Masterminds – Maisteriainesta

Ylemmän ammattikorkeakoulutuksen ytimessä

Avainsana: Metropolia

Mistä pitovoimaa kulttuurialan pätkittäin rakentuviin töihin?
30.11.2022
Metropolia Master's bloggers

Covid-19 pandemian ja sitä seuranneiden kulttuurialaan laajojen sulkutoimenpiteiden vuoksi tapahtumasektorin teknisen alan osaajakato on syventynyt (Parviainen, 2022a). Osaavista tekijöistä on kova kysyntä ja sopivan löytyessä työnantajilla on tarpeeseen sitouttaa erityisosaaja nopeasti osaksi produktioitaan. Erityisen haastavaa tämä on ns. keikkatötöissä, joissa pitäisi sitouttaa tapahtumatekniikan ammattilaisia määräaikaisiin pätkätöihin. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnossa on valmistunut kaksi kiinnostavaa opinnäytetyötä tapahtumateknisen henkilöstön sitouttamisen haasteista. Jenni Juutilainen (2021a) etsi Sun Effects Oy:n tilaamana keinoja ja uusia toimintamalleja, joilla organisaatio saa kerta toisensa jälkeen palkkalistoilleen halutut ammattilaisfreelancerit sitoutumaan organisaation tuotantoihin. Crista Parviainen (2022b) puolestaan etsi keinoja sitouttaa projekteittain tai vakituisesti rekrytoitavaa tapahtumateknistä henkilökuntaa osana perehdyttämisprosessia Oy Aku´s Factory Ltd:n tilaamana. Ei roudari-Reiskoja vaan kovan tason ammattilaisia Ministeri Mika Lintilän lausahdus juhannuksen alla Pyhtäältä pöydältä -tapahtuman paneelikeskustelussa roudari-Reiskoista, ”jotka pyytävät puolet palkasta handuun ja puolet pimeänä, saa nyt vastauksen pitkän linjan roudarilta” jätti syvän jäljen tapahtuma-alaan. Vaikka elinkeinoministeri täsmensikin Helsingin Sanomille, että hänen mainitsemansa esimerkki ”ei kuvannut yleistä mielipidettäni freelancer-kentästä”, lausunto jäi vahvasti mieliin. (Sirén, 2022.) Samalla tuo täsmennys, ettei mielipide koske koko freelancer-kenttää, jätti jäljelle epäilyn, että ministeri Lintilä kokee juuri tapahtumateknisen alan roudari-Reiskoina. Tapahtuma-ala kokonaisuudessaan ja etenkin tekninen henkilöstö järkyttyi syytöksestä, joka leimasi toimialan ammattilaiset pimeän työn tekijöiksi. Tapahtuma-ala on Suomessa 2,35 miljardin euron arvoinen pitkälle kehittynyt liiketoiminnan alue, joka työllistää lähes 200 000 ihmistä ja tuottaa 1,2 % Suomen BKT:sta (Kuusisto & Sahlstedt, 2021). Opinnäytetöiden näkökulmasta tapahtumatekninen osaajakunta on kaukana roudari-Reiskoista. He ovat korkeatasoisia erityisosaajia ja etevimmistä käydään alan yritysten keskuudessa kilpailua. Haasteena on palkkatyöhön tulevien perehdyttämisen rinnalla - etenkin freelancereiden kohdalla - sitouttaminen produktioihin. Vetovoimasta puhumisen sijasta olennaiseksi nousee myös pitovoima, joka on erityisen haastavaa keikkapohjaisessa taloudessa. Miten saada haluttu ammattilainen sitoutumaan myös tilapäisiin tehtäviin organisaatiossa? Keikkatyöläisenä osana yhteisöä Määräaikaiset ja osa-aikaiset epätyypilliset työsuhteet ovat määrällisesti kasvaneet viime vuosien aikana (Leskinen, 2019). Varsinkin kulttuurialalla nämä epätyypilliset työsuhteet ovat normaaleja ja vakiintuneita työn tekemisen muotoja. Tulevaisuudessa keikkatalouden työmahdollisuuksien monipuolistumisen nähdään voimistuvan edelleen esimerkiksi vuokratyön ja alustatalouden myötä (Gaily, 2022). Tapahtuma-alalla vakituista henkilökuntaa on organisaatioissa usein vähän ja freelancereiden tarve on hetkittäin suuri, jotta varsinkin isompia tapahtumia voidaan toteuttaa. Alan ajallisesti epätasainen työvoimatarve johtaakin siihen, että hyvistä ammattilaisfreelancereista kilpaillaan tapahtuma-alan sesonkikausilla kovasti. Tapahtumatekniselle erityisosaajien joukolle on Covid-19 -pandemian aikana avautunut laaja webinaarien ja etätapahtumien ammattikenttä, jonne osan ammattilaisista epäillään myös jäävän. Tapahtuma-alan kyky pitää kiinni kokeneista osaajistaan organisaatioissaan romahti työn muututtua aiempaa epävarmemmaksi pandemian ehkäisemiseksi tehtyjen sulkutoimenpiteiden vuoksi.  Kamppailua käydään tapahtuma-alalla sekä uusien ammattilaisten vetovoimasta että luottamuksen palauttamiseen alan pitovoiman vahvistamiseksi. Yksi pitovoiman keino on keikkatyöläisen tarpeisin räätälöity sitouttamisprosessi, jonka kehittämiseksi Parviaisen (2022b) ja Juutilaisen (2021a) opinnäytetyöt antavat paljon kehittämisehdotuksia. Keskeinen vaihe on uuden henkilön perehdytys (ks. Viitala 2021, Huuhka 2010). Perehdytys palvelee sekä tarvittavan tiedon jakamista että me-hengen luomista. Hyvän perehdytyksen tuloksena uusi henkilö kokee olevansa keikkalaisen sijasta arvostettu porukan jäsen. Parviaisen (2022a) aineistossa ikävimmät puutteelliseen perehdytykseen liitetyt tunteet kertovat ulkopuolisuuden ja helposti korvattavissa olemisen tunteista. Joidenkin kohdalla puutteellinen perehdytys on saanut vastaajia harkitsemaan alan vaihtoa tai jopa myötävaikuttanut alalta lähtemiseen. Toisaalta onnistuneella perehdytyksellä on kauaskantoisia positiivisia vaikutuksia. Perehdytys oman alan ammattilaisen kanssa voi vahvistaa perehdytettävän ammatillista itseluottamusta ja sen myötä rohkeutta kysyä matalalla kysymyksellä apua ja kehittyä osaajana. Perehdyttämisen ketunhäntänä psykologisen sitoutumisen vahvistaminen Vakituisen kokoaikaisen palkan puuttuessa työntekijöiden sitoutuminen tapahtuu projektikohtaisin sopimuksin. Virallisen sopimuksen rinnalla tehdään psykologinen sopimus, jolla pyritään kiinnittämään osaaja tilapäisorganisaatioon. Psykologinen sopimus jää usein ääneen lausumatta ja sisältää ajatuksen vastavuoroisuudesta ja jollakin tasolla sekä työnantajan että keikkatyöläisen tarpeiden huomioinnin ja motivaation yhteiseen työskentelyyn. (Halonen, 2009.) Juutilainen (2021b) kysyy: ”Miten freelanceria, jolla voi olla lukuisia eri työantajia vuodessa, voidaan sitouttaa organisaatioon, kun sitouttaminen on tässä ajassa haastavaa jo vakituisen henkilökunnankin kohdalla?” Freelancerit ovat työn tekijöinä sitouttamisen näkökulmasta erityisen haastava kohderyhmä. Heille sitoutuminen ei tarkoita organisaatioon yksinoikeudella sitoutumista, vaan pikemminkin psykolgoista sitoutumista johonkin laajempaan eri työyhteisöjen kautta muodostuvaan verkostoon, jonka kautta rakennetaan kokonaistyöllisyyttä erilaisten työsuhteiden avulla.  Vastausta sitoutumiseen haetaan molemmissa taustalla olevissa opinnäytetöissä psykologisen sopimuksen avulla. Tiedon antamisen ohella on tärkeää muodostaa sosiaalistavan ja dialogisen perehdytystyylin avulla psykologista sitoutumista tukeva prosessi. Soveltaessaan psykologisen sitoutumisen mallia Parviainen (2022b) ja Juutilainen (2021a) näkevät kumpikin perehdyttämisen haasteena yhteisöön kuulumisen tunteen rakentamisen. Kun perehdytettävä tuntee kuuluvansa työyhteisöön, hän kokee työnsä merkitykselliseksi ja saa sen tuloksena myös arvostusta ja iloa työstään. Tämä haastaa myös työyhteisön. Jotta niin vakituinen kuin freelancer-pohjainenkin uusi työyhteisön jäsen tuntisi itsensä osaksi työyhteisöä, on työyhteisön oltava vastaanottavainen ja avoin. On pohdittava työyhteisön tarpeiden ohella freelancerin monesti perättäisten, päällekkäisten ja limittäisten työkuvien sovittamista järkeväksi kokonaisuudeksi. On tärkeää antaa mahdollisimman aikaisin mahdollisimman paljon tietoa tulevista produktioista, joihin freelanceria toivotaan, jotta myös freelancer pystyy suunnittelemaan omaa työkalenteriaan ja tulevaisuuttaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Juutilainen (2021a) korostaa, että sitouttamisen keskeinen osa on avoin ja läpinäkyvä viestintä. Avoin viestintä luo myös freelancereille tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa työyhteisöä. Jos freelancereille muistetaan viestiä vain silloin, kun organisaatiolla on tarvetta hänelle, jää yhteyden luominen työntekijän ja organisaation välillä heikoksi. Optimaalisessa tilanteessa organisaatio myös käy keskustelua siitä, millaisia tulevaisuuden haasteita tekninen ammattilainen itselleen ehkä toivoo. Ammatilliseen kasvuun —pätkittäinkin— sitoutuminen voi olla tärkeä viesti. Sitouttaminen on tapahtuma-alalla nyt ja lähitulevaisuudessa kriittisessä asemassa Viime kädessä Juutilaisen (2021a) analysoimien freelancereiden sitouttamiseen pätevät hyvin samanlaiset keinot, kuin Parviaisen (2022a) tutkimuksessa olleisiin vakituiseenkin tapahtumatekniikan osaajajoukkoon. Työn tulee olla motivoivaa, mielenkiintoista, haastavaa ja itsenäistä. On tärkeää, että organisaation arvomaailman on samassa linjassa työntekijän henkilökohtaisten arvojen kanssa. Muuten sitoutuminen jää kevyeksi. Samalla työnantajan on tärkeää muistaa, että hänelle työskentelevä freelancer on sitoutunut toimeksiantajan sijasta laajempaan verkostoon, joka edellyttää monipaikkaista lojaaliutta, jatkuvaa aikataulujen ja produktioiden priorisointia ja myös joskus joutumista kilpailevien työtarjousten väliin. Covid-19 pandemia on ajanut suuren osan kulttuurialasta ennennäkemättömään kriisiin. Lukuisat alan freelancerit jäivät tilanteessa yksin. Osa vaihtoi alaa vakaampien tulojen piiriin. Pandemian myötä vahvan epävarmuuden leiman itseensä saanut tapahtuma-ala kamppaileekin sekä veto- että pitovoiman alueilla. On käynyt, kuten Juutilainen toisen koronakesän kynnyksellä ennusti: ”Kun pandemia on kriisinä ohitettu, on kulttuurialalla tämä toinen kriisi edessä, mistä löydetään tarpeeksi ammattilaisfreelancereita tulevaisuuden projekteihin mukaan?”. Elämme aikaa, jossa hyvin toimintaansa teknistä henkilöstä sitouttaneet organisaatiot näyttäisivät selviävän voittajina. Kirjoittaja Katri Halonen (YTT, FL) toimii Metropolian kulttuurituotannon (YAMK) tutkintovastaavana, tukee opiskelijoita kehittymään etenkin ketterän kehittämisen ja osallistavan johtamisen alueella sekä toimii ohjattaviensa kanssakulkijana opinnäytetöiden eri vaiheissa. Lue lisää: Jenni Juutilaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon Jenni Juutilainen on pitkän linjan freelance-tapahtumatuottaja. Hän on erikoistunut artistituotantoihin, mutta viime vuosien aikana kiinnostus erilaisten tuotantojen tekemiseen on ajanut hänet kokeilemaan tuottajan työtä hyvin erilaisissa projekteissa. Varsinkin kumppanituotannot ja niiden uudistaminen ovat juuri nyt Juutilaisen mielenkiinnon kohteena. Crista Parviaisen kulttuurituottaja (YAMK) opinnäytetyö: Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla Crista Parviainen työskenteli pitkään freelancerinä ennen Tampere-talon ja sittemmin Oy Aku´s Factory Ltdn palvelukseen siirtymistä. Esihenkilöaseman myötä Parviaisen kiinnostus on laajentunut valotekniikasta tapahtumateknisen alan työntekijälähtöiseen kehittämiseen ja alan yhteiskunnallisiin vaikutusmahdollisuuksiin.  Lähteet Gaily, A. (2022). Työn elämä – Tulevaisuuden epätyypilliset työsuhteet. Alma Talent. Halonen, K. (2009) Kulttuurituottajat työn ja identiteettien markkinoilla. Työelämäntutkimus Vol 7 Nro 3 (2009), ss. 182 — 192. Huuhka, M. (2010). Luovan asiantuntijaorganisaation johtaminen. Talentum Media Oy. Juutilainen, J. (2021a). Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Juutilainen, J. (2021b). Sitouttaminen haastaa luovan alan organisaatioita. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 26.5.2021. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuusisto, K. & Sahlstedt, M. (2021) Tapahtumateollisuus vuonna 2021. Selvitys suomalaista tapahtumateollisuudesta, se erityispiireistä, nykytilanteesta ja tulevaisuuden mahdollisuuksista. Toimialaselvitys 5/2021. Business Finland. Leskinen, T. (2019). Osa-aikatyö on yleistynyt, tyytymättömyys siihen ei – pitäisikö muuttaa puhetta? Tieto & Trendit -blogi 9.8.2019. Tilastokeskus. Parviainen, C. (2022a). Onnistunut perehdytys kiinnittää tapahtumateknisen osaajan organisaatioon. Tulevaisuuden tuottajat -blogi 30.9.2022. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Parviainen, C. (2022b). Perehdytys psykologista valtuutusta luovana prosessina : asiantuntijan sitouttaminen tapahtumateknisellä alalla. Kulttuurituottaja (ylempi AMK) opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Sirén, J. (2022) Ministeri Lintilä puhui pimeää rahaa ottavista roudari-Reiskoista – ”aika törkeää”, sanoo Tapahtumateollisuuden hallituksessa istuva Janne Auvinen. Helsingin sanomat 20.6.2022. Viitala, R. (2021). Henkilöstöjohtaminen. Keskeiset käsitteet, teoriat ja trendit. Edita Publishing Oy.

Lue lisää

Työelämälähtöisyyttä, palvelumuotoilua ja itsensä ylittämistä koronakeväänä
4.9.2020
Tarja Kuntsi, Amy Leppänen, Munir Musse, Susanna Pietiläinen & Leena Rautakorpi

Kun ammattilaiset jatkavat opintojaan YAMK-tutkinnossa, opinnoissa tartutaan käytännön työelämän haasteisiin ja ratkotaan niitä yhteistyössä. Ryhmässä jokaisen vahvuuksille on käyttöä ja erilaisuus nähdään vahvuutena. Työelämän kehittäminen on opinnoissa keskeistä ja kaikkea aiemmin opittua hyödynnetään opinnoissa. Ryhmässä innostus ja innovatiivisuus lisääntyvät. Opinnot valmistavat meitä tarttumaan uusiin haasteisiin ja etenemään työurallamme. “Pilvipalveluissa ryhmätöiden teko sujuu joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta”. Mitä seuraa kun viisi erilaista aikuisopiskelijaa tapaavat Metropoliassa? He lyöttäytyvät yhteen ja nimeävät WhatsApp -ryhmänsä Kriisiryhmäksi. Ryhmää yhdistää innostus, ilon kautta tekeminen sekä palava halu opiskelemiseen ja työelämässä etenemiseen. Kriisiryhmä on hyödyntänyt ryhmäläisten erilaisuutta ja vahvuuksia. Jokaisen osaamiselle on löytynyt käyttöä. Meitä ei edes koronakevät hidastanut - päinvastoin! Etäkokoontumisista tuli osa arkea. Niiden avulla saimme tehtävät valmiiksi ja viimeistellyksi ajallaan. Nykyteknologia mahdollistaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien ryhmäläisten sujuvan yhteistyön. Metropolian tarjoamissa pilvipalveluissa ryhmätöiden teko sujuu joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta. Mielestämme erityisen hauskaa on ollut yhteiskirjoittaminen yhdistettynä ryhmäpuheluihin. Iloksemme olemme huomanneet e-kirjavalikoiman olevan aivan eri tasolla kuin perustutkintoa suoritettaessamme. Tästä oli merkittävää etua, kun koronan takia kirjastot suljettiin nopealla aikataululla. Opetuspäivät ovat tarjonneet keväällä vastapainoa työlle ja uutisvirralle. “Odotustila ratkaisumme sai Testbed-tiimiltä huomionosoituksen”. Asiakaslähtöisten palvelujen kehittäminen -kurssilla parviäly osoittautui erittäin tärkeäksi, kun innovoimme uutta. Hiihtolomalla jalkauduimme Metropolian Myllypuron kampukselle tutustuaksemme Testbed-tiloihin ja kehittelemään ideoita. Valitettavasti emme päässeet sillä reissulla Testbed-tiloihin, mutta kiinnitimme huomioita odotustilaan, joka oli tylsä ja ankea – ihan niin kuin kaikki muutkin odotustilat! On kiinnostavaa huomata, miten idea lähtee kehittymään ja lentoon kun viisi hyvin erilaista ihmistä antaa siihen panoksensa. Ryhmä tuotti kehittämisideoita ylitsevuotavan paljon. Tehtävänannosta teki miellyttävän se, että se tarjosi meille mahdollisuuden toimia luovasti ja innovoida uusia palveluja. Tiimityötaidoista oli apua, kun monia ajatuksia ja ideoita piti muuttaa yhteistä tavoitetta edistäväksi kokonaisuudeksi yhteistyössä muiden tiimin jäsenten kanssa. Odotustila -innovaatiot saivat Metropolian Testbed-tiimiltä huomionosoituksen ja meidät palkittiin HIMSS-kongressin pääsylipuilla. Tämä kruunasi kevään ja antoi uskoa omaan tekemiseen ja innovaatiokykyihin. Keväällä kurssien päätösseminaareissa on ollut inspiroivaa saada nähdä toisten ryhmien tuotokset ja päästä keskustelemaan töistä sekä saada toisten opiskelijoiden palautetta omastaan. Seminaarien järjestelyt etäyhteydellä ovat olleet toimivia ja niitä soisi hyödynnettävän myös jatkossa. “Kehitimme konkreettista työelämän prosessia”. Laatu- ja turvallisuusprosessien kehittäminen -opintojakso oli mahdollisuus perehtyä aivan uudenlaiseen maailmaan. Valitsimme teemaksi prosessin mallintamisen ja kehittämisen. Kehitimme konkreettista työelämän prosessia mallintamalla viestin kulkua henkilökunnan ja asiakkaan välillä vankiterveydenhuollossa. Työn lopputulos on esitelty työnantajalle, joka otti työn kiinnostuneena vastaan. Tulevaisuuden visiossamme nämäkin ideat vielä joskus toteutuvat! “…kaikenlainen altistuminen uusille tuulille tuo iloa ja hyvinvointia...”. Jokaisen suoritetun kurssin myötä olemme huomanneet, että aiemmin opitusta on ollut hyötyä ja että olemme oppineet enemmän kuin olemme itse huomanneetkaan. Jokainen on voinut hyödyntää uutta osaamistaan myös työelämässä. Ylimääräisenä bonuksena on ollut mahdollisuus suorittaa koulun kautta kansainvälinen PMAF Project Management Foundation -sertifikaatti, kansainvälinen projektinhallinnan sertifikaatti. Suosittelemme jokaiselle YAMK-opintoihin heittäytymistä. Sinnikkyydellä ja toisten tuella pääsee maaliin. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen on tärkeää, etenkin tällaisena aikana, kun tulevaisuuden työmarkkinat ja työtavat muokkautuvat nopeasti koko maailman ollessa sekaisin. Uudet ystävät ja kaikenlainen altistuminen uusille tuulille tuo iloa ja hyvinvointia elämään. Opettajilta saa opetuksen lisäksi tukea ja palautetta henkilökohtaiseen kehittymiseen. Odotamme kouluttautumisen tuovan uusia haasteita ja mahdollisuuksia edetä urallamme. Kun YAMK-tutkinto on maisteritasoinen tutkinto, odotamme koulutuksen arvostuksen näkyvän tulevaisuudessa myös palkassa. Kirjoittajat Tarja Kuntsi (geronomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja), Amy Leppänen (bioanalyytikko (AMK)), Munir Musse (bioanalyytikko (AMK)), Susanna Pietiläinen (geronomi (AMK)) ja Leena Rautakorpi (terveydenhoitaja (AMK)) opiskelevat Metropoliassa Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtamisen ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Image by Hannah Busing, Unsplash License.

Lue lisää

CERN Bootcamp – A Different Learning Experience
14.11.2018
Metropolia Master's bloggers

I’m studying Master’s degree in Design at Metropolia University of Applied Sciences. I am in the last stretch of my studies and in the spring I was missing just one last course when I saw an early introduction to the CERN Bootcamp  -study concept. I stopped looking for other courses, since I knew this was the one for me. I put the date in my calendar and waited for the application period to start. CERN Bootcamp offered a perfect crash course for service design process, methods and tools. As a designer and design student concentrating in service design and design management, jumping in to the deep end felt easy. I would emphasize the easiness of the jumping with no fear. Swimming in the design current was as stormy and joyful ride as most design projects I have ever been involved in. Solving Huge Challenges The kick-off weekend in May showed us just how crazy this study period was to be. A crazy amount of work and a huge challenge. At the kick-off we the course students formed teams and chose the challenges to be solved during the Bootcamp. My team’s challenge was to find a solution for how to make climate change effects visual to consumers in purchase decision situations. No more or less than to have positive influence on climate change. No more or less than to influence people’s behaviors. It seemed overwhelming at first, but fortunately my whole team had their brains set to design thinking mode and we were ready and happy to jump in with full of curiosity. We could not wait to start the work. Different Expertise Was Our Strength The big push for me to apply to the CERN Bootcamp was to test my understanding and implementing skills of service design and mostly to work with new people. How would I work with totally new people? As I look back, throughout the whole experience, the greatest lessons I got out with was from the teamwork with my wonderful multidisciplinary team at CERN. My team worked really well together. We were students who all came from different fields and had different backgrounds and work experiences. Everyone was one hundred percent committed to the task and everyone brought in all their different expertise to the table.  We worked really hard within an incredible workflow spiced with humor and good spirit. In addition to becoming acquainted with all these wonderful people in my team, I also had an opportunity to meet with other great people that I would have never met otherwise. Such as a physicist at Cern, experts on climate issues, consumer behavior and activism, as well as all the customers at Cern-cafeteria. All random people who were interested in our project and would stay with us and stir our views. And not the least the teachers and mentors without whom we would not have found the right tools and methods during the project and come up with a solution to the problem at the end. Having the chance to meet so many interesting people with fresh viewpoints and the opportunity to visit and stay at the incredible and almost surreal CERN made my CERN Bootcamp the most rewarding learning experience in my studies. Heidi Mäkelä  

Lue lisää

Tulevaisuudessa tutkija on somesta tuttu
13.9.2018
Metropolia Master's bloggers

Onko mielikuvasi tutkijasta kirjapinojen taakse piiloutuneen yksinäisen puurtajan? Otin YAMK-opinnäytetyössäni tavoitteekseni selvittää, miten tutkijat käyttävät sosiaalista mediaa. Kiinnostus aiheeseen syntyi työssäni sosiaalisen median asiantuntijana Helsingin yliopistossa. Opinnäytetyöni kohderyhmänä olivat kaikki suomalaiset tutkijat, väitöskirjan tekijät ja eri alojen tohtorit. Aineisto kerättiin verkkokyselyllä alkuvuodesta 2018. Opinnäytetyössäni kartoitin tutkijoiden käyttämiä sosiaalisen median palveluja, mutta sen lisäksi halusin selvittää myös mitä mieltä tutkijat ovat viestinnästä osana työnkuvaansa. Someaktiivit tutkijat eivät kammiossa piileksi Kyselyyn vastanneista tutkijoista 73 prosenttia käyttää sosiaalista mediaa päivittäin tai viikoittain ja 88 prosenttia kokee sen hyödylliseksi työssään. Voidaan sanoa, että kyselyyn on vastannut sosiaalista mediaa aktiivisesti käyttävä tutkijoiden joukko. Tämä ei ole yllättävää sillä kysely levisi aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Vaikka vastaajien joukko on aktiivisiin käyttäjiin painottunut, sain kyselyn vastauksista viitteitä siitä miten erityisesti tutkijat voivat hyötyä sosiaalisen median palvelujen käytöstä. Tutkijat käyttävät sosiaalista mediaa oman alansa seuraamiseen ja alan sisällä verkostoitumiseen. Sosiaalisesta mediasta voi olla apua myös tutkimuksen tekemisessä esimerkiksi ideoinnissa, lähteiden etsimisessä ja aineiston hankkimisessa. Sosiaalinen media voi vaikuttaa positiivisesti tutkijan tunnettuuteen ja siihen, miten hän saa tutkimustaan esille julkisuudessa. Tutkijoiden mielestä sosiaalisen median välityksellä vaikuttaminen on mahdollista, mutta päätöksentekijöihin vaikuttaminen koetaan vaikeaksi. Harvalla on määritelty omalle viestinnälleen tavoitteita tai mittareita. Tämä tekee vaikuttavuuden arvioinnista vaikeaa. Hyöty ja helppous motivoivat tutkijoita twiittaamaan Oletko tutkija jonka mielestä tieteestä puhutaan liian vähän julkisuudessa? Sosiaalinen media on hyvä työkalu viestintään ja verkostoitumiseen. Sosiaalisen median kanavista Twitter koettiin ylivoimaisesti hyödyllisimmäksi. Twitteristä tutkija löytää yleensä sekä oman alansa verkostoja että tieteestä kiinnostunutta yleisöä. Tiedeviestinnän vaikuttavuuden lisäämiseksi tutkijoiden on tärkeää muistaa verkostoitua myös oman tutkijayhteisönsä ulkopuolisten kanssa. Esimerkiksi Twitterissä kannattaa ottaa seurattavaksi toimittajia ja päättäjiä, sekä pyrkiä rakentamaan vuorovaikutuksesta keskustelevaa. Äskettäin Science Magazinessa julkaistun tutkimuksen mukaan tutkijoiden vaikuttavuus Twitterissä kasvaa seuraajien määrän ylitettyä 1000 seuraajan rajan. Vaikuttavuuden kasvun tekijänä on, että rajan ylityttyä suurin osa seuraajista on muita kuin toisia tutkijoita, esimerkiksi toimittajia ja yleisön edustajia. Viestivä tutkija vie voiton Viestintä on osa tutkijan työtä. Tästä olimme tutkimukseeni vastanneiden 357 tutkijan mielestä harvinaisen samaa mieltä, sillä peräti 92 prosenttia oli väitteen kannalla. Tutkijoista joka kymmenes ei käytä sosiaalista mediaa työssään lainkaan mikä ei sinänsä poikkea muusta väestöstä. Tulevaisuuden näkymissä sosiaalisen median käyttö näyttää pysyvän samanlaisena tai kasvavana. Sosiaalista mediaa käyttämättömistä tutkijoista kolmannes arvioi aloittavansa sosiaalisen median käytön rahoittajien niin vaatiessa. Viestinnän sisällyttäminen selkeämmin työnkuvaan voisi motivoida myös joitakin tutkijoita. Myös rekrytoinnissa tulisi huomioida tutkijan olemassa olevat viestintäverkostot. Haastan tutkijoita suunnittelemaan sosiaalisen median viestintäänsä. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa seuraaviin kysymyksiin vastaamista: mitä, miksi, kenelle ja miten. Viestin tavoiteltu kohderyhmä vaikuttaa sekä viestin muotoiluun että valittuun kanavaan. Onnistunutta tiedeviestintää pitäisi juhlia. Odotan milloin maassamme jaetaan ensimmäinen Vuoden tiedesomettajan -palkinto. Ehkä jo tänä vuonna?   Anu Valkeajärvi   Blogiteksti perustuu kirjoittajan opinnäytetyöhön Tutkija asiantuntijana sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisen median merkitys tutkijoiden viestinnässä ja verkostoitumisessa. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018) Anu Valkeajärvi on sosiaalisen median asiantuntija, joka valmentaa asiantuntijoita viestintään ja vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa. Hän on valmistunut Metropolian mediatuottamisen tutkinto-ohjelmasta (nyk. Digitaalisten mediapalvelujen tutkinto-ohjelma) medianomiksi, ylempi AMK. Twitter: https://twitter.com/valkeajarvi  

Lue lisää

From Top-Down to Bottom-Up Management for IT Industry – What does it Mean?
15.6.2018
Metropolia Master's bloggers

Many small and mediums-sized IT companies are packed with young and innovative millennials. These IT nerds, in addition to developing state-of-the-art solutions, want to have a wider influence in their companies. My study of IT companies discovered that millennials do not want to be managed by someone telling them what to do or to be measured how the instructions are followed. Instead, it is important to them to actively participate in the running of the daily operations. Therefore, it is important for a modern IT company to find out how to successfully run a company, in the demanding competitive environment, with modern management methods. The millennials know that a modern SME (small and medium-sized enterprise) IT company cannot rely on the management methods developed almost a hundred years ago. In their view, it is time to challenge the traditional approach and methods of strategy, which are often developed for large enterprises, not to SMEs. The millennial era gives power to employees and widens accountability not only to employees but also to leaders of the company. The stiff, conventional top-down management is turned upside-down into the bottom-up management, where decisions are made fast and by the real-life experts, and where cooperation is of utmost value. As the way people work is changing, the modern leadership turns managers into stewards whose main responsibility is to assist their employees to shine. This also leads to considerable changes in the companies’ culture. The key assets of an SME IT company are the competent and empowered employees. Those who innovate on a daily bases. As the resources of skilled, creative and passionate employees are scarce, leaders are faced with a challenge to win their brains and souls. In this situation, companies have to turn themselves into attractive modern employers and differentiate them from masses by up-to-date ways of leading their business. In nerds’ eyes, it can be done – first and foremost – by empowering those who are the real experts, and by turning error-free operations into error-allowed operations. With the help of new era millennials, highly engaged and committed companies are able to move fast, be agile in operations, and ready to turn the ship whenever needed. Even though there are thousands of strategy books available, still, studies reveal that nine out of ten employees do not understand their company’s strategy. Having worked for many years in IT industry, in leadership and management positions, I have always missed a handy and practical strategy implementation tool. My Master’s studies at Metropolia gave me this opportunity to explore and eventually develop such a tool and put it into a ‘Strategy implementation handbook’. In my study, I was helped and inspired by innovative and enthusiastic C- and O-level employees (i.e. from C-‘executive’ and O-‘operational’ levels) who shared their insights and helped to develop this handbook, specifically fit for use by IT SMEs. The Handbook consists of six concrete and easy-to-follow chapters how to implement a strategy in an IT company. I especially relied on some brilliant ideas of modern leadership from Red Hat Inc., one of the leading IT developing companies, and from the Open Organization community. I am grateful for their input. This Master’s Thesis is available in theseus.fi. Topic: A Generic Strategy Implementation Handbook for Small to Medium Sized IT companies. Researcher Kirsi Hoikkala (LinkedIn), Master of Engineering in Industrial Management Master’s project discovery: Conventional Management Methods are Challenged Master’s thesis often brings unexpected insights to both the thesis worker and their community of co-workers, and to the interested public. This year, Master of Engineering Kirsi Hoikkala, who has completed her Master’s degree in Industrial Management, came up with a discovery challenging the renowned management gurus. In her Master’s project, Kirsi explored how strategy is implemented in small and medium-sized innovative IT companies. And her study revealed some unexpected results. Master’s process instructor Zinaida Grabovskaia, PhL

Lue lisää

Master’s projects are implemented and contribute to open innovation
27.4.2018
Metropolia Master's bloggers

Master's Thesis as Part of Master's Programme In order to graduate from a Master’s Degree programme a final thesis project has to be completed. In University of Applied Sciences, a Master’s Thesis should be research-based practical development project that offers applicable solutions to the industry´s needs. Hence, the Master’s thesis projects are ordinarily completed in the context of companies and organizations. With 10 years of running Master’s level programs, Metropolia students have benefited a multitude of organizations and companies. Still, it is always a joy to see a successful Master’s thesis getting its implementation at the home company of the student. One such example is the project by Joska Taipale, whose Master’s thesis in fire protection training took 1,5 years to find its way to the customers. Joska Taipale's Thesis: An example of Real-Life Project I graduated in May 2016 and did my Master’s project on a real-life business issue at work. My project focused on developing training as a service for my company, Marioff. The company manufactures and delivers excellent firefighting equipment to ships, especially cruise ships, where safety is an ultimate priority. I used my opportunity as a Master’s student and developed a full service concept as my Master’s thesis. It took 1,5 years to turn my thesis into the actual service ‘productized’ for training the ship crews in the use of the firefighting equipment. I was in charge of the first pilot delivery in 2017 based on my Master’s thesis. My company supported me and allowed to publish the results. Seafarers have always recognized the value of such training services, but its urgency and need for implementation was fully recognized after an accidental fire on one of the ships, which incurred multi-million dollar losses and could have been prevented easily. At the time of the fire, if only the crew had known how to act, the damages would have been much smaller, or that fire would not have happened at all. After that, the safety authorities, as well as the ship operators, recognized the benefits of the new practical, well-organized, hands-on training service. At that time, my Master’s thesis was completed and the new service was ready for use. The core idea was to focus only on relevant trainings for each target group. The training module was super short, approximately 2-hour sessions for the bridge officers conducted right on the bridge, and for the engine officers inside the engine control room, etc. And, yes, the Galley (kitchen people) made the biggest group. In that environment, it is not a question if the deep fat fryers will catch fire, but rather when it will happen. The training was supported by easy visual materials similar to airplane safety cards – you get the idea immediately when you see it. We launched the new service in Miami, in December 2017, and trained 300 people in 5 days during a cruise in the Caribbean. We received extremely positive feedback. Everything worked well – the schedule, the content and the outcomes. In addition, the high level of engagement of the ship crews marked the new service as special success. Now, this training is steadily becoming a certified requirement for every ship. In this sense, I am happy with the results and due to the fact that my thesis project found implementation. Master's Thesis - An Open Access Material Thesis projects in Universities of Applied Sciences make a good example of contribution to both the industry and the well-being of society. Importantly, all UAS final thesis - both Master’s and Bachelor’s - are open to the public in a common online database. High quality thesis projects, such as Joska’s, also benefit the next generations of students who can learn and build on the existing foundation, and create even more excellent projects. Being in open access and offering practical solutions to industry needs, developed by industry professionals with experience and passion, such projects contribute to open innovation and create knowledge for the future. Joska Taipale, Master of Engineering (2016) in Industrial Management, Metropolia, Zinaida Grabovskaia, Master’s process instructor

Lue lisää