Avainsana: Elokuva- ja tv-tuotannot

TV-tuotannossa työskentely vaatii hyvää itsensä johtamista – mielen hallinta on vain yksi osa-alue

28.11.2023
Anni Huomolin

Kulttuurituottajana on mahdollista tehdä monipuolisesti erityyppisiä töitä. Yksi vaihtoehto on TV-alan työt, yleisimmin jossain tuotannon roolissa. Työ TV-tuotannossa, erityisesti kuvauspäivinä, voi olla hyvin hektistä ja stressaavaa. Tämä vaatii hyvää paineensietokykyä ja itsensä ymmärtämistä vaikeissa tilanteissa – eli itsensä johtamista. Suoritin työharjoittelujakson The Voice of Finlandin Ääni Ratkaisee -vaiheen esituotannossa ja kuvauksissa. Ohjelman tuottaa ITV Studios Finland, jonka opeissa olin. Tämä oli ensimmäinen työkokemukseni TV:n parissa, mutta olen aikaisemmin opiskellut alaa. Oli siis aika viedä teoria käytäntöön. Samalla syvennyin kehittämään omaa itseni johtamista. Mitä on itsensä johtaminen? Pentti Sydänmaalakka kirjassaan Älykäs johtaminen 7.0 kertoo sen koostuvan viidestä osa-alueesta. Näitä ovat keho, mieli, tunteet arvot ja työ. Itsensä johtaminen koostuu siis muustakin, kuin oman toiminnan ohjaamisesta tehokkaasti. Keho Kaikki alkaa fyysisestä kunnosta. Tämä ei ole pelkästään sporttisen kunnon ylläpitoa, vaan myös huolehtimista arkisista perustarpeista, hyvästä ravinnosta, riittävästä unesta ja rentoutumisesta. Yli kymmenentunnin kuvauspäiviä on mahdoton jaksaa, jos elämän peruspilarit eivät ole kunnossa. Kehon hyvinvointia pidetään helposti itsestään selvyytenä, mutta se on kaiken perusta, jota ei tule sivuuttaa. Mieli Mieli on yksi viidestä osa-alueesta itsensä johtamisessa. Monesti sorrutaan kuitenkin ajattelemaan vain mielen jykevyyden olevan oman johtamisen ydin. Mielen hallintaan toki kuuluu päätöksenteko, mutta myös esimerkiksi havaitseminen, muistaminen ja oppiminen. Myös aivomme on elin, joka tarvitsee säännöllistä harjoitusta. Uuden asian opiskelu sekä mietiskely ovat hyviä tapoja harjoittaa mielen virkeyttä. Tunteet Voisi ajatella tunteiden kuuluvan yhteen mielen kanssa, monesti näin ei kuitenkaan ole. Jokainen kokee tunteita elämän eri tilanteissa. Tunteet nousevat helposti pintaan myös tilanteissa, joissa sitä ei haluaisi. Tunnekylmyyden sijaan tulee harjoittaa tunteiden hallintaa ja tunneälykkyyttä eli kykyä tulla toimeen itsensä ja muiden kanssa. Tunneälykkyyden kasvaessa oppii paremmin käsittelemään omia tunteita, mutta samalla havainnoimaan muiden tunteita. Tämä parantaa myös vuorovaikutustaitoja, jotka ovat tärkeitä TV-tuotannossa ison työryhmän kesken. Arvot Miten arvot liittyvän itsensä johtamiseen? Näin kysyin itseltäni arvoja ensi kertaa miettiessäni. Arvot ohjaavat ajatuksia ja tunteita, jotka liittyvät meidän tarveperusteisiimme käyttäytymismalleihin. Voidaan puhua henkisestä kunnosta, kun omat arvot ja toiminnot kohtaavat. Tämä tuo merkityksellisiä tunteita omasta tekemisestä, mikä edesauttaa paremman tasapainon löytämisessä itsensä kanssa – ja itsensä johtamisen helpottuu. Työ Viimeinen alue on työ. On tärkeä tarkastella ammatillisen tekemisen edellytyksiä. Onko tehtävä työ mieluisa, onko minulla selkeät työtehtävät ja tavoitteet. Erityisen tärkeää on pohtia kehittää kyseinen työ itseäni ja saanko kehitystä tukevaa palautetta säännöllisesti. Kun tehtävä työ on tasapainossa muiden osa-alueiden kanssa, voi vasta todella johtaa itseään kunnolla. Muista myös itselle armollisuus Pyrin harjoittelujaksoni aikana seuraamaan ja kehittämään kuinka toteutan itseni johtamista. Täysin uusi työympäristö ei ole tähän helpoin valinta. Se kuitenkin tarjosi myös hyviä oivalluksia, kun pisti itsensä kokonaan likoon pitkinä työpäivinä. On hyvä kuitenkin muistaa, että itsensä johtaminen, eli syvimmillään itsensä ymmärrys, on elämän pituinen prosessi eikä se ole koskaan valmis. Täytyy myös olla itselleen armollinen, vaikka suoritus ei aina ole heti 10+.   – Anni Huomolin, kulttuurituotannon opiskelija vuosikurssia 2020 Lähde: Sydänmaanlakka, Pentti 2012. Älykäs johtaminen 7.0. Helsinki: Talentum Media Oy.

Töitä työhyvinvoinnin eteen

26.1.2022
Kulttuurituottaja opiskelija

Koko työryhmä seisoo torstaina pienessä studiossa yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen. Työaikaa on jäljellä enää 30 minuuttia. Uuteen elokuvaan kuvattavia kohtauksia on jäljellä kolme. Apulaisohjaaja kysyy: “Sopiiko tehdä tänään vielä viimeiset kohtaukset valmiiksi?” Kaikki osaavat laskea kohtauksiin menevän enemmän kuin 30 minuuttia. Jokainen miettii yksilöllisesti suunniteltua sopimustaan, ylityötunti korvausta ja ennen kaikkea jaksamistaan. Kuitenkin jokainen työryhmästä suostuu. Rakkaudesta lajiin? Elokuva ja tv-alalla työhyvinvointia ei liitetä positiivisena käsitteenä alaan. Päivät ovat pitkiä, lepoajoista joustetaan ja usein tulee ylityötunteja. On normaalia, että jokaisella työryhmän jäsenellä on elämä myös töiden ulkopuolella. Samalla tavalla kuin jokaisella työpaikalla on kiireisestä on aikataulusta huolimatta tuotannon ja vastuuhenkilöiden pidettävä työpaikan työhyvinvoinnista kiinni.  Olen kokenut työhyvinvoinnista puhumisen jopa tabuksi elokuva- ja tv-alalla. Suostutaan tekemään esimerkin lailla työpäivä loppuun, mutta tauolla puhutaan väsyneesti kun sama kaava toistuu aina. Tämän vuoksi aiheesta kirjoittaminen ja puhuminen on minulle enemmänkin mahdollisuus. Työhyvinvoinnin merkitys alalla on suorassa vaikutuksessa tiimityöskentelyyn, jonka voimalla tuotannot tapahtuvat. Kaikilla on sama määränpää ja tavoite lopputuloksesta. Valmis elokuva tai tv-formaatti.  Tiimityö on työntekijäryhmän yhteistyöstä päämäärän saavuttamiseksi. Tiimityö on yhteistyötä, joka edellyttää tehtävien jakamista tarkoituksenmukaisesti. Jokaiselle tulisi luoda sellainen tehtäväkuvaus, että se palvelee yhteisen tavoitteen saavuttamista. Lahjakkuuksien tullessa maksimaalisesti käyttöön viihtyvyys ja tyytyväisyys työssä lisääntyvät, eikä energiaa tuhlaannu keskinäiseen kilpailuun. Yhteistyö vaatii yhteistyötaitoja.  Tiimityö ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti “toimivaa” tiimityötä. Työn vaativa muoto heijastaa suoraan tiimityöskentelyyn. Muutokset työtehtävissä, työympäristössä ja työyhteisössä vievät aina energiaa. Uhkaavat muutokset, epävarmuus ja varsinkin jatkuva muutos kuluttavat runsaasti voimia.   Työn vaativan muodon vuoksi alalle tulisi luoda kestävää muutosta tuotantotiimin hyvinvoinnin eteen. Tunteet vaikuttavat myös elokuva ja tv-alalla ja tästä tulisi olla luonnollista keskustella. Tekstini on pohdintaa niin sanotusti ääneen mutta tavoitteenani on tehdä töitä jatkossa asian kanssa. Miten työhyvinvointi saataisiin noteerattua tärkeäksi elementiksi myös kun  tuotanto on käynnissä?

Viihdettä koronan aikaan eli miten pandemia muutti elokuva- ja tv-alan käytäntöjä

12.10.2021
Linnea

Kolmas ja viimeinen itsenäinen projektini eli kulttuurialan tavoin monia erilaisia vaiheita koronapandemian myötä. Alun perin tarkoituksenani oli tehdä itsenäinen projekti yksinkertaisesti tv-tuotannon projektinhallinnasta keväällä 2020, mutta maailma muuttui omia aikojaan. Hyvin pian töideni aloittamisen jälkeen tuotanto, jossa olin mukana keskeytettiin. Olin yksi kulttuurialan toimija lisää, joka jäi pandemian alkuaikoina yllättäen tyhjän päälle. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin itsenäisen projektini näkökulma on erilainen. Tv-tuotannon projektinhallinta -näkökulma muuttui yleisesti tutkielmaksi audiovisuaalisen alan riskienhallinnasta. Keskeisenä elementtinä toimi koko alan käytäntöjä muuttanut pandemia ja pohdinta siitä, mitä näin yllättävästä muutoksesta voi oppia. Itsenäinen projektini muuttui ajankuvaksi noin vuoden mittaisesta jaksosta, jota ovat rajaamassa itseltäni keskeytynyt tuotanto keväältä 2020 sekä keväällä ja kesällä 2021 suorittamani työjakso pitkän elokuvan kuvauksissa. Riskienhallinta on yleisesti ennakointia. Pohdintaa siitä, mitä voi tapahtua ja mihin on hyvä varautua. Keväällä 2020 useampi  tv-tuotanto keskeytettiin ja siirrettiin tehtäväksi myöhemmin. Yleisesti niin kulttuurialaa kuin koko maailmaa painoi epätietoisuus siitä, miten tulisi toimia. Pandemia ei todennäköisesti ollut yksi sellainen elementti, johon realistisesti varauduttiin riskienhallinnan kannalta vielä muutama vuosi sitten. Toisaalta myös jostain muusta ulkoisesta syystä projektien keskeytyminen olisi voinut olla mahdollista, mutta silti epätodennäköisen tuntuista. Pandemiasta huolimatta viihdettä ei kuitenkaan lakattu tekemästä, vaan tavat muuttuivat. Yksi konkreettisimmista keinoista, jonka elokuva- ja tv-tuotannot ottivat omakseen, oli uuden työnkuvan, hygieniakoordinaattorin, käyttöönottaminen. Hygeniakoordinaattoreita palkattiin erilaisiin tuotantoihin huolehtimaan mm. kuvauspaikkojen hygeniasta sekä ohjeistamaan työntekijöitä turvallisen työympäristön ylläpitämiseksi. Itse näin hygeniakoordinaattorin tarpeellisena keinona pandemian torjunnan kannalta. Kuvausjaksot ovat yleensä kiireisiä, joten oli tärkeää, että tuotannossa oli mukana edes yksi henkilö, jonka päävastuulla tartuntaketjujen ehkäisy työryhmässä oli. Tuotannot tekivät myös omia koronaohjeistuksia, joiden päämääränä oli turvallisen työympäristön luominen. Myös liitot ja muut alan toimijat olivat aktiivisesti mukana edistämässä koko alan toimintaa myös vaikeina aikoina. Tulevana tuottajana riskienhallinta tuntuu välillä haastavalta ajatukselta. Periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua eikä mitään voi varmasti ennustaa. Voi vain arvioida ja toivoa, että arviot osuvat oikeaan ja kaikki menee hyvin. Pandemia oli suuri riskienhallinnan haaste, mutta uskon, että tästä opittiin paljon. Esimerkiksi nopeaa reagointia, kommunikointitaitoja ja myös yhteisöllistä otetta tekemiseen. Sain olla koko pandemian ajan turvallisesti opiskelijastatuksen alla. Toisaalta nyt olen nähnyt mitä riskienhallinnan haasteita on mahdollista kohdata ja ajattelen olevani paremmin varautunut erilaisiin riskeihin tulevaisuudessa. Kun pohdin kahta projektia, joissa olin mukana, mutta myös yleisesti alaa, on ihana huomata, että tekeminen ei myöskään pandemian aikana koskaan täysin lakannut. Tuotantoja tehtiin ja hiljalleen levitykseen alkaa pääsemään teoksia, joiden toteutusvaihe on ehkä ollut käynnissä pandemian aikana. Ajatus on toiveikas. Leipää ja sirkushuveja, kulttuurin ja taiteen tekemisen ei ole suotavaa koskaan lakata. Ei edes pandemian takia. Linnea Kulttuurituotannon opiskelija 2017