Tuore julkaisu avaa maahanmuuton vastuukorkeakoulutoimintaa Suomessa

RAI-arviointeja on tehty Suomessa jo yli 20 vuoden ajan. Edelleen käy kuitenkin ilmi, että RAI-arviointitietoa ei joko hyödynnetä tai sitä ei osata hyödyntää niissäkään organisaatioissa, joissa se on ollut pitkään käytössä. RAI-arviointitiedon luotettavuus syntyy osaamisesta ja näyttää siltä, ettei organisaatioissa vieläkään satsata riittävästi koulutukseen.  RAI-arviointiosaamisen puute ja se, ettei yksikössä käsitellä RAI-tietoa, vähentää motivaatiota tehdä laadukkaita RAI-arviointeja. RAI-arviointivälineistö (Resident Assessment Instrument) on standardoitu havainnoinnin ja tiedonkeruun väline, jota käyttämällä iäkkäiden toimintakykyä ja palvelutarpeita voidaan arvioida kattavasti ja yhdenmukaisesti (THL 2023a). Suomessa RAI-arviointivälineistön käyttö tuli lakisääteiseksi  Vanhuspalvelulain mukaisesti keväällä 2023 iäkkäiden säännöllisissä sosiaalipalveluissa. RAI-arviointitietoa käytetään paitsi iäkkään henkilön yksilöllisen hoidon suunnittelussa, myös laajemmin hyvinvointialueilla tiedolla johtamisen työkaluna. RAI-vertailutiedon avulla voidaan arvioida palveluja ja kehittää toimintaa. Hoitotyössä ammattilaiset voivat käyttää RAI-arviointitietoa oman toimintansa tueksi ja kehittämiseksi. (Laatikainen 2021: 4.) RAI-arviointitiedon käyttäminen edellyttää luotettavasti ja yhdenmukaisesti toteutettuja RAI-arviointeja. Osaamisen merkitys RAI-arviointitiedon luotettavuus edellyttää iäkkään henkilön fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen toimintakyvyn arviointiosaamista. Arviointiosaamiseen liittyy myös kyky havainnoida ja kuulla iäkästä henkilöä ja hänen läheistään. RAI-arviointiosaaminen on jatkuva prosessi aloittelijasta asiantuntijaksi. Jatkuvan oppimisen ajatus ylläpitää motivaatiota ja itseohjautuvuutta.  Oppimisen kannalta on tärkeää, että aloittelija saa tutustua rauhassa RAI-arviointivälineistöön ja opetella pikkuhiljaa toisen ammattilaisen rinnalla. Lähijohtajan vastuulla on järjestää mahdollisuus kouluttautumiseen ja hän tukee työntekijää ammatillisessa kasvussa. Myös lähijohtajat tarvitsevat lisää koulutusta ja osaamista, jotta he voisivat tukea ammattilaisia RAI-tiedon hyödyntämisessä. (Heikkilä &Hammar & Sohlman & Andreasen & Finne-Soveri 2015: 46–47; Kuha & Niemelä & Vähäkangas & Kanste 2023: 302–304). Motivaation merkitys Sisäinen motivaatio työssä syntyy psykologisten perustarpeiden tyydyttymisestä. Itseohjautuvuutta tukemalla lähijohtaja voi kannustaa ammattilaista suunnittelemaan työtään yhdessä oman asiakkaansa kanssa, jolloin tekemistä ei määrittele ulkoinen pakko. Riittävän osaamisen varmistamisella tuetaan ammattilaisen pystyvyyttä – hän osaa toteuttaa RAI-arvioinnin ja hyödyntää yhteistyössä moniammatillisesti saatua tietoa asiakkaan hoidon suunnittelussa.  Motivaatiota lisää myös se, kun ammattilainen saa kokemuksen hyväntekemisestä asiakkaalle. RAI-arviointi voi myös motivoida ammattilaista suunnittelemaan työtään paremmin asiakkaan parhaaksi. (Martela & Jarenko 2016: 17–18; Stolle & Wolter & Roth & Rothgang 2014: 613). Lähijohtajan vastuulla on huolehtia siitä, että arvioinnin tekemiseen on tarpeeksi aikaa ja riittävät, asianmukaiset laitteet arvioinnin tekemistä varten. Koulutuksen merkitys RAI-arviointivälineistön käyttöä varten on oltava riittävästi koulutusta ja lähijohtajan vastuulla on mahdollistaa koulutukseen osallistuminen. Pelkkä lähijohtajan tarjoama tuki ei kuitenkaan riitä, vaan ammattilaisella on oltava halu oppia ja kehittyä työssään. Tukena voi käyttää esimerkiksi kaikille avoimia RAI-verkkokoulun kursseja (THL 2023b). Vertaistuki on tärkeä oppimisen edistäjä ja motivaation synnyttäjä. Kauan RAI-arviointivälineistöä käyttäneiltä toivotaan vertaistukea arvioinnin hyödyistä ja tiedon soveltamisesta. Organisaatiot voisivat tehdä enemmän yhteistyötä jatkuvan oppimisen mahdollistamiseksi. Lähteet Kuha, Suvi & Niemelä, Katriina & Vähäkangas, Pia & Kanste, Outi 2023. Johtajien näkemyksiä RAI-tiedon hyödyntämisestä ikääntyneiden kotihoidossa vuosina 2013–2022. Gerontologia 4 (295–313). <https://journal.fi/gerontologia/article/view/127911> Viitattu 17.12.2023. Laatikainen, Tiina 2021. Esipuhe. Teoksessa Heikkilä, Rauha & Mäkelä, Matti & Havulinna, Satu & Hietaharju, Pauliina & Lind, Maarit & Noro, Anja (toim.). Valoisa tulevaisuus – RAI-vertailukehittäminen 20 vuotta Suomessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 9/2021. Martela, Frank & Jarenko, Karoliina 2016. Draivi Voiko sisäistä motivaatiota johtaa. Helsinki: Talentum Stolle, Claudia & Wolter, Annika & Roth, Günter & Rothgang, Heinz 2015. Improving health status and reduction of institutionalization in long-term-care – Effects of the Resident Assessment Instrument -Home Care by degree of implementation. International Journal of Nursing Practice. <Improving health status and reduction of institutionalization in long‐term care—Effects of the Resident Assessment Instrument‐Home Care by degree of implementation - Stolle - 2015 - International Journal of Nursing Practice - Wiley Online Library> Viitattu 17.12.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023a. Tietoa RAI-järjestelmästä.  Tietoa RAI-järjestelmästä Viitattu 17.12.2023. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023b. THL:n RAI-verkkokoulu THL:n RAI-verkkokoulu Viitattu 17.12.2023. Kirjoittaja: Liisa Kela, sairaanhoitaja (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu

Työtä tekevälle riittää. Ei työt tekemällä lopu. Kukapa ei joskus olisi kuullut suomalaisia sananlaskuja työstä. Jokaisella ihmisellä on oikeus työhön, sen vapaaseen valintaan sekä oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin ja suojaan työttömyyttä vastaan. Näin todetaan Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23. artiklan ensimmäisessä kohdassa. (YK 2023: 26–27). Sananlaskuista, julistuksista ja hallitusohjelmista huolimatta Suomessa oli syyskuussa 2024 työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman työllisyyskatsauksen mukaan 279 700 työtöntä työnhakijaa (Työ- ja elinkeinoministeriö 2024). Millaiset vaikutukset työttömyydellä on yksilöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan ja mitkä ovat ne toimet, jotka edistävät työllistymistä? Työelämän ulkopuolella on henkilöitä henkilökohtaisista ja yksilöllisistä syistä johtuen. Ohjautuminen työllistymistä edistävien palveluiden tai kuntoutuksen pariin on myös yksilöllistä perustuen henkilön tarpeisiin, arviointiin sekä tarjolla oleviin mahdollisuuksiin ja tukitoimiin. Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnille vuoden 2025 alusta alkaen. Hallituksen tarkoituksena on uudistaa työvoimapalveluiden toimintaa velvoittaen hyvinvointialueet, kunnat ja Kela yhteistyöhön paikallisesti, jotta asiakas saa mahdollisuuksien mukaan samasta lähipalvelupisteestä tarpeelliset palvelut, tuet sekä hoidettua niihin liittyvät velvoitteet. Suunnitelmissa on laajentaa työvoimaviranomaisten sekä palveluntuottajien mahdollisuuksia hyödyntää tietoa toiminnan vaikuttavuuden ja työnhakijoiden palveluohjauksen tehostamiseksi. Pyrkimyksenä on keventää työvoimapalveluiden lakisääteistä palveluprosessia kohdentamaan rajallisia resursseja toteutumaan asiakaslähtöisemmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Työelämän vastaanottokykyisyyttä on tarkoitus vahvistaa, jotta esimerkiksi osatyökykyiset, maahanmuuttajat, ikääntyneet henkilöt ja matalan koulutustason tehtävissä toimivien työllistyminen paranee. (Hallitusohjelma 2023; Eduskunta 2022.) Yhdessä työskentely edistää osallisuutta ja sosiaalista vahvistumista Työhön kuntoutumista ja työllistymistä edistävien palveluiden taustalla toimivassa palvelujärjestelmässä vastuutoimijoiden toimintaa ohjaa lainsäädännölliset velvollisuudet, lainsäädäntöä tarkentavat asetukset sekä järjestämistä ja toteuttamista suuntaavat ohjeet. Ohjeita soveltavan vastuutoimijan harkinta ohjaa asiakkaan palveluun, huolehtien tarvittavien palveluiden hankinnasta. (Lampinen & Pikkusaari 2011: 97–98.) Palveluntuottajina työllistymistä edistämässä ovat muun muassa kolmannen sektorin toimijat, jotka osaltaan tarjoavat asiakkaille kehittymisen mahdollisuuksia ja valmiuksia siirtyä kohti työelämää. Työllistymistä edistävissä palveluissa asiakas on tasavertainen kumppani ja oman elämänsä asiantuntija. Asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden lähtökohtien mukaisesti kuntoutuksen, valmennuksen, tulee toteutua hänen toimintaympäristössään. (Järvikoski & Härkäpää 2011: 49–52.) Tavoitteista ja sisällöistä keskusteleminen sekä yhteinen päätöksen teko, jaettu valta ja vastuu valmistavat asiakasta itsenäiseen päätöksen tekoon. Osallisuus on osa laajempaa toimijuutta. Toimijuudessa asiakas nähdään tietoisena ja aktiivisena toimijana, ottaen kantaa itseään koskeviin asioihin ja pyrkien vaikuttamaan niihin toiminnallaan ja valinnoillaan. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 280–282.) Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan asiakkaan sosiaalinen vahvistuminen (kuva 1) edistää työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista. Kuva 1. Sosiaalinen vahvistuminen asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävässä yhteistoiminnassa (Kinnunen 2016: 20 mallia mukaillen). Motivaatio, tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus ohjaavat prosessia Työelämään kuntoutumisen mahdollistaa suunnitelmallinen ja tavoitteellinen prosessinomaisesti toteutuva valmennuksellinen yhteistoiminta. Prosessissa asiakkaan rooli nähdään aktiivisena toimijana, joka toimii yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa. (Karhula & Sellman & Sipari & Ylisassi 2022: 279; Autti-Rämö & Salminen, Rajavaara & Melkas 2022: 13.) Asiakkaan ja asiantuntijoiden yhdessä määrittelemien tavoitteiden ympärille rakentuvat verkostot ja yhteistoimijuus mahdollistaen tavoitteellisen ja suunnitelmallisen prosessin tavoitteiden saavuttamiseksi. (Sipari & Mäkinen 2014: 168–170.) Suunnitelmallisuudessa päätökset muodostuvat yhteistoiminnassa, jolloin asiakas ja asiantuntijat tekevät päätökset yhdessä. Asiakkaan voimavarat ja valmiudet vaikuttavat hänen osallisuutensa tasoon tavoitteen laatimisessa. (Karhula ym. 2022: 280–281.) Prosessin ja yhteistyön onnistuminen edellyttää asiakkaan motivaatiota, halukkuutta, sitoutumista ja valmiutta. Yhteisymmärrys tukee tavoitteen asettelua Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten (kuva 2) mukaan vuorovaikutus on merkittävin elementti työllistymistä edistävässä valmennuksessa. Tulosten perusteella valmennuksen yhteistoiminta edellyttää asiakkaan ja asiantuntijan välille luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen syntymistä. Tämä vaatii asiakkaan kuulemisen ja hänen kokonaistilanteen hahmottamisen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat, että asiakkailla on ollut mahdollisuus osallistua tavoitteiden asetteluun ja laatia suunnitelmaa yhdessä asiantuntijoiden kanssa tavoitteen saavuttamiseksi. Tuloksista nousi esiin myös mahdollisuus tavoitteiden seurantaan ja niiden päivittämiseen. Yhdessä työskentely on vuorovaikutusta, joka toteutuu yksilö- ja ryhmävalmennuksissa. Vuorovaikutus toimii välineenä yhteisymmärryksen kehittymiselle. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulos osoittaa, että vuorovaikutuksessa kehittyvä yhteisymmärrys tukee asiakkaan motivaatiota. Tulosten perusteella asiakkaat hyötyivät merkittävimmin yhteistoiminnassa työllistymistä edistävän tavoitteen saavuttamiseksi sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta, asiantuntijoiden tarjoamasta tuesta ja tavoitteiden mukaisesta, suunnitelmallisesta työskentelystä. Tulokset osoittavat, että motivoitunut asiakas tunnistaa tarpeet valintoja tehdäkseen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella voidaan todeta, että vuorovaikutus yhteistyöverkoston kanssa on merkityksellistä yhteistoiminnassa, jotta asiakas sitoutuu toimintaan ja hyötyy moniasiantuntijuudesta entistä monialaisemmin. Kuva 2. Asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävät yhteistoiminnan ydintekijät. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset kuvaavat teoriataustaa vahvistaen, että kuntoutuminen opiskelu- ja työelämään on muutosprosessi, jossa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen on yksilöllistä. Työelämävalmiuksien kehittyminen vaatii asiakkaan nykytilanteen arviointia, asiakkaan tahtoa asettaa ja suunnata asettamiaan tavoitteita kohti sekä sitoutua toimintaan oman itsensä vuoksi. Voimavarat prosessissa tulee huomioida, jotta asiakkaalla on aktiivisesti toimien mahdollisuus saavuttaa tavoitteet. Tavoitteellisessa toiminnassa tuen merkitys tavoitteiden saavuttamiseksi on merkittävä. Tulosten mukaan asiakkailla on ollut mahdollisuus hyödyntää valmennusta, ja sitä on ollut heille riittävästi tarjolla. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksen perusteella asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää palveluverkoston hahmottamista sen hyödyntämiseksi sekä toimivia ja laajoja yhteistyöverkostoja, joiden parissa työskennellään aktiivisesti. Kuten E. N. Setälä on sanonut: ”Kaikki ihmistyö on yhteistyötä.” Kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka tarkoituksena oli kehittää asiakkaiden ja yksilövalmentajien yhteistoimintaa asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksellinen kehittämistyö Yhteistoiminnalla kohti asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista – kuvaus asiakkaan työllistymistä edistävien tavoitteiden saavuttamista edistävän yhteistoiminnan ydintekijöistä (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2024) on luettavissa Theseuksesta. (https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024113031544) Kirjoittaja Päivi Aro, toimintaterapeutti (YAMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelma, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja työskentelee palveluesihenkilönä Sotek-säätiöllä. Lähteet Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna 2022. Kuntoutumisen edellytykset. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 13–14. Eduskunta 2022. Hallituksen esitys HE 207/2022. Viitattu 2.10.2023. Järvikoski, Aila & Härkäpää, Kristiina 2011. Kuntoutuksen perusteet. Näkökulmia kuntoutukseen ja kuntoutustieteeseen. Helsinki: WSOYpro. Karhula, Maarit & Sellman, Jaana & Sipari, Salla & Ylisassi, Hilkka 2022. Kuntoutuksen tavoitteet ja sisällön rakentuminen. Teoksessa Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Melkas, Susanna (toim.). Kuntoutuminen. Tallinna: Duodecim. 279–282. Kinnunen, Riitta 2016. Työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön vaikuttavuus. Työkaluna sosiaalisen vahvistumisen Sovari-mittari. Valtakunnallinen työpajayhdistys ry. Viitattu 24.10.2024. Lampinen, Pauliina & Pikkusaari, Suvi 2011. Työ(hön)valmennus pintaa syvemmältä. Helsinki: VATES-säätiö. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2014. Kehittäjäkumppanuus vaatii uudenlaista osaamista. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkeli 13/2014. Viitattu 12.11.2023. 168–170. Työ- ja elinkeinoministeriö 2024. Työllisyyskatsaus syyskuu 2024. Viitattu 24.11.2024. Valtioneuvosto. Orpon hallituksen hallitusohjelma 20.6.2023. Vahva ja välittävä Suomi. Helsinki: Valtioneuvoston julkaisuja 2023: 58. Viitattu 1.10.2023. Yhdistyneet kansakunnat. Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Viitattu 10.12.2023.

Tarve konsultatiivisen toiminnan käsitteen tarkasteluun nousi Hyvissä handuissa himassa -hankkeen aikana. Hankkeessa toteutettiin monen sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmän opiskelijoista koostuvaa tiimityöskentelyyn perustuvaa työelämäharjoittelua. Monialaisessa tiimiharjoittelussa opiskelijatiimi auttoi asiakaslähtöisesti ratkaisemaan haasteita, tarpeita tai toiveita asiakkaan arjessa. Näitä tarpeita kuunneltaessa todettiin, että käsittelyyn oli usein tarpeen liittää myös muiden ammattiryhmien erityisosaamista. Konsultatiivinen toimintatapa oli luonnollinen ja looginen valinta toimintatavaksi. Työelämä on murroksessa ja toimijoilta vaaditaan uudenlaista osaamista. Erityisesti kyse on teknologioiden vaikutuksista, mutta myös mitä suurimmassa määrin toimintojen laadullisista muutoksista. Tehtävien sisällä, mutta myös työnteon tapojen, käytäntöjen ja osaamisen muodoissa, tapahtuu huomattavia muutoksia. (Järventaus & Kekäläinen 2018: 27, 32.) Työelämän muutos edellyttää myös sosiaali- ja terveysalan toimijoilta kykyä ajatella ja toimia totutuista poikkeavin tavoin. Metropolian HyMy-kylä on hyvä oppimisympäristö ja kohtaamispaikka perinteisten toimintatapojen haastamiseen. Virolainen, Heikkinen, Siklander ja Laitinen-Väänänen (2019) esittelevät artikkelissaan “Mitä ovat oppimisen ekosysteemit?” Rissasen vuonna 2018 kehittelemää ekosysteemiajattelua. Tämän ajattelun mukaisesti HyMy-kylä voidaan kiteytettynä nähdä innovaatioekosysteeminä. Innovaatioekosysteemissä kehitetään sosiaali- ja terveysalan osaamista ja uusia toimintamalleja yhteistyössä monien toimijoiden (esim. opiskelijat, opettajat, asiakkaat, kolmas sektori, yritykset, muut oppilaitokset) kanssa. Ekosysteemi-käsite nitoo yhteen oppimisen moninaiset toimijat ja ulottuvuudet. Se tuo esille myös koulutuksen ajan muutoksen. Ekosysteemissä tuetaan oppijoiden aktiivista toimijuutta, yhteisöllistä tiedon rakentamista ja reflektiota.  Painopiste on erityisesti siinä, miten eri toimijoiden vuorovaikutus ja yhteistoiminta voi auttaa luomaan jotain uutta. (Virolainen & Heikkinen & Siklander & Laitinen-Väänänen 2019: 12–14, 17.) HyMy-kylän innovaatioekosysteemi on oppimisympäristö, jossa myös opiskelijat ovat aktiivisia kehittäjäkumppaneita. Monialaisella tiimillä tarve konsultatiiviselle toimintatavalle Konsultatiivisen toiminnan käsitteen tarkastelun tarve kirkastui ERS-rahoitteisen Hyvissä handuissa himassa -hankkeen toimesta toteutetun monen sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmän opiskelijoista koostuvan tiimityöskentelyyn perustuvan työelämäharjoittelun yhteydessä. Monialaiseen tiimityöskentelyyn perustuvan työelämäharjoittelun luonnolliseksi toteuttamispaikaksi valikoitui Metropolian Hymy-kylä, jossa työelämäharjoittelua suorittavat useat eri sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Monialainen tiimiharjoittelu tuotti kotihoidon asiakkaille lisäpalvelua kotihoidon tavallisen palvelun rinnalle. Tiimiharjoittelu toteutui mm. geronomi-, fysioterapeutti-, sairaanhoitaja- ja toimintaterapeuttiopiskelijoiden pitkänä työelämäharjoitteluna. Tiimiharjoittelun edetessä huomattiin, että asiakkailla on tarpeita tai haasteita myös sellaisten ammattiryhmien erityisosaamisalueilla, joiden opetussuunnitelmiin kyseinen harjoittelujakso ei ole sopiva. Tästä johtuen päädyttiin ratkomaan asiakkaiden tarpeita tiimiharjoittelun yhteydessä myös optometrian tai jalkaterapian opiskelijoiden toteuttamilla konsultatiivisilla työpajatapaamisilla. (Valtonen 2019.) Konsultaatiosta konsultatiiviseen toimintatapaan Konsultaatio-termi esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisuudessa jo n. 1500-luvulla. Nykyisin konsultaatio-termiä käytetään laajasti useissa erilaisissa yhteyksissä mm. IT-alalla, kaupallisella alalla ja lääketieteessä. Konsultointi on ikivanha taito, sitä käyttivät jo muinaisen Rooman senaattorit. Sana pohjautuu latinan kieleen, jossa verbi consultare tarkoittaa neuvojen kyselemistä, tiedustelemista sekä neuvottelemista (Aronson 2006: 737; The Cambridge English Dictionary 2020.) Yleisimmin konsultaatio-termiä käytetään terveydenhuollossa ammattilaisten välisistä asiantuntijakeskusteluista ja -avusta. Konsultaation lähtökohtana on löytää ratkaisuja ongelmiin hyödyntäen ammattihenkilöiden erityisosaamista. Näin ollen konsultaatio ja konsultointi ovat olennainen osa asiakkaiden laadukasta kuntoutusta. Hyvin toimiva konsultaatio on toimivan terveydenhuoltojärjestelmän perusta. (Louhimo 2019: 487–488.) Konsultaatiota voi tapahtua kokeneempien tai muiden oman alan ammattiryhmien osaajien tai kokonaan toisen ammattialan edustajien välillä. Konsultaatio-termillä on kuitenkin käyttöyhteydestä riippuen toisenlainenkin, uudempi merkitys. Konsultaatio merkitsee tällöin neuvon antamista: esim. IT-konsultti konsultoidessaan asiakasta opastaa ja antaa neuvoja asiakkaalle. Konsultti-nimikettä käytetään liike-elämässä yleisesti organisaation ulkopuolisesta neuvovasta asiantuntijasta, joka voi olla vaikkapa liikkeenjohdon konsultti, veroasioiden konsultti tms. [caption id="attachment_2978" align="alignnone" width="615"] Konsultatiivisessa työskentelyssä aktiivisen ongelmanratkaisun ja toiminnan avulla lopputuloksena voi olla yllättävä, luova ja harmoninen ratkaisuparvi. (Kuva: Anna Sarkama-Antila, Graafinen suunnittelu Peippo Oy.)[/caption] Konsultatiivinen toimintatapa – kun vanha tapa ei enää riitä Konsultatiivisella toimintatavalla tarkoitetaan moniammatillisesti lähestyvää, tutkivaa ja asiakaslähtöisesti ohjautuvaa vuorovaikutteista suhtautumista asiakkaan tilanteen selvittämiseen. Keskeistä on keskustelun perustuminen tasavertaiseen ja herkkään dialogiin. Konsultatiivisen toimintatavan filosofiaa kehittäneet LaGrossa ja Saxe (1998) kuvaavat onnistunutta konsultatiivista prosessia parhaimmillaan kaksisuuntaisena jatkuvana oppimisympäristönä, joka luo kumppanuutta. Lähestymistapa tarjoaa rakenteen aidolle yhteistyön prosessille, joka myös johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Arvostetut ja luotetut yhteistyökumppanit auttavat ratkaisemaan tärkeitä kysymyksiä ja edistämään oppimista. Konsultatiivisen toimintatavan käytöstä on hyötyä kaikille toimijoille. Asiakkaalle hyöty on ilmeinen. Asiakkaan tarpeisiin, haasteisiin ja toiveisiin ratkaisun etsiminen poikkeaa suuresti perinteisestä mallista. Danesh & Danest (2002) kuvaavat näiden ratkaisumallien eroja siilo(suppilo)mallien avulla. Perinteisessä mallissa siilon/suppilon suureen ylöspäin olevaan suuaukkoon syötetään ongelmaan liittyvä informaatio. Siilo tislaa ja tiivistää ratkaisuehdotuksia ja lopputuloksena siilon alapäästä tuotetaan näiden ehdotusten yhdistelmä: yksi ratkaisu, jota käytetään. Konsultatiivisessa työskentelyssä siilo toimii toisinpäin: pienestä yläosan aukosta syötetään ongelmaan liittyvä informaatio. Aktiivisen toiminnan avulla siilo leviääkin alaspäin, kehille muodostuvat yhdessä työstetyt, monipuoliset, innovatiivisetkin ehdotukset luovat pohjaa aina vaan laajenevalle yksimielisyydelle ja lopputuloksena voi olla ratkaisuparvi. Ratkaisujen joukko voi sisältää myös hyvinkin yllättäviä, luovia ja harmonisia vaihtoehtoja. Konsultatiivinen työskentely on siis aktiivista ongelmanratkaisua, jossa tilaisuutta, esim. konsultatiivista työpajaa, mentoroivan henkilön toiminnalla on suuri rooli. (Danesh & Danesh 2002: 17–33.) Konsultatiivinen toimintatapa haastaa asiakasta kehittymään, asiakas on moniasiantuntijatiimin aktiivinen toimija, eikä passiivinen kuuntelija. Hän sitoutuu paremmin kehittämään omaa toimintaansa tarpeidensa selvittelyssä sekä ongelmien ratkaisuissa. Monen eri ammattilaisen toiminta tiimissä auttaa myös löytämään erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja, joita ei välttämättä muuten tulisi esille tai joihin asiakas ei hakisi erikseen eri asiantuntijoilta apua. (Deys & Dowling & Golding 1989.) Konsultatiivinen toimintatapa kehittää tiimin yhteistyötä ja osaamista jatkuvan oppimisen kautta. Nämä puolestaan tuottavat palvelujen kehittymistä ja laadun nousua, myös asiakkaiden kokema tyytyväisyys kasvaa. Moniammatillisen tiimin jäsen kehittyy näkemään itsensä muutosagenttina ja nauttii työskentelystä ihmisten kanssa. Kokemus lisää itseluottamusta omaan ja tiimin toimintaan. Tiimin jäsen oppii käyttämään aktiivisia kuuntelustrategioita, osaa arvioida toisten tarpeita ja pystyy vastaamaan. (Kennedy 2015: 157–158; Dinnebeil & Pretti-Frontczak & McInerney 2009: 434–445.) Mitä opiskelija hyötyy? Konsultatiivisesta toimintatavasta on opiskelijoille monenlaista hyötyä. Oppiminen innovaatioekosysteemissä on yhteisöllistä, yhteistoiminnallista yhdessä luomista. (Virolainen ym. 2019: 17.) Konsultatiivinen toimintatapa vastaa hyvin nykyaikaisten työelämätaitojen kehittymisen tarpeeseen: mm. verkostoissa toimimiseen ja tiimityöskentelyosaamiseen. Verkostot merkitsevät myös laajempaa ammatillista ajattelua, rajanylityksiä, jossa moniammatillinen tiimi muodostuu toisiaan täydentävistä osista. Konsultatiivinen toimintatapa myös vahvistaa opiskelijan omaa ammattiosaamista osana moniammatillista työelämätiimiä. Opiskelija oppii tiedostamaan ja reflektoimaan omaa osaamistaan ja sen rajoja osana asiakkaan tarpeiden ja ongelmien ratkaisua. Osaaminen lisääntyy opiskelijan huomatessa, että hänen aikaisemmat tietonsa ja uusi informaatio eivät ole tasapainossa keskenään. Opiskelu on aktiivista toimintaa, myös vastuu omasta oppimisesta kasvaa. Konsultatiivinen toimintatapa pyrkii kehittämään opiskelijan abstraktia ajattelua, ongelmanratkaisukykyä, tulkintataitoja, synteesin tekemistä sekä erilaisten ideoiden ja ratkaisujen vertailua. Opiskelijoiden korkeamman tason kognitiiviset taidot kehittyvät. Opiskelija osaa perustella ratkaisujaan erilaisissa tilanteissa. Itseohjautuvuustaidot ja opiskelijan kyvyt toimia itsenäisesti kehittyvät. (Roush & Smith 1997: 199–213.; Deys ym. 1989: 342–344. ) Joustava yhteistyö korostuu tulevaisuudessa Tulevaisuuden ammattilaisilta vaaditaan kykyä ja osaamista toimia nopeasti, erilaisissa konteksteissa ja vaihtuvissa tilanteissa. Joustava yhteistyö muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa korostuu tulevaisuudessa entisestään, sillä työn tekemisen muodot muuttuvat totutusta. Lisäksi innovaatio-osaaminen on muuntumassa tulevaisuuden perustaidoksi. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kehiteltyä tiimiharjoittelua ja siihen liittyvää konsultatiivista toimintatapaa pilotoidaan Metropolian uudessa innovaatioekosysteemissä, HyMy-kylässä. Opiskelijatiimin asiakkaan arjen haasteisiin tai toiveisiin etsitään ratkaisuja monialaisessa konsultaatiotyöpajassa, jossa eri ammattialojen edustajat katsovat kokonaistilannetta omasta näkökulmastaan. Covid-19-tilanteen tasaantumisen jälkeen konsultatiivisessa työpajassa päätetään myös mahdollisen asiakkaan kotona toteutuvan jatkokäynnin tarpeesta. Konsultatiivinen toimintatapa haastaa sosiaali- ja terveysalan opiskelijat kehittymään tulevaisuuden vaatimusten mukaisiksi ammattilaisiksi. Kirjoittajat Kaarina Pirilä, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anu Valtonen, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet Aronson, Jeff 2006. Consultation. British Medical Journal 333 (7571). 737. <https://www.jstor.org/stable/40700375>. Viitattu 15.3.2020. Danesh, Hossain B. & Danesh, Roshan 2002. A Consultative Conflict-resolution-model: Beyond Alternative Dispute-resolution. International Journal of Peace Studies 7(2). 17–33. Deys, Caroline & Dowling, Emilia & Golding, Valery 1989. Clinical Psychology: A Consultative Approach in General Practice. Journal of the Royal College of General Practitioners 39. 342–344. <https://bjgp.org/content/bjgp/39/325/342.full.pdf>. Viitattu 15.3.2020. Dinnebeil, Laurie & Pretti-Frontczak, Kristie & McInerney, William 2009. A Consultative Itinerant Approach to Service Delivery: Considerations for the Early Childhood Community. American Speech-Language-Hearing Association 40 (4). 435–445. <https://pubs.asha.org/doi/10.1044/0161-1461(2008/08-0028)?url_ver=Z39.88-2003&rfr_id=ori:rid:crossref.org&rfr_dat=cr_pub%20%200pubmed>. Viitattu 14.3.2020. HyMy -kylä – hyvinvointia Myllypurosta 2019. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. <https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla.> Viitattu 13.11.2020. Järventaus, Jussi & Kekäläinen, Henrietta 2018. Uudistuva työ ja yrittäjyys – visiosta toteutukseen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2018. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. 27, 32. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161072>. Viitattu 13.12.2020. Kennedy, Denise M 2015. Creating and Integrating a New Patient Experience Leadership Role: A Consultative Approach for Partnering with Executive and Clinical Leaders. Patient Experience Journal 2 (1). 157–158. <https://pxjournal.org/journal/vol2/iss1/21>. Viitattu 10.3.2020. LaGrossa, Virginia & Suzanne, Saxe 1998. The Consultative Approach: Partnering for Results! San Francisco: Jossey-Bass/Pfeiffer. Louhimo, Johanna 2019. Onnistunut konsultaatio – potilaan parhaaksi! Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 135 (5). 487–488. <https://www.duodecimlehti.fi/duo14802>. Viitattu 14.4.2020. Roush, Melvin L. & Smith, Stevenson G. 1997. Consultative Teaching. International Examples. Issues in Accounting Education 12 (1). 199–213. <https://www.researchgate.net/profile/G_Stevenson_Smith/publication/279914222_Consultative_Teaching_in_the_Accounting_Curriculum_International_Examples/links/58126f5b08ae29942f3e8040/Consultative-Teaching-in-the-Accounting-Curriculum-International-Examples.pdf>. Viitattu 14.2.2020. Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: THL: 2. <https://www.julkari.fi/handle/10024/79883>. Viitattu 13.4.2020. The Cambridge English Dictionary 2020. <https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/consultation>. Viitattu 15.3.2020. Valtonen A. Hyvissä handuissa himassa – moniammatillinen opiskelijatiimi kotihoidon asiakkaan tukena. Fysioterapia 5/2019. Virolainen, Maarit & Heikkinen, Hannu L. T. & Siklander, Pirkko & Laitinen-Väänänen, Sirpa 2019. Mitä ovat oppimisen ekosysteemit? Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21 (4). 12–14, 17.