Avainsana: Fortnite
Fortnite-alustalle julkaiseminen voi avata uusia ovia, mutta avaimet ovat alustalla
Fortnite kulttuurituotannossa avaa uusia mahdollisuuksia tavoittaa yleisöjä. Kun museo tuottaa pelin Fortniten kaltaiselle alustalle, se saa käyttöönsä valmiit työkalut ja satojen miljoonien pelaajien yleisön. Samalla alustasta tulee projektiin uusi kumppani, jonka kanssa ei voi neuvotella. Kansallisgallerian Art Heist ‑peli osoitti, että kulttuurituottajan kannattaa suunnitella alustan hyödyt ja rajoitukset osaksi hanketta. Pelialustat ovat tehneet pelien kehittämisestä ja julkaisemisesta niin edullista, että moni kaupallinen ja ei-kaupallinen toimija voi tilata pelin ilman omaa pelinkehitysosaamista tai suurta budjettia. Mutta nämä alustat sisältävät myös useita rajoitteita, joista kannattaa olla tietoinen projektiin lähtiessä. Alusta tarjoaa työkalut mutta määrää myös säännöt Tätä voi tutkia myös kulttuurituotannon alustoitumisena (Nieborg ja Poell 2018). Kun tuote julkaistaan ulkoisella, kaupallisella alustalla, sen tuotanto, jakelu ja rahoitus kytkeytyvät alustan ehtoihin, joista ei voi neuvotella. Silloin tuotetta muokataan jatkuvasti alustan palautteen ja liiketoimintamallin mukaan. Suoratoistopalveluille TV-tuotantoja tekeville tämä on tuttua. Sama pätee kaupallisiin pelialustoihin, joissa sama yritys tarjoaa työkalut, hyväksyy sisällön, ylläpitää sisäistä markkinointia ja muokkaa pelaajien odotuksia (Thomas 2023). Epicin omistama pelialusta on oikeasti kokonainen ekosysteemi, joka määrää mitä siellä voi tehdä monessa eri kohdassa. Fortniten kehitystyökalu UEFN rajoittaa, mitä voi rakentaa, Epic hyväksyy sisällön ja algoritmi päättää, mitkä pelit pelaajat löytävät. Art Heistissä tämä näkyi monella tavalla. Käytettävät työkalut olivat uusia ja muuttuivat usein tuotannon aikana. Työkalut vaikuttavat aina siihen, mitä niillä tehdään (Consalvo ja Staines 2021). Alustan suosituimmat pelitavat ohjasivat myös pelin muotoa: kaksi joukkuetta kilpailee seitsemästä kansallisen taidekokoelman teoksesta. Tuotannoissa tilaaja-asiakkaalla on päätäntävalta, mutta ei asemaa kolmannen osapuolen pyörittämällä alustalla, eikä alustaa kiinnosta tilaajan tarkoitus. Alusta on myös aina päällä oleva palvelu. Työ ei pääty julkaisuun: peliä on päivitettävä uudella sisällöllä, ja joskus se menee rikki, kun Epic päivittää alustaa. Rajat eivät silti ole pelkkä haitta. Rajoitteet auttavat myös luovaa suunnittelua, koska ne antavat sille raamit (Lawson 2006). Hankalampaa on se, jos alustan rajat tulevat vastaan vasta matkan varrella (Goncher ja Johri 2011), jolloin tiimin on opittava tekemällä. Museo menee sinne, missä nuoret jo ovat Miksi isoille pelialustoille sitten kannattaa tehdä mitään? Tässä tapauksessa syy on yleisötyössä. Museo meni sinne, missä nuoret pelaajat jo ovat, sen sijaan että olisi odottanut heitä omiin tiloihinsa. Museotyö on kahden viime vuosikymmenen aikana siirtynyt valmiin tulkinnan tarjoamisesta kohti osallistamista (Simon 2010; Black 2018), Peli on juuri tällainen interaktiivinen muoto. Pelin tekeminen alati muuttuvalle kaupalliselle alustalle ei ole pelkkää teknistä tuotantoa, jota voisi vain ulkoistaa (Heifetz 1994), vaan se on oppimiskokemus sekä tilaajalle että tuotantotiimille. Art Heist tehtiin pilottina, jonka tarkoitus oli oppia, esimerkiksi, millä muilla tavoilla yleisöä voi kohdata digitaalisessa ympäristössä kuin virtuaalisessa, staattisessa näyttelyssä (Argyris ja Schön 1978). Art Heist julkaistiin Fortnite Creative ‑alustalla syyskuussa 2024 puolen vuoden kehitystyön jälkeen. Hankkeessa olivat mukana Kansallisgalleria, Virtual Creation Core ‑klusteri, muotoilu- ja tuotantoyhtiö Adventure Club sekä pelimarkkinoihin erikoistunut konsulttiyritys Transparent Eyeball. Vastaavia hankkeita tulee luultavasti lisää, ja pelialustojen ymmärtämisestä tulee osa kulttuurituottajan perustaitoja. Lähteet Argyris, Chris ja Donald A. Schön. 1978. Organizational Learning: A Theory of Action Perspective. Reading, MA: Addison-Wesley. Black, Graham. 2018. ”Meeting the Audience Challenge in the ’Age of Participation’.” Museum Management and Curatorship 33 (4): 302–319. https://doi.org/10.1080/09647775.2018.1469097 Consalvo, Mia ja Dan Staines. 2021. ”Reading Ren’Py: Game Engine Affordances and Design Possibilities.” Games and Culture 16 (6): 762–778. https://doi.org/10.1177/1555412020973823 Goncher, Andrea ja Aditya Johri. 2011. ”The Identification and Emergence of Constraints in Engineering Design Projects.” Teoksessa Proceedings of the 2011 ASEE Annual Conference and Exposition. Vancouver: American Society for Engineering Education. https://doi.org/10.18260/1-2--18469 Heifetz, Ronald A. 1994. Leadership Without Easy Answers. Cambridge, MA: Harvard University Press. Konttinen, Marja. 2026. From Display to Play: Making the Fortnite Art Heist. Ylempi AMK -opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. [Theseus-linkki] Lawson, Bryan. 2006. How Designers Think: The Design Process Demystified. 4. painos. Oxford: Architectural Press. Nieborg, David B. ja Thomas Poell. 2018. ”The Platformization of Cultural Production: Theorizing the Contingent Cultural Commodity.” New Media & Society 20 (11): 4275–4292. https://doi.org/10.1177/1461444818769694 Simon, Nina. 2010. The Participatory Museum. Santa Cruz: Museum 2.0. Thomas, Amy. 2023. ”Merit and Monetisation: A Study of Video Game User-Generated Content Policies.” Internet Policy Review 12 (1). https://doi.org/10.14763/2023.1.1689 Pelaa Art Heist, Fortnite Creative https://www.fortnite.com/@fngartversum/2119-9486-6060 Marja Konttinen on digitaalisen markkinoinnin ja luovien teknologioiden ammattilainen ja vastavalmistunut kulttuurituottaja (YAMK). Hän työskentelee yrittäjänä ja konsulttina pelien, digitaalisten palveluiden ja tekoälyn parissa. Opinnäytetyössään hän tutki, miten Kansallisgallerian tilaama Art Heist ‑peli syntyi kaupallisella Fortnite-alustalla ja miten tilaajan, alustan ja tuotantotiimin ehdot muokkasivat lopputulosta. Opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa From Display to Play : Making the Fortnite Art Heist