Avainsana: projektityö
Projektinhallintaa ja pikkulapsiarkea
Opintojen edistäminen vanhempainvapaalla uhka vai mahdollisuus? Sitä lähdin selvittämään, kun lähdin mukaan juhlaseminaarin järjestelyihin viime syksynä. Vaikka äitiys on minulle tärkeä rooli ja vauva-aika on yksi parhaita osia siitä, rakastan myös haastaa itseäni. En siis miettinyt hetkeäkään, kun minua kysyttiin mukaan paikallisen yrityksen 25-vuotisjuhlaseminaarin järjestelyihin. Tiesin, että projektityön ja pikkulapsiarjen yhdistämisestä ei tulisi liian helppoa, mutta hyvällä suunnittelulla kaikki on mahdollista. Rakensin mielikuvan, jossa vauva köllöttelee vieressä leikkimatolla ja päiväuniajat ovat tehokasta työaikaa projektin parissa. Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei kaikki ollut ihan näin ruusuista, mutta sitäkin opettavaisempaa projektinhallinnan kannalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Koska tilanteeni on työelämän kannalta poikkeuksellinen, kävimme heti ensimmäisessä palaverissa läpi mahdollisuuteni osallistua projektiin. Oma työskentelyni tapahtui täysin vauvan ehdoilla ja tiukat deadlinet eivät toimi siinä yhtälössä. Ennakoitavuuden ja reiluuden vuoksi oli hyvä tuoda asia heti koko tiimin tietoon. Resurssit ja vastuunjako täytyi miettiä tarkkaan, jotta yllättävät tilanteet eivät kaada koko projektia. Päiväuniajat hyötykäyttöön Samalla kun projektille rakennettiin aikataulua, rakensin sitä myös itselleni. Laadin viikko-ohjelman, johon kirjasin ylös, milloin työskentelen projektin parissa sekä varasin aikaa perheelle ja omille menoilleni. Hyvällä suunnittelulla pyrin välttämään liian suurta kuormitusta ja pitämään työtehtävät realistisina toteuttaa. Kuten kaikki sanovat, niin vauva-aika menee nopeasti ohi ja siitä pitää muistaa myös nauttia. Tehokkainta työskentely on silloin, kun saa ajatukset suunnattua vain yhteen asiaan, joten parasta työskentely aikaa oli silloin kun vauva oli unilla. Palaverit yritin sopia vauvan päiväuniaikaan. Tämä oli tietysti vain pelkkää arvailua ja monesti vauva heräsi kesken kaiken tai en ehtinyt saada vauvaa unille ennen palaverin alkua. Toisinaan projektityöskentely oli aikamoista sähellystä ja säätämistä tämän palapelin kanssa, mutta eikö elämä aina ole. Ja mikä sen parempaa harjoitusta tuleviakin tuottajan töitä ajatellen. Riskien hallintaa Ajattelin olleeni hyvin varautunut erilaisiin riskeihin, joita vauva-arjen ja projektityön yhdistäminen voi tuoda tullessaan, mutta henkilökohtaisessa elämässä riskien tunnistaminen oli jäänyt puolitiehen. Olin varautunut hyvin siihen, että välillä asiat saattavat viivästyä tai ottaa ainakin enemmän aikaa, ja omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta. Ihan kaikkea en kuitenkaan tajunnut ottaa huomioon. Projektin edetessä vieressä köllöttelevä vauva muuttui vauhdikkaaksi ryömijäksi, ja työskentelyyn käytettävä aika väheni entisestään. Vaikka sairastumisiin oli projektitiimin osalta varauduttu, en ollut varautunut meidän perheemme osalta syksyn flunssakauteen ja sen vaikutuksiin projektin kannalta. Isossa perheessä on monta sairastajaa, joka tuntui myös tämän projektin osalta. Äitiaivot testissä Äitiaivot ovat tunnetusti pelkkää ilmaa ja hattaraa, joissa mikään tieto ei pysy tallessa ja kaikki tärkeä unohtuu. Toisaalta äitiaivot ovat myös ne aivot, jotka pystyvät hallitsemaan laajojakin kokonaisuuksia ja muistamaan järisyttävän pitkiä listoja koko perheen menoista ja mukaan pakattavista asioista. Miten nämä sitten toimivat projektityöskentelyssä? Opin nopeasti, että kaikki sovitut asiat täytyy kirjoittaa ylös. Vauvan kanssa työskentely on katkonaista ja keskeytyksiä tulee paljon. Kaikki mitä ei ollut kirjoitettu muistiin saattoi unohtua hyvinkin nopeasti. Olin siis aina kaikissa palavereissa kynä tai näppäimistö sauhuten, jotta sain muistiin kaikki läpikäydyt asiat ja tehtävät, ja tieto kulki myös heille, jotka eivät päässeet palaveriin osallistumaan ja läpikäytyihin asioihin pystyi palaamaan myös myöhemmin. Hyvä dokumentointi säästää aikaa ja vähentää stressiä. Yksi tämän projektin oppi oli tehtävälistojen tuplatsekkaus, sillä kaikkea ei vain muistettu tehdä. Siitä huolimatta, että ne oli kirjoitettu ylös. Onnistuiko? Täydellistä tasapainoa pikkulapsiarjen ja projektityöskentelyn välillä on tuskin mahdollista saavuttaa. Molempiin kuuluu yllättäviä tilanteita ja kaikkea ei pysty ennakoimaan. Mikäli molemmissa mielii onnistua, täytyy omaa jaksamista huomioida. Riittävät resurssit ja joustavuus ovat tässä avainasemassa. Ja oikeastaan nämä samat haasteet eivät koske vain pikkulapsiarjen ja projektityön yhdistämistä. Jokainen tasapainoilee arjessaan työn, opiskelun, perheen ja oman ajan välillä. Omaa työtä ja työskentelyä täytyy myös pystyä tarkastelemaan armollisesti, kaikkeen ei pysty satsaamaan ihan 100 %, välillä on tyydyttävä täydellisen sijaan ihan hyvään. Vauva-arjen ja projektityöskentelyn yhdistäminen ei varmasti kaikkien projektien kohdalla ole mahdollisuus, mutta jos löydät sopivan projektin, niin rohkeasti vain hommiin. Hyvällä suunnittelulla on täysin mahdollista yhdistää sekä äitiys, että tuottajan työt! Kulttuurituotannon vuosikurssi 2023 Sanna Holopainen
Drag-taide osana kulttuuria ja yhteisöllisyyttä
Kuvassa fläppitaulu, johon on kirjoitettu eri värein teksti "Drag Makeup Workshop". Tekstin vieressä on myös käsin piirretty sydän. Drag on paljon enemmän kuin näyttävä esitys lavalla – se on taidemuoto, joka avaa tilaa moninaisuudelle, itseilmaisulle ja yhteisöllisyydelle. Yhdessä Happy Julia ry:n kanssa tuottamani drag-tapahtumakokonaisuudenaikana korostui, kuinka drag-työpajat ja loppushow eivät olleet pelkkiä esiintymisiä, vaan myös paikkoja, joissa ihmiset pääsivät kokeilemaan rajojaan, löytämään omaa ääntänsä ja kohtaamaan muita samanhenkisiä ihmisiä. Toisin sanoen löytämään omaa yhteisöään. Drag tuo yhteen ihmisiä – tapahtuman järjestäjiä, yleisöä ja taiteilijoita. Drag-taide ja sen vapaus Drag kuuluu esittävän taiteen kenttään omana ilmaisumuotonaan. Kulttuurin kentällä drag on erityisen merkittävää, sillä se tuo esiin tarinoita ja näkökulmia, jotka muuten jäävät helposti muiden taiteenlajien varjoon. Drag antaa vapauden itseilmaisulle ja auttaa niin taiteilijoita kuin osallistujia pääsemään ulos kuorestaan. Dragin kautta syntyy keskusteluja identiteetistä, normeista ja taiteen vapaudesta. Tasa-arvo ja sen edistäminen kulttuurikentällä Drag tekee tilaa tasa-arvolle ja moninaisuudelle. Se rikkoo perinteisiä käsityksiä siitä, miltä taide ja esiintyminen “kuuluu” näyttää. Dragin avulla voidaan leikitellä sukupuolen ja identiteetin rajoilla ja samalla tuoda esiin uusia näkökulmia siitä, mitä moninainen esiintyminen ja taide voivat olla. Drag tuo ennen kaikkea iloa, inspiraatiota ja yhteisiä elämyksiä kaikille mukana oleville. Kulttuurituottajana drag -tapahtumakokonaisuudessa Minulle drag-projekti oli ennen kaikkea muistutus siitä, että taide voi olla väline muutokseen ja taiteen vapauteen. Se voi antaa voimaa yksilöille, mutta myös vahvistaa koko yhteisöä. Kuvassa valotaideteos, joka esittää enkelinsiipiä. Yläpuolella teksti "All you need is love". Roosa Suvela, kulttuurituotannon vuosikurssi 2022.
Salaperäinen saari ja artistituotannon arki
Ö Fest? Ö Fest on salaperäinen musiikkifestivaali saaressa, joka ei paljasta sijaintiaan kävijöillensäkään kuin vasta viime hetkellä. Festivaali haluaa nostaa lavalle tämän hetken sekä tulevaisuuden kiinnostavia nimiä. Tuttujen nimien rinnalle halutaan uusia tekijöitä, joille esiintyminen Ö Festissä on ensimmäinen festivaalikeikka. Vuonna 2024 siirryin festivaalin parissa uuteen rooliin artistituotannon vastaavaksi. Vaikka pientapahtumia nousee koko ajan lisää kentälle, Ö Fest onnistuu erottautumaan tarjonnasta minkä todisteena toimii loppuunmyyty tapahtuma. Mitä artistituotanto on? Artistituotanto on työtä, joka varmistaa, että esiintyjä voi keskittyä olennaiseen, eli esiintymiseen. Käytännössä se tarkoittaa asioiden järjestämistä, esimerkiksi Ö Festin tapauksessa kuljetuksia, majoituksia, takahuonetilojen hoitamista, kaikkea sitä mitä artisti tarvitsee matkallaan saareen ja lavalle. Ö Festissä tavoitteemme oli yksinkertainen. Tahdoimme että jokainen artisti kokee olevansa tervetullut ja hyvin informoitu etukäteen. Panostimme aitoon sekä mahdollisimman kiireettömään kohtaamiseen esimerkiksi vastaanottamalla jokainen artisti henkilökohtaisesti. Saaren haasteet ja onnistumisen ilo Saari sijaintina tuo omat uudenlaiset haasteensa artistituotannonkin kannalta. Saareen, jossa Ö Fest järjestetään, on ainoastaan vesireitti. Siksi artistien saapuminen ja kaluston kuljetus tuli suunnitella tarkalla aikataululla etukäteen, sillä siirtymiset vievät tavallista pidemmän ajan. Festivaali järjestettiin 2024 ensimmäistä kertaa uudessa lokaatiossa. Sain suunnitella toimintamallin, jonka mukaan artistien saapumiset ja poistumiset toteutettiin. Tämä tarkoitti etäisyyksien kellottamista, aikataulujen kanssa kamppailua, kulkuvälineiden pohtimista ja artistien sekä heidän edustajien kanssa aktiivista keskustelua, jotta liikkuminen oli mahdollisen sulavaa. Vuosi opetti paljon ja antoi arvokkaita kehitysideoita tulevia vuosia varten, esimerkiksi millainen tiimi artistuotannon ympärille kannattaisi tulevaisuudessa rakentaa ja vastuita jakaa. Kun artistit kiittivät hyvästä järjestelystä ja kehuivat tunnelmaa, tuntui että kaikki työ ja stressi kannatti. Oli hienoa nähdä, että omalla työllä oli konkreettinen merkitys kokonaisuuden onnistumisessa. Päivän päätteeksi Pariisin Kevään takahuoneesta bändin jättämät terveiset, "Kiitos, tosi hyvä bäkkäri!" Oman oppimisen reflektointi Henkilökohtaisesti tämä projekti oli kasvun paikka. Oli hienoa päästä toimimaan vastuuroolissa ja saada mahdollisuus rakentaa tällainen kokonaisuus. Työskentely Ö Festin parissa tapahtui työharjoittelun rinnalla, mikä oli ajoittain raskasta ja uuvuttavaa. Projekti antoi varmuutta, että kykenen hallitsemaan isojakin kokonaisuuksia. Työskentelyn parissa pääsin syventämään osaamistani sekä oppimaan paljon uusia asioita. En pelkää vastuuta tai vaikeita keskusteluja. Kyky muovautua yllättävien tilanteiden mukana sekä nopea ratkaisukyky osoittautuivat hyödyllisiksi taidoiksi kesän aikana artistituotannon äärellä. Artistituotannon näkökulmasta opin, että tapahtuman persoonallisuus rakentuu pienistä yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, miten artisti otetaan vastaan ja millainen kokemus hänelle syntyy. Jenni Mäkelä, Kulttuurituotanto 2020
Jää toi lämmön Ylä-Malmin torille
Ystävänpäivänä helmikuisella Ylä-Malmin torilla tapahtui jotain poikkeuksellista. Paikalliset toivat kassikaupalla maitopurkeissa pakastettuja jääpaloja ja rakensivat yhdessä sydämenmuotoisen jäälinnan. Tapahtuma oli nimeltään Malmin sydän, kulttuurikeskus Malmitalon järjestämä yhteisöllinen tapahtuma, joka toteutettiin Helsingin kaupungin OmaStadi-hankkeen osana. OmaStadi on osallistavan budjetoinnin muoto, jossa kaupunkilaiset ehdottavat ja äänestävät oman alueensa kehittämistoimia. Tällä kertaa toiveena oli tehdä karuna pidetystä torista viihtyisämpi, ja siinä myös onnistuttiin. Yhteisöllisyys luo turvaa Torille kohonneen valaistun jäälinnan ympärille rakentui lämminhenkinen kulttuuritapahtuma, jossa oli runoilua, livemusiikkia, ilmainen kahvitarjoilu sekä kohtaamisteltta, jossa kaupunkilaiset pääsivät juttelemaan kaupungin toimialojen edustajien kanssa. Vaikka pakkanen paukkui, torilla vallitsi lämmin tunnelma: ihmiset hymyilivät, juttelivat iloisesti ja rakensivat yhdessä jäälinnaa, niin tutut kuin tuntemattomat, nuoret ja vanhat. Erityisesti jäälinnan yhteyteen veistetty MALMI-kirjaimista koostuva jääteos nousi ilmiöksi. Se sai ihmiset pysähtymään, ihastelemaan ja jakamaan kuvia sosiaalisessa mediassa vielä pitkään tapahtuman jälkeen. Malmi-Facebook-ryhmä täyttyi kiitoksista ja ylistyksistä tapahtuman tunnelmasta ja päivityksistä jääveistoksen tilasta. Teos toimi torilla kuin hiljaisena vartijana tai rauhan symbolina. Malmilaiset ihmettelivät, miten teosta ei vandalisoitu levottomasta torista huolimatta vaikka se seisoi siellä viikkoja vailla valvontaa sekä yöt että päivät. Se toi mukanaan toivon siitä, että ehkä tämä alue ei olekaan niin turvaton. Osallistavan tapahtuman onnistuminen lähiössä Seuraavaksi nostan esiin projektissa oppaana käyttämäni, Arto Lindholmin Lähiöiden osallisuuskirjan mainitsemia oppeja, ja kuinka ne näkyivät Malmin sydän tapahtuman tuotannossa. 1. Toimiva konsepti Selkeä, houkutteleva ja erottuva konsepti madaltaa osallistumisen kynnystä etenkin, jos kohderyhmänä on vähemmän kulttuuripalveluja käyttävä yleisö. Malmin sydämessä tämä näkyi jäälinnan ideassa: se oli helposti lähestyttävä mutta uteliaisuutta herättävä ja maksuton tekeminen yhdisti eri-ikäisiä ja -taustaisia osallistujia. Jääteoksen ympärille rakennettu tapahtumasisältö sitoi kaiken yhteen ja teki kokemuksesta elämyksellisen. 2. Ajoitus Kesän lisäksi myös kevättalvi ja loka-marraskuu ovat usein hyviä aikoja tapahtumalle, koska silloin tarjontaa on vähemmän ja ihmiset etsivät harmauteen piristävää tekemistä. Malmin sydän järjestettiin ystävänpäivänä helmikuussa, jolloin vuodenaika oli rauhallinen ja aihe tarjosi luontevan syyn kokoontua yhteen. Perjantai-ilta loi viikonlopun tunnelmaa, ja aurinkoinen pakkaspäivä sai ihmiset lähtemään ulos. 3. Paikalliset kontaktit ja alueen tuntemus Lähiöiden osallisuustyö vaatii paikallistuntemusta. Asukasyhdistykset, kirjastot, koulut ja aluekoordinaattorit tuntevat ihmisten tarpeet ja osaavat levittää tietoa tehokkaasti. Malmitalon laajat paikalliset verkostot auttoivat merkittävästi markkinoinnissa ja järjestelyissä. Niiden avulla saatiin esim. jäälinnan rakentamisen ohjaajat ja esiintyjien taukotilat, sekä markkinointia suoraan alueen koulukoordinaattorien kautta. Alueen tuntemus helpotti tekemään parhaat järjestelyratkaisut torille. 4. Paikkaan sopiva markkinointi Markkinoinnissa selkeys ja visuaalinen ilme ovat keskeisiä. Somen lisäksi on suositeltavaa yhdistää rinnalle myös painettuja materiaaleja, paikallisten toimijoiden verkostoja ja kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Malmin sydämessä flyereita vietiin alueen leikkipuistoihin, nuorisotaloille, kauppoihin ja kahviloihin. Myös kauppakeskuksessa tapahtunut flyerinjako herätti yllättävän paljon kiinnostusta. Somea hyödynnettiin erityisesti Malmin kaupunginosaryhmissä ja Malmitalon kanavissa, joissa paikalliset ovat jo valmiiksi aktiivisia. Projekti inspiroi minua pyrkimään tuottajana jatkossakin saavutettavuus- ja osallisuustyön pariin kulttuurialalla. Kulttuurin ja tapahtumien laaja-alaisen positiivisen vaikutuksen voi huomata erityisesti paikoissa kuten lähiöissä, jossa kulttuuritarjontaa ei ole niin yltäkylläisesti kuin muilla alueilla. Kulttuurin voima tuo valoa hämärtyneisiin paikkoihin ja toimii voimakkaana työkaluna ihmisten ja alueiden hyvinvoinnin edistämisessä. Aniisa Mikander, Kulttuurituotannon vuosikurssi 21
Kuinka moni teistä on joskus kuullut kulttuurituotannosta? – Oivalluksia Metropolian opiskelijalähettiläänä toimimisesta
”Kuinka moni teistä on joskus kuullut kulttuurituotannosta?” aloitan esittelyni erään toisen asteen oppilaitoksen jatko-opintopäivässsä. Ryhmän opettaja nyökkää yllätyksekseni, mutta oppilaat ovat hiljaa, niin kuin ajattelinkin. Paikalla on noin 12 nuorta. Puolet heistä todennäköisesti tuli paikalle, koska jonnekin piti mennä. Muutama saapuneista on hyvällä tuurilla oikeasti kiinnostuneita aiheesta. ”Älkää huoliko”, sanon. ”Minäkään en tiennyt alasta mitään”, pidän tauon, ”kunnes sitten tiesin.” Muutama opiskelija hymähtää. Hyvä, sain heidän huomionsa. Kerron lyhyesti tarinan itsestäni. Miten lukiossa minua kiinnosti moni asia, mutta ei yksikään aine yksinään. Harrastin kyllä kulttuurin kentällä, mutta en tiennyt, että alalle voisi kouluttautua muuten kuin taiteilijana. Kerron, miten kipuilin jatko-opintovalinnan kanssa ja pohdin, ”Eikö mitään muuta ollut tarjolla?” Kuvittelen, että muutama opiskelija samaistuu tarinaani. Jatkan esittelyni loppuun kuvaillen opintoja, työllisyystilannetta, uramahdollisuuksia ja omia lempihetkiäni opintojeni aikana. Lopuksi pyydän kysymyksiä. Niitä ei tule. Jälleen en ole yllättynyt, vaikka kovasti haluaisinkin kuulla kuulijoideni ajatuksia ja jutella heidän kanssaan. Kun oppilaat sitten alkavat poistua luokasta, kuulen sivukorvalla muutaman heistä juttelevan ”Muahan alkoi ihan kiinnostamaan toi” ja tiedän, että ainakin joku samaistui tarinaani. AMK-tutkintojen näkyvyys lukioissa Metropolian opiskelijalähettiläänä esittelin Metropoliaa sekä omaa tutkintoalaani kulttuurituotantoa toisen asteen opiskelijoille kouluvierailuilla sekä tapahtumissa. Suurin osa esittelyistäni sujui edellä mainitulla kaavalla. Teinit ovat haastava yleisö ja oman opiskelualani tuntemattomuus rajaa paikalla olijoita sekä osallistumisinnokkuutta. Se on ymmärrettävää, enkä ole siitä pahoillani. Itseasiassa se sai minut kokemaan läsnäoloni entistä tärkeämmäksi. Vierailujeni aikana huomasin, että ammattikorkeakoulut ja niiden tutkinnot olivat lukiossa aliedustettuja ja välillä tuntemattomia jopa opettajille. ”Onko tuo siis kandidaatintutkielmaa vastaava työ?” eräskin opettaja kysyi, kun mainitsin opinnäytetyön. Muistan saman ilmiön toki jo omilta lukioajoiltani, mutta oli yllättävää, että ammattikorkeakoulualoja edelleen tarjotaan jatko-opintovaihtoehdoksi suhteellisen vähän. Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa, ja samalla kun tässä ei ole mitään vikaa, se hankaloittaa niiden nuorten tilannetta, joilla on haasteita löytää tulevaa jatko-opintopaikkaa perinteisten oppiaineiden, lääkärien, juristien ja kauppatieteilijöiden opintojen joukosta. Niiden, jotka etsivät vaihtoehtoja, joista eivät vielä tiedä. Vähän niin kuin minäkin etsin. "Vanhat asenteet siitä, että ammattikoulusta mennään ammattikorkeaan ja lukiosta yliopistoon tuntuvat yhä istuvan tiukassa – –" Uutisista saa lukea toistuvasti, että nuoret eivät pysty päättämään 16-vuotiaina, mitä haluavat tehdä isona. Mielestäni ei pitäisikään pystyä, mutta valinnasta tekee entistä vaikeampaa se, etteivät he tunne puoliakaan mahdollisista ammateista, tutkintoaloista tai opiskelumahdollisuuksista, joita olisi tarjolla. Ajassa, jossa ammatin voi luoda melkein mitä tahansa kykyä tai osaamista hyödyntämällä, ja uudelleen kouluttautuminen tulee olemaan monen urapolulla osa arkea, luulisi, että jatko-opintomahdollisuuksien moninaisuutta haluttaisiin korostaa. Silti toisella asteella vaihtoehdot tuntuvat painottuvan perinteisiin opintopolkuihin, jotka johtavat yhteen ammattiin ja uraputkeen. Pitääkö oikeaan ammattiin päätyä? Toivoisinkin, että opiskelijoita haastettaisiin enemmän pohtimaan opintoja myös työelämän kannalta: millaisissa ympäristöissä he haluavat työskennellä, millaisia ihmisiä ja työrooleja näissä paikoissa on tai voisi olla ja mitä ominaisuuksia sekä taitoja tarvitaan, jotta kyseistä työtehtävää voi suorittaa. Kaikkiin ammatteihin ei tietenkään löydy suoraa koulutusta, mutta joku saattaisi yllättyä, kuinka moneen löytyy. Kuinka monet meistä ovatkaan kuulleet konseptisuunnittelijan, kiertotalousinsinöörin tai hyvinvointikoordinaattorin maininneen ”vain päätyneensä” kyseiseen ammattiin. Harvalta on kuitenkaan koskaan kysytty: ”Haluaisitko olla tapahtumatuottaja, liiketoiminnan kehittäjä, robottijärjestelmäasiantuntija tai musiikkiterapeutti?” Nykyään kuitenkin voitaisiin kysyä – sillä näihin ammatteihin ei tarvitse vain päätyä, vaan niihin voi myös opiskella. Veera Peltola, Kutu 21
Festarit siistiksi
Oivalluksia Sideways-festivaalin siivouksesta Viime kesänä sain toimia toisena Sideways-festivaalin siivousvastaavana. Pääsin kokemaan, mitä vaatii festarin siistinä pitäminen suuren väkijoukon keskellä ja mihin kaikkeen siivous vaikuttaa. Siivousvastuussa opin konkreettisesti sen, kuinka suuri merkitys kyseisellä työllä on. Festivaalin siisteys ei synny itsestään, vaan se on tiimityötä, suunnittelua ja ongelmanratkaisua. Jokainen puhdas nurkka ja tyhjä roskis on monen pienen päätöksen ja yhteistyön tulos. Festarit rakentuvat yksityiskohdista, joita ehkä harva noteeraa, mutta jotka vaikuttavat merkittävästi kokonaisuuteen. Siivoustiimin työ on paljon enemmän kuin roskien keruuta Siivoojat ovat kenttähenkilökuntaa, he liikkuvat alueella jatkuvasti ja kohtaavat festarikävijöitä erilaisissa tilanteissa, kävijöiden kysyttäessä reittiohjeita tai vaikka vessojen sijainteja. Kerran päädyin auttamaan loukkaantunutta henkilöä, koska olin sattumalta lähin työntekijä paikalla. Ihmisten kohtaaminen on siis myös keskiössä. Roskikset eivät ilmesty festarialueelle itsekseen Ensimmäinen festivaalipäivä alkoi roskisten roudauksella paikoilleen. Roskisten paikat suunnitellaan ajatuksella, jolloin mietitään, missä ihmiset liikkuvat, mihin he pysähtyvät, missä he syövät ja juovat. Jos roska-astia on väärässä kohdassa, se jää helposti käyttämättömäksi. Roskisten oikein sijoittelu on siis tärkeä osa toimivaa ja viihtyisää aluetta. Siivoustiimi koostui vapaaehtoisista, joiden panos oli korvaamaton Vastuullani oli luoda hyvää henkeä ja huolehtia siitä, että jokainen tiimissä tunsi itsensä tärkeäksi ja osaksi isompaa kokonaisuutta. Koin, että fiiliksen ylläpitäminen oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni, varsinkin kun työ voi olla fyysisesti ja henkisestikin kuormittavaa. Siisteys ei ole vain visuaalinen tekijä Se vaikuttaa suoraan kävijöiden kokemukseen. Siisti ympäristö luo miellyttävämmän fiiliksen ja vähentää häiriötekijöitä. Se antaa kävijöille mahdollisuuden keskittyä itse tapahtumaan ja nauttia siitä täysillä. Tauot ja jaksaminen ovat olennainen osa työn onnistumista Hektisessä festariympäristössä taukojen pitäminen ja veden juonti, itsestään selvätkin asiat, voivat helposti unohtua sekä itseltä että muilta. Kun päivät ovat pitkiä, työ fyysistä ja lämpötila korkea, pienetkin tauot voivat tehdä suuren eron jaksamiseen ja yleiseen fiilikseen. Festariympäristössä saa kokea paljon mielenkiintoisia hetkiä, jotka tekevät työstä entistä hauskempaa Siivouksen näkökulmasta tapahtuma näyttäytyy kokonaisuutena. Päivän aikana tulee kuljettua koko alueen läpi monta kertaa, koluttua takatilat ja kohdattua henkilökuntaa, ja nähtyä hetket ennen yleisön saapumista ja sen jälkeen. Välillä ehtii myös vilkuilla lavalle ja napata keikasta pienen hetken. Siitä muodostuu omanlainen, mutta aito festaritunnelma. Lopuksi tulee se palkitsevin hetki Kun festivaalipäivä päättyy ja alue tyhjenee, ja loppusiivous on tehty. Päivän mittaan tehty kova työ näyttäytyy, kun alue on siisti, järjestyksessä ja valmis seuraavaa tapahtumapäivää varten. Siinä näkee konkreettisesti oman työn jäljen ja lopputuloksen, mikä tekee vaivannäöstä palkitsevaa.
Tunnetta ja säpinää osallisuustyöhön osallistavan tapahtumatuotannon mallilla
Vaikka nykynuoret eivät tiedä, mitä dynamolla tehdään, on osallistavan tapahtumatuotannon malli, Dynamo, tuonut valoa ja voimaantumista jo usealle kymmenelle nuorelle. Suomen Nuorisoseurojen Dynamon avulla luodaan uusia tapahtumia, tekemistä ja voimaantumista nuorten elämään. Dynamo – valoa ja voimaantumista nuorille Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon toimii. Tyyliini ei useinkaan kuulu näin polleasti paukutella henkseleitä, uskon enemmän perisuomalaiseen kainosteluun. Kehitin osana opinnäytetyötäni Dynamo, malli osallistavaan tapahtumatuotantoon-konseptin. Kehitystyön aikana oli reilun puolentoista vuoden aikana neljä nuorten tuottajaryhmää, joiden kanssa sain sparrailla aiheen parissa. Keräsin palautetta, haastattelin ja kirjoitin mallia. Matka siihen, että uskallan tuon alun julistuksen tehdä, on ollut haastava. Mutta niinhän se on, kun vähän ”ahistaa”, tietää olevansa oppimisen äärellä. Mittarit, haastattelut ja merkityksellisyyden kokemukset tukena Ja, miksi väitän, että Dynamo toimii? Lähestyn asiaa kahta eri kautta. Ensinnäkin käyttämämme Osallisuuskeskus Kentaurin nuorille henkilöille tarkoitettu osallisuusmittari oli vahvasti lämpimän puolella. Saimme kaikista mittarin väittämistä vähintään 3,5 ja kokonaiskeskiarvoksi muodostui 3,8. Neljä olisi ollut täydet pisteet. Dynamo-tuottajaryhmät vastasivat palautekyselyyn systemaattisesti, ryhmän loputtua, osana ryhmätoimintaa. Vastaajamäärä on siis hyvin lähellä todellista määrää. Toiseksi todistelen asiaa tekemilläni haastatteluilla. Tein yhteensä kahdeksan haastattelua Dynamo-tuottajaryhmien nuorille, joista kuusi päätyi opinnäytetyöhöni. Haastatteluja tehdessä ihmettelin, miksi tämänkaltainen tiedonkeruu ei ole rutiinitoimenpide jokaisessa ohjaamassani ryhmässä. Nuoret nostivat ehdottomaan keskiöön ryhmän ja siinä toimimisen. Se oli tärkeää, kuinka ryhmässä pikkuhiljaa uskalsi tuoda oman äänensä kuuluviin. Ohjaaja tuki ryhmää, antaen ryhmän kuitenkin päättää tapahtumatuotantoon liittyvistä seikoista. Se tuntuikin olevan tärkeä jako; ohjaaja johtaa ryhmää ja tiimihenkeä ja Dynamo-tuottajaryhmä ottaa koppia tapahtumatuotannon päätöksistä. Ryhmähengen ja työn jaon lisäksi esiin nousi tapahtumatuotannon koukuttava luonne. Eräs haastateltavista kuvasi sitä kuin palapeliksi. Ja sanoi nauttivansa myös niistä tilanteista, kun ryhmä yritti saada väärä palaa väärään kohtaan ja lopulta sai ratkaistua sen oikean sijainnin. Eniten esille nousi tapahtumapäivä ja sen tuoma merkityksellisyys. Haastateltavat kuvasivat käsinkosketeltavasti sitä jännitystä, mikä päivään liittyi. Ilmaistapahtumaan liittyvä huoli, tuleeko ketään ja kun lopulta huomaa, että jono kaartaa jo tuntia ennen kulman taakse. Ja, kun yleisö tulee sisään ja heistä näkee, että tapahtuma imee heidät mukaan. Osittain ylpeyteen sekoittui havaintoni mukaan hämmästystä. Me ryhmänä, ja minä, me ja minä olemme tehneet jotain sellaista, johon toiset ilolla tarttuvat. Osallisuus ei ole itsestäänselvyys – se täytyy rakentaa Ja, miksi Dynamon osallisuutta vahvistava kokemus on minulle kehittäjänä niin tärkeä? Alkuun jännitin, että osallisuusaiheita on niin paljon tarjolla, että ehkei Dynamolle ole tilausta. Matkan jatkuessa ymmärsin, että osallisuus on monelle hankalaa. Ja lopulta tiesin, että aitoon osallisuuden kokemukseen tarvitaan roppakaupalla keinoja ja menetelmiä. Ja osallisuuden tulee olla aitoa, konsulteille maksetaan. THL: n SOKRA-hankkeen osallisuuden määritelmässä ajatellaan, että osallisuus on sitä, että ihminen voi vaikuttaa omaan elämäänsä, yhteisön elämäänsä ja yhtyä yhtyeiseen hyvään. Tekemällä yhdessä tapahtumia, voimme saavuttaa nämä kaikki asiat kerralla. Dynamo-mallin neljään jaettu ryhmäprosessin aikajana auttaa ohjaajaa saavuttamaan osallisuuden kaikki näkökulmat. Lisäksi se sisältää alkuun neljän kerran tapahtumapaketin, jonka avulla luodaan uusi tapahtumakonsepti, jonka omistajiksi ryhmään osallistuvat nuoret pääsevät. Matka on kuitenkin tärkein. Dynamossakin tärkeintä on, että meillä on aikaa kohdata toisemme ja kysyä, mitä kuuluu? Se kysymys tekee meidät näkyviksi ja osalliseksi ympäröivään maailmaan. Nazia Asif on juuri kulttuurituottaja (ylempi AMK) tutkinnosta valmistunut Dymamo-mallin testaaja ja kehittäjä. Lue lisää mallista ja Nazian ajatuksista hänen opinnäytetyöstään Nuorten osallisuuden vahvistaminen yhdessä tapahtumia tehden.
Näin rakensin PR-tapahtuman tyhjästä – ja opin samalla johtamaan itseäni
Miltä tuntuu järjestää meikkidemo, houkutella paikalle vaikuttajavieraita ja vastata yhteistyökumppaneiden odotuksiin – ilman budjettia? Vastaus: paljon stressiä, tarkkaa suunnittelua ja loputtomasti WhatsApp-viestejä. Ennen kaikkea se opetti minulle, mitä itsensä johtaminen tarkoittaa silloin, kun kukaan ei katso olan yli, mutta kaiken on silti oltava valmista ajallaan ja ammattimaisesti. Rohkea demo, tiukka aikataulu Tuotin maaliskuussa 2025 yhdessä Viveka Tiitolan kanssa MAC Cosmeticsin PR-tilaisuuden Spalt PR Helsinki -toimistolla. Tapahtuman nimi oli Bold & Beautiful Makeup Masterclass, ja se kokosi yhteen vaikuttajia, median edustajia ja meikkifaneja naistenpäivän etkojen hengessä. Suunnitteluaikaa oli vain kolme viikkoa. Sinä aikana loimme sisältökonseptin, laadimme aikataulut ja someohjeistukset, suunnittelimme visuaalisen ilmeen ja koordinoimme kaiken tilasta tarjoiluun ja mallista kuvaajaan. Kaikki toteutettiin ilman varsinaista budjettia – hyödynsimme tunnetun brändin vetovoimaa näkyvyyden ja portfoliohyödyn pohjana. Vastuuta ilman pomoa Oma roolini painottui kenttätyöhön ja tuotannon yksityiskohtien hallintaan. Vastasin muun muassa vieraiden vastaanotosta, somesisältöjen toteutuksesta ja tapahtuman aikataulutuksesta. Vaikka tuottajia oli kaksi, käytännössä jokaisen oli johdettava omaa työtään itsenäisesti. Siinä auttaa vain selkeä tapahtuman rakenne ja jatkuva tilanteen seuraaminen. Opin priorisoimaan: mikä on olennaista nyt, mikä voi odottaa. Opin myös sanomaan ääneen, kun tarvitsin apua – ja toisaalta luottamaan siihen, että olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Käytin tuotannon tukena Google Driveä, WhatsAppia ja vanhaa kunnon tehtävälistaa. Pienessä tuotannossa hyvät työkalut eivät ole luksusta vaan elinehto. Kiire kasvattaa, jos sen antaa PR-tuotannossa ei voi jäädä odottelemaan ohjeita. Jokainen tiimin jäsen oli mukana omasta tahdostaan – ei palkan, vaan kokemuksen ja näkyvyyden takia. Se vaatii kunnioitusta, läsnäoloa ja hyvää johtamista. Myös itsensä johtamista. Tämä projekti kirkasti minulle sen, mihin haluan tulevaisuudessa panostaa: olla osa tuotantoja, joissa tehdään tiimityötä ja pidetään kiire kulisseissa. Tuottajana haluan olla se, joka pitää langat käsissään, mutta ei sido muita niihin.
Ekologisen näyttelymatkan suunnittelu
Sain mahdollisuuden toimia suomalaisen kuvataiteilijan assistenttina näyttelymatkalla ulkomaille, ja olin tästä luonnollisesti kovin innoissani! Osana tehtäviäni taiteilijan assistenttina kuului budjetin valmistelu avustushakemukseen. Budjettia varten kartoitin mahdollisimman ekologisia ja taloudellisia tapoja matkustaa näyttelykohteeseen. Kestävien tuotantojen toteuttamisessa matkustamisesta ja kuljetuksista aiheutuvat päästöt ovat yksi suurimmista haasteista, joten oli kiinnostavaa perehtyä siihen tarkemmin. Tässä kirjoituksessa jaan havaintojani ja vinkkejäni ekologisen näyttelymatkan suunnittelusta. Ensimmäisenä niistä se, että kestävässä matkustamisessa on hyvä muistaa, että täydellisyyttä on turha tavoitella, mutta parempia valintoja voi aina tehdä. 1. Onko matkalle todella tarvetta? Kulttuurituottajana tiedostan, että taiteen tekeminen ja esittäminen eivät ole irrallisia ympäristöstä. Matkustaminen taiteen ja kulttuurin vuoksi voi siis olla hyvin perusteltua. Näyttelyn järjestelyitä suunniteltaessa on kuitenkin hyvä miettiä etukäteen mikä on matkustamisen todellinen tarve. Olisiko esimerkiksi mahdollista lähettää pelkät teokset näyttelyyn ja taitelijan itse osallistua vain etänä videotervehdyksen tai kirjeen kautta. Vaikka läsnäolo koettaisiinkin tärkeäksi näyttelyn onnistumisen kannalta, pelkästään vaihtoehtojen miettiminen auttaa pohtimaan matkan merkitystä ja tarpeellisuutta tarkemmin. 2. Valitse kestävin mahdollinen matkustusmuoto Kun päätös matkasta on tehty, seuraava askel on etsiä vähäpäästöisin kulkutapa. Junalla matkustaminen on moottorikäyttöisistä kulkuneuvoista ekologisin tapa matkustaa, joten sitä kannattaa suosia bussin tai lentämisen sijaan. Maata pitkin matkustaminen vie kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa kuin lentäminen, joten matka tulee suunnitella tarkoin projektin aikataulu huomioiden. Hyödynnä matkustamiseen käytetty aika esimerkiksi työskentelyyn. Voisiko matkasta tuottaa sisältöä näyttelyyn tai näyttelyn markkinointiin? 3. Huomioi kestävyys myös teoslogistiikassa Selvitä onko mahdollisuuksia yhteiskuljetuksiin muiden taiteilijoiden kanssa, mikäli kyseessä on yhteisnäyttely. Hyödynnä teosten pakkaamisessa kierrätettyjä ja uusiokäytettäviä materiaaleja. Suosi teoskuljetuksia tarjoavista toimijoista niitä, jotka ovat sitoutuneet kestäviin toimintatapoihin. Ekologisista ratkaisuista kannattaa myös suoraan kysyä toimijoilta tarjouspyyntöä tehdessä. Vaikka vaihtoehtoja ei nyt olisi tarjolla on kysynnän lisääntyminen houkutin tehdä muutoksia yrityksen toimintaan. 4. Majoitu vastuullisesti, ajattele paikallisesti Kartoita majoitusta etsiessäsi toimijat, jotka ovat sitoutuneet ympäristöystävällisiin toimintatapoihin, kuten uusiutuvan energian käyttöön, kierrätykseen ja kasvisruokaan. Huomioi matkustamisessa ekologisen kestävyyden lisäksi myös muut kestävyyden ulottuvuudet ja suosi paikallisia toimijoita kansainvälisten ketjuhotellien ja -ravintoloiden sijaan. 5. Viesti valinnoista avoimesti ja inspiroivasti Ole muutoksen edelläkävijä! Kerro ekologisista ratkaisuista, ole valmis juttelemaan ja neuvomaan muita, vie kestävyyden ilosanomaa eteenpäin. Vastuullisuuden ei tarvitse olla vain tuotannollinen taustatekijä vaan sen voi nivoa osaksi näyttelyn tarinaa. Näyttelymatkan toteuttaminen lopulta kuitenkin kariutui, kun siihen haettua avustusta ei myönnetty. Opin kuitenkin paljon jo pelkästä suunnitteluvaiheesta ja pääsin projektin myötä olemaan mukana myös Suomessa järjestetyissä näyttelyissä. Ekologinen matkustaminen vaatii tarkkaa suunnittelua, kompromisseja ja välillä myös epämukavuutta. Mutta se tuo myös syvyyttä ja merkityksellisyyttä työhön. Kulttuurituottajana haluan olla mukana rakentamassa alan uutta suuntaa. Sellaista, jossa kulttuuria ja taidetta tuotetaan, mutta ei planeetan kustannuksella. Jokainen valinta on mahdollisuus vaikuttaa.
Company Kate & Pasi: Kansainvälistä nykysirkusta
Kuva Company Kate & Pasin teoksesta Kulinaarikaaos. Kuva sekaisesta keittiöstä, jossa Kate seisoo käsillään pöydällä Pasi häntä tukien. Akrobaatiella on kokinvaatteet päällä. Kuva: Kai Kuusisto. Company Kate & Pasi on helsinkiläinen, Suomen mittakaavassa hyvin paljon kansainvälisesti esiintyvä nykysirkusryhmä. Viralliselta nimeltään KP Cirque Production Oy perustettiin vuonna 2016 pariakrobaattien Katerina Repponen sekä Pasi Nousiainen toimesta kasvavan kiertuetoiminnan rinnalle. Alun perin ryhmä on esiintynyt yhdessä jo vuodesta 2010. Viimeisen viidentoista vuoden aikana ryhmä on Suomen lisäksi esiintynyt 26 maassa, ja viime vuonna 2024 heidän esityksensä keräsivät yli 23 000 katsojaa. Esityskertoja oli yhteensä 101, joista Suomessa 25 ja ulkomailla 76. Ryhmä on toiminut koko viisitoistavuotisen taipaleensa kahdestaan, ilman tuottajaa. Työtahti on ollut huimaa, kun esiintymisten lisäksi taiteilijoiden arkeen kuuluu muun muassa myynti, markkinointi, laskutukset, avustushakemukset, treenitilojen metsästäminen ja residenssihaut. Halusin hypätä ryhmän avuksi osa-aikaisena tuottajana, sillä uskon heidän tekevän valtavan merkityksellistä työtä suomalaisen nykysirkuksen ja ylipäänsä esittävän taiteen eteen, etenkin viemällä sitä ulkomailla. Ryhmä myös tekee sitä äärimmäisen saavutettavasti, sillä suurin osa heidän keikoistaan on katuesityksiä. Suomessa he ovat myös järjestäneet jo useamman vuoden suuren suosion saavuttanutta leikkipuistokiertuetta, jossa he kiertävät esiintymässä leikkipuistoissa kesäisin. Työnkuvani tuottajana Projektini alkaessa olin kerennyt työskennellä ryhmän jo satunnaisesti puolen vuode ajan. Nyt projektin tavoitteena oli tehdä työstäni suunnitellumpaa sekä huolitellumpaa. Isoimpana kokonaisuutena tein ryhmän kotimaan sekä ulkomaiden myyntiä. Uutena tuottajana kentällä tämä näyttäytyi äärimmäisen vaikeana. Nykysirkuksen myynti perustuu käytännössä vain ja ainoastaan luotuihin suhteisiin. Vaikka markkinointi olisi kuinka toimivaa, aiemmat suhteet ja yhteistyöt ovat avain asemassa. Pyrin siis luomaan kontakteja sähköpostitse ja puhelimitse samalla toivoen, että joku haluaisi ostaa palveluitamme. Esittävän taiteen myynnissä tiedon välittäminen potentiaaliselle ostajalle täytyy tapahtua jouhevasti ja tiiviisti, joten laadin ryhmälle myös jaettavia PDF-dokumentteja heidän eri teostensa teknisistä ja mainonnallisista vaatimuksistaan. Esittävä taide ei toimi Suomessa, eikä käytännössä missään muuallakaan omavaraisesti. Täten siis avustushakemusten tekeminen kuuluu Company Kate & Pasi:n laisen ryhmän arkeen. Näitä sain kirjoitella kyllästymiseen asti, ja niistä onneksi muutama menikin läpi. Oppimiseni Opin projektin aikana aivan valtavasti. Pääsin kurkistamaan, miltä aktiivisesti ulkomailla kiertävän nykysirkusryhmän arki näyttää, ja mitä kaikkia asioita heidän työhönsä liittyen tulee huomioida. Kiinnostukseni alaa kohtaan oli jo erittäin korkealla ennen projektia, mutta takuu varmasti kasvoi entisestään. Opin minkälaista ammattimaisen sähköpostiviestinnän tulee olla, ja minkälaisia eri sidosryhmiä tämän kaltaisella ryhmällä voi olla. Opin kuvaamaan nykysirkusta taidemuotona uudenlaisilla tavoilla tehdessäni avustushakemuksia. Olen valtavan kiitollinen Katelle ja Pasille, että sain toteuttaa projektini heidän kanssaan. Toteutin projektini ollessani 2.–3. vuotinen kulttuurituotannon opiskelija, ja koin tähän ajankohtaan mennessä saaneeni koulusta kaiken sen tiedon, jota tarvitsin projektin aikana. Eemeli Auvinen, kulttuurituottajat 2022
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku