Avainsana: Kulttuurituottaja

Kulttuurituotannon opiskelijat

Tiia Keskinen 19-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Kotikaupunkini on  Pyhäjoella Pohjois-Pohjanmaalta. Olen käynyt lukion ennen Metropoliaan tuloa. Kulttuurituotanto vaikutti koulutusalana mielenkiintoiselta. Päätös hakea kouluun tapahtui äkkiä, enkä ollut suunnitellut aiemmin hakevani alalle. Metropolian käytännönläheisyys vetosi ja halusin myös oppia lisää talousasioista. Tulevaisuudelle minulla ei ole tarkkoja suunnitelmia, teatteri tai taide ei kiinnosta, joten mahdollisesti jotain johtamiseen tai hankkeisiin liittyvää. Kaikki on kumminkin vielä auki ja ihmiset ovat kiinnostavia aina. Häiden suunnitteleminen on siistiä, mutta en tiedä kuinka kannattavaa on olla hääsuunnittelija Suomessa. Parasta Metropoliassa on ollut saada oppia vähän kaikesta. Tuntuu että tietämys monista käytännöllisistä asioista on kasvanut. Niitä on pystynyt hyödyntämään muissakin asioissa, kuten töissä. Ihmiset ovat mukavia!  

Kulttuurituotannon opiskelijat

Vili Mursula 21-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Olen ylioppilas vuosimallia 2017. Vietin 2014-2015 vuoden vaihtarina Yhdysvalloissa. Lukion jälkeen pidin yhden ”välivuoden” Laajasalon opistossa media-alaa opiskellen. Olen Riihimäeltä kotoisin.  Hain Metropoliaan, koska olin muuttanut Helsinkiin vuotta aiemmin ja halusin päästä opiskelemaan kiinnostavaa alaa mieluiten Helsingissä. Metropolian kulttuurituotannon koulutusohjelma vaikutti kaikkein sopivimmalta vaihtoehdolta. Kaikki urheiluun liittyvä on kiinnostanut koko elämäni ajan. Tulevaisuudessa haluaisin olla mukana tapahtumissa, jotka liittyvät jollain lailla kilpaurheiluun. Erityisesti kasvava e-sportsin kenttä on suuren mielenkiinnon kohteena. Koulutus on vastannut odotuksiani. Luulen, että itselleni parhaat kurssit ovat vielä edessä. Parasta on ollut huomata, miten erilaisia ihmisiä alalle hakeutuu. Kaikki eivät tähtää samaan suuntaan, vaan tulevaisuudessa lähdemme risteyksistä eri suuntiin.

Kulttuurituotannon opiskelijat

Sofia Brilhante Biris 22-vuotias Ensimmäisen vuoden opiskelija Alun perin olen Brasiliasta ja Kreikasta, mutta olen asunut Helsingissä jo 10 vuotta. Olen valmistunut Kallion lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2016 .   Olen pienestä asti ollut jatkuvasti kulttuurin parissa muun muassa esiintyjänä, vapaaehtoisena ja innokkaana katsojana. Tiesin jo pienenä, että haluan isona tehdä jotain liittyen kulttuuriin. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia päättää mitä haluan opiskella, sillä olen kiinnostunut monista asioista. Kulttuurituotanto vaikutti  täydelliseltä, koska kulttuurituottajana on mahdollista työskennellä hyvin monipuolisesti erilaisissa työtehtävissä ja erilaisten kulttuurilajien parissa. Olen tällä hetkellä kiinnostunut esittävistä taiteista (tanssi + sirkus) ja urheilusta, joiden parissa haluan kulttuurituottajana työskennellä tulevaisuudessa. Olen tykännyt tosi paljon opiskelusta Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Parasta tähän mennessä on ollut opiskelun käytännönläheisyys ja luokkatoverit. Tutkinnossa opitaan usein tekemällä ja ensimmäiset “oikean elämän” projektit toteutetaan jo ensimmäisenä vuonna. Lisäksi on ihanaa, miten monipuolinen luokka meillä on. Opiskelijat tulevat monipuolisesti eri paikoista ja taustoista ja ovat kiinnostuneet monista eri asioista.

”Kuka teistä on se kulttuurituottaja?”

Ensimmäinen viikko on takana, ja tietoähky taattu. Tiistaina perehdyimme AR- ja VR-tekniikkaan kulttuurituotantolaisten kesken Arabiakeskuksen puolella, Turbiini Yrityskiihdyttämön tiloissa. Saimme pintaraapaisun aiheesta sekä uudesta kulttuurialojen kampuksesta Hämeentiellä Arabiassa. Uusissa tiloissa opiskelun sijaan siirryimme seuraavana päivänä Huopalahteen, jossa sijaitsee yksi Metropolia AMK:n monista toimipisteistä. Saimme sinne seuraksemme lähes 300 muiden alojen opiskelijaa aloittamaan innoprojektia. "Ooksä pitänyt näitä aiemminkin? Sithän sä voit vetää tän" Torstaina pääsimme ryhmäytymään, ja kehittämään ”101 käyttötarkoitusta” eri esineille. Uusista ideoista tai jo kenties innovaatioista ryhmän tehtävänä oli pitää ”pitch” (suom. hissipuhe) koko satapäiselle joukolle. Ryhmämme keksi noin 20 käyttötarkoitusta puiselle ympyräkappaleelle. Awkvard -momentteja koettiin, ja yllättäen kulttuurituottajat olivat järjestään ottamassa vetovastuuta ryhmien toiminnasta. Esiintymiset ja spontaanit tilanteet eivät selvästikään kuulu kaikkien tutkinto-ohjelmien arkeen. Kaikkea voi silti oppia. Asettumalla itselle epämukaviin tilanteisiin oppii eniten, ja välttämättä sen, jolle esiintyminen on luontevinta, ei aina tarvitsisi olla siinä roolissa. Ensimmäisenä vuotena opinnoissamme pääsimme esiintymään lähes viikoittain luokan eteen, joten oma kokemukseni ja varmuuteni esiintyjänä on kehittynyt rutkasti. Sitten lupaamaani aiheeseen. Saimme tietää eilen iltapäivällä projektin, johon kukin pääsee mukaan. Projektivaihtoehtoni olivat seuraavat: Miten robotiikkaa voi hyödyntää varhaiskasvatuksessa – Pilke-päiväkoti Pitäjänmäellä Mehiläisen laboratorion sähköinen perehdytyskortti Miten saada rekrytoitua taitavia ammattilaisia (erityisesti sairaanhoitajia) Kontulan monipuoliseen palvelukeskukseen? Töölön palvelukeskuksen ja päivätoiminnan kehittäminen OH YES pääsin 1. toiveeseeni! Plus siitä kulttuurituottajasta tuli projektipäällikkö! Yllätys, kuten projektinohjaajakin totesi. Fiilis on tällä hetkellä hämmentynyt, mutta innokas. Tätä samaa haastetta on kanssani pohtimassa 17 muutakin opiskelijaa, joten meidät jaettiin neljään eri ryhmään. Omaan ryhmääni kuuluu lisäkseni yksi kätilö, yksi toimintaterapeutti sekä kaksi sosiaalialan opiskelijaa. Kukin ryhmä etenee itsenäisesti, ja pääsemme kaikki tapaamaan asiakasta ensi viikon puolella. Nyt viikonlopun viettoon (lue: töihin) ja ensi viikolla projektin pariin! /Laura Lajunen P.S: Viikon tärkein oppi oli (sen lisäksi että marsu painaa kilon), että pelkkä idea tai keksintö ei itsessään ole innovaatio. Innovaatio vaatii edellä mainittujen lisäksi konkretiaa sekä kaupallistamista tai sen muuta hyödyntämistä.   Blogiteksti on julkaistu aiemmin Tuottajan arkea by Laura Lajunen -blogissa.   

Arctic15 Routen ensiesitys

Postasimme aiemmin keväällä Arctic15 Routen valmistumisprosessista. Tekstit pääset lukemaan seuraavien linkkien takaa: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/14/arctic15-verkostoitumistapahtuman-tuotannossa-alku-fiiliksia/ ja https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/28/bisnespolku-alkaa-muovautua/. Arctic15 järjestettiin siis 30.-31.05.2018 Kaapelitehtaalla   Aloitimme tapahtumaviikon heti maanantaiaamuna. Koko päivä kului autossa istuen ja kauppoja kierrellen, kun etsimme kalusteita, tavaroita, tarjoiluastioita ja snäksejä tapahtumaa varten. Tiistaina kävimme vielä tekemässä viimeisiä ostoksia, jonka jälkeen aloimme valmistella omaa osuuttamme eli Arctic15 Routea. Routea ei ole aikaisemmin järjestetty, joten meidän projekti on Arctic15 Routen ensi kokeilu. Valmistelut alkoivat Artwallin maalaamisesta ja kokoamisesta. Maalaaminen meiltä sujui kaksin, mutta rakennus olisi ollut mahdotonta ilman ihania vapaaehtoisia. Rakensimme taideteos seinän kolmesta suuresta vanerista sekä laudoista. Mahtavaa, että vapaaehtoisista löytyi rakennusalan osaajia ja seinä saatiin turvallisesti rakennettua ja pystytettyä ulos Kaapelitehtaan sisäpihalle.  Tiistain aikana kasattiin myös pöydät sekä valmisteltiin kaikki kalusteet ja tavarat niin, että keskiviikkoaamun koittaessa saamme nopeasti routen pystytettyä. Päivän aikana jännitys kasvoi kasvamistaan seuraavan päivän osalta. Tuottaja Jenna Ritala kysäisi vielä ennen Kaapelitehtaalta lähtöämme, että mitkä asiat tuntuvat epävarmoilta seuraavaa päivää ajatellen, mikä voi epäonnistua ja missä tulla haasteita. Vastasimme pelkäävämme, ettei maali tartu Artwalliin, kun vieraat ampuvat vesiväriä siihen. Jännitimme myös kovan tuulen vaikutusta pisteisiimme. Mietimme myös miten selviydymme, jos pisteille tulee ruuhkaa tai tavaroita on hankittu liian vähän. Aina on tärkeä miettiä mahdolliset haasteet ja riskit. Ensimmäinen tapahtumapäivä koitti ja puhisimme intoa. Heti aamusta pystytimme routen Kaapelitehtaan ympärille. Tapahtuman ovet aukesivat kello 9.00 ja vieraita alkoi saapua jo hyvissä ajoin Kaapelitehtaalle puvut päällä. Aikomuksena oli avata polku vieraille aamupäivällä kello 11. Hende saapui tekemään graffitin ennen polun avaamista eli työskenteli samalla kun ihmisiä saapui. Hende keräsi heti aamusta jo ihmisten huomion ja tässä vaiheessa meidän odotukset päivän suhteen nousivat korkealla ja jännitys oli huipussaan.   Route aukesi ja me olimme valmiina pisteillä intoa täynnä. Artwall kiinnosti ihmisiä, mutta vain muutamat rohkeat lähtivät kokeilemaan vesiväreillä täytetyillä pyssyillä ampumista. Seinä toimi hyvänä kuvaustaustana ja monet vieraat kävivät kuvaamassa seinän edessä toisiaan. Kuitenkaan toiselle pisteelle, lappujen kirjoittamiseen, ei kukaan halunnut jatkaa. Ideamme kävely tapaamista ei asiakkaille uponnut. Kaapelitehtaan takana merellisessä maisemassa oli viimeinen pisteemme lounge. Tarkoituksena oli, että Routelle osallistuneet pääsevät lopuksi nauttimaan mehun ja rentoutumaan loungessa sekä päättämään tapaamisensa siihen. Kun ihmisiä ei innostanut Routelle lähteminen tuli loungesta hengailu ja lounaspaikka. Vieraat olivat mielissään, kun ulkonakin oli istumapaikkoja. Vieraat siis käyttivät kolmesta pisteestämme kahta. Vaikka Routen idea, eli pitää palaveri kävelyn ja aktiviteettien muodossa, ei onnistunut. Oli onneksi kahdesta pisteestä vieraille iloa. Toiseksi tapahtumapäiväksi päätimme pystyttää vain nämä kaksi pistettä vieraiden käyttöön. Toki meitä kovasti harmitti, kun ei polku onnistunutkaan, kuten olimme suunnitelleet. Emme olleet edes ajatelleet, ettei kukaan lähtisi Routea kiertämään. Epäonnistumisesta huolimatta meille jäi paljon käteen koko projektista. Keräsimme paljon uutta tietoa ja uusia taitoja tulevaisuuden varalle. Uusiin projekteihin lähdemme varmasti osaavampina ja itsevarmempina. -Opri ja Neea

“NÄYTTELY VARTISSA” -KUVAUKSET KANSALLISMUSEOLLA

Teemme Suomen Kansallismuseolle projektia "Näyttely vartissa" jossa esittelemme museon parhaat näyttelyesineet ja niiden tarinat videon muodossa. Videolla katsoja pääsee sukeltamaan esineiden kätkettyihin tarinoihin kuvien, kertojan sekä ääniefektien avulla. Tällä hetkellä kuvaukset ovat ohi ja kerron teille  varsinaisesta kuvauspäivästä ja siitä mistä löysin näyttelijät projektiimme. Löysin kontaktieni kautta mielettömät näyttelijät projektiimme! Otin yhteyttä ohjaaja tuttuuni Ilja Mäkelään ja kysyin tietäisikö hän ketään sopivaa näyttelijää tai ääninäyttelijää projektiimme. Lyhyen kuvauksen jälkeen hän osasi heti suositella ääninäyttelijäksi Veera Turusta. Turunen oli ammattitaitoinen, lahjakas ja kokenut tekijä, jonka kanssa äänitykset sujuivat jouhevasti (sain myös nähdä ensimmäistä kertaa miten ääninäyttelijä työskentelee). Näyttelijä Arttu Uuranmäki löytyi harrastelija puolelta, vanhan teatterikurssilaiseni Anu Hakasen suosituksesta. Uuranmäki sopi rooliin kuin sontsa sateeseen! Museo tykästyi myös Artun persoonallisiin kasvoihin (videolla näyttelijällä ei ole vuorosanoja, joten ulkoisella habituksella ja reaktioilla oli suurin merkitys). Varsinaisena kuvauspäivänä ohjeistimme Kansallismuseon AV-mestaria sekä näyttelijää ja valvoimme että kuvaus tapahtuu käsikirjoituksen mukaan. Led-valot museolla tuotti välillä hankaluuksia ja Linda Viljanen sekä Iivari Nenonen saivat toimia heijastuksen ehkäisyksi suurena kankaana. Yhdessä kohtauksessa "turisti" joutui yllättäen toiseen saliin ja säikähtäneestä reaktiosta piti saada mahdollisimman aito. Säikäytimme näyttelijää pamauksilla ja huudoilla jotta saatiin mahdollisimman luonnollinen tulos. Joitakin kohtia jouduimme soveltamaan ympäristön mukaan ja kuvakäsikirjoituksesta poikettiin. Myös pimeä valaistus museolla tuotti välillä hankaluuksia. Kuvauspäivänä museo oli kiinni, joten me tuottajat esiinnyimme vuorotellen videolla muina "turisteina".             Luovan tiimin, ammattitaitoisen kuvaajan sekä loistavan näyttelijän ansiosta kuvaukset saatiin kuitenkin yhdellä kertaa purkkiin!                           Jos haluat lukea kuvauksia edeltävistä tapahtumista, kurkkaa tiimiläiseni Linda Viljasen blogiin: https://blogit.metropolia.fi/tulevaisuudentuottajat/2018/03/14/kuvaukset-nurkan-takana/