Asiakkaan ainutlaatuinen arki

24.3.2020
Eija Raatikainen

Kotihoidon asiakkaan arki asemoituu useimmiten pitkälti kotiin tai kodin läheisyyteen. Mitä koti fyysisenä tilana ja henkisenä paikkana hänelle edustaa? Millaisia merkityksiä siihen liittyy? Liittyykö siihen turvan ja levon tunne, vai haasteita ja yksinäisyyttä – vai kaikkea tätä? Nämä tunteet ja tunnelmat varmasti vaihtelevat kotihoidon asiakkailla päivästä toiseen – kuten meillä kaikilla. Kotiin[1] liittyy läheisesti arki, mutta myös juhla. Kotiin liittyy muistoja: iloja, mutta myös suruja[2]. Koti on ihmiselle osaltaan myös identiteetin jäsentämisen ja rakentamisen näyttämö. Kotihoidon[3] työntekijät menevät ihmisen kotiin, yksityiselle alueelle. Kodissa kohdataan arjessa – asiakkaan arjessa. Kodissa autetaan, tuetaan, edistetään, kannustetaan – toimitaan voimavarasuuntautuneesti. Jokainen kotihoidon työntekijä vie mukanaan kohtaamistilanteeseen omat käsityksensä, arvonsa, asenteensa ja ennakko-oletukset myös arjesta – siitä millainen on hyvä arki ja hyvä elämä. Laatusuositusten[4] mukaan: ”Hyvä elämänlaatu ei ole pelkästään hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tahi eriasteista hoidon ja huolenpidon tarpeen arviointia ja siihen vastaamista. Kyse on laajasti hyvän elämän edistämisestä eli hyvän elämänlaadun, itsemääräämisoikeuden ja toimivan arjen turvaamisesta”. Arjen tavanomaisena haasteena voi olla myös yksinasuminen, jolloin asiakkaalla ei ole arjessa ketään läheistä ihmistä tai vain vähän muita ihmisiä. Yksin asuminen[5] muuttaa avun tarvetta,  mutta myös avun saamisen mahdollisuuksia, kun esimerkiksi puoliso ei ole apuna ja tukena. Tutkimukset osoittavat, että nimenomaan sosiaalinen hyvinvointi, ihmissuhteet ja kuulumisen tunne edistävät terveyttä ja pitkää ikää[6]. Laatusuositusten mukaan hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi (2017) täytyisi iäkkäillä ihmisillä olla mahdollisuus elää omanlaistaan hyvää elämää omassa yhteisössään. Sosionomien koulutuksessa lähtökohtana on sosiaalipedagoginen lähestymistapa. Sen mukaan ihmisen subjektius ja elämänhallinta ovat työn keskeisiä tavoitteita. Tällöin pyritään ihmisen itseapuun ja siihen, että asiakasta autetaan saavuttamaan mahdollisimman onnistunut arki. Toisin sanoen, tällöin asiakasta autetaan hänen tavoitteissaan kohti hyvää arkea. (Hämäläinen 1996; Nivala & Ryynänen 2019). Yhtenä sosiaalialan työn päämääränä voidaankin pitää  kansalaisten hyvinvoinnin (well being) lisäämistä[7]. Tarkasteltaessa arkea monialaisesti, sitä jäsennetään usein monitieteisestä näkökulmasta käsin. Tällöin, painotetaan alasta ja tiedeperustasta riippuen esimerkiksi ihmisen toimintakykyä, fyysistä ja psyykkistä terveyttä, osallisuuden kokemista, taloudellista turvaa tai hyvää arkea. Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa[8] kehitetään kotihoitoon vaadittavaa monialaista osaamista. Hankkeen tuloksena sote-alan opiskelijoiden kyky toimia moniammatillisissa ja -alaisissa verkostoissa kehittyy. Tämä edellyttää sitä, että opiskelijat tutustuvat muihin oman alansa lähialoihin ja ammattilaisiin – millaista asioita asiakkaan hyvinvointi, terveys ja toimintakyky muodostuvat myös työparin näkökulmasta tarkasteltuna. Samalla he perehtyvät siihen, millaisia asioita muiden alan ammattilaiset pitävä tärkeänä asiakkaan arjessa. Opiskelijoiden ja moniammatillisessa työryhmässä toimivien ammattilaisten osaaminen, keskinäinen arvostus ja ymmärrys erilaisen osaamisen hyödyntämismahdollisuuksista kotona asuvien tukemisessa, vahvistuvat hankkeen myötä. Hankkeen monialaiseen harjoitteluun osallistuneet opiskelijat pohtivat asiakkaan arkea. Heille tärkeiksi asioiksi nousi esille seuraavia kysymyksiä liittyen asiakkaan arkeen: Mikä on asiakkaan tapa elää ja olla, miten voimme siihen saada kurkistuksen? Mikä mahdollistaa ja estää arjessa toimimista? Arjen, toimintakyvyn ja eletyn elämän tarkempi tarkastelu. Tarinan takana olevat merkitykset.  Mistä asiakkaan arjessa ja kokemuksissa on kyse? Asiakkaaseen ja hänen arkeensa tutustuminen Elämänhistoriaan tutustuminen  Mitä on asiakkaantahtinen prosessi?  Millaisia voimavaroja asiakkailla on? Arjen ymmärtämisen lisäksi tarvitaan asiakasosaamista Kotiin vietävien palveluiden yhteydessä tarvitaan vahvaa sensitiivisyyttä, empatiaa, läsnäolon taitoa ja voimavaralähtöistä työotetta. Asiakkaan arjen ymmärtämisen lisäksi tavittaan asiakasosaamista. Taitoa lähestyä asiakasta hänen toiveistaan ja tarpeistaan käsin, ei ammattilaisen lähtökohdista. Asiakkaan tarpeista lähtevä osaamiseen voi ajatella kuuluvan kyky asennoitua asiakkaan elämäntilanteeseen avoimesti ja eettisesti. Esimerkiksi sosiaalialan koulutuksessa opiskelijoiden empatiataitojen [9] kehittymistä saatetaan kuitenkin joskus pitää itsestään selvänä asiana[10]. Yksilöllinen asiakaskohtaisen arjen tarve tunnistetaan työn lähtökohdaksi (merkityksellisyys, arvot, tarpeet, toiveet, odotukset). Asiakastyössä positiivinen ihmiskuva on sen perusedellytys. Asiakkaan arjen ymmärtämiseksi voidaan ajatella tarvittavan muun muassa seuraavia taitoja, kuten: palveluohjaus- ja palvelutarpeen arviointia vuorovaikutus-, kohtaamis- ja viestintäosaaminen kyky antaa ja vastaanottaa kehittävää ja rakentavaa palautetta omaisten ja läheisten tarpeiden huomioinen haavoittuvuuden osaamista.[11] Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kehitetään kotihoidon työntekijän osaamiskarttaa, johon myös edellä mainitut osaamiset liittyvät. Empatia on puolestaan kyky edistää ihmisten välistä kohtaamista ja vuoropuhelua, joten näin ajatellen se on tärkeää myös itse kehittämistyössä. Ammatillinen empatia ei ole vain asiakasta varten, vaan se on myös työkavereita ja koko työyhteisöä kohtaan osoitettua myötäelämisen kykyä ja kykyä jakaa tunteita[12]. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden sote alan osaamisen täyttää toimintaympäristön muutostarpeisiin vastaavaa osaamista tuottaen asiakaslähtöistä ja vaikuttavaa hoitoa ja palvelua[13] – jokaisen asiakkaan omannäköistä arkea tukien. Teksti on julkaistu myös Uudistuva sosiaalialan osaaminen -blogissa: Asiakkaan ainutlaatuinen arki Kirjoittaja: Eija Raatikainen, sosiaalialan yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Aerschot, L. V. 2018. Ikääntyneet ihmiset, koti ja hoivan tarpeet: sosiaalisia kysymyksiä, teknologisia vastauksia. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018, 7–18. Ahosola, P. & Lumme-Sandt, K. 2019. Vanhustyön kehittämishankkeet vanhuspalvelujärjestelmän vastuita rakentamassa. Janus 27 (3), 229–243. Granfelt, R. 2018. Sosiaalityö kodin rakentamistyönä yhteiskunnan marginaaleissa. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.)  Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018, 61–72. Grant L., Kinman G. & Alexander K. 2014. What's All this Talk About Emotion? Developing Emotional Intelligence in Social Work Students, Social Work Education 33: 7, 874–889, DOI: 10.1080/02615479.2014.891012 Kangasniemi M., Hipp K., Häggman-Laitila A., Kallio H., Karki S., Kinnunen P., Pietilä A.-M., Saarnio R., Viinamäki L., Voutilainen A., Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Kotihoito ja sosiaalihuollon laitos- ja asumispalvelut 2018. Saatavana osoitteessa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138808/Tr41_19.pdf?sequence=5&isAllowed=y IFSW/ IASSW 2004. Ethics in Social Work, Statement of Principles. Saatavana osoitteessa: https://www.iassw-aiets.org/archive/ethics-in-social-work-statement-of-principles/ Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus, Helsinki. LAATUSUOSITUS: Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017–2019. Julkaisuja 2017:6. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y Mikola, T. 2019. "Saattohoito on matka, matka potilaan kanssa, mutta myös matka omaan itseen": Saattohoito-osaaminen kotisairaalassa sairaanhoitajan kokemana”. Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysalan ylempi AMK tutkinto-ohjelma. Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. 2017. Qualified Empathy – a key element for an empowerment professional. Teoksessa Hämäläinen, J. (toim.): Vuosikirja 2017.  Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, vuosikirja 2017, 113–122. Raatikainen, E., Rauhala, L.A. & Mäenpää, S. (2020). Empathy – Is it too often taken for granted? Saatavana osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/uudistuva-sosiaalialan-osaaminen/2020/02/26/empathy-is-it-too-often-taken-for-granted/ Raatikainen, E., Rahikka A., Saarnio, T. & Vepsä P. 2020. Ammattina sosionomi. Sanoma Pro. [1] Kodista puhuttaessa voidaan tarkastella myös kodittomuutta, jolloin se on ”enemmän kuin asunnon puute, yhdistäen huono emotionaalinen ja fyysinen hyvinvointi, sosiaalisten suhteiden, yksityisyyden ja turvallisuuden puute ja vähentynyt kontrolli omasta elämästä tulevaisuudesta” (Mayock ym. 2016, 129, Granfeltin 2018 mukaan). [2] Esimerkiksi saattohoitoa (Mikola, T. 2019). [3] Kotihoitoa ja laitos- ja asumispalveluja sai vuoden 2018 lopussa yhteensä noin 20 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä.  http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138808/Tr41_19.pdf?sequence=5&isAllowed=y [4] LAATUSUOSITUS hyvän ikääntymisen turvaamiseksi  ja palvelujen parantamiseksi  2017–2019. [5] Myös hankemaailmassa ilmenee tämä kahtiajako, sillä esimerkiksi Ahosola ja Lumme-Sandin mukaan (2019, 241) on merkittävää, ettei hankerahaa ole juurikaan kanavoitu ilman omaisten tukea eläville vanhoille ihmisille tai, jos on niin omaisettomille vanhuksille suunnattu hanketoiminta saattaa asemoida heidät helposti syrjäytymistä vastustaviin hankkeisiin, jolloin heidät pakotetaan asettumaan potentiaalisten syrjäytyneiden asemaan. [6] Aerschot, L.V. 2018. Ikääntyneet ihmiset, koti ja hoivan tarpeet: sosiaalisia kysymyksiä, teknologisia vastauksia. Teoksessa, Ranta, J., Räsänen, J.-M. & Gunther, K. (toim.) Tutkiva sosiaalityö. Sosiaalityön kodit ja kodit sosiaalityössä. Sosiaalityön tutkimuksen seura 2018. [7] IFSW/ IASSW 2004. Ethics in Social Work, Statement of Principles. [8] Hyvissä Handuissa Himassa -hanke: https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/hyvissa-handuissa-himassa. Hyvissä Handuissa Himassa hankkeen tavoitteena on, että aikaisemmin mainittujen tavoitteiden lisäksi se, että Sote-alan opiskelijat kiinnostuvat kotihoidosta työpaikkana tai yritystoiminnasta kotona asumisen tukeen liittyen. Kehittämisellä vastataan hallituksen kärkihankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää ikäihmisten kotihoitoa. Hankkeen toteutuksesta vastaa Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tehdään tiivistä yhteistyötä Helsingin kaupungin, Stadin ammattiopiston ja kotona asumista tukevien sidosryhmien sekä valtakunnallisen Harkat-hankkeen kanssa. [10] Grant, Kinman & Alexander (2014). [11] ks. blogi/ Kokkala 2020 (tulossa) [12] Raatikainen, Rauhala & Mäenpää (2017; 2020). [13]http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160883/39-2018-Optimoitu%20sote-osaaminen.pdf  

Saanko olla sellainen kuin olen?

18.3.2020
Outi Hellsten, Hanna Paappanen ja Juha Pörsti

Sateenkaariseniorit eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt tulevat näkymään yhä enemmän vanhuspalveluiden käyttäjinä, sillä heidän palveluntarpeensa ovat samat kuin muulla väestöllä. Vähemmistöjen kohtaaminen voi vaatia ammattilaisilta erityisosaamista. Oletko kohdannut sateenkaarisenioria työssäsi? Sateenkaarisenioreita kohdatessa on hyvä muistaa historian ja oman eletyn elämän vaikutus tämän hetkiseen minään. Suomen lain mukaan homoseksuaalisuus oli rikos, joka poistettiin laista 1970-luvulla. Sairauksista se poistui vasta seuraavan vuosikymmenen alussa. (Sateenkaarihistoria Suomessa n.d.) Nykyiset sateenkaariseniorit ovat saattaneet kokea nuoruudessaan ja aikuisiässä syrjintää ja vaikeita elämäntilanteita. He voivat edelleen piilotella suuntautumistaan, eivätkä uskalla vapaasti olla oma itsensä ja ilmaista identiteettiään. (Ihamäki & Kokkinen & Näslindh-Ylispangar 2012: 84.) Sateenkaari-ihmiset saattavat eristäytyä muista ihmisistä kokiessaan, etteivät pysty elämään avoimesti. Tällöin myöskään muut ihmiset eivät saa mahdollisuutta ymmärtää heidän elämäänsä. Vaarana on syrjäytyä, jos erityspiirteet ja toiveet eivät tule esille. (Greenberg & Bruess & Oswalt 2017: 506.) Hyväksyvä kohtaaminen Monet sateenkaariseniorit päättävät pitää suuntautumisensa salassa, koska he pelkäävät ammattilaisten mahdollisia ennakkoluuloja ja pelkäävät saavansa sen takia huonompaa palvelua. Asioiden salaaminen voi vaikeuttaa avun hakemista ja saamista. Tämä ei luo hyvää perustaa luottamuksellisen asiakassuhteen luomiselle. (Greenberg & Bruess & Oswalt 2017: 506.) Ammattilaisten on kohdattava asiakas ainutlaatuisena yksilönä eikä olettaa hänen kuuluvan johonkin tiettyyn ihmisryhmään. Asiakasta on hyvä kuunnella ja lähestyä hienotunteisesti antaen hänen itse kertoa sen, minkä haluaa. On myös hyvä muistaa, ettei kysy turhia kysymyksiä vain oman uteliaisuuden vuoksi. Ammatillisessa kohtaamisessa omat arvot eivät saa ohjata tekemistä tai näkyä asiakkaalle. Kuka tahansa voi olla sateenkaariseniori eikä heitä aina ehkä olekaan tarpeellista tunnistaa, kunhan muistaa, että kaikki ihmiset tulee kohdata samalla tavalla heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Työyhteisön kannattaa ottaa asia esiin keskuudessaan, jos se kokee tarvitsevansa lisätietoa aiheesta. Silloin on hyvä yhdessä avoimesti pohtia, miten kohtaamisessa pystyy parhaiten tukemaan sateenkaarisenioria.  Avoimen ja ymmärtävän ilmapiirin luominen voi edesauttaa asiakkaiden rohkeutta olla omia itsejään. Tiedon lisäämisen keinoja Yksi kanava hankkia tietoa työyhteisölle on osallistua Setan järjestämään sateenkaarisertifiointikoulutukseen. Koulutuksen pyrkimyksenä on edistää sukupuoli- ja seksuaalivähemmistön yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa parantamalla palveluiden laatua sosiaali- ja terveyspalveluissa.  Lisäämällä henkilökunnan ymmärrystä sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta voidaan edesauttaa tähän tavoitteeseen pääsyä. (Sateenkaarisertifiointi n.d.) Kouluttautuminen lisää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta sukupuolisesta moninaisuudesta ja mahdollisesti vähentää ennakkoluuloja tai muuttaa asenteita. Lisäksi kouluttautuminen tarjoaa mahdollisuuksia yhdessä kehittää toimintatapoja työyhteisössä. Yhdenvertaisen ilmapiirin edistäminen Sateenkaarisenioreiden tarpeiden ymmärtäminen ja niiden huomioiminen, vahvistaa heidän itsetuntoaan ja identiteettiään tasavertaisina sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjinä. Yhdenvertaisesta kohtaamisesta palveluissa pitäisi tulla uusi normi. Asenteita ja mielipiteitä tuskin pystyy muuttamaan hetkessä, mutta keskustelut työyhteisössä tarjoavat hyvän mahdollisuuden pohtia omia ajatuksiaan yhdenvertaisesta kohtaamisesta. Työyhteisö voi osoittaa hyväksyvää ilmapiiriä pitämällä sateenkaariteemaa näkyvillä esimerkiksi sateenkaarilipuilla ja muilla yhdenvertaisuutta kuvaavilla symboleilla. Ne saattavat auttaa sateenkaarisenioreita ilmaisemaan rohkeammin itseään ja herättää keskusteluja, joissa voidaan yhdessä pohtia heidän oman näköisensä vanhuuden toteutumisen keinoja. Joko teidän työyhteisössänne näkyvät sateenkaarenvärit? Kirjoittajat: Outi Hellsten, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Hanna Paappanen, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Juha Pörsti, geronomiopiskelija (AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet: Greenberg, Jerrold S. & Bruess, Clint E. & Oswalt, Sara B. 2017. Exploring the dimensions of human sexuality. Burlington, MA: Jones & Bartlett Learning. Ihamäki, Katja & Kokkinen, Annemari & Näslindh-Ylispangar, Anita 2012. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluva vanhus. Teoksessa Näslindh-Ylispangar, Anita: Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen. Helsinki: Edita. 80 – 85. Sateenkaarihistoria Suomessa n.d. Seta. Saatava osoitteessa: https://seta.fi/ihmisoikeudet/sateenkaarihistoria-suomessa/# Luettu 21.8.2019. Sateenkaarisertifiointi n.d. Seta. Saatavana osoitteessa: https://seniorit.seta.fi/sateenkaarisertifiointi/ Luettu 27.9.2019.

Kotihoidon toimintamalli kivun seurantaan ja hoitoon

5.3.2020
Minna Coutinho ja Maj-Britt Löv

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valtakunnallisten RAI-vertailunkehittämisen tulosten mukaan kotihoidossa lähes joka neljäs ikäihminen elää päivittäisen kovan kivun kanssa (Ikääntyminen 2019). Espoossa RAI-tulokset kivun suhteen ovat olleet hyvin samansuuntaiset (Ikääntyminen 2019). Onko kivun hoitoon ja seurantaan tarpeeksi kiinnitetty huomiota? Kotiin tuotettua hoivaa ja hoitoa painotetaan kunnissa yhä enemmän ja ikäihmisiä hoidetaan pidempään kotona. Miten turvataan myös kivuttomampi arki kotona? Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksessa (2017) ohjataan kiinnittämään huomioita hyvinvointia edistäviin palveluihin ja erilaisiin riskeihin, kuten kaatumisiin, mielialan laskuun ja liikkumisen ongelmiin. Asiakkaan kokemaa kipua ja sen hoitoa ei ole laatusuosituksessa huomioitu. (Laatusuositus 2017: 7, 16–17.) Asiakkaan kokeman kivun taustalla saattaa olla yhteyksiä laatusuosituksessa oleviin riskeihin. Kivun on todettu huonontavan elämänlaatua ja heikentävän toimintakykyä. Kipu muuttaa asennoitumista muihin ihmisiin ja on yhteydessä masennukseen ja muihin negatiivisiin tunteisiin. (Tilvis 2016; Rapo-Pylkkö 2019: 336.) Kivun syyn selvittäminen ja hoitovasteen säännöllinen seuranta ovat tärkeitä kivun hoidon onnistumiselle sekä kivun hallinnalle (Finne-Soveri 2008: 201). Tehokas kivunhoito perustuu huolellisesti suoritettuun kivun mittaukseen luotettavalla ja helposti toistettavalla mittausmenetelmällä (Pesonen 2011: 85). Työpajatyöskentely ja yhteiskehittäminen Tarve kehittää kivun seurantaa ja hoitoa on lähtöisin Espoon vanhusten palvelujen tavoitteesta vähentää kivuliaiden asiakkaiden määrää kotihoidossa. Kehittämistyöllä haluttiin vastata kotihoidon ajankohtaiseen haasteeseen kivun hoidossa. Toimintamalli kivun seurantaan ja hoitoon kehitettiin yhdellä Espoon kotihoidon suuralueista hyödyntäen työpajatyöskentelyä alueen hoitajien kanssa. Työpajoissa käytettiin menetelmänä kalanruotokaaviota syy–seuraussuhteen selvittämiseksi. Ydinkysymyksenä oli, miksi kotihoidossa on paljon kivuliaita asiakkaita. Hoitajat käyttivät PDSA-laatutyökalua kalanruotokaaviosta selvinneiden kehittämistoimenpiteiden työstämiseen. Kehittämistoimenpiteistä valittiin keskeisimmät kehittämiskohteet, joiden avulla kivun toimintamallia työstettiin. Työpajoissa valmistuivat visuaaliset lomakkeet kivun seurantaan ja hoitoon. Lomakkeita pilotoitiin, jonka jälkeen niiden toimivuutta ja niiden hyötyjä hoitajille arvioitiin teemahaastattelujen avulla. Kun hoitajat osallistettiin työpajatyöskentelyyn ja yhteiskehittämiseen, he sitoutuivat paremmin toimintamallin käyttöön ja testaukseen (vrt. Tuulaniemi 2016: 54). Yhteiskehittämällä toimintamallia kotihoidon hoitajien kanssa varmistettiin, että toimintamalli on käytännönläheinen ja soveltuu käytettäväksi kotihoidon toimintaympäristössä. Visuaaliset lomakkeet Työpajojen tuotoksena valmistui kaksi lomaketta: arviointilomake asiakkaan kivun tunnistamiseksi sekä ohje lomakkeen käyttöä varten hoitajille. Työpajoissa kehitettiin myös alusta kivusta kirjaamiselle Lifecare-potilastietojärjestelmään. Alla asiakkaan kivun tunnistamisen -lomake (kuvio 1) ja hoitajan ohje kivun tunnistaminen -lomake (kuvio 2). Asiakkaan kivun tunnistamisen -lomake helpottaa kivun sanoittamista ja osallistaa asiakasta konkreettisesti oman kivun ja sen hoidon arviointiin. Lomakkeet ovat informatiivisia ja ohjaavat hoitajia toimimaan yhdenmukaisti mutta samalla myös yksilöllisesti asiakkaan tarpeen mukaan. Lomakkeessa olevat kehonkuvat ja kipumittarit auttavat hoitajia selvittämään kivun sijaintia ja voimakkuutta yksilöllisemmin asiakkaan kanssa. Yhtenäinen toimintamalli työvälineeksi kotihoitoon Toimintamalli on työkalu hoitajille asiakkaan kivun tunnistamiseen ja arviointiin. Sen avulla seurataan ja hoidetaan kipua yhdenmukaisesti. Toimintamallin avulla pyritään vähentämään kipua kokevien asiakkaiden määrää Espoon kotihoidossa. Työpajassa valmistuneet lomakkeet yhdessä prosessin (ks. kuvio 3) kanssa muodostavat toimintamallin kivun seurantaan ja hoitoon. Yhdenmukaistamalla kivun arviointia, seurantaa ja hoitoa sekä kivun kirjaamista pyritään vähentämään kipua kokevien asiakkaiden määrää kotihoidossa. Kehittämistyö tukee kotihoidon asiakkaan turvallista arkea ja kivutonta elämää kotona. Perehdytys yhtenäiseen toimintamalliin vaatii koulutusta Perehdytys on oleellinen ja tärkeä osa toimintamallin käyttöönottoa. Hoitajan ohje kivun tunnistaminen -lomake (kuvio 2) on hoitajien omista toiveista ja mietteistä koottu toimintaohje. Lomake toimii perehdytyksenä asiakkaan kivun tunnistamisen lomakkeen käyttöön. Ohjeen tarkoitus on ehkäistä väärinymmärryksiä ja vahvistaa yhteneväistä tapaa toimia. Kotihoidossa on vaihtuvuutta työntekijöissä, joten ohje on liitetty perehdytyskansioon. Kirjoitus perustuu kehittämistyöhön ”Kotihoidon toimintamalli kivun seurantaan ja hoitoon”, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2020, vanhustyön ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Kirjoittajat: Minna Coutinho, sairaanhoitaja (AMK), geronomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Maj-Britt Löv, geronomi (AMK), geronomi (ylempi AMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet: Finne-Soveri, Harriet 2008. Iäkkäiden kipu. Teoksessa Hartikainen, Sirpa & Lönnroos, Eija (Toim.): Geriatria. Arvioinnista kuntoutukseen. Helsinki: Edita Prima. 201. Ikääntyminen 2019. Kirjautuminen RAI-vertailukehittämisen tietotuotteisiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Palvelutarpeiden arviointi RAI-järjestelmällä. Päivitetty 16.10.2019. Vaatii kirjautumisen, saatavana osoitteessa: <https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/palvelutarpeiden-arviointi-rai-jarjestelmalla/rai-vertailukehittamisen-tietotuotteet/kirjautuminen-rai-vertailukehittamisen-tietotuotteisiin>. Luettu 5.11.2019. Laatusuositus 2017. Hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017-2019:6 Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: <http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf>. Luettu 18.10.2018. Pesonen, Anne 2011. Pain measurement and management in elderly patients. Clinical studies in long term hospital care and after cardiac surgery. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Lääketieteen tiedekunta. Saatavana osoitteessa: <https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/28175/painmeas.pdf?sequence=1>. Luettu 12.11.2019. Rapo-Pylkkö, Susanna 2019. Chronic pain and neuropathic pain among community-dwelling older adults in primary health care settings. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin Yliopisto. Lääketieteen tiedekunta. Saatavana osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/305480/ChronicP.pdf?sequence=1&isAllowed=y.Luettu 12.11.2019. Tilvis, Reijo 2016. Vanhusten suhtautuminen kipuun ja sen seuraukset. Kustannus Oy Duodecim, oppiportti. Saatavana sähköisesti osoitteessa, vaatii kirjautumisen: <https://www.oppiportti.fi/op/ger02803/do?p_haku=kipu#q=kipu>. Luettu 10.12.2019. Tuulaniemi, Juha 2016. Palvelumuotoilu. 3. painos. Helsinki: Talentum Pro.