Rehablogi

Kuntoutuksen ja terveydenhuollon hyviä käytänteitä kehittämässä

Vuosi: 2025

Henkilöstön veto- ja pitovoima kuntoutuksessa – ratkaisuja alan haasteisiin
http://Miehen%20kädet%20vetävät%20köyttä,%20taustalla%20on%20toinen%20hahmo%20vetämässä%20myös%20köyttä.
17.6.2025
Heidi Niemi

Suomen kuntoutusala on suurten muutosten edessä. Väestön ikääntyminen, kroonisten sairauksien lisääntyminen ja henkilöstöpula haastavat alan toimintaa. Kuntoutuspalveluiden kysyntä kasvaa, mutta samalla työntekijöiden jaksaminen ja alan houkuttelevuus ovat koetuksella. Miten voimme varmistaa, että kuntoutusalan veto- ja pitovoima kehittyvät kestävällä tavalla? Tässä blogitekstissä tarkastellaan kuntoutusalan vetovoiman ja pitovoiman keskeisiä tekijöitä kirjallisuuskatsaukseen perustuvan tutkimuksen valossa. Tulokset osoittavat, että työympäristön, työolosuhteiden, johtamisen ja yksilöllisten tekijöiden kehittäminen ovat avainasemassa alan kestävän kehityksen kannalta. Työympäristö ja työolosuhteet – perusta työhyvinvoinnille Kuntoutusalalla työympäristön ja työolosuhteiden laatu vaikuttaa suoraan työn houkuttelevuuteen ja työhyvinvointiin. Tutkimukset osoittavat, että joustavuus työajoissa ja tehtävissä sekä riittävät resurssit tukevat työn sujuvuutta ja vähentävät henkistä kuormitusta (Castillo ym. 2021). Lisäksi kognitiivisen ergonomian ja työvälineiden kehittäminen voivat parantaa työn tehokkuutta ja vähentää työssä jaksamisen haasteita. Esimerkiksi digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen voivat keventää hallinnollista taakkaa ja vapauttaa aikaa asiakastyölle (Squires ym. 2022; Danielsson-Ojala & Wallin 2022). Johtaminen ratkaisee – oikeudenmukainen ja osallistava esihenkilötyö tukee sitoutumista Hyvä johtaminen on yksi keskeisimmistä tekijöistä kuntoutusalan veto- ja pitovoiman kehittämisessä. Oikeudenmukainen ja osallistava esihenkilötyö lisää työntekijöiden sitoutumista ja vahvistaa heidän kokemustaan työn merkityksellisyydestä (Butenko ym. 2024; Rollins ym. 2021). Esihenkilöiden rooli on erityisen tärkeä työntekijöiden hyvinvoinnin tukemisessa ja työssä jaksamisen edistämisessä. Työntekijöiden osallistaminen päätöksentekoon ja uramahdollisuuksien tarjoaminen voivat lisätä työn mielekkyyttä ja vähentää vaihtuvuutta (Rollins ym. 2021). Yksilölliset tekijät – palkkaus ja ammatillinen kehittyminen keskiössä Kuntoutusalan houkuttelevuus on osittain riippuvainen palkkauksesta ja ammatillisista kehittymismahdollisuuksista. Naisvaltaisen alan julkisrahoitteisuus on johtanut siihen, että palkkakehitys on jäänyt jälkeen monista muista aloista, mikä vaikuttaa henkilöstön pysyvyyteen (Thisted ym. 2018). Palkkauksen lisäksi mahdollisuudet kehittyä ammatillisesti ja edetä uralla ovat keskeisiä tekijöitä. Urakehitysmahdollisuuksien tarjoaminen lisää alan vetovoimaa ja pitää osaajat alalla pidempään (Danielsson-Ojala & Wallin 2022). Miten kuntoutusalan veto- ja pitovoimaa voidaan vahvistaa? Kuntoutusalan haasteet edellyttävät monitasoista ja pitkäjänteistä kehittämistä. Keskeisiä ratkaisuja ovat: Työympäristön ja -olosuhteiden kehittäminen: joustavuuden lisääminen, resurssien varmistaminen ja työkalujen päivittäminen. Johtamisen parantaminen: osallistava ja oikeudenmukainen esihenkilötyö tukee työhyvinvointia ja sitoutumista. Palkkauksen ja urakehityksen edistäminen: oikeudenmukainen palkkaus ja selkeät urapolut lisäävät alan houkuttelevuutta. Kuntoutuksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa, ja sen onnistuminen edellyttää motivoitunutta ja hyvinvoivaa henkilöstöä. Alan veto- ja pitovoiman kehittäminen on investointi, joka hyödyttää sekä työntekijöitä että palveluiden käyttäjiä. Blogikirjoitus perustuu Heidi Niemen kuntoutuksen (YAMK) opinnäytetyöhön ”Henkilöstön veto- ja pitovoima kuntoutuksessa”, joka on luettavissa Theseuksessa osoitteessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202503144258 . Kirjoittaja Heidi Niemi, fysioterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Niemi on valmistunut fysioterapeutiksi vuonna 2019 ja lisäkouluttautunut neurologisen ja TMD- (purenta)fysioterapian saralla. Tällä hetkellä Niemi työskentelee Varsinais-Suomen hyvinvointialueella, asiantuntijapalveluissa fysioterapeuttina Lähteet: Castillo, Y.A., Rinehart, K., Fischer, J., & Weber, W. 2021. Strategies and Barriers to Work Behavior Changes: Perceptions of Prevocational Rehabilitation Professionals. Butenko, D., Rinaldi, M., Moe, C., Brinchmann, B., Wittlund, S., Killackey, E., Borg, M., & Mykletun, A. 2024. "What I thought was the dream job was a little different than I had expected": A qualitative study exploring the turnover of IPS employment specialists. Rollins, A. L., Eliacin, J., Russ-Jara, A. L., Monroe-De-Vita, M., Wasmuth, S., Flanagan, M. E., Morse, G. A., Leiter, M., & Salyers, M. P. 2021. Organizational conditions that influence work engagement and burnout: A qualitative study of mental health workers. Squires, E., Shafer, K., Winters-Todd, B., & Granger, B. 2022. Engaging rehabilitation technicians through a career ladder during a pandemic. Thisted, C. N., Labriola, M., Nielsen, C. V., Kristiansen, S. T., Strøm, J., & Bjerrum, M. B. 2018. Managing employees’ depression from the employees’, co-workers’ and employers’ perspectives. An integrative review. Danielsson-Ojala, K., & Wallin, L. 2022. Employee Retention in the Era of "The Great Resignation".

Lue lisää

Yhteistoiminnalla kohti työelämää
http://Piirretty%20kuva,%20jossa%20on%20erikokoisia%20rattaita%20ja%20niiden%20sisällä%20ihmiskasvoja.
17.3.2025
Päivi Aro

Työtä tekevälle riittää. Ei työt tekemällä lopu. Kukapa ei joskus olisi kuullut suomalaisia sananlaskuja työstä. Jokaisella ihmisellä on oikeus työhön, sen vapaaseen valintaan sekä oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin ja suojaan työttömyyttä vastaan. Näin todetaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artiklan ensimmäisessä kohdassa. (YK 2023: 26–27). Sananlaskuista, julistuksista ja hallitusohjelmista huolimatta Suomessa oli syyskuussa 2024 työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman työllisyyskatsauksen mukaan 279 700 työtöntä työnhakijaa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024). Millaiset vaikutukset työttömyydellä on yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan ja mitkä ovat ne toimet, jotka edistävät työllistymistä? Työelämän ulkopuolella on henkilöitä henkilökohtaisista ja yksilöllisistä syistä johtuen. Ohjautuminen työllistymistä edistävien palveluiden tai kuntoutuksen pariin on myös yksilöllistä perustuen henkilön tarpeisiin, arviointiin sekä tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ja tukitoimiin. Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen tarkoituksena on uudistaa työvoimapalveluiden toimintaa velvoittaen hyvinvointialueet, kunnat ja Kela yhteistyöhön paikallisesti, jotta asiakas saa mahdollisuuksien mukaan samasta lähipalvelupisteestä tarpeelliset palvelut, tuet sekä hoidettua niihin liittyvät velvoitteet. Suunnitelmissa on laajentaa työvoimaviranomaisten sekä palveluntuottajien mahdollisuuksia hyödyntää tietoa toiminnan vaikuttavuuden ja työnhakijoiden palveluohjauksen tehostamiseksi. Pyrkimyksenä on keventää työvoimapalveluiden lakisääteistä palveluprosessia kohdentamaan rajallisia resursseja toteutumaan asiakaslähtöisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Työelämän vastaanottokykyisyyttä on tarkoitus vahvistaa, jotta esimerkiksi osatyökykyiset, maahanmuuttajat, ikääntyneet henkilöt ja matalan koulutustason tehtävissä toimivien työllistyminen paranee. (Hallitusohjelma 2023; Eduskunta 2022.) Yhdessä työskentely edistää osallisuutta ja sosiaalista vahvistumista Työhön kuntoutumista ja työllistymistä edistävien palveluiden taustalla toimivassa palvelujärjestelmässä vastuutoimijoiden toimintaa ohjaa lainsäädännölliset velvollisuudet, lainsäädäntöä tarkentavat asetukset sekä järjestämistä ja toteuttamista suuntaavat ohjeet. Ohjeita soveltavan vastuutoimijan harkinta ohjaa asiakkaan palveluun, huolehtien tarvittavien palveluiden hankinnasta. (Lampinen & Pikkusaari 2011: 97–98.) Palveluntuottajina työllistymistä edistämässä ovat muun muassa kolmannen sektorin toimijat, jotka osaltaan tarjoavat asiakkaille kehittymisen mahdollisuuksia ja valmiuksia siirtyä kohti työelämää. Työllistymistä edistävissä palveluissa asiakas on tasavertainen kumppani ja oman elämänsä asiantuntija. Asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden lähtökohtien mukaisesti kuntoutuksen, valmennuksen, tulee toteutua hänen toimintaympäristössään. (Järvikoski & Härkäpää 2011: 49–52.) Tavoitteista ja sisällöistä keskusteleminen sekä yhteinen päätöksen teko, jaettu valta ja vastuu valmistavat asiakasta itsenäiseen päätöksen tekoon. Osallisuus on osa laajempaa toimijuutta. Toimijuudessa asiakas nähdään tietoisena ja aktiivisena toimijana, ottaen kantaa itseään koskeviin asioihin ja pyrkien vaikuttamaan niihin toiminnallaan ja valinnoillaan. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 280–282.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan asiakkaan sosiaalinen vahvistuminen (kuva 1) edistää työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista. Kuva 1. Sosiaalinen vahvistuminen asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävässä yhteistoiminnassa (Kinnunen 2016: 20 mallia mukaillen). Motivaatio, tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus ohjaavat prosessia Työelämään kuntoutumisen mahdollistaa suunnitelmallinen ja tavoitteellinen prosessinomaisesti toteutuva valmennuksellinen yhteistoiminta. Prosessissa asiakkaan rooli nähdään aktiivisena toimijana, joka toimii yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 279; Autti-Rämö & Salminen, Rajavaara & Melkas 2022: 13.) Asiakkaan ja asiantuntijoiden yhdessä määrittelemien tavoitteiden ympärille rakentuvat verkostot ja yhteistoimijuus mahdollistaen tavoitteellisen ja suunnitelmallisen prosessin tavoitteiden saavuttamiseksi. (Sipari & Mäkinen 2014: 168–170.) Suunnitelmallisuudessa päätökset muodostuvat yhteistoiminnassa, jolloin asiakas ja asiantuntijat tekevät päätökset yhdessä. Asiakkaan voimavarat ja valmiudet vaikuttavat hänen osallisuutensa tasoon tavoitteen laatimisessa. (Karhula ym. 2022: 280–281.) Prosessin ja yhteistyön onnistuminen edellyttää asiakkaan motivaatiota, halukkuutta, sitoutumista ja valmiutta. Yhteisymmärrys tukee tavoitteen asettelua Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten (kuva 2) mukaan vuorovaikutus on merkittävin elementti työllistymistä edistävässä valmennuksessa. Tulosten perusteella valmennuksen yhteistoiminta edellyttää asiakkaan ja asiantuntijan välille luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymistä. Tämä vaatii asiakkaan kuulemisen ja hänen kokonaistilanteen hahmottamisen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat, että asiakkailla on ollut mahdollisuus osallistua tavoitteiden asetteluun ja laatia suunnitelmaa yhdessä asiantuntijoiden kanssa tavoitteen saavuttamiseksi. Tuloksista nousi esiin myös mahdollisuus tavoitteiden seurantaan ja niiden päivittämiseen. Yhdessä työskentely on vuorovaikutusta, joka toteutuu yksilö- ja ryhmävalmennuksissa. Vuorovaikutus toimii välineenä yhteisymmärryksen kehittymiselle. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulos osoittaa, että vuorovaikutuksessa kehittyvä yhteisymmärrys tukee asiakkaan motivaatiota. Tulosten perusteella asiakkaat hyötyivät merkittävimmin yhteistoiminnassa työllistymistä edistävän tavoitteen saavuttamiseksi sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta, asiantuntijoiden tarjoamasta tuesta ja tavoitteiden mukaisesta, suunnitelmallisesta työskentelystä. Tulokset osoittavat, että motivoitunut asiakas tunnistaa tarpeet valintoja tehdäkseen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutus yhteistyöverkoston kanssa on merkityksellistä yhteistoiminnassa, jotta asiakas sitoutuu toimintaan ja hyötyy moniasiantuntijuudesta entistä monialaisemmin. Kuva 2. Asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävät yhteistoiminnan ydintekijät. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat teoriataustaa vahvistaen, että kuntoutuminen opiskelu- ja työelämään on muutosprosessi, jossa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen on yksilöllistä. Työelämävalmiuksien kehittyminen vaatii asiakkaan nykytilanteen arviointia, asiakkaan tahtoa asettaa ja suunnata asettamiaan tavoitteita kohti sekä sitoutua toimintaan oman itsensä vuoksi. Voimavarat prosessissa tulee huomioida, jotta asiakkaalla on aktiivisesti toimien mahdollisuus saavuttaa tavoitteet. Tavoitteellisessa toiminnassa tuen merkitys tavoitteiden saavuttamiseksi on merkittävä. Tulosten mukaan asiakkailla on ollut mahdollisuus hyödyntää valmennusta, ja sitä on ollut heille riittävästi tarjolla. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksen perusteella asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää palveluverkoston hahmottamista sen hyödyntämiseksi sekä toimivia ja laajoja yhteistyöverkostoja, joiden parissa työskennellään aktiivisesti. Kuten E. N. Setälä on sanonut: ”Kaikki ihmistyö on yhteistyötä.” Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka tarkoituksena oli kehittää asiakkaiden ja yksilövalmentajien yhteistoimintaa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksellinen kehittämistyö Yhteistoiminnalla kohti asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista – kuvaus asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävän yhteistoiminnan ydintekijöistä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024) on luettavissa Theseuksesta. (https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024113031544) Kirjoittaja Päivi Aro, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja työskentelee palveluesihenkilönä Sotek-säätiöllä. Lähteet Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna 2022. Kuntoutumisen edellytykset. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 13–14. Eduskunta 2022. Hallituksen esitys HE 207/2022. Viitattu 2.10.2023. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Näkökulmia kuntoutukseen ja kuntoutustieteeseen. Helsinki: WSOYpro. Karhula, Maarit & Sellman, Jaana & Sipari, Salla & Ylisassi, Hilkka 2022. Kuntoutuksen tavoitteet ja sisällön rakentuminen. Teoksessa Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Tallinna: Duodecim. 279–282. Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Viitattu 24.10.2024. Lampinen, Pauliina & Pikkusaari, Suvi 2011. Työ(hön)valmennus pintaa syvemmältä. Helsinki: VATES-säätiö. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2014. Kehittäjäkumppanuus vaatii uudenlaista osaamista. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkeli 13/2014. Viitattu 12.11.2023. 168–170. Työ- ja elinkeinoministeriö 2024. Työllisyyskatsaus syyskuu 2024. Viitattu 24.11.2024. Valtioneuvosto. Orpon hallituksen hallitusohjelma 20.6.2023. Vahva ja välittävä Suomi. Helsinki: Valtioneuvoston julkaisuja 2023: 58. Viitattu 1.10.2023. Yhdistyneet kansakunnat. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Viitattu 10.12.2023.

Lue lisää

Toimintaverkoston yhteistoimintaa kuntoutumisprosessin edistämiseksi
12.2.2025
Mikaela Schultz

Kuntoutustoiminta voi usein olla irrallista toimintaa monen eri palvelutuottajan kesken. Kuntoutujan monimutkaiset haasteet vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa vaatisivat usein saumatonta kuntoutusverkoston yhteistoimintaa kuntoutujan tavoitteen saavuttamiseksi. Toimintaverkoston yhteistoiminnan tarkastelun pohjalta voidaan kehittää toimintatapoja, jotka edesauttavat toimintaverkoston yhteistoimintaa.  Sen myötä voidaan edesauttaa kuntoutujan kuntoutumisprosessia. Toimintaverkoston toimiva kommunikointi, sitoutuminen, yhteinen ymmärrys tavoitteista ja toimintatavoista sekä toimijoiden aktiivisuus ovat tärkeitä tekijöitä yhteistoiminnan onnistumisen kannalta. Siiloutuneet ja irralliset terveyspalvelut haastavat moniammatillisen yhteistyön toteutumista (Handelberg & Werlauff 2022). Kun yhteys muihin kuntoutusjärjestelmän toimijoihin puuttuu, yhteisiä toimintatapoja ei muodostu (Jämsä & Laru 2019). Toimintaverkostoajattelun kautta voidaan huomioida kuntoutustoiminnassa tarvittavat kytkökset ja vaikutussuhteet siilojen välillä (Lindh 2013a). Kuntoutumisverkostojen toimintatapoja halutaan kehittää laajasti eri toimijoiden välillä asiantuntijuuden yhdistämiseksi. Toimintaverkosto pohjautuu toimintatilannekohtaisen vuorovaikutuksellisen verkoston rakentamiseen. Verkostoyhteistyö voi parantaa kuntoutuksen laatua ja tehokkuutta. (Lindh 2013b.) Tämä blogikirjoitus pohjautuu Kuntoutuksen tutkinto-ohjelman (YAMK) tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jossa tarkoituksena oli kehittää kuntoutujan toimintaverkoston yhteistoiminnan toimintatapoja vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Huomioitavaa on, että tulokset peilaavat vain kuntoutusalan ammattilaisten näkemystä. Kommunikoinnin sujuvuuden painoarvo yhteistoiminnassa Vastavuoroista yhteydenpitoa eri tavoilla edistävät tekijät nousivat selvästi esille tuloksissa.  Etäpalaverit, digitaalisten laitteiden hyödyntäminen verkoston sisäisessä kommunikoinnissa ja toimintaverkoston toimiminen saman yrityksen sisällä tai fyysisesti samassa talossa edesauttavat vastavuoroisen yhteydenpidon toteutumista. Nämä tekijät voivat edistää toimintaverkoston yhteistoiminnan toteutumista. Yhteydenpidon helpottuminen ja työajan tehokas käyttö voi motivoida toimijoita yhteistoimintaan. Tämän lisäksi yhteisten verkostopalavereiden ennakointi ajoissa lähetetyillä palaverikutsuilla edesauttaa toimijoiden osallistumismahdollisuuksia. Tulosten mukaan toimintaverkoston yhteistoiminnan haasteetkin liittyvät osin yhteydenpitoon. Jotta yhteistoiminta sujuisi paremmin olisi parannettava tiedonkulkua. Yhteystiedot tulisi olla helposti saatavilla ja etäpalavereiden järjestäminen tulisi olla mahdollisimman helppo järjestää esimerkiksi tiloja ja tietotekniikkaa ajatellen. Sitoutumisen ja luottamuksen kautta kohti kuntoutumisen edistämistä Verkostotoimijoiden väliset suhteet vaikuttavat yhteistoimintaan. Pitkäaikaiset suhteet, sitoutuminen sekä luottamus ja kunnioitus toimijoiden välillä nähtiin ammattilaisten näkökulmasta keskeisiksi edistäviksi tekijöiksi. Sitoutumattomuus verkoston yhteistoimintaan nähtiin tulosten mukaan vaikeuttavan yhteistoimintaa. Sitoutumishaasteita oli todettu niin kuntoutujilla kuin kuntoutusalan ammattilaisilla eri organisaatioissa. Osa sitoutumishaasteisiin liittyvistä syistä olivat tiedossa, kuten luottamuksen puuttuminen esimerkiksi kuntoutujan ja lääkärin tai terapeutin välillä. Syynä saattoi myös olla kuntoutusalan ammattilaisten pelko työn kuormittavuuden lisääntymisestä yhteistoiminnan lisääntyessä. Toimijoiden välinen yhteinen ymmärrys tavoitteista ja toimintatavoista edistää ammattilaisten näkemysten mukaan yhteistoimintaa. Näin pystytään varmistumaan siitä, että kaikki tahot ovat sitoutuneet samaan tavoitteeseen. Yhteisen ymmärryksen kautta oli myös mahdollista tukea omalla toiminnallaan kuntoutujan muita tavoitteita, jotka on luotu toisen toimijan kanssa. Kuntoutujan aktiivisuuden tukeminen yksilöllisistä lähtökohdista Kaikkien toimijoiden aktiivisuus omassa roolissaan koettiin tulosten mukaan tärkeäksi edistäväksi tekijäksi. Etenkin kuntoutujan aktiivisuuden tukeminen yksilöllisin keinoin nousi fokukseen. Tulosten mukaan kuntoutujan aktiivisuutta voi haastaa kommunikaatiovaikeudet, kognitiivisten toimintojen muutokset, eri syistä johtuva passiivisuus sekä voimavarojen vähyys. Olisi siis tärkeä huomioida yksilölliset ominaisuudet ja haasteet rakentaessa yksilöllistä tavoitteellista kuntoutumisprosessia toimintaverkoston muodossa. Verkostoyhteistyön ja kustannusten tasapaino Yhteistoiminnan tulisi olla mahdollisimman helppoa ja kustannustehokasta. Edistävien tekijöiden suhteen mainittiinkin jo muutamia vaihtoehtoja, kuten digitaalisuuden hyödyntäminen työajan käytön tehostamiseksi sekä ns. ”oman talon väen” hyödyntäminen mahdollisuuksien mukaan toimintaverkoston rakentamisessa, jolloin yhteistoiminta on lähtökohtaisesti helpompaa mm. tiedon jakamisen suhteen ja yhteisten toimintatapojen ja palavereiden suunnittelemisessa. Työajan käytön raameista verkostoyhteistyön koordinoimisen suhteen tulisi keskustella avoimesti johdon ja työntekijöiden kesken tasapainon löytämiseksi. On toisaalta huomioitava verkostoyhteistyön koordinoimiseen tarvittavan ajan välttämättömyys ja toisaalta pystyttävä toimimaan kustannustehokkaasti. Toimintatavat tarkasteluun Osana kehittämistyötä kuntoutusalan ammattilaiset kehittivät toimintatapoja, jotka edistäisivät toimintaverkoston yhteistoimintaa edistävien ja haastavien tekijöiden pohjalta. Fokukseen nousivat etenkin toimintatavat, joiden avulla voitaisiin edistää verkostotapaamisten toteutumista kuten esimerkiksi yhteydenpidon edellytysten parantamista monin eri keinoin, verkostotapaamisten ennakoiva suunnittelu, verkostoyhteistyön esteiden selvittäminen ja ratkominen kuntoutujan kanssa sekä verkostopohjaisen toimintakulttuurin luominen yritykseen. Tämän lisäksi ymmärryksen lisääminen kuntoutujan kokonaistilanteesta toimintaverkoston toimijoiden kesken nähtiin tärkeäksi. Ymmärrystä voidaan lisätä pyrkimällä keskustelujen kautta syvempään ymmärrykseen ja käyttämällä aktiivisemmin tulkkauspalveluita. Haasteiden ratkomiseksi voitaisiin myös käyttää enemmän hyödyksi toimipisteen sisäistä monipuolista osaamista. Eri toimijoiden (esimerkiksi puolison tai avustajan) osallistuminen tarpeen mukaan yhdessä kuntoutujan terapiakäynnille voisi myös edesauttaa yhteisten toimintatapojen löytymistä kuntoutujan tavoitteiden saavuttamiseksi. Myös roolien sanoittaminen toimijoiden kesken ja aktiivisesti omassa roolissaan toimiminen ja etenkin kuntoutujan aktiivisuuden tukeminen nähtiin tärkeäksi. Tällöin yhteistoimintaa voidaan parhaimmillaan toteuttaa yhdessä kuntoutujalähtöisesti kohti tavoitteita. Yrityksessä vallitseva toimintakulttuuri voi tulosten mukaan myös edesauttaa toimintaverkoston yhteistoimintaa. Toimintakulttuuria tulisi kehittää kohti verkostopohjaista kuntoutustoimintaa, jotta siitä tulisi vallitseva normi kuntoutusalan ammattilaisten keskuudessa.  Kirjoittaja: Mikaela Schultz, fysioterapeutti (YAMK), kuntoutuksen (YAMK) tutkinto-ohjelma, Metropolian Ammattikorkeakoulu. Mikaela on valmistunut fysioterapeutiksi 2010 Arcadasta ja työskentelee tällä hetkellä fysioterapeuttina Fysios Mehiläisessä vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen parissa. Lähteet: Handelberg, Charlotte & Werlauff, Ulla 2022. Cross-sectorial collaboration on policy- driven and rehabilitation care models for persons with neuromuscular diseases: reflections and behavior of community-based health professionals. BMC health services research 22 (1). Jämsä, Ulla & Laru, Eeva-Leena 2019. Verkostoyhteistyö ja asiakkaan osallisuus edistävät monitahoista tukea tarvitsevan nuoren kuntoutumista. Kuntoutus 42 (4). Lindh, Jari 2013a. Kuntoutus tuotetaan toimintaverkostoissa. Aikakausilehti Kuntoutus 3. Lindh, Jari 2013b. Kuntoutus työn muutoksessa. Väitöskirja. Lapin yliopisto.

Lue lisää

Tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointi ja oppiminen työelämän yhdyspinnoilla – YAMK-tutkinto kehittämässä työelämää ja osaamista kuntoutuksessa
http://Kannettava%20tietokone,%20jossa%20ruutu%20näkyvissä%20ja%20kahvikuppi
31.1.2025
Kaisa Hartikainen ja Sari Helenius

Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat vahvoja toimijoita. Ne rakentavat ennakoivasti osaamista ja kyvykkyyttä, jolla yksilöt, yhteisöt ja koko yhteiskunta voivat vastata tulevaisuuden haasteisiin. Työ- ja toimintaympäristöt muuttuvat jatkuvasti. Kun osaamista uudistetaan, tutkintoihin tähtäävän koulutuksen rinnalla keskeistä on ketterä, oppijalähtöinen osaamisen rakentuminen työuran myöhemmissä vaiheissa. Ammattikorkeakouluilla ja niissä toimivilla tutkinnoilla on tässä merkittävä vastuu. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, miten tulevaisuustyöskentely ja yhteiskehittäminen toimivat kuntoutuksen kehittäminen (YAMK) -tutkinnon opetussuunnitelmatyön kivijalkoina. Kuntoutuksen kehittäminen (YAMK) -tutkinto käynnistyy Metropolia Ammattikorkeakoulussa syksyllä 2025. Uudistuvan tutkinnon keskeisenä teemana on tulevaisuusvaikuttavan kuntoutuksen kehittämisosaamisen vahvistaminen, mikä edellytti opetussuunnitelmatyössä muun muassa yhteiskunnallisten muutosvoimien ja megatrendien (Sitra 2023), korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen visioiden (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022) sekä tulevaisuuden työelämässä tarvittavan osaamisen vaatimusten huomiointia (mm. Leveälahti ym. 2019; Hanhijoki 2020). Toinen keskeinen lähtökohta tutkinnon kehittämiselle oli oppivan yhteisön luominen (Nyyssölä 2022), mikä tarkoitti jatkuvaa vuoropuhelua työelämän ja muiden sidosryhmien kanssa. Opetussuunnitelman tulevaisuusorientoitunut yhteiskehittäminen Käynnistyvä tutkinto perusti opetussuunnitelmatyönsä tulevaisuustyöskentelylle (ks. Parkkonen & Vataja 2019). Opetussuunnitelman kehittämisprosessista muodostui iteratiivinen, ja siinä korostuivat eri toimijoiden ja sidosryhmien osallistuminen ja asiantuntijuus. Kehittämiseen osallistuivat työelämätoimijoista muodostettu ohjausryhmä, aiemman kuntoutus (YAMK) -tutkinto-ohjelman opiskelijat ja alumnit työelämäyhteyksineen sekä tutkinto-ohjelman opettajat. Opetussuunnitelman kehittämisprosessin aikana osallistujat määrittelivät tulevaisuudessa tarvittavaa kuntoutuksen kehittämis- ja johtamisosaamista ja kehittivät koulutuksen sisältöjä sen laadun ja työelämävastaavuuden vahvistamiseksi. Koulutuksen yhteiskehittely oli monimuotoista. Se sisälsi yhdessä rakennettua ymmärrystä koulutuksen tehtävästä ja sen tuottamasta osaamisesta, palautekyselyitä sekä kannanottoja kuntoutuksen kehittämis- ja johtamisosaamisen sisällöistä. Sytykkeenä yhteiselle keskustelulle ja koulutuksen sisältöjen suunnittelulle toimivat erilaiset kuntoutuksen tulevaisuuden osaamistarpeita, kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen kehittämistä (Rantakokko & Sipari 2022) ja työelämämuutosta ennakoivat dokumentit sekä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n (2022) suositukset YAMK-tutkintojen yhteisistä kompetensseista. Kuvaus tulevaisuudessa tarvittavasta osaamisesta rakennettiin yhdessä eri toimijoiden kanssa, ja sitä hyödynnettiin opetussuunnitelman kirjoitustyössä. Tulevaisuussuuntautunut kehittämisorientaatio koettiin erityisen tärkeäksi, jotta tutkinnosta valmistuvilla olisi vahva osaaminen ennakoida ja uudistaa työelämää tutkimuksellisella otteella. Ohjausryhmässä kuvattiin opetussuunnitelmatyötä seuraavasti: Työantajan näkökulmasta tutkinnon tuottamasta osaamisesta on hyötyä työelämän kehittämisessä, tutkinto tarjoaa ajankohtaista ja uutta näkökulmaa kuntoutukseen ja sen kehittämiseen. Uudistavaa osaamista yksilöllisesti räätälöiden Avoimella korkeakouluopetuksella ja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien vahvistamisella on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä. Uudistamalla korkeakoulujen jatkuvan oppimisen tarjontaa mahdollistetaan työelämän tarpeisiin vastaavan osaamisen päivittäminen ja uudistaminen ketterästi ja eri käyttäjäryhmien tarpeisiin sopien (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022). Myös Metropolia AMK:n strategiassa yhtenä keskeisenä painopisteenä on jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien vahvistaminen esimerkiksi joustavia ja yksilöllisiä oppimisratkaisuja kehittämällä (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020a; Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020b). Uudessa Kuntoutuksen kehittämisen YAMK-tutkinnossa jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien rakentamiseen tartuttiin ponnekkaasti. Oppijan valinnanvapautta lisättiin rakentamalla opetussuunnitelmaan 30 opintopisteen täydentävän osaamisen kokonaisuus, jonka sisällön oppija räätälöi itselleen henkilökohtaisen opinto- ja urasuunnitelman mukaisesti. Uudenlaisen tutkintorakenteen myötä oppijoilla on mahdollisuus suunnata oman osaamisensa kehittymistä henkilökohtaisten tavoitteidensa suunnassa, kuten johtamisessa ja lähiesihenkilötyössä tai tutkimus- ja projektitoiminnassa. Kuten ohjausryhmässä todettiin: Uudessa opetussuunnitelmassa vahvuutena on se, että tutkintoa pystyy rakentamaan oman intressin pohjalta valinnaisuuden osalta. Täydentävää osaamista voi suunnitella tulevia jatkopolkuja ajatellen. Tästä on merkittävää hyötyä opiskelijalle. Tämän lisäksi kuntoutuksen kehittäminen (YAMK)-tutkinnon suunnittelussa huomioitiin Jatkuvan oppimisen strategia 2030 (OKM). Konkreettisesti se tarkoitti, että tutkintoon rakennettiin väyläopinnot, lisättiin opintotarjontaa avoimen ammattikorkeakoulun kautta suoritettavaksi sekä uudistettiin pääsykoemenettely valintakurssimuotoiseksi. Syksystä 2025 alkaen tutkinto-opiskelijaksi on siis mahdollista hakeutua myös vaihtoehtoista reittiä pitkin Kuntoutuksen kehittämisen väyläopintojen kautta. Suorittamalla 15 opintopisteen verran opetussuunnitelman mukaisia ensimmäisen vuoden opintoja tutkintokoulutuksen ryhmän mukana avautuu reitti tutkinto-opiskelijaksi erillishaun kautta. Toinen tärkeä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien avaaja uudessa tutkinnossa on, että siihen rakennettiin kahden opintopisteen laajuinen maksuton opintojakso ”Kuntoutuksen kehittämisen johtaminen – merkityksellisen kuntoutuksen rakentuminen”, joka on tarjolla Metropolian avoimen AMK:n tarjottimella. Opintojakso toimii valintakurssina tutkintoon hakeville, mutta se tarjoaa samalla myös kurkistuksen tutkinnon keskeisistä sisällöistä kaikille kuntoutuksen kehittämisestä kiinnostuneille. Väyläopinnot ja avoimen AMK:n tarjottimella valittavissa olevat opinnot antavat työelämässä toimivalle kuntoutuksen ammattilaiselle mahdollisuuden suorittaa yksittäisiä YAMK-tutkinnon opintoja oman osaamisensa täydentämiseksi ilman sitoutumista koko tutkinnon suorittamiseen. YAMK-tutkinnoista tulevaisuuden kehittäjiksi ja ratkaisijoiksi Ylempi ammattikorkeakoulututkinto palvelee monenlaisia ura- ja etenemismahdollisuuksia työelämän muuttuessa yhä moninaisemmaksi työurien suhteen (Ojala & Isopahkala-Bouret 2020). Myös työelämässä YAMK-tutkintojen arvostus on kasvanut erityisesti sen työelämälähtöisyyden ja hyvän työllistyvyyden ansiosta (Sahlberg 2021). Tuore ammattikorkeakoulujen uraseurantakysely osoittaa, että noin 70 % YAMK-tutkinnon suorittaneista on tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä suorittamaansa tutkintoon ja 50 % tutkinnon suorittaneista työskentelee erilaisissa johtamis- ja kehittämistehtävissä viisi vuotta valmistumisen jälkeen (Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen). Tutkinnon suorittamisen on todettu johtavan myös korkeampaan ansiotasoon erityisesti sosiaali- ja terveysalalla (Böckerman & Haapanen & Jepsen 2019).  Osaamisen päivittämisen ja erilaisten urakehitysmahdollisuuksien rinnalla YAMK-tutkinnon suorittaminen antaa myös hakukelpoisuuden jatko-opintoihin yliopistossa. Edellä kuvatut näkökulmat ilmenevät myös kuntoutuksen YAMK-tutkinnon suorittaneiden uratarinoissa. Tutkinnosta valmistuneet ovat edenneet erilaisiin kuntoutuksen kehittämis-, asiantuntija- ja johtamistehtäviin tai suorittamaan väitöskirjaopintoja yliopistoihin. Valmistuneiden opiskelijoiden monipuolisista uratarinoista ja tutkinnon tuottamasta osaamisesta voi lukea lisää tutkinnon verkkosivuilta.    Lopuksi Haluamme kiittää tutkinnon ohjausryhmän jäseniä merkityksellisestä ja tulevaisuussuuntautuneesta työskentelystä ja asiantuntemuksesta uuden opetussuunnitelman kehittämisessä. Blogisarjassa on kaksi osaa. Sarjan ensimmäisessä osassa taustoitettiin tulevaisuusvaikuttavan kuntoutuksen kehittämistarpeita ja kehittämisessä tarvittavaa osaamista. Tässä osassa kuvataan tulevaisuustyöskentelyyn ja yhteiskehittelyyn perustuvaa opetussuunnitelmatyön toteutusta sekä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia kuntoutuksen kehittämisosaamisen vahvistamiseksi. Kirjoittajat Kaisa Hartikainen on lehtori ja kuntoutuksen kehittäminen (YAMK) -tutkinnon tutkintovastaava. Hän tekee väitöskirjaa sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteisestä osaamisesta laaja-alaisesti palveluita tarvitsevien asiakkaiden ihmislähtöisessä hoidossa. Hän on valtavan innostunut moniammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Sari Helenius toimii lehtorina kuntoutuksen kehittäminen (YAMK) -tutkinnossa, opinnäytetyöohjaajana sekä erilaisissa projektityön tehtävissä Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi -innovaatiokeskittymässä Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Hän on erityisen kiinnostunut yhteiskehittämisestä ja kumppanuusperustaisesta yhteistoiminnasta tutkimus-, kehittämis-, innovaatio- ja oppimistoiminnassa (TKIO) kestävää hyvinvointia edistettäessä. Lähteet Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry 2022. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Arene ry. Böckerman, Petri & Haapanen, Mika & Jepsen, Christopher 2019. Back to School: Labor-market Returns to Higher Vocational Schooling. Labour Economics 61, 101758. Hanhijoki, Ilpo 2020. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2023. Raportit ja selvitykset 2020:6. Opetushallitus. Leveälahti, Samuli & Nieminen, Jenna & Nyyssölä, Kari & Suominen, Vihtori & Kotipelto, Suvipilvi (toim.) Osaamisrakenne 2025. Raportit ja selvitykset 2019:14. Opetushallitus. Metropolia 2020a. Strategia 2021–2030: Osaamisen rohkea uudistaja ja kestävän tulevaisuuden rakentaja. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Metropolia 2020b. Metropolia Ammattikorkeakoulun pedagogiset linjaukset strategiakaudelle 2030. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Nyyssölä, Kari 2022. Koulutus tulevaisuudessa. Ennakointinäkökulmia koulunkäyntiin, kehittämiseen ja osaamiseen. Raportit ja selvitykset 2022:1. Opetushallitus. Rantakokko, Merja & Sipari, Salla (toim.) 2022. Kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen strateginen tiekartta. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ojala, Kristiina & Isopahkala-Bouret, Ulpukka 2020. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto palvelee monenlaisia uravaihtoehtoja. AMK-lehti/UAS Journal 4/2020. Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen. Uraseuranta. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2017. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle. Vision tiekartta. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022. Kansallinen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategia 2030. Parkkonen, Pinja & Vataja, Katri 2019. Näkökulmia ja lähestymistapoja tulevaisuustyön ja ennakoinnin arviointiin. Julkaistu. 16.5.2019. Sitra. Sahlberg, Rea 2021. Yliopisto on tieteellinen, ammattikorkeakoulu keskittyy käytäntöön. Amen. Tutkimus Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ja maisterin tutkinnon suhteesta mielipidekeskusteluissa. Pro Gradu -tutkielma. Turun yliopisto. Sitra 2023. Megatrendit. 

Lue lisää

Simulaatioperustainen oppiminen – kuntoutuksen koulutusten tulevaisuus?
http://Nuorempi%20ja%20vanhempi%20nainen%20istuvat%20lähekkäin%20ja%20katsovat%20toisiaan.
10.1.2025
Heli Arokki

Lääkärit, sairaanhoitajat, ensihoitajat, lentäjät ja jopa autokoululaiset. Kaikki hiovat taitojaan simulaatioharjoitusten avulla. On tietokoneohjattuja nukkeja, standardoituja potilaita, tietokonepohjaisia ohjelmia, lentosimulaattoreita, ajosimulaattoreita ja virtuaalitodellisuudessa tehtäviä harjoituksia. Mutta miten tämän päivän kuntoutuksen koulutuksissa voidaan hyödyntää simulaatioperustaista oppimista? Opinnäytetyönä tehty Dialogisuuden vahvistuminen simulaatio-oppimisen keinoin -kirjallisuuskatsaus tutkii, millaisia teoreettisia taustoja ja pedagogisia elementtejä on simulaatioperustaisen oppimisen taustalla sekä millaista arviointia voidaan hyödyntää simulaatioperustaisessa oppimisessa, kun halutaan vahvistaa opiskelijan ammatillista dialogiosaamista asiakkaan kohtaamisessa kuntoutustyössä. Kuntoutustyössä dialogiosaaminen on yksi tärkeimmistä taidoista ja kirjallisuuden mukaan sitä voidaan kehittää simulaatioperustaisen oppimisen avulla (Hung & Ho & Lin 2021: 1, 4–6). Simulaatioharjoituksessa voidaan harjoitella dialogisuuden keskeisiä teemoja, kuten aktiivista kuuntelua, nonverbaalia viestintää ja yhteisen ymmärryksen rakentamista (Adamson ym. 2023: 468–470). Kuntoutuksen koulutuksissa saatetaan jo nyt hyödyntää simulaatioharjoituksia, muun muassa niin sanottuja vammasimulaatioita tai luokkahuoneharjoituksia. Kirjallisuuden mukaan simulaatio on kuitenkin toimivaa vain, jos sitä käytetään oikein (Diaz-Navarro ym. 2024: 7). Mitä simulaatioharjoitusta suunniteltaessa sitten pitäisi ottaa huomioon? Teoreettiset taustat simulaatio-oppimisessa Simulaatioperustaisella oppimisella tarkoitetaan harjoituksia, joissa jäljitellään todellisuutta mahdollisimman tarkasti, pyrkimyksenä siis simuloida oikeita työelämän tilanteita (Saleem & Khan 2023; Peterson Bethea & Cavazos Castillo & Harvison 2014). Simulaatioharjoitus on keino teorian yhdistämiselle käytäntöön. Keskeisenä tekijänä simulaatio-oppimisessa voidaan pitää sosiaalisessa kontekstissa tapahtuvaa oppimista (van Vuuren 2016: 83; Velde & Lane & Clay 2009: 19). Opiskelija oppii havainnoimalla toisia, mutta myös yhteinen pohtiminen ja asian työstäminen ohjaa opiskelijaa aktiiviseen oppimiseen. Lisäksi mm. Kolbin (1984) kokemuksellinen oppimisteoria luo pohjaa simulaatiolle (Saleem & Khan 2023; Magerat & Klepo & Sangster Jokic & Bartolac 2024; Aebersold 2018). Simulaatioperustaisella oppimisella on omat taustateoriansa, mutta sen lisäksi tulisi huomioida aina mikä teoria on harjoituksen taustalla (Magerat ym. 2024: 10). Dialogisuutta vahvistettaessa tarvitaan tietoa siitä, mitä dialogisuus tarkoittaa asiakkaan kohtaamisessa ja millaisista elementeistä se rakentuu. Pedagogiset elementit ja ratkaisut dialogisuuden vahvistamiseksi simulaation keinoin Kun halutaan vahvistaa kuntoutuksen opiskelijan dialogiosaamista, kirjallisuus tuo esiin simulaation korkean uskottavuuden sekä autenttisuuden (Adamson ym. 2023:465). Erityisesti standardoidun potilaan käyttö ja mahdollisimman todellinen ympäristö vahvistavat opiskelijan osaamista. Oppimisen siirtäminen käytäntöön vahvistuu, kun dialogisuutta voidaan harjoitella mahdollisimman oikeassa tilanteessa ”aidon” asiakkaan kanssa (Bowman ym. 2020; King ym. 2017). Simulaatioharjoitusta suunniteltaessa tulee aina huomioida opiskelijan osaamisen taso ja luoda selkeät oppimisen tavoitteet (Hung & Ho & Lin 2021: 3; Putter-Katz ym. 2018: 114; Weller 2012: 2). Opettajan tulee tietää mitä opiskelija jo osaa, mitkä ovat ko. opintojakson tavoitteet sekä taustateoriat ja mitä harjoituksella halutaan opettaa. Simulaatioharjoitus ei saa ylittää opiskelijan omaa osaamisen tasoa (Bowman ym. 2020). Debriefing ja arviointi Jotta opiskelijan dialogiosaaminen vahvistuu, tarvitsee hän palautetta omasta toiminastaan simulaatioharjoituksessa. Debriefing-tilaisuus onkin yksi merkittävimmistä tekijöistä opiskelijoiden oppimiskokemuksessa (Putter-Katz ym. 2017: 116). Erityisesti videopohjaisen palautteen antaminen debriefing-tilaisuudessa nähdään kehittävän opiskelijan reflektio-osaamista sekä dialogiosaamiseen liittyvää non-verbaalia viestintää. Videonauhoite simulaatioharjoituksessa auttaa opiskelijaa näkemään tilanteen ulkopuolisen silmin, jolloin itsearviointi ei pohjaudu vain omaan muistiin tai kokemukseen.  (Adamson ym. 2023.) Simulaatioharjoituksen avulla voidaan arvioida opiskelijan teoreettista sekä käytännön osaamista (Saleem & Khan 2023: 1187). Dialogiosaamista arvioitaessa voidaan hyödyntää tarkistuslistoja, johon on selkeästi kirjattu esiin se, mitä halutaan nähdä opiskelijan toiminnassa harjoituksen aikana. The Effective Listening and Interactive Communication Scale – Assessment Rubric (ELICS-AR) on yksi esimerkki tarkistuslistasta dialogiosaamisen arvioinnille (King ym. 2017). On hyvä kuitenkin pohtia, onko arvioinnin tarkoitus antaa arvosana vai ohjata opiskelijan oppimista. Kirjallisuudessa tuodaan vahvasti debriefing-tilaisuuden merkitys opiskelijan osaamisen vahvistumisessa. (Issemberg ym. 2005:22, Bradley & Whittington & Mottram 2013: 76; McGaughie ym. 2010: 44; Putter-Katz ym. 2017), mutta numeraalisen arvioinnin merkitys jää tässä kirjallisuuskatsauksessa vähemmälle. Simulaatio - turvallinen tila oppimiselle Opiskelijan ”moka” simulaatioharjoituksessa toimii lahjana oppimiselle: tilannetta voidaan tutkia ja tarkastella yhdessä, miettiä mitä tapahtui, miksi niin kävi ja mitä siitä seurasi. Debriefingissä voidaan purkaa asia osiin ja miettiä, mitä voisi tehdä toisin.  Sen jälkeen opiskelijan onnistuminen voidaan mahdollistaa uudella harjoituksella, uusin eväin. Oikein rakennettu simulaatioharjoitus toimii hyvänä keinona vahvistamaan opiskelijan dialogiosaamista asiakkaan kohtaamisessa kuntoutustyössä sekä harjoittaa teorian soveltamista käytäntöön. Blogikirjoitus perustuu Heli Arokin kuntoutuksen (YAMK) opinnäytetyöhön ”Dialogisuuden vahvistuminen simulaatio-oppimisen keinoin” (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2023), joka on luettavissa Theseuksessa. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110727631 Kirjoittaja Heli Arokki, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Arokki on valmistunut toimintaterapeutiksi vuonna 2008, ja hänellä on laaja-alainen työkokemus lasten sekä perheiden parissa työskentelystä. Tällä hetkellä Arokki työskentelee Turun ammattikorkeakoulussa toimintaterapian koulutusohjelmassa. Arokki on mukana Erasmus+-rahoitteisessa SIMBA-hankkeessa (Simulation based learning in Occupational Therapy education), jonka tavoitteena on suunnitella ja soveltaa näyttöön perustuvaa simulaatioperustaista oppimista osaksi toimintaterapian opintojen eri vaiheita. Lähteet: Adamson, Helen & Chaka, Brian & Hizzet, Kay & Williment, Julia & Hargan Jae 2023. An exploration of communication skills development for student diagnostic radiographers using simulation-based training with a standardized patient: UK-based focus-group study. Journal on Medical Imaging and Radiation Sciences 54, 465-472. Aebersold, Michelle 2018. Simulation-Based Learning: No Longer a Novelty in Undergraduate Education. The Online Journal of Issues in Nursing 23 (2). Bowman, A. & Reid, D. & Harreveld, R. & Lawson, C. 2020. Evaluation of students’ clinical performance post-simulation training. Bradley, Gemma & Whittington, Stephanie & Mottram, Paul 2013. Enhancing occupational therapy education through simulation. British Journal of Occupational Therapy 76 (1). Diaz-Navarro, Cristina & Armstrong, Robert & Charnetski, Matthew & Freeman, Kirsty J. & Koh, Sabrina & Reedy, Gabriel & Smitten, Jayne & Ingrassia, Pier Luigi & Maio Matos, Francisco & Issenberg, Barry 2024. Global consensus statement on simulation-based practice in healthcare. Clinical Simulation in Nursing. Issemberg, Barry & McGaughie, William & Petrusa, Emil & Gordon, David Lee & Scalese, Ross 2005. Features and uses of high-fidelity medical simulations that lead to effective learning: a BEME systematic review. Medical Teacher 27 (1), 10–28. McGaughie, William C. & Issemberg, Barry & Petrusa, Emil & Scalese Ross 2010.A Critical review of simulation-based medical education re-search: 2003-2009. Medical Education 2010: 44: 50–63. doi:10.1111/j.1365-2923.2009.03547.x King, Gillian & Servais, Michelle & Shepherd, Tracy & Willoughby, Colleen & Bolack, Linda & Moodie, Sheila &Baldwin, Patricia & Strachan, Deborah & Knickle, Kerry & Pinto, Madhu & Parker, Kathryn & McNaughton, Nancy 2017. A listening skill educational intervention for pediatric rehabilitation clinicians: A mixed-methods pilot study. Developmental Neurorehabilitation, 20(1), 40–52. doi: 10.3109/17518423.2015.1063731 (PMID: 26305990) Magerat, Laurence & Klepo, Ivana & Sangster Jokic, Claire & Bartolac, Andreja 2024. Guidelines for the implementation of simulation-based learning in occupational therapy education. SIMBA: Simulation based learning in occupational therapy. Funded by the European Union. Peterson Bethea, Dorothy & Cavazos Castillo, Dahlia & Harvison, Neil 2014. Use on Simulation in Occupational Therapy Education: Way of Future? American Journal of Occupational Therapy, 68, 32-39. Putter-Katz, Hanna & Gvion, Aviah & Wechsler-Kashi, Deena & Adi-Ben Said, Limor & Yaacobi, Hadas & Feldman, Irit & Shalomson, Orit & Ziv, Amitai 2018. Students’ Evaluation of Simulation-Based Training in a Communication Sciences and Disorders Program. Journal of Allied Health. 47(2).113–120. Saleem, Munazza & Zuhera, Khan 2023. Healthcare Simulation: An effective way of learning in health care. Pak J Med Sci. 39(4).1185-1190.

Lue lisää