Verkostoitumisen vinkkilista
Olen toiminut Metropoliassa useissa projekteissa ja yksiköissä. Viimeisin projektityöryhmäni, jonka kanssa toimin ennen alumnikoordinaattorin tehtäviin siirtymistä, ojensi minulle Vuoden verkostoituja -diplominkin. Se hymyilyttää yhä. Projektiluontoiset työt ovat usein eri organisaatioista syntyvien verkostojen yhteisiä ponnistuksia. On luontevaa, että projekteista jää siinä työskenneille ihmisille kontakteja. Siirryttyäni alumnikoordinaattorin tehtävään olen aprikoinut, miten verkostoitumista eri tahojen kanssa niin talon sisällä kuin alumnien kesken voisi käynnistää luontevasti. Alumnisuhdetoiminnan kehittäminen oppilaitoksessa ei etene suunnitelmista käytännön toteutukseen pelkästään yhden naisen höyrymoottorilla. Vanhat verkostot kannattelevat pitkään, jos niistä muistaa pitää huolen. Tapaan entisiä kollegoja säännönmukaisesti, pidän yhteyttä. Kyselen heiltä mielipidettä omiin ammatillisiin tilanteisiin, olen apuna heidän työssään, jos suinkin pystyn. Verkostoissa on hyvä pysyä selvillä edes pintapuolisesti toisten ihmisten tai organisaatioiden kuulumisista. Jossain vaiheessa voi löytyä jälleen yhteisiä intressejä, syy palata jälleen tekemään yhteistyötä hyväksi havaitun kumppanin kanssa. Itselläni oli eilen ilo toimia NoNoobNetworks -tapahtuman juontajana, kun pyydettiin apuun. Kuulin seminaaripäivän aikana tuoreita näkökulmia toimialoista, joiden parissa en ole varsinaisesti työskennellyt. Tapahtuman yhteydessä ehdin tutustua muutamiin puhujiin ja yleisössä istuneisiin ihmisiin hieman paremmin. Tänään olen lähettänyt tapaamilleni henkilöille kontaktipyynnön LinkedIn -palvelussa. Nyt minulla on LI-verkostossani yhdeksän uutta kontaktia, ja jokunen saattaa vielä tulla lisää. He edustavat yrityksiä tai toimialoja, joista minulla ei ennen tapahtumaa ollut kovin vahvaa otetta. Mitä hyötyä uusista kontakteista on? Koskaan ei tiedä, ennen kuin se hetki tulee kohdalle. Olisin voinut toki kieltäytyä poikkeuksellisesta työtehtävästä. Tai olisin voinut käydä juontamassa ja kuitata päivän työn olankohautuksella. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin. Puhujien joukosta löytyi muutama alumnikin. Oli hauska huomata, miten laajalle Metropolia on lonkeronsa levittänyt. Vinkkilistani verkostoitumiseen ytimekkäästi: Ole yhteistyökykyinen Tartu tilaisuuksiin Pysy avoimena
Kiihkottomasti
Sähköiset ympäristöt tuottavat jatkuvasti uusia impulsseja, joihin tekee mieli tarttua. Nettikeskusteluissa trollataan ja lollataan. Lyhytjännitteistä, alati uutta tietoa ja bittiherkkua etsivää mieltä ruokitaan netissä videoklipeillä ja klikkijournalismilla. "Minä en usko voivani koskaan rauhoittua", puuskahti ystäväni turhautuneena. "Liikaa mielenkiintoisia tapahtumia kaikkialla, pakko reagoida." Samaan aikaan toisaalla, ihmisiä kannustetaan etsimään mielenrauhaa mindfulnessista ja retriiteistä. Multitaskaus ei enää ole päivän sana. Hillitty ulosanti ja hallittu ulkomuoto muodostavat uskottavan vaikutelman. Viilipytty suhtautuu asioihin asioina, kiihkottomasti. Sen sijaan hän henkii lämpöä, rauhaa ja empatiaa asiakkaidensa suuntaan. Nämä ovat tunnusmerkkejä ammattilaiselle, joka haluaa kiihkeätahtisessa työelämässä erottua edukseen. Mihin meiltä vähemmän viileiltä on kadonnut aikuisen ihmisen tunnusmerkki, kiihkoton harkitsevaisuus? Onko se hukkunut sähköisten ympäristöjen argumentointiin, jossa sarkastisia reunahuomautuksia jakeleva nokkela sanansäilän heiluttaja saa parhaat pisteet, pelissä, jonka säännöt ovat epäreilut heille, jotka eivät ymmärrä konteksteja? Pitäisikö sähköisten ympäristöjen käyttöä vähentää tai vaihtoehtoisesti meditaatioharjoituksia lisätä? Ehkä sitä voisi kokeilla, ainakin jos hetken malttaisi. Ja kauanko minä harkitsin tämän blogimerkinnän julkaisemista? Tasan kymmenen minuuttia. Saman ajan, mitä sen kirjoittaminen minulta vei. Paljon on vielä opittavaa elontiellä.
Katse silmiin
Kesä oli harvinaisen aurinkoinen. Käytin aurinkolaseja kuuden viikon ajan lähes tauotta. Totuin aurinkolaseihin, liiaksikin. Yhtenä päivänä ihmettelin kaupan kassan nuivaa tervehdystä. Luulin ottavani ystävällistä katsekontaktia kassaan aurinkolasit päässä. Sitten tulivat harmaammat päivät. Aurinkolasit vaihtuivat silmälaseihin. Jatkoin touhuamista kuten ennenkin. Ihmettelin vain, mikä minussa on erilaista. Miksi muut ihmiset tuijottivat minua aiempaa pidempään. Pitäisikö olla imarreltu vai huolissaan? Ei. Mikään minussa ei ollut muuttunut. Toiset vain näkivät silmälasien takaa silmäni. Sain luotua toisiin ihmisiin suoran katsekontaktin. Minä olin se, joka tuijotti ventovieraita takaisin silmiin häiritsevän pitkään. Tämän hoksaaminen vei aikaa ja sai ajattelemaan. Liian pitkä, liian lyhyt tai katsekontaktin täydellinen välttely voidaan käsittää väärin. Silmiin katsomisen sanatonta viestintää on hyvä harjoitella, jotta siitä tulee luonteva osa ihmistenvälistä kanssakäymistä. On hyvä olla tietoinen muutenkin omasta tavasta käyttää niin kehonkieltä kuin äänenpainojaan. Asiakaspalvelutehtävissä, myynnissä ja muissa ihmisten kohtaamista vaativissa töissä ammattilaiset pyrkivät usein mukautumaan vastapuolen taajuudelle; he pehmentävät vai vahvistavat ääntään, rentoutuvat tai ryhdistävät asentoaan, käyvät innostamaan tai rauhoittamaan tilannetta eleillään ja ilmeillään, saadakseen kohtaamansa ihmisen avautumaan omalle sanomalleen. Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan myötäsyntyisestä kyvystä tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, vaan taitoa voi myös harjoitella. Vuorovaikutustaitoja ja sosiaalista kanssakäymistä voi opetella, ilmaisutaitoon saa valmennusta. Kehittyä voi vain ja ainoastaan olemalla vuorovaikutuksessa muidenkin kuin oman peilikuvansa kanssa.