Geroblogi

Mahdollistamme yhdessä hyvää ikääntymistä Tilaa RSS-syöte

Kuolemansuru on menetyskokemuksen kanssa elämistä myös ammattilaiselle
28.1.2022
Carita Hand ja Jaana Porrassalmi-Hintikka

Hoivatyössä kohdataan paljon vakavasti sairaita, kärsiviä ja kuolevia ihmisisä. Se synnyttää tarpeen tarkastella myös omaa henkilökohtaista suhtautumista suruun. Perinteisesti ajatellaan, että hoiva- ja hoitotyötä ammatikseen tekevä on se, joka kykenee jättämään omat tunteensa taka-alalle, tukemaan surevaa surun kohdatessa ja hoitamaan surun kohdatessa siihen tilanteeseen liittyvät käytännön asiat. Suomessa vuonna 2020 kuoli 55 500 henkeä. Suurin osa kuolemista aiheutui verenkiertoelimistön sairauksista tai kasvaimista, seuraavaksi eniten muistisairauksista. Näihin syihin kuoli lähes 60% suomalaisista (Tilastokeskus 2021). Suurin osa kuolemista tapahtuu edelleen sairaaloissa tai hoivalaitoksissa, joten hoiva- ja hoitotyön ammattilainen mitä todennäköisemmin kohtaa kuolemaa jossain uransa vaiheessa. Kuolema voi tapahtua tilanteessa, jossa on vasta äskettäin tavannut kuolevan henkilön tai se liittyy tilanteeseen, jossa on hoitanut henkilöä pitkään ennen tämän kuolemaa ja tullut hänen kanssaan siksi hyvinkin läheiseksi. Kuolemaan rinnastettavaa surua voidaan tuntea myös ennen varsinaista kuolemaa. Erityisesti muistisairaita ihmisisä hoitavat ihmiset kokevat emotionaalisesti ja fyysisesti ilmenevää surua, joka liittyy sairauden etenemiseen, sairastuneen psykologiseen kuolemaan ennen varsinaista fyysistä kuolemaa. (Lindauer, A. & Harvath, T. 2014.) Omaisten ja ystävien kuolemansuru on sallittua mutta onko se ammattilaiselle hyväksyttyä. Onko kuoleman kohtaaminen ammattilaiselle helpompaa, ja onko ammattilaisena lupa surra. Tasapainoilu omien tunteiden ja ammatillisuuden välillä ei ole aina helppoa. Surun tunnistaminen ja sen käsittely liittyy osana ammattilaisena kasvuun. Työyhteisöissä surua tulisi ymmärtää, jotta surevia voitaisiin siellä paremmin tukea ja auttaa. (Wisekal, A. 2015.) Surulla on monet kasvot Suru on intensiivinen ja pitkäkestoinen mielipahan tunne, joka johtuu jostakin menetyksestä tai muusta ikävästä tapahtumasta (Poijula, S.2002). Se on luonnollinen reaktio menetykseen ja johtuu tavallisesti läheisen kuolemasta, parisuhteen päättymisestä, työttömäksi joutumisesta tai sairastumisesta (Mielipalvelut Oy 2018). Suru käsittää tunteita, asenteita ja käyttäytymisen. Jokainen kokee surun yksilöllisesti, reaktiot suruun ja niiden kesto vaihtelevat. Persoonallisuus, aikaisemmat menetykset, menetyksen luonne ja surevan saama tuki tai sen puute vaikuttavat suruun. (Poijula, S.2002.) Surra voi vaikka kukaan ei ole kuollut. Kun puhutaan kuolemansurusta, siihen liittyy yleensä surullisuuden lisäksi monenlaisia muitakin tunteita kuten esimerkiksi kaipuuta, vihaa, katkeruutta, syyllisyyttä, ahdistusta, helpotusta tai iloa (Surevan kohtaaminen hanke – tukea ja tietoa surevia työssään kohtaaville 2021.) Ihmiset voivat ilmaista suruaan eri tavoin. Itkeminen ja puhuminen eivät ole ainoita surun ilmaisemisen muotoja. Kaikki eivät pysty tai halua ilmaista tunteitaan muille. Surun purkaminen toimintaan voi olla toisille luontevampi keino helpottaa tilannettaan. (Mielipalvelut Oy 2018.) Surevan kohtaamisessa ammattilaista auttavat ymmärrys siitä, mitä suru on. Lisäksi ammattilaiselle on tärkeää oman suru- ja kuolemasuhteen käsitteleminen ja selkeyttäminen (Surevan kohtaaminen hanke – tukea ja tietoa surevia työssään kohtaaville 2021.) Tulemme kaikki todennäköisesti kohtaamaan omassa elämässämme kuolemansurun. Kuolemansuru on kokonaisvaltainen ja moniulotteinen menetyskokemus, elämäntapahtuma, jota ei tarvitse suorittaa tai työstää tietyssä ajassa pois. Suremisen voidaan ajatella olevan menetyskokemuksen kanssa elämistä. (Pulkkinen, M. 2017.) Kuolemansuru hoivan arjessa Hoivaa antavien rooli on kuoleman kohdatessa kaksijakoinen: heidän tulisi olla vahvoja ja tukea muita mutta toisaalta hoidettavan menettäminen tuo esille paljon omia tunteita. Surusta selviytymiseen ei vaikuta pelkästään potilaan tai asiakkaan sen hetkiseen kuolemantilanteeseen liittyvät asiat, vaan kaikki se, mitä on tapahtunut ennen surukokemusta ja mitä tapahtuu tilanteen jälkeen (Adwan, J. 2014). Tutkittaessa sairaanhoitajien tunnekokemuksia, suurin tunteita aiheuttava asia liittyi juuri kuolevien hoitoon (Kostka, A. ym. 2021).  Oma elämäntilanne ja kokemukset ovat mukana silloin, kun saattohoitotyötä tehdään (Saattohoitoseminaari 2021). Kuolemaan liittyvät tunnereaktiot voivat näyttäytyä hoitajalla monin tavoin: suruna, masennuksena, itkuisuutena, jopa syyllisyytenä. Muistot kuolevan ihmisen hoidosta eivät unohdu, vaan siihen voi liittyviä vahvoja tunteita vielä vuosienkin päästä. Silti on mielenkiintoista, että joillain hoivan antajilla on edelleen sellainen käsitys, että suru tai kuoleman äärelle pysähtyminen on osoitus epäammattimaisuudesta. (Gerow, L. ym. 2010.) On todettu, että mikäli ammattilainen ei saa tukea surukokemukseensa, se voi heijastua hänen ihmissuhteisiinsa, itsearvostukseensa, tunteiden ilmaisuun ja sillä voi olla vaikutusta jopa ruokahaluun (Wisekal, A. 2015).  Oireet voivat ilmetä myös emotionaalisina ja fyysisinä oireina kuten päänsärkynä, väsymyksenä ja masennuksena. Altistuminen potilaiden kärsimykselle ja kuolemalle saattaa altistaa hoitajan stressille ja uupumukselle. (Adwan, J. 2014.)  Akuutissa tilanteessa fysiologinen stressireaktio voi ilmetä sydämen tykytyksenä, rytmihäiriöinä, jäsenten puutumisena, huimauksena, suun kuivumisena tai palan tunteena kurkussa (Surevan kohtaaminen hanke – tukea ja tietoa surevia työssään kohtaaville 2021). Tutkimusten mukaan hoitajat käyttävät kuolemantilanteissa erilaisia selviytymiskeinoja, jotka välttämättä eivät ole pidemmällä tähtäimellä kovin tehokkaita. Yhtenä keinona on kuvitteellisen “suojaverhon” asettamien itsensä ja kuolevan ihmisen väliin, jolloin suhde kuolevaan muodostuu etäisemmäksi ja menettämisen tunteesta ei muodostu niin suuri. On todettu, että puhumisen välttäminen ja kuolemaan liittyvien asioiden lokerointi voivat aiheuttaa hoitajissa uupumusta sekä fyysisiä ja emotionaalisia ongelmia. Kuolemaan liittyvien tunteiden käsittelemättä jättäminen voi aiheuttaa henkisen trauman, joka siirtyy tuleviin vastaaviin tilanteisiin. Toisaalta hyvä kokemus kuolemantilanteessa kantaa myönteisellä tavalla eteenpäin. (Gerow, L. ym. 2010.) Voisiko työyhteisössä kuolemaan liittyvän surun ajatella toisin? Suru koskettaa kaikkia ammattilaisia (Wisekal, A. 2015). Kuolemansurusta tulee puhua, koska sillä on todettu olevan yhteyttä sekä työuupumukseen että huonompaan työtyytyväisyyteen. Nämä molemmat heikentävät yksilön kykyä suoriutua työstään. Ammattilaisten surukokemuksissa on pureuduttu usein niihin tunteisiin, joita suru herättää ja yritetty tarjota selviytymiskeinoja surusta yli pääsemiseksi. (Adwan, J. 2014.) Suru on kuitenkin kokonaisvaltainen kokemus, josta surevalle jää aina jälki. Surua ei voi suorittaa eikä sillä ole määriteltyä aikaa.  (Pulkkinen, M.  2021). Myös ammattilaisella on lupa surra ja käyttää suruun oma tarvitsemansa aika. Parhaimmillaan työyhteisö voisi kantaa surussa tarjoamalla apua ja tukea, sillä tunteiden jakaminen kuolemasta auttaa työntekijöitä selviytymään (Adwan, J. 2014.) Esimerkiksi Terhokodissa vaikeita tilanteita puretaan ja henkilöstön jaksamisesta huolehditaan muun muassa säännöllisellä työnohjauksella, moniammatillisilla kokouksilla ja suullisilla raporteilla (Tarjanne-Lekola, H. 2021). Mari Pulkkinen toi Metropolia amk:ssa pidetyssä Saattohoitoseminaarissa* esille lohdun sanat: “Nyt ei tarvitse olla vahva” tai “Mä hoidan tämän sun puolesta”. Ne sanat voisivat päteä myös työyhteisöissä. Itsestä huolehtiminen, työyhteisöstä saatu vertaistuki ja käytännön tuoma kokemus edistävät ammattilaista kehittymään paremmaksi surevan kohtaamisessa (Surevan kohtaaminen hanke – tukea ja tietoa surevia työssään kohtaaville 2021; Wisekal, A. 2015.) *Saattohoitoseminaari Kuoleman surun kohtaaminen järjestettiin Metropolia ammattikorkeakoulun HyMy-kylän, Soccan Gerometro-verkoston ja Luksia hyvinvointipalveluiden yhteistyönä 10.11.2021. Luentoalustusten jälkeen aihetta käsiteltiin Erätauko-keskustelun (Sitra) aikana, johon kaikki seminaariin osallistuneet osallistuivat. Keskustelun aikana tuli ilmi, että aihe on tärkeä ja sitä tulee jatkaa. Kirjoittajat Carita Hand, , TtM, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Terveys osaamisalue.  Hän työskentelee terveysalan lehtorina opetusalueenaan gerontologinen hoitotyö ja johtaminen. Lisäksi hän toimii erilaisissa vastuu- ja kehittämistehtävissä oman opetustyönsä lisäksi. Jaana Porrassalmi-Hintikka, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Hyvinvointi osaamisalue. Hän on kiinnostunut vanhustyöstä ja saattohoidosta ja ollut mukana järjestämässä Kuoleman surun kohtaaminen -saattohoitoseminaaria.   Lähteet Adwan, J. 2014. Pediatric Nurses´Grief Experience, Burnout and Job Satisfaction. Journal of Pediatric Nursing 29, 329-336. Gerow, L., Conejo, P., Alonzo, A., Davis, N., Rodgers, S., Williams Domian, E. 2010. Creating a Curtain of Protection: Nurses’ Experiences of Grief Following Patient Death. Journal of Nursing Scholarship 42(2), 122-129. Tarjanne-Lekola, H. 2021. Kohti suremisen taitoa. – saattohoitoseminaari toi ymmärrystä kuoleman suruun. Socca blogi 2021. Kostka, A., Borodzicz, A. & Krzeminska, S. 2021. Feelings and emotions of nurses related to dying and death of patients – A pilot study. Psychology Research and Behavioral Management 2021:14, 705-717. Lindauer, A. & Harvath, T. 2014. Pre-death grief in the context of dementia caregiving: a concept analysis. Journal of Advanced Nursing 70(10: 2196-207). Mielipalvelut Oy 2018. Mitä suru on? Miten surua tulisi käsitellä?  Poijula, S. 2002. Surutyö. 2. painos. Helsinki: Kirjapaja Oy. Pulkkinen, M. 2017. Surun sylissä. Suomalaisten kokemuksia menetyksestä. Helsinki: Kustantamo S&S. s. 265. Pulkkinen, M.  2021. Surusta sydämellä. Luentomateriaali. Saattohoitoseminaari Kuoleman surun kohtaaminen. Metropolia Amk, Hymy-kylä. Saattohoitoseminaari Kuoleman surun kohtaaminen 2021, keskustelumateriaali. Metropolia Amk, Hymy-kylä. Surevan kohtaaminen hanke – tukea ja tietoa surevia työssään kohtaaville 2021. Tilastokeskus 2021. Kuolemansyyt 2020.  Wisekal, A. 2015. A Concept Analysis of Nurses´Grief. Clinical Journal of Oncology Nyrsing 19(5), 103-107.

Lue lisää

Ikäihmisten osallisuus asumiseen ja arkeen liittyvien digitaalisten tuotteiden ja palvelujen tuotekehityksessä
26.1.2022
Miia Pulkkinen, Toini Harra, Anna Kaipainen ja Leila Lintula

Käyttäjälähtöisillä digitaalisilla tuotteilla ja palveluilla voidaan vahvistaa ikäihmisten osallisuutta, valinnan vapautta ja toimijuutta arjessa ja asumisessa. Nämä edellyttävät tietoa ikäihmisten elämästä ja tarpeista sekä uusia toimintamalleja yritysten tuotekehitykseen. Sote-alan toimijat tarvitsevat niin ikään kokemusta ikäihmisten arkeen ja asumiseen liittyvistä osallisuutta tukevista digitaalisista ratkaisuista ja niiden mahdollisuuksista. Yhteiskehittäminen ja käyttäjäkokeilut ovat oivia keinoja ikäihmisten osallisuuden vahvistamiseen ja käyttäjäystävällisten tuotteiden kehittämisen. HIPPA-Remote. Etäpalvelut tuotekehittäjälle ikäihmisen asumisen tueksi -hankkeessa tuetaan yrityksiä käyttäjälähtöisten ja osallisuutta lisäävien digitaalisten palveluiden ja tuotteiden kehittämistyössä. Iäkkäille sopivien tuotteiden ja palveluiden avulla voidaan lisätä elämänhallintaa sekä helpottaa yhteydenpitoa läheisiin ja arkiasioiden hoitamista. Osallisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta luodaan hankkeessa yhteiskehittämisen, käyttäjäkokeilujen, kehittäjäklubien, Erätaukokeskustelujen sekä senioritarinoihin perustuvan hakupalvelun kehittämisen avulla. Ikäihmisen osallisuuden mahdollisuudet Osallisuuden käsite on moniulotteinen, ja se määritellään eri lähteissä ja tilanteissa eri tavoin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (Isola ym. 2017) mukaan osallisuus ilmenee monin tavoin. Osallisuudessa on kyse iäkkään ihmisen hyvinvointia lisäävistä tekijöistä ja elämän merkityksellisyyttä tuovista vuorovaikutussuhteista. Osallisuus on myös mahdollisuutta vaikuttaa omaan arkeen ja asumiseen ja tehdä siitä omannäköistä. Laajimmillaan osallisuus voidaan nähdä yhteisiin asioihin ja palveluihin vaikuttamisena. Osallisuudessa keskeistä on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ja päätöksentekoon osallistuminen. Osallisuus voidaan jaotella kolmeen osa-alueeseen: 1) osallisuus omassa elämässä 2) osallisuus yhteisöissä ja vaikuttaminen itselle tärkeisiin asioihin 3) osallisuus yhteisestä hyvästä. Omaa elämää koskevassa osallisuudessa henkilöllä on mahdollisuus elää omannäköistä elämää ja määritellä, mihin toimintaan osallistuu ja mitä palveluja käyttää. Osallisuus yhteisöissä ja vaikuttaminen määritellään mahdollisuudeksi kuulua itselle tärkeisiin ryhmiin ja vaikuttaa omaan elämään liittyviin asioihin sekä myös saada tukea siihen. Osallisuus yhteisestä hyvästä sisältää mahdollisuuden yhdessä tekemiseen ja yhteisen hyvän tuottamiseen sekä jakamiseen. (THL 2021b.) Asumisen, arjen ja toimintaympäristön merkitys palvelujen kehittämisessä Iäkkäiden henkilöiden osallisuutta tarkastellessa keskeiseksi näkökulmaksi nousee asuminen. Aging in Place -ajattelulla (paikallaan ikääntyminen tai vanheneminen) tarkoitetaan iäkkään henkilön kykyä ja mahdollisuutta asua omassa kodissaan toimintakyvyn muutoksista huolimatta. Tuttu ja turvallinen ympäristö tukee iäkkään henkilön omaa elämänhallintaa ja toimijuutta. Ageing in Place -ajattelussa yksilölliset asumis- ja palveluratkaisut edesauttavat ikääntyneen ihmisen kotona asumista sekä osallisuutta omassa elämässään ja yhteisössään. (Välikangas 2009; Mikkola ym. 2015.) Digitalisaation kehittyminen luo uudenlaisia mahdollisuuksia iäkkäiden ihmisten osallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja vaihtoehtoja palveluiden toteuttamiseen. Digitaaliset palvelut perustuvat tulevaisuudessa ihmisten, innovatiivisten toimijoiden ja älykkäiden laitteiden ekosysteemiin. Teknologian, tekoälyn ja robotiikan toimiviksi osoitettujen ratkaisujen hyödyntäminen voi parantaa iäkkäiden ihmisten hyvinvointia sekä tehostaa palvelujärjestelmän toimintaa (STM & Suomen Kuntaliitto 2020, 32; Neittaanmäki ym. 2021, 61). Kehittyvä teknologia tarjoaa jo nyt erilaisia vaihtoehtoja ikäihmisten itsenäisen kotona asumisen tukemiseen. Teknologiaa hyödynnetään kuitenkin tähän tarkoitukseen vielä vähän. Teknologiatuetun kotona asumisen haasteina nähdään iäkkäiden joukon heterogeenisyys, sillä heidän terveytensä, toimintakykynsä, asuinympäristönsä sekä mahdollisuutensa käyttää teknologioita vaihtelevat suuresti. (Lähteenmäki ym. 2020, 9, 11.) Ympäristöministeriön tekemän selvityksen mukaan teknologiayritykset eivät tunne tällä hetkellä riittävän hyvin iäkkäiden henkilöiden tarpeita ja tuottavat esimerkiksi käyttöliittymältään epäsopivia tuotteita ikäihmisille. Yritysten tulisikin huomioida iäkkäät henkilöt ja aidot toimintaympäristöt jo tuotteen kehittelyvaiheessa. (Saarni & Vehviläinen 2017, 149.) Teknologiayritysten palveluiden suunnittelussa tarvitaan vahvaa loppukäyttäjänäkökulmaa, jotta ikäihmisten tarpeet, toiveet ja odotukset tulevat oikein huomioiduiksi (Hämäläinen ym. 2017, 84). Osallisuuden vahvistaminen HIPPA-Remoten tuotekehityksessä Digitaalisten tuotteiden ja palvelujen yhteiskehittämisellä vahvistetaan iäkkäiden ihmisten osallisuutta ja heidän tarpeidensa kuulemista. Yhteiskehittäminen kokoaa yhteen tunnistamaan ja ratkaisemaan palveluihin liittyviä tarpeita ja ongelmia, jossa palveluiden käyttäjät ovat keskiössä. Yhteiskehittäminen voidaan määritellä lähestymistavaksi, jossa palvelun käyttäjät ja tuottajat yhdessä tunnistavat kehittämistarpeita ja ratkaisevat tavoitteellisesti niihin liittyviä ongelmia. Jakamalla osaamista, tietoa ja ideoita kaikki osapuolet hyötyvät löydetyistä ratkaisuista ja kehittämisideoista. (Kauppinen ym. 2020.) HIPPA-Remotessa tavoittelemme käyttäjälähtöisiä ikääntyneiden asumisen ja arjen tarpeisiin soveltuvia digitaalisia ratkaisuja yhteiskehittämisen ja käyttäjäkokeiluiden avulla. Jokainen yhteiskehittämistilaisuus on ainutkertainen. Se vaatii ennakkovalmisteluja ja moniäänisen ryhmän aiheesta kiinnostuneita henkilöitä. Kutsumme yhteiskehittämistilaisuuksiin mukaan alueen iäkkäitä henkilöitä, sote-ammattilaisia, yrityksen edustajia, eri alojen asiantuntijoita ja opiskelijoita. Meille keskeistä on tilaisuuden tavoitteen ymmärtäminen, tasa-arvoisuus osallistujien kesken ja keskinäinen turvallisuus. Yhteiskehittämistilaisuuden onnistumiseen vaikuttavat kykymme rohkaista osallistujia keskustelevaan harkintaan ja vuoropuheluun sekä kaikkien keskustelijoiden arvostaminen ja erilaisten näkökantojen kuunteleminen. Aito toisen ihmisen kuunteleminen edellyttää meiltä omien ennakko-oletuksiemme tunnistamista ja siirtämistä taka-alalle. Näin toisten tilanteisiin eläytyminen ja keskeisten sanomien ymmärtäminen mahdollistuvat. Jokaisessa keskustelussa opimme itsestämme ja toisistamme uutta ja mielenkiintoista. Yhteiskehittämisessä ei ole voittajia eikä häviäjiä. Käyttäjäkokeilulla tarkoitetaan digitaalisten ratkaisujen testausta aidossa käyttöympäristössä, kun yrityksen tuote tai palvelu on valmis ja turvallinen kokeiltavaksi. Käyttäjäkokeilussa yritys saa kokemusta ja tietoa ratkaisun käytettävyydestä, toiminnallisuudesta ja vaikuttavuudesta eri käyttäjäryhmiltä aidoissa toimintaympäristöissä. Kokeilun pohjalta yritys voi tehdä ratkaisuun muutoksia. Jokainen käyttäjäkokeilu edellyttää meiltä suunnittelu- ja valmistelutyötä. Sitä varten mietimme yhdessä yrityksen kanssa, kuka tuotetta kokeilee, mitä tietoa käyttäjiltä kerätään ja miten sitä dokumentoidaan. Suunnittelemme käyttäjäkokeilujen toteutuksen yhdessä käyttäjien kanssa. Tehtävämme on rohkaista ikäihmisiä antamaan palautetta käyttökokemustensa pohjalta. Käyttäjäkokeilujen myötä meille ja yrityksille syntyy uusia tapoja ja ratkaisuja kehittää sekä tuottaa palveluja. Yhteistyön kautta ymmärrämme paremmin ikäihmisten tarpeita. Meille syntyy uusia ideoita sekä tarkastelukulmia iäkkäiden ihmisten omatoimisuuden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi sekä osallisuuden vahvistamiseksi. Käyttäjälähtöisten tuotteiden ja palveluiden avulla voimme mahdollistaa kotona asumista mahdollisimman pitkään ja lisätä ikäihmisen elämänhallintaa. Parhaimmillaan ikäihmisten osallisuutta tukevat toimet ja yhteistyö yhdistää paikallisesti tuotetut palvelut, kolmas sektori ja alueen asukkaat toimivaksi yhteistyökokonaisuudeksi (THL 2021a.). Osallisuuden merkitys HIPPA-Remotessa HIPPA-Remote-hankkeessa olemme käyttäneet yhteiskehittämistä ja harkitsevaa keskustelua tuotekehittämisen lisäksi myös muilla tavoin. Kehittäjäklubit ovat koonneet yhteen monialaisesti ikäihmisiä, palveluasumisen ja kotihoidon henkilöstöä, opiskelijoita, yrittäjiä, tutkijoita ja opettajia. Niissä kokoonnutaan pohtimaan ja kehittämään, miten digitaalisuutta ja ikäihmisten asumista voitaisiin yhteistuumin parantaa. Kehittäjäklubit ovat auttaneet meitä tarkastelemaan palveluasumisen digitalisaatiota ja ikäihmisten asumista parantavien ratkaisujen kehittämistä useammasta eri näkökulmasta. Kehittäjäklubeissa on syntynyt myös uusia ideoita ja kohtaamisia. Erätaukokeskustelujen (www.erätauko.fi) avulla olemme lisänneet ymmärrystämme niin palvelujen kehittämisen tarpeista kuin myös senioreiden elämästä Suomessa vuonna 2021. Rakennamme tällä hetkellä älykästä hakupalvelua, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa ikäihmisen arjesta ja elämän käännekohdista sekä elinympäristöistä yritysten tuotekehityksen tueksi. Senioritarinahaastatteluja tehdessämme olemme tunnistaneet niiden voimaannuttavan vaikutuksen ikäihmisille. Haastattelut ovat tuoneet esille iäkkäiden kiinnostuksen kohteita ja kyvykkyyttä, joiden merkitys on saattanut kadota ajan myötä. Haastattelujen kautta pienetkin arjen asiat voivat nousta arvokkaiksi elämän kokemuksiksi.   Kirjoittajat ovat HIPPA-Remote hankkeen toimijoita. Miia Pulkkinen, vanhustyön asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Toini Harra, yliopettaja, projektipäällikkö, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anna Kaipainen, kuntoutuksen asiantuntija, projektisuunnittelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Leila Lintula, toimintaterapian asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu     Lähteet: Hämäläinen, P., Lanne, M., Jännes, J., Hanski, J., Rytkönen, A. & Reisbacka, A. 2014. Ikäihmisten tarvelähtöisten palveluiden kehittäminen yritysten ja julkisten toimijoiden yhteistyönä: TupaTurva-loppuraportti. VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Technology No. 155. Isola, A-M., Kaarinen H., Leemann, L., Lääperi,. R, Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kauppinen, S., Kesäniemi, E., Luojus, S., Lange, P. & Lönn, N. 2020. TARPEESTA RATKAISUKSI – Yhteiskehittämisen opas sosiaali- ja terveydenhuollossa. Forum Virium Helsinki & Laurea ammattikorkeakoulu. Lähteenmäki, J., Niemelä, M., Hammar, T., Alastalo, H., Noro, A., Pylsy, A., Arajärvi, M., Forsius, P., Pulli, K. & Anttila, H. (2020). Kotona asumista tukeva teknologia - kansallinen toimintamalli ja tietojärjestelmät (KATI-malli). VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Technology No. 373 Mikkola, T., Heitto, M. & Rahikka, A. 2015. Palvelualueet ikääntyneiden asumisen kehittämisessä. Teoksessa Hynynen, R. (toim). Palvelualueen ja ikäystävällisen asuinalueen kehittäminen. Ympäristöministeriön raportteja 5. Helsinki: Ympäristöministeriö. Neittaanmäki, P., Lehto, M. & Savonen M. 2021. Yhteiskunnan digimurros. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta. Saarni, L. & Vehviläinen, Pekka. 2017. Johtopäätöksiä ja suosituksia. Teoksessa Älyteknologiaratkaisut ikääntyneiden kotona asumisen tukena. Ympäristöministeriön raportteja 7/2017. Helsinki: Ympäristöministeriö. STM & Suomen Kuntaliitto 2020. Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023. Tavoitteena ikäystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:29. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. THL 2021a. Osallisuuden edistämisen mallit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Internetsivut. Päivitetty 22.7.2021.  THL 2021b. Osallisuuden osa-alueet ja osallisuuden edistämisen periaatteet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Internetsivut. Päivitetty 9.3.2021. Välikangas, K. 2009.  Yhteisöllisyyttä, laatua ja vaihtoehtoja. Ikääntyneiden välimuotoisten asumisen ratkaisuja Ruotsissa, Tanskassa ja Hollannissa. Suomen Ympäristö 13/2009. Helsinki: Ympäristöministeriö.

Lue lisää

Liikuntapaikat ovat myös ikääntyneille
30.11.2021
Olga Hannunen, Laura Åhlgren, Linda Qvick

Liikunnan aloittamisesta vanhemmallakin iällä on paljon hyötyä, eikä sen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. Hyvän ikääntymisen taustalla on aktiivinen elämä, mukaan lukien fyysinen toiminta sekä terveelliset elämäntavat. Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä vaikutuksia. Liikunta edesauttaa päivittäisissä arjen toiminnoissa, mutta sillä on myös suuri vaikutus kuntoutuksessa ja pitkäaikaissairauksien ehkäisyssä sekä hoidossa. Ikääntyneen on erityisesti keskityttävä alaraajojen lihasvoimaan, koska jalkojen lihasvoima on tärkeä tekijä päivittäisissä toiminnoissa. Alaraajojen lihasvoiman harjoittamisella sekä tasapainon harjoittelulla on vaikutuksia myös kaatumisen sekä murtumien ehkäisyyn. (Savela, Komulainen, Sipilä & Strandberg 2015.) Säännöllinen liikunta ylläpitää lihaskuntoa. Sängyltä tai tuolilta ylös nouseminen ei onnistu ilman jalkojen lihasvoimaa. Ikääntyneen kannalta nämä ovat edellytyksiä itsenäiselle pärjäämiselle kotona. Ihminen harjoittaa päivittäin lihaksiaan huomaamatta kaikessa arjen toiminnassa. Kotona toimimisen lisäksi liikuntaa voi harjoittaa erilaisissa liikuntapaikoissa. Liikuntapaikkoja Helsingissä Helsingin kaupungilla on 19 lähiliikuntapaikkaa ympäri kaupunkia. Lähiliikuntapaikoilla tarkoitetaan paikkaa, jonne jokainen kuntalainen voi mennä maksutta kokeilemaan eri lajeja (Helsingin kaupunki 2021). Turvallinen ja toimiva liikkumisen ympäristö edesauttaa ikäihmisiä itsenäistä asumista kotona. Kävimme tarkastelemassa kaupungin ulkoliikuntasaleja Kontulassa, Myllypurossa ja Käpylässä. Huomasimme, etteivät ne palvele erityisen hyvin kaikkia toimijoita. Pienillä muutoksilla laitteiden käytettävyys olisi helpommin saavutettavissa kaikille ja ne voisivat tarjota ikääntyneille hyvän paikan kuntoiluun. Yksinkertaiset ohjeet ja helppokäyttöisyys motivoivat ikääntyneitä käyttämään liikuntalaitteita sekä luovat itsevarmuutta niiden käyttöön.   Esteettömyys ja saatettavuus Esteettömän toimintaympäristön suunnittelussa tulee huomioida kaikille sopivat lähtökohdat, joilla mahdollistetaan jokaiselle yhdenvertainen, rajoittamaton ympäristö toimia ja liikkua. Esteetön ympäristö on monelle toiminnan sekä itsenäisen liikkumisen edellytys. (Kilpelä 2019: 7–8.) Ympäristön esteettömässä suunnittelussa on huomioitava kulkuväylät, joiden tulee olla väljiä sekä esteettömiä niin korkeus- kuin leveyssuunnassa. Kulkuväylän pinta täytyy suunnitella ja toteuttaa niin että se on helposti havaittavissa, kova ja luistamaton. Valaisimet sekä opaskyltit laitetaan törmäysvaaran välttämiseksi sekä turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. (Kilpelä 2019: 23–28.) Esteetön ympäristö motivoi, innostaa liikkumaan sekä lähtemään ulos. Liikuntapaikkojen helppo saatettavuus lisää ikääntyneiden motivaatiota käyttää niitä. Kävellen tai julkisilla paikalle mentäessä esteettömyys on tärkeä tekijä siihen, että paikan päälle pääsee myös liikuntarajoitteinen tai apuvälineitä käyttävä henkilö. Ympäristön riittävä valaistus sekä selkeät opasteet parkkipaikalta tai bussipysäkiltä paikan päälle helpottavat liikuntapaikkojen saatettavuutta. Mäen alla tai päällä oleva liikuntapaikka ei kannusta sinne menemistä, oli käytössä apuvälineitä tai ei.   Lopuksi Terveyden lisäksi liikunnalla on positiivinen vaikutus mielenterveyteen, unen laatuun sekä sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikuntapaikoilla voi tavata muita ihmisiä ja luoda sosiaalisia kontakteja. Voisiko ulkoliikuntasaleilla järjestää ryhmänohjauksia, joiden asiakasryhmä olisi keskittynyt ikääntyneisiin? Tällä tavalla mukaan tulisi sosiaalinen ulottuvuus sekä ikääntyneet saisivat apua laitteiden käyttöön ja hyviä harjoitteluvinkkejä, jotka olisivat kohdistettu vastaamaan juuri heidän tarpeitaan. Kaiken kaikkiaan ikäystävällinen liikkumisympäristö on hyvin saavutettavissa esteetön turvallinen yhteisöllinen. Kirjoittajat Olga Hannunen, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Laura Åhlgren, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Linda Qvick, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu Lähteet Kilpelä, Niina 2019. Ihmisten moninaisuus ja ympäristö. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Kilpelä Niina 2019. Rakennetun ympäristön esteettömyys. Teoksessa Esteetön rakennus ja ympäristö. Rakennustieto oy. Ympäristöministeriö. Liikuntapuistot, kentät ja lähiliikuntapaikat. Helsingin kaupunki. Päivitetty 7.5.2021. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/ulkoliikuntapaikat/liikuntapuistot-kentat-ja-lahiliikuntapaikat/ Viitattu 5.11.2021. Savela, Salla & Komulainen, Pirjo & Sipilä, Sarianna & Strandberg, Timo 2015. Ikääntyneiden liikunta -minkälaista ja mihin tarkoitukseen?. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim. 131 (18).  1719–1725. https://www.duodecimlehti.fi/duo12448 Viitattu 29.10.2021.  

Lue lisää
Uudemmat postaukset Vanhemmat postaukset