Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Miltä iäkkäiden omaishoidon tukipalvelut näyttävät omaishoitajan näkökulmasta?
1.9.2021
Soile Nenonen

Omaishoito on todettu merkitykselliseksi tekijäksi, joka mahdollistaa iäkkäiden kotona asumista. Lainsäädäntö luo pohjan omaishoidolle ja sen tukemiselle, ja omaishoito on ollut valtakunnallisesti keskeinen kehittämiskohde. Mutta onko edistystä tapahtunut riittävästi iäkkäiden omaishoitajien näkökulmasta tarkasteluna? Lainsäädäntö mahdollistaa edelleen asuinkunnasta riippuvan eriarvoisuuden Laissa omaishoidon tuesta lain tarkoitukseksi määritellään omaishoidettavan edun mukaisen hoidon toteutuminen, ja tähän pyritään riittävillä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluilla, hoidon jatkuvuuden turvaamisella ja omaishoitajan työn tukemisella.  Omaishoitajaksi laki määrittelee omaishoitosopimuksen tehneen omaisen tai läheisen. (Laki omaishoidon tuesta 937/2005.) Lain mukaan omaishoitajan tehtävän tukemiseksi kunnan on järjestettävä tarvittaessa omaishoitotehtävää varten valmennus ja koulutus, omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia sekä omaishoitajien hyvinvointia ja hoitotehtävää tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja (Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Laki antaa kunnille suuren harkintavallan siihen, koska, miten ja kenelle palvelut järjestetään.  Kukin kunta määrittää, mitä laissa tarkoitetaan sanalla tarvittaessa. Kunta käyttää harkintavaltaa mm. budjetoidessaan omaishoidon tuen määrärahoja ja tehdessään omaishoitosopimuksia. Omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus, eikä siihen ole valtakunnallisesti yhtenäisiä kriteereitä. Kuntien suuren harkintavallan on todettu johtaneen siihen, että omaishoitajat ovat eriarvoisia keskenään eri kunnissa.  Tuen kriteerit ovat erilaisia eri kunnissa, ja osa omaishoidon tuen hakemuksista hylätään määrärahojen riittämättömyyden takia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014.) Ensimmäisessä kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa ehdotetut lain muutokset eivät ole täysin toteutuneet, mutta omaishoitosopimuksen tehneiden omaishoitajien asemaa ja palveluja parantavia muutoksia on lakiin omaishoidon tuesta tehty vuonna 2016 omaishoitajaa tukevista palveluista, hyvinvointi- ja terveystarkastuksista sekä vapaista (vrt. Sosiaali- ja terveysministeriö 2014 ja Laki omaishoidon tuesta 937/2005). Tehdyt lainsäädännön muutokset eivät kuitenkaan ole poistaneet eri kunnissa asuvien omaishoitajien eriarvoisuutta tuen ja palvelujen saannissa. Laki omaishoidon tuesta antaa raamit vain sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluille, ja kunnan harkintavalta on vielä suurempi järjestettäessä ei-sopimuksen tehneiden omaishoitajien palveluja. Vallitsevasta eriarvoisuudesta kertovat mm. erot omaishoidon tuen kattavuudessa. Vain osa iäkkäidenkin omaishoitajista on omaishoitosopimuksen tehneitä. Iäkkäistä 75 vuotta täyttäneistä keskimäärin noin 5 % on omaishoidon tuen piirissä, mutta erot tuen kattavuudessa ovat suuret eri kuntien ja maakuntien välillä. (Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020.) Omaishoitotilanteiden moninaisuus ja yksilöllisyys edellyttävät palvelujen räätälöintiä Omaishoidosta ja sen tuesta on tehty Suomessakin lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä. Tutkimusten ja selvitysten johtopäätökset korostavat, että omaishoitoa tukevat palvelut on räätälöitävä omaishoidettavan, omaishoitajan sekä koko perheen tarpeiden mukaan (mm. Keväjärvi & Lindholm & Reiman 2020). Omaishoitajan hyvinvointiin ja tehtävässä selviytymiseen liittyviä riskitekijöitä on tutkimuksissa tunnistettu useita, ja riskien toteutumisen ennaltaehkäisyä ja varhaista tukemista on pidetty tärkeinä palvelujen järjestämisen periaatteina. Palvelujen tulisi olla sekä omaishoidettavan että omaishoitajan tarpeisiin sovitettuja ja oikea-aikaisia. Tutkimukset ja selvitykset korostavat palvelujen jatkuvuutta, kumppanuutta ja myös omaishoitajan aitoa vaikutusmahdollisuutta palveluihin ja niiden käyttöön. Viimeisinkin Suomessa omaishoitoon liittyvä väitöstutkimus kertoo kuitenkin, että palvelujärjestelmä ei kovin hyvin vastaa omaishoitajan tarpeisiin. Ring (2021) on haastatellut tutkimuksessaan sekä omaishoitosopimuksen tehneitä iäkkäiden puoliso-omaishoitajia että omaishoidon ohjaajia. Hän toteaa tutkimuksessaan, että omaishoidon tuen palvelut ovat kapeita ja järjestelmäkeskeisiä. Omaishoitaja jää näkymättömiin ja omaishoitajan tarpeet taustalle, sillä palvelujärjestelmä keskittyy omaishoidettavaan. (Ring 2021: 10). Palvelujen räätälöinti omaishoitajan tarpeiden ja tilanteen mukaan edellyttää toimivaa ja joustavaa palvelukokonaisuutta ja palveluketjuja. Omaishoitajan tarpeet on tunnistettava ja eri toimijoiden palvelujen on vastattava tarpeisiin. Palvelukokonaisuuden toimivuus edellyttää eri toimijoiden palvelujen integrointia. Palvelut ovat toimivia, kun asiakas saa palvelut helposti, oikea-aikaisesti ja saumattomasti eri toimijoilta (Koivisto & Liukko & Tiirinki & Lyytikäinen 2020: 4). Omaishoitajat tarvitaan mukaan palvelujärjestelmän kehittämiseen Omaishoidon palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyllä voidaan edistää asiakkaan – eli myös omaishoitajan – palvelutarpeiden tunnistamista ja tarpeita vastaavien palvelujen kehittämistä. Palveluja voidaan tarjota oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi vähentäen raskaampien palvelujen tarvetta. Palvelujen integrointi varmistaa sekä palvelujen vaikuttavuutta että kustannustehokkuutta. (Vrt. Koivisto ym. 2020: 4.) Palvelujen integrointi, palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen kehittäminen on kuntien vastuulla. Se ei kuitenkaan onnistu ilman asiakkaiden mukaan ottoa kehittämistyöhön. Myös omaishoitajien tietoa ja kokemusta on hyödynnettävä, ja heidän osallistumisensa palvelujen kehittämiseen on mahdollistettava palvelujen suunnittelun ja järjestämisen sekä kehittämisen kaikilla tasoilla, jotta asiakaslähtöisyys myös omaishoitajien näkökulmasta voi toteutua omaishoidon palveluissa nykyistä paremmin. Palveluja on kehitettävä sekä omaishoitosopimuksen tehneiden että muiden omaishoitajien näkökulmasta, jotta ikääntyvän väestön kotona-asuminen mahdollisimman pitkään on mahdollista. Väestö ikääntyy, ja iäkkäiden omaishoidettavien ja heidän iäkkäiden omaishoitajiensa osuus kasvaa. Oletettavaa on, että samalla nousee myös ei-omaishoitosopimuksen piirissä olevien omaishoitajien osuus etenkin vanhempien omaishoitajien osalta; kaikkien omaishoitajien osalta omaishoitajaa koskevat sopimuksen ja tuen kriteerit eivät täyty, mutta se ei poissulje heidän tuen tarpeitaan. Kirjoitus perustuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jonka aiheena on omaishoidon tukipalvelujen kehittämissuunnitelma. Kirjoittaja Soile Nenonen, THM, sairaanhoitaja, syyskuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Keväjärvi, Marja & Lindholm, Maria & Reiman, Arto 2020. Että joku näkee mut  – Omaishoitajan hyvinvointi ja tarpeet. Kunnallisalan kehittämissäätiön Julkaisu 36 2020. https://kaks.fi/wp-content/uploads/2020/09/36_etta-joku-nakee_omaishoitajan-hyvinvointi-ja-tarpeet_versio_2.pdf Koivisto, Juha & Liukko, Eeva & Tiirinki, Hanna & Lyytikäinen, Merja 2020. Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 11/2020. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/140708/URN_ISBN_978-952-343-581-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Laki omaishoidon tuesta 937/2005. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937 Omaishoitajaliitto 2021. https://omaishoitajat.fi/ Ring, Marjo 2021. Psykologinen sopimus omaishoidon sopimuksellisuuden ilmentäjänä. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopiston julkaisuja yhteiskunnan ja kauppatieteiden tiedekunnan sarjassa 249. Jyväskylä. Grano Oy. https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/25306/urn_isbn_978-952-61-3789-6.pdf Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2014:2. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70270/URN_ISBN_978-952-00-3483-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. Omaishoito ja perhehoito. https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/omaishoito-ja-perhehoito

Lue lisää

Lääkkeettömät hoitomuodot työkaluna muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lieventämisessä
22.6.2021
Martina Back-Osmani

On hämärtyvä iltapäivä palvelutalon muistisairaiden yksikössä. Iltapäiväkahvit on siivottu pöydiltä viimeistä murua myöten, ja hoivahenkilökunnalla on meneillään raportti. Muutama muistisairas iäkäs on jäänyt tyhjien pöytien äärelle istumaan, joku on alkanut ruuvata irti pöytälevyn alla olevaa ruuvia, joku toinen on lähtenyt vaeltamaan käytävälle ja kolmas haluaa lähteä kotiin. Tilanne saattaa kuulostaa tutulta joillekin.  Mitä iltarusko-oireilu on? Iltarusko-oireilu on muistisairaiden iäkkäiden neuropsykiatristen oireiden eli käytösoireiden ilmaantuminen ja/tai voimistuminen iltapäivällä ja alkuillasta. Iltarusko-oireilu on jo kauan tunnettu ilmiö, ja sen luultavasti tunnistavat muistisairaiden iäkkäiden kanssa työskentelevät. Iltarusko-oireiluun saattaa liittyä aikaisempi laitoshoitoon siirtyminen, nopeampi kognitiivinen heikentyminen, sekä hoitohenkilökunnalle ilmenevä suurempi hoitotaakka. (Canevelli ym. 2016.) Iltarusko-oireisiin näyttäisi kuuluvan mm. fyysistä ja psyykkistä levottomuutta, hämmentyneisyyttä, ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Se näyttäisi liittyvän häiriintyneeseen uni- ja valverytmiin, fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön sekä heikentyneeseen kognitioon. Neurofysiologisesti oireilu näyttäisi johtuvan hypotalamuksen suprakiasmaattisen tumakkeen eli ”elimistön kellon” degeneraatiosta ja siihen liittyvästä melatoniinin erittymisen heikentymisestä. (Khachiyants ym. 2011.) Iltarusko-oireita esiintyy 10–25 %:lla hoitolaitoksissa asuvista muistisairaista iäkkäistä ja jopa 66 %:lla kotona asuvista. Suuren variaation voi selittää se, että iltarusko-oireilusta löytyy niin paljon määritelmiä. Yhteisymmärrykseen ei myöskään olla päästy iltarusko-oireilun ilmenemisajankohdan suhteen. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että iltarusko-oireilua esiintyy ainoastaan iltapäivällä ja alkuillasta, toiset tutkijat sisällyttävät käsitteeseen myös öiset oireet. (Cipriani ym. 2015.) Iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen iltarusko-oireilun lieventämiseksi on perusteltua, vaikka tutkimusnäyttö onkin osittain vain suuntaa antavaa. Lääkkeettömät hoitomuodot soveltuvat hyödynnettäviksi pienien riskiensä puolesta, lääkehoitojen, esimerkiksi antipsykoottien, moniin mahdollisiin haittavaikutuksiin verrattuna. Tärkeäksi on osoittautunut, että muistisairautta sairastavan iäkkään henkilökohtaiset tarpeet ja mieltymykset huomioidaan lääkkeettömiä hoitomuotoja suunniteltaessa. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon perusteella kuitenkin omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Alla on niistä pari esimerkkiä. Musiikki ja erilaiset musiikki-interventiot lieventävät kohtalaisen tehokkaasti esimerkiksi kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta sekä yleisesti tarkasteltuna käytösoireiden lieventämisessä. Tärkeää on, että musiikki on kuuntelijalleen mieluisaa. Niin ryhmä- kuin yksilökohtaisestikin toteutetut interventiot sekä elävän ja nauhoitetun musiikin interventiot ovat yhtä tehokkaita yleisesti tarkasteltuna. Ryhmämusiikki-interventiot saattavat kuitenkin soveltua paremmin lievää tai keskivaikeaa muistisairautta sairastaville. Valoterapia on kohtalaisen tehokasta uneen ja nukkumiseen liittyvien ongelmien lieventämisessä ja unenlaadun parantamisessa. Etenkin aamulla annettu valoterapia on kohtalaisen tehokasta unen laadun parantamisessa ja hyvän vuorokausirytmin ylläpitämisessä. Fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla näyttäisi olevan kohtalainen vaikutus mm. kiihtyneisyyteen ja aggressiivisuuteen, poikkeavaan motoriseen käyttäytymiseen sekä uneen ja nukkumiseen. Liikunta ja fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa muistisairaan iäkkään arkea, vaikkei se lieventäisikään kaikkia käytösoireita tehokkaasti. Iltarusko-oireilun muistilista: Iltarusko-oireilu on neuropsykiatristen oireiden ilmeneminen tai voimistuminen iltapäivällä ja illalla. Kyseessä on uni- ja valverytmin häiriö. Tutkimusnäytön pohjalta voidaan todeta, että mielekkäiden aktiviteettien tekeminen lieventää käytösoireita yleisesti tarkasteltuna, vaikka se ei välttämättä ennaltaehkäise niitä. Eri käytösoireille löytyy tutkimustiedon pohjalta omat tehokkaimmat lääkkeettömät hoitomuotonsa. Tässä blogikirjoituksessa mainitut lääkkeettömät hoitomuodot eivät vaadi kattavia, aikaa vieviä ja kalliita koulutuskokonaisuuksia. Aktiviteetit kannattaa järjestää ennen kuin iltarusko-oireilu alkaa, sen aikana, säännöllisesti ja pitkäjaksoisesti. Ryhmämuotoinen toiminta ei välttämättä sovi kaikille, muistisairauden vaikeusasteesta johtuen. Hyvästä vuorokausirytmistä kannattaa pitää kiinni, esimerkiksi vähentämällä päiväunia ja varmistamalla riittävän valon saaminen päivän aikana. Lääkkeettömien hoitomuotojen hyödyntäminen saattaisi vähentää antipsykoosi-lääkkeiden käyttöä. Koska iltarusko-oireilun taustalla näyttäisi olevan mm. yksinäisyyttä, tylsistymistä, vuorokausirytmin muutoksia, kipua, janoa ja nälkää, on perusteltua yrittää vastata edellä mainittuihin tarpeisiin ensisijaisesti. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että hoivahenkilökunnassa on välivuorossa oleva, nimetty iltapäivätoimintavastaava, joka huolehtii siitä, että pöydillä on tekemistä, kukaan ei joudu istumaan yksin ja taustahälinä ja muut häiriötekijät on minimoitu. Tällä on positiivisia vaikutuksia iltaruskoileville muistisairaille iäkkäille sekä heitä hoivaaville. Kirjoitus pohjautuu vanhustyön YAMK-opintojen opinnäytetyönä tehtyyn tutkimukselliseen kehittämistyöhön Muistisairaiden iäkkäiden iltarusko-oireilun lääkkeettömät hoitomuodot – systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kirjoittaja Martina Back-Osmani, fysioterapeutti (AMK), kesäkuussa 2021 valmistuva vanhustyö (YAMK) -opiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu. Lähteet Canevelli, Marco & Valletta, Martina & Trebbastoni, Alessandro & Sarli, Giuseppe & D’Antonio, Fabrizia & Tariciotti, Leonardo & de Lena, Carlo & Bruno, Giuseppe 2016. Sundowning in Dementia: Clinical Relevance, Pathophysiological Determinants, and Therapeutic Approaches. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5187352/pdf/fmed-03-00073.pdf Viitattu 21.5.2021. Cipriani, G. & Lucetti, C. & Danti, S. & Nuti, A. 2015. Sundown syndrome and dementia. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S187876491500073X?via%3Dihub Viitattu 21.5.2021 (kirjautuminen vaaditaan). Khachiyants, Nina & Trinkle, David & Son, Sang Joon & Kim, Kye Y. 2011. Sundown Syndrome in Persons with Dementia: An Update. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3246134/pdf/pi-8-275.pdf Viitattu 21.5.2021.

Lue lisää

Kotihoidon ammattilainen tukee asiakkaan voimavaroja alati muuttuvassa maailmassa
16.6.2021
Carita Hand ja Eija Raatikainen

Kotihoidon tehtävänä on tukea ihmisen hyvinvointia, toimintakyvyn ylläpitoa ja hyväksi koettua terveydentilaa. Toimintaperiaatteena on ikäihmisen näkökulmasta asiakas- ja tarvelähtöisyys, palvelujen riittävyys, itsemääräämisoikeus, itsenäisyys, osallisuus ja osallistuminen sekä voimavaralähtöisyys[1]. Kotiin vietäviä palveluita ovat kotihoito ja sitä täydentävät tukipalvelut[2]. Sosiaali- ja terveyspalvelujen muutostarpeet kohdistuvat erityisesti järjestelmä-, työtehtävä- ja työmenetelmätasolle. Palvelujen uudistamisen yhteydessä syntyy tarve moniammatillisuuteen ja ennalta ehkäisevään työhön. (Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022.) Muutostoiveet ulottuvat myös sosiaali- ja terveysalan työntekijään ja hänen osaamiseensa.  Työntekijöihin kohdistuu uusia odotuksia muun muassa sosiaalisista taidoista, emotionaalisesta vastaanottavai­suudesta ja psyykkisestä paineensietokyvystä (Väänänen ym. 2020). Kotihoidon[3] asiakasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina ja tulevat jatkamaan kasvuaan myös tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotona hoidetaan yhä vanhempia ja huonokuntoisempia ikäihmisiä. Tämä aiheuttaa sen, että paljon palveluja tarvitsevien määrä kasvaa jatkuvasti. Tämä haastaa kotihoidon työntekijän osaamisen.[4] Kotihoito -työntekijän osaamisen näyttämönä Koti on asiakkaalle tärkeä paikka. Ammattilaisen tulee suhtautua siihen hienotunteisesti, asiakasta ja hänen läheisiään kunnioittaen. Kohtaamisen keskiössä on ihmislähtöisyys. Koti on asiakkaan henkilökohtainen tila, mutta myös työntekijän työympäristö. Tämä ristiriita luo toisistaan eroavat orientaatiot kohtaamistilanteeseen. Kohtaamistilanteessa vaaditaan herkkyyttä (Hägg, Rantio, Suikki, Vuori & Ivanoff-Lahtela 2007, 17). Esimerkiksi Hyvän kotihoidon -mallissa (Tepponen 2009) ikäihmistä tarkastellaan kokonaisuutena[5], jolloin ikäihmistä tuetaan selviytymään kotonaan ylläpitämällä elämänlaatua ja vahvistamalla olemassa olevia voimavaroja sekä säilyttämään hyvä elämänlaatu ja tyytyväisyys elämään. Digitaalisuus ja digitaalinen ohjaus-, neuvonta ja kuntoutustyö (esim. Holvikivi ym. 2021; HIPPA -hanke), ovat kohtaamisessa arkipäivää. Myös uudet älykkäät teknologiat tarjoavat apua työn ja arjen helpottamisessa, ja toisaalta ne samalla ylläpitävät ja edistävät työntekijän osaamista (Väänänen ym. 2020). Sote-alan ammattilainen tulee osata työssään tunnistaa oman osaamisensa, sitä johtaen (Cederberg, ym.2020).   Työn murros haastaa kotihoidon ammattilaisen osaamisen Kotihoidossa, kuten monella muillakin aloilla, on käynnissä työn murros kohti uudenlaista työn maailmaa. Murrosta vauhdittavat ennakoimattomat ja kompleksiset yhteiskunnalliset ja terveyteen liittyvä haasteet, mutta myös digitaalisten palvelujen, kuten robottien ja tekoälyn laajempi käyttöönotto.  Kotihoidossa työn murros kohdistuu erityisesti moniammatillisuuteen, asiakaslähtöisiin toimintamalleihin, palvelujen kehittämiseen ja digitaalisiin palveluihin[6]. Osaamisen lisäksi työelämän sukupolvisuus ja siihen liittyvät arvot tulevat tunnistettavaksi, sillä myös työväestö ikääntyy. Esimerkiksi mukaan 2000-luvulla syntyneet ovat tottuneet digimaailmaan ja keskusteluun maapallon ekologisista rajoista, jolloin heistä yhä harvempi on sisäistänyt teollistumisen myötä syntyneet kankeat työajat, pelkistetyt työkykyvaatimukset, työssä raatamisen kuluttamisen mahdollistamiseksi sekä perhe-elämän sovittamisen näihin raameihin. Tulevaisuudessa työntekijän syväosaamisen rinnalle nousevat työelämän metataidot (Väänänen ym. 2020, 25), mutta etenevässä määrin myös työntekijän tunne- ja vuorovaikutustaitoja[7] ja resilienssikykyyn[8] liittyvää osaamista tulee kehittää. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kotihoito on toiminut yhtenä työelämän yhteistyökumppanina opiskelijoiden osaamisen kehittämisympäristönä. Hankkeessa on hahmoteltu kotihoidossa tarvittavaa tulevaisuuden osaamista, ja ennen kaikkea ammattien välisenä yhteistyöosaamisena. Tällä tarkoitamme sitä, että kotihoidossa tarvittava osaamisen keskiössä on asiakas, mutta hänen asioiden edistämiseksi tarvitaan laajaa-alainen joukko monien alojen edustajia. Tällöin kotihoidon työntekijän tutkintokohtainen (sairaanhoitaja, lähihoitaja tms.) osaaminen on ydinosaamista, jonka ympärille asiakaskohtaaminen perustuu. Kuitenkin ammattiosaamisen lisäksi tarvitaan osaamista, jota tehdään laajenevissa verkostoissa ja suhteessa muihin ammattialoihin.Tätä kutsumme ammattien väliseksi yhteistyöosaamiseksi. Tarkoituksenamme on jäsentää tätä ammattien välistä yhteistyöosaamista Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa.   Hankkeessa nämä osaamiset on nimetty; ihmislähtöinen-, geneerinen-, konsultatiivinen [9]-, monialainen kumppanuus- ja kehittämisosaaminen [10]. Kotihoidon eri ammattialoilla nämä osaamiset näyttäytyvät eri tavoin, pääpaino on kuitenkin jokaisen ammattialan vahvassa substanssiosaamisessa, joka on kaiken edellytys onnistuneeseen monialaiseen toimintaan. Tässäkin mallissa painopiste on ihmisläheisessä osaamisessa. Hankkeen kehittämistyö on vielä kesken, mutta ajatuksena on, että malli voi toimia osaltaan eräänä tapana jäsentää kotihoidon, mutta myös muidenkin sote-aloilla tarvittavaa ammattienvälistä yhteistyöosaamista (interprofessional). Hankkeessa työnalla oleva osaamiskartta tulee rakentumaan Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa tuotettujen osaamisen painopisteiden ympärille.   [1] Tepponen, Merja 2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-951-27-1301-1/urn_isbn_978-951-27-1301-1.pdf [2] Valvira (https://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-palvelut/kotiin-annettavat-palvelut) [3] Kotihoito kuuluu sosiaalipalveluihin, perustuen yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin. (https://stm.fi/sosiaalipalvelujen-saatavuus).Kotihoidon palvelut ovat saajalleen maksullisia. Maksu määräytyy asiakasmaksulain perusteella. (www.valvira.fi). [4] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa). [5] Esimerkiksi Metropolian ikäihmisten monialainen asiantuntijatyöryhmä (2019) on luonut ikääntymistä käsittelevän perusopinnon osaamistavoitteet, joiden mukaan eri tutkinnoissa eri opintojaksoilla, jossa käsitellään ikääntymistä, tulisi vahvistaa opiskelijan gerontologista osaamista. ​ [6] (Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). [7] https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec [8] Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. [9] Pirilä, Kaarina & Valtonen, Anu. (2021). Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. [10] Heitto Mari, Karvonen, Hanna, Koskinen, Mari & Mutka Anu (2021). Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/ Kirjoittajat Carita Hand työskentelee terveysalan lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa vastaten gerontologisen hoitotyön opetuksesta ja sen kehittämisestä terveysalalla yhteistyössä eri tutkintojen, verkostojen ja työelämän kanssa. Hän toimii HyMy-kylän Seniorikylän vastuuhenkilönä ja hankeasiantuntijana Hyvissä handuissa himassa -hankkeessa (ESR). Eija Raatikainen työskentelee yliopettajana Metropolian sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Työnkuvaan kuuluu kansallinen ja kansainvälinen hanketyö. Eija koordinoi Asiakaslähtöiset hyvinvointi- ja terveyspalvelut innovaatiokeskittymän hankesalkkua: Osallisuuden, toimijuuden ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Kirjallisuutta Cederberg, A., Arell-Sundberg, M. & Nummela, A. 2020. Virtuaalinen eDelphi-asiantuntijapaneeli menetelmänä sote-alan tulevaisuuden geneeristen osaamistarpeiden määrittelyssä. https://blogi.savonia.fi/sotetie/2020/09/09/virtuaalinen-edelphi-asiantuntijapaneeli-menetelmana-sote-alan-tulevaisuuden-geneeristen-osaamistarpeiden-maarittelyssa/ Forsius, P., Hammar, T. & Alastalo, H. 2020. Laadukas elämän loppuvaiheen hoito iäkkäiden palveluissa edellyttää kotisairaalan vahvistamista. TUTKIMUKSESTA TIIVIISTI 36/2020. Grann, H. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020, 277-287. Harra, T., Sipari, S., Mäkinen, E. 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino Oy. 145-164. Heitto, M., Karvonen, H., Koskinen, M. & Mutka A.2021. Kehittäjäkumppanuus on enemmän kuin osiensa summa. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/16/kehittajakumppanuus-on-enemman-kuin-osiensa-summa/. Luettu 17.3.2021. Holbrook, J.B. 2013. What is interdisciplinary communication? Reflections on the very idea of disciplinary integration. Synthese 190, 1865–1879 . https://doi.org/10.1007/s11229-012-0179-7 Hyvissä handuissa himassa -hanke. https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/hyvissa-handuissa-himassa HIPPA -hanke https://hippa.metropolia.fi/ Holvikivi, J., Huovinen, J., Katajapuu, N., Kinnunen, A., Kiviaho-Tiippana, A., Kuisma, R., Kärkkäinen, R., Leskelä J., Lähteenmäki M., Lällä K., 2021. Scenarios for regeneration of rehabilitation expertise for the future. , In: Publications of Metropolia UAS. TAITO-series, Metropolia University of Applied Sciences. Hägg, T.,  Rantio, M.,  Suikki, P., Vuori, A. & Ivanoff-Lahtela, P. 2007. Hoitotyö kotona, 17. Sanoma Pro Oy. ITSHEC -hanke. https://www.metropolia.fi/en/rdi/rdi-projects/itshec Kokkala, C. 2020. Haavoittuvuuteen liittyvä osaaminen – näkökulma kotona asuvaan ikääntyneeseen. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/05/06/haavoittuvuuteen-liittyva-osaaminen-nakokulma-kotona-asuvaan-ikaantyneeseen/ Kuntatyönantajat. Digitalisaation ja uusien toimintatapojen hyödyntäminen vanhusten kotihoidossa - yhteenveto 17.5.2019. https://www.kt.fi/tyon-murros). Pirilä, K. & Valtonen, A.2021. Konsultatiivinen toiminta tukee monialaista työskentelyä. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2021/03/30/konsultatiivinen-toiminta-tukee-monialaista-tyoskentelya/. Luettu 2.4.2021. Raatikainen, E. 2020. Asiakkaan ainutlaatuinen arki. Geroblogi (Metropolia AMK). https://blogit.metropolia.fi/geroblogi/2020/03/24/asiakkaan-ainutlaatuinen-arki/ Tepponen, M.2009. Kotihoidon integrointi ja laatu. Integration and Quality of Home care. Väitöskirja. Terveyshallinnon ja -talouden laitos. Kuopion yliopisto. Kuopio University Publications E. Social Sciences 171. 2009. Luettu 2.4.2021. https://erepo.uef.fi/handle/123456789/9034 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019. Aiheet: Ikääntyminen, Henkilöstön osaaminen vanhuspalveluissa. Luettu 17.5.2021 https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/muuttuvat-vanhuspalvelut/henkiloston-osaaminen-vanhuspalveluissa. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus 2020–2022. Ohjelma ja hankeopas.  Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:3. Väänänen A., Smedlund, A., Törnroos K., Kurki A-L, Soikkanen A, Panganniemi, N.& ja Toppinen-Tanner S. 2020. Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa: Hyvinvointia työstä 2030. Työterveyslaitos. Väänänen, A., Smedlund A., Törnroos K. Satka, Mirja, Alanen, Leena, Harrikari, Timo & Pekkarinen, Elina (toim.) (2011) Lapset, nuoret ja muuttuva hallinta. Tampere: Vastapaino., Kurki, A.nna-L., Soikkanen A., Panganniemi, N. & Toppinen-Tanner, S. (2020) Ajattelu- ja toimintatapojen muutos. Teoksessa Kokkinen, L. (toim.) (2020) Hyvinvointia työstä 2030 -luvulla. Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Helsinki.    

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset