Avainsana: Kulttuurituottaja 2016
Kesä ei ole edellytys onnistuneelle festivaalille
Talviolosuhteisiin sijoittuvat tapahtumat eivät ole enää viime vuosina rajoittuneet ainoastaan hiihtokilpailuihin tai joulumarkkinoihin, vaan lumikinosten ja pakkasten keskellä ovat alkaneet yleistyä myös monenlaiset muut tapahtumat – myös festivaalit. Toistaiseksi kuitenkin suuri osa vannoutuneimmistakin festarikävijöistä odottaa yhä mahdollisuuttaan kokea talvimaiseman, livemusiikin ja perinteisesti kesään yhdistetyn festarihuuman kummallisen, mutta koukuttavan kombinaation. Uskallan väittää, että sitäkin harvempi tapahtuma-alalla työskentelevä on päässyt mukaan toteuttamaan monipäiväistä festaria keskellä talvea. Olinkin äärimmäisen innoissani ja otettu, kun minulle itselleni tällaista mahdollisuutta tarjottiin hieman alle vuosi sitten. Harmaa Rinne 2024 ja festarityö talviolosuhteissa Harmaa Rinne -festivaali järjestettiin ensimmäistä kertaa Rukan hiihtostadionilla 22.-23.3.2024, ja minulla oli suuri ilo työskennellä osana tapahtuman huikeaa, ammattitaitoista tuotantotiimiä. Harmaa Rinne on Suomen suurin after ski -tapahtuma, joka tuo ainutlaatuisella tavalla yhteen live-musiikin, festaritunnelman sekä laskettelun Rukan aurinkoisilla keväthangilla. Festivaalin pääyhteistyökumppani on Hartwall Original Long Drink – tuttavallisemmin lonkero, jonka harmaa sävy on ollut myös inspiraationa tapahtuman nimelle. Vaikka olin alusta lähtien projektista hyvin innoissani, olin myös hieman varuillani sen suhteen, millaista festivaalin tekeminen talvella tulee todellisuudessa olemaan. Festivaalin rakennustöiden vähitellen lähestyessä huomasin, että erilaiset epämiellyttävät skenaariot paukkupakkasessa tai räntäsateessa värjöttelystä, peilijäällä liukastelusta tai festariaitojen kanssa lumihangessa rämpimisestä alkoivat salakavalasti hiipiä mieleeni. En toki antanut moisten vähäpätöisten ajatusten lannistaa itseäni niin, että olisin missään vaiheessa edes harkinnut luovuttamista projektin suhteen – päinvastoin! Pienestä skeptisyydestäni huolimatta olin alusta alkaen valmis ottamaan talven tarjoamat olosuhteet vastaan arvokkaana ja tervetulleena haasteena. Kun viimein saavuimme Rukan hiihtostadionille käynnistämään festivaalin rakennusurakkaa, kävi yllättävänkin pian ilmi, että epäluuloni ja huoleni olivat olleet täysin turhia. Olin jopa yllättynyt siitä, miten jo ensimmäisten festivaalialueella vietettyjen tuntien jälkeen en enää edes kiinnittänyt huomiota siihen, että oli talvi. Valehtelisin jos väittäisin, ettei työskentely eronnut jossain määrin totutusta, mutta suurin yksittäinen ero verrattuna kesäfestareilla työskentelyyn oli se, että lunta oli huomattavasti enemmän – eikä sekään ollut lopulta ongelma. Toki säästyimme Rukalla työskennellessämme myös pahimmilta sääolosuhteilta. Kokemus ei todennäköisesti olisi ollut aivan yhtä mukava ja nautinnollinen, jos esimerkiksi vesi- tai räntäsateet olisivat haitanneet työskentelyä festarialueella. Lämpötila alhaalla - tunnelma korkealla! Festarialueen valmistuttua ja porttien auettua myös kävijöiden kasvoilta oli aistittavissa, ettei festivaalimeininki ja live-musiikin riemu vaadi toteutuakseen helteisiä kesäpäiviä, vaan saman fiiliksen saavuttaminen on aivan yhtä mahdollista myös talven keskellä. Vaikka elohopea sukelsikin selvästi pakkasen puolelle festivaaliviikonlopun aikana, oli after ski -kansasta välittyvä tunnelma yhtä lämmin, kuin vaikkapa heinäkuisen Ruisrockin rantalavalla. Harmaa Rinne 2024 -festivaali oli erittäin onnistunut ja menestyksekäs uuden tapahtumakonseptin debyytti! Festivaalituotannolle tapahtuman jälkeen satanut palaute oli niin yleisön, yhteistyökumppaneiden kuin artistienkin puolelta erittäin positiivista. Ensimmäisen Harmaa Rinne -festivaalin menestystä kuvaa parhaiten kuitenkin se, että festivaalin jatkosta tiedotettiin jo ennen kesän alkua. Harmaa Rinne 2025 järjestetään jälleen Rukan hiihtostadionilla 28.-29.3.2025! Omalta osaltani Harmaa Rinne -projekti oli kaiken kaikkiaan todella hieno ja opettavainen kokemus. Erityisen mahtavaa oli päästä mukaan toteuttamaan monipäiväistä festivaalia talvisissa olosuhteissa, mikä ei lopulta ollut läheskään niin haastavaa tai raskasta, kuin olin etukäteen kuvitellut. Mielestäni ihailtavaa ennakkoluulottomuutta ja uudenlaista näkökulmaa osoittaa se, että yhä useammat tapahtumatuottajat ovat alkaneet järjestää festareita ympäri vuoden – näitä lisää! E-P Heinämäki, kulttuurituotanto 2016
Sisältömarkkinointi sosiaalisessa mediassa
Syksyllä 2020 syliini tippui mahdollisuus hoitaa sosiaalista mediaa ravintola-alalla ja päätin hypätä projektiin, koska minulta löytyi aiempaa kokemusta sosiaalisen median ylläpidosta, sisällöntuotannosta ja mainonnasta. Minulla oli myös työkokemusta ravintola-alalta. Parempaa yhteensattumaa olisi saanut etsiä hetken, joten lähdin projektiin mukaan! Tarve projektille syntyi kun Henry’s Pub Helsinki päätti laajentaa sosiaalisen median kanavansa Facebookin lisäksi Instagramiin ja tähän tarvittiin apukäsiä. Projektin aikana ravintolapäällikkö avasi uuden ravintolan, Pyynikin Taproomin ja kyseisen ravintolan sosiaalisen median kanavat piti ottaa haltuun ravintolan avauksen yhteydessä, joten osaksi tätä projektia lisättiin Henry’s Pub Helsingin lisäksi Pyynikin Taproom. Tarkoituksena oli luoda molemmille ravintoloille sisältöä sosiaaliseen mediaan niin, että projektin loppuessa olisi luotuna pohja josta ravintolan työntekijöiden on sitten helppo jatkaa ylläpitoa itse. Lisäksi tavoitteena oli valokuvata molemmissa yksiköissä pariin otteeseen, jotta valmista sisältöä olisi jo luotuna kun tämä projekti tulee päätökseen. Varsinaista markkinointisuunnitelmaa ei ollut tarkoitus rakentaa ravintoloille. Pyrin luomaan toimintatavat joilla ravintoloiden työntekijöiden olisi mahdollisimman helppoa itse jatkaa sisällöntuotantoa muiden työtehtävien ohessa. Projektin aikana ei ollut tarkoitus käyttää rahaa markkinointiin, vaan keskittyä puhtaasti sisällöntuotantoon. Sosiaalisen median tavoitteena oli ja on palvella asiakkaita viestintäkanavana sekä samalla myös sitouttaa asiakkaita osaksi ravintolaa, että tavoittaa uusia asiakkaita. Näin ollen sisältömarkkinoinnista tuli tärkeä osa projektia. Sisältömarkkinointi on epäsuora tapa tehdä markkinointia. Sen avulla pyritään vaikuttamaan asiakkaiden mielikuvaan yrityksestä, sekä rakentamaan pitkäkestoisia asiakassuhteita. Sisältömarkkinointi eroa perinteisestä markkinoinnista siten, ettei se ole yhtä voimakkaasti myyntipainotteista. Sillä pyritään tarjoamaan vastaanottajalle jotain hyödyllistä ja mielekästä, jonka hän kokee arvokkaaksi. Kaikkiin näihin tavoitteisiin päästiin projektin aikana onnistuneesti ja tästä iso kiitos kuuluu ravintolapäällikölle ja työntekijöille, jotka olivat todella avuliaita läpi projektin. Emilia Joensuu
Sisäinen viestintä etätyössä
Vaikka etätyö ei monilla aloilla ole ollut aikaisemminkaan harvinaista, iski se tänä vuonna työntekoon ennenkuulumattomalla voimalla. Koronan myötä etätöihin siirtyi karkeasti arvioiden noin miljoona suomalaista eli noin 50 % työssäkäyvistä. Heistä noin puolet haluaa ja myös pystyy tekemään työnsä etänä kokonaan tai lähes kokonaan myös jatkossa. Etäily on ollut merkittävässä kasvussa jo pidempään, ja jos etätyötä oli haastava perustella aikaisemmin, sitä tuskin tarvitsee yhtä lailla perustella jatkossa. Etätyöskentely ei tarkoita ainoastaan työntekoa poissa sen perinteisestä ympäristöstä ja virtuaalisten työkalujen välityksellä. Sen vaikutukset ovat kokonaisvaltaisemmat. Etätyöskentely poistaa tai vähintään rajoittaa työntekijöiden yhteyttä kollegoihin ja omaan työyhteisöön. Kysymysten huikkaaminen ohimennen, nopeat luovat aivoriihet, yhteiset lounaat ja kuulumisten vaihto kahvihuoneessa eivät toteudu helposti etäoloista käsin. Koronatilanne on haastanut työyhteisöjen perinteistä sisäistä viestintää ja monin osin korostanut sen merkitystä. Tiedon välityksessä on jouduttu viimeistään nyt siirtymään suunnitelmalliseen, tiuhaan ja vuorovaikutteiseen sisäiseen viestintään. Siinä jokaisen työntekijän rooli on avain asemassa. Vinkkejä sisäiseen viestintään etätyössä: Suunnittele Tiedonkulkua ei tule jättää sattuman tai toiveiden varaan. Viestinnässä tulee miettiä muun muassa kelle viesti on oleellinen, onko viestini selkeä vai jättääkö se liikaa tulkinnan varaa ja onko ajankohta ja sävy oikea. Myös kanavavalinnoilla on merkitystä. Viestinkö asiani kattavasti sähköpostissa, nopealla tekstiviestillä vai tulisiko keskustelu käydä kasvokkain? Hyvin suunniteltu viestiminen selkeyttää työntekoa ja karsii epäselvyyksien muodostumista. Sanoita tunteita Virtuaalisessa kommunikoinnissa emme saa samanlaisia vihjeitä kuin fyysisesti läsnä ollessamme. Emme havaitse kehonkieltä tai äänensävyjä yhtä voimakkaasti tai pysty aina reagoimaan ajankohtaisesti toisen sanomisiin. Esimerkiksi työyhteisön sisäiset ongelmat jäävät usein varjoon, kun niistä ei saada etäarjessa välttämättä vihiä. Siksi on tärkeä oppia sanoittamaan työyhteisössä omia haasteita, onnistumisia, turhautumista tai kiitosta aktiivisesti ulospäin. Ole avoin Avoimuus on avain yhteisöllisyyteen ja yhteisiin päämääriin. Avoimuus edistää myös luonnollisesti tiedonkulkua ja näin työn sujuvuutta. Avoimuus tarkoittaa läpinäkyvyyttä kaikessa toiminnassa: avointa kommunikointia, yhteistyötä ja päätöksentekoa sekä tasapuolista mahdollisuutta ja vaatimusta osallistua työn suunnitteluun ja työtä koskeviin päätöksiin. Se tarkoittaa sitä, että hyvässä ja pahassa, asiat pystytään puimaan yhdessä läpi. Pelisäännöt Yhdessä sovitut pelisäännöt auttavat työyhteisöä sitoutumaan yhteisiin toimitapoihin ja pää- määriin. Myös jokaisen vaikuttaminen niihin on tärkeää. Tällöin säännöistä päästään paremmin yksimielisyyteen ja niitä tulkitaan samalla tavalla. Etätyötä ajatellessa yhteisesti on hyvä määritellä esimerkiksi se, miten ja milloin kunkin tulee olla tavoitettavissa, mitä kanavia käytetään viestintään ja milloin etätyö ei ole esimerkiksi suositeltavaa. Sisäisellä viestinnällä on voima joko yhtenäistää tai haastaa yrityksen kulttuuria ja työyhteisöä. Haasteiden, kuten koronan myötä sen merkitys korostuu. Yrityksen kaikki viestintä lähtee kuitenkin sisältäpäin ja ongelmat sisäisessä viestinnässä heijastuvat herkästi myös yrityksen ulkoiseen viestintään ja markkinointiin.
Tuottajana harrastajateatterissa
Vuosi sitten näihin aikoihin olin mukana projektissa, jonka kautta halusin perehtyä tuottamisen erityisalueeseen, teatterin tuottamiseen. Toimin toisena tuottajana pienen helsinkiläisen ylioppilasteatterin vuoden suurimmalle tuotannolle, uusien jäsenten produktiolle. Mikä on tuottajan rooli teatterissa? Kun otin selvää mitä tuottaja tekee teatterituotannoissa, törmäsin moneen erilaiseen kuvaukseen. Yleisesti voisi sanoa, että tuottajan tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että produktio etenee suunnitellussa aikataulussa ja pitää huoli tuotannon jäsenten hyvinvoinnista. Mitä pienempi teatteri on kyseessä sitä enemmän tuottaja on vastuussa kaikista tuotannon osa-alueista, joihin kuuluu esimerkiksi budjetointi, markkinointi ja tiedotus, lipunmyynnin järjestäminen ja aikataulutus. Ohjaajan ja tuottajan suhde on erityisen tärkeä koko produktion etenemisen aikana. Kirjassa Teatterituottajan opas, Jukka Hytti tiivistää: ”Ohjaaja on teatterituotannossa koko porukan hengenluoja ja tuottaja sen ylläpitäjä.” Kuten kaikissa projekteissa, myös teatterin maailmassa on erityisen tärkeää etukäteen määritellä vastuut. Joskus käy niin, että vaikka olisi näennäisesti tehnyt kaikki esivalmistelut oikein, aukkoja löytyy ja niitä ei voi enää paikata jälkeenpäin. Jälleen Jukka Hyttiä lainaten: ”Tuottaja on riittävän vahvoilla, kun muu työyhteisö tietää jo etukäteen mitä tuottajan työhön kuuluu.” On äärimmäisen tärkeää, että tuottajan, ohjaajan ja muun työryhmän välinen työnjako on selkeällä pohjalla. Vie aikaa koko produktiolta, jos työryhmä kokee että tuottaja on jättänyt jotain olennaista tekemättä tai puuttunut johonkin osa-alueeseen liikaa. Olen ollut Ilves-Teatterin jäsen syksystä 2018 lähtien ja tänä aikana olen pohtinut paljon tuottajan roolia harrastajateatterissa. Ylioppilasteatterin jäseniä yhdistää intohimoinen suhtautuminen teatteriin taiteenalana ja sen lisäksi myös yleensä pyrkimys päästä tekemään teatteria myös ammatillisesti. Kun itse hain Ilves-Teatterin jäseneksi, minulla ei ollut aiempaa kokemusta teatterin tekemisestä. Tuottajana olen huomannut, että toisinaan erilainen suhtautumiseni teatteriin on erottanut minut muusta työryhmästä, joilla on enemmän kokemusta ja suurempaa paloa juuri teatteriin taiteenalana. Ensimmäisessä teatteriproduktiossa tuli vastaan myös oma teatteriproduktion tekemiseen liittyvä kulttuurinsa ja minä opin käsitteet kuten enskalahja ja välikaronkka, mitkä teatteria tehneille konkareille ovat itsestään selvyyksiä. Toisaalta koen, että kaikissa taiteellisissa projekteissa on tärkeää, että työryhmässä on henkilö, joka pystyy tarkastelemaan produktiota myös etäämmältä. Teatterituottamisessa antoisinta on päästä työskentelemään ihmisten kanssa, jotka suhtautuvat työhön intohimoisesti, vaikka teoriassa kyse onkin ’vain’ harrastustoiminnasta. Olit intohimoinen teatteriharrastaja tai et, suosittelen antamaan mahdollisuuden ylioppilasteattereille alustana päästä kehittämään omaa ammattitaitoaan. Voin varmuudella sanoa, että mihin tahansa harrastajateatteriin päädytkin, sinut otetaan avosylin vastaan. Kaikille teatterituottamisesta kiinnostuneille kulttuurituottajille suosittelen lämpimästi viittaamaani Jukka Hytin teosta Teatterituottajan opas, teoksen ensimmäinen painos on julkaistu 2005 mutta se sisältää edelleen varsin kattavan ja relevantin kuvauksen tuottajan roolista teatterialalla.
Amisten asialla – kiertuetyöntekijänä Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitolla
Tein opiskeluprojektin Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry:n valtakunnallisella opiskelijakorttikiertueella, joka järjestettiin elo-lokakuun aikana. SAKKI on vuonna 1987 perustettu valtakunnallinen ammattiin opiskelevien, tutummin amisten, etuja ja oikeuksia ajava liitto. SAKKI:n toiminta on laaja-alaista: toimintaa tehdään niin paikallisesti yhdessä opiskelijatasolla kuin myös ministeriötasolla ja kansainvälisesti. Työskentely SAKKI:lla kiinnosti minua, sillä koen koulutuksen tärkeäksi osaksi kasvua ja yksilön mahdollisuutta toteuttaa itseään. SAKKI:n toiminta resonoi minussa, vaikka en olekaan taustaltani amis. SAKKI:n opiskelijakorttikiertueella matkataan ympäri Suomea ammatillisissa oppilaitoksissa kertomassa SAKKI:n toiminnasta sekä tekemässä jäsenhankintaa myymällä opiskelijakorttia. Kiertue oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettu kahteen osaan: Uudenmaan ja maakunnan kiertueisiin. Kahtiajaon ajatuksena oli tavoittaa entistä laajempi joukko opiskelijoita ja ammatillisia oppilaitoksia, sekä saada kiertue pakettiin ennen koulujen syyslomaviikkoja. Työtehtäväni kiertueella koostuivat oppilaitosten kontaktoinnista, matkojen ja majoitusten suunnittelusta, kiertueauton ajamisesta ympäri Suomen, jäsenhankinnasta oppilaitoksilla sekä kiertueen raportoinnista. Ajomatkat veivät ehdottomasti eniten aikaa ja energiaa, erityisesti kiertueen alussa, jolloin ajomatkoihin kuluu lähes kokonainen päivä. Kuluneen vuoden poikkeuksellinen tilanne heijastui kiertueeseen. Joitakin oppilaitosvierailuja jouduttiin perumaan kokonaan. Kaikkia opiskelijoita ei ollut mahdollista tavoittaa, sillä he eivät koronatilanteen takia olleet kiertuepäivinä paikalla. Tästä huolimatta kiertue oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja jäsenhankinta ylitti kaikkien odotukset. Vaikeasta tilanteesta huolimatta monet oppilaitokset ottivat meidät avosylein vastaan, koska SAKKI:n tekemä työn opiskelijoiden hyväksi nähtiin tärkeänä. Olen itse toiminut Metropolian kulttuurialan opiskelijayhdistyksessä koko opiskeluaikani ja siksi oli hienoa nähdä, kuinka tärkeäksi opiskelijoiden edunvalvonta koettiin.
Mitä sinä pelkäät?
Yleensä tapahtumatuottajan tehtävänä on järjestää kiva tapahtuma. Fasiliteettien tulee olla siistissä kunnossa ja hyvässä järjestyksessä. Elämysten toivotaan syntyvän ilon tai vaikka oppimisen kautta. Tarjoilujen tulee olla maukkaita ja mieluusti seurata trendejä. Kauhuelämyksissä sen sijaan panostetaan siihen, mitä ihmiset pelkäävät ja tahtovat normaalitilanteissa karttaa. After Dark Helsinki, jossa työskentelen tuottajana, on immersiivisiin kauhuelämyksiin erikoistunut tuotantoyhtiö. Yritys sai alkunsa, kun sen perustajat tutustuivat aikuisten kummitustaloihin eli extreme haunts -elämyksiin. Immersiivisen elämyksen määritelmä ei ole yksinkertainen tai kiveen hakattu. Mahdollisesti se voitaisiin määritellä näin: tuotettujen elämysten ketju, jossa yleisöä pyydetään aktiivisesti osallistumaan ja liikkumaan esitystilan ympäristössä. Osallistumista voi olla esimerkiksi moniaistinen stimulaatio, kehotus etsiä jotain tai joku, roolin esittäminen, dialogi, vastavuoroinen toiminta ja tehtävien suorittaminen. Kauhutapahtuman tuottajina siis mietimme, mitä ääniä, hahmoja, tarinoita, tuntoaistimuksia, hajuja ja makuja ihminen pelkää eniten – ja mitä hän ei edes tiedä vielä pelkäävänsä? Hurjimmissa K18-esityksissä "mellakkapoliisit" saattavat viskoa asiakkaita ympäriinsä tai vessassa käydessä naapurikopista saatetaan ruiskia mystistä nestettä asiakkaan päälle. Karmeankin tapahtuman täytyy tietysti olla toimiva. Jos joku ääni- tai valoefekti ei toimi tai tapahtuu liian myöhään, asiakkaalle jäi vain hämmentynyt ja hölmö tunne. Asiakkaiden rajat täytyy ottaa huomioon ja kauhuelementtien pelottavuudesta ja luonteesta tulee viestiä selkeästi etukäteen. Jos tehtävänä on K15-elämyksen luominen toisen yrityksen antamana toimeksiantona, valitut teemat ovat huomattavasti kevyempiä ja esiintyjät eivät tule liian lähelle. K18-elämykset ovat suunniteltu pääasiassa alan harrastajille, joista intohimoisimmat kiertävät ympäri maailmaa Yhdysvalloista Balkanille rajoja koettelevien kokemusten perässä. Kauhuelämysten esituotantoprosessi on yhtä arkista kuin vaikka sisäsiistin promootiotilaisuuden tuotanto. Sopimusluonnoksia sisältävät sähköpostit suhahtelevat suuntaan ja toiseen, pohjapiirroksia ja paloturvallisuustekijöitä pohditaan ajan kanssa ja budjetti-Excelit ovat asianmukaisesti järjestyksessä. Välillä sitten googlataan halvimman mahdollisen teurasjätteen hintoja tai tietoa siitä, mikä on maukkain osa ihmislihasta. Hassua sinänsä, että vaikka olen todella kiinnostunut kaikista rajoja rikkovista alakulttuurielämyksistä ja kummallisuuksista, en ole koskaan ollut puhtaan kauhugenren ystävä. Olen todella säikky ja nössö, enkä uskalla mennä silmät auki edes erään helsinkiläisen huvipuiston kummitusjunaan. Tuottajana joudun usein ensimmäisenä testaamaan tuotetut kauhukohteet ja silloin yritän luikerrella mahdollisimman tiiviisti seinissä kiinni. Ehkä se, että pelkään kaikkea, auttaa miettimään mitä muut voisivat pelätä. Projekteittain joustavasti muuttuvat työryhmämme koostuvat monipuolisesti eri alojen ammattilaisista esimerkiksi erikoistehostemaskeerauksen, valo- ja äänitekniikan, teatteritaiteen ja pukusuunnittelun saralla. Seuraavan kerran kauhuelämyksiämme pääsee kokemaan Särkänniemen Karmivassa karnevaalissa lokakuun 10.–17. päivä. Tekeillä on myös Virtual Reality -laseilla koettava kauhulyhytelokuva. (Muuten: aika usein kun olen kertonut olevani mukana tuottamassa “VR-kauhua”, monet ovat luulleet, että meillä on tulossa uusi juniin liittyvä kauhuelämys. Tästä syystä lyhenne on usein tarpeellista avata.) Mielenkiintoista tekemistä siis riittää! Oikein hirveää lähestyvää halloweenia kaikille toivottaa Iija Eloranta, Kulttuurituottaja 2016
Tapahtumasuunnittelua & trendejä
Työpaikkani, TAPAUS, on tapahtumatoimisto, joka suunnittelee ja toteuttaa yritystapahtumia, kuluttajatapahtumia ja messuja Suomessa ja kansainvälisesti. Vuosittain TAPAUS järjestää satoja tapahtumia. Näiden tapahtumien onnistumisesta, luovuudesta ja yksityiskohtia myöten mietityistä kokonaisuuksista saadaan jatkuvasti hyvää palautetta. Se ei ole sattumaa. Olin aika innoissani, kun minulle sanottiin, että trendien seuraaminen ja analysointi olisi osa työnkuvaani Tapauksen suunnittelutiimissä. Kyseinen tiimi koostuu timanttisista ammattilaisista ja luovista neroista, ja siellä tehdään aktiivisesti töitä sen eteen, että ymmärretään ajankohtaisia, kiinnostavia ja ihastusta herättäviä ilmiöitä – trendejä. Trendejä tutkitaan ennen kaikkea sen takia, että kutakin asiakasta halutaan palvella parhaalla mahdollisella tavalla, ja tarjota asiakkaalle – ihmiselle, kuluttajalle – juuri niitä asioita, jotka sillä hetkellä puhuttavat, vaikuttavat ja ilahduttavat. Tavoitteena on luoda laadukkaat ja vaikuttavat puitteet kullekin merkitykselliselle kohtaamiselle. Opintoihini liittyvä projektin puitteissa päädyin lukemaan Elina Hiltusen kirjoittamaa teosta Mitä tulevaisuuden asiakas haluaa – trendit ja ilmiöt (Edita 2017). Voin suositella tätä teosta lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet trendien vaikutuksesta liiketoimintaan ja erityisesti siitä, miten itse trendejä seuraamalla ja niitä ymmärtämällä voi olla vaikuttamassa oman toimialansa tai yrityksensä tulevaisuuteen. Hiltunen toteaa, että trendejä on haastavaa mitata, ja paras tapa niiden tutkimiseen on havainnointi. Huolimatta työnkuvasta, jokaisen kulttuurialalla kannattaa pitää silmät auki kadulla kulkiessaan ja tarkkailla ihmisten pukeutumista, käyttäytymistä ja mainoksia. Lisäksi eri alojen uutiskirjeiden, sosiaalisen median vaikuttajien, taidekentän ilmiöiden ja medioiden nostojen seuraaminen auttavat kiinnostavien juttujen löytämisessä. Ehdotin havaintojeni perusteella tapahtumasuunnitelmiin erilaisia trendeistä nousevia yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, ja monet ideat jalkautuivatkin myyntipresentaatioihin, ja lopulta tapahtumiin. Trendejä, megatrendejä ja hiljaisia signaaleja on käyty kulttuurituotannon opintojen parissa useammallakin kurssilla läpi. Sitran megatrendit muodostuivat melkeinpä yhteiseksi vitsin aiheeksi – tulevaisuus, skenaariot ja megatrendit tuntuivat kaukaisilta asioilta ja olevan irrallaan opiskelijan todellisuudesta. Sitran julkaisut osoittautuivat yhtäkkiä kullanarvoiseksi resurssiksi, kun työni suunnittelun koordinaattorina edellytti trendien ja muutoksen suuntien ymmärtämistä. Kiitos Metropolia, että olitte askeleen edellä ja tuputitte tuottajan työkalupakkiin oikeita välineitä. Koen olevani kulttuurituottajana todella innostavassa työssä, jossa trendien seuraaminen on kiinteä osa arkeani. Tälle haastavalle ja hauskalle tehtävälle mahdollistetaan tilaa kiireisestä aikataulusta, sillä ajan hermolla oleminen on tapahtumatoimistossa jopa onnistumisen edellytys. Kulttuurituottajana voi löytää itsensä muun muassa olemasta tapahtumasuunnittelija, joka seuraa kuumimpia teknologiatrendejä ja sisustuksen uusimpia tuulia. Metkaa. -Marjaana Nieminen, kutu 16
Tavoitteena hyvät (hää)bileet!
En olisi opintojen alussa uskonut päätyväni suunnittelemaan häitä vuodelle 2021 - ja vielä osana opintojani. Alkuvuonna minulle napsahti kaason pesti, jolloin ensimmäinen ajatukseni oli: ‘’apua!’’ ja toisena ‘’viimeinen tarvittava kouluprojekti on löytynyt!’’. Hääsuunnittelu oli aihealueena minulle täysin tuntematon. Projektin myötä huomasin sen sisältävän paljon samoja elementtejä kuin mikä tahansa tuotanto, joten pääsin soveltamaan oppimaani ja syventämään osaamistani. Matkan varrella fiilistelin projektin ainutlaatuista luonnetta verrattuna yritysmaailman tapahtumiin ja tapahtumamarkkinointiin, jotka olivat minulle entuudestaan tutumpia ympäristöjä. Tutustuin hääbisnekseen lukemalla, surffaamalla, kuuntelemalla ja keskustelemalla. Haastattelin luokkakavereitani Taru Kaartista ja Emilia Joensuuta eli häästailausta toteuttavan HeyLookin omistajia, liittyen hääkenttään ja sen viimeisimpiin trendeihin. Syvensin myös tietotaitojani itsensä johtamisen parissa niin teoriassa kuin käytännössäkin. Olin vastuussa hääparin vision selkeyttämisestä toiveiden osalta, budjetoinnista, selvitysten toteuttamisesta ja projektin etenemisen koordinoinnissa. Läpi prosessin pohdin juhlien visuaalista puolta ja pidin parille tärkeän ympäristövastuullisuuden näkökulman mukana päätöksissä. Asetin projektin tavoitteeksi toteuttaa valinnat budjetillisesti isoimpien osa-alueiden eli paikan, cateringin, valokuvaajan ja esiintyjän osalta. Koska parilla ei ollut alkuun vahvaa tarvetta järjestää juhlia tiettynä vuodenaikana, lähdimme projektiin ’’paikka edellä’’. Paikaksi valittiin ihastuksen fiiliksiä herättänyt Soutupaviljonki Töölöstä. Vastuullisuuden kannalta paikka on näppärästi hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä, eikä kaunis tila vaadi paljon lisäpanostusta somisteisiin. Pian tilan varaamisen jälkeen puhkesi maailmanlaajuinen poikkeustilanne, joka sekoitti myös monen hääparin suunnitelmia. Useiden juhlien peruuntuessa ja siirtyessä ensi vuodelle ovat monen paikan ja palveluntarjoajan kalenterit entistä varatummat. Olen iloinen, että projektin ansioista tärkeät päätökset saatiin näiden häiden osalta tehtyä ennen tilanteen eskaloitumista. Opin projektin aikana teorian kautta näkemään itsensä johtamisen kokonaisvaltaisemmin. Vaikka konsepti on paljon muutakin kuin työskentelytekniikoita ja self-help vinkkejä nautin niiden kokeilemisesta. Löysin itselleni toimivan keinon saada projekti etenemään, kun tekemisen aloittaminen tuntuu vaikealta: mietin mikä on kaikkein pienin asia mitä voin projektin eteen tehdä ja aloitan siitä. Tämän tekniikan avulla ei tarvitse odotella maagisesti ilmestyvää motivaatiota ja aloittaminen sujuu leikiten. Vaikka projekti on nyt ’’valmis’’ saan onnekseni jatkaa juhlajärjestelyitä kaason roolissa. En malta odottaa ensi vuoden elokuista kesälauantaita. Silloin pääsen näkemään kaikki projektin palaset yhdessä ja nauttimaan tärkeiden ihmisten ainutlaatuisista bileistä, joita olen saanut olla mukana tuottamassa!
Väriä Helsingin yöelämään!
Olen itse työskennellyt freelancerina Events 365:lle kahden vuoden ajan tapahtumatuotannon ja digitaalisen markkinoinnin parissa, ja yhteiseen historiaamme on mahtunut useampikin tapahtuma Valkoisessa Salissa. Events 365 Oy järjesti kesällä 2019 Helsingin Valkoisessa Salissa ”Danceteria Summer Session” –kesäklubin, jolle suunnittelin visuaalisen ilmeen ja lanseeraustapahtuman. Klubin tarkoituksena oli tuoda Etelä-Euroopasta vaikutteita ottava housemusiikin kesäklubi Torikortteleissa sijaitsevan Valkoisen Salin sisäpihan kauniiseen miljööseen. Projektin tärkeintä antia oli alun palaverit sekä yökerhon omistajan, että Danceteria –klubin perustajan, Heikki Liimataisen kanssa. Kävimme läpi mitä tahdomme viestiä visuaalisella ilmeellä vieraillemme ja näillä tiedoilla lähdin tekemään taustatyötä. Erityisen mielenkiintoisena koin tutkimukset värien käytön psykologisesta vaikutuksesta ihmismieleen ja ostokäyttäytymiseen. Päädyimme tekemään kesäisen vehreän grafiikan kirkkailla yksityiskohdilla. Ne pistäisivät silmään sekä sosiaalisessa mediassa että julistekampanjassa Helsingin katukuvassa. Tapahtuman lanseerausta varten järjestimme kutsuvierastapahtuman. Kutsuimme sinne musiikkimaailman ja yöelämän vaikuttajia nauttimaan alkuillasta musiikin tahdissa yhteistyökumppaniemme tarjoamien syötävien ja juotavien siivittäminä. Saimme hyvän levikin sosiaalisen median kanaviin ja onnistuneen tapahtuman. Valitettavasti neljän tapahtuman loppua kohden kävijämäärät laskivat ja itse tapahtuma ei onnistunut aivan halutulla tavalla. Visuaaliseen ilmeeseen olivat kuitenkin tyytyväisiä sekä tilaaja, yökerho että allekirjoittanut. Jere Hyvönen Kulttuurituottaja 16
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku