Tulevaisuuden tuottajat

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen on lakisääteinen tehtävä kaikille suomalaisille kulttuurialan toimijoille. Yli 30 henkeä työllistävien organisaatioiden on lisäksi tehtävä suunnitelma, jonka mukaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistetään. Tutkimusten mukaan yhdenvertaisuus ei toteudu kulttuurin kentällä ja epätasa-arvoa koetaan sekä palveluiden käyttämisessä, että taiteentekijöiden keskuudessa. Opinnäytetyöni tutki yhdenvertaisuustyön nykytilaa, haasteita ja kehitysehdotuksia Tampere26-hankkeeseen osallistuvien kulttuuritoimijoiden keskuudessa. Yhdenvertaisuus on tavoiteltava, mutta hankalasti tavoitteiksi puettava asia. Kestävän kehityksen puolella käytetään termiä “hiilineutraalius”, joka asettaa selkeän tavoitteen organisaatioille – maalin, jota kohti pyrkiä. Täydellinen yhdenvertaisuus on utopiaa, ainakin toistaiseksi. Kaikkien tarpeiden huomioiminen nykyresurssein on yksinkertaisesti todella haastavaa. Kuvailen tässä artikkelissa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon suunnittelua ja niitä edistäviä toimenpiteitä kattotermillä yhdenvertaisuustyö. Tampere26 kulttuuripääkaupunkihanke korostaa yhdenvertaista eurooppalaisuutta Keväällä 2021 palauttamani opinnäytetyö selvitti Tampere26-hankkeeseen mukaan hakeneiden toimijoiden yhdenvertaisuustyön nykytilaa, haasteita ja tuen tarvetta. Menetelminä olivat kyselytutkimus ja erilaisten kulttuuritoimijoiden haastattelut. Tampere26-hanke on Tampereen kaupungin ja sen ympäryskuntien yhteishanke, jolla tavoitellaan Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä vuodelle 2026. Hakua varten luotiin hakukirja, jossa perustellaan miksi juuri Tampere tulisi valita Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Teemaksi hakukirjaan valittiin Equally European (Yhtä Eurooppaa). Lisäksi kirjassa esitellään monipuolinen kulttuuriohjelma, jossa teeman tulee näkyä vahvasti. Kulttuuriohjelmaan haettiin avoimen haun kautta ja ehdotuksia tuli yli 800. Osana hanketta haluttiin kehittää hankkeeseen osallistuvien kulttuuritoimijoiden yhdenvertaisuustyötä ja mitata sen tuloksia. Aineiston pohjalta suurimmaksi haasteeksi nousi yhdenvertaisuustyön priorisoiminen. Priorisoimisen haasteena ei ollut päätöksenteko erilaisten toimenpiteiden välillä tai tarvittavan tiedon puute. Haasteeksi koettiin tavoitteiden ja ohjeistuksen puute. Kulttuuritoimijat toivoivat selkeitä omaan toimintaansa suhteutettuja ohjeita ja ehdotuksia, joiden tulkintaan saisi apua. Tarvitaan selkeyttä tavoitteisiin ja kriteeristöjä tilanteen tunnistamiseen Tutkimuksessa nousi esiin kestävä kehitys esimerkkinä selkeistä tavoitteista ja ohjeista. Useat toimijat ovat ottaneet avuksi kestävän kehityksen suunnitteluun erilaisia kriteeristöjä kuten Ekokompassi, Joutsenmerkki tai Helsingin kaupungin ja Demos Helsingin luoma Valitse vastuullisemmin -kriteeristö. Näissä kriteeristöissä koettiin mielekkääksi selkeät toimintaohjeet tavoitteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi toimiston lamppujen vaihtaminen LED-lampuiksi. Kestävä kehitys on kulttuurin kentällä otettu vahvasti osaksi viestintää ja markkinointia. Miksei tällaista kriteeristöä yhdenvertaisuudelle ole jo olemassa? Taustalla on uskoakseni yhdenvertaisuuden määrittämisen vaikeus. Syrjimättömyyden nimissä ei voi luoda järjestystä toimenpiteille, koska jo sellainen teko asettaa väestöryhmät eriarvoiseen asemaan. Jostain on kuitenkin aloitettava ja tämän kriteeristön sanoittaminen onkin ensiarvoisen tärkeää tehdä huolellisesti. Ei voida antaa kuvaa, että kriteeristön vähimmäisvaatimukset olisivat riittäviä. Niiden tulee olla palkittavia etappeja matkalla kohti yhdenvertaisempaa tulevaisuutta. Lisäksi toiminta tulee tuntea hyvin, että voidaan antaa suosituksia ja ohjeita siihen, kuinka yhdenvertaisuutta voidaan kehittää. Kuinka sama kriteeristö toimisi kaupungin ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman museon ja omarahoituksella toimivalle vapaan kentän toimijalle? Kriteeristöä laativan tahon tulisikin osallistaa kulttuuritoimijat kriteeristön suunnitteluun ja keskustella avoimesti toimijoiden eroista ja toimijoihin kohdistuvista odotuksista. Jo kriteeristöä osallistaen luodessa voitaisiin löytää parhaita käytäntöjä, joita kriteeristön kautta voitaisiin jalkauttaa kulttuurin kentälle. Kulttuurialla yhdenvertaisuustyö koetaan tärkeäksi ja sen eteen tehdään jo paljon Tutkimukseen osallistuneiden kulttuuritoimijoiden keskuudessa yhdenvertaisuus koettiin tärkeäksi arvoksi ja yhdenvertaisuustyö koettiin olennaiseksi osaksi toimintaa ja sen suunnittelua. Yhdenvertaisuustyö oli läpileikkaava toimintatapa. Se on osa budjetointia, viestintää ja markkinointia, yleisötyötä ja mukana tarjottavissa palveluissa. Osa yhdenvertaisuutta edistävistä toimenpiteistä, kuten portaistetut lippujen hinnat, ovat arkipäivää eikä niitä sisäisesti huomioida yhdenvertaisuutta edistävinä toimenpiteinä. Tämä luo haasteen nykytilanteen kartoittamiselle: kulttuuritoimijat eivät itsekään osaa sanallistaa omaa yhdenvertaisuuttaan. Kaikille yhteinen kriteeristö auttaisi hahmottamaan omaa yhdenvertaisuustyötä ja kokonaisuutena tutkimaan yhdenvertaisuutta alueellisesti. Loppujen lopuksi on kyse siitä, että yhdenvertaisuuden arvot jaetaan sisäisesti ja sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä, askel kerrallaan. Lue lisää Sasun YAMK-opinnäytetyöstä Yhdenvertaisuustyön kehittäminen kulttuuriorganisaatioissa : Tapausesimerkkinä Tampere26-hanke Paakkunainen (-89) on YAMK-tutkintoaan viimeistelevä yrittäjähenkinen kulttuurituottaja kansainvälisellä kokemuksella. Paakkunainen on työskennellyt kiertumanagerina ja tapahtumatuottajana kaikilla mantereilla. 2016 Paakkunainen oli mukana perustamassa maailman johtavan startup-tapahtuma Slushin musiikkivertikaalia, josta hän siirtyi Tanskan suurlähetystöön vastaamaan kruununprinsessa Maryn kuninkaallisesta vierailusta 2018. Tällä hetkellä Paakkunainen työskentelee yhdenvertaisuuden parissa kansainvälisen ACCAC (Accessible Arts and Culture) -verkoston toimitusjohtajana.