Vaikuta omaan ikääntymiseesi

28.4.2020
Mari Viitanen

Me kaikki ikäännymme, halusimme sitä tai emme. Onneksi voimme vaikuttaa siihen, miten ikäännymme. Voimme varautua ikääntymiseen ja määrätä itse omasta elämästämme. Meidän maailmamme ikääntyy nopeasti. Koko maailman väestössä yli 60-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuodesta 2006 vuoteen 2050 mennessä. (Global Age-friendly Cities: A Guide: 1.) Minun äitini on yksi ikääntyvistä, niin kuin olen minäkin. Äiti on nyt kymmenen vuotta yli tuon 60 vuotta, ja minä täytän 60 vuotta vuonna 2035. Miten me ammattilaisina pystymme vastaamaan lisääntyvään palvelun tarpeeseen? Vai tarvitseeko siihen varautua, jos tulevaisuudessa vanhenemme entistä parempikuntoisia? Ja miksi minä, sotealan ammattilainen, haluan pärjätä tulevaisuuden ikäihmisenä ilman sotepalveluita, vai juuri siksi, että olen tämän päivän ammattilainen? Ja miten pärjääminen minulta onnistuu? Joskus, nykyään aina useammin ja useammin myös mietin, miten saan äidilleni turvattua hyvän vanhuuden? Nykypäivänä on mahdollista saada ohjausta vanhuuteen varautumiseen. On erilaisia kursseja, joissa valmennetaan eläkeiän taloudelliseen, asumiseen, terveyteen, asiakirjoihin ja hyvän elämän saloihin. On hyvä miettiä asioita etukäteen, esimerkiksi hoitotahdon tekemällä voi ennalta määritellä toiveita elämän loppuun liittyvistä asioissa. Älä tiedä kenenkään puolesta, vaan kysy Liisa Ahonen kirjoittaa Kärjessä – Näkökulmia koti- ja omaishoidon uudistukseen -blogissa siitä, että meidän ei pidä tietää etukäteen toisten mielipiteitä, vaan ne pitää kysyä. Me omaiset ja ammattilaiset haluamme olla ennalta tietäjiä. Ja kuitenkin ihminen on dialoginen olento, hänen kanssaan tulee keskustella. Mari Luonsinen ja Anna Tamminen muistiliitosta kirjoittavat blogissaan myös huolestaan siitä, miten ihmiset tulevat kohdatuiksi? Aito kohtaaminen on hyvä alusta dialogille. Jotta vanheneva ihminen voi olla vaikuttava, osallistuva ja aktiivinen yhteisön jäsen tulee hänet kohdata hyvin ja kuulla, mitä hänellä on sanottavana. Vanhustyöntekijänä näihin kahteen asiaan, kohtaamiseen ja kuuntelemiseen, on panostettava ja niille on löydettävä aikaa. Joskus voi olla niinkin, että olet ainoa ihminen kuukausiin, jonka vanhus kohtaa ja joka häntä kuuntelee. Me teemme työtä ja olemme töissä vanhuksia varten. Itsemääräämisoikeus ja sen jatkaminen edunvalvontavaltuutuksella Äidillä, niin kuin minullakin, on itsemääräämisoikeus. Sehän tarkoittaa, että asioita on hoidettava yhdessä ja yhteistyössä, ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta. Entä, kun ihminen ei voi enää itse päättää? Kyllä hän sittenkin voi päättää asioistaan, edunvalvontavaltuutuksen avulla. (Maistraatit n.d.) Edunvalvontavaltuutuksella voi ikään kuin pidentää itsemääräämisoikeutta sen jälkeen, kun ei itse ole enää täysin kykeneväinen päättämään asioistaan. Käsitteenä edunvalvontavaltuutus on hieman harhaanjohtava, ja se rinnastetaan usein edunvalvontaan, jossa voi olla vähän ikävä kaiku: ”Tulevat ja päättävät minun asioistani.” Joskus edunvalvontaa vastustetaan voimakkaastikin. Kun taas edunvalvontavaltuutuksella voi jatkaa omista asioista päättämistä valtuutetun avulla. Valtuutetulle voi kertoa omista toiveistaan tulevaisuuden varalle. Aivoterveyttä ja positiivista elämänvirettä Käypä hoito -suosituksen mukaan hyvät elämäntavat ja aivoterveydestä huolehtiminen ovat parhaita keinoja välttää tiedonkäsittelyn heikkeneminen. (Muistisairaudet: Käypä hoito -suositus, 2017) THL:n blogissa Aivoterveys on otettava yhteiskunnan korjauslistalle, että ”Valoisa mieli, toimiva muisti ja hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän ainesosia.” Tämä tarkoittanee sitä, että positiivinen elämänvire ja ystävien kanssa mukava puuhastelu auttavat osaltaan hyvän aivoterveyden ylläpitämisessä. Aivoterveydestä puhuttaessa tarkoitetaan sillä myös aivojen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Näitä asioita ovat muun muassa terveelliset elämäntavat, aivojen käyttäminen ja niiden haastaminen, riittävä lepo ja uni, sekä stressin minimoiminen. Aivot muuntautuvat läpi elämän. (Muistiliitto 2017.) Kirjoittaja: Mari Viitanen, sairaanhoitaja (AMK), muistihoitaja, muistikoordinaattori ja vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet: Ahonen, Liisa 2018. Näkökulmia koti- ja omaishoidon uudistukseen. Kärjessä-blogi. Blogipostaus 5.9.2018. https://stm.fi/karjessa-blogi/-/blogs/kerro-lisaa- Luettu 11.11.2019. Luonsinen, Mari & Tamminen, Anna 2019. Nyt on löydettävä pitkälle tulevaisuuteen kantavat ratkaisut. Muistiliitto-blogi. Blogipostaus 13.2.2019. https://www.muistiliitto.fi/fi/muistiliitto/ajankohtaista/muistiliiton-blogi/blogikirjoitukset/nyt-loydettavat-pitkalle-tulevaisuuteen-kantavat-ratkaisut Luettu 4.12.2019. Maistraatit n.d. Edunvalvontavaltuutus. https://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/holhoustoimi/Edunvalvontavaltuutus/ Luettu 11.11.2019. Muistiliitto 2017. Aivoterveys. https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti/aivoterveys. Luettu 4.12.2019. Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017 (viitattu 11.11.2019). THL 2017. Aivoterveys on otettava yhteiskunnan korjauslistalle. THL-blogi. Blogipostaus 18.9.2017. https://blogi.thl.fi/aivoterveys-on-otettava-yhteiskunnan-korjauslistalle/ Luettu: 11.11.2019. World Health Organization 2007. Global Age-friendly Cities: A Guide. https://www.vyl.fi/site/assets/files/2573/finland_ Luettu 11.11.2019.

”Rakkaudest lajiin, ei rahan takii”

21.4.2020
Paula Kyyrä

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, lähihoitaja, perushoitaja, hoitaja. Millaisia mielleyhtymiä nämä ammatit herättävät? Suuri vastuu, paljon työtä, aliarvostettu, huonosti palkattu ammattiryhmä: hoitajat. Listasta kuitenkin puuttuu yksi hoitaja. Omaishoitaja. Muistisairas rouva X tulee intervallijaksolle hoivakotiin. Viikko menee tuttuja kaavoja noudattaen. Useita kertoja päivässä kerrataan, missä minä olen. Etsitään kadonnut rannekello. Autetaan peseytymään, pukeutumaan ja syömään. Kammataan hiukset, napitetaan villatakki. Ohjataan käytävältä yöllä wc:n kautta takaisin huoneeseen, jatka vain unia. Kolmessa vuorossa, noin kahdeksan tuntia kerrallaan. Ruoka tulee keittiöstä valmiina ja pyykit pakataan muovipussiin kotiin vietäväksi. Siistijä käy pyyhkimässä kaatuneen maidon lattialta. Jakson päättyessä omaishoitajana toimiva iäkäs puoliso tulee hakemaan rouvan kotiin. Hämmentynyt katse kirkastuu, käsi tarttuu käteen. Varmistetaan seuraavan intervallijakson ajankohta ja halataan lähtiäisiksi. Hei sitten, nähdään kuukauden kuluttua.  Hoitaja huokaisee salaa. Viikot kotona menevät tuttuja kaavoja noudattaen. Omaishoitaja vastaa samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja. Etsii kadonneen rannekellon. Auttaa peseytymään, pukeutumaan ja syömään. Kampaa hiukset, napittaa villatakin. Tekee ruuan, pesee pyykit ja siivoaa lattialle kaatuneen maidon. Avaa välillä huojentuneena oven kotihoidon työntekijöille. Valvoo levottoman unta, ohjaa lypsylle lähtijän hellästi takaisin omaan vuoteeseen. Yhdessä päättymättömässä työvuorossa. 24 tuntia vuorokaudessa ja seitsemän päivää viikossa, pois lukien muutamat lakisääteiset vapaapäivät kuukaudessa. Tehokkaasti kustannettu Suomessa on yli miljoona jollain tavalla läheistään auttavaa henkilöä, pääasiallisia auttajia heistä on 350 000 ja sitovaan hoivaan osallistuu 60 000 henkilöä. Reilu 46 000 omaishoitajaa saa omaishoidontukea ympärivuorokautisesta työstään. (Omaishoitoliitto.) Omaishoito on kaikista ikäihmisten hoitomuodoista yhteiskunnalle edullisin. Keskimääräiset kuntien kustannukset vanhusten eri hoitomuodoissa jakaantuvat seuraavasti: omaishoito n. 13 000 €/vuosi/hlö kotihoito n. 26 000 €/vuosi/hlö tehostettu palveluasuminen n. 48 000 €/vuosi/hlö vanhainkoti tai muu laitoshoito n. 68 000 €/vuosi/hlö. (Halminen & Koivuranta & Mikkola 2019: 19–20; Lyly-Falk 2018; Rissanen 2018; STM 2014: 26.) Omaishoidontuen maksettava määrä vaihtelee kunnittain hoidettavan avuntarpeen ja hoitoisuuden mukaan. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana tuen vähimmäismäärää on nostettu noin sadalla eurolla, mutta edelleen se on alle 400 euroa kuukaudessa. (STM 2017.) Ympärivuorokautisesta työstä ja sitoutumisesta. Arjen sankareita tarvitaan Omaishoitajuus palvelumuotona yleistyy ja omaishoitajien määrä kasvaa, yhä useampien asiakkaiden hoitoympäristö on tulevaisuudessa oma koti. Hallituksen Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa -kärkihankkeessa (I&O-kärkihanke) esitettiin visio vuodelle 2025. Tavoitteena oli luoda käytännön tasolla toimintamalleja, jotka tukisivat niin iäkkäiden omaishoidettavien asumista kotona mahdollisimman pitkään kuin myös hoitajia heidän jaksamisessaan. (I&O kärkihanke.) Toimintamallien pääperiaatteita olivat kaikille tasapuolinen palvelutarpeen arviointi ja palveluiden räätälöinti sekä yhtenäiset omaishoidontuen myöntämiskriteerit. Esille nostettiin myös omaishoitajien koulutuksen ja työnohjauksen tarve sekä heidän hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtiminen. Myös omaishoitajien vapaiden joustava mahdollistaminen muun muassa perhehoitoa kehittämällä oli yksi hankkeen tavoitteista. (I&O kärkihanke.) Omaishoitajat tekevät arvokkaan työnsä rakkaudesta läheistään kohtaan, eivät rahan takia. Käden ojennus ja arvostuksen osoitus yhteiskunnan taholta ei kuitenkaan olisi haitaksi. Laaditut ja kirjatut tavoitteet ovat varmasti saavutettavissa. Omaishoitaja on oikea arjen sankari. Kirjoittaja: Paula Kyyrä, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Kuva: Paula Kyyrä Lähteet: Halminen, Olli & Koivuranta, Päivi & Mikkola, Teija 2019. Kuolemaa edeltävä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttö ja kustannukset. Ikääntyneen väestön palvelut: käyttö, kustannukset, vaikuttavuus ja rahoitus. Projektin julkaisu nro 10.  http://shop.kuntaliitto.fi/product_details.php?p=3549 Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Luettu 8.9.2019. Lyly-Falk, Auri 2018. Kuuden suurimman kaupungin vanhusten sosiaali- ja   terveyspalvelujen ja    kustannusten vertailu vuonna 2017. Kuusikko-työryhmän julkaisusarja 3/2018 https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/18_06_19_Vanhuspalvelujen_raportti_2017.pdf Luettu 8.9.2019 Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. Helsinki: STM Sosiaali- ja terveysministeriö 2017. Omaishoidon tuen hoitopalkkiot vuonna 2018 https://stm.fi/documents/1271139/3899844/Kuntainfo_5-2017_verkkoon.pdf/150c056a-abe9-4e68-acce-b0793c271bb7/Kuntainfo_5-2017_verkkoon.pdf Helsinki: 2017. Luettu 7.9.2019.

Kuntoutuminen – löytyykö yhteinen näkemys?

9.4.2020
Päivi Kyngäs

Sairaalahoitojakson aikaisella kuntoutuksella on suuri merkitys iäkkään potilaan toimintakyvyn palauttamiselle samanlaiselle tasolle ennen sairaalaan tuloa. Kuntoutus pitää aloittaa mahdollisimman pian hoitojakson alkaessa, koska muuten sairaalassa vietetty aika saattaa olennaisesti pitkittyä. Potilas haluaa käyttää pyörätuolia liikkumiseen, vaikka voisi kävellä apuvälineen avulla. Hoitaja auttaa potilaan pyörätuoliin ja liikuttaa häntä sen avulla. Potilaalla ei ole halua harjoitella kävelemistä, on mukavampaa liikkua pyörätuolilla. Yliauttaako hoitaja potilasta? Ikäihmisen avuntarvetta liikkumiseen arvioidaan joka vuorossa. Hoitohenkilökunnan tehtävänä on auttaa, tukea ja ohjata liikkumisessa ja opastaa sopivien apuvälineiden käytössä, jotta ikäihmisen oma liikkumiskyky säilyisi hyvänä mahdollisimman pitkään. Kuntoutumisen pitäisi olla nousujohteista ikäihmisen voimavarat huomioiden. Hoito vuodeosastolla Helinin (2008) ja Karvisen (2000) mukaan laitosmainen toimintakulttuuri vaikuttaa vanhuksen fyysisen aktiivisuuden hyödyntämiseen. Iäkkäiden potilaiden ja heidän omaistensa vanhentuneet mielikuvat hoidosta saattavat olla esteenä potilaan toimintakyvyn edistämiselle. Potilaan puolesta tekeminen liitetään usein edelleen hyvään hoitoon, vaikka vanhuksella olisi omia voimavaroja jäljellä. Yliauttaminen vähentää päivittäistä liikkumista ja heikentää hoidon laatua. (Karvinen 2010: 139.) Kuntoutuksesta keskustellaan päivittäin potilaan ja omaisen kanssa. Hoitaja kertoo mitä kuntoutuminen on, se mielletään usein vain fysioterapeutin antamaksi liikuntaharjoitukseksi. Potilas odottaa milloin fysioterapeutti tulee. Kuntoutuminen on päivittäisiin toimintoihin liittyvää toimintakykyä lisäävää toimintaa. Hoitaja avustaa liikkumisessa, vuoteen reunalle istumaan nousemisessa tai pyörätuoliin siirtymisessä ja ohjaa kävelyharjoituksia Eva-kävelypöydän tai rollaattorin avulla. Liikkumista tehdään useita kertoja päivässä. Potilaan ohjaus ja tukeminen Potilaalla on itsemääräämisoikeus hoitoonsa liittyvissä asioissa. Lain mukaan hoito toteutetaan yhteisymmärryksessä potilaan kanssa (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista1992: § 6). Potilas olisi hyvä saada ymmärtämään minkä apuvälineen käyttö vastaisi hänen nykyistä kuntoaan. Apuvälinetarpeen arvioinnissa otetaan huomioon käyttäjälähtöisyys, oikea-aikaisuus ja yksilölliset tarpeet. Apuvälineiden tarve tulee huomioida hoitosuunnitelmaa tehtäessä (Invaliidiliitto n.d.). Kuntoutumiselle olisi hyvä löytää sopiva tavoite, joka auttaisi potilasta osallistumaan kuntoutumiseen. Hoitotyöntekijän on hyvä sovittaa kuntouttamisen toiminnan rytmi ja tempo potilaalle sopivaksi. Ikäihmisen verkkaisuus tulkitaan herkästi kykenemättömyydeksi tekemään itse päätöksiä, ja tämä johtaa usein siihen, että hoitaja ottaa liian aktiivisen roolin potilaaseen nähden tehdessään kuntouttamiseen liittyviä päätöksiä. (Koskinen & Pitkälä & Saarenheimo 2010: 551.) Hoitohenkilökunnan ja potilaan yhteistyö Kun potilas saadaan mukaan omaan hoitoonsa, hänestä tulee motivoituneempi ja hän haluaa osallistua tekemään enemmän asioita. Samalla hoidon laatu ja vaikuttavuus paranevat. Potilaasta tulee tyytyväisempi saamaansa hoitoon. Tosin on hyvä muistaa, että kaikki eivät ole halukkaita osallistumaan omaan hoitoon (Sihvo ym.2018: 16). Ikäihmiset on hyvä saada osallistumaan palvelujen ja toimintamallien kehittämiseen, tämä hyödyttää myös terveydenhuollon ammattilaisia (Sihvo ym. 2018: 14). Myös gerontologian ja iäkkäiden liikkumiseen liittyvä koulutus kehittää uusia toimintatapoja potilaiden kuntouttamisessa (Karvinen 2010: 140). Kuntoutus ja liikkumisen ohjaaminen oikeilla apuvälineillä hoitojakson alusta alkaen tukee ja lisää potilaan hyvinvointia ja auttaa ylläpitämään toimintakykyä. Tärkeintä on toteuttaa hoitoa yhteisymmärryksessä potilaan kanssa huomioiden hänen voimavaransa ja henkilökohtaiset hoidon tarpeensa. On hyvä muistaa, että kuntoutumisen eteneminen tapahtuu pitkälti ikäihmisen omaan tahtiin, silti kuitenkaan tavoitteita unohtamatta. Kuntoutumisessa tulee arvioida sitä, mihin on vielä mahdollisuuksia eikä toimia vain mukavuuden rajoissa. Kirjoittaja: Päivi Kyngäs, sairaanhoitaja (AMK), vanhustyö (ylempi AMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Invaliidiliitto. Apuvälineet. n.d. https://www.invalidiliitto.fi/tietoa/vamman-kanssa/apuvalineet. Luettu 24.9.2019. Karvinen, Elina 2010. Liikkumiskyvyltään heikentyneet vanhukset. Teoksessa Sarvimäki, Anneli & Heimonen, Sirkkaliisa & Mäki-Petäjä-Leinonen, Anna (toim.): Vanhuus ja haavoittuvuus. Edita. 126–155. Koskinen, Simo & Pitkälä, Kaisu & Saarenheimo, Marja 2008. Gerontologinen kuntoutus. Teoksessa Rissanen, Paavo & Kallanranta, Tapani & Suikkanen, Asko (toim.) Kuntoutus. Duodecim. 547 – 563. Laki potilaan oikeuksista ja asemasta 17.8.1992/785. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785 . Luettu 12.9.2019. Sihvo, Sinikka & Isola, Anna-Maria & Kivipelto, Minna & Linnanmäki, Eila & Lyytikäinen, Merja & Sainio, Salla 2018. Asiakkaiden osallistumisen toimintamalli, loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 16/2018  http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160828/STM_r1618_Asiakkaiden%20osallistumisen%20toimintamalli.pdf?sequence=4&isAllowed=y. Luettu 19.9.2019.