Avainsana: tanssitaide
Liikkeellä marraskuussa 2020 – yksi vuoden ainoista livefestivaaleista
Liikkeellä marraskuussa on yksi Suomen merkittävimmistä tanssifestivaaleista, joka vuonna 2020 päätti rajoituksista huolimatta järjestää livetapahtuman. Taiteellinen johto oli ehdoton siinä, ettei tapahtumasta tulisi tehdä virtuaalista, joten reilu kuukausi aikaisemmin alettiin toteuttaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotta saataisiin luotua mahdollisimman turvallinen mutta eheä festivaalikokemus. Suoritin festivaalin tuottajana opiskeluun liittyvän itsenäisen projektin, näkökulmana tapahtumatuotanto poikkeusaikana. Festivaali osoittautui loistavaksi näköalapaikaksi aiheelleni. Se osoitti, että tapahtumia voi järjestää vastuullisesti ja turvallisesti, sekä kuinka elintärkeää ihmisille on päästä kokemaan yhdessä. Kapasiteetin pienennyksillä, maskeilla, käsideseillä ja karanteeneilla saatiin aikaan aito festivaalin tuntuinen kokonaisuus aikana, jona festivaaleista tehtiin lähes mahdottomia. Pandemian luoma kolaus kulttuurin kentälle on luonut paljon keskustelua ja herättänyt tunteita. On sääli, ettei päättäjätasolla nähdä kuinka kulttuuritapahtumia voidaan järjestää turvallisesti. Mediassa on ollut paljon hälinää alan toimijoiden keskuudessa siitä, kuinka ei nähdä miten montaa tämä ala työllistää. Syystäkin hälistään. Ymmärrän, että helposti tapahtumat näyttäytyvät suurena riskinä taudin leviämiselle ja ihmisjoukkojen kohtaaminen kuulostaa ensi hätään pahimmalta uhkalta pandemian näkökulmasta. Ja sitä se on, jos tapahtumia ei järjestetä asianmukaisella tavalla. Tapahtumien kieltäminen on päättäjille varmasti helppo keino osoittaa, että asian eteen toimitaan. Valitettavasti kyse on kuitenkin satojen tuhansien ihmisten elinkeinosta. Kulttuuritoimijat ovat pystyneet osoittamaan vastuullisuutensa ja kykynsä järjestää onnistuneita ja turvallisia tapahtumia. Uskaltaisin väittää tapahtumien vahvistaneen ihmisten hyvinvointia ja mahdollistaneen normaalin kaltaisia kokemuksia epävarmuuden keskellä. Kokemuksia, jotka vahvistavat meidän yhteyttämme kanssakulkijoina ja tarjonneet mahdollisuuksia kohtaamisille ja keskustelulle. Liikkeellä marraskuussa oli tästä oiva osoitus. Hartain toiveeni tulevaisuudelle olisi, että yhteiskunnassa nähtäisiin kulttuurin ja tapahtumien merkittävä vaikutus niin ihmisten hyvinvointiin kuin myös kansantalouteen. Toivon, että jo alkanut voimakas mediapuhe kulttuurin ja taiteen kärsimyksestä koronan keskellä, herättäisi kokonaisvaltaisesti keskustelun siitä, kuinka näkymättömänä päättäjien ja valtion tasolla alaamme pidetään. On se sitä jo hieman aloittanut, mutta toivon, että alan toimijat jaksavat pitää äänensä kuuluvissa, jotta se kantautuisi mahdollisimman monelle. Toiveikkaana, Heidi Kulttuurituottaja -18
Oodi metsälle
Viime vuoden huippuhetki oli minulle itsenäisyyspäivän aatto, jolloin avattiin uusi keskustakirjasto Oodi. Osana avajaispäivän ohjelmaa esitettiin koreografi Hanna Brotheruksen teos Oodi metsälle. Sain ilon työskennellä teoksen tuotantoassistenttina koko syksyn ajan. Hanna Brotherus tunnetaan erityisesti taidostaan yhdistää töissään esiintyjiä huipputason taideammattilaisista harrastelijoihin. Myös Oodi metsälle -teoksen yli 200 esiintyjän joukko koostui ammattitanssijoista, ala-aste ikäisistä lapsista, lukiolaisista ja eläkeläisistä. Kirjava ja ylisukupolvinen joukko sopi täydellisesti toivottamaan tervetulleiksi ensimmäiset kävijät uuteen yhteiseen tilaan, joka on tarkoitettu meille kaikille. Lukuisista väenpaljouteen ja valtavaan esiintyjäkaartiin liittyvistä kauhuskenaarioista huolimatta kokonaiskestoltaan kuusituntinen esitys sujui jopa yli odotusten. Esitys huipentui illalla yhteisteokseen harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kanssa. Vauhtia riitti ja omaan askelmittariini kertyi avajaisten aikana yli 30 000 askelta - Oodin käytävät ehtivät tulla todella tutuiksi. Pian valmistuvana kulttuurituotannon opiskelijana oli upeaa päästä työskentelemään itselleni tärkeän taiteenlajin ja suuresti ihailemani koreografin kanssa. Oli ikimuistoista olla osana hartaasti odotetun kirjaston avajaistuotantoa. Tämäkin blogiteksti on naputeltu Oodin kolmannen kerroksen kirjataivaassa. Tara Nyman, Kulttuurituotannon opiskelija
Showtanssijoiden sopimukset ja palkat kuntoon!
Nykytanssin ja baletin kulttuuri on ollut keskuudessa niin kauan kuin muistamme. Sieltä on noussut suuria tähtiä ja vaikuttavia nimiä. Suomalaiset arvostavat kotimaista nykytanssiesitystä ja ulkomailla se on kiehtovaa ja ainutlaatuista. Showtanssi tai viihdetanssi ovat syystä tai toisesta ilmentyneet halpoina ja arvottomina ja tästä syystä myös palkat sekä työehtosopimukset ovat aikamoinen villi länsi kentällä toimiville. Viimeisin projektini kulttuurituotannon opiskeluissa toteutui Suomen Tanssi ja Sirkus liitolle, jonne lähdimme toteuttamaan kaupallisen alan tanssijoiden palkkasuositustaulukkoa ja muistilistaa sopimusneuvotteluihin. Projektini sai alun lokakuussa 2017 , kun otin yhteyttä ammattiliittooni, joka on ollut minulle vuosia tanssialalla toimineena tukena ja apuna kiperissä tilanteissa. Kuvailin rehellisesti millainen tilanne tällä viihdemaailman tanssijoilla ja koreografeilla on sopimusneuvotteluissa. Kerroin että asialle on saatava jonkunlainen muutos ja haluan ottaa asian hoitaakseni, johon haluaisin ammattiliiton avuksi. On tärkeää että ammattiliitto on tällaisessa mukana, sillä se edesauttaa tulevaisuudessa sopimusneuvotteluja käydessä virallisen olemassa olevan datan esittämistä perusteluiksi. Eräs opettaja kulttuurikoulutuksen aikana kummasteli ”showtanssi” sanan paheksumista. ”Sehän vain kertoo, että tehdään showta, joka on isoa, näyttävää ja kallista”. Kenties meidän kyseisen alan edustajien pitäisi ensin miettiä mistä moinen paheksunta on lähtöisin ja vain yhdessä muuttaa käsityksiä kuin taistella entistä vastaan. Showtanssijalta edellytetään monien tanssilajien taitamista, erilaisissa esitystilaisuuksissa ammattimaista toimimista, nopeaa omaksumiskykyä ja muuntautumiskykyä, stressinsietoa ja karismaa, joka kuitenkaan ei rajaa muuta ryhmää. Siinä on monta asiaa, jotka ansaitsivat arvostusta ja kunnioitusta. Sitten asiaan. Kuten mainitsin show-alalla tai kutsun sitä kaupalliseksi alaksi, palkat ja työehtosopimusasiat ovat melkoista viidakkoa. Alalla kulkee paljon hiljaista tietoa, joka tulee tutuksi ja selkeämmäksi mitä enemmän ja kauemmin alalla tekee töitä. Tanssijoiden palkat useimmiten määrittelee koreografi, sillä hän neuvottelee tilaajan kanssa. Tämä henkilö voi olla tanssiryhmän edustaja, TV-ohjelman koreografi, artistin kiertue koreografi jne. Se ei poista kuitenkaan tosiasiaa, että tanssijan on pystyttävä myös itse vaatimaan oikeudenmukaista korvausta työstään. Alalle nousee jatkuvasti uusia tanssijoita ja koreografeja ja jollei missään ole tarjolla selvitystä minimikorvauksista ja työehdoista niin emme voi olettaa tämän kaupallisen alan asioiden paranevan. Tämän vuoksi projekti oli tärkeä, sillä sen tavoitteina oli luoda tanssijoiden työn palkkasuositus taulukot erilaisista töistä sekä muistilistaa sopimusneuvotteluja varten. Tällaisella saamme alalle yhtenevän linjan työkorvauksista ja karsittua tietämättömän palkan polkemisen. Näillä kaupallisen alan ammattilainen saa itselleen varmuutta ja tukea yhteisöllisyydestä sekä arvokkaamman neuvotteluavun tuleviin töihin. Katrin Vaskelainen
Tuottaja = monitoiminainen
Kaunis sää helli Arabian Katufestivaalia lauantaina 19.5. Koko kevään kestäneen työrupeaman jälkeen oli mahtavaa nähdä, kuinka tapahtuma-alue ja bookatut esitykset heräsivät henkiin ja toteutuivat käytännössä. Toimin festareilla tanssi-, sirkus- ja performanssitaiteen vastaavana tuottajana, mutta työnkuvani tapahtumapäivänä oli paljon laajempi. Kuten opintojaksoilla olemme puhuneet, tuottajan työnkuvaan kuuluu paljon erilaisia juoksevia asioita. Tuottaja on vastuussa omasta osa-alueestaan ja jos jotain täytyy tapahtua nopeasti, todennäköisesti sen hoitaa tuottaja itse. Arabian Katufestivaali on voittoa tavoittelematon, vapaaehtoisvoimin järjestettävä tapahtuma, joten apukäsiä tapahtumapäivänä on käytössä rajallisesti. Me tuottajat vapaaehtoisten avulla rakensimme ja purimme alueen, jonka lisäksi olin itse vastuussa tanssi-, sirkus- ja teatteriryhmien vastaanotosta ja ohjauksesta sekä tanssilavan äänentoistosta, juonnoista ja puhtaudesta. Eli pääsin siis päivän aikana toimimaan artistivastaavan lisäksi myös ääniteknikkona, juontajana ja siivoojana. Onneksi apunani oli muita tuottajia sekä mahtavia vapaaehtoisia, joista suuri osa opiskelee tai työskentelee myös itse kulttuurituotannon parissa. Heidän työpanoksensa avulla päivästä tuli todella onnistunut ja mukava kokemus sekä tuotantotiimille, esiintyjille että kävijöille. Henna Tikkanen
Ensimmäistä kertaa Arabian katufestivaalilla
Suomen suurin katutaide- ja kierrätystapahtuma Arabian katufestivaali järjestetään vuosittain Hämeentiellä Arabian kaupunginosassa Helsingissä. Tänä vuonna 11. kertaa järjestettävä tapahtuma toimii katutaiteen suunnannäyttäjänä ja tarjoilee yleisölle katutaiteen lisäksi myös esimerkiksi kierrätystä, kirppiksiä, livemusaa sekä tanssi- ja teatteritaidetta. Vuonna 2017 Arabian katufestivaali rikkoi kävijäennätyksiä keräten huimat 30 000 kävijää yhden päivän aikana. Vuonna 2018 festivaali palaa juurilleen kestävän kehityksen teemalla. Teema tuo paikalle kantaaottavaa taidetta ja innovatiivista kierrätystä ja tulee näkymään ekologisuutena niin aluesuunnittelussa kuin ravintolavalikoimassakin. Olen mukana järjestämässä Arabian katufestivaalia, ja vastaan tanssi-, sirkus- ja performanssitaiteesta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että olen yhteydessä esiintyjiin ja minun vastuullani on ohjelmakokonaisuuden luominen sekä esiintyjien tarpeista huolehtiminen. Tämä on ensimmäinen kertani tapahtumassa, ja odotan innolla tulevaa paitsi itse festivaalin vuoksi, myös tuotantoryhmässä toimimisen kannalta. Olemme pitäneet muutaman palaverin tuotantoon liittyen, ja voinkin jo sanoa, että meillä on kasassa hieno työryhmä, jonka kanssa on ilo työskennellä. Linkki tapahtuman sivuille: http://www.artova.fi/tapahtumat/arabian-katufestivaali Henna Tikkanen