Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Avainsana: kehittäjäkumppanuus

Dialogeilla vaikuttavuutta kehittäjäkumppanuuteen
1.3.2024
Emmi Pohjolainen, Elisa Johansson, Sari Helenius

Projektin käynnistäminen kehittäjäkumppanuudessa vaatii tietoista päätöstä hylätä vanhat toimintamallit ja lähteä toimimaan itselle uudella tavalla. Avainasemassa ovat yhdessä käydyt dialogit, joiden kautta ymmärrys toisen näkökulmasta ja yhteisestä aiheesta syvenevät. Tässä blogissa kuvataan kokemuksia dialogeista ja niiden vaikutuksia kehittäjäkumppanuuden rakentamisessa. Projektitoimijat Emmi Pohjolainen ja Elisa Johansson kertovat Minä merkitsen -projektin rakentamisesta saavutettavilla dialogeilla. Merkityksellisten aiheiden tunnistamiseksi ja arjessa hyödyllisen tiedon tuottamiseksi tarvitaan vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa aiheeseen liittyvien eri toimijoiden – tutkijoiden, kehittäjien, ammattilaisten, kuntoutujien, päätöksentekijöiden ja niin edelleen – välillä (esim. Laajalahti & Laaksonen 2023). Tähän tarpeeseen on kehitetty osallistuvaa tutkimuskumppanuutta, joka on uudenlaista yhdessä muotoutuvaa toimintakulttuuria tutkimus- ja kehittämistoiminnassa (Sipari ym. 2022: 9). Osallistuvaa tutkimuskumppanuutta on sovellettu käytäntöön eri konteksteissa (Hytke 2024; Sipari ym. 2022: 44). Alku aina hankalaa? “Olin mukana osallistuvan tutkimuskumppanuuden kehittävässä koulutusprosessissa keväällä 2021 ja yhdistelin kumppanuusajattelua omaan toimintatapaani kuntoutuksessa (SCA™). Paloin halusta lähteä kokeilemaan osallistuvaa tutkimuskumppanuutta käytännössä. Halusin, että projekti starttaisi oikeasti puhtaalta pöydältä, mutta sen käynnistys tuntui kuitenkin haastavalta. Miten saada projektiryhmä kasaan, kun oikeastaan mitään projektia ei vielä ollut olemassa?”, Elisa   Osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallin (Sipari ym. 2022: 16–17) mukaisesti yhteistoimintaa lähdettiin rakentamaan alusta lähtien dialogien eli vastavuoroisten ja avointen yhteiskeskustelujen avulla. Projektiin ja sen aloitusdialogiin kutsuttiin merkityksellisestä arjesta kiinnostuneita aivovamman tai aivoverenkiertohäiriön saaneita henkilöitä sekä neurologisen kuntoutuksen ammattilaisia. Perinteiseen tutkimus- ja kehittämisprosessiin verrattuna osallistuvassa tutkimuskumppanuudessa painottuu alkuvaihe, jossa kumppanuutta rakennetaan. Ratkaisevaa on se, miten kumppaneita kutsutaan ja miten heidät tavoitetaan. (Lehtonen ym. 2020; Sipari ym. 2022: 18–22.) Emmille ja monille muille kumppaneille Elisan aloite oli mukaansa kutsuva.   Emmi näki Aivoituksen sivuilla ilmoituksen Osallistava arki -projektista (kuvio 1) ja se puhutteli häntä. Häntä innosti perinteisen vertaistuen sijaan se, että projektissa pääsisi kuulemaan myös ammattilaisten ajatuksia vammautuneiden arjesta ja miten muut vammautuneet kokevat vertaisensa. Aiempi kokemus Emmillä oli se, että hän oli arvioitava osapuoli, jonka tilannetta asiantuntijat pohtivat.   “Projektissa vahvistui tunne, että kerrankin myös meidän vammautuneiden ajatuksia kuultaisiin ja mekin saisimme puheenvuoron, tasavertaisina.”   Kulje yhdessä, jos haluat mennä pitkälle   Keskeisessä osassa kumppanuuden käynnistämisessä ja yhteisen projektin rakentamisessa ovat olleet Erätauko-keskusteluina käydyt dialogit (Erätauko-säätiö). Dialogit ovat toteutuneet etäyhteydellä, jolloin osallistuminen on ollut mahdollista eri puolelta Suomea. Projektin dialogeissa on huomioitu alusta lähtien saavutettavuus ja esteettömyys, jotta kaikki projektitoimijat voivat kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Emmin ja Elisan kokemusten mukaan dialogit ovat mahdollistaneet tutustumista ja oppimista erilaisten näkökulmien jakamisen kautta. Se on vahvistanut kumppanuutta ja antanut suuntaa projektille. (Helenius & Johansson & Pohjolainen 2024.)   Projektin edetessä rikkautena keskusteluissa on ollut ihmisten erilaiset taustat ja se ettei keskustelijan titteli ole ollut olennaisinta vaan itse keskusteltava asia. Kasvotusten, etänäkin kuvayhteyden avulla, käytävän keskustelun konkreettisia etuja on, että keskustelijat kohtaavat myös sanattomalla viestinnällä: eleet, ilmeet ja kehonkieli tuovat oman lisänsä keskusteluun.   “Vaikka prosessi on vienyt aikaa, välillä juminutkin, on ollut suuri rikkaus, että asioita on tuumittu monelta eri kannalta, ja ihan yllättäviäkin asioita on voinut tulla esiin. Se ettemme aluksi rajanneet aihetta liian tarkkaan, mahdollisti eri tulokulmat asioihin.”   Projektin alussa saavutettavuutta ja esteettömyyttä huomioitiin konkreettisilla keinoilla, kuten tapaamisen aikatauluilla ja jaetulla valkotaululla, johon kirjoitettiin ydinsanoja kaikkien nähtäville. Nämä vahvistivat toimijoiden luottamusta toisiinsa ja tekivät näkyväksi yhteisen halun onnistua. Yhteisymmärryksen kasvaessa jäivät monet alun keinot turhiksi tai muuttuivat huomaamattomaksi osaksi keskustelua.   “Dialogit lisäävät ymmärrystä aivan toisella tavalla sen sijaan, että lukisit esimerkiksi paperilta tilastoja vammautuneiden arjesta. Hyvässä keskustelussa paljon sanomatontakin voi välittyä, kun ilmapiiri on avoin.”   Eteenpäin, sanoi mummo lumessa…   Kumppanuudessa rakentuvalla projektilla on monia mahdollisuuksia, mutta uudenlainen toiminta voi kohdata haasteita perinteisiin nojaavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa (vrt. Kulmala & Spisák & Venäläinen 2023). Yhdessä tehtävän tutkimus- ja kehittämistoiminnan lähestymistavat yleistyvät, ja samalla suhtautuminen osallistuviin ihmisiin muuttuu siten, että heidät ymmärretään oman elämänsä asiantuntijoina ja tasavertaisina kumppaneina tutkijoiden ja kehittäjien kanssa. Tällöin tutkimus- ja kehittämistoiminnan lähtökohtana ovat ihmisten itse määrittämät haasteet ja ongelmat, tutkimus- ja kehittämistoiminnalle asetetut toiveet ja tavoitteet sekä kumppanuuteen perustuva yhteistoiminta. Tätä kautta vahvistuu sellaisen tiedon tuottaminen, jolla on oikeasti merkitystä ihmisten arjessa.   “Jostain syystä yhteistoimintaan ja kehittäjäkumppanuuteen suhtaudutaan vielä hieman samoin kuin erilaisuuteen yleensäkin. Projektia pidetään kiinnostavana ja sen esiin tuomia asioita kuunnellaan, mutta muutoksia tai muokkauksia omassa ajattelu- tai toimintatavassa ei kuitenkaan olla vielä valmiita tekemään.”    Arvotamme ihmiset herkästi asiakas-asiantuntija-rooleihin, ja toisten näkemyksillä on enemmän painoarvoa. Aitoa kumppanuutta ja merkityksellistä yhteistoimintaa voidaan rakentaa vain tunnustamalla jokaisen arvokas asiantuntijuus. Siksi tarvitaan vanhojen mallien ja toimintatapojen ravistelua.   “Osallistuminen avoimeen dialogiin tuo uuden toimintatavan hyödyt esille. Se voi avartaa näkökulmia ja voi saada muuttamaan omia toimintatapoja.”   Dialogit toimivat linkkeinä ja kohtaamispisteinä, jotta kaikkien osapuolten ääni saadaan yhdenvertaisesti esille ja huomion arvoiseksi. Yhteisymmärrys mahdollistaa suoran tiedon vastavuoroisen viestimisen. Päästessämme toimimaan suoran tiedon – emme oletuksen – varassa, pystymme oikaisemaan monet mutkat ilman että jätämme tärkeitä asioita huomioimatta. Dialogeissa keskustelun lopputulosta ei myöskään määritellä etukäteen, jolloin voi päästä kiinni uuteen tietoon ja oivalluksiin. Mitkä mahdollisuudet meillä onkaan ratkaista asioita, kun teemme sen yhdessä keskustellen.   Minä merkitsen -projekti järjestää kansallisten dialogien (www.kansallisetdialogit.fi)  yhteisteemoihin liittyviä avoimia keskusteluja. Jos dialogiin osallistuminen tai kuulijaksi tuleminen kiinnostaa, katso tulevat keskustelumme (www.intonaattorit.fi/kalenteri  ) ja liity mukaan. Projekti ottaa mielellään vastaan myös kommentteja, yhteistyöehdotuksia tai toivottaa tervetulleiksi uusia projektitoimijoita. Ole yhteydessä ilman mitään kynnystä! (info@intonaattorit.fi)    Lähteet   Erätauko-säätiö.   Helenius, Sari & Johansson, Elisa & Pohjolainen, Emmi 2023. Dialogit kumppanuudessa. Tulevaisuusareena-podcast. MetroPodia.   Hytke 2024. Kestävää hyvinvointia yhdessä tutkimalla ja kehittämällä.   Kulmala, Meri & Spisák, Sanna & Venäläinen, Satu 2023. Kanssatutkimus. Ihanteet ja käytännöt. Tampere University Press.   Laajalahti, Anne & Laaksonen, Vilja 2023. Tutkittu tieto käyttöön: Miten lisätä tutkitun tiedon hyödyntämistä yhteiskunnassa? Prologi – Viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteellinen aikakauslehti, 19(1), 82–92.   Sipari, Salla & Vänskä, Nea & Lehtonen, Krista & Helenius, Sari & Väisänen, Sara & Harra, Toini 2023. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksessa. OIVA-sarja 50. Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-332-9   SCA™ -tekniikka.   Kirjoittajat   Emmi Pohjolainen, varhaiskasvatuksen opettaja KM, sivutoiminen tuntiopettaja, Aammattiopisto   Elisa Johansson, puheterapeutti FM, asiantuntijayrittäjä, Intonaattorit Oy Erityisosaamisena Kanadan Afasiainstituutin SCA™-keskustelun tukitekniikka (Supported Conversation for Adults with Aphasia, Aphasia Institute), joka on toiminut perustana dialogin muokkaamisessa kommunikatiivisesti saavutettavaksi ja esteettömäksi.   Sari Helenius, fysioterapeutti YAMK, lehtori ja projektitoimija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

Lue lisää

Yhteistoimintaa ja yhdessä oppimista kuntoutuksen tutkimus- ja kehittäjäkumppanuudessa
26.2.2021
Anna Kaipainen, Nea Vänskä

Kuntoutumisen asiantuntijoiden osallistuminen tutkimus- ja kehittämistoimintaan rikastuttaa ja uudistaa hyvien käytänteiden tutkimista ja kehittämistä. Mitä ovat sellaiset tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävät käytännöt, jotka vahvistavat kuntoutujien osallistumista kuntoutuksen soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa? Kuntoutuksessa tarvitaan moninaista yhteistyötä ja kumppanuuksia verkostoissa, jotta voidaan taata kuntoutujille mahdollisimman tehokkaat ja sujuvat kuntoutuspalvelut (Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma 2003: 16). Kuntoutuksen soveltavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan (T&K-toiminnan) uudistamiseksi, tulevaisuuteen katsoen, tarvitaan rohkeutta miettiä kokonaisuutta uudella tavalla niin järjestelmän ja verkostojen kuin uudenlaisten toimintatapojen näkökulmasta (ks. Rantakokko ym. 2019). Verkostojen yhteistoiminnassa sekä kuntoutujien, ammattilaisten sekä tutkijoiden kumppanuudessa voidaan kehittää kuntoutuksen hyviä nykykäytäntöjä sekä tuottaa uusia kuntoutuskäytäntöjä (Sipari & Mäkinen 2012: 11). Soveltavan tutkimustoiminnan tarkoituksena on käytäntöjen kehittäminen hyödyntämällä tutkimustietoa (Anttila 1996). Usein kuntoutujien osallistuminen kuntoutuksen soveltavaan T&K-toimintaan on toteutunut kyselyihin vastaamalla tai erilaisten haastatteluiden keinoin. Osallistuminen on tällöin rajautunut tutkimuksen informanttina toimimiseen. Millaista voisikaan olla tutkimus- ja kehittämistoiminta, jossa mahdollistuu kuntoutujan aktiivinen osallistuminen ja toimijuus? Juuri siis ne samat asiat, joita kuntoutuksen valtaistava paradigma korostaa (Järvikoski ym. 2017: 78). Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuudessa kuntoutujat eivät ole tutkimuksen kohteita vaan aktiivisesti osallistuvia yhdenvertaisia kumppaneita ammattilaisten ja tutkijoiden kanssa (Harra & Sipari & Mäkinen 2017: 145; Lehtonen ym. 2020). Kumppanuudessa kokemusperäinen asiantuntijuus yhdistyy ammattilaisten ja tutkijoiden osaamiseen. Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuus voi toimia tehokkaana tulosten jakamisen sekä jalkauttamisen keinona ja linkkinä organisaatioiden, ammattilaisten, kuntoutujien sekä niitä ympäröivien sidosryhmien välillä (Hoekstra ym. 2020). Tutkimus- ja kehittämiskumppanuus edistää näin potentiaalisesti tutkitun tiedon ja käytännön välisen kuilun umpeen kuromista (Greenhalg ym. 2016). Kuntoutujien mahdollisuus osallistua asiantuntijoita T&K-toimintaan mahdollistaa merkityksellisten tutkimusaiheiden tunnistamisen kuntoutujien näkökulmasta sekä relevantin tutkimustiedon tuottamisen (Sipari & Mäkinen 2012: 11; Lehtonen ym. 2020). Hoekstran ym. mukaan kuntoutujien osallistumisen mahdollistaminen kumppaneina T&K-toiminnassa edistää tuloksellisempaa kuntoutustoimintaa tulevaisuudessa. Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävät käytännöt Anna Kaipaisen (2020) tutkimuksellisessa kehittämistyössä tartuttiin tutkimus- ja kehittäjäkumppanuusilmiöön. Työn tarkoituksena oli kehittää tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävää käytäntöä kuntoutuksen soveltavassa T&K-toiminnassa kuntoutujan osallistumisen vahvistamiseksi. Tutkimuksellisen kehittämistyön toimintaympäristönä oli JAMK:n ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kolmivuotinen kehittämishanke REcoRDI. Hankkeen tarkoituksena on kehittää kuntoutuksen soveltavaa TKI-toimintaa sekä vahvistaa osaamista ja verkostoitumista T&K-toiminnassa ihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseksi. (Rantakokko ym. 2019.) Metropoliassa kehittämisen painopisteitä hankkeessa ovat asiakaslähtöinen kuntoutus, osallistumista mahdollistava kuntoutuminen arjessa ja yhteiskehittely älykkäissä kuntoutuskäytännöissä. Nämä kehittämisen painopisteet on yhdistetty osallistuvan tutkimuskumppanuuden teemaksi. (Sipari 2020.) Kaipaisen (2020) tutkimuksellinen kehittämistyö toteutui toimintatutkimuksellisella otteella ja aineisto kerättiin laadullisin menetelmin teemahaastatteluiden ja yhteiskehittelyn keinoin. Tiedontuottajina oli viisi kuntoutujaa, jotka olivat osallistuneet aiemmin tutkimus- ja kehittäjäkumppaneina kuntoutuksen soveltavaan T&K-toimintaan. Lisäksi osallistujia olivat kolme kuntoutuksen ammattilaista, joilla oli kokemusta tutkimus- ja kehittäjäkumppanuudesta sekä kaksitoista Metropolian innovaatiokeskittymän kehittäjäverkoston jäsentä. Pirun hauskaa yhdessä oppimista ja yhteistoimintaa Kuviossa 1 on tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksista yhteenvetona tuotettu kuvaus tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävistä käytännöistä. Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuuden sillalle kuntoutujat ja ammattilaiset astelivat yhdessä. Tutkimus- ja kehittämiskumppanuudessa yhteistoiminta ja yhdessä oppiminen oli keskeistä. Parhaimmillaan yhdessä tekeminen on ”pirun kivaa ja hauskaa”, kuten eräs osallistuja asian muotoili. Tuloksissa painottuivat kumppanuutta edistävät arvot ja asenteet, jotka olivat yhdenvertaisuus, avoimuus, positiivisuus, rehellisyys sekä psykologinen turvallisuus. Tällöin oli mahdollista lähteä ”rohkeesti kokeilemaan” ja samalla ”opitaan toinen toisiltamme.” Tärkeää oli vastavuoroinen dialogi vuorovaikutuksessa. Kumppanuutta edistävät arvot, asenteet ja diaglogi toimivat kuin sillankaiteina, jotka tukivat osallistujia koko prosessin ajan (kuvio 1). Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävissä käytännöissä korostuivat kumppaneiden välinen luottamus sekä yhteistöllisyys. Vapaamuotoinen tutustuminen oli tärkeää: ”Käytiin Rossossa syömässä aina koko porukalla kesken päivän. Siinä tutustuttiin parhaiten ja sai niin ku semmosen tunteen, että kuului porukkaan.” Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuus perustui yhteisille tavoitteille ja tahtoon tehdä yhteistyötä. Tutkimus- ja kehittämiskumppanuutta edistävissä käytännöissä ratkaisuja kysymyksiin etsitään yhdessä. Kuntoutuksen ammattilainen kuvasi asiaa näin: ”Antoisimmat hetket oli keskustelutilaisuudet, kun haettiin yhdessä sitä yhteistä näkemystä siinä.” Ideoita visioitiin yhteistoiminnassa osallistavien, luovien ja monipuolisten työskentelytapojen avulla. Teknologia ja digitaaliset ratkaisut mahdollistivat etäyhteyksin osallistumisen ja pelilliset menetelmät. Kuntoutujien osallistumisen mahdollistumiseksi tuli kuntoutujien yksilölliset toiveet ja tarpeet huomioida. Oli hyödyllistä myös kartoittaa, mitä erilaista osaamista ja taitoja kuntoutujilla on – ei vain kuntoutumisen asiantuntijoina, vaan laajemminkin. Roolit ja vastuut määriteltiin yhdessä. Kuntoutujien mielekäs osallistuminen tuli huomioida prosessin kaikissa vaiheissa, jotta tutkimus- ja kehittäjäkumppanuus pääsee aidosti toteutumaan. Kumppanuussuhteen rakentamiseen, toimintatapoihin sekä toteutukseen liittyvät erityspiirteet tuli ottaa huomioon toiminnassa. Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuuden vahvistaminen tulevaisuudessa Tulevaisuudessa tulisi pohtia sitä, kuinka varmistetaan kuntoutujien yhtäläinen pääsy mukaan T&K-toimintaan. Tärkeää olisi myös hyödyntää tutkimus- ja kehittämistoimintaan jo kumppaneina osallistuneita kuntoutujia. Nämä muutosagentit olisivat oiva voimavara tiedottamaan tutkimus- ja kehittäjäkumppanuustoiminnasta sekä juurruttamaan uutta käytäntöä tulevaisuudessa. Kaipaisen (2020) tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia hyödynnetään REcoRDI-hankkeessa kehitettävässä osallistuvan tutkimuskumppanuuden mallissa. Osallistuvan tutkimuskumppanuus -mallia rakennetaan hankkeessa moninäkökulmaisesti ja perustuen kansainväliseen kirjallisuutteen (Lehtonen ym. 2020) sekä hankkeessa toteutettuihin lukuisten työpajojen tuloksiin. Kevään 2021 aikana REcoRDI-hankkeessa toteutuu osallistuvan tutkimuskumppanuuden kehittävä koulutusprosessi, jossa kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijat sekä tutkijat ja kehittäjät yhdessä kouluttautuvat, arvioivat ja kehittävät mallia edelleen. Osallistuvan tutkimuskumppanuuden malli kuntoutuksen soveltavaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan julkaistaan tulevaisuudessa saavutettavana elektronisena julkaisuna. Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön: Kaipainen, Anna 2020. ”Tutkimus- ja kehittäjäkumppanuutta edistävät käytännöt kuntoutuksen soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittajat Anna Kaipainen, fysioterapeutti (YAMK), projektisuunnittelija, Metropolia AMK Nea Vänskä, lehtori ja REcoRDI-hankkeen tutkija, Metropolia AMK Lähteet Anttila, P. 1996. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta: taito-, taide- ja muotoilualojen tutkimuksen työvälineet. Tutkimisen taito ja tiedonhankinta. Helsinki: Artefakta 2. Akatiimi. Greenhalgh T, Jackson C, Shaw S, Janamian T. 2016. Achieving Research Impact Through Co-creation in Community-Based Health Services: Literature Review and Case Study. The Milbank Quarterly 94, 2, 392–429. Harra, T, Sipari S, Mäkinen, E. 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 145-164. Hoekstra F, Mrklas KJ, Khan M, ym. 2020. A review of reviews on principles, strategies, outcomes and impacts of research partnerships approaches: a first step in synthesising the research partnership literature. Canada: Health Research Policy and Systems 18:51 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7249434/pdf/12961_2020_Article_544.pdf Järvikoski A, Martin M, Kippola-Pääkkönen A, Härkäpää K. 2017. Asiakkaan kehittämisosallisuus kuntoutuksessa. Teoksessa Pohjola A, Kairala M, Lyly H, Niskala A. (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 58–81. Kuntoutuksen tutkimuksen kehittämisohjelma 2003. Kuntoutusasiain neuvottelukunta Julkaisuja 2003:19. Sosiaali- ja terveysministeriö. Lehtonen K, Vänskä N, Sipari S, Harra T, Helenius S. 2020. Osallistuva tutkimuskumppanuus kuntoutuksen soveltavassa tutkimuksessa - kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kuntoutus 43(3):6-19. Rantakokko, Sipari, Paltamaa, Korniloff, Vänskä, Lehtonen. 2019. Recordi. Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42(3):44-48. Sipari S. 2020. Ratkaistavana kuntoutumisen hyvä tulevaisuus. REcoRDI-kehittämishanke – osaamista ja verkostoitumista kuntoutuksen soveltavaan tutkimukseen. https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminenja-innovaatiot/hankkeet/recordi/ Sipari S, Mäkinen E. 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 6/2012. http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/122860/AATOS_6.pdf?sequence=1    

Lue lisää

Verkostomainen kehittäjäkumppanuus kuntoutuksen uudistajana
2.7.2019
Nea Vänskä

Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminta vaatii monitahoista ja -tasoista verkostomaista toimintaa, joka rakentuu paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Verkostomainen kehittäjäkumppanuus perustuu kuntoutujien, ammattilaisten ja tutkijoiden yhteistoimintaan. Millaisissa kuntoutusta uudistavissa verkostoissa sinä olet mukana? Avaimena kehittäjäkumppanuus Moniasiantuntijainen kehittäjäkumppanuus verkostoissa mahdollistaa uuden tiedon ja ymmärryksen luomista ja uusien innovaatioiden syntyä. Kuntoutujien, omaisten, tutkijoiden, kliinikoiden ja muiden toimijoiden kehittäjäkumppanuus on avain kuntoutujien tarpeisiin vastaavien käytänteiden luomiseen kuntoutuksessa (Sipari & Mäkinen 2014; Harra, Sipari & Mäkinen 2017). Kehittäjäkumppanuus haastaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan perinteisiä tutkimusasetelmia mahdollistamaan kehittäjäkumppanien aktiivista osallistumista prosessien kaikissa vaiheissa. Samalla se haastaa tutkimusintressien priorisoinnista analyysiin ja johtopäätösten laadintaan. Lähtökohtana on, että tutkimus- ja kehittämistoiminta tarttuu aiheisiin, jotka kuntoutujat kokevat hyödyllisiksi, ja tutkimus- ja kehittämistoiminta vastaa heille merkitykselliseen tarpeeseen (esim. http://www.pencru.org/projectsmeetings/researchprojects/jlaprioritysetting/) Verkostomainen kehittäjäkumppanuus on myös lapsen tarpeisiin vastaavan kuntoutumisen kehittämisen ytimessä. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan ymmärtäminen kehittäjäkumppanuutena konkretisoitui kansainvälisessä European Academy of Childhood Disability (EACD) -kongressissa, johon osallistui kliinisen kuntoutustyön tekijöiden, tutkijoiden ja opettajien lisäksi kokemusasiantuntijoita, lasten vanhempia ja nuoria – kaikkiaan yli 1300 osallistujaa 67 eri maasta. Kongressin useissa esityksissä ja työpajoissa lasten vanhemmat ja nuoret esiintyivät kuntoutuksen asiantuntijoina, kehittäjinä ja tutkijoina akateemisten tutkijoiden ja kliinikoiden rinnalla. Mahdollisuus ylittää rajapintoja ja etäisyyksiä Digitaaliset ratkaisut, kuten etäyhteydet, mahdollistavat entistä ketterämpää verkostotoimintaa ja yhteistä kehittämistä etäisyyksiä ja perinteisiä rajapintoja ylittäen. LOOK-hankkeessa (look.metropolia.fi) kehitetyt Lapsen kuntoutumisen Metkut -välineet ovat tästä yksi esimerkki. Metku-kirjaa  on kokeiltu ja kehitelty eteenpäin Hollannissa ja yhteistä kehittämistä edistettiin Skype-yhteyden kautta. Lapsen osallistumista arjessa vahvistavia välineitä ja toimintatapoja tutkitaan ja kehitetään maailmalla erityisesti kansainvälisessä CanChild -verkostossa, johon kuuluu tutkijoita ja kehittäjiä eri puolilta maailmaa. Verkostossa toimii aktiivisesti myös lasten vanhempia kehittäjäkumppaneina. Verkostomaisessa kehittäjäkumppanuudessa perinteiset rajapinnat rakentuvat yhdyspinnoiksi. Lukuisat kansainväliset verkostot ja koulutukset ovat saavutettavissa vaikka kotisohvalta. Esimerkiksi lasten kuntoutuksen kansainvälisen huippututkijan ja Cerebral Palsy alliance research -säätiön puheenjohtajan Iona Novakin luentoa näyttöön perustuvista käytännöistä CP-vammaisten lasten ja nuorten kuntoutuksesta pystyi seuraamaan etäyhteydellä Brunelin yliopistolta Lontoosta. Luento on jälkikäteenkin vapaasti katsottavissa videotaltiointina. Lisäksi uusimman tutkimustiedon levittämiseen hyödynnetään yhä enemmän saavutettavia ja mielenkiintoa herättäviä keinoja, kuten lyhyitä videoita, joissa todennetaan tutkimuksen keskeiset tulokset. Uusien kuntoutujien tarpeisiin vastaavien ja näyttöön perustuvien toimintatapojen käyttöön ottamiseksi tarvitaan verkostomaista kumppanuutta myös kuntoutuksen rahoittajien kanssa. Esimerkiksi uusissa lasten osallistumista arjessa vahvistavia toimintatavoissa, kuten Pathways and resources for engagement and participation (Prep; Anaby ym. 2018 ) ja Partnering for change (Missiuna ym. 2016), painotetaan ympäristössä tehtäviä muutoksia ensisijaisina suhteessa lapsen toiminnassa tavoiteltaviin muutoksiin. Kuitenkin useassa maassa korvattavaksi terapiaksi katsotaan vain työ, jonka terapeutti tekee lapsen ja vanhempien läsnä ollessa, pois lukien muulloin tehtävän ympäristön ohjauksen ja verkostoyhteistyön lapsen kuntoutumisen tavoitteen saavuttamiseksi. PREP-toimintatavan kehittäjät ja tutkijat nostivat EACD-kongressissa  esille, etteivät kuntoutuksen rahoitusjärjestelmät vielä riittävästi tunnista ympäristön ohjauksen ja yhteistoiminnan luomiseksi tarvittavaa verkostotyöskentelyä osana korvattavaa ja lapsen toimintakykyä ja osallistumista edistävää terapiatyötä. Tarpeista käsin rakentuvat verkostot Kuntoutus uudistuu kytkeytymään yhä voimakkaammin arkeen, rakentuen niihin ympäristöihin ja rutiineihin, joissa ihmiset luontaisesti toimivat. Toimintakykyä edistävien verkostojen rakentaminen ihmisen tarpeista käsin sekä arjen toimintaympäristön resursseja ja voimavaroja hyödyntäen mahdollistaa myös ennakoivaa otetta. Esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa on kehitteillä fysioterapeuttien toimenkuvan kuvaaminen koulun toimintaympäristössä. Partnering for change -toimintatavan kaltainen malli, joka perustuu yhteistoimintaan ja verkostomaiseen kumppanuuteen arjen kontekstissa (Missiuna ym. 2016), on potentiaalinen, kun kehitetään kuntoutuksen asiantuntijoiden osaamisen hyödyntämistä kouluissa lasten toimintakyvyn edistymiseksi. Kansainvälisten kongressien anti on parhaimmillaan uuden tutkimustiedon äärellä yhteistä ja kriittistä keskustelua sekä uusien kuntoutusta uudistavien verkostojen rakentamista sekä olemassa olevien vahvistamista. Ensi vuonna EACD-kongressi toteutuu Puolan Poznanissa (17.–20. kesäkuuta 2020). Lukuisia videotallenteita luennoista ja muuta materiaalia on saatavilla EACD:n nettisivuilta.   Nea Vänskä, lehtori, Metropolia AMK EACD-kongressin ohjelma 2019.   Lähteet Anaby, Dana ym. 2018. The effectiveness of the Pathways and Resources for Engagement and Participation (PREP) intervention: improving participation of adolescents with physical disabilities. Developmental medicine and child neurology 60 (5): 513–519. Harra, Toini, Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalveluiden kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Kairala & Niskala, Lyly (toim.). Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi – Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino.   Missiuna, Cheryl ym. 2016. Partnering for change. Saatavana osoitteessa: https://canchild.ca/en/research-in-practice/current-studies/partnering-for-change   Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2014. Kehittäjäkumppanuus vaatii uudenlaista osaamista. Teoksessa Sipari, Salla, Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka (toim.): Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_13_Kuntoutettavasta_kehittajakumppaniksi.pdf  

Lue lisää