Älä stressaa, ammattikirjallisuus auttaa
Kesälomani viimeisenä päivänä pistäydyin pitkästä aikaa kirjakaupassa. Menin etsimään harrastekirjallisuutta. Hakemani teokset sijaitsivat tietokirjallisuus-osastolla, joten silmäilin lävitse myös ammattikirjallisuutta: viestintää, organisaatioita, johtamista, työnhakuoppaita. Sosiaalinen media, itsensä johtaminen ja itsensä brändääminen näyttivät olevan ajankohtaisia ilmiöitä. Ammattikirjallisuus on mielenkiintoista. Lukematta enempää kuin teoksen otsikon ja takakannen, ei voi välttämättä päätellä, onko kirja oikeasti hyödyllinen luettava. Kirjan kannessa olevien kirjoittajien tunnettuus saattaa ohjata valintaa, tuleeko kirjaan edes tartuttua. Sisällysluettelo usein määrittää, kannattaako lukea alkua pidemmälle, löytyykö revittelevän otsikon alta oikeaa asiaa. Moni asiantuntija on brändännyt itsensä huippuasiantuntijaksi kirjoittamalla omasta erityisosaamisalueestaan oppaan. Moni heistä kirjoittaa sujuvasti ja paljastaa oikeasti hyödyllisiä ammattiniksejä. Usein mukana on lähdeviitteitä tutkimuksiin tai alalla tunnustettujen julkaisuihin, perusteoksiin. Itse arvostan tällaista kombinaatiota. Nopeasykkeisessä maailmassa ajankohtaiset ilmiöt myyvät ilman pitkällistä tutkimustakin. Ammattikirjallisuudessa käytännön kokemukset ovat keskiössä. Tiede ei pysy alati muuttuvan arjen perässä. Monissa työelämään liittyvissä ilmiöissä ei koskaan olla yhden, vaan monen tieteenalan piirissä. Työelämässä on kysymys paitsi siitä "omasta alasta", myös ihmisistä ja organisaatioista. Niistä sitten riittääkin mielipiteitä yhtä monta kuin on alalla toimivaa ihmistäkin. Sen kummemmin tieto- ja ammattikirjallisuutta julkaisevien kustantamojen toimintaan syventymättä uskallan väittää, että kustannusbisneksessäkin tarjonta luo kysyntää. Suomenkielinen kirjallisuus on hankalaa kustannettavaa, sillä markkina-alue on pieni. Meillä tuotetaan tietokirjallisuutta harkitummin kuin esimerkiksi englanninkielisillä markkinoilla. Onneksi suomenkielistä tietokirjallisuutta on yhä tarjolla. Paikallisuus tuntuu ja maistuu. Meille tutut ilmiöt tulevat selitetyiksi. Hyvässä kirjassa kaikki tieto on kompaktisti samojen kansien välissä. Painettu kirja tuntuu usein uskottavammalta kuin netistä löydetyt tietolähteet. Tärkeintä on muistaa lähdekritiikki. Objektiivista informaatiota ajankohtaisista ilmiöistä on lähes mahdotonta saada. Olipa asiantuntija kirjoittanut blogiinsa tai kirjaan, asiantuntijan artikkeli on kaikista arvokkaista lähdeviitteistä huolimatta hänen omien kokemusten ja pyrkimysten silmälasien läpi värittynyttä.Siksi kriittisen lukijan hyvä tutustua useamman asiantuntijan käsityksiin aiheesta. Esimerkiksi, mitä on hyvä johtajuus. Siitä riittää kirjallisuutta hyllymetreittäin. Tänään ja tulevaisuudessa. Kirjoihin on vuodatettu asiantuntijoiden valistuneet arviot, mielipiteet, opit, neuvot ja niksit. Kun niitä otetaan käyttöön, alkaa kirjan sisältö elää todellisuutta. Se on asiantuntijuuden viimeinen koettelemus: toimivatko kirjan sivuille painetut viisaudet ja neuvot käytännössä? Miten tietoa voi soveltaa eri tilanteisiin? Tuleeko taikinasta pannukakku vai tuulihattu, kuten kirjassa luvattiin? Jos ei tule tuulihattua, onko vastuu reseptin laatijassa, yhden tekstirivin epähuomiossa pois editoineessa kustannustoimittajassa vai ohjeita väärin tulkinneessa kotikokissa?
Soveltuvuusarvioinnit rekrytointiprosessin osana
Miten ammattikorkeakoulusta valmistuva pääsee työuran alkuun, kun kilpailu kovenee ja työpaikat ovat entistä tiukemmassa? Tapasin Adeccon seniorikonsultit Tiina Hakokorven ja Heidi Granqvistin, jotka kertovat rekrytointiprosesseista ja soveltuvuusarvioinneista. Mistä hakija tunnistaa asiantuntevan rekrytointikonsultin? "Meillä uusille konsulteille annetaan kattava perehdytys. Jatkuvalla lisäkoulutuksella varmistamme konsulttien ammatillisen osaamisen pysymisen ajan tasalla. Konsulttimme tietävät, miten työtä tehdään työnhakijoita kunnioittaen ja mm. henkilötietolain puitteissa sekä eettisen ohjeistuksen mukaisesti. Myös HPL:n auktorisointi määrittää hyvän toimintatavan." Työnantajien ydinosaaminen on yleensä muualla kuin rekrytoinnissa. "Jotkut työnantajat pitävät siitä, että pääsevät välillä rekrytoimaan, mutta heillä on paljon muutakin työpöydällä. Rekrytointiin ei ole antaa sitä aikainvestointia, mitä sen käyminen huolella läpi vaatisi. Siksi prosessi on hyvä osittain tai kokonaan ulkoistaa. Lopullisen valinnan tekee aina asiakasyrityksen esimies. Konsulteilla on asiantuntemusta, joka liittyy mm. hakijoiden osaamisen arviointiin. Lisäksi he tietävät, mistä kanavista sopivia hakijoita voisi löytää." Miksi soveltuvuusarvioinnit ovat lisääntyneet myös suorittavan tason tehtäviin haettaessa? "Avainhenkilöt ja johtotason henkilöt on hyvä arvioida mahdollisimman hyvin. Siihen onkin panostettu eli tehty investointia jo pitkään. Mutta varsinkin nyt, kun useat yritykset ovat tehneet henkilöstövähennyksiä, on ymmärretty suorittavan tason työntekijöiden tärkeä rooli yrityksen toiminnassa. On siis hyvä varmistaa myös heidän soveltuvuuteensa. Ajat ovat muuttuneet, enää ei vain kävellä suoraan tehtaalle kysymään töitä. Tehokkuusvaatimukset sekä sääntöjen ja turvallisuusmääräysten noudattaminen operatiivisella tasolla korostuvat aiempaa enemmän." Mistä puhutaan, kun arvioidaan soveltuvuutta? "Menetelmät valitaan aina tapauskohtaisesti riippuen tehtävästä, johon henkilö hakee. Hakijan ominaisuuksia peilataan haettavan tehtävän vaatimuksiin. Meitä ohjaa lainsäädäntö sekä Suomen Psykologiliiton ohjeistus arviointien tekemiseen. Menetelmien on oltava tarkoituksenmukaisia ja annettava relevanttia tietoa haettavaan tehtävään liittyen. Yleensä mitataan henkilön toimintatapaa, motivaatiotekijöitä ja kykypotentiaalia esim. erilaisilla päättelytehtävillä. Lisäksi voidaan teettää työnäyte, jonka myös tulee korreloida haettavan tehtävän kanssa." Soveltuvuusarviointi on yleisesti ottaen laaja käsite ja se herättää ihmisissä erilaisia mielikuvia. "Yhden menetelmän pohjalta ei johtopäätöksiä henkilöstä tehdä, vaan käytössä on aina useampi menetelmä. Tulokset käydään arvioitavan henkilön kanssa läpi henkilökohtaisessa tapaamisessa. Laadimme kirjallisen arviointilausunnon, joka annetaan myös henkilölle itselleen. On hyvä muistaa, että samankaltainen rooli eri yrityksessä voi vaatia eri ominaisuuksia. Arvioinnissamme todettu kehittämiskohde ei välttämättä tarkoita, etteikö henkilö soveltuisi esim. johonkin toiseen tehtävään." Arviointitulosten tulkitseminen ei ole niin mustavalkoista kuin voisi kuvitella. "Jossain tilanteissa ja rooleissa esimerkiksi tarvitaan sosiaalisuutta, muttei sillä kaikissa tehtävissä ole merkitystä. Ei ole vain yhdenlaista oikeaa henkilöä, vaan kaikilla on aina joitain kehittymiskohteita ja vahvuuksia haettavan tehtävän kannalta. Etsimme kokonaisnäkemystä siitä, kuka arvioiduista henkilöitä on soveltuvin juuri tähän tehtävään ja työympäristöön." Työnantaja saa myös johtamiseen tarvittavia välineitä, kun hänelle annetaan rekrytoitavasta jo etukäteen tietoa vahvuuksiin ja kehittymisalueisiin liittyen. Näin myös perehdytyksessä voidaan suoraan korostaa oikeita asioita. Takaavatko testit kuitenkaan, että tehtävään on saatu rekrytoitua sopiva henkilö? "Sataprosenttista ennustetta ei voida antaa rekrytoiville esimiehille eikä hakijoille. Aina on mahdollisuus pieneen virhemarginaaliin. Sekin vaikuttaa, millaisia työympäristö, kollegat ja tehtävät ovat. Ihmiset käyttäytyvät eri lailla eri tilanteissa, joten arvioinnissa ilmenneet ominaisuudet eivät välttämättä näy tyypillisenä toimintatapana yksi yhteen käytännön työssä. Arvioinnissa voi tulla ilmi motivaatiotekijöitä, joiden vaikutusta on tiettyyn pisteeseen asti voitu ennustaa, mutta on haastavaa arvioida, milloin tietty ”raja” ylittyy ja esim. motivaatio kääntyy laskuun. Mitä enemmän tietoa työnhakijasta on, sitä todennäköisemmin löytyy oikea tekijä, joka viihtyy ja menestyy työssään. On hyvä muistaa, että tässä haetaan myös hakijan näkökulmasta unelmatyöpaikkaa." Lopuksi vielä vinkkejä työnhakuun. "Kokemuksen kartuttaminen on tärkeää. Opintojen aikana kannattaa rakentaa omaa verkostoaan esimerkiksi harjoittelujaksoilla." "Kaikille ei ole kristallinkirkasta, mitä heistä isona tulee. Se ei ole niin suoraviivaista ja uran suunta voi myös muuttua. Silmät kannattaa pitää auki ja suhtautua avoimin mielin eri vaihtoehtoihin. Useita eri polkuja pitkin voi päästä kohti unelmatehtäväänsä."
Tiukkoina aikoina suhdeverkostot ratkaisevat
Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistuneet työllistyvät erinomaisesti. Vuosi valmistumisen jälkeen työttömänä on ilmoittanut olevansa vain 3%. Valmistuneet sijoittuvat myös pääsääntöisesti koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin, vain 8 % ilmoittaa nykyisen työn vaativuuden olevan koulutustasoa selvästi alhaisempi. Tiedot ovat kyselytutkimuksesta, joka on tehty Metropoliasta vuonna 2012 valmistuneille vuosi amk-tason tutkinnon suorittamisen jälkeen. Sijoittumisseurantakyselyn avulla selvitettiin valmistuneiden eli alumnien sijoittumista työelämään ja heidän näkemyksiään koulutuksen vastaavuudesta työelämän tarpeisiin. Tutkimuksilla voidaan hahmottaa todellisuutta vain rajallisesti. Tähän kyselyyn vastasivat vuonna 2012 Metropoliassa tutkinnon suorittaneista (2510 henkilöä) syksyllä 2013 kohtalaisen suuri joukko, 45 % kyselyn saaneista. Työmarkkinatilanteen laskusuhdanne näkyy vastauksissa. Jonkin aikaa työttömänä oli ollut valmistumisen jälkeen keskimäärin 24%, edellisellä tutkimuskierroksella eli vuotta aikaisemmin, vain 17% vastaajista. Alakohtaisia eroja tietysti on. Vastaajista työttöminä ilmoittivat olevansa kyselyhetkellä, noin vuosi valmistumisensa jälkeen: tekniikan ja liikenteen alalta kuusi prosenttia (6 %) sosiaali- ja terveysalalta yksi prosentti (1 %) liiketalouden alalta neljä prosenttia (4 %) kulttuuri- ja luovalta alalta neljä prosenttia (4 %) Työllistymistä vaikeuttavista tekijöistä korostuvat aiempia kyselyitä enemmän kaikilla aloilla heikko työmarkkinatilanne ja alueellinen työmarkkinatilanne, puutteelliset suhdeverkostot ja työkokemuksen puute. Nämä tekijät yhdistivät kaikkien alojen vastaajia. Alakohtaisia eroja työllistymistä vaikeuttavien tekijöiden osalta on hyvä myös nostaa esiin. Liiketalouden alalla hankaluudeksi koettiin epävarmuus omasta osaamisesta ja tutkinnon heikko arvostus. Kulttuurialaa vaivasivat katkot määräaikaisissa työsuhteissa sekä tutkinnon arvostuksen puute. Sosiaali- ja terveysalalla sekä tekniikan ja liikenteen alalla molemmissa haasteeksi koettiin epävarmuus omasta osaamisesta ja huono valmistumisajankohta. Työllistymistä merkittävimmin edistävä opiskeluaikainen tekijä kaikkien vastaajien mielestä oli työharjoittelujakso. Lisäksi, tiedon nykyisestä työpaikasta 28% oli saanut suhdeverkostojensa kautta (edellisellä kierroksella 23%). Entistä useammalle (nyt 15 %, edellisellä kierroksella 13 %) työnantaja oli ilmoittanut suoraan avoinna olevasta tehtävästä. Kontaktit, verkostot ja suhteet siis helpottavat työllistymistä. Tutkinnolla, kokemuksella ja osaamisellakin on oma sijansa.