt kuten oli suunniteltu. Tekninen toteutus hoitui hämmästyttävän pienen porukan toimesta, studioon kätkettyjä kameroita sai ohjailtua tabletiltakin. Kokonaisuudessaan projekti oli mielenkiintoinen, ja mielelläni osallistun vastaavanlaisiin tuotantoihin uudestaan. Virkistävää oli nähdä käytännössä, kuinka idea suunnitellaan ja toteutetaan käytännössä. Päässäni alkoi pyörimään ideoita lastenohjelmista, joissa robotti on isäntänä tai juontajana. Lapset eivät näe robottia kuten aikuiset. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Jussi Lauri & Timo Tuominen Kirjoittaja: Timo Tuominen työskentelee automaatiotekaniikan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Kirjoittaja: Jussi Lauri on Metropolia Ammattikorkeakoulun automaatiotekniikan opiskelija.
Synnyttävätkö robotteja unelmat, osingot vai ihmisten tarpeet?
Tsekin kielen sana robota tarkoittaa taksvärkkiä, ilmaista työtä ja raatamista. Kirjailija Karel Čapek otti sanan käyttöön veljensä Josefin suosituksesta näytelmäänsä R.U.R. ja liitti siten nimensä ikiajoiksi robotiikan historiaan. Vuonna 1920 ilmestyneestä näytelmästä robotti levisi vähitellen myös suomen kieleen, vaikka vähältä piti, ettemme nykyään tutki ja kehitä robottereita. Kun näytelmä esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1924, suomennoksen pohjana käytettiin saksankielistä versiota. Kuitenkin jo 1940-luvulla Outsiderin eli Aarne Haapakosken science fiction -tarinoissa seikkaili robotti nimeltä Atorox. R.U.R eli Rossum’s Universal Robots on ”kollektiivinen draama, jossa on alkukomedia ja kolme näytöstä” (suomentanut Eero Balk, Savukeidas 2009). Alkunäytöksen ja muiden näytösten välissä robotit kehittyvät kymmenessä vuodessa ”vähäpuheisista, liikkeiltään kulmikkaista, kasvoiltaan ilmeettömistä ja tuijottavista” koneihmisistä entistä ihmismäisemmiksi, ihmisten kaltaisiksi. Ikävä kyllä robotit ymmärtävät ihmismäisyyden nimenomaan vihaksi toista ihmistä kohtaan ja ryhtyvät järjestelmällisesti tuhoamaan ihmiskuntaa. Kirjoittamisaikanaan ensimmäisen maailmansodan tuhojen herättämä ajatus ei ole kovin vieras vieläkään: kuinkahan paljon sodankäynnin robotisoimiseen käytetään varoja? Hypehöpinöiden kallis hinta Čapekin näytelmän ensi-illasta on noin sata vuotta, mutta sen kysymyksenasettelut ovat yhä ajankohtaisia. Isä ja poika Rossumin unelmat ihmisen kaltaisista roboteista ovat osin toteutuneet. Niistä ainakin yksi – saudiarabialainen Sophia – on saanut jo maansa kansalaisuuden ja kertonut haluavansa perheen. Rossumien robottien tarkoitus on poistaa inhimillistä kurjuutta. Robottitehtaan pääjohtaja Domin pohtii, mihin koneellinen taksvärkki voi parhaimmillaan johtaa: ”Niin, he (ihmiset) jäävät työttömiksi. Mutta silloin ei olekaan mitään työtä. Kaiken tekevät elävät koneet. Ihminen tekee vain sen, mistä pitää. Hän elää vain kehittääkseen itseään. - - - Et ole enää työläinen, et ole enää kirjuri, et enää kaiva hiiltä etkä seiso vieraan koneen ääressä. Et enää tuhlaa sieluasi työhön, jonka olet kironnut.” Robotit eivät kuitenkaan pysy lestissään vaan nousevat kapinaan. Tehtaan kaupallinen johtaja Busman esittää käsityksen tilanteeseen johtaneista syistä: ”Me sen kuin vain kiisimme kysyntävyöryn harjalla ja höpisimme samalla – tekniikasta, sosiaalisesta tasa-arvosta, edistyksestä, hyvin kiinnostavista asioista. Aivan kuin nuo höpinät olisivat ohjanneet vyöryn suuntaa. Sillä aikaa kaikki vain eteni omalla painollaan, nopeammin, nopeammin, aina vain nopeammin.” Lopulta robottien kehitystä eivät enää ohjanneetkaan ihmisten tarpeet vaan tehtaanomistajien rahanahneus, ja ahneellahan on tunnetusti tietynlainen loppu. Karel Čapekin R.U.R. on pysäyttävä ja kysymyksiä herättävä puheenvuoro robotisaatio-, tekoäly- ja digitalisaatiokeskusteluun. Olisiko mahdollista, että nykyäänkin kehitysusko sokaisee ja robotteja tehdään enemmänkin voiton kuin käyttäjien todellisten tarpeiden pohjalta? Tehdäänkö asioita siksi, että ne voidaan tehdä – vai siksi, että ne ovat järkeviä tai eettisesti kestäviä? Voiko kyseistä rajaa ylipäänsä havaita? Kaiken teknologisväritteisen huomisuskon huumassa tarvitsemme samaa viisautta, jonka Čapek ilmaisi artikkelissaan näytelmänsä ilmestymisvuonna: ”On tärkeää, että tulevaisuutta parannellaan ajatuksissa ja suunnitelmissa, mutta vielä tärkeämpää on, että nykyisyyttä parannellaan teoissa ja elämässä”. Kirjoittaja: Pasi Lankinen työskentelee suomen kielen ja viestinnän yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Tunnetko jo Paron?
Paro on japanilaisen professori Takanori Shibatan kehittämä hyljerobotti, ja se on tarkoitettu terapia- ja hoivarobotiksi. Paro on valittu kahdesti maailman terapeuttisimmaksi robotiksi Guinness World Recordsin mukaan. Paro on käytössä Suomen lisäksi ainakin Tanskassa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa, Saksassa, Japanissa ja USA:ssa. Uusimman version, yhdeksännen sukupolven Paron (MCR-900) toiminta-aika on 5–8 tuntia ja akun käyttöikä 2–3 vuotta. Paro painaa 2,5 kiloa ja on sylikoiran kokoinen. Sen turkki on entistä antibakteerisempi. Lisäksi turkissa ja kuonossa on kosketusta, valoa, ääntä, lämpötilaa ja asentoa mittaavia sensoreita. Paron voi ohjelmoida esimerkiksi tunnistamaan käyttäjänsä ja myös oman nimensä. Sensorien avulla se reagoi ihmisen kosketukseen ja käytökseen; se esimerkiksi uikuttaa silityksestä ja ulvahtaa lyönnistä. Äänenvoimakkuutta säädetään näppäinten avulla. Paroa myy Suomessa Innohoiva – Robokeskus Oy, ja sen saa omaksi 4000–5000 eurolla. Käyttöönottokoulutus on lisäksi hinnoiteltu erikseen. Paroa voi myös vuokrata kuukaudeksi 350 euron hintaan, joka sisältää käyttöönottokoulutuksen. Miksi juuri Paro? Terapiaeläimistä ovat saaneet suurta apua esimerkiksi traumatisoituneet ihmiset ja kiintymyssuhdehäiriöistä kärsivät lapset ja nuoret. He ovat usein kokeneet ihmissuhteissa pettymyksiä, jolloin suhtautuminen ihmisiin saattaa olla varauksellista. Eläimen läsnäolon on todettu myös edistävän sydänterveyttä; sepelvaltimotaudin varhaisien riskitekijöiden tutkimuksessa lemmikin omistaneilla miehillä oli alhaisemmat systolisen verenpaineen, kolesteroli- ja rasva-arvot. On tutkittu, että lasten verenpaine ja syke ovat olleet alhaisempia luettaessa koiralle kuin perheen ulkopuoliselle aikuiselle. Lisäksi eläimen läheisyyden on todettu vaikuttavan hermoston toimintaan ja sitä kautta koko hyvinvointiin. Hermostossa vaikuttava kiintymyshormoni oksitosiini vähentää pelkoa, lisää mielihyvän, turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta, mikä taas vähentää stressihormoni kortisolin erittymistä. Parossa on paljon samaa kuin oikeissa eläimissä, joita hyödynnetään terapiatyössä. Paro saattaa olla monelta osin jopa parempi. Eläinavusteisessa terapiassa mahdollisia ongelmia voivat olla esimerkiksi pelot eläimiä kohtaan, allergiat sekä eläinten tartuttamat taudit. Robottina Paro sietää paremmin karkeamotoriikan vaikeuksia ja näin ollen ronskimpia otteita. Terapia- ja hoivarobottina hylje on hyvä eläin, sillä harvalla on ennakkoasenteita sitä kohtaan. Lähteet: Haapamatti Kirsi 2017. Hylje- ja kissarobotti pitävät seuraa – Mieltä hoitavia robotteja on käytössä Suomessa kymmeniä. Maaseudun tulevaisuus. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/hylje-ja-kissarobotti-pit%C3%A4v%C3%A4t-seuraa-mielt%C3%A4-hoitavia-robotteja-on-k%C3%A4yt%C3%B6ss%C3%A4-suomessa-kymmeni%C3%A4-1.175418 Hirvasnoro Tarja 2018. Olet sinä söpö vekotin!” Robotti Paro hoivaa vanhuksia, mutta mitä tekee Pepper? Kodinkuvalehti 1/2018. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/olet-sina-sopo-vekotin-robotti-paro-hoivaa-vanhuksia-mutta-mita-tekee-pepper Innohoiva Robokeskus oy 2018. Tuotteet- Paro Hyljerobotti http://www.innohoiva.fi/tuote/paro-hyljerobotti/ Ruotsalainen Minna 2014. Karvainen kaveri hyväksyy ehdoitta ja innostaa. Sydänliitto. https://sydan.fi/karvainen-kaveri-hyvaksyy-ehdoitta-ja-innostaa/ Sinkkonen Jari 2013. Lapsen yksilökehitys ja suhde eläimiin. Teoksessa Ikäheimo Kaija (toim.). Karvaterapiaa. Eläinavusteinen työskentely Suomessa. Helsinki: Solution Models House. Kirjoittaja: Jenni Nurmisto työskentelee hoitotyön opettajana Omniassa.
Yritys on mitä se ei ole – ja sitä voi robottikin olla
Roboreel-hankkeessa valmennamme yrityksiä robotisaation mukanaan tuomiin muutoksiin ja teemme pienimuotoisia testejä. Etsimme darwinilaisittain mahdollisimman paljon erilaisia löydöksiä, joista teemme johtopäätöksiä. Haluamme nähdä, mihin uuteen robotit pystyvät. Hankkeen alkajaisiksi Unikulman Vesa Tuominen toimi yritysvalmennuspakettimme koekaniinina. Unikulmassa robotisaatio (tai automaatio) onkin monipuolista ja monella tasolla lähtien tuotannosta ja jatkuen markkinointiin. Se on edennyt jopa myyntityöhön, kun asiakkaan ominaisuuksia analysoidaan patjan avulla, ja sitä kautta saadaan optimaalinen patja itse kullekin mittojen mukaan tehtynä. Mielenkiintoisinta olivat kuitenkin Vesa Tuomisen tarinat. Mitä kaikkea Unikulma tekee, ja miten se on kehittynyt? Mitkä ovat sen verkostot, ja mitä muut luulevat sen olevan? Onko se pelkkiä patjoja, analyysejä unesta ja kehosta ja painosta? Unikulman näkyvä ja näkymätön verkosto on jotain, joka on syntynyt pitkällisen kehityksen - suunnitellun ja suunnittelemattoman - seurauksena. Se on kuin evoluutio, joka on synnyttänyt onnistumisia. Onko takana jo edellisvuosituhannella kehitetty nerokas strategia vai sarja onnekkaita tapahtumia? Itse uskon enemmän jälkimmäiseen: näin maailma menee, ja yrityksistä voi kehkeytyä jotain, mitä ne eivät alkujaan ole ja mitä ne eivät ole edes osanneet ajatella olevansa. Robotti muuttaa pelin Onko myös robotti jotain, mitä se ei ole? Robottimessuilla Tampereella eräs robottitoimittaja totesi, että aluksi yritys hankkii yhden robotin ja sitten toisen. Tarkoitus on tehostaa tuotantoa. Sitten hankitaan muutama robotti lisää ja muutetaan tuotantoa ja ehkä tuotetta. Voidaan jopa tarjota jotakin, mitä ei ennen ole pystytty: joustavuutta, laatua, toimitusaikaa (pitoa tai varmuutta tai nopeutta). Aikaa säästyy – mutta mihin? Lopputulemana on usein tilanne, jossa luultiin robotin tulleen taloon tekemään peruskustannustehokasta työtä hiukan nopeammin ja varmemmin, mutta sitten se muuttikin ajan kuluessa koko toimintalogiikan - hiukan tai paljolti yllättäen. Sitä joko osattiin käyttää hyödyksi - tai sitten ei. Nähtiin, mitä markkinat ja asiakas todella haluavat - tai sitten ei. Robotisaatio tuntuu toisinaan toimivan kuin kotitalousvähennyksillä hankittu siivooja. Siivooja siivoaa, kun itse emme jaksa, osaa tai muuten vain halua, minkä avulla käytämme yli jäänyttä aikaamme - ei mihinkään. Toinen mahdollisuus on kuitenkin se, että saamme todellista laatuaikaa, josta olimme aina unelmoineet. Siivooja hankittiin aluksi vain siivoamaan, mutta nyt se merkitseekin ehkä aivan jotain muuta. Tähän RoboReel tähtää: yllätyksiin ja suunnitelmien epäonnistumisiin (lue: suunnittelimme housut, tulikin uima-asu). Matka on tärkeämpi kuin maali. Kun aloitimme, emme tienneet, mikä oli päämäärä. Hämärä aavistus toki oli mielessämme, mutta osaammeko ajatella tarpeeksi out-of-the-box? Suosikkielokuvani nimeä modifioiden lainatakseni: licence to fail. Hankkeen periaatteeksi sopii myös perusajatus harrastuksestani suunnistuksesta: jos et tiedä missä olet, on sama minne menet. Periaate ei tosin toimi toisessa harrastuksessani purjehduksessa. Ei ole kiva karahtaa kiville. Kirjoittaja: Antero Putkiranta työskentelee tuotantotalouden yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Ymmärrämmekö mitä robotiikka meille merkitsee? Kirja oikeista kysymyksistä
Tiedämmekö mitä me tiedämme? Tiedämmekö mitä meidän pitäisi tietää? Miten saamme tietää, mitä tietoa tarvitsemme? Vai riittääkö vain oivallus, joka antaa mahdollisuuksia? Tähän me pyrimme. Teknologian nopea kehittyminen on johtanut yhä laajamittaisempaan robotiikan hyödyntämiseen tuotannossa, logistiikassa ja palveluissa. Kansallisessa ja globaalissa kilpailussa pärjätäkseen suomalaisten teollisuus- ja logistiikkayritysten on pysyttävä kehityksessä mukana. Myöskään hyvinvointipalvelumme eivät pysy pystyssä ellemme ryhdy hyödyntämään robotiikkaa ja tekoälyä osana sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujamme. Yksittäinen robotti jossain tuotannon osassa tai pitämässä seuraa vanhuksille vanhainkodissa ei yksin ratkaise tätä ongelmaa. Sen pohtiminen, miten me teemme yksittäisiä työtehtäviä ja voiko tehtävän automatisoida, on toki osa tätä ongelmaa, mutta se ei johda hyvään lopputulokseen. On turha pelätä, että jokin kone voi korvata ihmisen tekemän ja jättää meidät tyhjän päälle. Kaikkea tätä muutosta on ajateltava osana suurempaa kokonaisuutta. Usein muutos vaatii uutta näkökulmaa. Näin on esimerkiksi Amazonilla, jossa tilauksien kerääminen aikaisemmin oli aikaa vievää ja vaati keräilijöiltä runsaasti liikkumista. Nyt hyllyt liikkuvat keräilijöiden luokse oikea-aikaisesti tietokoneen tarkasti ohjaamana. Palvelurakenteet julkisella sektorilla tai yrityksen rooli osana toimitusketjua on mietittävä kokonaan uudelleen. Samalla ajatus työn sisällöstä ja toiminnoista muuttuu ja uudistuu. Mutta miten? Siihen tuskin kenelläkään on vastausta. Itse olen varma siitä, että tämä kaikki tarjoaa meille huikeita uusia mahdollisuuksia: parempia ja tehokkaampia palveluita, uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja meille työntekijöille mielenkiintoisia haasteita. Tavoite kirjan tekemiselle Kun Roboreel-hanke käynnistyi, pohdimme työkaverini kanssa, miten voisimme lähestyä sekä yrityksiä että julkisia organisaatiota ja kysyä nykyisiin ongelmiin ja tulevaisuuden haasteisiin liittyviä joskus kipeitäkin kysymyksiä. Miten voimme lyhyessä ajassa saavuttaa luottamuksen, niin että haastateltavat uskaltavat puhua avoimesti siitä, missä he ovat onnistuneet ja mitä mahdollisesti olisi kannattanut tehdä toisin. Toisaalta miten me uskallamme sanoa yritysjohtajalle, joka on mielestään luonut menestyvän yrityksen, että silloin tehtiin näin ja se onnistui, mutta oletko varma, että tämä myös toimii tulevaisuudessa. Siitä me yritimme kirjoittaa. Lähtökohtana oli koota sellainen kokonaisuus, jonka pohjalta on mahdollista luoda tilanne, jossa organisaation vastuuhenkilöt voivat tarkastella tilannettaan realistisesti ja avoimesti nykyisten ja tulevien mahdollisuuksia ja haasteiden kannalta. Tavoitteemme onkin saada mukana olevat henkilöt ajattelemaan tulevaisuuden muutoksia vaikka ajatuksella: ”Jos sinä et tee sitä, mikä on väistämätöntä, joku muu sen kuitenkin tekee. Mitäs sitten?” Vaikka Roboreel-konsultointikirjan tehtävänä on toimia hankkeessa koulutusmateriaalina ja oppaana yrityksille toteutettavien seminaarien ja koulutusten tukena, soveltuu se myös yleisteokseksi ja oppaaksi organisaatioiden kehittämiseen. Tavoite oppaan tekemiseksi oli, että se voi toimia toimintaympäristön tarkastelun ohjeistuksena nykytilaa analysoitaessa ja kehittämisen kohteita määriteltäessä. Samalla mallia voidaan hyödyntää mahdollisten muutostilanteiden havainnointiin ja pohjana erilaisten vaihtoehtojen hahmottamiseen, kun tulevista kehittämisen toimenpiteistä päätetään. Tämän vuoksi haluamme jakaa tämän konsultointioppaan vapaasti toiminnan kehittämistä suunnittelevien organisaatioiden käyttöön. Teos on ladattavissa Metropolia kirjaston sivuilta vapaasti osoitteesta: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-105-9. Emme myöskään haluaa rajoittaa teoksen hyödyntämistä, sillä kehittäminen ei ole mitään ilman uusia näkökulmia, ajatuksia ja innovaatioita – eikä vastavirtaan rämpimistä. Kirjoittaja: Jarmo Toivanen työskentelee ICT:n ja tuotantotalouden lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Can I Give You A Candy? – Kun Cobotti tuli taloon
View this post on Instagram Beckhoffin perhepäivässä robotitkin tarjoavat sinulle karkkia🍬✨ #redcarpetfilmfestival #hyvinkäänsveitsi #beckhoffautomation #beckhoff #redcarpetelokuvafestivaali #hyvinkää #hyvinkäänsveitsi #yumirobot #yumirobotti #perhepäivä #lastenpäivä A post shared by Red Carpet -elokuvafestivaali (@redcarpetfilmfestival) on Sep 2, 2018 at 2:58am PDT Mikäli video ei näy voit katsoa sen Instagramissa Osaako se puhua? Käveleekö se? Mikä se on? Onpa hassun näköinen? Ei kai se ole vaarallinen? Siinä muutamia kysymyksiä, joita kuului ihmettelevien opiskelijoiden ja muiden uteliaiden suusta syyskuussa 2017, kun Metropolia Ammattikorkeakoulun Koneautomaation uusin tulokas YuMi-kaveri saapui taloon. Luonteeltaan YuMi eli Arska, kuten oppilaat sitä alkoivat kutsua, on cobotti. Cobotti eli Collaborative Robot tarkoittaa yhteistyörobottia. Yhteistyörobottien keskeinen idea on, että robotti tekee sille sopivat toistuvat työt sekä voimaa ja nostamista vaativat raskaat työvaiheet. Cobotit ovat teollisuusrobotiikan kuumin trendi maailmalla tällä hetkellä. Ne eivät kuitenkaan korvaa ihmistä. Yhteistyörobotti tekee työtä yhdessä ihmisen kanssa. YuMi tulee sanoista You and Me. ”Robottien uutta aikakautta” mainostaa ABB, jonka luomus YuMi on. Se on vuosien kehitystyön tulos, joka tekee ihmisten ja robottien välisestä yhteistyöstä totta. Robotilla on muun muassa joustavasti asentoa muuttavat kädet, kameraan perustuva osien paikannustoiminto ja huipputekninen ohjausjärjestelmä. YuMi-robotti toteuttaa tulevaisuuden visiota. Ensimmäinen YuMille laadittu sovellus oli ns. Can I Give You A Candy? Sovelluksessa oikea käsi houkuttelee messuvieraita ja vasen käsi jakaa suklaakonvehteja konenäön avustuksella messuvieraan kouraan. Siitä alkoivatkin Arskan eli YuMin ja opiskelijoiden yhteiset seikkailut. Arska oli syksyllä Metropolian vetonaulana Teknologia 2017- ja Studia-messuilla. Vuonna 2018 Arska pääsi jo mukaan opetustehtäviin ja Red Carpet -filmifestivaaleille. Festareilla Arska jaksoi jakaa karkkeja messuvieraille ja myös itselleen Riku Niemiselle. Robotiikka ja robotit kehittyvät maailmalla tällä hetkellä hurjaa vauhtia. Robotiikan kuumimpia trendejä ovat cobottien lisäksi esimerkiksi kantavat ja tukevat robotit eli eksoskeletonit, sosiaaliset robotit ja itsestään liikkuvat autonomiset robotit. Kaikkea tätä ihmeellistä ja kummaa on tarkoitus tutkia Roboreel-hankkeessa. Vuonna 2019 Arskakin pääsee mukaan. Hankkeessa tehdään testejä roboteilla, pieniä pilottiprojekteja, joissa uutta robotiikkaa testataan ja pilotoidaan erilaisissa keisseissä. Tavoitteena on nähdä, mihin robotit pystyvät ja mihin eivät. Oletko valmis, Arska tulee ja pilotoi! Lähteet https://new.abb.com/products/robotics/fi/teollisuusrobotit/irb-14000 https://sivistysvantaa.fi/roboreel/index.html https://www.metropolia.fi/ajankohtaista/uutiset/?tx_ttnews%5Btt_news%5D=6070&cHash=3cf6ef0b9f3d97eb6ff9c2f3cb67f64c Kirjoittaja: Antti Liljaniemi työskentelee kone- ja autotekniikan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa. antti.liljaniemi@metropolia.fi +358 400 240 756 Metropolia University of Applied Sciences Finland
Robologi megatrendien pyörteissä
Megatrendien tunnistaminen Megatrendien tunnistaminen on tärkeää yritysten menestyksen, ihmisten henkisen kehittymisen ja hyvinvoinnin kannalta. Yksi voimakkaasti nouseva megatrendi on teknologian kiihtyvä kehittyminen, erityisesti robottien käytön lisääntyminen tekoälyyn, simulaatioihin ja lisättyyn todellisuuteen (AR) yhdistettynä. Yrityksille tulevaisuussuuntaus on entistä tärkeämpää, jotta kiihtyvällä vauhdilla syntyvät teknologiset mahdollisuudet osataan hyödyntää kilpailuetuna. Tulevaisuus on täällä jo myös pk-yrityksille. Robotiikan tila Suomessa Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan julkaisu Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2017 nostaa tekoälyn tekemän globaalin työn ja robotiikan sen eri muodoissaan keskeisiksi teknologioiksi, joilla on suuri potentiaali muuttaa maailmaa lähitulevaisuudessa. Teknologioiden muuttuessa muuttuvat myös liiketoimintamallit, osaamisvaatimukset, ammatit, elämäntavat ja kulttuuri sekä yhteiskunnalliset ja sosiaaliset rakenteet. Suomalaisten yritysten, myös pk-yritysten tulisikin olla erityisen aktiivisia niiden teknologioiden kehittämisessä ja soveltamisessa, jotka ratkaisevat suuria globaaleja yhteiskunnallisia ongelmia, jotta teknologioiden mahdollistamat liiketaloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset hyödyt realisoituisivat hyvinvoinniksi. Tekoälyyn liitetyt robotit eivät ole enää hypeä, vaan myös mahdollisuus pk-yrittäjille. Yhteistyö ja yhteiselo ovat tulevaisuudessa yhä enemmän yhteistyörobottien ja sosiaalisten robottien sekä ihmisten välistä vuorovaikutusta, siis cobotisaatiota ja sobotisaatiota. Ihminen on ollut koneiden hyödyntäjä, mutta lähitulevaisuudessa ihminen tekee työtä koneiden kanssa tasaveroisempana kumppanina. Rutiinityö on syytäkin antaa robottien hoidettavaksi, myös palvelualoilla. Robologi tunnistaa robotiikan ilmiöitä Roboreel-hanke antaa välineitä pk-yrityksille jäsentää niitä mahdollisuuksia, joita robotit ja robotteihin liittyvä oheisteknologia tuo tullessaan. Hanke alkoi 1.5.2018 ja jatkuu vuoden 2020 loppuun saakka. Hankkeen tavoitteena on tukea yritysten, erityisesti pk-yritysten robotiikkaan liittyvää kehitystä siten, että se lisää elinvoimaa alueen elinkeinoelämään. Hankkeessa keskeisinä uudistavina apuneuvoina ovat yritystaloudelliset analyysit ja robottikokeilut. Robologi-blogi pohtii robotiikan tuomia vaikutuksia yritysten toimintaan. Se myös tutkii korkeakoulujen, ammattioppilaitosten ja yritysten yhteistyön merkitystä ja oppilaitosten roolia valmentajana, alueellisena vaikuttajana, työelämän kehittäjänä, innovaattorina sekä ajattelun haastajana. Blogitekstien suolana ovat yritysten kokemukset uudistamiseen tähtäävistä toimenpiteistä ja robotiikkakokeiluista. Lähteet Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037 Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1//2018. Viitanen, J., Paajanen, R., Loikkanen, V. & Koivistoinen, A. 2017. Digitaalisen alustatalouden tiekartasto, Innovaatiorahoituskeskus Business Finland. Hyvinvoinnin AiRo-ohjelma, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2018. Kirjoittaja: Päivi Haho työskentelee terveysteknologian ja palvelurobotiikan yliopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.