kutu18 arkistot - Tulevaisuuden tuottajat

Avainsana: kutu18

Mikä Mitäs Mitäs Mitäs?

26.4.2023

Anna Meller

Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali eli tuttavallisemmin Mitäkset on ennakkoluuloton ja rajoja rikkova taiteiden juhla, joka järjestetään 14.-16.7.2023 Urjalan Nuutajärvellä ja sisältää lähes 100 ohjelmanumeroa, viisi lavaa ja aamukuuteen jatkuvat juhlat. Festivaalin ja sen oheistapahtumien tuottajana on Mitäs ry niminen voittoa tavoittelematon yhdistys ja tämän vuoden festivaali on jo kahdeksas laatuaan! Oma matkani Mitäksillä alkoi kevättalvella 2022 markkinointiviestinnän harjoittelijan roolissa. Kun vanha ohjaajani vei kaljalle ja pyysi minua vuoden 2023 ydintiimiin olin pudota tuolilta. Mitäkset ovat siitä omalaatuinen festivaali, että kukaan tuotantotiimistä ei saa palkkaa (ei edes perustajat) vaan kaikki tehdään vapaaehtoistenvoimin rakkaudesta lajiin. Tämän takia tuotantotiimin välinen ystävyys ja luottamus toisiinsa, yhteinen usko onnistumiseen ja motivaation ylläpitäminen ovat erityisen tärkeitä läpi kevään ja kesän. Samaan aikaan täytyy myös muistaa tehdä ”oikeita töitä” elättääkseen itsensä ja huolehtia omasta hyvinvoinnista, jotta hauskanpidoksi tarkoitettu työ ei vie kaikkia mehuja ja aja ennenaikaiseen burnouttiin. Ydintiimin jäsenten tehtävä on ensisijaisesti varmistaa, että tuotanto pysyy budjetissa sekä aikataulussa. Tämän lisäksi ydintiimin jäsenillä on omia vastuualueita. Minun pääsääntöisiin tehtäviini kuuluu markkinointi, sosiaalinen media, ennakkotapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen, nettisivujen pyörittäminen, pari yhteistökumppania ja graafisen suunnittelun tehtäviä. Kevään edetessä otin myös vastuun myyntikojujen organisoinnista, lupasin hoitaa akkreditoinnin ja loin festivaalille turvallisemman tilan toteutussuunnitelman. Kalenteri, To Do -laput ja aamuyöhön asti tietokoneella istuminen tuli taas osaksi arkea, joten ohessa muutama vinkki miten johtaa omaa työskentelyään. Eisenhowerin matriisi auttaa hahmottamaan asioiden tärkeyden ja kiireellisyyden Eisenhowerin matriisissa asiat jaotellaan kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan neljään kategoriaan ja jokaiselle kategorialle on luotu oma toimenpidesuosituksensa, mutta päädyin muokkaamaan näitä sopimaan omaan persoonallisuuteeni. Alkuperäisessä matriisissa ei tärkeät ja ei kiireelliset asiat kuului deletoida ja ei tärkeät mutta kiireelliset delegoida. Lisää To Do -listaan pienimmätkin tehtävät Mikään ei ole ihanampaa kuin laittaa raksi ruutuun, joten omalle tehtävälistalle voi kirjoittaa myös yksittäiset sähköpostit ja puhelinsoitot. Valmiin listan tarkastelu auttaa myös silloin kun takaraivoon ilmestyy mörkö, joka sanoo laiskaksi ja aikaansaamattomaksi. Katso mörkö tätä listaa! Ennakoi ja suunnittele! Itse nautin vanhasta kunnon kalenterista, johon saa piirrellä eri väreillä ja liimata jälkikäteen viikon varrelta kerättyjä muistoja. Pitkäaikaista suunnittelua teen niin että merkkaan ylös kaikki tulevat deadlinet ja siirrän nämä tehtävät edellisen viikon ”isoiksi tehtäviksi”. Kun viikko lähestyy ja alan suunnittelemaan pienempiä tehtäviä eri viikonpäiville minun on helppo pohtia paljonko, saan viikolle mahdutettua isojen tehtävien ympärille. Tällä varmistan, että vaikka elämä yllättäisi niin minulla on reilusti aikaa ja normaalisti olen valmis pari päivää ennen deadlinea. Esimerkiksi viikolle 11, jolloin julkaisimme ohjelmistosta 2/3 osaa, en merkannut pienempiä tehtäviä lainkaan. Koska ohjelmistojulkistusviikko on aina kiireinen, suunnittelin myös etukäteen palkkatyöni työvuorot lyhyiksi sekä lähdin sosiaalista elämääni karkuun maalle. Ennakointia! Tunne itsesi Itse aloitin tutustumisen työskentelypäiväkirjalla, johon kirjoitin kaikki turhautumiseni, hymyni ja onnistumiseni, itkuni ja aggressioni. Opin paljon siitä, miten työskentelen ja missä yleensä alkaa menemään mönkään ennen kuin koen tarpeelliseksi ottaa vuorokauden kestävät unet. Päiväkirjaani myöhemmin lukiessa huomasin esimerkiksi, että arvottomuudentunteeni johtaa siihen, että kiukuttelun ja itsesäälin jälkeen yritän todistella tärkeyttäni tekemällä kaiken työn mitä vaan löydän. Tunnistettuani ongelman siihen oli myös helpompi keksiä ratkaisu; Yritä muistaa muiden kehut ja kiitokset. Riittämättömyydentunteen iskiessä muistele mitä kaikkea olet oikeasti tehnyt, ja miltä tilanne näyttäisi, jos et olisi. Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali on vielä edessäpäin ja töitä riittää, mutta heinäkuuhun hengissä selviäminen tuntuu paljon helpommalta, kun itsensä johtamisesta on nyt jonkunnäköinen haisu. Oma tavoitteeni on pitää itsestäni sen verran hyvää huolta, että vielä festareiden viimeisenä yönä jaksan tanssia aamukuuteen saakka. Toivottavasti nähdään Mitäs Mitäs Mitäs -festivaaleilla! Kirjoittanut: Anna ”Misku” Meller / Kutu18 Ps. Seuraa meitä @mitasmitasmitas tai tsekkaa suoraa meidän ohjelmisto osoitteesta mitasmitasmitas.fi

Lue lisää

RatikkAppr6 on täällä taas!

18.8.2022

Mirka Olkkola

RatikkAppr6 on Metropolian kulttuurialan opiskelijayhdistys Demoni ry:n järjestämä vuotuinen tapahtuma, appro, jossa opiskelijat kiertävät pub crawl -tyylisesti ennalta määriteltyjä baareja, ostaen sieltä valitsemansa juoman itselleen. Juomasta saa leiman appropassiin ja kun opiskelija on kerännyt itselleen tarpeeksi leimoja, saa hän vaihdettua passinsa tapahtuman haalarimerkkiin. RatikkAppr6 on avoin kaikille opiskelijoille ja opiskelijamielisille. Se järjestettiin kahden vuoden tauon jälkeen huhtikuussa osana METKAn (kahden) Wiikon Wappua, kuitenkin täysin omana tapahtumanaan. Demoni ry:n tarkoitus on opiskelijoiden edunvalvonnan ohella tarjota opiskelijoille unohtumattomia elämyksiä. Opiskelijapiireissä tapahtumat keskittyvät valitettavan usein alkoholin ympärille, mutta onneksi kulttuuri on muuttumassa. RatikkAppr6n pystyi suorittamaan täysin alkoholittomasti ja kannustimme baareja tarjoamaan myös alkoholittomia juomia. Koronakurimuksen jälkimainingeissa huomasi, että opiskelijat olivat todella kaivanneet tapahtumia. Myimme kaikki liput alle parissa viikossa. Tapahtuman projektipäällikkönä oli ihana huomata, kuinka paljon intoa myös työryhmällä oli pitkästä aikaa tapahtuman järjestämiseen. Saimme avuksemme myös Demonin ulkopuolista väkeä appropassien ja haalarimerkkien jakoon. Projektipäällikön paras palkinto on stressitön tapahtuma, jonka mahdollistaa oma-aloitteinen ja motivoitunut työryhmä, johon voi luottaa. Tapahtumatuottajan mottonani onkin eräältä työharjoittelupaikkani promoottorilta varastettu lause: ”Ongelmat ratkotaan reaaliajassa”.

Lue lisää

Itsestään oppiminen kantapään kautta

24.5.2021

Kulttuurituotannon bloggaajat

Viime kesänä elokuun aikaan, olin täydessä työn touhussa koulun ja kahden tv-tuotannon parissa. Olin saanut paljon hyvää palautetta ja kehuja työstäni, ja jopa sairaspoissaolon takia täyttänyt hieman tasoani suuremmat saappaat tuotantopäällikön hommissa. Minulla meni hyvin. Tuotanto oli pitkä ja väsymys koputteli ovella, mutta vielä mentiin. Oma henkinen jaksaminen sain odotettua suuremman lastin harteilleen, sillä kyky ja osaaminen sanoa ”ei” ei ollut lähimaillakaan. Uutena untuvikkona tv-alalla halusin haalia kaiken mitä mistäkin lähti. Syyskuun puolessa välin kahden tuotannon myrskeessä tajusin olevani aivan loppu. Olin antanut itsestäni jokaisen solun, ajatuksen ja venyvän pikkurillini ensimmäiselle tuotannolle. Uusi tuotanto ja kaksi kuukautta täyttä tykitystä koputteli jo oven takana. Miten tästä selvitään? Otin työkaluikseni tavalliset itsensä johtamisen periaatteet eli; aikataulutus, syö, juo, liiku ja nuku kunnolla, tehtävä ja päivä kerrallaan. Kaunis idea, mutta eihän siitä mitään tullut. Aika kului stressatessa, nukkuen huonosti ja tsempatessa itsensä aina jokaiseen kuvauspäivään tekaistu hymy huulilla. Syksystä kuitenkin selvittiin. Sain joululahjaksi Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu, joka herätteli minut pikkuhiljaa taas jaloilleen. Kirjassa käsitellään termiä kiltin tytön syndrooma, joka sai minut tutkimaan itseäni hieman tarkemmin. Vahvasti yhtenä muotona tähän syndroomaan kuuluu kyvyttömyys sanoa asioille ”ei”. Asia, jonka kanssa taistelen joka päivä. Itselle on hyvin vaikeaa tuottaa pettymystä, tai sanoa ei ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä tai tiedän, että olisin heille hyödyksi, avuksi tai mieliksi. Itsensä johtamisen ja suuren tutkiskelun kautta opin niinkin yksinkertaisen asian kuin, minun on oltava vastuussa itsestäni ja omasta jaksamisestani, vaikka se ei aina olisikaan muiden mieleen. En pysty johtamaan itseäni, jos venyn ja suostun kaikkeen. Aina jokin uusi asia on pois jostain muualta. Olen priorisoinut liian kauan työn ja muille elämisen oman hyvinvointini edelle. Minun on lopetettava muiden miellyttäminen ja opittava sanomaan ei. Opin myös, ettei aina tarvitse suorittaa satalasissa. Keskinkertainen kelpaa. Riman alittaminen sieltä, missä se on matalimmillaan ei ole huonoin vaihtoehto, silloin kun on muita tärkeämpiä asioita mitä priorisoida. Esimerkiksi juuri oma hyvinvointi. Itsensä johtamista ei opeteta koulussa, ja jokainen tulee kohtaamaan tilanteita, kun tarvitaan röyhkeyttä ajatella itseään ja omaa jaksamista, vaikka se ei sopisikaan muiden suunnitelmiin. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi mennä näin syvän kautta, sillä toipuminen pitkästä itsensä sivuuttamisesta kestää tuhottoman kauan. Kulttuurialalla tehdään työtä rakkaudesta lajiin, mutta muistakaa tehdä töitä myös rakkaudesta itseään kohtaan ja oppikaa sanoman ei. -Ira

Lue lisää

Liikkeellä marraskuussa 2020 – yksi vuoden ainoista livefestivaaleista

4.2.2021

Kulttuurituotannon bloggaajat

Liikkeellä marraskuussa on yksi Suomen merkittävimmistä tanssifestivaaleista, joka vuonna 2020 päätti rajoituksista huolimatta järjestää livetapahtuman. Taiteellinen johto oli ehdoton siinä, ettei tapahtumasta tulisi tehdä virtuaalista, joten reilu kuukausi aikaisemmin alettiin toteuttaa vaihtoehtoista suunnitelmaa, jotta saataisiin luotua mahdollisimman turvallinen mutta eheä festivaalikokemus. Suoritin festivaalin tuottajana opiskeluun liittyvän itsenäisen projektin, näkökulmana tapahtumatuotanto poikkeusaikana. Festivaali osoittautui loistavaksi näköalapaikaksi aiheelleni. Se osoitti, että tapahtumia voi järjestää vastuullisesti ja turvallisesti, sekä kuinka elintärkeää ihmisille on päästä kokemaan yhdessä. Kapasiteetin pienennyksillä, maskeilla, käsideseillä ja karanteeneilla saatiin aikaan aito festivaalin tuntuinen kokonaisuus aikana, jona festivaaleista tehtiin lähes mahdottomia. Pandemian luoma kolaus kulttuurin kentälle on luonut paljon keskustelua ja herättänyt tunteita. On sääli, ettei päättäjätasolla nähdä kuinka kulttuuritapahtumia voidaan järjestää turvallisesti. Mediassa on ollut paljon hälinää alan toimijoiden keskuudessa siitä, kuinka ei nähdä miten montaa tämä ala työllistää. Syystäkin hälistään. Ymmärrän, että helposti tapahtumat näyttäytyvät suurena riskinä taudin leviämiselle ja ihmisjoukkojen kohtaaminen kuulostaa ensi hätään pahimmalta uhkalta pandemian näkökulmasta. Ja sitä se on, jos tapahtumia ei järjestetä asianmukaisella tavalla. Tapahtumien kieltäminen on päättäjille varmasti helppo keino osoittaa, että asian eteen toimitaan. Valitettavasti kyse on kuitenkin satojen tuhansien ihmisten elinkeinosta. Kulttuuritoimijat ovat pystyneet osoittamaan vastuullisuutensa ja kykynsä järjestää onnistuneita ja turvallisia tapahtumia. Uskaltaisin väittää tapahtumien vahvistaneen ihmisten hyvinvointia ja mahdollistaneen normaalin kaltaisia kokemuksia epävarmuuden keskellä. Kokemuksia, jotka vahvistavat meidän yhteyttämme kanssakulkijoina ja tarjonneet mahdollisuuksia kohtaamisille ja keskustelulle. Liikkeellä marraskuussa oli tästä oiva osoitus. Hartain toiveeni tulevaisuudelle olisi, että yhteiskunnassa nähtäisiin kulttuurin ja tapahtumien merkittävä vaikutus niin ihmisten hyvinvointiin kuin myös kansantalouteen. Toivon, että jo alkanut voimakas mediapuhe kulttuurin ja taiteen kärsimyksestä koronan keskellä, herättäisi kokonaisvaltaisesti keskustelun siitä, kuinka näkymättömänä päättäjien ja valtion tasolla alaamme pidetään. On se sitä jo hieman aloittanut, mutta toivon, että alan toimijat jaksavat pitää äänensä kuuluvissa, jotta se kantautuisi mahdollisimman monelle. Toiveikkaana, Heidi Kulttuurituottaja -18

Lue lisää

BWWE – Best of Broadway and West End

16.9.2019

Tittamari Paavola

“Kuulin että oot kulttuurituottajaksi opiskelemassa ja meillä ois tarvetta sun kaltaiselle ihmiselle” Tällä Anni Vuorisen laittamalla viestillä alkoi urani BWWE:n tuottajana. Lyhenne BWWE tulee sanoista Broadway ja West End. Nämä kaksi inspiroivaa musikaaliympäristöä loivat pohjan BWWE Best of Broadway and West End musikaalikonsertille. Konserttimme kokosi yhteen kaikkien aikojen rakastetuimpia musikaalikappaleita. Kestoa konsertillamme oli noin 2 tuntia, ja se esitettiin 4.toukokuuta 2019 Helsingin Arabiasalissa. Projektin tuotanto käynnistyi marraskuussa 2018. Edessä olisi puoli vuotta tuotannollisia asioita helsinkiläisten nuorten muusikoiden konserttia varten. Tila oli valmiiksi varattu, mutta listalla oli vielä kapellimestarin, valokuvaajan ja tekniikan hankinta, sosiaalisen median haltuunotto, markkinointi, visuaalinen ilme, lipunmyynti, ryhmähengen ylläpito ja ylipäätään suunnitelman luominen. Tärkeintä projektin tuotannossa oli pitää aikataulusta kiinni. Asiat eivät tapahdu ellei joku ota niitä hoitaakseen. Aikataulun luominen heti alussa helpotti työn jaksotusta. Ajankäytön seuraamiseen käytin kalenteria ja Exceliä. Lippu.fin palvelu oli minulle uusi tuttavuus tapahtuman järjestäjän ja lipunmyyjän näkökulmasta. Valitsimme palvelun lipunmyynnin alustaksi sen tunnettavuuden ja helppouden takia. Jo palvelun logon käyttäminen markkinointimateriaaleissa toi tapahtumallemme kaivattua uskottavuutta. Näin pyrimme näyttäytymään muunakin kuin kouluprojektina. Myimme palvelun kautta noin puolet lipputuloistamme. Syvennyin tässä projektissa sisäiseen viestintään. Se osoittautuikin asiaksi mistä loppujen lopuksi opin eniten, sillä matkaan mahtui niin onnistumisia kuin haasteita. Eniten kehitettävää löytyi palavereissa läpikäydyn tiedon tallentamisessa siten, että informaatio olisi kaikkien löydettävissä. Apuna tiedonvälityksessä käytimme Google Drivea, johon meidän oli helppo tallentaa palaverien muistiinpanot ja tuotannon ajankohtaiset asiat. Usein kaikki tuotannon ryhmäläiset eivät päässeet samaan paikkaan samaan aikaan. Silloin kun tieto välittyi kaikille oli jokaisella selkeä kuva mihin puolen vuoden työ lopulta johtaisi. Keikkapäiväkirja 04.05.2019 Konserttipäivä on käsillä. Herätyskelloni soi aamulla 5.30. Kasaan vielä viimeiset tarvittavat reppuun. Kauramaito, kasa banaaneja, mekko ja korkokengät. Klo 8.00 Tuotantotiimi saapuu paikalle ensimmäisenä. Raisereiden kasaaminen on aamun ensimmäinen homma. Pelkäsin olevani hyödytön, mutta rohkeasti mukaan menemällä opinkin yhtä sun toista esimerkiksi saksofonien mikityksestä ja nuottitelineiden kasaamisesta. Noin puoltatoista tuntia myöhemmin kalusto ja lava on valmiina orkesteria varten ja on aamupalaverin aika. Käydään läpi päivän aikataulu. KAHVIA. Pian alkaa ensimmäinen soundcheck ja taukotila alkaa täyttyä muusikoista. Kello 11.00 kajahtavat tyhjässä Arabiasalissa ensimmäiset rytmit. Komppi on saapunut ja on valmiina päivään. Pian laulajat saapuvat paikalle. Torvet ja jouset myös. Klo 13:30 alkaa kaikkien yhteinen soundcheck. Toistaiseksi ollaan pysytty aikataulussa. Hetkeksi saan itsekin hengähtää ja vain kuunnella. On tää kyllä lahjakasta sakkia. Valokuvaajan saapuessa paikalle ennen kello neljän kenraaliharjoituksia, olen teippailemassa BWWE:n julisteita lipunmyynnin pöytään. Nopean halauksen jälkeen päästäänkin asiaan. Kiipeilemme katsomossa ja mietimme otollisimpia kuvakulmia. Minulla on lista asioita mitä haluan saada kuvatuksi. Suurin osa puheestani taisi liittyä tilan jättämiseen kuvissa, jotta tulevaisuudessa saataisiin markkinointimateriaaliin myös tekstiä mukaan. Lopulta päätän antaa valokuvaajan tehdä työnsä suoraa kenraalin aikana. Orkesterin soittaessa herkimpiä säveliään, oli huvittavaa seurata valokuvaajan liikkeitä soittimien keskellä. Näin kuvat tulisi otettua valmiiksi ja itse esityksen aikana valokuvaajakin saisi vain nauttia esityksestä. Klo 21:00 Esitys sujui odotuksien mukaisesti. Saimme yleisöön mukavasti ihmisiä ja tunnelma oli korkealla ja täynnä odotuksia. Ammattimainen orkesterimme tarjosi yleisölle tunteita ja musiikkia oikein olan takaa. Lavalla kuultiin klassikkokappaleita, jotka olivat yleisölle selvästi tuttuja. Tunteikkaimmat sovitukset nostivat itsellänikin niskakarvat pystyyn, vaikka olinkin kuullut ne jo aikaisemminkin. Näiden kahden tunnin ja viidentoista musikaalibiisin jälkeen, puolen vuoden työ oli tullut päätökseensä, jälkituotantoa lukuunottamatta. Esityksen jälkeen nostimme yhteisen malja, jaoimmet kiitokset ja rupesimme vielä viimeiseen urakkaan eli roudaukseen. Meidän onneksemme osa rakenteista sai jäädä paikalleen. Homma oli paketissa noin kymmenen aikaan illalla. Muusikot jatkoivat vielä Helsingin yöhön juhlistamaan onnistunutta konserttia, mutta itse suuntasin kotiin teekupin ääreen. Sen verran alkoi jo väsymys painaa. Jälkituotantoon jäi vielä budjetin päivitys, palkkojen maksu ja kiitokset. Kuvat hoituivat kätevästi valokuvaajan kautta. Vuorinen kertoi, että konsertillemme tulee ehkä jatkoa, ja että muutama paikka olisi meistä kuulemma kiinnostunut. Saa siis nähdä jääkö tämä BWWE - Best of Broadway and West End -konserttimme viimeiseksi esitykseksi vai onko lisää luvassa. Parhaassa tapauksessa pääsemme vielä uudestaankin Aladdinin, Wickedin tai Les Misérablesin maailmaan sävelien vauhdittamana. Ainakin toivon niin. One Day More! -Tittamari

Lue lisää