Kätilökouluttaja – The Voice of Midwifery

Keskusteluja kätilötyöstä, -koulutuksesta ja -tieteestä

Vuosi: 2019

SDG, UHC & SRHR eli seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut kaikille!
3.12.2019
Mika Gissler

Vuonna 1994 Kairon kokouksessa päätettiin, että kaikki maailman ihmisten on saatava lisääntymis- ja seksuaaliterveyden palveluiden piiriin kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Nyt on vuosi 2019, eikä tavoitteeseen ole päästy. Kestävän kehityksen tavoitteet eli SDG:t (Sustanble Development Goals) korostavat myös ilmaisten tai kohtuuhintaisten terveyspalveluiden saamista kaikille – eli UHC Universal Health Coverage YK-slangilla. WHO on esittänyt tavoitteekseen saada miljardi ihmistä terveyspalveluiden pariin. Seksuaali- ja lisääntymisterveys on nostettu tähän mukaan kattaen erityisesti raskauden ja synnytyksen aikaisen hoidon, vastasyntyneen terveyden, perhesuunnittelun ja terveyden edistämisen. Yhteensä 58 YK:n jäsenmaata on sitoutunut parantamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden palveluita niin, että ne tukevat kaikkien seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja oikeuksia. Niinpä UHC – SRHR (Sexual and Reproductive Health and Rights) on noussut korkealle poliittisella asialistalla. Vaikka edistystä onkin tapahtunut, on edelleen vastassa konservatiiviset ja uskonnolliset vastustajat. He eivät kaikkien ihmisoikeuksia kannata eivätkä edistä. Välillä eteneminen onkin kuin tanssia – kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Lokakuun lopussa kokoontui Berliiniin satakunta asiantuntijaa keskustelemaan seksuaali- ja lisääntymispalveluista ja -oikeuksista. Kokouksessa esiteltiin yhdeksän maan kokemuksia. Euroopasta mukaan oli kutsuttu Saksa ja Suomi. Maamme oli nostettu seksuaali- ja lisääntymisterveyden mallimaaksi. Monille oli tuttua äitiyspakkaus ja pitkä kokemus äitiyshuollon palveluista jo 1930-luvulta alkaen. Osallistujat esittivät monia tiukkoja kysymyksiä. Kun Suomessa on alhaiset aborttiluvut, niin johtuuko se laittomista keskeytyksistä? Saavatko maahanmuuttajat samat palvelut kuin suomalaistaustaiset? Miksi terveydenhuolto ei kustanna ehkäisyä kuin poikkeustapauksissa? Miksi kätilöt eivät tee enemmän kätilötöitä esimerkiksi lääkärien sijaan – hehän ovat seksuaali- ja lisääntymisterveyden huippuosaajia? Mutta Suomen tilannetta kyllä ihailtiin, erityisesti asiantunteva ja aikaisin alkava seksuaalikasvatus sekä hyvä seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutus sai kiitosta. Kokouksen aikana kysyttiin, kuinka moni lähes kahdestasadasta YK:n jäsenmaista tarjoaa terveydenhuoltoa kaikille? Tyly vastaus on, ettei yhdessäkään maassa terveydenhuollon palvelut ole kaikkien saatavilla. Näin on myös Suomessa. Raskaudenkeskeytyksiä koskeva lainsäädäntömme on kohta 50 vuotta vanha. Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa aborttia ei saa myöntää naisten toivomuksesta. Jopa Irlannilla on vapaamielisempi lainsäädäntö kuin Suomessa. Steriloimisen saaminen alle 30-vuotiaana on vaikeaa ja erityisesti vapaaehtoisesti lapsettomien on hankala saada steriloimista. Lisäksi transsukupuolisia vaaditaan steriloitavaksi – vuonna 2002 säädetty laki on julma eikä kunnioita ihmisten itsemääräämisoikeutta. Hedelmöityshoitojen määrä ei ole kasvanut viime vuosina, vaikka lapsenhankintaa lykätään edelleen. Suomessa on nykyisin väestöön suhteutettuna vähiten aloitettuja hedelmöityshoitoja Pohjoismaissa. Tarvetta hoitoihin olisi enemmän kuin nykyisin on tarjolla. Esimerkiksi gynekologien ja terapeuttien palvelut on monesti hankittava yksityiseltä sektorilta, eikä pieni Kela-korvaus kata läheskään kaikkia kuluja. HPV-rokotusta ei tarjota pojille. Pari- tai lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden palveluita on liian vähän ja seksuaalista väkivaltaa kokeneiden palveluverkostoa vasta rakennetaan. Missään maassa terveydenhuoltojärjestelmä ei ole valmis. Monet osallistujat toivoivat mahdollisuutta tulla Suomeen tutustumaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden koulutukseen ja palveluihin. Ehkä tästä tulee PISA-turismin rinnalle uusi aluevaltaus   Mika Gissler Kirjoittaja on THL:n tutkimusprofessori ja työskennellyt seksuaali- ja lisääntymisterveyden kysymysten parissa vuodesta 1991.    

Lue lisää

Kätilöt eivät lykkää lapsentekoa – miksi muut lykkäävät?
11.9.2019
Pirjo Koski

Syntyvyys laskee Suomessa jo kahdeksatta vuotta Vuonna 2017 syntyi Suomessa vähemmän lapsia kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan Suomessa syntyi viime vuonna 50 139 lasta. Syntyvyys aleni lähes 5 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017 (1).  Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tähän löytyy useita selityksiä lehdistä, tutkimuksista ja tilastoista. Syntyvyys on aina kiinnostanut kätilöitä, kätilöopiskelijoita ja kätilötyön opettajia. On myös havaittu, että kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Mielenkiintoinen kysymys on “Miksi nuoret aikuiset lykkäävät lapsentekoa”?     Vanhemmaksi tullaan yhä iäkkäämpänä Väestöliitto on selvittänyt jatkuvasti pienentyneen syntyvyyden syitä perhebarometrissa. Väestöliiton mukaan keskeinen tekijä alenevalle syntyvyydelle on se, että vanhemmiksi tullaan yhä iäkkäämpinä. (2). Iltalehden otsikossa syntyvyyden alenemista selitetään sillä, että nuoria kiinnostaa matkustelu ja unelmaelämä ”prisma-arkea enemmän”.  (3)  Selityksesi on esitetty myös kaupungistumista. Kaupungeissa ryhdytään vanhemmaksi myöhemmin kuin maaseudulla. Myös ammatti vaikuttaa syntyvyyteen. Yrittäjät, maanviljelijät ja kätilöt saavat varhaisemmin lapsia kuin muissa ammateissa toimivat (4). Omista haaveista ei haluta luopua. Nuorten naisten mielestä varsinkaan uudessa vakituisessa työpaikassa ei pidä heti tulla raskaaksi. Joidenkin naisten mielestä lapsi ei vie mahdollisuuksia esimerkiksi matkustamiselle.  Osalla on hyvin vähän myönteisiä mielikuvia pienten lasten kanssa elämisestä.” Varsinkin korkeammin koulutetut nuoret kavahtivat arkista tai tavanomaista lapsiperhe-elämää, joka monille näyttäytyi omista haaveista luopumisena.” Osaa naisista pelottaa raskaus ulkonäkökysymyksenä. (3.) Myös laajempia selityksiä on esitetty.   Lapsettomuus on vapaaehtoista mutta myös naisten ja miesten kohtaamisongelma Helsingin Sanomien mielipidesivuilla syntyvyyden laskua on selitetty ilmastotietoisuuden kasvulla ja vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistymisellä, mutta myös työelämän epävarmuudella. Myös erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteen. Erilaisten koulutustaustojen takia nuoret miehet ja nuoret naiset asuvat eri alueilla eivätkä siten tapaa toisiaan. (5.) Syntyvyyden väheneminen vaikuttaa kansantalouteen, mutta kun ikäluokat pienenevät, myös korkeakoulut joutuvat uudistumaan. Syynä tähän on lasten loppuminen ”kyläkouluista”, nuorten loppuminen lukioista ja lopuksi korkeakoulujen kärsiminen opiskelijapulasta. (6.) Vain pieni osa suomalaisista on päättänyt jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Syynä syntyvyyden laskemiseen on myös kulttuurin muuttuminen. Tuleva sukupolvi ei välttämättä halua lapsia ollenkaan tai haluaa vain sen yhden. (7.) Väestöliiton Perhebarometrin 2017 (2,7) mukaan lapsiperhearki koetaan usein ankeaksi ja riitaisaksi. Parisuhteessa ollaan usein yhä kauemmin kahdestaan ennen lapsen hankkimisen harkitsemista.  Lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu yleisesti liittyvän siihen, ettei parisuhdetta löydy. (7.)   Taloudellinen epävarmuus vaikutta lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusprofessori Mika Gisslerin (8) mukaan syynä lapsenteon lykkäämiseen tai väliin jättämiseen ovat esimerkiksi taloudellinen epävarmuus tai se, ettei sopivaa puolisoa ole löytynyt.Mielestäni syntyvyyteen vaikuttavat myös avioerot ja uusperheet, joiden myötä etenkin naisten epävarmuus tulevaisuudesta ja taloudellisesta pärjäämisestä on lisääntynyt.  ” Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä (9)”. Nuoret naiset tietävät vallan hyvin, miten mahdollinen avioero, yksinhuoltajuus, uusperheen arki ja lapsiluku vaikuttaa etenkin heidän elämänsä mutta myös uusperheen rakenteeseen sekä yksinhuoltaja- tai uusperheen taloudelliseen tilanteeseen. Nuoret naiset tietävät myös, että usein yksinhuoltajat elävät köyhyysrajan alapuolella. (10).   Työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheiden haasteet vaikuttavat lapsilukuun Vaikka Suomen Uusperheiden Liitto ry:n (Supli) mukaan uusperheen muodostaminen on aikuisten valinta, asettavat työelämän rakenteet yksinhuoltaja- ja uusperheille erityisiä haasteita. Mielestäni haasteita tulee etenkin naisille, koska useimmiten juuri naisen vastuulle jää perheen lasten ja arjen pyörittäminen perhemuodosta riippumatta. (11.) Perustelen seuraavaksi väitteitä Väestöliiton tilastoilla (12,13). Avioliitoista noin 40 prosenttia päätyy eroon. Avoliittojen purkautumisesta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Vuonna 2011 noin neljännes avioeroista tapahtui yksi- ja kaksilapsisille perheille. 10 prosenttia eroista tapahtui kolmilapsiselle ja reilu kolme prosenttia monilapsisille perheille. Vuonna 2014 lapsiperheistä 20,8 prosenttia oli yksinhuoltajaperheitä. Helsingissä yksinhuoltajaperheitä oli 28,3 prosenttia, Vantaalla 23,5 prosenttia ja Espoossa 19,7 prosenttia. Yleensä yksinhuoltajana toimi äiti. On siis ymmärrettävää, että uusperheistä miltei joka toinen on sellaisia, joissa on vain äidin tuomia lapsia. Uusperheen arkeen voi kuulua myös isän vakituisesti toisaalla asuvia lapsia. Vain alle neljä prosenttia uusperheistä on perheitä, joissa on sekä äidin että isän lapsia. Toiseksi yleisin perhetyyppi on äidin lasten ja uusperheen vanhempien yhteisten lasten muodostama perhe (38,6 % lapsiperheistä). Näistä 4,3 prosentissa on sekä isän lapsia että yhteisiä lapsia. Väestöliiton mukaan äidin, isän ja yhteisten lasten yhdistelmä uusperheissä on vielä melko harvinainen.   Miehet voivat lykätä isäksi tuloa Tiedetään myös, ettei vanhemmilla miehillä ei ole ongelmia siittää lapsia. Jotkut jopa haluavat pitkittää isäksi tulemista (14). Moni nainen puolestaan voi havaita 35-45 vuotiaana, ettei läheistä, kestävää parisuhdetta ja perhettä ole vain tullut. Tässä tilanteessa äidiksi haluavat kääntyvät puolestaan hedelmöityshoitojen puoleen (15,16).  Vaikka lasten saannin lykkäämisen ei ole arvioitu liittyvän yleisesti siihen, ettei parisuhdetta löydy (6), voi sekä sillä että isyyden pitkittämisellä olla yhteys syntyvyyteen. Näin siksi, että sopivan kumppanin puuttuminen on ainakin tutkimusten perusteella tavallisimpia syitä siihen, että lastenhankintaa siirretään tai siitä on kokonaan luovuttu (15,16). Syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia On kuitenkin hyvä muistaa, että syntyvyyden lasku ei ole ainoastaan negatiivinen asia. Kun ehkäisyvalistus toimii, lapset syntyvät suunnitellusti ja toivotusti (17).   Lähteet: 1. Tilastokeskus 2019. Väestöennuste 2018–2070 – Tilastokeskus. https://www.stat.fi/til/vaenn/2018/vaenn_2018_2018-11-16_tie_001_fi.html Luettu 30.6.2019. Luettu 1.7.2019  Rotkirch, A.,Tammisalo, K., Miettinen, A. &Berg, V. 2017.  Perheparometri 207. Miksi vanhemmuutta lykätään? Nuorten aikuisten näkemyksiä lasten saannista. Väestöliitto. https://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/d52de32b953aef11533e16cb50dc5278/1561973471/application/pdf/7659544/vanhemmuutta%20lyka%CC%88ta%CC%88a%CC%88n%20netti%20iso.pdf   Luettu 1.7.2019 Iltalehti. Tutkimus selvitti, mistä johtuu lapsikato: Matkustelu ja unelmaelämä kiinnostavat ”prisma-arkea enemmän”. https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/201805162200948248  Luettu 1.7.2019 MTV uutiset. Suomessa syntyy nyt 1,49 lasta naista kohden. Se on vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Syntyvyyden laskuun vaikuttaa muun muassa kaupungistuminen. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/syntyvyys-on-suomessa-alempana-kuin-koskaan-tyopaikka-ja-asuinalue-vaikuttavat-siihen-minka-ikaisina-lapsia-hankitaan/7140952#gs.mnlr1i Luettu 1.7.2019 Helsingin Sanomat 2019. Erot oppimistuloksissa vaikuttavat syntyvyyteenkin. Mielipidekirjoitus HS 29.6.2019 Luettu 30.6.2019 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006157237.html Helsingin Sanomat 2019. Kun ikäluokat pienenevät, korkeakoulut joutuvat uudistumaan Yle uutiset 2019. Syntyneiden määrä historiallisen pieni: vauvoja syntyi viimeksi vähemmän vuonna 1868 – katso tästä kuntasi tilanne. https://yle.fi/uutiset/3-10102530  Luettu 30.6.2019. Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies? Työ. Työpiste verkkolehti. https://www.ttl.fi/tyopiste/miksi-nainen-tienaa-vahemman-kuin-mies/  Luettu 1.7.2019 Yle uutiset. Yksinhuoltaja ja pitkäaikaistyötön elävät köyhyysrajan alapuolella jatkuvasti veitsen terällä: "Julmaa sanoa, että se on ihmisestä itsestään kiinni". Tutkijan mukaan köyhyyden kierteestä voi päästä irti, mutta se on vaikeaa. https://yle.fi/uutiset/3-10043189 Luettu 1.7.2019 Suomen Uusperheiden Liitto ry (Supli)  2019. Monimuotoiset perheet- verkosto vaikuttaa yhdessä perheiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja monimuotoisuuden tunnistamiseksi. WWW- lähde  https://supli.fi/monimuotoiset-perheet-verkosto-vaikuttaa-yhdessa-perheiden-hyvinvoinnin-parantamiseksi-ja-monimuotoisuuden-tunnistamiseksi/  Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Avioerot. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/ Väestöliitto 2019. Eronneisuus lapsiperheissä. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/perheet/eronneisuus_lapsiperheissa/ Luettu 30.6.2019.. Miehet haluavat lapsia entistä myöhemmin – mutta kuinka vanha isä on jo liian vanha? MTV-uutiset. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/miehet-haluavat-lapsia-entista-myohemmin-mutta-kuinka-vanha-isa-on-jo-liian-vanha/6042410#gs.lv9bbo Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Lapsettomien määrä on noussut Suomessa viimeisen 20 vuoden aikana. https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/lapsettomuus/ Luettu 30.6.2019. Väestöliitto 2019. Tietoa heille, jotka valitsevat lapsen hankkimisen yksin. https://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/?x17665=7099824 Luettu 30.6.2019. Iltasanomat. Kukaan ei ennustanut syntyvyyden näin rajua romahdusta - Miten Suomen käy? https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006146997.html Luettu 1.7.2019.   Kirjoittaja TtT Pirjo Koski on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen TKI- yhteyshenkilö Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää

Synnytysvalmennus – hömppää vai käypää hoitoa?
2.7.2019
Sari Haapio

Synnytykseen valmentamisella on Suomessa pitkät perinteet, jotka ulottuvat aina sotavuosiin 1940-luvulle saakka. Huomattavasti matalammasta elintasosta huolimatta valmennusta oli silloin kuitenkin varaa järjestää lähes kymmenkertainen määrä nykytilanteeseen verrattuna. Eikö nykypäivän äitien enää tarvitse valmentautua synnytykseen? Onko todelliseen vuorovaikutukseen perustuva synnytysvalmennus näinä virtuaalisen todellisuuden aikoina menneen maailman luksusta, johon ei ole enää varaa? Synnytysvalmennus sairaalassa on vastaus moneen haasteeseen Nykyisin suuri osa (yli 80 %) ensisynnyttäjistä pelkkää tavallisia synnyttämiseen liittyviä asioita kovaa tai kohtalaisesti jo raskauden varhaisessa vaiheessa (Haapio 2017). Synnytyksen jännittäminen alkuraskaudessa on sen verran yleistä, että sitä voi varmasti pitää normaalina ilmiönä. Asiasta voi kuitenkin tulla ongelma, jos äidin jännitys pääsee tuen puutteen vuoksi kehittymään patologisemmaksi synnytyspeloksi. Kaikki tuen riittämättömyydestä kärsivät odottajat ovat potentiaalisia synnytyspelkohoitoihin hakeutuvia. Pelkodiagnoosin (O99,80) saaneiden äitien lukumäärässä onkin ollut reilu kasvu viime vuosien aikana. Synnytyspelon hoito on kalliimpaa kuin sen ennaltaehkäisy, joten painopistettä kannattaisi siirtää synnytystä pelkäävien hoidon lisäämisestä pelkoa ehkäiseviin palveluihin. Esimerkiksi sairaalassa toteutetulla, laadukkaalla synnytysvalmennuksella on todettu olevan synnytyspelkoa ehkäisevä sekä hoitava vaikutus (Haapio 2017). Median synnyttämiseen liittyvistä keskusteluista tulee selkeästi esiin, että raskaana olevien epäluottamus synnytyssairaalan henkilökuntaa kohtaan on vahvassa nousussa. Keskusteluista huomaa, että monella odottajalla on kyllä synnyttämiseen liittyvää tietoa, mutta he pelkäävät synnytyksensä omistajuuden menettämistä: sitä, että synnytyksiä hoitava henkilökunta kävelee heidän toiveidensa, tarpeidensa ja tahtonsa ylitse. Tällaiselle epäluottamuksen muodostumiselle on hyvin tilaa, jos synnytyssairaala pysyy äidille vieraana ja kaukaisena instituutiona, johon ei ole mahdollista luoda todellista kontaktia jo raskauden aikana. Epäluottamus voi leimata kielteisesti raskausaikaa ja saattaa vaikeuttaa vuorovaikutusta synnyttäjän ja kätilön välillä synnytyksen aikana. Synnytyksenaikainen yhteistyösuhde synnyttäjän ja kätilön välillä on keskeistä ja luottamus sen toimivuuteen syntyy tai vahvistuu parhaiten aidoissa kohtaamisissa, keskusteluissa ja yhteisen toiminnan avulla. Yhteistyön rakentaminen tulisi aloittaa jo raskauden aikana esimerkiksi sairaalassa järjestettävän valmennuksen avulla. Hyöty tästä olisi kahdensuuntainen, sillä valmennuksen avulla myös kätilö saisi yhteyden synnyttäjiin oppien paremmin ymmärtämään heidän synnyttämiseen liittyviä odotuksiaan. Tietoa, taitoa ja tunnetta Tiedon saaminen on yksi synnytykseen valmentautumisen perusehdoista, mutta tiedollisen sisällön lisäksi myös emotionaaliset elementit sekä synnytystaitojen opettelu ovat korkeatasoisen synnytysvalmennuksen keskeisiä osatekijöitä. Synnytyskipu ja sen lievittäminen huolettavat raskaana olevia. Valmennuksessa synnytyskivun käsittelyn tulisi kuitenkin olla synnyttäjän vaihtoehtoja lisäävää, eikä kaventavaa. Esimerkiksi pelkästä epiduraalipuudutuksesta kertominen ei rohkaise synnyttäjää muiden kivunlievitysmenetelmien käyttöön. Hyvä synnytysvalmennus ei ole vain luentotilaisuus vaan se pitää sisällään synnytystaitojen harjoittelua. Synnyttäminen vaatii äidiltä erityisesti fyysisiä taitoja, joita voi ennen synnytystä valmennuksessa ja ehkä kotona itsenäisesti harjoitella. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi erilaisten ponnistusasentojen, rentoutumiskeinojen sekä lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien toteuttamisen harjoittelu. Opastaminen näiden asioiden käyttöön on auttamatta myöhäistä, jos ne jäävät pelkästään siihen hetkeen, kun synnyttäjä tulee kipeänä sairaalaan. Synnytys on ennen kaikkea kokemuksellinen tapahtuma ja synnyttäjän henkisen valmentautumisen tarve on suuri. Tunnetuen välittämisen keinoja valmennuksessa ovat esimerkiksi, kun odottajaa rohkaistaan ilmaisemaan omia tunteitaan ja mielipiteitään synnytyksensä aikana, normalisoidaan synnyttämiseen liittyviä asioita ja annetaan lupa olla oma itsensä synnytyksessä. Synnytysluottamusta lisää, kun odottajalla on jo raskausaikana mahdollisuus kysyä ja tulla kuulluksi tulevassa hoitopaikassaan, ja kun hän saa rauhassa ja turvallisesti opastettuna tutustua tulevaan synnytysympäristöönsä. Synnytykseen valmentaminen on erityisosaamista Synnytysvalmennuksen ohjaajalla itsellään tulisi olla riittävästi osaamista ja myönteinen asenne valmennustyötä kohtaan, sillä ne ovat keskeisiä valmennuksen korkeaan laatuun vaikuttavia tekijöitä: jos ohjaaja ei itse arvosta, usko tai pidä tästä osasta työtään, näkyy se väistämättä valmennuksen laadussa. Osaamisestaan epävarma ohjaaja voi kokea valmennustehtävän epämieluisana. Sen vuoksi työnantajan tulisi säännöllisesti tarjota täydennyskoulutusta ohjaajilleen. Synnytysvalmennus on edelleen käypä ohjauspalvelu, johon jokaisella raskaana olevalla on terveydenhuoltolakiin perustuva oikeus. Kirjoittaja on Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtori ja synnytysvalmennuksen tutkija.         Lähde: Haapio Sari. 2017. Synnytysvalmennus kätilötyön interventiona. Ensisynnyttäjien valmennuskokemukset ja valmennuksen vaikuttavuus. Akateeminen väitöskirja, Tampereen yliopisto.  

Lue lisää

Terveyden edistämistä ja aurinkoista vieraanvaraisuutta Livingstonen jalanjäljissä – kokemuksia henkilöstövaihdosta Malawissa
3.6.2019
Maija-Riitta Jouhki ja Sari Haapio

Maaliskuun 22. päivä kaksi Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtoria lähti henkilökuntavaihtoon Afrikkaan, Malawiin. Afrikka oli molemmille ennen kokematon maanosa, eikä matkalle lähtemisen jännitystä yhtään vähentänyt lentoyhtiömme lentoturma kahta viikkoa aiemmin tai Malawia ja sen naapurimaita kohdannut akuutti tulvakatastrofi. Näistä huolimatta matkalle oli mukava lähteä, sillä matkakumppaneinamme olivat Karelia ammattikorkeakoulun kansainvälisyyden huippuosaajat. Malawin tasavalta on 17 miljoonan asukkaan valtio eteläisessä Afrikassa, jonka naapurivaltioita ovat mm. Sambia ja Mosambik. Maa kuuluu maailman köyhimpiin valtioihin ja sen keskeisimpiä elinkeinoja ovat kotitarveviljely ja maatalous. Keskimääräinen elinajanodote on 60 vuotta. Malawin kuuluisa nähtävyys on Malawijärvi, jonka David Livingstone löysi 1859. Vierailumme isäntinä Malawissa toimivat Kamuzu College of Nursing -korkeakoulun ja Daeyang Universityn henkilökunta. Meille suunniteltu monipuolinen ja antoisa ohjelma sisälsi yhteistyöneuvotteluja edellä mainittujen opetusorganisaatioiden kanssa, sekä vierailuja erilaisiin sairaaloihin ja terveysasemille. Ero terveydenhuollon ympäristöissä on maidemme välillä toki suuri, mutta malawilaisen terveydenhuoltohenkilöstön osaaminen: tiedon taso ja ennen kaikkea taito toimia lähes ilman hoitotyön välineistöä ja tarvikkeita tekivät meihin vaikutuksen. Ohjelmamme sisälsi myös luentojen pitämistä kätilöopiskelijoille. Luennot olimme suunnitelleet opetusteknologian varaan, mutta Malawissa yleisesti esiintyvät sähkökatkot asettivat omat haasteensa ja jouduimme improvisoimaan esitykset uudelleen.   Äitiysterveyden megatrendit Suomessa ja Malawissa Molemmat maat kantavat huolta äitiensä terveydestä ja hyvinvoinnista. Luentojemme aiheina olivatkin äitiysterveyden megatrendit, kuten syntyvyys ja synnyttäjien ikä, lapsikuolleisuus, tupakointi ja muut seksuaaliterveyden aiheet. Keskustelu näistä oli antoisaa, ja havaitsimme että teemat ovat molemmissa maissa yhteisiä, mutta niihin liittyvät ongelmat ovat päinvastaista. Malawissa syntyvyys on suurta, kun taas Suomessa se on hyvin alhaista ja edelleen laskevaa: Malawilainen nainen saa elämänsä aikana keskimäärin viisi lasta ja ensimmäisen lapsensa hän saa usein jo teini-iässä, 15-vuotiaana. Suomessa synnyttäjien keski-ikä lähestyy 30-vuotta ja lasten lukumäärä myös jää alhaiseksi (THL 2018, perinataalitilasto). Toisaalta Suomessa vastasyntyneen kuolema on huomattavan harvinaista, kun Malawissa lapsikuolleisuus on yksi maailman korkeimmista. Lapsen menettämisen suru on siis osa usean malawilaisen äidin elämää. Merkittävimpiä syitä vastasyntyneiden menehtymisiin ovat ennenaikaisen synnytyksen komplikaatiot, keuhkokuume, ripulitaudit sekä malaria. Raskauden aikaisen tupakoinnin suhteen malawilaiset ovat meitä huomattavasti parempia, sillä yksikään heidän lasta odottavista äideistään ei tupakoi. Seksuaaliterveyden edistämiseen liittyvistä asioista, kuten raskauden keskeytyksestä ja ehkäisystä, keskusteleminen oli haastavaa. Keskustelu jäi usein lyhyeksi, sillä vaikka vastapuoli ei halunnut torpata aiheesta keskustelua kokonaan, ei hän myöskään halunnut rohkaista meitä jatkamaan. Päällimmäisinä kokemuksina mieleemme jäivät paikallisen terveydenhuoltohenkilöstön hieno osaaminen niukoista resursseista huolimatta, isäntiemme sydämellinen vieraanvaraisuus ja helteisen Afrikan huikaisevat maisemat. Kokemus oli vaikuttava ja rankkakin, ja mietimme usein millaista olisi ollut kuulua tohtori Livingstonen retkikuntaan. Matka jäi taakse, mutta yhteistyö Malawiin jatkuu. Kirjoittajat, Maija-Riitta Jouhki ja Sari Haapio, ovat Metropolia ammattikorkeakoulun kätilötyön lehtoreita sekä äitiyshuollon tutkijoita. Kuvat Maija-Riitta Jouhki.  

Lue lisää

Kiihdytyskaistalla vai rauhallisesti matkaten? Kätilöopiskelijan opinnot kulkevat omaa polkuaan
2.5.2019
Heli Kondelin

Tänä päivänä yhä useampi kätilöopiskelija suorittaa ammattikorkeakouluopintojaan yksilöllisen aikataulun mukaan.  Esimerkiksi tänä keväänä Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistuvista kätilöistä puolet valmistui tammi-huhtikuussa 1.  Joidenkin opinnot suuntautuvat yksilölliselle polulle aikaisemmin suoritettujen opintojen vuoksi ja osa on välillä poissa opinnoista perhevapaiden tai esimerkiksi matkailuun käytetyn jakson vuoksi.  Joku taas haluaa vain suorittaa opintojaan nopeutetusti tai hidastetusti omaan jaksamiseensa sovittaen henkilökohtaisen elämäntilanteensa mukaisesti. Vielä kymmenen vuotta sitten valtaosalla kätilöopiskelijoista opinnot kestivät tutkinnon normipituuden ja laskettu aika ja valmistuminen koittivat 4,5 vuoden kuluttua opintojen aloituksesta.  Lähes kaikki noudattivat opinnoissaan opetussuunnitelmaan kirjattua ajoitussuunnitelmaa, jossa kukin opintojakso oli ennalta ajoitettu tietylle lukukaudelle tiettyyn ajanjaksoon. Poikkeuksia tästä olivat vain aikaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneet ja perhevapaiden vuoksi rajallisen ajan poissaolevat opiskelijat.   Henkilökohtainen opintosuunnitelma, HOPS Nykyisin opiskelijat suunnittelevat opintojen alkaessa tutoropettajansa ohjauksessa henkilökohtaisen opintosuunnitelman, hopsin, jossa he sijoittavat tutkintonsa opetussuunnitelman (ops) sisältämät opinnot. Tätä suunnitelmaa sitten päivitetään opintojen edetessä ja suunnitelmien muuttuessa.  Metropolian kätilötutkinnon opetussuunnitelmassa 2 on pakollisia opintoja 255 opintopistettä (op) ja opiskelijan vapaasti valittavia opintoja 15 op. Usein hoito- ja kätilötyön aineopintojen suoritus noudattelee tiettyä järjestystä, jossa aikaisempi opinto luo pohjaa seuraavalle.  Opinnoissa on kuitenkin paljon sellaisia, joiden ajoitukseen opiskelija voi itse vaikuttaa.   Opintojen korvaaminen aikaisemmin hankitulla osaamisella Opiskelijan henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisessa otetaan huomioon hänen aikaisempi osaamisensa 3, mm. koulutus- ja kokemustaustansa.  Jokaisessa aloittavassa kätilöryhmässä on opiskelijoita, joilla on takanaan aikaisempi korkeakoulutukinto tai sen opintoja, joko terveysalalta tai joltakin muulta alalta.  Tavallisin tausta on sairaanhoitajan tai tradenomin opinnot. Kaikissa korkeakoulututkinnoissa on eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen 4 mukaisesti koulutukselle määriteltyyn osaamistasoon 5 kuuluva joukko yhteisiä oppisisältöjä. Ammattikorkeakouluopinnot määritellään tasolle 6. Mikäli opiskelija on suorittanut aikaisemman korkeakoulututkinnon tai osia siitä, osaamisensa perustella hänelle voidaan hyväksilukea suorituksia, jotka korvaavat nykyisen tutkinnon opinnon, esimerkiksi kieli-, viestintä ja tutkimusmenetelmäopintoja.  Aikaisempia opintoja voi myös sisällyttää tutkinnon vapaavalintaisiin opintoihin. Korvattavan opinnon aikaan suunnitellaan opiskelijalle muita opintoja, jolloin opinnot etenevät nopeammin.   Opintojen kiihdytyskaista Opintojen nopeuttajat ovat uusi kasvava joukko opiskelijoita. Tämä joukko suorittaa kaikki opetussuunnitelmaan kirjatut opinnot, mutta he suorittavat opintopisteitä yli suunnitellut 60 op vuosivauhdin. Opiskelijat opiskelevat ympäri vuoden ja yhä lisääntyvässä määrin verkko-opintoina.  Opiskelijat hyödyntävät kesälukukautta ja mahdollisuutta muualla tai muulla tavoin suoritettujen opintojen hyväksilukuun.  Opintoihin kuuluvia harjoitteluja ja vapaavalintaisia opintoja korvataan kesätyössä saadulla työkokemuksella.  Ei ole tavatonta, että opintojen kokonaiskesto lyhenee puolesta yhteen vuotta. Valmistuvan kätilön osaaminen varmistetaan aina; hyväksilukujen edellytyksenä on, että tehdyllä suorituksella on saavutettu samat osaamistavoitteet kuin korvattavalla opinnolla saataisiin.   Hitaasti hyvä tulee Joskus opiskelijan elämäntilanne edellyttää opintojen hitaampaa tahtia. Hitaampaa opiskelutahtia voidaan suunnitella mm. opiskelijalle, jolla henkiset voimavarat ovat tilapäisesti heikoilla esim. masennuksen vuoksi.  Laajan koulutuksen opiskeluaikaan mahtuu myös tärkeitä elämäntapahtumia ja perhevapaita. Eräästä jo valmistuneesta opiskelijaryhmästä puolet oli poissa opinnoista äitiysvapaan vuoksi, jotkut kahdesti pitkän koulutusajan kuluessa.  Opinnot etenivät hitaammin, mutta kokemuksellinen tieto kätilöopinnoissa antoi pohjaa uuden tiedon omaksumisessa.  Tutoropettajan kanssa hopsia laadittiin perhetilanne huomioiden ja tutkinto valmistui aikanaan. Vaikka opiskeluihin käytetty aika yksilöllisesti vaihtelee opiskelijan valitseman polun mukaan, valmistuvalla kätilöllä on aina riittävä ammatillinen osaaminen kätilön ammatin harjoittamiseen. Lähtökohtaisesti aikaa opinnoille on normi +1 vuosi eli kätilöopinnoille 5,5 vuotta.  Kuten raskauskin, joka täysiaikaisena kestää 37-42 viikkoa, jotta syntyvä lapsi selviää synnyttyään, voi kätilöksi valmistuvan opinnot kestää suunnitellusta 4,5 vuodesta poiketen lyhyemmän tai pidemmän ajan, kuitenkin niin, että riittävä kypsyys on saavutettu ammatissa toimimiseen.   LÄHTEET Oma, valmistumisjärjestelmä, Metropolia Ammattikorkeakoulu Opetussuunnitelma, Kätilötyön tutkinto-ohjelma. Metropolia Ammattikorkeakoulu Mäkinen-Streng M, Ojala K & Haltia N. Opitulle tunnustusta. Eurostudent VI -tutkimuksen artikkelisarja, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:35 Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24 Kansallinen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehys Eurooppalainen tutkintojen viitekehys Eurooppalaisen korkeakoulutusalueen tutkintojen viitekehys, Osaamistasokuvaukset. https://www.oph.fi/download/191224_Tutkintojen_viitekehysten_osaamistasokuvaukset_FI_SV_EN.pdf luettu 10.4.2019   Heli Kondelin on kätilötyön tutkintovastaava Metropolia Ammattikorkeakoulussa

Lue lisää

Kommunikaatiotaitoja ja tiimityöskentelyä simulaatio-opetuksella
11.4.2019
Janni Koski, Eija Raussi-Lehto

Simulaatiokoulutuksilla on totuttu harjoittelemaan kädentaitoja ja saatu loistavia tuloksia oppimisessa. Simulaation edut on ymmärretty myös kommunikaatiotaitoihin ja tiimityöskentelyyn harjaantumisessa. ¹︲² Tiimityöskentelyä on simulaatiokoulutuksen   avulla voitu parantaa ja selkiyttää. ¹ Tiimityöskentelyyn liittyy yksilöiden tekninen tietous ja osaaminen, mutta myös taito tiimityöskentelyyn sekä oleellisen tiedon jakaminen. Tiimityöskentelyssä on epäonnistuttu, jos esimerkiksi potilasta koskeva tärkeä tieto jää jakamatta tiimin kesken. ³ Metropolia Ammattikorkeakoulun kätilökoulutuksen siirtyminen uudelle Myllypuron kampukselle ja sinne tuleva uusi simulaatiokeskus mahdollistaa simulaatio-opetuksen hyödyntämisen yhä paremmin opetuksessa, tutkimus-, kehittämis-, innovaatio-, sekä liiketoiminnassa.   Kommunikaation ja tiimityöskentelyn merkitys terveydenhuollossa Kommunikointi on oleellinen osa tiimityöskentelyä ⁴, ja sitä pidetään avaimena turvalliseen ja tehokkaaseen hoitotyöhön. Tästä huolimatta kommunikaatio-ongelmat ovat yleisiä terveydenhuollossa ja ne ovat usein syy virheelliseen toimintaan sairaalassa; kriittisissä tilanteissa ne voivat olla jopa henkeä uhkaavia. ⁵ Kommunikaatio on aina sidoksissa vastapuolen tulkintaan ja sen on katsottu muodostuvan kolmesta tekijästä: tiedollisesta, taidollisesta ja affektiivisesta tekijästä. ⁶ Tiimityöskentely määritellään organisaatiolliseksi käyttäytymiseksi, johon kuuluu kaikkia jäseniä yhdistävä, vaikuttava ja tehokas toiminta kohti yhteistä tavoitetta. Tiimityötaidot ovat tekniikoita ja käyttäytymismalleja, joita käyttäen tiimi saa tehtävänsä suoritettua. Tiimin hyvä suoriutuminen on yhteydessä hyvään johtajuuteen. ⁷ Simulaatio-opetus puolestaan määritellään toiminnaksi, joka mallintaa todellista ympäristöä. Sen avulla voidaan harjoitella todellisuutta interaktiivisesti. Puutteet kommunikaatiossa haittaavat tiedonkulkua ja henkilöiden välistä yhteistyötä. Kommunikointiongelmat ovat vaikuttamassa yli puoleen terveydenhuollon haittatapahtumista. Kehittyvästä teknologiasta huolimatta suullinen tiedonkulku on ensisijaista työntekijöiden ja eri tiimien välisessä vuorovaikutuksessa.⁶ Kiireellisissäkin tilanteissa ihmisten on kyettävä yhteistyöhön myös sellaisten ihmisten kanssa, joita he eivät edes välttämättä tunne.⁸   Kun keskitytään kommunikaatioon ja turvalliseen ympäristöön, voidaan parantaa merkittävästi hoidon laatua ja turvallisuutta. Yhteistyöhön kohdistuneen simulaatio-opetuksen on osoitettu olevan merkityksellistä ja lisäävän potilaiden turvallisuutta.²  UK National Health Service ja Healthcare Improvement instituutti (2015) Yhdysvalloissa suosittelevat käyttämään SBAR-menetelmää (situation/tilanne, background/tausta, assessment /arvio ja recommendation/suositus) terveydenhuollossa parantamaan tilanteen ja taustojen selvittelyä sekä nopeaa kommunikaatiota. SBAR-menetelmän on todettu olevan paras tapa saada informaatiota kriittisissä⁵ ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa. ³   Tutkittaessa kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin lääkäreiden ja kätilöiden tiimityöskentelyä ja kommunikaatiotaitoja yliopistollisessa sairaalassa, esiin on noussut simulaatiokoulutuksen positiivinen yhteys ammattilaisten kommunikaatiotaitoihin ja tiimityöskentelyyn. Merkittävää näyttöä on saatu mm. delegoinnin, closed loop -kommunikaation (ts. palautuvan kommunikaation), ennakoinnin, roolien ja johtajuuden sekä rauhallisuuden parantumisesta. Simulaatiokoulutuksen positiivisia yhteyksiä todettiin myös tiimihenkeen, tilannekuvaan ja muuttuviin tilanteisiin sopeutumiseen, toisten kannustamiseen ja kuunteluun, sekä potilaan tietojen antoon liittyen. Simulaatiokoulutus on siis loistava tapa kehittää terveydenhuollossa tapahtuvaa kommunikaatiota ja tiimityöskentelyä kädentaitojen lisäksi. Simulaatio-opetus tulee olemaan yhä merkittävämmässä roolissa kätilöopinnoissa ja sen tavoitteena onkin kehittää kätilöopiskelijoiden kädentaitojen lisäksi kommunikaatiotaitoja ja tiimityöskentelyä myös eri alojen opiskelijoiden kanssa.   LÄHTEET: Ballangrud, R., Hall-Lord, M., Persenius, M. & Hedelin, B. 2014. Intensive care nurses persception of simulation-based team tarining for building patient safety in intensive care: A descriptive qualitative study. Intensive and Critical Care Nursing 30, 179-187. Paine, L., Rosentein, B., Sexton, J., Kent, I., Holzmueller, C. & Pronovost, P. 2011. Republished paper: assessing and improving safety culture throughout an academic medical centre: a prospective cohort study. Postgraduate medical Journal 8 (1028), 428-435. Andersson, J. & Nelson, K. 2015. Patterns of Communication in High-Fidelity Simulation. Journal of Nursing Education 54 (1), 22-27. MacDougall-Davis, S.R., Kettley, L. & Cook, T.M. 2016: The `go-between` study: a simulation study comparing the `traffic lights`ans SBAR tool as a means of communication between anaestic staff. Anaesthesia 71 (7), 764-772. Kinnunen, M. & Peltomaa, K. 2010. Potilasturvallisuus ensin. Hoitotyönvuosikirja. Edita Prima Oy, Helsinki. Jin, Y. 2015. Effects of team-building on communication and teamwork among nursing students. International Nursing Review 63(1), 33-40. Pearson, E. & McLafferty, I. 2011. The use of simulation as a learning approach to nontechnical skills awareness in final year nurse students. Nurse Education in Practice 11 (6), 399–405. Pronovost, PJ., Berenholtz, SM., Needham, D., Goeschel, C., Thom I. Watson, SR., Holzmueller, CG. Lyon, JS., Lubomski, LH., Thompsen, DA., Needham, D., Welsh, R. Roth, G., Bender, J., Reader, T., Flin, R., Lance, K. & Cuthbertson, BJ. 2006. Non-tecnical skills in the intensive care units. British Journal of anaesthesia 96 (5), 551-559.   Janni Koski  ja Eija Raussi-Lehto ja ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Lue lisää

Hyvä terveys, parempi seksi!
1.3.2019
Maija-Riitta Jouhki, Maarit Sinisaari-Eskelinen

Pohjoismainen seksologian konferenssi NACS 2018 (NACS = Nordic Association of Clinical Sexology) pidettiin viime syksynä Turussa syyskuun lopulla. Teemana oli parempaa seksiä. Kolmipäiväisen konferenssin aikana teemaa käsiteltiin useista eri näkökulmista. Seksuaalisuutta ja seksiä tarkasteltiin muun muassa evoluutiobiologian, kulttuurin, uskonnon ja seksuaaliterveyden edistämisen näkökulmista. Yhtenä keskeisenä teemana nousi esiin terveys ja esityksissä korostettiin, että terveellinen ruokavalio, tupakoimattomuus, alkoholin välttäminen ja liikunta edistävät seksuaaliterveyttä. Liikunnan merkitystä seksuaaliterveydelle korostettiin useissa esityksissä. Evoluutiobiologian näkökulmasta fyysinen terveys ja hyvinvointi vaikuttavat jopa parinvalintaan. Markus Rantalan1 mukaan miesten tulisi panostaa terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan pelkän lihasten kasvattamisen sijaan. Esityksessä tuotiin siis ilmi, että naisia viehättää ilmeisesti muita enemmän terve ja solakkarakenteinen savuton mies. Miesten olisi hyvä mieluummin urheilla itse kuin istua sohvalla urheilua seuraten. Liikkumattomuus on riskitekijä, joka liittyy ylipainoon, korkeaan verenpaineeseen, metaboliseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonitauteihin.2 Kaikki edellä mainitut terveysongelmat ovat yhteydessä myös seksuaaliterveyden heikkenemiseen. Muun muassa Lääkäri Vilho Ahola3 korosti kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin merkitystä seksuaaliterveydelle. Tanskalaisen fysioterapeutti Helle Gerbiltin4 esityksessä käsiteltiin liikunnan merkitystä miehen erektiokyvylle. Esityksen keskeisenä sanomana oli, että säännöllinen liikunta on tehokas ja lääkkeetön tapa parantaa erektiotoimintoja. Jo neljä kertaa viikossa toistettu keskiraskas liikunta edistää erektiokykyä. Sulkeutuuko ympyrä? Jo kauan tunnetut keskeiset terveyden edistämisessä huomioitavat asiat kuten tupakoimattomuus ja säännöllinen liikunta alkavat saada uutta, tuoretta painotusta nyt seksuaaliterveyden edistämisessä. Saisimmeko terveyden edistämiseen uutta puhtia kertomalla asiakkaille ja potilaille elintapamuutosten vaikutuksista seksuaaliterveyteen, kuten seksuaaliseen toimintakykyyn, kehonkuvaan ja ihmisen kokemukseen itsestään? Terveydenhuollon ammattilaisten on hyvä ottaa huomioon myös seksuaaliterveyden näkökulma motivoidessaan asiakkaita ja potilaita elämäntapamuutoksiin. Ohjatessamme esimerkiksi miestä, jolla on erektiohäiriö, lisäämään liikuntaa ja vähentämään tupakointia ehkäisemme samanaikaisesti mahdollisesti myös syöpää ja sydäninfarktia. Kaikki voittavat!   Kirjoittajat: Maija-Riitta Jouhki ja Maarit Sinisaari-Eskelinen ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa.   Lähteitä Rantala M. 20.9.2018. Evolutional psychological aspects. Scientific programme NACS 20-23.9.2018. Liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016. (viitattu 21.2.2019). Saatavilla Internetissa: www.kaypahoito.fi Ahola V. 22.9.2018. Sexology and lifestyle medicine - a multidisciplinary approach. Scientific programme NACS 20-23.9.2018. Gerbild H, Larsen CM, Graugaard C, Areskoug Josefsson K. 2018. Physical Activity to Improve Erectile Function: A Systematic Review of Intervention Studies. J Sex Med 2018, 6(2) 75-89.

Lue lisää

Synnytys sairaalan ulkopuolella – koulutuksella moniammatilliseen yhteistyöhön
17.2.2019
Eija Raussi-Lehto ja Janni Koski

Entäs jos synnytyspaikkana onkin sairaalan piha?  Taksin takapenkki?  Avustajana bussikuski?  Sairaalan vahtimestari? Helsingin poliisilaitos kertoi alkuvuonna tapahtuneesta yllättävästä perhetapahtumasta bussipysäkillä. Näiden yllättävien perhetapahtumien määrä on viime aikoina ollut  nousussa. Suomessa syntyi vuonna 2017 suunnittelemattomasti 180 lasta sairaalan ulkopuolella, näistä 93 matkalla sairaalaan (ks. taulukko 1). 1Lapselle sairaalan ulkopuoliseensynnytykseen liittyy suurempia riskejäkuin äidille, jos jätetään huomioimatta synnytyskokemuksen merkitys tai vaikkapa synnytyspelkodiagnoosin viime vuosien tuplaantuminen. Perinataalikuolleisuus on lähes viisinkertainen.Vastasyntyneen lämpimänä pitäminen ja muut tarvittavat toimenpiteet ovat haastavia kenttäolosuhteissa. Äidin riskit liittyvät synnytyksen jälkeisvaiheeseen ja verenvuotoihin. Synnytys tulee muille kuin kätilöille hyvin harvoin vastaan, joten koulutuksen ja opetuksen tarve on suuri ensihoidossa. Taulukko 1. Suunnittelematon sairaalan ulkopuolinen synnytys 2007-2017 Miten tähän on tultu? Terveydenhuollossa on tapahtunut ja tapahtuu useita muutoksia, joista merkittävimpiin kuuluvat nk. päivystysasetus ja sote-uudistus. Päivystysasetus Asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä (nk. päivystysasetus) ja sen synnytyksiä koskeva osuus tuli voimaan vuonna 2015. Päivystysasetuksella2 on merkittävä vaikutus synnytyksiin ja äitiyshuollon järjestämiseen. Asetuksen seurauksena synnytykset on keskitetty yhä suurempiin yksiköihin ja pienempiä on jo lakkautettu. Matkat palvelujen saavuttamiseksi pitenevät.  (kuva 1) Äitiyspoliklinikoiden ja alueiden neuvoloiden sekä pelastuslaitosten yhteistyölle tulee uusia vaatimuksia. Sote-uudistus Pitkään valmisteltu sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on yhä työn alla.3 Tähänastiset valmistelut ennakoivat huomattavia muutoksia palveluihin, myös äitiyshuoltoon. Suunnitelmien mukaan järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista tulee uusille itsehallintoalueille. Tähän muutokseen liittyvät myös KELAn kautta kulkevat matkakorvaukset, jotka synnytysten ja äitiyspoliklinikoiden keskittämisen myötä tulevat lisääntymään. Muutosten myötä synnytyssairaaloissa on jo ryhdytty toimenpiteisiin. Esimerkiksi alueensa ensihoidon synnytystehtäviin voi jatkossa lähteä Kuopion yliopistollisesta sairaalasta ja Päijät-Hämeen synnytysosastoilta myös kätilö, jos sairaalassa ei juuri silloin tarvita hänen työpanostaan. Ylen tietojen mukaan Päijät-Hämeessä tällaisia tehtäviä on noin 25 vuodessa. Koulutuksella kohti turvallisempaa tulevaisuutta Lisäkoulutusta tarvitaan tiedon ja osaamisen kartuttamiseksi sairaalan ulkopuolella tapahtuvan synnytyksen hoidosta. Yhteistyömuotoja tulisi kehittää niin, että parhaimmillaan osaaminen karttuu sekä työelämän toimijoissa että alan opiskelijoissa. Näin voidaan lisätä koulutuksen ja työelämän integraatiota  ja työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista. Synnytys sairaalan ulkopuolella edellyttää toimivaa yhteistyöverkostoa ammattikorkeakoulujen, sairaaloiden ja ensihoitoyritysten kesken osaamisen ja toimintojen kehittämisessä. Yhteistyössä on tarkasteltava työelämän hoitopolkuja äitiyshuollossa ja selvitettävä, millaista toimintaa ja osaamista moniammatillisessa ja monitoimijaisessa matkasyntymän hoidossa tulisi olla. Eräs mahdollisuus on tuottaa moniammatillisesti,  simulaatiopedagogiikkaa hyödyntäen, ensihoitajille käytännön taitoja ja kätilöille etäohjausosaamista. Kokemusten jakamisella voidaan parantaa osaamista ja kehittää uusia innovaatioita. Kehitettävät toimintamallit ja työkalut olisivat myöhemmin siirrettävissä myös kuntien/itsehallintoalueiden vastaaviin muihin toimintoihin, myös kansainvälisesti. Tulevaisuudessa pidentyneet välimatkat synnytyssairaaloihin ennakoivat lisääntyviä matkasynnytyksiä ja tarvetta lisätä ensihoitajien synnytyshoitovalmiuksia sekä synnytyssairaaloiden kätilöiden valmiuksia synnytyksen hoitoon ensihoito-olosuhteissa. Pidemmät etäisyydet lisäävät myös äitiysneuvoloissa työskentelevien erityisosaamisen vaatimuksia, lähinnä kätilötyön osaamista. Jos tulevaisuuden visio ei ole se, että ostoskeskuksista löytyy defibrillaattorien vierestä hoida-synnytys-missä-vaan –boksi, tai pikakurssien järjestäminen taksi- tai bussikuskille synnyttävien kohtaamisesta, olisiko nyt oikea aika moniammatillisen yhteistyön kehittämiseen ja koulutukseen?         Kirjoittajat: Eija Raussi-Lehto ja Janni Koski ovat kätilötyön lehtoreita Metropolia Ammattikorkeakoulussa.   Lähteet Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet – THLhttps://www.thl.fi/tilastot/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet/perinataalitilasto-synnyttajat-synnytykset-ja-vastasyntyneet Sosiaali- ja terveysministeriön asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä.(https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130652) Mikä on sote-uudistus? https://alueuudistus.fi/mika-on-sote-uudistus

Lue lisää

Kätilökoulutuksesta – Näin syntyy kätilö
31.1.2019
Heli Kondelin, kätilö, TtM, Kätilökoulutuksen tutkintovastaava

  Järkevästä ujostelemattomuudesta kätilötyön asiantuntijuuteen Suomalaisia kätilöitä on koulutettu Tukholmassa jo 1700-luvulla ja Suomessa yli 200 vuotta, vuodesta 1816 alkaen. Kätilökoulutus oli ensimmäinen erityisesti naisille tarkoitettu ammatillinen koulutus Suomi-Ruotsissa.  Sairaanhoitajakoulutus alkoi vuonna 1855, terveydenhoitajakoulutus 1924 ja ensihoitajakoulutus 1998. Hyvän kätilön ominaisuuksia on kuvattu kautta koulutuksen historian kelpoisuusvaatimuksissa koulutukseen pääsylle.  Varhaisimmat kuvaukset 1700-luvulta keskittyivät kätilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten ikään, käsien kokoon, vartalon ja raajojen sirouteen sekä nuhteettomaan maineeseen.  Näissäkin kuvauksissa on ominaisuuksia, joita nykyajan kätilökin tarvitsee: hyvä käsityskyky, kärsivällisyys, tarpeen tullen päättäväisyys sekä lukutaito itsensä jatkuvan kehittämisen turvaamiseksi.  Yksi jo varhain mainittu ominaisuus on järjellinen vapaamielisyys, järkevä ujostelemattomuus. Sitä tarvittiin erityisesti, kun kätilö kohtasi työssään ongelmia, joissa oma ja yhteiskunnan arvomaailma olivat ristiriidassa asiakkaiden realiteettien kanssa. Ammattikätilöltä vaadittiin jo varhain myös kirjoitustaitoa mm. synnytyspäiväkirjojen pitämiseksi. Tämän päivän vastavalmistuneella kätilöllä on takanaan neljän ja puolen vuoden ammattikorkeakouluopinnot, jotka sisältävät teoriaopintojen ohella lukuisia viikkoja käytännön harjoittelua terveydenhuollon eri toimintaympäristöissä sekä sairaanhoidon että kätilötyön alueella. Kätilön tutkinto Kätilön tutkinto on kaksoistutkinto.  Koulutus sisältää sekä sairaanhoitajan että kätilön tutkinnon. Valmistuessaan kätilö saa sekä sairaanhoitajan että kätilön osaamisen ja ammattipätevyyden. Koulutus on kansallisten säädösten lisäksi tarkoin EU-direktiivien säätelemää, ja sen on täytettävä sekä sairaanhoitajan että kätilön koulutusta säätelevät direktiivimääräykset.   Ammattipätevyysdirektiivissä terveysalan tutkinnoista ainoana kätilökoulutukselle on määritelty myös yksityiskohtaisia määrällisiä vaatimuksia käytännön harjoittelussa yleisten teoreettisen ja käytännön opetuksen sisältövaatimusten lisäksi. Näiden toteutumista seurataan Kätilöopiskelijan harjoittelun työkirjan, ”direktiivikirjan”, avulla. Vaadittuja määrällisiä käytännön toimia ovat mm. 100 raskauden aikaista tutkimusta 40 raskauden seuranta ja hoito 40 synnytyksen hoito 40 riskisynnyttäjän seuranta ja hoito 100 lapsivuoteisen naisen hoito 100 vastasyntyneen seuranta ja hoito     Opintojensa aikana kätilöopiskelijat harjoittelevat oppilaitoksessa luokkaolosuhteissa tapahtuvien harjoitusten ja simulaatioiden lisäksi sisätautien, kirurgian, mielenterveystyön, lasten ja nuorten hoitotyön yksiköissä sekä kätilötyön kliinisissä harjoitteluissa naisen hoitotyön yksiköissä, äitiysneuvoloissa, riskiraskauksia hoitavissa yksiköissä, synnytyssaleissa sekä lapsivuodeosastoilla. Mitä koulutetun kätilön tulee osata? Alkujaan valmistuvan kätilön tuli vannoa kätilön vala, joka oli edellytys ammatin harjoittamisoikeudelle.  Vuonna 1926 valan tilalle tuli kätilövakuutus.  Nykyisin kätilövala traditiona on säilynyt osana valmistumisjuhlaa, vaikka tänä päivänä sillä ei ole virallista merkitystä ammatin harjoittamisen kannalta. Jo 1700-luvulla valalle tulevan kätilön osaaminen oli määritelty.  Hänen tuli tuntea naisruumiin anatomia, synnytyselimet ja lantion luusto, osata auttaa lapsen päätä syntymään oikein, tehdä sisätutkimuksia, huolehtia jälkeisistä sekä kääntää hankalassa asennossa oleva sikiö. Yleinen käsitys kätilöstä synnytysten hoitajana on vain pieni osa suomalaisen kätilön työnkuvaa.  Kätilön päivitetty ammatillisen osaamisen kuvaus on julkaistu 2014. Kätilön asiantuntijuus on laaja-alaista seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen asiantuntijuutta.  Tähän sisältyvät kliinisen osaamisen osa-alueet ovat Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistäminen Naisen hoito- ja kätilötyö Raskauden aikainen kätilötyö Synnytyksen aikainen kätilötyö Synnytyksen jälkeinen kätilötyö Kätilötyö vastasyntyneen hoidossa       Tämän lisäksi osaamiseen kuuluvat kätilön ammatillinen toiminta sisältäen mm. ammattietiikan ja päätöksentekotaidot, näyttöön perustuva kätilötyön kehittäminen ja johtaminen, vuorovaikutus- ja ohjaustaidot sekä kaikkiin ammattikorkeakoulututkintoihin kuuluvat yleiset kompetenssit. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa kätilön asiantuntijuuteen kuuluu myös naistentautien hoitotyön osaaminen. Tämä ei sisälly sairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin ammattipätevyysdirektiivissä eikä näin ollen myöskään sairaanhoitajatutkinnon opintoihin kaikissa Suomen ammattikorkeakouluissa. Muista Pohjoismaista poiketen Suomessa ei myöskään hyödynnetä kätilöiden ammatillista osaamista perusterveydenhuollossa seksuaaliterveyden edistäjänä ja raskauden seurannassa, joihin juuri kätilökoulutuksen saaneilla on paras asiantuntemus. Muissa Pohjoismaissa raskaana olevalla on oikeus saada kätilön hoitoa ja ohjausta raskauden aikana. Pitäisikö näin olla myös meillä Suomessa? Kätilökouluttajat  - The Voice of Midwifery Kätilökouluttajat - The Voice of Midwifery -blogi on Metropolia Ammattikorkeakoulun kätilökoulutuksen opettajien 2019 perustama blogi, jossa äänensä saa kuuluviin kätilötyön opettajat ja muut alan asintuntijat.  Blogissa tartutaan ajankohtaisiin koulutuksen alaa koskeviin aiheisiin ja tuodaan esille näyttöön perustuvaa tietoa kätilötyöstä,  seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja kätilökoulutuksesta.   Kirjoittaja Heli Kondelin on kätilötyön lehtori ja kätilökoulutuksen tutkintovastaava Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Ennen opettajauraansa hän on toiminut kätilönä ja osastonhoitajana synnytyssalissa Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.   Lähteet Direktiivi 2005/36/EY.  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ammattipätevyyden tunnustamisesta. Direktiivi 2013/55/EU.  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 2005/36/EY ja hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä annetun asetuksen (EU) N:o 1024/2012 (IMI-asetus) muuttamisesta. Laiho, Arja 1991. Viisaista vaimoista nykyajan kätilöiksi. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Pienimaa, Anna-Kaisa 2014.  Kätilön ammatillisen osaamisen kuvaus.  Kätilökoulutuksesta valmistuvien osaamisalueet ja keskeiset sisällöt. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Vainio-Korhonen, Kirsi 2012. Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. WSOY.

Lue lisää