Masterminds – Maisteriainesta

Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ytimessä

Avainsana: metropolia YAMK

Ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöt huolestuttavat
2.5.2023
Metropolia Master's bloggers

Ensihoitotyö on vaihtelevaa1, mielenkiintoista ja antoisaa, mutta myös henkisesti kuormittavaa, raskasta ja riskialtista. Ensihoitaja kohtaa ammatissaan vakavia traumoja, henkistä hätää, väkivallan uhkaa, kurjuutta sekä kärsimystä samalla kärsien itse vuorotyön haitoista, kuten unenpuutteesta2 ja epäsäännöllisestä rytmistä. Usein paikalle hälytetyllä ammattilaisella on tilanteessa vastuu, ja päätöksillä on selkeä vaikutus niiden kohteena olevan henkilön elämään3. Harmittavan usein ensihoitaja kohtaa tilanteita, joissa ensihoidon käytettävissä olevat keinot eivät sovi tilanteeseen, vaan tehtävän lopputulemana on avun soittajan ohjeistaminen ottamaan yhteyttä muualle 4. Tämä saattaa aiheuttaa ensihoitajan turhautumista terveydenhuoltojärjestelmän5 toimivuuteen. Useissa tutkimuksissa on todettu, että ensihoitotyöhön liittyy useita tekijöitä, jotka ovat yhteydessä mielenterveyshäiriöihin ja niiden esiintymiseen ensihoitohenkilöstöllä 2,3,6,7. Suomessa ensihoitohenkilöstön kokemiksi ammatin vaativuustekijöiksi on tuoreessa tutkimuksessa tunnistettu muun muassa väkivalta- ja uhkatilanteisiin sekä hälytysajoon liittyvät riskit, turhautuminen ensihoidolle kuulumattomien tehtävien määrään, korkea henkinen kuormittavuus, epäsäännöllinen rytmi sekä epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteet8. Ensihoitohenkilöstöllä ilmenee useita mielenterveyshäiriöitä Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK) valmistunut Markus Kauhanen kuvasi opinnäytetyössään ensihoitohenkilöstöllä esiintyviä mielenterveyshäiriöitä ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Kauhanen kiinnostui aiheesta kiinnittäessään työssään ensihoitajana huomiota kahvipöytäkeskusteluissa toistuvaan aiheeseen uupumisesta, kyynistymisestä ja väsymisestä. Kirjallisuuskatsauksena toteutetun opinnäytetyön tiedonhakuvaiheessa ilmeni, että asiaa on tutkittu, mutta tutkimus keskittyy erityisesti trauman ja ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöiden yhteyteen. Katsauksen tuloksista kuitenkin ilmenee, että vaikka ensihoitohenkilöstöllä todetaan korkeaa resilienssiä9,10 (henkinen sietokyky), esiintyy heillä useita erilaisia mielenterveyshäiriöitä, joista yleisimpänä masennus3,6,7,11,12, erilaiset ahdistushäiriöt 3,6,7,11sekä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)3,6,7,12. Muita esiin nousseita mielenterveyshäiriöitä ovat korkeat stressitasot7,11, paniikkihäiriö3 ja uupumus11. Lisäksi ensihoitohenkilöstöllä on runsaasti unihäiriöitä11,13, kohonnut itsemurha-alttius6,7 sekä alkoholin riskikäyttöä6,7. Kun ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöiden määriä verrataan muuhun väestöön, on niiden määrä usein kohonnut. Masennuksen3,11,12, ahdistuksen11, PTSD:n6,7 ja uupumuksen11 määrä on korkeampi muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi jopa puolella ensihoitohenkilöstöstä on jonkinlainen unihäiriö, ja unen määrä on merkittävästi vähentynyt. Jopa kolmanneksella6 ensihoitohenkilöstöstä on todettu olevan kohonnut itsemurhariski6. Erään tutkimuksen mukaan jopa 7 % ensihoitohenkilöstöstä on harkinnut itsemurhaa14. Näitä tuloksia tulkitessa täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että suurin osa tutkimuksista on tehty Euroopan ulkopuolella (USA6,13, Kanada2,3,15, Australia7,11). Kahdessa eurooppalaisessa tutkimuksessa (Tanska16 ja Norja12) ei ensihoitohenkilöstöllä todettu olevan muuta väestöä enempää mielenterveyshäiriöitä. Katsaukseen ei valikoitunut yhtään suomalaiseen ensihoitohenkilöstöön kohdistuvaa tutkimusta, joten tutkimustieto mielenterveyshäiriöiden yleisyydestä on rajallista. Kuitenkin tuoreen tutkimuksen mukaan loppuun palamisen ja sijaistraumatisoitumisen on todettu suomalaisella ensihoitohenkilöstöllä korreloivan korkeampaan sosiaalisten hätätilanteiden ja traumaattisten tapahtumien määrään8.Kauhanen haluaisikin nähdä, että tulevaisuudessa tätä tärkeää aihetta tutkittaisiin myös Suomessa esimerkiksi vertailemalla ensihoitohenkilöstön mielenterveysdiagnoosien määrää kansallisiin tilastoihin. Ensihoitotyön yhteys ensihoitohenkilöstön mielenterveyshäiriöihin on todettu ja ensihoitohenkilöstöllä on useissa eri maissa kohonneita mielenterveyshäiriöiden määriä. Tästä syystä mielenterveysriski tulisi ottaa tosissaan. Markus Kauhasen kokemuksen mukaan vakavien traumojen jälkipurkua monessa ensihoidon organisaatiossa toteutetaan ja kehitetään. Jälkipurun lisäksi huomiota tulisikin kiinnittää ammatin jatkuviin sekä ”hiljaisempiin” kuormitustekijöihin. Ensilinjan työntekijöille onkin ehdotettu kolmivaiheista mallia, jossa annetaan ennakoivaa koulutusta resilienssin ja henkisten työkalujen kasvattamiseksi, sekä tukea traumaattisen tapahtuman yhteydessä ja jatkuvaa räätälöityä mielenterveyshoitoa17. Kirjoittajat: Markus Kauhanen on valmistunut maaliskuussa 2023 Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmasta (YAMK). Hän työskentelee hoitotason ensihoitajana Helsingin pelastuslaitoksella. Markuksen opinnäytetyö Mielenterveyshäiriöt ja niihin yhteydessä olevat tekijät ensihoitohenkilöstöllä on luettavissa Theseus-tietokannassa osoitteessa <https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202303083215>.  kauhanenm(a)gmail.com Iira Lankinen toimii yliopettajana Terveyden osaamisalueella ja ohjaa yamk-opinnäytetöitä eri tutkinto-ohjelmissa. Hän on toiminut myös Markuksen opinnäytetyön ohjaajana. Lähteet: Oliveira AC, Neto F, Teixeira F, Maia Â. Working in prehospital emergency contexts: Stress, coping and support from the perspective of ambulance personnel. International Journal of Workplace Health Management. 2019;12(6):469-482. Angehrn A, Michelle J N Teale Sapach, Ricciardelli R, MacPhee RS, Anderson GS, Carleton RN. Sleep Quality and Mental Disorder Symptoms among Canadian Public Safety Personnel. International Journal of Environmental Research and Public Health. 2020;17(8):2708. Carleton RN, Afifi TO, Turner S, et al. Mental Disorder Symptoms among Public Safety Personnel in Canada. Canadian Journal of Psychiatry. 2018;63(1):54-64. Paulin J, Kurola J, Salanterä S, et al. Changing role of EMS –analyses of non-conveyed and conveyed patients in Finland. Scandinavian Journal of Trauma, Resuscitation and Emergency Medicine. 2020;28(1):45. Smith-MacDonald L, Lentz L, Malloy D, Brémault-Phillips S, Carleton RN. Meat in a Seat: A Grounded Theory Study Exploring Moral Injury in Canadian Public Safety Communicators, Firefighters, and Paramedics. IJERPH. 2021;18(22):12145. Jones S, Nagel C, McSweeney J, Curran G. Prevalence and correlates of psychiatric symptoms among first responders in a Southern State. Archives of Psychiatric Nursing. 2018;32(6):828-835. Kyron MJ, Rikkers W, Bartlett J, et al. Mental health and wellbeing of Australian police and emergency services employees. Archives of Environmental & Occupational Health. 2022;77(4):282-292. Ericsson CR, Lindström V, Rudman A, Nordquist H. Paramedics’ perceptions of job demands and resources in Finnish emergency medical services: a qualitative study. BMC Health Services Research. 2022;22(1):1469. Mann K, Delport S, Stanton R, Every D. Exploring resilience in undergraduate and early career paramedics. Australasian Journal of Paramedicine. 2021;18:1-7. Answering the Call National Survey Beyond Blue’s National Mental Health and Wellbeing Study of Police and Emergency Services – Final Report. https://www.beyondblue.org.au/docs/default-source/resources/bl1898-pes-full-report_final.pdf Courtney JA, Francis AJP, Paxton SJ. Caring for the Country: Fatigue, Sleep and Mental Health in Australian Rural Paramedic Shiftworkers. Journal of Community Health. 2013;38(1):178-186. Reid BO, Næss-Pleym LE, Bakkelund KE, Dale J, Uleberg O, Nordstrand AE. A cross-sectional study of mental health-, posttraumatic stress symptoms and post exposure changes in Norwegian ambulance personnel. Scand J Trauma Resusc Emerg Med. 2022;30(1):3. Feldman TR, Carlson CL, Rice LK, et al. Factors predicting the development of psychopathology among first responders: A prospective, longitudinal study. Psychological Trauma: Theory, Research, Practice & Policy. 2021;13(1):75-83. Kyron MJ, Rikkers W, Page AC, et al. Prevalence and predictors of suicidal thoughts and behaviours among Australian police and emergency services employees. Australian & New Zealand Journal of Psychiatry. 2021;55(2):180-195. Carleton RN, Krakauer R, MacPhee RS, et al. Exposures to Potentially Traumatic Events Among Public Safety Personnel in Canada. Canadian Journal of Behavioural Science. 2019;51(1):37-52. Hansen CD, Rasmussen K, Kyed M, Nielsen KJ, Andersen JH. Physical and psychosocial work environment factors and their association with health outcomes in Danish ambulance personnel – a cross-sectional study. BMC Public Health. 2012;12(1):534. Lanza A, Roysircar G, Rodgers S. First responder mental healthcare: Evidence-based prevention, postvention, and treatment. Professional Psychology: Research & Practice. 2018;49(3):193-204.

Lue lisää

Roadmap to Your Education – Where Are You Now? Where You Want to be Next?
28.8.2018
Metropolia Master's bloggers

Just think of this fact: Forrester Research predicts that today's youngest workers will hold 12 to 15 jobs in their lifetime. How then to choose a study path, when you are 18 years old and hardly have any work experience? It seems we all need to become lifelong learners. I have accepted this fact and found for myself that two questions always help me: first, Where am I now? and most importantly, Where do I want to be next? Modern jobs are demanding, and require a large toolkit of skills that cannot come from only sitting in a classroom. Moreover, formal education to the job - at some point of life – may not be enough, if people also want to do the work they find inspiring and meaningful, but is going beyond their current qualification. In addition, different jobs and life experiences may reshape one’s interest areas. As a result, the need to learn new things comes about more often than ever before. Based on my own experience, to manage with this fast pace and change, I’d encourage young students to take a shorter study path after high school, and then acquire work experience according to one’s own interest areas. To illustrate my point, I will share my own experience. I started by completing my Bachelor’s degree in 2005 at Metropolia AMK (Stadia at that time) in Automotive Engineering. After four years of studying, as I realized already during my studies, I wanted to do research work and I aimed at VTT (Technical Research Centre of Finland). That was the best option in the field and my own best choice. Persistency - and a bit of luck - helped me to get a job at VTT as an R&D engineer, as I always dreamt. Next, after a couple of years of practical, highly educational work at VTT, I asked myself ‘Where do I want to be next?’. Honestly, I wanted to go abroad for new challenges and moved to the Netherlands, to work as a Testing engineer at TNO (the Dutch counterpart of VTT). During my time at TNO, I was lucky to work with major international engine and vehicle manufacturers. These years gave me practical knowledge about the business side of the automotive industry. Then, after experiencing the business side, the question loomed again; Where do I want to be next? I returned to Finland and back to VTT, as I now felt clearly that my interest area shifted from pure research to a more commercially oriented research work. As soon as I outlined my desire where I want to be next, I got a call from a headhunter offering an opportunity at Neste Oil as an Engine researcher. The role was precisely in my dream area, in-between the R&D and business units, which was a perfect match with my new ’where to go to’. Meanwhile I kept doing various short courses in communication, marketing, sustainability, and innovation to strengthen my Bachelor’s technical background with business expertise. Finally, after some four years, I felt a clear ‘next to go to’ in sales. But now it was a far too big stretch from my technical roles towards commercial work. Yet, the company trusted me and gave me the opportunity at Neste’s wholesale business unit as a Technical Account Manager. Pretty soon, I realized an acute need for in-depth knowledge in sales, marketing and business administration. This time, my next ‘where to go to’ was to get a Master’s degree from business studies. My basic requirement was to find a short, compact study module of an MBA type catered for the demanding technical environment. I found the best match at Metropolia, in Industrial Management Master’s studies. The curriculum was very close to an MBA course, with the topics I wanted to learn. Also, the classes and course tasks were organized in such a way that I could keep my new full-time work and even perform many of the given research assignments at my company. After a compact (and very tight!) year of super-interesting Master’s studies, I graduated from Metropolia, Industrial Management Master’s degree program as a Master of Engineering in 2015, much better equipped for my new role. It took me about two years to digest all the new knowledge and develop new skills, before my next ‘Where to go to?’ started maturing. This time, it felt as a clear call for business development. My job offered so many new challenges that a combination of technical knowledge with the expertise in sales - and knowledge of industrial services - really fired off well for me. A global shift to services, that makes the core of Industrial Management Master’s degree program at Metropolia, approach our team on a very practical level. We have faced a challenging task to introduce services into a very traditional industry. Luckily, after my Master’s studies, especially courses in Service business, I felt more confident in my work on many occasions. Even now, I keep complementing these skills through various short courses in Service design, which I found very useful. Now, I am also lucky to see how my team members decided to follow a similar study path and made into two extremely talented and intelligent students. They also keep asking the same questions: Where am I now? and Where do I want to be next? in order to decide which courses to take to match their interest areas, and it will probably help them in their future careers as well. I share this approach hoping that someone may find it useful for making one’s own choices. The world is changing in an ever-faster pace, and to keep up with this pace requires honesty and timely grasping lifelong learning opportunities. Tuukka Hartikka Commercial development manager Neste corp.

Lue lisää

Ryhmäohjauksella vertaistukea terveydenhuoltoon?
3.5.2018
Metropolia Master's bloggers

Terveydenhuollossa ohjaus on osa potilaan tai asiakkaan asianmukaista ja hyvää hoitoa. Ryhmäohjaus on toimiva ja taloudellinen tapa toteuttaa ohjausta. Se antaa myös mahdollisuuden vertaistuen antamiseen ja saamiseen. Selvitimme Metropolia Ammattikorkeakoulussa ryhmäohjauksen merkitystä ja mahdollisuuksia. Tulokset osoittivat, että potilaat pitivät erittäin merkityksellisenä tiedon saantia ja ohjaajien asiantuntijuutta. Ohjaus lievitti jännitystä, pelkoa ja ahdistusta ennen toimenpidettä. Kuitenkin vain noin neljäsosa potilaista koki saaneensa vertaistukea ryhmäohjauksessa. Tulevaisuudessa vertaistuen mahdollisuutta tulisikin kehittää esimerkiksi hyödyntämällä kokemuasiantuntijuutta osana ohjausta. Tässä postauksessa avaamme tarkemmin sitä, mitä selvitys meille kertoi. Ryhmäohjauksen hyödyt potilasohjauksessa Potilaan oikeuksiin kuuluu tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus. Potilasohjaus antaa potilaalle mahdollisuuden tiedonsaantiin. Samalla se lisää potilaan mahdollisuuksia osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Laadukas potilasohjaus lähtee potilaan tarpeista. Vuorovaikutteisessa ohjaussuhteessa on tärkeää tukea potilasta aktiivisuuteen ja tavoitteellisuuteen sekä ottamaan vastuuta omasta hoidostaan (Lipponen 2014). Ryhmäohjaus on toimiva ja taloudellinen tapa toteuttaa ohjaustehtävää. Ryhmässä jaetaan tietoa ja tukea usealle henkilölle yhtä aikaa. Ryhmässä yksi ohjaaja voi samanaikaisesti ohjata itsehoitoon liittyviä taitoja koko ryhmälle ja ryhmän jäsenet voivat rohkaista ja kannustaa toisiaan näiden taitojen oppimisessa. Toimivassa ryhmässä vuorovaikutus on avointa (Kataja ym. 2011). Ryhmäohjauksen hyötyjä ovatkin ryhmän jäsenten keskinäisen vertaistuen saaminen, kokemusten jakaminen ja yhteenkuuluvaisuuden tunne (Vänskä ym. 2011). Potilaiden kokemuksia ryhmäohjauksesta Terveydenhuollon toimintatapojen kehittäminen ja uudistaminen edellyttävät potilaiden aktiivista osallistamista. Potilaiden näkemysten huomioon ottaminen edistää asiakaslähtöisiä palveluja. Selvitimme ryhmäohjaukseen osallistuneiden kokemuksia heidän saamastaan ohjauksesta ennen sydämen rytmihäiriön hoitotoimenpidettä. Selvitys liittyy ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opintoihin ‘Kliininen asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla’. Ohjaus sisälsi tietoa toimenpiteestä, siihen liittyvistä riskeistä sekä jälkihoidosta. Ohjaajina olivat rytmihäiriöiden hoitoon perehtynyt lääkäri ja sairaanhoitaja. Ohjauksessa oli tilaa myös potilaiden kysymyksille ja keskustelulle. Ryhmäohjaukseen osallistuneet kokivat, että he olivat saaneet riittävästi tietoa toimenpiteeseen valmistautumisesta. Noin puolet osallistujista oli saanut riittävät tiedot toimenpiteen jälkihoidosta ja kotiutumisesta. Tiedon saaminen oli ohjauksessa keskeistä, mikä korosti myös ohjaajien asiantuntijuuden arvostusta. Potilaat kokivat, että ohjaus lievitti toimenpiteeseen liittyvää jännitystä, pelkoa ja ahdistusta. Ohjauksen merkitys toimenpiteeseen liittyvään kipuun ei kuitenkaan ollut selkeä: Kolmannes potilaista koki ryhmäohjauksen lievittäneen kipua, mutta vajaa kolmannes oli asiasta eri mieltä. Reilu kolmannes potilaista ei osannut sanoa, lievittikö ohjaus toimenpiteeseen liittyvää kipua. Virtuaalista ohjausta parempana vaihtoehtona osallistujat pitivät kasvokkain tapahtuvaa ryhmäohjausta, jossa oli mahdollisuus esittää kysymyksiä. Tosin potilaat toivoivat saavansa tietoa monin eri tavoin: henkilökohtaisesti, kirjallisesti, videoin ja Internetin kautta. Toteutuuko vertaistuki ryhmäohjauksessa? Ryhmäohjauksen keskeisenä hyötynä on pidetty vertaistukea. Se toteutui kuitenkin tässä selvityksessä heikosti. Potilaista alle neljännes koki saaneensa vertaistukea muilta ryhmäläisiltä. Ryhmäohjausta kehitettäessä toteuttajien onkin tärkeää huomioida vertaistuen merkitys. Aiemmin toimenpiteen läpikäynyt henkilö voisi jakaa ohjauksessa kokemustietoa. Asiantuntijavetoisen esityksen sijaan osallistujien aktivointi lisäisi yhdessä jakamista ja osallisuutta. Kannustammekin alan ammattilaisia ja potilaita yhdessä pohtimaan, miten vertaistuki potilaiden ryhmäohjauksessa voisi toteutua paremmin. Selvitys ryhmänohjauksen merkityksestä on tehty osana ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ‘Kliininen asiantuntija sosiaali- ja terveysalalla’ ja se on kokonaisuudessaan luettavissa täältä. Kirjoittajat: Katja Känkänen, sairaanhoitaja (YAMK), HUS, Meilahden sydänasema Marjatta Kelo, THM, FT, kehityspäällikkö, YAMK-tutkinnot, Metropolia Lähteet: Kataja Jukka, Jaakkola Timo & Liukkonen Jarmo (2011). Ryhmä liikkeelle. Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Bookwell Oy. Juva. Känkänen Katja (2017). Katetriablaatioon tulevien potilaiden kokemukset ryhmäohjauksesta. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lipponen Kaija (2014). Potilasohjauksen toimintaedellytykset. Väitöskirja. Oulun Yliopisto. Vänskä Kirsti, Laitinen-Väänänen Sirpa, Kettunen Tarja & Mäkelä Juha (2011). Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Edita. Helsinki.

Lue lisää

Osaamaton hankintatoimi on julkisen sektorin vitsaus
12.3.2018
Metropolia Master's bloggers

Julkisen sektorin hankintojen toteuttamisessa on osaamisvaje, totean juuri ilmestyneessä väitöskirjassani. Asia on yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä julkisten hankintojen potti on valtakunnantasolla jopa 30 miljardia euroa ja kuntasektorillakin 12 - 15 miljardia euroa. Hankintaosaamisen kehittämisellä on kiire, sillä esimerkiksi sote-suunnitelmat ja kiristyvä kansainvälinen kilpailu pakottavat sekä ostavan että myyvän puolen tarkastelemaan kriittisesti omia prosessejaan. Mallia yksityissektorilta julkisiin hankintoihin? Väitöskirjani lähtökohtana oli, voisiko julkisten hankintojen kehittämisessä hyödyntää yksityis-sektorilta nousevia parhaita käytänteitä hankintatoimesta. Yksityissektorilla yritysten hankintojen kustannukset ovat nousseet jopa 60 - 80 prosenttiin liikevaihdosta, joten menestyvät yritykset ovatkin jo todenneet hankintatoimen* merkityksen organisaation strategisena toimintona. Yksityissektorin parhaat hankintakäytänteet liittyvät selvitykseni mukaan hankintastrategiaan, portfolioanalyysiin, kokonaiskustannusajatteluun, poikkiorganisatorisiin tiimeihin, yritysyhteistyöhön ja kestävään kehitykseen. Lisäksi parhaisiin käytänteisiin kuuluu myös markkinatuntemus, erityisesti toimittajamarkkinan tuntemus. Monitapaustutkimuksella selvitin, hyödynnetäänkö näitä käytänteitä julkisissa hankinnoissa**. Kuntien haasteet hankintatoimessa Tutkimuksessani totesin, että tutkituilla kunnilla ei ollut selkeää hankintastrategiaa. Toimittajamarkkinaa ei myöskään ollut erityisesti tutkittu, yhtä kuntaa lukuun ottamatta. Kokonaiskustannusajattelu ei ollut käytössä, vaan yleensä hinta oli ratkaiseva tekijä. Poikkiorganisatorisia tiimejä sen sijaan hyödynnettiin, mutta yritysyhteistyötä ei laajemmin uskallettu eikä osattu harjoittaa. Kestävän kehityksen osalta lähinnä keskityttiin poistamaan harmaata taloutta. Kaiken kaikkiaan kuntien hankintaa vaivasi kiire, joka esti kilpailutusten riittävän valmistelun. Lisäksi hankintaa kunnissa haittasi hankintaosaamisen puute, joka näkyi muun muassa siinä, että erityistä innovatiivisuutta ei hankintatoiminnosta löytynyt. Markkinaoikeuteen joutumisen pelko oli kuntien hankinnoissa pinnalla, samoin kuin lakimiesten vaikutusvalta. Julkisten hankintojen ja yksityissektorin hankintojen keskeisin ero liittyykin julkisten hankintojen säätelyyn. Julkisyhteisöjen ja muiden hankintayksiköksi määriteltyjen yksiköiden hankintoja ohjaa hankintadirektiivi, jonka keskeisiä periaatteita ovat läpinäkyvyys, tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaa liikkuvuus jäsenmaiden välillä, yleinen standardointi sekä syrjimättömyys. Julkisia hankintoja Suomessa säätelevää hankintalakia on noudatettu esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon hankinnoissa käytännössä vuodessa 2004 alkaen ja sitä on uudistettu viimeksi vuonna 2016. Hankintaosaamisen nosto välttämätöntä Hankintalain noudattamiseen liittyy valitusoikeus, jota kilpailutusten tuloksiin tyytymättömät toimittajat usein käyttävät. Markkinaoikeuteen päädytään usein juuri hankintoihin liittyvän osaamisvajeen vuoksi. Siten hankintaosaamisen tason nosto sekä ostavalla että myyvällä puolella on aivan välttämätöntä. Sote-uudistuksen myötä julkisen hankinnan osaamistarve näyttää lisääntyvän merkittävästi. On aika nostaa hankintaosaaminen myös julkisen sektorin johtamisen ytimeen. Metropolia Ammattikorkeakoulun Hankintatoimen ylempi tutkinto-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden tradenomien ja insinöörien hankintaosaamisen lisäämiseen. Se on ainoa hankintaan keskittyvä ylempi ammattikorkeakoulututkinto-ohjelma Suomessa. Tutkinnon opiskelijoista noin kolmannes on julkisten organisaatioiden palveluksessa. Opinnoissaan opiskelijat selvittävät hankinnan parhaita käytänteitä sekä teorian että käytännön kautta. Opiskelijat tekevät opinnäytetyöt omiin työorganisaatioihinsa. Nämä kehittämishankkeet parantavat kyseisten organisaatioiden hankintaprosessien toimivuutta.   Esa Väänänen   Esa Väänänen on kauppatieteiden tohtori. Hän työskentelee Metropolia Ammattikorkeakoulussa Hankintatoimen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon vastaavana opettajana. Hänen väitöskirjansa on luettavissa täältä.   *Hankintatoimella tarkoitetaan yrityksen ulkoisten resurssien hallintaa, jossa tavoitteena on varmistaa tavaroiden, palveluiden ja osaamisten hankinta mahdollisimman tehokkaasti. ** Tutkimuksessani kartoitin ensin kirjallisuuskatsauksen avulla yksityissektorin parhaat hankintakäytänteet. Sen jälkeen haastattelin Helsingin, Espoon, Vantaan ja Lohjan sekä Kuntayhtymä Karviaisen vanhusten asumispalveluiden kilpailutuksiin vuosina 2007 - 2012 osallistuneita henkilöitä. Näillä kaikilla kunnilla on ollut hieman erilainen tapa toimia vanhuspalveluiden tuotannossa, ja ulkopuolisilta ostettujen palveluiden määrä on sen vuoksi vaihdellut 30-90%:n välillä kokonaistarpeesta.

Lue lisää