Tulevaisuuden tuottajat

Opintojen edistäminen vanhempainvapaalla uhka vai mahdollisuus? Sitä lähdin selvittämään, kun lähdin mukaan juhlaseminaarin järjestelyihin viime syksynä. Vaikka äitiys on minulle tärkeä rooli ja vauva-aika on yksi parhaita osia siitä, rakastan myös haastaa itseäni. En siis miettinyt hetkeäkään, kun minua kysyttiin mukaan paikallisen yrityksen 25-vuotisjuhlaseminaarin järjestelyihin. Tiesin, että projektityön ja pikkulapsiarjen yhdistämisestä ei tulisi liian helppoa, mutta hyvällä suunnittelulla kaikki on mahdollista. Rakensin mielikuvan, jossa vauva köllöttelee vieressä leikkimatolla ja päiväuniajat ovat tehokasta työaikaa projektin parissa. Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei kaikki ollut ihan näin ruusuista, mutta sitäkin opettavaisempaa projektinhallinnan kannalta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Koska tilanteeni on työelämän kannalta poikkeuksellinen, kävimme heti ensimmäisessä palaverissa läpi mahdollisuuteni osallistua projektiin. Oma työskentelyni tapahtui täysin vauvan ehdoilla ja tiukat deadlinet eivät toimi siinä yhtälössä. Ennakoitavuuden ja reiluuden vuoksi oli hyvä tuoda asia heti koko tiimin tietoon. Resurssit ja vastuunjako täytyi miettiä tarkkaan, jotta yllättävät tilanteet eivät kaada koko projektia. Päiväuniajat hyötykäyttöön Samalla kun projektille rakennettiin aikataulua, rakensin sitä myös itselleni. Laadin viikko-ohjelman, johon kirjasin ylös, milloin työskentelen projektin parissa sekä varasin aikaa perheelle ja omille menoilleni. Hyvällä suunnittelulla pyrin välttämään liian suurta kuormitusta ja pitämään työtehtävät realistisina toteuttaa. Kuten kaikki sanovat, niin vauva-aika menee nopeasti ohi ja siitä pitää muistaa myös nauttia. Tehokkainta työskentely on silloin, kun saa ajatukset suunnattua vain yhteen asiaan, joten parasta työskentely aikaa oli silloin kun vauva oli unilla. Palaverit yritin sopia vauvan päiväuniaikaan. Tämä oli tietysti vain pelkkää arvailua ja monesti vauva heräsi kesken kaiken tai en ehtinyt saada vauvaa unille ennen palaverin alkua. Toisinaan projektityöskentely oli aikamoista sähellystä ja säätämistä tämän palapelin kanssa, mutta eikö elämä aina ole. Ja mikä sen parempaa harjoitusta tuleviakin tuottajan töitä ajatellen. Riskien hallintaa Ajattelin olleeni hyvin varautunut erilaisiin riskeihin, joita vauva-arjen ja projektityön yhdistäminen voi tuoda tullessaan, mutta henkilökohtaisessa elämässä riskien tunnistaminen oli jäänyt puolitiehen. Olin varautunut hyvin siihen, että välillä asiat saattavat viivästyä tai ottaa ainakin enemmän aikaa, ja omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta.  Ihan kaikkea en kuitenkaan tajunnut ottaa huomioon. Projektin edetessä vieressä köllöttelevä vauva muuttui vauhdikkaaksi ryömijäksi, ja työskentelyyn käytettävä aika väheni entisestään. Vaikka sairastumisiin oli projektitiimin osalta varauduttu, en ollut varautunut meidän perheemme osalta syksyn flunssakauteen ja sen vaikutuksiin projektin kannalta. Isossa perheessä on monta sairastajaa, joka tuntui myös tämän projektin osalta. Äitiaivot testissä Äitiaivot ovat tunnetusti pelkkää ilmaa ja hattaraa, joissa mikään tieto ei pysy tallessa ja kaikki tärkeä unohtuu. Toisaalta äitiaivot ovat myös ne aivot, jotka pystyvät hallitsemaan laajojakin kokonaisuuksia ja muistamaan järisyttävän pitkiä listoja koko perheen menoista ja mukaan pakattavista asioista. Miten nämä sitten toimivat projektityöskentelyssä? Opin nopeasti, että kaikki sovitut asiat täytyy kirjoittaa ylös. Vauvan kanssa työskentely on katkonaista ja keskeytyksiä tulee paljon. Kaikki mitä ei ollut kirjoitettu muistiin saattoi unohtua hyvinkin nopeasti. Olin siis aina kaikissa palavereissa kynä tai näppäimistö sauhuten, jotta sain muistiin kaikki läpikäydyt asiat ja tehtävät, ja tieto kulki myös heille, jotka eivät päässeet palaveriin osallistumaan ja läpikäytyihin asioihin pystyi palaamaan myös myöhemmin. Hyvä dokumentointi säästää aikaa ja vähentää stressiä. Yksi tämän projektin oppi oli tehtävälistojen tuplatsekkaus, sillä kaikkea ei vain muistettu tehdä. Siitä huolimatta, että ne oli kirjoitettu ylös.   Onnistuiko? Täydellistä tasapainoa pikkulapsiarjen ja projektityöskentelyn välillä on tuskin mahdollista saavuttaa. Molempiin kuuluu yllättäviä tilanteita ja kaikkea ei pysty ennakoimaan. Mikäli molemmissa mielii onnistua, täytyy omaa jaksamista huomioida. Riittävät resurssit ja joustavuus ovat tässä avainasemassa. Ja oikeastaan nämä samat haasteet eivät koske vain pikkulapsiarjen ja projektityön yhdistämistä. Jokainen tasapainoilee arjessaan työn, opiskelun, perheen ja oman ajan välillä. Omaa työtä ja työskentelyä täytyy myös pystyä tarkastelemaan armollisesti, kaikkeen ei pysty satsaamaan ihan 100 %, välillä on tyydyttävä täydellisen sijaan ihan hyvään. Vauva-arjen ja projektityöskentelyn yhdistäminen ei varmasti kaikkien projektien kohdalla ole mahdollisuus, mutta jos löydät sopivan projektin, niin rohkeasti vain hommiin. Hyvällä suunnittelulla on täysin mahdollista yhdistää sekä äitiys, että tuottajan työt! Kulttuurituotannon vuosikurssi 2023 Sanna Holopainen