Avainsana: itsensä johtaminen
Jalkapalloa hyvän asian puolesta
Harrastukset ovat erittäin tärkeässä osassa lasten ja nuorten henkistä ja fyysistä hyvinvointia. Se tuottaa Suomessa iloa vuosittain yli 100 000 pelaajalle ja muille lajin intohimoisille seuraajille. Minullekin tärkeä harrastus on jalkapallo, siksi itsenäisen projektini aiheeksi valikoitui sopivasti jalkapallo ja sen harrastamismahdollisuuksien edistäminen hyväntekeväisyysottelun muodossa. Toimin vuoden 2022 Stadi Cupissa koordinaattorina hyväntekeväisyysottelussa, jonka järjestimme tapahtuman avajaisten yhteydessä, yhdessä Hope Ry:n ja Punainen Kortti Rasismille -hankkeen kanssa. Kaikki varat ohjattiin lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen Suomessa. Päädyin mukaan projektiin, koska olin ollut myös aikaisempina vuosina mukana luomassa hyväntekeväisyysottelun konseptia Stadi Cupille. Stadi Cup ry:n perimmäinen tavoite jo vuodesta 1985 lähtien on ollut vahvistaa tyttöjen jalkapallokulttuuria Suomessa ja tarjota tytöille parhaat mahdolliset järjestelyt, upeita elämyksiä sekä erityistä näkyvyyttä neljän unohtumattoman päivän aikana. Tasa-arvo urheilussa on mielestäni tärkeä asia, joten työskentely Stadi Cup Ry:n kanssa oli hieno kokemus. Hyväntekeväisyystapahtuman koordinaattorina tehtäväni oli vastata ottelun kokonaiskuvasta sekä luoda Stadi Cupin järjestelytoimikunnan nähtäväksi opas hyväntekeväisyysottelun järjestämistä̈ varten. Tavoitteena oli, että ottelusta muodostuu toimiva konsepti, jonka perinnettä voidaan jatkaa Stadi Cupissa myös tulevaisuudessa. Työskentely yhdistyksessä̈, jolla ei ole suurta budjettia tapahtuman ja hyväntekeväisyysottelun järjestämiseen ei ole aina helppoa. Koska Stadi Cup on turnaus, jolla on pitkä̈ historia ja hyvä̈ maine, oli sille työskentely ja sen edustaminen mukavaa ja suuri kunnia. Etenkin otteluun osallistuneilta julkisuuden henkilöiltä̈, sekä̈ heidän vastustajanaan toimineelta juniorijoukkueelta tuli positiivista palautetta onnistuneesta ottelutapahtumasta ja sen tärkeästä̈ missiosta. Valitsin projektin syventymisalueeksi itsensä johtamisen ja projektin aikana opin paljon omasta tuottajaidentiteetistäni sekä̈ omista vahvuuksista ja heikkouksistani. Päällimmäisiä tavoitteita oli kehittää̈ aikataulujen laadintaa ja niissä̈ pysymistä̈ sekä̈ hyvän sisäisen viestinnän hallintaa. Projektin aikana sain kehitysideoita näiden asioiden parantamiseen ja opin esimerkiksi paljon siitä, miten voin itse vaikuttaa projektin kuormittavuuteen laatimalla itselleni selkeät työajat. Uskon, että̈ valitulla projektilla oli merkitystä̈ ammatti- identiteettini rakentumisen kannalta, koska vastaavat projektit urheilun sekä hyväntekeväisyyden parissa vaikuttavat tulevaisuuden kannalta hyvin mielenkiintoisilta
Espoonlahden kesätapahtumat – yhteisö etusijalla
Työskentelin kesällä 2022 Espoon tapahtuma- ja kulttuuripalveluissa tuotannon assistenttina. Työtehtäviini kuului Espoonlahden eri kesätapahtumissa avustaminen viestinnän ja tuotannon tehtävissä. Vastuualueistani suurin oli Espoonlahden alueella sijaitsevassa Hanikassa järjestetty viikoittainen tapahtuma, Hanikan kesätiistait. Hanikan kesätiistait on vuosittainen paikallisen naapuruston järjestämä tapahtuma, joka oli minun liittyessäni mukaan vasta siirtynyt Espoon kaupungin kanssa yhteistyössä tuotetuksi tapahtumaksi. Tapahtuman tehtävänjako toteutettiin niin, että Espoon kaupunki tarjoaa tapahtumapaikan sekä viikottain vaihtuvan ohjelman ja naapurusto tarjoaa samana pysyvän ohjelman, johon kuului makkaranpaisto, saunominen sekä hyvä seura. Vaihtuvassa ohjelmassa nähtiin muun muassa joogaa, kukkakimppujen sidontaa sekä savitöitä. Olin itse vastuussa Tapahtuma-alueen markkinoinnista, yhteistyökumppanien kanssa viestinnästä, tapahtuma-alueen avaamisesta sekä satunnaisista juoksevista tehtävistä tapahtuman aikana sekä sen ulkopuolella. Päivitin sosiaaliseen mediaan muistutuksia tapahtuma-ajoista sekä vaihtuvasta ohjelmasta ja postasin satunnaisia tunnelmakuvia tapahtuman ajalta. Tapahtuman tuotantoon osallistuneet yksilöt ja järjestöt loivat monipuolisen tapahtuman, jonka vaihtuva sisältö toi niin uusia kuin vanhojakin osallistujia viikoittain. Työjaksoni päätyttyä olin ylpeä Hanikan kesätiistait -tapahtuman tuloksesta, omasta ja järjestäjien paneutumisesta hyvän yhteishengen ylläpitoon sekä kiitollinen yhteistyökumppaneille heidän tekemästään työstä ja intohimosta tapahtumaa kohtaan. Kävijöiltä saadun palautteen perusteella kesän viikoittainen tapahtuma oli ylittänyt odotukset. Hanikan kesätiistait toi tarpeellista yhteisöllisyyttä alueelle, joka koostuu suurilta osin vanhemmasta sukupolvesta sekä lapsiperheistä, jotka kaipaavat juuri kyseisen tapahtuman kaltaista yhteisöllistä tekemistä. Makkaranpaiston ja saunan lisäksi tarjottu monipuolinen viikottain vaihtuva tarjonta houkutteli paikalle väkeä laajasti eri ikäluokista. Ei kestänyt kauaa ennen kuin sana oli jo kiertänyt Hanikan naapurustoaluetta kauemmaksi ja kävijöitä saapui laajalti Espoonlahden alueelta. Tapahtuma oli onnistunut ja uskon, että sillä on potentiaalia kasvaa tulevina vuosina entisestään, jos tänä vuonna todetuille ongelmille pystytään tekemään jotain. Samaa tapahtumakaavaa voitaisiin käyttää myös muissakin naapurustoissa, joissa kaivataan kesäaikaan koko perheelle suunnattua toimintaa, johon pääsee mukaan matalalla kynnyksellä. Useilta alueilta löytyy luovia tekijöitä, jotka mielellään toisivat panoksensa alueen elävöittämiseen. Oman kokemukseni perusteella pienikin yhteisöllinen toiminta merkitsee paljon syrjäisemmillä alueilla asuville lapsiperheille sekä senioreille.
Mikä Mitäs Mitäs Mitäs?
Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali eli tuttavallisemmin Mitäkset on ennakkoluuloton ja rajoja rikkova taiteiden juhla, joka järjestetään 14.-16.7.2023 Urjalan Nuutajärvellä ja sisältää lähes 100 ohjelmanumeroa, viisi lavaa ja aamukuuteen jatkuvat juhlat. Festivaalin ja sen oheistapahtumien tuottajana on Mitäs ry niminen voittoa tavoittelematon yhdistys ja tämän vuoden festivaali on jo kahdeksas laatuaan! Oma matkani Mitäksillä alkoi kevättalvella 2022 markkinointiviestinnän harjoittelijan roolissa. Kun vanha ohjaajani vei kaljalle ja pyysi minua vuoden 2023 ydintiimiin olin pudota tuolilta. Mitäkset ovat siitä omalaatuinen festivaali, että kukaan tuotantotiimistä ei saa palkkaa (ei edes perustajat) vaan kaikki tehdään vapaaehtoistenvoimin rakkaudesta lajiin. Tämän takia tuotantotiimin välinen ystävyys ja luottamus toisiinsa, yhteinen usko onnistumiseen ja motivaation ylläpitäminen ovat erityisen tärkeitä läpi kevään ja kesän. Samaan aikaan täytyy myös muistaa tehdä ”oikeita töitä” elättääkseen itsensä ja huolehtia omasta hyvinvoinnista, jotta hauskanpidoksi tarkoitettu työ ei vie kaikkia mehuja ja aja ennenaikaiseen burnouttiin. Ydintiimin jäsenten tehtävä on ensisijaisesti varmistaa, että tuotanto pysyy budjetissa sekä aikataulussa. Tämän lisäksi ydintiimin jäsenillä on omia vastuualueita. Minun pääsääntöisiin tehtäviini kuuluu markkinointi, sosiaalinen media, ennakkotapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen osallistuminen, nettisivujen pyörittäminen, pari yhteistökumppania ja graafisen suunnittelun tehtäviä. Kevään edetessä otin myös vastuun myyntikojujen organisoinnista, lupasin hoitaa akkreditoinnin ja loin festivaalille turvallisemman tilan toteutussuunnitelman. Kalenteri, To Do -laput ja aamuyöhön asti tietokoneella istuminen tuli taas osaksi arkea, joten ohessa muutama vinkki miten johtaa omaa työskentelyään. Eisenhowerin matriisi auttaa hahmottamaan asioiden tärkeyden ja kiireellisyyden Eisenhowerin matriisissa asiat jaotellaan kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan neljään kategoriaan ja jokaiselle kategorialle on luotu oma toimenpidesuosituksensa, mutta päädyin muokkaamaan näitä sopimaan omaan persoonallisuuteeni. Alkuperäisessä matriisissa ei tärkeät ja ei kiireelliset asiat kuului deletoida ja ei tärkeät mutta kiireelliset delegoida. Lisää To Do -listaan pienimmätkin tehtävät Mikään ei ole ihanampaa kuin laittaa raksi ruutuun, joten omalle tehtävälistalle voi kirjoittaa myös yksittäiset sähköpostit ja puhelinsoitot. Valmiin listan tarkastelu auttaa myös silloin kun takaraivoon ilmestyy mörkö, joka sanoo laiskaksi ja aikaansaamattomaksi. Katso mörkö tätä listaa! Ennakoi ja suunnittele! Itse nautin vanhasta kunnon kalenterista, johon saa piirrellä eri väreillä ja liimata jälkikäteen viikon varrelta kerättyjä muistoja. Pitkäaikaista suunnittelua teen niin että merkkaan ylös kaikki tulevat deadlinet ja siirrän nämä tehtävät edellisen viikon ”isoiksi tehtäviksi”. Kun viikko lähestyy ja alan suunnittelemaan pienempiä tehtäviä eri viikonpäiville minun on helppo pohtia paljonko, saan viikolle mahdutettua isojen tehtävien ympärille. Tällä varmistan, että vaikka elämä yllättäisi niin minulla on reilusti aikaa ja normaalisti olen valmis pari päivää ennen deadlinea. Esimerkiksi viikolle 11, jolloin julkaisimme ohjelmistosta 2/3 osaa, en merkannut pienempiä tehtäviä lainkaan. Koska ohjelmistojulkistusviikko on aina kiireinen, suunnittelin myös etukäteen palkkatyöni työvuorot lyhyiksi sekä lähdin sosiaalista elämääni karkuun maalle. Ennakointia! Tunne itsesi Itse aloitin tutustumisen työskentelypäiväkirjalla, johon kirjoitin kaikki turhautumiseni, hymyni ja onnistumiseni, itkuni ja aggressioni. Opin paljon siitä, miten työskentelen ja missä yleensä alkaa menemään mönkään ennen kuin koen tarpeelliseksi ottaa vuorokauden kestävät unet. Päiväkirjaani myöhemmin lukiessa huomasin esimerkiksi, että arvottomuudentunteeni johtaa siihen, että kiukuttelun ja itsesäälin jälkeen yritän todistella tärkeyttäni tekemällä kaiken työn mitä vaan löydän. Tunnistettuani ongelman siihen oli myös helpompi keksiä ratkaisu; Yritä muistaa muiden kehut ja kiitokset. Riittämättömyydentunteen iskiessä muistele mitä kaikkea olet oikeasti tehnyt, ja miltä tilanne näyttäisi, jos et olisi. Mitäs Mitäs Mitäs -festivaali on vielä edessäpäin ja töitä riittää, mutta heinäkuuhun hengissä selviäminen tuntuu paljon helpommalta, kun itsensä johtamisesta on nyt jonkunnäköinen haisu. Oma tavoitteeni on pitää itsestäni sen verran hyvää huolta, että vielä festareiden viimeisenä yönä jaksan tanssia aamukuuteen saakka. Toivottavasti nähdään Mitäs Mitäs Mitäs -festivaaleilla! Kirjoittanut: Anna ”Misku” Meller / Kutu18 Ps. Seuraa meitä @mitasmitasmitas tai tsekkaa suoraa meidän ohjelmisto osoitteesta mitasmitasmitas.fi
Juhlan tuntua Arabiassa
Arabian katufestivaali lienee monelle helsinkiläiselle vähintään nimellisesti tuttu. Koko perheelle suunnattu festari järjestetään vuosittain Toukolan kaupunginosassa, jonne se kerää nähtävää ja tehtävää eri alojen toimijoilta, esiintyjiltä, taiteilijoilta ja artisteilta. Alunperin alueella järjestetystä kierrätystapahtumasta Suomen suurimmaksi katutaidefestivaaliksi kasvaneen juhlan perusidea on edelleen yhteisöllisyyden ja mukavan yhdessä olon edistäminen. Festivaalin takana toimii Artova ry, eli Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Olin mukana tuottamassa festivaalia keväällä 2022, kun kahden pandemiasta johtuvan digitaalisen vuoden jälkeen tapahtuma päästiin jälleen järjestämään livenä. Toukokuun puolessa välissä pidettävän festarin tuotanto pyöräytettiin käyntiin helmikuussa. Tuotantotiimimme oli tänä vuonna puolet pienempi kuin tavallisesti. Siinä missä aiempina vuosina jokaista osa-aluetta hoitamassa on ollut työpari, yksi tuottaja oli nyt vastuussa omasta tontistaan. Olin itse vastuussa festivaalin taide- ja työpajaohjelmasta. Meillä oli ihan huippuporukka. Jokainen hoiti oman osuutensa ammattimaisesti ja kunnialla alusta loppuun. Töitä tehtiin pääosin etänä, ja festarin parissa työskentely olikin hyvin itsenäistä ja omaehtoista. Yhteyttä tiimin kesken pidettiin tiiviisti. Apua ja tukea vastaavilta tuottajilta sai aina tarvittaessa. Helmi- ja maaliskuu käytettiin pitkälti ohjelman kasaamiseen. Omalla kohdallani tämä tarkoitti avoimen haun avaamista työpajoja varten, taiteilijoiden lähestymistä sekä yhteistyö- ja sponsoritahojen kontaktointia. Huhtikuussa ohjelma lyötiin lukkoon ja festarialue hahmoteltiin kartalle. Tein tässä vaiheessa paljon hommia etenkin taideteosten eteen, jotta niiden sijoittelu alueelle olisi mahdollisimman toimivaa ja ylipäätään mahdollista. Festivaalin lähestyessä toukokuussa meno oli jo melko haipakkaa. Lisääntyneiden palaverien myötä oli mukavaa nähdä työkavereita useammin kasvokkain ja vaihtaa ajatuksia siitä mitä on meneillään. Festivaalipäivän aamuna huolet luvatusta sateesta kaikkosivat tummien pilvien antaessa tilaa auringolle, ja Arabianmäen kirsikankukat aukesivat kuin tilauksesta koristamaan aluetta. Viimeinen jännitysnäytelmä omalla kohdallani oli, kun alueelle toteutettu AR-teos ei ottanut toimiakseen vielä muutamaa tuntia ennen festivaalin alkua. Asia saatiin kuitenkin korjattua, ja pystyin hengittämään vapaasti kun ihmiset alkoivat valua alueelle. Kuusituntinen tapahtuma tuntui lipuvan ohi hujauksessa. Välillä piti muistuttaa itseä siitä, että fiilistelee menoa ja meininkiä kaiken juoksemisen ohessa. Väkeä ja tunnelmaa riitti, ja ihmiset tuntuivat toden teolla nauttivan livetapahtumasta pitkän tauon jälkeen! Arabian katufestivaalin tuottaminen oli todella opettavainen kokemus. Koska työryhmä on pieni, saa tekemisessä kosketuspintaa tapahtumatuotannon jokaiseen osa-alueeseen aivan eri tavalla, kuin isommassa tapahtumassa. Tuottajilla on myös hyvin pitkälti vapaat kädet ohjelman tuottamisessa, mikä edellyttää vastuunkantoa ja omien hoksottimien käyttöä. Ekologisuutta painottavat arvot pakottavat innovatiivisuuteen ja uusien työskentelytapojen löytämiseen. Festivaalin parissa työskenteleminen kasvatti ammatillista itsevarmuuttani ja antoi paljon oppeja tulevaan.
Kokemuksia keräämässä
Kirpputoritunnelmaa Kuva: Noora Kiiskinen Arabian katufestivaali on keväinen tapahtuma Toukolan alueella. Pääjärjestäjänä toimi Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuuri- ja kaupunginosayhdistys ry. Arabian katufestivaalien tavoitteena on lisätä eri lähialue-toimijoiden välistä yhteistyötä ja toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tapahtuma on suunnattu kaiken ikäisille, erityisesti perheille ja alueen asukkaille. Ohjelmaa on tarjolla monipuolisesti ja se koostuu musiikista, esittävistä taiteista, eri ravintoloista, työpajoista ja myös kestävästä kehityksestä. Tänä vuonna tapahtuma saavutti noin 14 000 kävijää. Työtehtäviini kuului ravintoloiden etsintä tapahtumaan, kirpputorialueen suunnittelu, yhteistyökumppaneiden kontaktointi, viestinnän eri tehtävät sekä asiakaspalvelu. Työn tekemisessä vaadittiin runsaasti oma-aloitteisuutta ja aikataulujen seuraamista. Erityisen haastavaa oli, että jokaisen tuli ottaa vastuu omasta osa-alueesta noviisina. ''Arabian katufestivaalin järjestäminen on arvokas kokemus Kulttuurituottajalle'' Tämä lause motivoi minua niinä hetkinä, kun työmäärä kasvoi liian suureksi ja oma ajankäyttö tuntui hallitsemattomalta. Siksi päätin tutustua kirjallisuuteen, jossa motivoitiin löytämään työkaluja ajankäyttöön, ja aikaan saamiseksi. Ajattelutavat ja tekniikat toimivat käsi kädessä ja niistä oli suureksi avuksi itsensä johtamiseen. Projektityöskentely Arabian katufestivaalien kirpputorin, ravintoloiden ja kestävän kehityksen vastaavana vaati juuri näitä taitoja. Opin projektista, että itsensä johtamisessa ja motivoimisessa avainasemassa ovat henkilökohtaiset tavoitteet, miten voin kehittyä ja mitä voin oppia projektista ja oman tavoitteen päämääränä on saavutettu lopputulos. Työskentelystä jäi käteen ammattitaitoa, kokemusta ja uusia ystäviä. Palkaton työ haastoi ajatuksena oman motivaation työskentelylle, mutta kokemus kaiken kaikkiaan on hyvä peili kaikelle tulevalle ammatillisessa kasvussa. Kierrätyskeskuksen tuo ja vie piste Kuva:Noora Kiiskinen
Itsensä johtaminen nopeatempoisessa ympäristössä
Työskentelin syksyn 2021 Tanssii tähtien kanssa -tuotannossa tuotantoassistenttina. Syvennyin projektin aikana itsensä johtamiseen. Vastuualueeni tuotannossa oli TTK-sovellus ja lähetyksen aikana olin kiinni pisteissä. Olin välikätenä siirtämässä pisteet studiosta UT-autoon. Sen lisäksi assistentin pestiin kuului kaikenlaiset avustavat ja juoksevat asiat sekä esiintyjien ja muun työryhmän viihtyvyyden takaaminen. Syventymisalueen valinta oli helppoa, sillä halusin tehostaa työskentelyäni sekä varmistaa oman jaksamisen pitkän tuotannon aikana. Meillä oli syksyn aikana yhteensä 13 suoraa lähetystä, joista ensimmäinen oli syyskuun alussa ja viimeinen marraskuun lopussa. Livepäivät olivat usein hektisiä. Omien työtehtävien lisäksi tuotantotiimin on huolehdittava, että studiossa on kaikki tarvittava ja kameratreenit pyörivät aikataulun mukaisesti. Livelähetyksen alettua pystyin ensimmäisen kerran päivän aikana keskittymään ainoastaan omiin vastuualueisiini sovellukseen ja pisteisiin. Itsensä johtamisesta ja kehittämisestä löytyy paljon aineistoa ja monenlaisia vinkkejä sekä työkaluja. Itselleen sopivimpien työkalujen löytäminen voi olla hankalaa ja siksi monissa aineistoissa painotetaankin itsetuntemusta. Itsetuntemuksen lisäksi aineistoissa toistui useasti hyvinvointi ja tasapaino. Suurta kuvaa katsoessa nämä ovat hyviä vinkkejä, mutta kiireellisessä ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa välineet eivät ole hyödyllisiä. Livepäivän aikana ei välttämättä ole mahdollisuutta pitää tasaisin väliajoin taukoja, tehdä to do -listoja tai sammuttaa puhelimen ilmoituksia, jotta oma keskittyminen ei keskeydy. Livepäivät suunnitellaan ja aikataulutetaan tarkasti edellisen viikon aikana. On kuitenkin valmistauduttava ja hyväksyttävä, että työpäivä ei aina tule menemään aikataulun eikä edes suunnitelman mukaan. On etukäteen tiedettävä mitkä tehtävät voi jättää hetkeksi kesken, jos päivän kulkuun tulee muutoksia. Sen lisäksi delegoiminen tai avun pyytäminen tilanteen muuttuessa on todella tärkeää. Itsensä johtaminen nopeatempoisessa ympäristössä täytyy olla tiettyyn pisteeseen asti automatisoitua. Tähän auttaa kokemus ja työtiimin tuki. Lisäksi nopeatempoisessa ympäristössä työskenteleminen vaatii joustavuutta ja pitkää pinnaa. Välillä on laitettava tuotanto kokonaisuudessaan omien työtehtävien edelle, kuitenkaan unohtamatta niitä. Syksyn tärkein oppi oli, että itsensä johtaminen yltää nopeatempoisessa ympäristössä myös tilanteen ulkopuolelle. Edellisen viikon ja jopa koko kauden itsensä johtaminen peilautui livepäivän kulkuun. Pitkän kauden aikana on tehtävä systemaattisesti hyviä päätöksiä niin tuotannon kuin oman jaksamisen eteen.
Kulttuurikesän täydeltä markkinointia ja itsensä johtamista
Tein itsenäisenä projektina Ruukinrannan Kulttuurikesän markkinointimateriaalit sekä digimarkkinointia ja -viestintää tapahtumalle. Ruukinrannan Kulttuurikesä järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran ja sen järjestivät Ruukinrannan alueen yrittäjät Mathildedalissa, Salossa. Kulttuurikesä koostui alueen toimijoiden taidenäyttelyistä, konserteista ja muista kulttuuritapahtumista. Kulttuurikesän tarkoituksena on saada näkyvyyttä yhteismarkkinoinnilla ja brändäyksellä paremmin muutenkin järjestettäville kulttuuritapahtumille. Kulttuurikesä alkoi kesäkuun alussa ja päättyi syyskuun viimeisenä lauantaina Mathilda Design -tapahtumaan. Projektin alussa toukokuussa tein julisteen ja some-materiaalit ja loin Facebook-tapahtuman. Kesän aikana tein ajankohtaistiedotteita verkkosivuille ja kirjoitin tekstejä lipunmyyntiä varten verkkokauppaan. Tässä samaan aikaan olin työharjoittelussa Visit Mathildedalilla hoitamassa somemarkkinointia, joten kätevästi pystyin hyödyntämään markkinoinnissa myös Visit Mathildedalin somekanavia. Vaikka tapahtumalle tein pääasiassa markkinointia ja viestintää, niin syvennyin samalla itsensä johtamiseen. Itsensä johtaminen oli täysin uusi asia minulle ja käytin teoria-apuna Pentti Sydänmaanlakan Älykäs itsensä johtaminen teosta. Sydänmaanlakan teos oli erittäin hyvä ja sen avulla sai perusteellisen kuvan itsensä johtamisesta sekä hyviä, käytännönläheisiä vinkkejä hyvään itsensä johtamiseen. Projektin ajaksi poimin käyttöön Sydänmaanlakan seitsemän itsensä johtamisen periaatetta, ja niistä valitsin kohdallani erityistä kehitystä vaativat. Nämä periaatteet olivat nöyryys, itsekuri, aitous ja fokus. Kehityin mielestäni hyvin näissä, koska oli helppo keskittyä vain muutamaan kehityskohtaan omassa toiminnassa. Syventymisalueen vuoksi tämä oli varmaankin opettavaisin itsenäinen projekti minkä olen tehnyt, joten suosittelen kaikille tutustumista itsensä johtamiseen. Olga, kutu-17
Itsensä kehittäminen reflektoinnin kautta
Tein kulttuurituotannon opintoihin liittyvän projektin R/H Studiolle syksyllä 2019. R/H Studio on suomalainen naistenvaatebrändi. Se on perustettu vuonna 2010 halusta tehdä hyvin suunniteltuja vaatteita, jotka ovat laadukkaitaja vastuullisesti lähituotettuja. Syvennyin projektissa itsensä johtamiseen. Olin R/H Studiolla studio ja showroom harjoittelija ja vastasin showroomin ja studion päivittäisestä toiminnasta. Projektin aikana pääsin tekemään itselleni uusia ja monipuolisia työtehtäviä showroom lainojen koordinoinnista uuden myymälän avajaisten järjestämiseen. Sain työtehtävissäni paljon vastuuta ja pystyin hyvin projektin aikana havainnoimaan, mitkä seikat vaikuttavat itseohjautuvuuteeni. Itsensä kehittämisessä olennaisessa osassa on omien ajattelutapojen tunnistaminen sekä oman toiminnan reflektointi. Tunnistamalla omia motivaationlähteitäni ja luontaisia taipumuksiani, pystyin tekemään syvällisempää itsearviointia ja kasvattamaan itsetuntemustani. Tunnistin, että itseohjautuvuuteeni työympäristössä vaikuttaa vahvasti haasteiden saaminen sekä omaan ammatilliseen osaamiseeni luottaminen. Luin projektin aikana Satu Pihlajan kirjan Aikaansaamisen taika, Näin johdat itseäsi. Sain kirjasta paljon hyviä konkreettisia työkaluja itsensä johtamiseen. Kirjan avulla pystyin muun muassa selvittämällä omia perusmotivaatioitaan sekä tunnistamaan paremmin omia luonteenvahvuuksiani. Aikani R/H:lla oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen ja sain itselleni kallisarvoista työkokemusta, josta on ollut paljon hyötyä jälkikäteen. - Ella, kulttuurituotannon opiskelija 17
Sitouttaminen haastaa luovan alan organisaatioita
Sitouttamista työyhteisöihin on tutkittu jo vuosikausia. Eri aikakausina sitouttamista on tehty erilaisista näkökulmista. Aiemmin sitouttamisen ajateltiin esimerkiksi tapahtuvan niin, että työyhteisö on yhtä perhettä, me vastaan muut -ajattelumalli, jonka avulla korostettiin yhteisöllisyyttä. Nyt, tässä maailmantilanteessa, jossa elämme, perhemäinen-työkulttuuri ei ole kuitenkaan enää se mihin trendien valossa pyritään. Epätyypilliset työsuhteet vakiinnuttaneet asemaansa kulttuurialalla Määräaikaiset ja osa-aikaiset, niin sanotusti epätyypilliset työsuhteet ovat määrällisesti kasvaneet rajusti viime vuosien aikana ja tulevaisuudessa niiden määrä tulee kasvamaan edelleen. Työelämässä nyt jalansijan vahvasti ottanut milleniaalien sukupolvi, on omalla asenteellaan ja esimerkillään tehnyt työstä toiseen vaihtamisen varsin hyväksyttäväksi. Vakaata työsuhdetta ei enää hakemalla haeta, vaan rohkeasti kokeillaan uusia työpaikkoja ja rooleja. Varsinkin kulttuurialalla nämä epätyypilliset työsuhteet ovat normalisoituneet ja vakiinnuttaneet asemansa. Tapahtuma-alalla vakituista henkilökuntaa on organisaatioissa usein vähän ja freelancereiden tarve on puolestaan suuri, jotta varsinkin suurempia tapahtumia voidaan toteuttaa. Tämä alan epätasapainoinen työsuhdanne johtaakin siihen, että hyvistä ammattilaisfreelancereista kilpaillaan varsinkin tapahtuma-alan sesonkikausilla kovasti. Jotta organisaatio saa kerta toisensa jälkeen hetkittäin palkkalistoilleen halutut ammattilaisfreelancerit, on freelancereita osattava sitouttaa organisaatioon ja työyhteisöön oikealla tavalla. Ratkaisuja freelancerien sitouttamiseen Miten freelanceria, jolla voi olla lukuisia eri työantajia vuodessa, voidaan sitouttaa organisaatioon, kun sitouttaminen on tässä ajassa haastavaa jo vakituisen henkilökunnankin kohdalla? Freelancereiden sitouttamiseen pätevät hyvin samanlaiset keinot, kuin vakituisenkin henkilökunnan. Työn tulee olla motivoivaa, mielenkiintoista, haastavaa, itsenäistä ja organisaation arvomaailman on oltava samassa linjassa omien henkilökohtaisten arvojen kanssa, jotta sitoutuminen tapahtuu onnistuneesti. Freelancerit ovat joukkona kuitenkin sitouttamisen näkökulmasta haastavia, sillä freelancerin kohdalla sitoutumien voi liittyä yhteen työyhteisöön, useampaan työyhteisöön, omaan freelancereiden verkostoon tai ei mihinkään näistä. Keinoja tähänkin kuitenkin löytyy. Jotta freelancer tuntee itsensä osaksi työyhteisöä, on työyhteisön oltava vastaanottavainen ja avoin. Freelancereille on tärkeää, että he pystyvät suunnittelemaan omaa työkalenteriaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, joten tieto tulevaisuudesta helpottaa sitouttamista tiettyyn organisaatioon. Avoin ja läpinäkyvä viestintä puolin toisin luovat myös freelancereille tunnetta siitä, että he ovat tärkeä osa työyhteisöä. Jos freelancereille viestitään ainoastaan silloin, kun organisaatiolla on asiaa, jää yhteyden luominen työntekijän ja organisaation välillä heikoksi. On myös tärkeää, että organisaatio ja sen työyhteisö tunnistaa ja arvostaa freelancereiden ammattitaitoa ja, että näitä hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Sitouttamista voidaan luoda myös erilaisten ammatillisten koulutusten avulla. Freelancereille ammattitaito on käyntikortti seuraaviin töihin ja siksi oman ammattitaidon päivittäminen ja uuden opettelu on varsinkin heille tärkeää. Organisaatio, joka panostaa, ei ainoastaan vakituisen henkilökunnan vaan myös freelancereiden, kouluttamiseen ovat hyvin kilpailukykyisiä ja houkuttelevia työyhteisöjä. Sitouttaminen on tapahtuma-alalla nyt ja lähitulevaisuudessa kriittisessä asemassa Covid-19 pandemia on ajanut suuren osan kulttuurialasta ennennäkemättömään kriisiin. Lukuisat alan freelancerit jäivät tilanteessa yksin, eikä valoa tunnelin päässä ole vieläkään näkynyt. Tämä toivottomuus onkin ajanut monet freelancerit vaihtamaan alaa vakaampien tulojen piiriin. Kun pandemia on kriisinä ohitettu, on kulttuurialalla tämä toinen kriisi edessä, mistä löydetään tarpeeksi ammattilaisfreelancereita tulevaisuuden projekteihin mukaan? Edessä on aika, kun jyvät erotellaan akanoista ja ne organisaatiot, jotka ottavat sitouttamisen tosissaan ja ymmärtävät freelancereiden tärkeyden osana työyhteisöä, selviävät todennäköisesti voittajina. Lue lisää Jennin yamk-opinnäytetyöstä Illusio vapaudesta?: Ammattilaisfreelancerin sitouttaminen luovan alan organisaatioon Kulttuurituottaja YAMK-tutkintoon opinnäytetyönsä tehnyt Jenni Juutilainen on pitkän linjan freelance-tapahtumatuottaja. Hän on erikoistunut artistituotantoihin, mutta viime vuosien aikana kiinnostus erilaisten tuotantojen tekemiseen on ajanut hänet kokeilemaan tuottajan työtä hyvin erilaisissa projekteissa. Varsinkin kumppanituotannot ja niiden uudistaminen ovat juuri nyt Juutilaisen mielenkiinnon kohteena.
Itsestään oppiminen kantapään kautta
Viime kesänä elokuun aikaan, olin täydessä työn touhussa koulun ja kahden tv-tuotannon parissa. Olin saanut paljon hyvää palautetta ja kehuja työstäni, ja jopa sairaspoissaolon takia täyttänyt hieman tasoani suuremmat saappaat tuotantopäällikön hommissa. Minulla meni hyvin. Tuotanto oli pitkä ja väsymys koputteli ovella, mutta vielä mentiin. Oma henkinen jaksaminen sain odotettua suuremman lastin harteilleen, sillä kyky ja osaaminen sanoa ”ei” ei ollut lähimaillakaan. Uutena untuvikkona tv-alalla halusin haalia kaiken mitä mistäkin lähti. Syyskuun puolessa välin kahden tuotannon myrskeessä tajusin olevani aivan loppu. Olin antanut itsestäni jokaisen solun, ajatuksen ja venyvän pikkurillini ensimmäiselle tuotannolle. Uusi tuotanto ja kaksi kuukautta täyttä tykitystä koputteli jo oven takana. Miten tästä selvitään? Otin työkaluikseni tavalliset itsensä johtamisen periaatteet eli; aikataulutus, syö, juo, liiku ja nuku kunnolla, tehtävä ja päivä kerrallaan. Kaunis idea, mutta eihän siitä mitään tullut. Aika kului stressatessa, nukkuen huonosti ja tsempatessa itsensä aina jokaiseen kuvauspäivään tekaistu hymy huulilla. Syksystä kuitenkin selvittiin. Sain joululahjaksi Jenni Janakan kirjan Röyhkeyskoulu, joka herätteli minut pikkuhiljaa taas jaloilleen. Kirjassa käsitellään termiä kiltin tytön syndrooma, joka sai minut tutkimaan itseäni hieman tarkemmin. Vahvasti yhtenä muotona tähän syndroomaan kuuluu kyvyttömyys sanoa asioille ”ei”. Asia, jonka kanssa taistelen joka päivä. Itselle on hyvin vaikeaa tuottaa pettymystä, tai sanoa ei ihmisille, jotka ovat minulle tärkeitä tai tiedän, että olisin heille hyödyksi, avuksi tai mieliksi. Itsensä johtamisen ja suuren tutkiskelun kautta opin niinkin yksinkertaisen asian kuin, minun on oltava vastuussa itsestäni ja omasta jaksamisestani, vaikka se ei aina olisikaan muiden mieleen. En pysty johtamaan itseäni, jos venyn ja suostun kaikkeen. Aina jokin uusi asia on pois jostain muualta. Olen priorisoinut liian kauan työn ja muille elämisen oman hyvinvointini edelle. Minun on lopetettava muiden miellyttäminen ja opittava sanomaan ei. Opin myös, ettei aina tarvitse suorittaa satalasissa. Keskinkertainen kelpaa. Riman alittaminen sieltä, missä se on matalimmillaan ei ole huonoin vaihtoehto, silloin kun on muita tärkeämpiä asioita mitä priorisoida. Esimerkiksi juuri oma hyvinvointi. Itsensä johtamista ei opeteta koulussa, ja jokainen tulee kohtaamaan tilanteita, kun tarvitaan röyhkeyttä ajatella itseään ja omaa jaksamista, vaikka se ei sopisikaan muiden suunnitelmiin. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi mennä näin syvän kautta, sillä toipuminen pitkästä itsensä sivuuttamisesta kestää tuhottoman kauan. Kulttuurialalla tehdään työtä rakkaudesta lajiin, mutta muistakaa tehdä töitä myös rakkaudesta itseään kohtaan ja oppikaa sanoman ei. -Ira
Arabian katufestivaali artistituotanto cultural management festivaali festivaalituotanto hanke itsensä johtaminen itsenäinen projekti johtaminen kansainvälisyys Kansallismuseo Kulttuurialan projektityö kulttuurintuotanto kulttuurituotanto Kulttuurituottaja Kulttuurituottaja 2016 kulttuurituottaja 2017 kulttuurituottaja 2019 kulttuurituottaja 2020 kulttuurituottajat kulttuurituottaja YAMK Kutu15 kutu16 Kutu17 kutu18 markkinointi Metropolia metropolia ammattikorkeakoulu näyttely vartissa opastusvideo opiskelija projekti projektityö some sosiaalinen media tanssi tanssitaide tapahtumatuotanto Tuottajat18 Tuottajat20 tv-tuotanto vapaaehtoisten johtaminen vapaaehtoistyö viestintä yhteishaku