Avainsana: kulttuurituotannon opinnot
Helsinki Biennaalin 2023 purku
Ensimmäisen kerran vuonna 2021 järjestetty Helsinki Biennaali sai toisen editionsa vuonna 2023. Joka toinen vuosi järjestettävä nykytaidetapahtuma järjestetään Helsingin Vallisaaressa sekä HAM Helsingin taidemuseossa. Näiden lisäksi teoksia oli erilaisissa kaupunkitiloissa, kulttuuritaloissa sekä digitaalisissa ympäristöissä. Sain olla töissä Helsinki Biennaalissa maaliskuusta lokakuuhun tuotannon assistenttina. Työnkuvanani oli taiteilijayhteyshenkilönä oleminen, matkojen ja majoituksien varaaminen, tuotantotiimin tukeminen, vieraiden hostaaminen sekä kesän performanssiteosten co-tuottaminen. Biennaalin päätyttyä 17.9. sain olla mukana tapahtuman purussa Vallisaaressa ja siitä tein myös itsenäisen projektini. Purku on konsepti, joka ei ole minulle tällaisessa mittakaavassa tuttu. Monet opiskelijakollegani ovat olleet teinistä asti erinäisillä festareilla vapaaehtoisina ja ovat nähneet ison tapahtuman pakettiin laiton. Itse koin tämän olevan minulle se hetki, kun voin oppia ja tarkkailla miten asiat hoituvat. Purun suunnittelutyö aloitetaan jo hyvissä ajoin resurssien suunnittelulla ja teknisten tarpeiden tilaamisella. Toisin kuin rakennusvaiheessa, purussa on paljon vähemmän liikkuvia osia teoksiin liittyen. Rakentaessa biennaalia monella taiteilijalla saattoi olla ideoita ja viilauksia loppumetreille asti. Nyt motiivit olivat selkeät; puretaan kaikki. Helsinki Biennaalissa oli yhteensä 29 taiteilijaa ja taiteilijakollektiivia. Vallisaaressa teoksia oli 15, joista 7 oli sisätilateoksia. Suurin osa sisätilateoksista sijaitsivat vahoissa ruutikellareissa, yksi teos oli puurakennuksessa. Sain olla mukana teoksen purkamisessa, biennaalin asiakaspalvelun purkamisessa ja inventoinnissa sekä auttaa muissa juoksevissa asioissa niin konservaattoreita kuin teknistä vastaavaa. Tein kokemuksistani biennaalin purussa oivalluksistani kaksi listaa: hyvät jutut ja onnistumiset sekä omituiset jutut ja haasteet. Purun hyvät jutut ja onnistumiset: Kubota. Yksi ihanimmista tyypeistä Vallisaaressa. Tämä pieni mönkijä oli super söpö, hieman kankea, mutta erittäin ahkera. Nilkka suoranakin ajaessa vauhtia kertyi ehkä 20 km/h. Koko kesän saarta kiertäneenä oli ihana päästä paikkoihin kyydillä. Hessulautta. Katajannokan kärjestä lähtee Hessu niminen lautta (älkää kysykö nimen alkuperää). Lauttaan mahtuu muutama rekka ja useita väsyneitä ihmisiä. Tuulen tuivertaessa on ihana katsoa heräävää Helsinkiä lautalta käsin. Ei idiootit vaan ihanat ympärilläni. Parhaista parhain tiimi jatkoi parhaana olemista vielä purussa. Mikä sen parempaa, kuin ottaa kahvi- ja sipsitauko kesken hommien hyvässä seurassa? Ja on aivan ok, jos se kestää vajaa kaksi tuntia? Eikö? Luovutusvoitto. Vallisaaressa oli kesällä monia toimijoita: ravintoloita, seikkailuyrittäjiä, jne. Kun asiakasvirrat vähenivät ja saari alkoi pakkaamaan itseään kasaan, putkahti hyvän tahdon eleitä sieltä täältä; tarjosimme roskalavojamme muille, saimme hyvällä alennuksella vohveleita sekä ilmaisia juotavia. Saarella ihmiset ovat muutenkin erilaisia; kaikki moikkaavat ja tarjoavat omastaan, perin omituista… Purun omituiset jutut ja haasteet: Ötökät. Onko saarilla tavallista enemmän ötököitä? Siltä vaikutti. Ulkoteokset kuhisivat pieniä torakanoloisia kavereita, lukkeja ja hämähäkkejä. Osa ulkoteoksista purettiin ja kierrätettiin, osa niistä putsattiin konservaattorien toimesta ja lähetettiin takaisin taiteilijalle. Väsymys. Pitkän kesän jälkeen oma jaksaminen oli todellakin kortilla. Normaalisti työpäivä on klo 9–17, mutta purussa auttamaton väsymys alkoi painamaan jo ennen lounasta. Ja niin, raksahommissa lounas syödään jo yhdeltätoista. Geokätkijät. Note to all geokätköä harrastavat: ei kannata laittaa kätköä rakennuksen rappusille oven eteen. Varisinkaan oven, jota käytetään tiuhaan. (Muutama päänkolautus saattoi tulla pahaa arvaamattomille geokätköharrastajille biennaaliin toimesta.)
Romusta osaksi Slushin visuaalista ilmettä
Mistä koostuu Slush-tapahtuman visuaalinen ilme? Tapahtuman rakenteet ovat muutakin, kuin valmiiksi tilattuja banderolleja, uusia messumattoja tai pystäreitä, joita yritystapahtumissa perinteisesti näkee. Tarkkasilmäiset vieraat huomaavat, että monet visuaaliset elementit koostuvat esimerkiksi elektroniikka-romusta, jota on taitavasti hyödynnetty osana tapahtuman somistusta. Olen työskennellyt useana vuotena osana tuotantotiimiä, jonka vastuulla on Slush-tapahtuman visuaalisen ilmeen toteutus. Opiskeluprojektini tavoitteena oli toimia osana tuotantotiimiä ja tarkastella syvemmin tapahtuman visuaalisen ilmeen merkitystä. Pohdin myös tapahtuman rakennusta ja somistusta ekologiselta näkökannalta. Esituotantovaiheeseen kuuluu aikataulujen ja vastuualueiden tarkka läpikäynti, ja visuaalisten elementtien rakennus. Tiimimme vastuulla on myös pohtia, kuinka elementtejä ja somisteita voidaan toteuttaa mahdollisimman ekologisesti. Tästä esimerkkinä ovat lukuisat romuttamoilta hankitut elementit, jotka heräävät uudelleen eloon pienen käsittelyn jälkeen. Yleensä elementit käytetään seuraavana vuonna jossain muussa tarkoituksessa. Kuusipäiväisen rakennuksen aikana tiimimme vastuulla oli muun muassa tapahtuman rakenteiden ja lavojen koristelu, sekä taideteosten ja erikoisrakenteiden kiinnitys. “Somisteita” on noin viisi rekallista, joten hommaa riitti! Rakennuspäivät olivat intensiivisiä, ja aikataulussa pysyminen vaati pinnistyksiä, mutta saimme kaiken ajoissa valmiiksi. Toivottavasti jatkossa näkisimme yhä enemmän tapahtumia, joissa hyödynnetään kierrätettyjä materiaaleja osana tapahtuman somistusta ja ilmettä. Tämä vaatii tuottajalta kekseliäisyyttä ja aikaa. Monet tahot myyvät onneksi jo nyt esimerkiksi messumattoa käytettynä, mikä tulee myös edullisemmaksi tapahtumalle. TOP3 -listani ekologisempaan tapahtumavisuaalien suunnitteluun: Vuokraa, lainaa, tuunaa ja kierrätä. Osta uutta vain tarvittaessa! Jos ostat, osta ajatonta ja mieti tuotteen jatkokäyttöä. Jos et halua säästää materiaaleja itse, voit kontaktoida esimerkiksi pienempiä tapahtumajärjestäjiä hyvissä ajoin ennen purkua. Monet tahot hakevat mielellään tapahtumista jäävää tavaraa, kunhan tietävät varautua ajoissa kuljetukseen. Tarkista löytyykö tarvittavia somistusmateriaaleja kierrätettyinä, esimerkiksi romuttamoilta ja Kierrätyskeskuksesta. Palkkaa tiimiisi rakennustaitoisia taiteilijoita tai somistajia, jotka osaavat luoda materiaaleista tapahtuman ilmeen mukaisia. Tarkista myös yrityksiltä, löytyykö tarvitsemiasi materiaaleja kakkoslaatuisina. Mieti koko tapahtuman hiilijalanjälkeä; saatko yhdistettyä vuokrakalusteiden kuljetuksia? Kuinka kaukaa vuokrakalusteet kuljetetaan tapahtumaan? Saatko vuokrattua yhdeltä taholta kaiken tarvitsemasi? E. K.
Elämää opintojen aikana
Kulttuurituottaja on ensimmäinen korkeakoulututkintoni. En ollut opintojen alussa täysin valmistautunut siihen, mitä opiskelu käytännössä tarkoittaa. Ensimmäinen lukuvuosi oli intensiivinen ja vaati uudenlaisen asenteen omaksumista. Olisin halunnut tehdä jokaisen tehtävän täydellisesti, mutta se ei ollut mahdollista. Kirjoitustaitoni oli ruosteessa. En ollut tottunut jatkuviin ryhmätöihin ja presentaatioihin. Opiskelu kuitenkin keveni kurssi kurssilta, opiskeltavat aiheet olivat kiinnostavia ja niitä oli helppoa tarkastella omasta kokemuksestaan käsin. Kirjoittaminen muuttui helpoksi ja mielekkääksi. Jossain vaiheessa opin nauttimaan jopa luokan edessä puhumisesta. Ensimmäisen opintovuoden aikana koin elämäni mullistuksen, kun minusta tuli äiti. Maailmani täyttyi pienen rakkaan ihmisen tarpeiden tyydyttämisestä. Samalla luokkakaverini tekivät mielenkiintoisia projekteja ympäri kulttuurikenttää, tutustuivat maailmaan ja toisiinsa sekä kasvoivat ammattituottajiksi. Seurasin karaokeiltoja luokan Whatsapp -ryhmän välityksellä ja mietin, kuinka aika juoksee ja minä en. Palatessani kaksi vuotta myöhemmin takaisin opintoihin, olin omasta mielestäni oppinut kotona ainakin 120 opintopisteen verran organisointia, priorisointia, suunnitelmallisuutta ja kokonaisuuden hallintaa. Hakiessani ensimmäisiä vanhempainvapaan jälkeisiä työelämäprojekteja olisin halunnut kirjoittaa isolla hakemuksen alkuun: Olen äiti, hommat kyllä hoituvat. Ammatillinen identiteetti oli vielä hukassa mutta vanhemmuuden mukanaan tuoma realismi osoitti minulle suunnan johon kulkea. Tuottajan opintoihin liittyy kolme itsenäisesti tehtävää laajaa projektia ja kaksi työharjoittelua. Ensimmäiset projektini tein Sun Roba katufestareille. Olimme järjestäneet ystäväni ideoimaa tapahtumaa jo ennen opintojeni alkua. Tuttu tapahtuma tarjosi mahdollisuuden oppia. Syvennyin projekteissani Sun Roba katufestarin viestintään ja yhteistyöhön Helsingin kaupungin kanssa. Työharjoitteluista ensimmäisen tein Metropolialla, EU-hankkeissa ja kulttuurituotannon tutkinto-ohjelmassa. Pienen lapsen äidille palkallinen, joustava työharjoittelu samassa osoitteessa opintojen kanssa oli täydellinen ratkaisu. Harjoittelun jälkeen jatkoin töitä Metropolialla toisessa hankkeessa, hanketuottajana. Tutussa katufestarissa ja omassa opinahjossa työskentelyn jälkeen alkoi tuntua, että ammattilaiseksi kasvaakseen olisi kurkoteltava kauemmas ja kiireesti. Hain työharjoittelua ja projektia, jotka sopisivat elämäntilanteeseeni. Lisäksi halusin tietysti löytää töitä, joiden kautta voisin oppia lisää minua kiinnostavista asioista. Oman suunnan löytämisessä auttoi tärkeimpiin asioihin keskittyminen. Oli suljettava pois monta mielenkiintoista mahdollisuutta ja tehtävä täysillä sitä, mikä tuntui eniten omalta. Suunnan löytämisessä auttoi myös opinnäytetyö, jonka tekemisen lomassa oli aikaa tutkia itselle merkityksellisiä asioita ja syventymisaluetta. Opinnäytetyöni käsittelee elokuvakasvatusta Helsingissä. Ehkä helpompi tie olisi ollut tehdä opinnäytetyö selkeämmästä ja helpommin rajattavasta asiasta. Aiheeseen liittyvä taustatyö oli kuitenkin tärkeää rakennusmateriaalia tulevaa ajatellen. Viimeisessä projektissani pääsin tekemään COMPANYn Secret Universe tapahtumia Designmuseoon. Luovassa yhteisössä työskentely vahvisti omaa haluani kasvaa luovaksi tuottajaksi. Tuottajan oma näkökulma voi löytyä jo opintojen alkuvaiheessa esimerkiksi edellisestä ammatista tanssijana, näyttelijänä tai muusikkona. Oma taustani ravintola-alalta ja artesaaniopinnoista oli hyvä pohja tuottajaksi kasvamiseen mutta vasta opintojen loppuvaiheessa sain vahvistusta omalle ammatilliselle suuntautumiselleni. Designmuseon projektin jälkeen sain työharjoittelupaikan Helsingin kaupungilta, Annantalosta, kulttuurikasvatuksen tuottajana. Viestintään, yhteistyöhön ja kehittämiseen liittyvä tehtävä tuntui omalta aivan ensimmäisestä päivästä alkaen ja sain ilokseni jatkaa tehtävässä myös harjoittelun jälkeen. Helsingin kaupungin suuri organisaatio tuo mukanaan haasteita mutta myös aivan loputtoman määrän mahdollisuuksia. Toivonkin, että saan työskennellä kaupungilla vielä pitkään. Nykyisessä tehtävässäni opin jatkuvasti uutta. Usein tuntuu siltä, että saan olla mukana edistämässä asioita, jotka ovat minulle erittäin merkityksellisiä. Työpöydälläni on tehtäviä, joiden perimmäisenä tavoitteena on lasten tasa-arvoinen mahdollisuus taiteeseen ja kulttuuriin osallistumiseen, esimerkiksi tapahtumien ja harrastusten kautta. Uskon, että lapsena saadut monipuoliset taidekokemukset auttavat kasvamaan omaksi itsekseen. Vaikka koronakevät on tuonut mukanaan epävarmuuden varjoja myös kulttuurialalle, tuntuu minusta pian valmistuvana kulttuurituottajana, että voin olla mitä tahansa. Oma vahvuuteni tuottajana on asioiden yhteen saattaminen ja mahdollisuuksien näkeminen. Muuttuvassa maailmassa on vaikeaa kuvitella työtä, jossa näistä taidoista ei olisi hyötyä.