Avainsana: Metropolia

Tapahtumakoordinaattorina koiratapahtumassa

Kun korona keväällä 2020 vei monelta projektit alta, minä aloin suunnitella omaani. Kohteena oli vuotuinen Unkarinvizslat ry:n järjestämä Vizslamestaruuskilpailu mannermaisille kanakoirille.   Vallitsevien olosuhteiden vuoksi vuoden 2020 kilpailu rajattiin vain yhdistyksen jäsenistön koirille, eikä esimerkiksi muiden rotujen edustajia otettu mukaan. Kilpailu järjestetään KAER-kokeena, jossa arvostellaan koiran metsästysominaisuuksia sekä yhteistyötä ohjaajan kanssa. Lisätietoja KAER-kokeista löydät esimerkiksi Saksanseisojakerhon sivuilta.   Tapahtuman järjestämistä varten perustetaan joka vuosi toimikunta. Tehtävänkuvani oli melko laaja-alainen, päätehtävinä sponsorien hakeminen ja tapahtuman markkinointi. Lisäksi sovin majoituksesta ja tarjoushinnasta läheisen yrityksen kanssa, sekä toteutin yhdistykselle sponsorointisuunnitelman ja vuosikellon. Markkinointia varten tein uudet mainosmateriaalit ja pääsin siten hyödyntämään aiemmin käytyjen kurssien oppeja mainoksia tehdessäni. Materiaalia painatettiin lehteen ja jaettiin mm. sosiaalisen median kanavissa, sekä nettisivuilla.   Oli äärimmäisen mielenkiintoista päästä toteuttamaan tapahtumaa, jollaiseen en ollut itsekään vielä oman koirani kanssa koskaan osallistunut. Koetoiminta oli minulle projektin alussa vielä aivan uutta, joten harrastajan näkökulmasta tiedossa oli paljon uutta asiaa ja mahdollisuus oppia harrastuksesta syvällisemmin. Työskentely oli hyvin itsenäistä ja vaati itsensäjohtamisen taitoja. Sponsoreita tapahtumalle saatiin yhteensä 4 ja palkintoja tuli jaettavaksi niin ruhtinaallinen määrä, että jotain jäi vielä seuraaviakin tapahtumia varten. Osa sponsoreista ilmaisi halukkuutensa osallistua tapahtuman sponsorointiin myös tulevina vuosina, mikä tietysti helpottaa tulevien kisojen järjestämistä.   Tapahtuma järjestettiin marraskuun lopulla Karstulassa. Vielä muutamaa viikkoa aikaisemmin mietittiin, että saadaanko kisoja järjestää, koska alueelle oli asetettu kokoontumisrajoituksia. Ulkotapahtumat olivat kuitenkin sallittuja, eikä osallistujamääräkään ollut mahdoton. Itse kokeisiin porukka jaettiin pienempiin ryhmiin, paitsi koronaturvallisuuden vuoksi, myös ajankäytöllisistä syistä. Jokainen koirakko pääsee työskentelemään vuorollaan, ja vain 4-5 koirakon ryhmässäkin päivä voi venyä yllättävän pitkäksi. Osallistujia oli lopulta 11 koirakkoa, vain muutama joutui perumaan aivan viimehetkillä. Kisat olivat siis onnistuneet, sää suosi ja voittajakin löytyi!   Vaikka tapahtumien tekeminen ei olekaan suoraan oma urahaaveeni, niin koen silti, että kokeileminen kannatti. Pääsin tekemään jotain itselleni erilaista ja uutta, samalla oppien paljon ja pääsin soveltamaan kursseilla jo opittuja asioita. Matkaan sisältyi sekä ylä- että alamäkiä, mutta sehän kuuluu asiaan. Motivaatio ei kuitenkaan laskenut, vaikka intohimosta tapahtumien tuottamiseen ei voida puhua.   Sponsorien hankinta ei aina välttämättä liity pelkästään tapahtumiin, vaan tietotaitoa voi tarvita myöhemmin yllättävissäkin paikoissa. Minulle työssäni on tärkeää työn merkityksellisyys, ja tässä projektissa se korostui aivan erityisellä tavalla. Pienen yhdistyksen tapahtuman sponsorit olivat merkittävä tekijä tapahtuman järjestämisen kannalta. Sponsorisopimusten jatkuminen myös tuleviin tapahtumiin on hieno asia, sillä se osoittaa, että työpanoksellani todella oli merkitystä ja se kantaa hedelmää myös jatkossa.   -Iina, Kulttuurituotannon opiskelija-

Itsensä johtaminen – matka täydestä kalenterista tyhjiin sivuihin

23.11.2020
Saana

Mitä on itsensä johtaminen? Aikatauluttamista, stressitöntä arkea, työn ja vapaa-ajan välistä tasapainoa? Näiden kysymysten äärellä pyörin aloittaessani kolmatta ja viimeistä itsenäistä projektiani, syventymisalueena itsensä johtaminen. Tein projektin hyvin itseohjautuvasti työharjoitteluni ohella. Aloitin tammikuussa 2020 tuotantoassistenttina Cirko – Uuden sirkuksen keskuksella. Harjoittelun oli tarkoitus loppua kesäkuussa 2020, mutta eräänä (varmasti kaikkien mieleen painuneena) maaliskuisena perjantaina kaikki muuttui. Minä, niin kuin varmasti moni muukin, jouduin tilanteeseen, jossa työt loppuivat seinään koronapandemiasta aiheutuneen tapahtuma-alan pysähtymisen myötä. Olin päässyt projektissani jo pitkälle opiskelemalla teoriaa ja kirjoittamalla päiväkirjaa mm. aamusivut-metodilla. Tämän takia en halunnut pistää pillejä pussiin, vaan jatkoin projektiani – tosin näkökulma muuttui hieman. Kiireinen harjoittelu muuttui yhtäkkiä kotona oleiluun ja arjen uudelleen rakentamiseen. Koen, että projekti sattui mitä parhaimpaan ajankohtaan, sillä jos jostain niin itsensä johtamisen taidoista on apua tällaisessa kriisitilanteessa. Alun järkytyksen laannuttua aloin täyttämään päiviäni verkkokursseilla ja kotona opiskelulla. Opin projektin aikana sen, että itsensä johtaminen ei todella ole pelkkää aikatauluttamista ja stressitöntä arkea. Se on valtava paketti erilaisia teorioita, toimintamalleja ja noh, myös sitä tasapainoisen elämän löytämistä. Eniten oppia toi ehdottomasti päiväkirjan kirjoittaminen ja se, että onnistuin löytämään omille pohdinnoilleni taustoja ja selityksiä lähdekirjallisuuden avulla. Nyt voisinkin suositella kaikille, siis ihan kaikille, aamusivujen kirjoittamista. Jos konsepti ei ole sinulle vielä tuttu, niin lukaise tämä pieni ohjenuora, jonka jaan nyt projektini kohokohtana. Aamusivut Aamusivut, The morning pages, on Julia Cameronin kirjasta The Artist’s Way lähtöisin oleva harjoite, jonka tarkoituksena on avartaa omia näkemyksiä, kirjata ylös päässä pyörivät sekalaiset ajatukset ja löytää luovuutta. Tehtävä on yksinkertainen: Kirjoita joka aamu kolme sivua tekstiä. Sisällöllä ei ole sinänsä mitään merkitystä, ajankohdalla taas on. Aamuisin mieli on tyhjempi arjen tuomista ajatuksista ja näin ollen se on oivallinen hetki dumpata ajatukset paperille. Kirjoita käsin paperille ja riittävän suurille sivuille (tarralappu on liian pieni, A4 taas vallan hyvä). Älä palaa lukemaan sivuja – ainakaan ihan heti seuraavana päivänä. (Itse tein tässä pienen poikkeuksen, sillä tarvitsin sivuilta löytyvää dataa projektissa etenemiseen.) So simple. Heti herättyäsi, kolme sivua, käsin paperille. Vahva suositus! - Saana , Kutu17

Puistojuhlaa tuottamassa – Helsinki Pride 2019

Helsinki Pride on vuosittain kesäkuun viimeisellä viikolla järjestettävä ihmisoikeustapahtuma. Se on luotu muistuttamaan yhtäläisten oikeuksien kuulumisesta kaikille seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta. Helsinki Pride on järjestetty vuodesta 2000 asti ja se on vuosien saatossa kasvanut Suomen suurimmaksi yleisötapahtumaksi, keräten vuonna 2019 noin 100 000 kävijää. Tapahtuman järjestää Helsinki Pride -yhteisö, joka toimii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi Uudellamaalla. Helsinki Pride 2019 oli viikon kestävä sateenkaarijuhla, joka koostui noin 120:sta eri pientapahtumasta lukuisissa eri lokaatioissa. Viikko huipentui perinteiseen Pride -kulkueesen ja Kaivopuistossa järjestettävään Puistojuhlaan. Itse työskentelin Helsinki Pridella Puistovastaavana. Vastuualueitani olivat mm. alihankkijoiden tilausten koordinointi, erilaiset tarjouspyynnöt ja sähkö- ja vesisopimusten teko, nettisivujen tapahtumakalenterin päivitys, Facebook -tapahtumien päivitys, tapahtuman teknisten karttojen piirtäminen ja kävijöiden opastaminen Puistojuhlassa. Syvennyin projektissa yleisötapahtuman tekniikkaan ja infrastruktuuriin, sillä minulla oli kyseisistä alueista melko vähän aikaisempaa kokemusta. Projektin kuluessa termistö ja sisältö tulivat tutuimmiksi. Opin työtehtävieni ja teorian kautta mitkä ovat tärkeimpiä seikkoja Priden kaltaisen suurtapahtuman tekniikan ja infrastruktuurin tuottamisessa. Opin kuinka tärkeää on tehdä infrastruktuuriin liittyvät kartoitukset tarpeeksi ajoissa, ettei tule turhia yllätyksiä tapahtuman hektisinä edeltävinä viikkoina. Lisäksi opin, kuinka tärkeää tapahtuman turvallisuus on ja kuinka se linkittyy jokaiseen pienenpäänkin osa-alueeseen. Kesäkuu Helsinki Pride -yhteisössä oli onnistunut kokemus, joka selkeytti myös omaa suuntaani kulttuurituottajana. Päällimmäisenä projektista jäi tunne tapahtuman luomasta avoimesta ja kannustavasta ilmapiiristä, jossa jokainen kävijä otetaan huomioon ilman ennakkoluuloja. Yli 100 000 kävijää kertoo myös siitä, että kysyntää Priden kaltaiselle tapahtumalle on. Pride nähdään sateenkaarikansan ja sen tukijoiden keskuudessa tärkeänä tapahtumana. Tapahtumalla voidaan vaikuttaa ja sinne on mukava mennä. Pridessa tapaa ihmisiä samojen aatteiden parista.

Tiimityötä TV-tuotannossa – Suurin pudottaja Suomi

Vietin kiireisen kevään ja alkukesän Suurin pudottaja Suomi -TV-tuotannon parissa. Suurin pudottaja on yhdysvaltalaiseen The Biggest Loser -formaattiin perustuva tositelevisiosarja, jonka ensimmäinen tuotantokausi nähtiin Yhdysvalloissa vuonna 2004. Suomessa sarjaa on tehty kolme tuotantokautta. Ohjelman osallistujat kilpailevat keskenään tavoitteenaan pudottaa mahdollisimman paljon painoa asiantuntevan valmennuksen avulla. Kilpailun runko koostuu viikoittain toistuvista haasteista, tehtävistä̈ sekä̈ punnituksesta. Kilpailun lopussa prosentuaalisesti eniten painoaan pudottanut kilpailija voittaa kisan. Tällä̈ kaudella mukana oli seitsemän julkisuudesta tuttua henkilöä̈; Riitta Väisänen, Juhani Tamminen, Pertti Neumann, Michele Kaulanen, Nina Mikkonen, Niina Kuhta ja Akseli Herlevi. Kuvaukset järjestettiin kesällä 2019 Vantaalla Hämeenkylän kartanossa. Toimin tuotannossa pääasiassa tuotantokoordinaattorina. Lisäksi tuurasin hetken ajan tuotantopäällikköämme. Vastuullani oli muun muassa kuvausten aikataulutus, yhteistyökumppaneiden hankinta sekä kuvausjärjestelyt. Tämän ohella saatoin punnita berliininmunkkeja, pestä pyykkiä tai maalata pingispalloja. TV-tuotannossa ei kahta samanlaista päivää näe! Syvennyin projektissa tiimityöhön, sillä halusin oppia lisää tiimien dynamiikasta ja sisäisistä rooleista. Luin teoriaa aiheesta, mikä auttoi minua analysoimaan tiimin toimintaa ja huomioimaan tiimin jäsenten vahvuuksia jakaessani työtehtäviä. Opin teorian kautta myös lisää itsestäni ja omista vahvuuksistani ja heikkouksistani. Pystyin tunnistamaan itsestäni asioita, joita en ollut aikaisemmin tiedostanut. Kun tunnet itsesi, pystyt edistämään tiimin tavoitteita. Myöntämällä heikkoutesi saatat oppia tiimin jäseniltä lisää, mikä tekee tiimistä entistä vahvemman. Mielestäni esimiesten olisi tärkeää puhua tiimien kesken avoimesti jäsenien rooleista sekä heidän vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Kesäni oli kiireinen, mutta antoisa. Käteen jäi lisää itsevarmuutta ja -tuntemusta, ammattitaitoa, verkostoja sekä hauskoja muistoja!

Minustakin kulttuurituottajaksi?

15.3.2019
Tiia Keskinen

  Opiskelupaikkaa hakiessasi mietit, millainen olet, mikä kiinnostaa ja millainen työ sinulle sopisi. Mutta entä jos et ole varma? Ymmärrän sinua erittäin hyvin.   Ensimmäinen lukukausi uudessa opiskelupaikassa on takana. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Mennyt syksy toi uusia haasteita, joista tulevan kulttuurituottajan oli totta kai selvittävä. Kun jättää armaan 3 000 asukkaan pikkupitäjän Pohjanmaalta ja muuttaa Kontulaan soluasuntoon, on siinä jo tarpeeksi totuttelua. Mutta miten minä, Tiia, 19, päädyin opiskelemaan kulttuurituotantoa?   Hain alalle, joka yllätti itsenikin Yläasteikäistä itseäni kuvailisin myöhästelijäksi, hiukan huolimattomaksi ja haaveilijaksi. Hyvät lähtökohdat suuntautua alalle, missä on oltava täsmällinen, huolellinen ja idearikas. Jos minulle oltaisiin silloin kerrottu, että tulevaisuudessa opiskelen kulttuurituottajaksi, olisin varmaan naurahtanut ja lähtenyt kotiin selailemaan hauskoja videoita.   Positiivista on, että meillä ihmisillä on tapana muuttua. Voin rehellisesti tunnustaa olleeni syksyn aikana ainoastaan yhden kerran myöhässä koulusta. Voisin taputtaa itseäni olkapäälle. Vapaus lisää vastuuta.   Pikainen päätös Paineet viime kevään yhteishakujen alla olivat niin kovat, että jouduin selaamaan netistä ammattinimikkeitä ja kulttuurituottaja sattui kuulostamaan tarpeeksi mediaseksikkäältä. Mutta hei, olinhan lukiossa tuottanut messuja ja toiminut ohjelmavastaavana, joten ala varmaan sopisi minulle. Lähetin Metropolialle ennakkotehtävään vaaditut tekstit ja video-CV:n. Onnekseni paikka avautui pääsykokeisiin.   Olen hämmästellyt muutamaan otteeseen, kuinka ihmeessä valikoiduin opiskelemaan tähän upeiden ihmisten kirjavaan joukkoon. Olen luokkamme kuopus, eikä minulla ei ole tuottamisesta paljoa työkokemusta. Välillä tuntuu, että juukelispuukelis, olisipa sitä kokemusta.   Olen elävä esimerkki! Minulla on musiikkitausta, josta koen olleen hyötyä hakuprosessissa. Ihmiskeskeisenä teen myös vapaaehtoistyötä tiiminvetäjänä, joka antaa potkua opiskeluun ja päinvastoin. Vaikka en vieläkään tiedä juuri sitä minun paikkaani tässä yhteiskunnassa, koen tulevaisuuden työni pyörivän lähtökohtaisesti ihmisten hyvinvoinnin ympärillä. Lohduttavaa on, että kaikesta vaivannäöstä on hyötyä ja mitään en ainakaan menetä. Kaikki on vain plussaa tässä elämän pelissä.   Moni elämässäsi tapahtunut asia saattaa olla askel kohti tuottajaperhettämme. Kiinnostuksen kohteillasi ja kokemuksillasi on väliä.Olitpa sitten ollut monta vuotta työelämässä, harrastanut teatteria, järjestänyt kotibileitä tai valmistunut juuri toisen asteen koulutuksesta, sinulla on täydet mahdollisuudet päästä osaksi tuottajaperhettämme, jos vain motivaatiota ja kiinnostusta riittää!  

Kulttuurituotannon opiskelijat

Tiia Keskinen 19-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Kotikaupunkini on  Pyhäjoella Pohjois-Pohjanmaalta. Olen käynyt lukion ennen Metropoliaan tuloa. Kulttuurituotanto vaikutti koulutusalana mielenkiintoiselta. Päätös hakea kouluun tapahtui äkkiä, enkä ollut suunnitellut aiemmin hakevani alalle. Metropolian käytännönläheisyys vetosi ja halusin myös oppia lisää talousasioista. Tulevaisuudelle minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia, teatteri tai taide ei kiinnosta, joten mahdollisesti jotain johtamiseen tai hankkeisiin liittyvää. Kaikki on kumminkin vielä auki ja ihmiset ovat kiinnostavia aina. Häiden suunnitteleminen on siistiä, mutta en tiedä kuinka kannattavaa on olla hääsuunnittelija Suomessa. Parasta Metropoliassa on ollut saada oppia vähän kaikesta. Tuntuu että tietämys monista käytännöllisistä asioista on kasvanut. Niitä on pystynyt hyödyntämään muissakin asioissa, kuten töissä. Ihmiset ovat mukavia!  

Kulttuurituotannon opiskelijat

Tämän vuoden ennakkotehtävät ovat julkaistu ja hakuaika lähestyy kovaa vauhtia. Haluamme esitellä kulttuurituotannon opiskelijoita, jotta koulutuksestamme ja opiskelijoistamme saa paremman sekä monipuolisemman näkemyksen. Ensimmäisenä vuorossa on ensimmäisen vuoden opiskelijamme Anna Meller.   Anna ”Misku” Meller 21-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija       Olen kotoisin Järvenpäästä ja ennen Metropolia Ammattikorkeaan tuloa valmistuin Keravan lukiosta ja pidin kaksi välivuotta. Hain Metropolia Ammattikorkeakouluun, koska koin, että Metropolia sopii sisällöltään ja opetustyyliltään paremmin minulle kuin esimerkiksi Humanistinen Ammattikorkeakoulu. Halusin myös järjestämään isoja bileitä. Ensimmäinen suunnitelmani oli alkaa hääsuunnittelijaksi valmistuttuani, mutta nyt minua on alkanut kiinnostamaan isojen tapahtumien visuaalinen ilme.   Koulu on ollut ihanaa! Parasta on ehdottomasti opiskelijatapahtumat sekä Metropolian avaamien ovien tutkiskelu. Tulin kouluun kotibileiden järkkääjänä, mutta nyt olen päässyt tekemään projektia Kiasmalle, maskeeraajaksi Speksiin sekä Arabian Katufestivaalien decovastaavaksi.    

Mitä ovia Helsinki ja Metropolia ovat avanneet kulttuurin kentällä itselleni

25.2.2019
Konsta Korhonen

Vielä on aikaista sanoa lopulliseksi mitä kaikkea jompikumpi tai molemmat ovat avanneet, mutta kulttuurin kuluttajana ja ensimmäisen vuoden opiskelijana olen huomannut jo eroja menneeseen. Kulttuurituottajan on tietenkin tärkeä tietää ja tuntea kulttuuria ja sen kulutusta ja mikä olisikaan parempi paikka kuluttaa kulttuuria, kuin kaupunki, jossa tapahtuu paljon ja kokoajan. Tuoreena Helsinkiin “pöndeltä” muuttaneena voin sanoa, että olen kuluttanut kulttuuria näiden muutaman kuukauden aikana enemmän, kuin muutamaan vuoteen entisessä kodissani Seinäjoella. Elävä ympäristö pitää mielen virkeänä ja kiinnostus tapahtumia kohtaan saa avaamaan oven ja lähtemään paikan päälle nauttimaan taiteesta eri lajeissaan. Koulu tarjoaa uusia mahdollisuuksia kavereista työmahdollisuuksiin ja projekteihin. On erittäin piristävää päästä ympäristöön, jossa viihtyy. Projektit ja tehtävät tuntuvat tärkeiltä ja eteenpäin auttavilta. Tehtävät eivät tunnu “leikkitehtäviltä”, vaan enemmänkin, että treenaa pohjaa tulevaan mahdolliseen työhön. Esimerkiksi en olisi vuosi sitten osannut odottaa, että olen harjoittelijana Kiasmassa ja että pääsen tekemään oikeita hommia. Tai että ottaisin yhteyttä Live Nationiin siinä toivossa, että pääsisin tekemään niin suurelle yritykselle markkinointisuunnitelmaa harjoituksena. Koulutus tarjoaa tietoa ja kokemus tietoon yhdistettynä lisää taitoa. Helsingissä mahdollisuuksia kokemuksen kartoittamiseen löytyy huomattavasti enemmän - Rymikorjaamo ei ole ainoa paikka harjoitella. Ympäristön yleinen meininki vaikuttaa tottakai omaan mielialaan ja olen huomannut, että Helsinki on huomattavasti aktiivisempi kaupunki. Ihmiset ovat aktiivisempia ja mielestäni iloisempia, avarakatseisimpia ja helpommin lähestyttäviä, kuin Etelä-Pohjanmaalla. Luennot ja presentaatiot saavat innostumaan olemaan parempi ja aktiivisempi opiskelija. Koulutyö ei tiettyyn pisteeseen asti tunnu työltä, kun nauttii tekemisestään. Kulttuurituotanto on alana mielestäni kutsumuspohjainen. Ei täällä talonrakentaja viihtyisi.    

Kanditeatteri on saatu päätökseen!

Projektityöskentelymme Kanditeatterissa on nyt ohi. Fiilikset ovat tyytyväiset ja haikeat. Teatterikorkeakoulussa vietetyt neljä kuukautta menivät nopeasti hyvässä työympäristössä. Käsittelyaika, kuva: Iida Meronen Iida vastasi Helmikuun 13.- ja Käsittelyaika-näytelmistä ja Anna Jessikan pentu- ja Leipäkorin Muotoinen Tyttö-näytelmistä. Projektityöskentelyn oheen mahtui myös jos jonkinmoista muuta tapahtumaa, kuten Drumming, jossa kymmenet rumpalit soittivat kunnianhimoisen tunnin verran yhdessä improvisoiden, sekä Dramaturgian 50v-juhlat, josta ei juhlahumun tuntu puuttunut. Näytelmien tuotannoissa työskentely piti sisällään erinäisiä valmistelutöitä. Tutuksi tulivat näyttämön backstage ja siellä vellova jännitys, kauppareissut tarjoiluja varten, tulostimen kanssa yhteistyön opettelu, eri tahojen kanssa kokoustaminen ja yhteistyön tekeminen sekä Lyyti- ja Gruppo-ohjelmat. Ensi-iltaruusuja, kuva: Iida Meronen Tunnelmat ensi-iltojen aikaan olivat kutkuttavia, ja suurimpia onnistumisen tunteita toivat eritoten lopussa saadut kiitokset, asioiden konkretisoituminen suunnittelupalavereista oikeisiin eheisiin näytelmiin ja työryhmien onnellisuus ja tyytyväisyys. Kiitos Teatterikorkeakoulu ja Kanditeatteri!   Iida Meronen & Anna Kovács

TerveysCasino häikäisi Sairaanhoitajapäivillä 2018

TerveysCasino tuotanto on nyt saatu päätökseen. Sairaanhoitajapäivät 2018 olivat menestys ja iloksemme osastomme herätti paljon kiinnostusta. 4200 messukävijää pääsivät näkemään Metropolia Ammattikorkeakoulumme opiskelijoiden osaamista ja tutustumaan koulutustarjontaan. Messuosaston suunnittelu ja tuottaminen oli meille molemmille uusi, erittäin opettavainen kokemus. Tuotanto laittoi meidät kunnon testiin, kun tuotannon laajuus alkoi hahmottua tuotantoprosessin aikana. TerveysCasinon tiimi kasvoi muutamasta henkilöstä lopulta lähes 30 hengen joukoksi. Kasvu kokonaisvaltaisiksi tuottajiksi tapahtui väistämättä tuotantoprosessin myötä. Hyppy ensimmäisen vuoden tuottajaopiskelijoista TerveysCasinon tuottajiksi tapahtui nopeasti. Työtehtävämme olivat kaikenkattavat, sillä ne sisälsivät niin osaston suunnittelun kuin sen toteutuksen ja kaikkea mitä vain saattaa kuvitella. TerveysCasinon konseptin ollessa uusi, ei meillä ollut aiempaa mallia siitä kuinka osasto tulisi toteuttaa vaan lähdimme luomaan osastoa pelkän TerveysCasino -nimen pohjalta.    TerveysCasino herää eloon Hyvissä ajoin ennen TerveysCasinon h-hetkeä kävimme etukäteen tutustumassa messutilaamme ja keskustelemassa Messukeskuksen väen kanssa osastomme toteutuksesta. Halusimme saada konkreettisen kuvan osastomme puitteista. Teimme tarkat tilan toteutussuunnitelmat etukäteen, mutta rakennuspäivänä suunnitelmat muuttuivat jonkin verran kun kalusteet ja tekniikka saatiin osastolle. Pienellä budjetilla onnistuimme toteuttamaan visuaalisesti näyttävän ja elämyksellisen osaston. Vaikka tiimin henkilömäärä kasvoi tuotannon edetessä, oli osasto tilava ja messukävijöitä houkutteleva. Suklaakultakolikoiden, punaisen messumaton ja samettipöytäliinojen avulla saimme luotua kasinomaisen ilmeen TerveysCasinolle. Tiimin kesken ennaltasovittu tumma pukukoodi toi lisäsäväyksen kokonaisuuteen. Iltapukumme olivat onnistunut mielenkiinnon herättäjä, sillä ne aiheuttivat ihmetystä messukävijöiden keskuudessa. TerveysCasino onnistui rikkomaan ennakko-odotuksia, sillä monet odottivat näkevänsä Metropolian perinteisen osaston elvytysnukkeineen ja koulutusesitetelineineen. Messupäivät sujuivat ilman isoja ongelmia, mutta osasimme odottaa pieniä kommelluksia emmekä halunneet sitoa tästä syystä itseämme mihinkään tiettyihin työtehtäviin. Toimimme pitkälti TerveysCasinon promoottoreina ja hoidimme juoksevia asioita. Kiertely messuhallissa iltapuvuissa suklaakultakolikoita jakaen houkutteli lisäkävijöitä osastollemme. TerveysCasino sai molempina messupäivinä kunniavieraita, kun Kansainvälisen Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Annette Kennedy ja europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen kävivät tutustumassa messuosastoon. Vieraillessaan osastolla he pääsivät pelaamaan osaston pelejä ja keskustelemaan Metropolian eri alojen opiskelijoiden kanssa. He olivat hyvin kiinnostuneita Metropolian monialaisesta osaamisesta ja innovatiivisesta messukonseptista. TerveysCasino terveyspeleineen poikkesi hyvällä tavalla Sairaanhoitajapäivien muista osastoista, ja onnistui rikkomaan perinteisen messuosaston rajoja. Vaikka tuotanto oli työläs ja ajoittain raskaskin, oli koko tuotantoprosessi opettavainen ja onnistunut tapahtuma palkitseva. Meille tuottajille TerveysCasino tuotanto onkin enää loppuraportin kirjoittamista ja tuotantoesittelyä vaille valmis.   Nyt kohti uusia projekteja! - TerveysCasinon tuottajat Ella Tähtinen ja Laura Lajunen